Keep doing what you're doing and I'm a make you mine

Lauantai 11.2.2012, klo 01.00 >
The Tiger, yökerho
Jimi Rahkonen&Emilia Kaikkonen

Yllättävää kyllä, Jimi oli päätynyt tänäkin viikonloppuna baariin. Edellisenä viikonloppuna mies oli kuin vahingossa ajautunut ystäviensä kera baariin, ilman mitään aiempia suunnitelmia, eikä Jimi ollut sittemmin mitään suurempia kännejä vetänytkään koko illan aikana. Tämän viikonlopun suunnitelmiin taasen oli kuulunutkin baariin lähteminen. Heidän joukkueensa oli voittanut tärkeän pelin aiemmin päivällä ja jokunen aika sitten suurin osa joukkueesta oli suunnannut mies porukalla sisään The Tiger-yökerhoon. Ei ollut epäselvää etteikö jokainen joukkueen jäsen olisi jo jotakin siemaillut. Jokainen heistä oli hyvällä tuulella, hymy kasvoilla ja avoimin mielin liikenteessä. Jimi oli niitä harvoja jotka eivät olleet ottaneet ketään mukaan, kun taas osalla porukasta oli tyttöystävät tai avovaimot/vaimot mukanaan. Tosin, kenetpä hän olisikaan ottanut? Ihan hyvä näinkin.

"Heiheihei, mä haen meille jokaiselle nyt fisut. - Paitsi en tietenkään naisille.", huikkasi muille joukkuelaisilleen naurahduksen kera, tarkoittamattaan mitään pahaa naisia koskevalla komentillaan. Jimin askeleet suuntautuivat kohti baaritiskiä ja pääsikin yllättävän pian tilaamaan ne monet fisut itselleen ja joukkuelaisilleen. Odotellessaan mies silmäili pienen matkan päähän jääneitä naisia, mutta kääntyi baarimikon puoleen pian maksaen juomat Visallaan. Sinä iltana ei katsottaisi hintoja.

"Nonii, otetaa nää nyt tästä. Tais tulla pari ylimäärästä, mut.. no, mä vedän ne.", sanoi tullessaan pöydän luokse jonka muut olivat varanneet heille ja laski tarjottimen pöytään jonka päällä shotit olivat. Istuuduttuaan pöydän ääreen otti itselleen yhden shottilasin ja kumosi juoman kurkustaan alas muiden tehdessä saman samaan aikaan.

Emilia ei ollut tänäkään viikonloppuna vaikea suostutella mukaan ulos, tosin tällä kertaa oli hyvä syy, sillä ystävällään oli syntymäpäivät ja niitä tietenkin piti juhlia, Tigerissa. Tytöt olivat yhdessä maksaneet ja varanneet yökerhosta pöydän heidän porukalle ja tietenkin juomat heidän ystävälleen oli näiden 10 tytön piikkiin – joista Emilia oli yksi. Hänellä oli aluksi ollut kyllä muita suunnitelmia: Emilian oli tarkoitus hautauta sohvansa nurkkaan ja jäädä katsomaan kotiin vuoden nyyhkyleffa, valitettavasti baari oli kuitenkin vienyt voiton. Töiden jälkeen hän oli myös saanut pitää kiirettä, töistä oli nopeasti käyty kaupassa ja menty kotiin, jossa olikin sitten monta tuntia pähkäilty, että mitä laitettaisiin illalla päälle, sillä kaapissa ei koskaan ollut mitään päälle laitettavaa, silloin kun olisi juuri pitänyt olla. Lopulta oli kuitenkin löytynyt sopivat vaatteet ja sen jälkeen taksilla viiletettiin toiselle puolelle kaupunkia aloittelemaan – mistä päädyttiin viimein Tigeriin koko porukan kera.

Emilia seisoi baaritiskillä ja pyöritteli tuopissaan olevaa pilliä, samalla kun vilkuili ystäviensä kanssa ympärilleen. Hän taisi tällä hetkellä ainoa, jolla oli jonkin sortin suhde tässä porukassa – toisaalta tunteensa olivat Beniin hyvin sekavat, ja siitä oli pian jo muutama kuukausi kun mies oli lähtenyt Lähi-itään taas kerran. Emilia vihasi sitä tunnetta kun joutui olemaan yksin, kuten myös sitä että sai toisen hengen puolesta pelätä, nimittäin kyllä Ems välitti Benistä mutta ei luultavasti enää samalla tavalla kuin ennen. Vajottuaan ajatuksiinsa tyttö tunsi lopulta pienen tuuppauksen milloin Emilia havahtui takaisin ajatuksiinsa ja käänsi katseensa vieressään seisovaan ystäväänsä, Millaan.

”Katos tonne…”, Itse synttärisankari oli tuntunut löytäneen jotain mielenkiintoista baarista ja lopulta Emilia käänsi katseensa ystävänsä suuntaan. Kyllä, pöytä täynnä hyvännäköisiä miehiä mutta myös naisia, jotka taisivat olla heidän seurueessaan mukana vaikka yksi miehistä tuntui olevan ilman ketään. Mies kyllä näytti myös yllättävän tutulta ja ei mennyt kauaa kun Milla jatkoi. ”Ne on se jalkapallo joukkue ja toi yks on tosi komee… Mä oon synttärisankari joten mee juttelee sille tai jotai, mun puolesta.”, Milla käski. Luoja, lapsellista ja lopulta Emilia katsoi ystäväänsä hiukan huvittuneena. ”Sun puolesta?”, Emilia virnuili ja lopulta lopetti tiskiin nojailemisen, astellen sitten juomansa kanssa pöydän luokse missä porukka miehiä istui. ”Heippa, mulla olis yks synttärisankari tuolla – toi tuolla tiskillä joo – ja se käski mun tulla sanoo teille hei ja luultavasti sitä että ootte mahtavii mut se tais haluta kans sun numeros tai jotain.”, nainen hymyili ja kääntyi tämän jälkeen miehen (Jimin) puoleen.

Eräs heidän joukkueensa miehistä saapui pian fisujen juonnin jälkeen pöytään parin pienen skumppapullon sekä lasien kanssa ja heilutteli niitä ilmassa puhuen samalla jotain heidän voittonsa kunnolla juhlistamisesta. Jimikin otti vastaan yhden lasin, vaikkei varsinaisesti skumpan ystävä ollutkaan. Mutta näissä tapauksissa yksi lasillinen meni kyllä. Tulihan siitä hieman juhlavampi tunne kuin pelkästä oluesta. Mies saikin pian lasin puolilleen kuplivaa ja pian koko poppoo kilisteli lasejaan toisten laseja vasten, kaikkien naureskellessa hyväntuulisina.

"Kattokaas, noi pari naista selkeesti katteli tähän suuntaan. Jimi, sähän oot yks harvoista sinkuista tässä porukassa, käy kiinni. - Hei, toi toinen tulee iha selkeesti tähän suuntaanki.", kaverinsa heitti puoliksi vitsillä, puoliksi tosissaan Jimille ja taputti tuota paristi olalle.
"No hei lopeta nyt senki vakiintunu ukkomies..", tokaisi naureskellen takaisin kaverilleen, mutta käänsi kuitenkin katseensa suuntaan jossa pari naista oli ollut, toisen kävellessä nyt selkeästikin heidän pöytäänsä kohden. Nainen oli hyvännäköinen, olihan se myönnettävä, ja harvemmin naiset oikeasti tulivat tekemään tuttavuutta. Tuntui että se oli aina miesten tehtävä, baareissa ja muissakin tilanteissa. Pian kuitenkin naisen saapumisen jälkeen tulikin selville, ettei nainen itselleen seuraa ollut hakemassa, vaan ystävättärelleen.

"Moro moro vaan. - Siis ymmärsinkö mä nyt oikein että sä tulit sun ystäväs puolesta tänne..pyytämään mun numeroa? Miksei se tullu ite, ei me nyt purra. Tai ainakaan mä en pure.", kysyi naureskellen pöydän luokse saapuneelta naiselta, muidenkin tervehdittyä hilpeästi tuota ventovierasta naista. Jimi katsahti naisen ohitse baaritiskin suunnalle jossa mitä ilmeisimmin naisen ystävä odottelikin, tai ainakin vilkuili kovasti heidän suuntaansa. No, eipä tuokaan hullumman näköinen ollut.
"Onko sulla sitte kynää ja paperia. Tai ees kynää?", kysyi lopulta, joutuen kuitenkin puoliksi huutamaan jotta musiikin lävitse olisi jotakin kuullut.

Emilia ei ollut luonteeltaan arkajalka, hän oli usein heidän porukasta se joka teki kaikkien puolesta kaiken ja piti myös tarvittaessa heidän puolia. Sen sijaan hän sai nyt olla se joka juoksi toisten asioilla, kun he eivät uskaltaneet jutella yhdelle miehelle. Kuinka vanhoja he olivatkaan tänä päivänä? Emilia ei ehtinyt edes ensimmäistä siemausta ottaa värikkäästä drinkistään kun hän joutui lähtemään sen kanssa pöytään, joka oli täynnä miehiä ja joitakin naisia. Miehet näyttivät kyllä tutulta, saattoi olla että Emilia olisi tuntenut heidät ilman ystävänsä kertomusta ja selittelyä kaikesta siitä, ketä nuo olivat. Hehän pelasivat jalkapalloa ja Emilia oli ollut muutamaa heidän peliäkin katsomassa.

Emilia oli kuitenkin päättäväisenä lähtenyt juomansa kanssa poikien pöytää kohti, juoden lasinsa tyhjäksi jo ennen kun pääsi edes pöydän luokse ja jätti matkallaan lasinsa matkallaan taakse jäävälle pöydälle. Tosin naisella oli jo tarpeeksi rohkeutta mutta ystäviensä lapsellinen leikki oli lopulta niin lapsellista että pieni ryyppy oli tarpeen – kuten varmasti tämän jälkeen muutama tequilakin. ”Mun ystävä on hiukan ujo ja no… Mä olen luultavasti ainoa joka uskaltaa tulla teiden pelottavien – mutta myös komeiden miesten seuraan.”, Emilia sanoi jopa huvittuneesti virnuillen, vilkaisten nopeasti ystävänsä suuntaan joka norkoili baaritiskillä, sipaisten samaan aikaan muutamaa tummaa suortuvaa korvansa taakse ennen kun käänsi katseensa takaisin mieheen. Hetken tarkkailtuaan Emilia huomasi ettei toisella tainnut olla ketään naista mukana, joka sai naisen virneen muuttumaan vinoksi hymyksi. ”Oikeastaan on ja jos viitsit…”, Emilia aloitti ja otti kynän laukustaan, ojentaen sen miehelle hymyillen. ”Jos sä kirjottaisit sen numeron tähän – ja antaisit sen numeron mulle.”, kehotuksensa jälkeen nainen siveli avonaista kaula-aukkoaan ja kallisti kysyvästi päätään – samaan aikaan se kihlattukin sotatantereella unohtui.

Tovi numeron saannin jälkeen, Emilia oli jämähtänyt kirjaimellisesti jalkapallo joukkueen seuraan ja jutellut numeron saaneen miehen kanssa niitä näitä – kunnes tajusi erään seikan. ”Ai niin joo, mä olen Emilia – ja sä olet…?”, Emilia kohotti kulmiaan kysyvänä ja hymyili miehelle, samalla kun vilkaisi nopeasti muita pöydässä olijoita, kääntäen katseensa takaisin mieheen. ”Tuota, haluisitko sä kenties lähteä mun kanssa tanssimaan?”

Oli pakko myöntää että Jimi oli pienestä humalatilastaan huolimatta hämmentynyt siitä, että toinen oli pistänyt oman ystävättärensä omille asioilleen. Sehän oli ihan hyväksyttävää käydä toisen asioilla kaupassa tai vaikkapa apteekissa, mutta että pistää nyt hakemaan kiinnostavalta henkilöltä puhelinnumeroa. Sen verran olisi pitänyt ihmisellä olla rohkeutta, että olisi itse tullut jututtamaan Jimiä. Ei kai hän niin pelottava ollut.. kai. Olihan heitä toki iso porukka pöydän äärellä eikä sellaiseen isoon porukkaan ollut mukava tuppautua, mutta hyvinhän tämäkin uusi tuttavuus oli sen tehnyt.

Nainen löysi laukustaan kynän ja Jimi ottikin sen vastaan ja jäi hetkeksi katsomaan toista hivenen kysyvän oloisena. Tarkoittiko toinen tosiaan, että halusi Jimin kirjoittavan oman numeronsa ihoonsa - rintakehäänsä. Ilmeisesti kyseessä ei tällä kertaa todellakaan ollut kovinkaan ujo nainen ja oli hienoa huomata että toisella oli rohkeutta.
"Jos sä ihan varma oot..", Jimi tokaisi naurahtaen, muiden seuratessa sivusta myöskin ihmeissään mitä juuri tapahtui. Jimi nousikin seisomaan ja otti askeleen lähemmäs naista, kirjoittaen oman numeronsa naisen rintakehään, yrittäen tietysti pysyä täysin siveellisissä rajoissa omien käsiensä puolesta. Jimi ojensi kynän takaisin naiselle ja istahti samantien takaisin penkille.

"Ainii tosiaan..", tokaisi kun tajusi lopulta naisen esittäytyvän Emiliaksi. Toinen oli jäänyt heidän seuraansa ja he kaksi olivat lähinnä puhuneet ja rupatelleet keskenään niitä näitä, eikä heistä kumpikaan tainnut enää varsinaisesti muistaa kuka Jimin puhelinnumerosta oli alunperin kiinnostunut. Samapa tuo toisaalta, yleensä baarista löydettyihin tuttavuuksiin ei hirveästi pidetty edes yhteyttä, eli Emilian iholle raapustettu numero tuskin olisi kovinkaan kovassa käytössä. Ainakin Jimi uskoi niin.
"Mä oon Jimi. Ja pakko sanoa että mä en oikein oo mikään parkettien partaveitsi, eli sä et oikeesti halua mua sinne lattialle.", tokaisi Emilialle naurahtaen, kumoten oluestaan loputkin suuhunsa, siemailtuaan sitä jo jonkin aikaa samalla kun oli naisen kanssa jutellut. Ei, Jimi ei tosiaan ollut vieläkään niin humalassa että olisi tanssimaan lähtenyt innoissaan.

Emilia oli kyllä humalassa mutta tiedosti kuitenkin kaiken mitä teki tällä hetkellä. Hän oli hetki sitten hylännyt ystävänsä baaritiskille ja jäänyt miehen seuraan, jonka numeron ystävänsä olisi halunnut. Toisaalta, Emilia ei ollut kenenkään juoksupoika joten kai hän saisi hiukan nauttia tämän jalkapalloilijan seurasta, vaikka olikin kihloissa ja miehensä sattui tällä hetkellä oleilemaan rauhanturvaajana ehkä yksistä maailman vaarallisimmista paikoista. Emilia halusi kuitenkin unohtaa tänä iltana kaiken – etenkin elämänsä surkeimmat asiat ja niin hän myös aikoi tehdä. Kukaan ei toivottavasti vain tulisi kertomaan avomiehestään, joka tosin oli pienin huolistaan tällä hetkellä.

Ojentaessaan kynää miehelle, Emilia ei mahtanut hiukan huvittuneelle hymylleen mitään kun katseli toista odottavasti. Nainen oli raottanut hiukan kaula-aukkoaan, nyökäten lopulta miehen sanoille oliko täysin varma siitä mitä toinen tulisi tekemään. Ei kukaan – etenkään miehensä – ollut näkemässä kyseistä numeroa rintakehässään joten mitä pahaa tässä oli. Naisen tapoihin ei valitettavasti kuulunut ujostelu, joten mies sai rohkeasti kirjoittaa numeronsa jos oli sen valmis hänelle antamaan.
”Anna mennä vaan, turhaa tässä arastelemaan.”, Emilia virnuili huvittuneena, vilkaisten nopeasti muita jotka seurasivat sivusta, kääntäen katseensa lopulta takaisin toiseen. Miehen kirjoitettua numero ja istuuduttua alas, Emilia oli istunut alas toisen viereen ja aloittanut tuon kanssa jutustelun. Aika tosiaan liisi siivillä siinä jutellessa ja juodessa, eikä nainen enää oikeastaan edes muistanut ystäviään jotka olivat luultavasti jo lähteneet omille teilleen.

”Kuule, kyllä mä susta sellasen saan.”, Emilia hymyili Jimiksi esittäytyneelle miehelle, nousten samaan aikaan pöydän äärestä jonka jälkeen otti hellästi toista kädestä ja veti tuota mukaansa. Ei Jimi kauaa vastustellut kun Emilia sai miehen vedettyä mukanaan tanssilattialle, jonneka tuli lopulta muitakin samasta pöydästä jossa he olivat hetki sitten istuneet. Nainen kutienkin veti Jimin lähelleen ja hymyili tuolle huvittuneena, kietoen kätensä samalla miehen niskan taakse. Mies sai työntää naisen itsestään irti jos tuota ahdisti tämmöinen läheisyys naisen kanssa – tai sitten vetää lähemmäksi, ei Emilia kumpaakaan laittanut pahakseen mutta mieluummin hän suosi jälkimmäistä vaihtoehtoa.