You'll never know if you never try to forget your past and simply be mine (K18)

K18!

Lauantai 18.02.2012 - klo 20 eteenpäin
Marin asunto
Miro Sparrok & Mari Salminen

Miron ja Marin eilinen tapaaminen oli ollut kaikkea muuta kuin semmoinen, mitä Mari olisi etukäteen odottanut. Ei heidän pitänyt edes tavata mutta Miro oli kuitenkin tullut Marin luokse ja puhunut semmoisista asioista, joista Mari ei uskonut Miron avautuvan vielä pitkään aikaan. Miro oli puhunut enemmän tunteistaan, jotka liittyivät hänen perheeseensä ja Marista oli ollut hieman helpottavaakin, että Miro oli noista asioista puhunut, sillä vaikka se oli ollut miehelle selvästi vaikeaa niin se yhdisti heitä uudella tavalla. Mari tiesi jälleen enemmän Mirosta ja tiesi, että Miro luotti häneen jo sen verran paljon, että tuo pystyi puhumaan noinkin vaikeista asioista. Hieman Maria kuitenkin edelleen suretti Miron puolesta ja hän olisi tehnyt mitä tahansa, että Miron välit perheeseensä olisivat paremmat mutta hän kuitenkin tiesi, että oli parempi olla puuttumatta koko asiaa, kyllä Miro kuitenkin itse tietäisi, mitä tekisi.

Miron perheestä puhuminen ei kuitenkaan ollut ihan se aihe, joka oli jäänyt pyörimään Marin mieleen eniten. Siinä heidän puhuessaan tunteista ylipäätänsä, oli Miro lopulta sanonut, että tuo rakasti Maria ja oli Marikin sanonut saman Mirolle. Aluksi koko asia oli saanut Marin hyvin hämilleen ja se oli pistänyt miettimään, tunsiko Mari oikeasti sillä tavoin kuin oli Mirolle sanonut. Aikansa asiaa pähkäiltyään Mari oli ymmärtänyt, että kyllä hän sitä todella tarkoitti. Mirosta oli tullut lyhyessä ajassa hänelle hyvin tärkeä ja kyseessä ei todellakaan enää ollut mitään tavallista ihastumista vaan Mari ihan oikeasti oli rakastunut Miroon. Hän pystyi luottamaan mieheen täydellisesti, tiesi, että tuolle pystyi puhumaan mistä vain ja Miro oli vain yksinkertaisesti niin ihana ja hyvää seuraa. Marille tuli tuon seurassa turvallinen olo, joten kai tämä sitä rakastumista oli.

Koko rakastumisasia oli saanut kummankin osapuolen hieman hämilleen ja asiaa ei keretty edes kunnolla käsitellä eilisen aikana. Miron oli nimittäin melko pian pitänyt lähteä ja vaikka Mari oli ajatellut, että voisi lähteä ulos ystäviensä kanssa, oli hän kuitenkin jäänyt kotiin, sillä ajatteli olevansa sen verran häkeltynyttä seuraa, että oli parempi olla kotona ja miettiä asioita kaikessa rauhassa. Ystäviä hän kerkeäisi kyllä tavata myöhemminkin mutta Miro oli nyt saanut Marin ajatukset kokonaan itselleen, joten Mari halusi olla kaikessa rauhassa ja miettiä, miten tästä eteenpäin mentäisiin. Jatkaisivatko he edelleen vain tätä tapailua vai voisiko tässä pian puhua jopa seurustelusta?

Koska asiaa ei oltu saatu aiemmin puhuttua läpi, olivat Miro ja Mari tekstailleet keskenään päivän aikana. Mari oli ollut töissä ja työstä ei meinannut tulla mitään, kun koko ajan olisi tehnyt mieli kurkkia kännykkää mutta tekstiviestitse asiaa ei myöskään pystytty puimaan läpi, joten kaksikko oli sopinut, että Miro tulisi käymään Marin luona, kunhan nainen pääsisi töistä. Marin luona he ainakin saisivat puhua kaikessa rauhassa, sillä Miron luona oli se mahdollisuus, että Aurora ilmestyisi paikalle ja he halusivat puhua keskenään kaikessa rauhassa. Töistä tultuaan Mari ei ollut oikeastaan osannut tehdä mitään, hän vain katseli hieman hajamielisenä televisiota ja pikkuhiljaa hänestä oli alkanut tuntua, että Miro ei sittenkään tulisi. Lopulta ovikello kuitenkin soi ja Mari pomppasi heti sohvalta ylös, meni eteiseen ja suki vielä hieman hiuksiaan, kunnes avasi oven.

"Moi." Mari sanoi hymyillen Mirolle, väistäen sitten oven edestä.


Marin paita & Marin housut

Eilinen keskustelu oli hämmentänyt Miroa niin hyvässä kuin huonossakin mielessä. Hän oli nauttinut siitä vapauttavasta tunteesta, jonka oli saanut puhuessaan, ja tuntui niin hyvältä että Mari jaksoi kuunnella. Halutessaan nainen olisi vain voinut kääntää selkänsä Mirolle ja antaa olla. Oli kuitenkin niin lohduttavaa huomata, että Mari ei tehnyt niin. Moni nainen olisi jopa saattanut pelästyä Miron niinsanottua keskeneräisyyttä; hänellä oli paljon ongelmia joista hän ei ollut puhunut vielä kenellekään. Miron pitäisi oppia se taito. Vaikeaa se kuitenkin miehelle oli, mutta onneksi hänellä oli kaikista huolimatta Mari, jolle nuorukainen nyt voisi puhua ongelmistaan tarvittaessa. Miro tiesi pystyvänsä luottamaan naiseen sataprosenttisesti - enää hän ei uskonut sanontaan älä luota muihin kuin itseesi.

Vaikka ahdistus ja pelko olikin eilen vallannut Miron, oli Mari saanut lopulta ne tunteet pois hänestä kokonaan. Silloin Miro olikin tajunnut sen tärkeän asian; hän oli rakastunut. Mies ei sanonut noin edes vitsaillen, mikäli ei tuntenut ihmistä kunnolla, vaan ne sanat olivat tulleet suoraan hänen sydämestään. Sydämestä, joka pakahtui pelkästään Marin näkemisestä. Se Miron sydän oli myös suurin piirtein pysähtynyt hetkeksi, kun Miro oli tunnustanut Marille rakastavansa tuota. Melkoisessa tunnepuuskassa se tunnustus oli tullut, mutta piti kaikesta huolimatta paikkaansa. Paikkansa pitävä fakta vaikutti myös olevan se, että Mari tunsi samoin. Ainakin Mari oli sanonut ne kolme maagista sanaa myös Mirolle, eikä kyseinen nainen ollut ihminen, joka valehteli. Miksi hän muka haluaisi pahoittaa Miron mielen?

Miron olisi tehnyt mieli jäädä pohtimaan sitä asiaa naisen luo pidemmäksikin aikaa, mutta lopulta hänen oli lähdettävä Marilta töiden kutsuessa. Miro pelkäsi tuolloin, että nainen luulisi kaiken olevan joku paon yritys, kuin Miro ei uskaltaisikaan olla avoin. Sellainen se ei kuitenkaan ollut vaan Mirolle tuli ihan aidosti kiire töihin. Onneksi - jos sitä nyt onneksi pystyi sanomaan - Mirolla oli mahdollisuus pohtia tuntemuksiaan heti seuraavana päivänä, eli tänään. Yön hän oli onnistunut nukkumaan yllättävänkin hyvin, ehkä siksi, että oli ihan naatti kaikesta siitä vuodattamisesta, mutta aamulla hän oli alkanut suurin piirtein kasvattaa harmaita hiuksia huolehtiessaan ihan liikaa. Lopulta miehen olikin pakko tekstata Marille ja sopia tapaaminen. Valitettavasti Miro ei ollut kaiken kiireen vuoksi ehtinyt Marille ajoissa, vaan hänellä oli kestänyt suunniteltua enemmän; tekemistä oli liikaa. Miro kuitenkin pääsi pimputtamaan ovikelloa loppujen lopuksi.

"Moikka", Miro aloitti, "ja anteeks että mä oon myöhässä." Mies ei ihme kyllä tuntenut oloaan ollenkaan hermostuneeksi vaan oli oikeastaan hyvinkin varma kaikesta. Varma siitä, että hänen suhteensa Mariin oli hyvä ja aidosti vakaalla pohjalla. Ei tämä ollut enää mitään leikittelyä vaan tästä oli tullut vakavaa. Miro oli viimeksi ollut näin tosissaan Niilan kanssa, eikä varmaan ollut edes silloinkaan yhtä vakavana seurustelusta kuin nyt. Miro tiesi, että Mari oli hänelle se oikea. Jos tätä heidän suhdettaan ei oltu tarkoitettu tapahtuvaksi, niin miksi kaksikko sitten törmäsi aina vain uudestaan ja kykeni sopimaan riitansa? Aivan - niin ei tapahtuisi, ellei tämä olisi kohtalon päättämä asia. Miro vilkaisi Maria hymyillen ja sulki sitten oven perässään. Pitäisikö hänen vaan ottaa asia suoraan puheeksi.

"Puhunko mä suoraan?" Miro totesi kävellen samalla sohvan suuntaan. Miehen äänensävy oli valitettavan vakava, mikä saattoi saada Marin luulemaan, että Miro ei ollut eilisestä tosissaan. Ehkä Mari kuitenkin tunsi Miroa jo sen verran että tiesi paremmin.

"Ei se mitään, et sä nyt oo ees nii paljoo myöhässä." Mari sanoi hymyillen. Oikeasti hän oli kyllä ollut ihan hermorauniona ja epäillyt, ettei Miro tulisi ollenkaan ja että tuota olisi ruennut kaduttamaan heidän eiliset puheensa. Olihan se tilanne nyt ollut hieman hämmentävä mutta toisaalta taas, se oli tuntunut niin oikealta ja ne sanat eivät olisi enempää voineet sydämestä tulla. Vaikka moni sanoi, että toista ei voinut rakastaa lyhyen ajan tuntemisen jälkeen ja jopa Marikin oli ennen ajatellut niin mutta nyt tuntui niin oikealta ja hyvältä sanoa, että hän tosiaan rakasti Miroa. Ne tunteet tulisivat varmasti syventymään vielä ajan kuluessa mutta nyt tuntui jo niin hyvältä olla rakastunut. Mari ei olisi halunnut yhtään piilotella tunteitaan ja hän tosiaan toivoi, että tämä asia puhuttaisiin nyt halki.

Miron suljettua viimein oven takanaan, Mari lähti edeltä kävelemään peremmälle asuntoonsa. Häntä harmitti edelleen niin paljon, että hän asui vain tämmöisessä pienessä yksiössä, jossa ei ollut edes erillista makuuhuonetta vaan kaikki oli käytännössä samassa tilassa mutta minkäs sille mahtoi. Jos Mari olisi suostunut ottamaan vanhemmiltaan enemmän rahallista apua vastaan, voisi hän asua isommassa asunnossa mutta Mari halusi pärjätä suurimmaksi osaksi omin avuin, vaikka kyllä saikin vanhemmiltaan apua raha-asioissa ja muussakin melko paljon. Opiskelijana nyt vain ei ollut varaa moniin asioihin ja kerta vanhemmat olivat valmiita auttamaan niin kyllä Mari sen avun otti vastaan mutta ei pahemmin huudellut siitä ympäriinsä.

Mari istuutui sohvalleen ja käänsi katseensa Miroon, kuullen kyllä samantien vakavan sävyn tuon äänessä. Aiemmin Mari olisi varmasti pelästynyt tuota äänensväyn ja epäillyt, että Miro oli ruennut kaduttamaan ne eiliset puheet mutta nyt hän onneksi tunsi jo Miroa sen verran, että ei tuo varmasti ollut eilen hänelle valehdellut mistään. Tuon äänensävy saattoi olla vakava mutta varmasti Mirokin halusi puhua tämän asian ihan kunnolla ja oli vakavan kuuloinen ihan vain sen takia. Kyllä he molemmat tiesivät, että tämä suhde oli jo nyt sen verran vakaalla pohjalla, että se ei yhtään äänensävyyn enää kaatuisi, onneksi. Heidän tutustuessaan Mari oli kyllä pelännyt usein, että Miro vain jättäisi hänet mutta onneksi asiat olivat nyt toisin ja Mari oli oppinut tuntemaan Miron paljon paremmin.

"No mieluummin joo. Mitäpä tässä enää kiertelemäänkään sanojensa kanssa.." Mari sanoi pienesti hymyillen, taputtaen samalla kevyesti paikkaa vierelllään sohvalla. Hän halusi olla jälleen Miron vierellä ja tuntea tuon läheisyyden, vaikka tuntui jo ihan mukavalta sekin, että Miro ylipäätänsä oli siinä samassa tilassa hänen kanssaan ja he olivat jo näinkin lähellä. Marista tuntui kyllä edelleen hieman hassulta ajatella, että heidän tutustuessaan Mari ei voinut sietää Miroa ja ei olisi edes halunnut olla tuon kanssa tekemisissä mutta nyt Mari taas ei pystynyt pysymään erossa Mirosta. Jos se olisi hänestä kiinni niin hän olisi kyllä koko ajan Miron kanssa mutta valitettavasti se ei aina ollut ihan niin helppoa. Nyt he kuitenkin olivat siinä yhdessä eikä Mari halunnut, että Miro vain seisoisi siinä sohvan vieressä, kun tuo voisi ihan hyvin istua Marin viereen.

"Kiva kuulla. Mä jo aattelin sun luulevan etten tulis ollenkaan", Miro loi huulilleen kevyen hymyn. Mies ei olisi jättänyt tulematta mistään hinnasta. Hän ei tahtonut tuottaa Marille pettämistä, ei tässä tapauksessa eikä kyllä missään muussakaan. Miro oli usein myöhässä ja vaikka mistä jutuista, mutta ei silloin, kun hän oikeasti oli päättänyt olla ajoissa. Varsinkin Mari oli asia, johon Miro halusi panostaa sataprosenttisesti. Vaaleatukkainen nuorukainen tahtoi osoittaa, että oli Marin luottamuksen arvoinen, ja että Marin ei tarvitsisi huolehtia Miron olinpaikasta. Miro tosiaan oli päättänyt sen, että ottaisi nyt itseään niskasta kiinni ja alkaisi vähän pohtia että minne meni ja milloin. Yleensä Miro vain hyppi paikasta toiseen etsien jotain kivaa tekemistä, mutta ehkä nyt, jos hän saisi jotain vakavaa elämäänsä, hänen ei tarvitsisi etsiä itseään niin kovin railakkaasti.

Jotain vakavaa Miro tosiaan halusi elämäänsä - nimittäin Marin. Nuorukainen käänsi katseensa Mariin, joka käveli parhaillaan istumaan sohvalle, ja pian mies meni perässä, jääden tosin seisomaan. Hän yritti etsiä sanoja, joilla ilmaista itseään. Ei Miro enää edes löytänyt muuta kuin niitä kliseisiä ilmauksia vaikka aluksi ei meinannut löytää niitä ollenkaan. Ajatella. Ajatella, että Miro oli joskus ollut mies, joka ei kyennyt puhumaan tunteistaan tai halunnut vakavaa parisuhdetta. Marin ansiosta Miro oli muuttunut - ja vain parempaan suuntaan. Miro ei ollut koskaan tuntenut oloaan näin hyväksi. Hän tunsi olonsa täydeksi kun hän oli Marin kanssa, ja se oli merkki. Miro lopulta käänsi katseensa naiseen tuon puhuessa ja istui alas toisen kehotuksen kuullessaan.

"Niin", Miro tarttui Marin käteen ja silitti naisen kämmentä peukalollaan, "mä oon miettinyt asioita. Ja paljon. Mun työpäivä meni eilen ihan perseelleen sen takia." Nuorukainen puuskahti huvittuneesti - hän oli tosiaan tehnyt kaksi kertaa jopa väärän drinkin. Toivon mukaan sellainen ei kuitenkaan toistuisi - eikä varmasti toistuisi, jos Miro nyt saisi ajatuksensa selvitettyä Marin kanssa. Miten ajatukset päässä saattoivat olla niin selviä, mutta silti puhuminen vaikeaa? Miro meni pikkuhiljaa ihan sekaisin oman itsensä kanssa, mutta saattoi olla, että se johtui Marin läsnäolosta. Kyseinen nainen sai Miron pään sekaisin - tosin hyvällä tavalla. Ei Mari ollut mitenkään pilannut Miron elämää, vaan mies oli enemmän kuin tyytyväinen siitä, että oli tavannut tuon maagisen naisen.

"Mä luotan suhun, ja sä oot tehny mun elämästäni niin paljon parempaa. Sä oot näyttäny mulle, että ihan oikeesti mustakin löytyy se romanttinen puoli ja et mä osaan rakastaa. Mä tosiaan rakastan sua", Miro hymyili ja katseli Maria silmiin. Nuorukaista toki vähän jännitti, että miten Mari suhtautuisi kaikkiin hänen sanoihinsa, mutta jossain syvällä sisimmässään mies tunsi, että Mari oli hänen kanssaan samalla aaltopituudella. "Mun mielestä me kuulutaan yhteen, ja musta tuntuu, että mä oisin valmis - ja luulen että niin säkin", Miro jatkoi. Pian Miron sydän alkoi sykkiä hieman lujempaa ja hän tunsi olonsa vähän ujoksikin. Outo tunne. "Muistaks, ku sanoin, että haluaisin esitellä sut mun naisena?" Miro kysyi. "Nyt mä haluaisin tehdä sen. Mä haluaisin et me alettais seurustella. Jos sä et kuitenkaan haluu, niin mä tajuun sen täysin-- No okei, en tajuu. Mä pettyisin ja pahasti jos sä kieltäydyt."

"No en mä nyt nii luulis.. No okei, pikkusen mua jännitti, et onko sua ruennu kaduttamaan se, mitä me eilen puhuttiin mut kyllä mä sut jo sen verran hyvin tunnen, et tiiän, että et sä jättäis tulematta." Mari sanoi hymyillen. Vaikka häntä olikin pelottanut, että Miro ei tulisikaan niin kyllä hän silti sisimmässään tiesi, että kyllä tuo tulisi. Miro oli luvannut tulla ja Mari luotti sen verran paljon Miroon, että tiesi kyllä, ettei tuo valehtelisi tai jos tuo ei olisikaan tullut niin olisi tuo ainakin soittanut ja selittänyt. Aiemmin tuo kyllä varmaan olisikin voinut vain häipyä eikä olisi kauheasti huudellut perään mutta nyt kun heidän välinsä olivat jo näin läheiset niin Miro ei varmasti tekisi mitään sellaista eikä kyllä tekisi Marikaan.

Mari istui hiljaa sohvalla, kun Miro istui hänen viereensä ja Mari vilkaisi miestä nopeasti hymyillen, laskien kuitenkin sitten katseensa heidän käsiinsä. Tuntui niin kivalta istua siinä Miron vierellä ja vain olla, vaikka hän tiesi kyllä, että heillä olisi paljon puhuttavaa. Kumpikin tuntui olevan tämän asian kanssa nyt ihan tosissaan mutta silti, tai ehkä juuri sen takia, Maria jännitti kauheasti eikä hän oikeastaan edes tiennyt, että mistä se puhuminen olisi pitänyt aloittaa. Miron sanoille Mari naurahti hieman.
"Onkohan toi nyt sit hyvä vai huono asia, et mä oon onnistunu pilaamaan sun työvuoron.." Mari sanoi hieman vinosti hymyillen. Ei kai Miro sentään ollut sanojaan pahalla tarkoittanut.

Miro alkoi kuitenkin sitten selittää ajatuksiaan ja Mari istui vain hiljaa, haluten kuunnella kunnolla ja ajatuksen kanssa, mitä tuolla oli sanottavanaan. Yhä enemmän Miroa kuunnellessaan Maria alkoi hymyilyttää ja hänen olisi niin tehnyt mieli sanoa väliin omia ajatuksiaan mutta mieluummin hän edelleen vain kuunteli. Oli jotenkin niin outoa, että he olivat jo tässä tilanteessa, sillä ei ollut kovin kauaa siitä, kun he olivat kumpikin olleet sitä mieltä, että seurustelulla tai millään vakavammalla ei olisi kiire vielä pitkään aikaan, vaan kumpikin viihtyivät siinä tilanteessa, että he vain säätäisivät ja viettäisivät aikaa keskenään. Periaatteessahan tilanne ei seurustelun myötä muuttuisi kovin radikaalisti mutta sillloin he voisivat viimein puhua toisistaan kumppaneinaan. Mari ainakin malttoi tuskin odottaa, että voisi puhua Mirosta poikaystävänään. Vai pitäisikö tässä puhua miesystävästä? Eiväthän he enää mitään teinejä olleet.

"No ei sun nyt ainakaan tarvii sitä pelätä, et mä en haluais seurustella sun kanssa. - Tottakai mä haluan." Mari sai lopulta sanottua, kun Miro hiljeni ja samalla hän hymyilikin leveästi. Mari ei tosiaankaan muista, milloin hän olisi ollut niin onnellinen kuin nyt, tai ylipäätänsäkkin Miron seurassa. Miehellä oli niin positiivinen vaikutus Mariin, tuo sai naisen hymyilemään ja hyvälle tuulella aina, vaikka tuo olisi ollut miten huonolla tuulella. Ennen Miroa Mari oli myös ollut paljon epävarmempi kuin mitä nyt mutta nyt Marista alkoi pikkuhiljaa taas tuntua, että hän oli hyvä juuri sellaisena kuin oli, - kelpasihan hän Mirollekkin tälläisenä ja Mirolla kyllä varmasti olisi mistä valita.
"Mä sanoin sulle jo eilen, mä oikeesti rakastan sua ja mä myös tarkotan sitä. Mä tiiän, et sun on varmasti ollu vaikeeta luottaa muhun ja uskoo siihen, et mä pysyn sun kanssa, kun ottaa huomioon sun menneisyyden mut mä ihan oikeesti haluun olla sun kanssa ja olla sun luottamuksen arvonen." Mari selitti sitten, nostettuaan ensin katseensa Miron silmiin ja hymyili tuolle.
"Mä haluaisin seurustella sun kanssa."

"Ei sun sellasesta tarvitte huolehtia. En mä sua feidais", Miro hymyili kevyesti. Miksi hän tosiaan yhtäkkiä lopettaisi naisen tapailun? Juuri hetki sittenhän he olivat säätäneet ihan liikaa, niin paljon, että Miro oli mennyt ihan sekaisin. Siitä Miro kuitenkin oli ollut tyytyväinen, että oli päättänyt olla luovuttamatta. Kyllä hän olisi voinut lähteä kävelemään pois moneen otteeseen tai antaa vain Marin olla eikä ottaa tuohon enää mitään yhteyttä. Se tuntui kuitenkin mahdottomalta tehtävältä. Mirolla oli ollut vaikeuksia pysyä erossa Marista jo silloin, kun he ensimmäistä kertaa olivat tavanneet siellä baarissa eikä Mari ollut soittanut hänelle. Miroa otti se vieläkin päähän. Hän oli ollut vakavasti kiinnostunut jostain naisesta pitkästä aikaa, ja sitten kun soittoa ei ollutkaan kuulunut, oli se ollut melko kova kolaus itsetunnolle. Sitä ei kyllä pahemmin Mirosta huomannut - ja oli hän onneksi päässyt siitä viimeistään jo nyt yli.

Marin toteamuksen työvuoron pilaamisesta saivat Miron taas kerran naurahtamaan. Miro rakasti sitä, kuinka hän saattoi olla oma itsensä Marin kanssa. Rento hän oli ollut aina, mutta oli onnistunut löytämään jopa sellaisen hermostuneen ja herkän puolen itsestään kun oli viettänyt enemmän aikaa Marin kanssa, ja se oli mielenkiintoista. Hienoa oikeastaan. "No ei se hyvä juttukaan ollu. Tein muutaman väärän drinkin, mutta no, ei se maailmaa kaada", Miro lopulta virnisti ja käänsi katseensa paremmin Marin puoleen. Kyseisen naisen lähellä oli niin hyvä olla. Miro tunsi, kuinka kuului yhteen Marin kanssa, hän ihan oikeasti tunsi että yhdessä he olivat kuin yksi ihminen. Vaikka molemmat olivat suhteellisen keskeneräisiä, täydensivät he toisiaan hienosti.

Miroa jännitti sanojensa jälkeen kauheasti. Hänen sydämensä sykki nyt lujempaa, ihan niin Marin läsnäolon takia kuten siitä jännityksestä. Mitä Mari nyt vastaisi? Vaikka Miro oli suhteellisen varma siitä, että Mari kyllä vastaisi myöntävästi, ei sitä koskaan tiennyt. Miroa huvitti - häntä jännitti kuin pikkulasta ensimmäisenä koulupäivänä. Herranen aika sentään, eihän Miro ollut edes kosimassa. Jos mies nyt oikeasti olisi tässä menemässä avioliiton satamaan niin tilanne olisi ihan erilainen. Tosin Mirolla ei ollut vielä todellakaan avioliitto mielessään, ei hän ollut sellaiseen edes valmis. Ensin hänen tulisi totauttautua siihen, että hän tulisi olemana varattu, ja että yhden naisen oli kelvattava hänelle. Marin kanssa sellainen ei muodustuisi ongelmaksi, mutta sitä ei koskaan tiennyt, mitä Miron mielessä tapahtui. Hän saattoi pelästyä jotain asiaa ihan yhtäkkiä.

"Oikeesti?" Miron huulille nousi leveä hymy kun hän kuuli Marin sanat - tuo halusi seurustella hänen kanssaan. Saattoiko mikään tuntua yhtä hyvältä? Ilmeisesti saattoi, sillä kun Miro kuunteli Marin sanoja entistä pidemmälle, se hymy pysyi yhä huulilla ja hän tunsi sellaista rakkautta Maria kohtaan ettei sitä voinut edes kuvailla. Se oli liian suurta ja merkityksellistä, ja jos Miro analysoisi sitä, se lähtisi kuitenkin hänen käsistään. "Mä en osaa sanoo mitä toi merkittee mulle. Sä oot ensimmäinen, vakava asia mun elämässä, enkä mä haluis päästää susta irti. Saattaa olla, että tästä ei tuu helppoo, mutta me pystytään tähän yhdessä.. Kulta." Miron hymy muuttui lempeäksi.

"Mä rakastan sua", hän lopulta kuiskasi, ja painoi lempeän, pitkän suukon Marin huulille. Kyseinen nainen merkitsi Mirolle niin paljon. Tuo oli saanut Miron tuntemaan itsensä paljon aikaisempaa paremmaksi ihmiseksi.

Marin olisi tehnyt mieli huomauttaa Mirolle, että olihan tuo feidannut hänet silloinkin, kun näillä oli ollut erimielisyyksiä keskenään ja Miro ei suostunut vastaamaan Marin puheluihin tai viesteihin vaan oli pysynyt erossa parhaan taitonsa mukaan. Toisaalta, Marin oli parempi pitää suunsa kiinni, sillä tuo asia oli kyllä jo selvitetty ja puhuttu selväksi, joten mitä tuo nyt enää murehtimaan. Ja eikö se sanontakin kuulunut, että tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Sitäpaitsi, Mari itse oli aiheuttanut silloin nuo erimielisyydet ja oli onnistunut tahtomattaan loukkaamaan Miroa, joten hänelllä nyt ei olisi mitään oikeutta mennä urputtamaan Mirolle siitä, että tuo oli hänet feidannut. Ja asia oli tosiaankin jo selvitetty, joten mitä sitä ottamaan puheeksi enää, se ei käynyt tilanteeseen yhtään mitenkään.

"Voi sua, en mä nyt haluais sun työvuorojakin pilata.." Mari sanoi hieman huvittuneesti, tietäen kyllä, että oli jo aika monestikkin käynyt "häiriköimässä" Miroa tuon työpaikalla. Minkäs sille mahtoi, että Miro sattui työskentelemään yökerhossa, jossa Marikin viihtyi ja kerta noilla oli juttua keskenään niin olihan se nyt ihan loogista, että nuo halusivat illan aikana jutella keskenään ja viettää Miron taukojakin yhdessä, aina kun se oli mahdollista. Saisi Miro tosin tulla Marinkin työpaikalle norkoilemaan, jos tuo halusi, ainakin silloin he häiritsisivät tasapuolisesti toistensa työntekoa. Miro nyt vain sattui vetämään Maria puoleensa ja kun he olivat kumpikin rakastuneita toisiinsa niin tottakai he viettää aikaa yhdessä niin paljon kuin mahdollista, vaikka sitten töissä, jos muuten sitä aikaa ei riittänyt. Toisaalta, ainakin Mari oli kyllä valmis joustamaan töidensä ja koulunsa kanssa, jotta vain saisi olla Miron kanssa ja hän oli oikeastaan varma siitä, että Miro kyllä pystyisi sanomaan, sillä tähän suhteeseen he halusivat panostaa kumpikin ja se tuntui hyvältä.

"Oikeesti oikeesti. En mä nyt tässä istuis, jos mä en olis tosissani." Mari sanoi leveästi hymyillen. Hän oli niin onnellinen, ettei hän pystynyt edes kuvailemaan sitä, miten onnellinen hän oli Miron kanssa ja Mirosta ylipäätänsä. Mari oli ollut varma, ettei hän enää koskaan rakastuisi kehenkään, hänellä oli ollut niin paljon vastoinkäymisiä ja hän oli varma, ettei kukaan edes huolisi häntä mutta sitten hän oli löytänyt Miron, - tai jos tarkkoja ollaan, niin Miro oli löytänyt hänet. Oli kyllä onni, että Miro oli sinä iltana tullut juttelemaan hänelle, eihän sitä tiedä, olisivatko he edes tutustuneet toisiinsa, jos Miro ei sinä iltana olisi tullut juttelemaan Marille ja itsepintaisesti pysynyt tuon kimpussa. Olihan se tietysti mahdollista, että jos heidät tosiaan oli tarkoitettu yhteen niin he olisivat tavanneet myöhemmin, sillä asuivathan he samassa talossa ja Mari sentään kävi Miron työpaikalla melko usein ystäviensä kanssa.

Mari hymyilytti jälleen Miron sanat ja hän ei voinut kuin hymyillä ja katsoa Miroa silmiin, tämä koko tilanne tuntui vain niin uskomattoman hyvältä. Miten Mari saattoikin olla niin onnekas, että löysi itselleen Miron kaltaisen miehen?
"Ei sun musta tarviikkaan päästää irti. Eiköhän meissä kummassakin oo vikamme ja kummallakin on taustalla huonoja kokemuksia mutta kyllä me tähän pystytään, mä tiedän sen, mä oon ihan varma siitä." Mari sanoi hymyillen. Hän tosiaankin uskoi siihen, että he pystyisivät tähän, heidän oli pakko pystyä. Onneksi he kumpikin olivat samaa mieltä asiasta ja olivathan he ongelmat selvittäneet ennenkin, joten miksi eivät sitten jatkossakin, jos niitä ongelmia ylipäätänsä enää tulee. Ehkä he olivat jo pahimmat ongelmat käyneet läpi.

"Mäkin rakastan sua." Mari sanoi hymyillen, tuntien sitten suukon huulillaan ja Mari vastasi tuohon suukkoon, vieden samalla kätensä kevyesti Miron reiden päälle. Marista tuntui kuin hän olisi sillä hetkellä liidellyt jossain seitsemännessä taivaassa, missä se ikinä olikaan, niin onnellinen hän oli.

Miro kurtisti kulmiaan analysoituaan sanojaan - hitto, hän oli mennyt ja feidannut Marin. Mies ei ollut vastannut tuon puheluihin silloin aikoinaan, vaan oli lapsellisesti vaan ignoorannut ne ja yrittänyt keksiä jotain muuta tekemistä saadakseen Marin pois mielestään. Eipä se tosin ollut onnistunut. Silti Miro oli silloin niin sekaisin ja loukkaantunut, ettei ollut tajunnut kuunnella omaa järkeään. Tuolloin oli hänen mielestään parempi kuunnella vain omaa itseään. Silloin Miro oli ollut myös sataprosenttisen varma siitä, että maailma oli häntä vastaan, kun hän oli yrittänyt alkaa vakavaan meininkiin. Väärässä mies oli kuitenkin ollut, sillä maailma oli oikeastaan harvinaisen hyvä kun oli ohjannut hänet takaisin Marin luokse. Miroa hävetti se käyttäytymisensä silloin. Mari oli sentään yrittänyt olla aikuinen ja korjata tilannetta, mutta Miro oli päättänyt olla oikea kakara ja haistattaa vitut maailmalle. Se tosin oli ihan tyypillistä Miroa. Siitä piirteestä tulisi nyt päästä eroon, koska Miro halusi oikeasti kasvaa aikuiseksi Marin kanssa.

"Miten niin työvuorojakin? Mitä muuta sä muka pilaat mun elämässäni?" Miro kysäisi huvittuneesti. Ehkä Mari ei ollut ajatellut asiaa sillä tavalla mutta Miro tarttui tuossa lauseessa nyt pieneen rakenteelliseen osaan. "Tosin kyllä sä häirittet mun elämääni, kun juokset mun ajatuksissa koko ajan. Senki päänsekottaja", Miro virnisti leikkisästi. Se oli tosin vain hyvä juttu, että Mari oli nainen, joka sai Miron pään sekaisin. No, jos tuo ei saisi Miron päätä sekaisin ja tunteita jyllämään, ei Miro kyllä olisi tässä tilanteessa vaan sen sijaan olisi luultavasti lähdössä baariin tai töihin ja pohtisi, miten saisi iskettyä jonkin kivan naisen itselleen. Marin iskeminen oli ollut aikoinaan vaikeaa; se taisikin olla yksi niistä syistä, miksi Miro tunsi niin paljon vetoa Mariin. Kyseinen nainen ei ollut mikään jakorasia tai helppo nakki, vaan tuon kanssa täytyi oikeasti tehdä töitä että saisi mielenkiinnon. Miro oli tosiaan nauttinut siitä pienestä jahdista Marin kanssa.

"Niin.. Ku me ollaan yhes ni me pystytään mihin vaan", Miro hymyili. "Muuten.. Anteeks sillon siitä feidaamisesta. En ees tiiä oonko kunnolla koskaan sitä selittäny. Ku siis se on mulle vähän sellane tapa, et jos jokin ei suju ni sit otan kauheen helposti itteeni. Jos teen niin vielä kerrankin, niin saat vetää mua turpaan." Ja Miro oli tosissaan. Hän ei aikonut pilata suhdettaan Mariin tällaisen asian takia, vaan suunnitelmissa oli, että mies rakentaisi itselleen nyt pitkän suhteen. Marin kanssa se saattaisi onnistuakin. Kommunikaatiohan oli parisuhteen edellytys, ja Mirohan oli puhunut Marille ties mitä asioita. Miro oli ihan oikeasti onnistunut päästämään jonkun hänen tunne-elämäänsä sisälle ihan kunnolla. Toivon mukaan Mari oli saavutuksestaan tyytyväinen - koska saavutus se tosiaan oli. Mirolla oli ollut suurin piirtein koko ajan katse Marissa mutta nyt hän jo avasi suunsakin: "Mä kutsun sua sitten tästä lähtien mun kullaks."

Miron huulille nousi kevyt hymy kun Mari vastasi hänen suukkoonsa, ja niinpä mies painoi niitä suukkoja vielä enemmän. Maanpäällinen taivas - tämä oli se tila. Vaaleatukkainen nuorukainen ei koskaan ollut kokenut näin hyvää tunnetta, jokainen Marin kosketuskin sai hänet värähtämään ja nyt mies vielä ties senkin, että voisi tehdä lähes mitä tahansa eikä Mari pelästyisi. Mari luotti nyt häneen. Marin kosketuksesta rohkaistuneena vei Miro oman kätensä hipsuttelemaan naisen reittä. Miro halusi jonkinlaisen tavan sinetöidä tämä niinsanottu sopimus, ja no, miehellä oli siihen kyllä idea. Mari tosin saisi päättää lähtisikö mukaan.

"En mä tiiä..." Mari sanoi naurahtaen ja kohautti kevyesti olkapäitään. Miro oli sitten varmaan ihan kiusallaankin tarttunut tuohon pieneen lisäykseen hänen sanoissaan, ei Mari nyt ajatellut, että pilasi Miron elämässä yhtään mitään ja kyllä Miro varmasti tiesi sen. Jos Mari kuvittelisi, että hän pilais miehen elämän jollain tavalla niin hän tuskin istuisi tässä Miron kanssa vaan olisi varmasti jossain ihan muualla. Tällä hetkellä Mari ei kuitenkaan halunnut olla missään muualla kuin Miron vieressä, tässä tosiaankin oli hänen paikkansa ja hän halusi olla Miron vierellä. Harmi vain, että heillä oli melko vähän yhteistä aikaa mutta eiköhän asiat jotenkin järjestyisi. Mitenkähän Mari edes malttaisi olla koulussa tai töissä, kun tiesi, että voisi viettää aikaa Miron kanssa. No, ehkä hän jotenkin kestäisi.

Mari pudisteli pienesti päätään Miron sanoille. Tämä asia oli jo puhuttu selväksi eikä Marilla ainakaan ollut jäänyt mitään hampaan koloon tästä asiasta. Mari oli itse käyttäytynyt tyhmästi, kun oli vain ajanut Miron pois, vaikka Miro oli yrittänyt olla hänen tukenaan ja kuunnella parhaansa mukaan, Mirolla oli silloin ihan täysi oikeus olla loukkaantunut ja suuttunut Marille, Mari kyllä ymmärsi sen. Toki häntä silloin ärsytti, että Miro ei suostunut edes kuuntelemaan hänen selityksiään mutta kyllä hän sen silti ymmärsi, ainakin näin jälkikäteen.
"Ei sun tarvii sitä enää anteeks pyydellä eikä kyllä tarvinnu sillonkaan. Mähän se sillon olin se ilkeempi osapuoli ja sulla oli ihan täysoikeus olla mulle suuttunu."

"Ehkä mä suon sulle sen oikeuden, että sä saat kutsua mua sun kullaks.. Rakas." Mari sanoi sitten hymyillen. Hänestä tuntui kivalle, että Miro kutsui häntä kullakseen tai miksi tahansa vastaavaksi. Vaikka Mari ihastui melko harvoin ja ei aiemmin edes halunnut seurustella, kyllä hän silti piti romanttisista asioista ja tuommoiset hellittelynimet olivat juuri niitä pieniä romanttisia asioita, joista Mari piti. Tietenkään kenenkään ei tarvitsisi häntä kutsua yhtään miksikään vain sen takia, että hän halusi mutta kun kerta Miro oma-alotteisesti häntä halusi kullaksi kutsua niin tottakai Mari sen hyväksyi, sehän oli vain suloista. Maria hieman jo kiinnostikin tietää, miten Miro tulisi käyttäytymään sitten kun he olisivat vaikkapa jomman kumman kavereiden seurassa, - olisiko tuo silloin yhtä suloinen ja romanttinen kuin nyt ja näyttäisi tunteensa kavereidensa nähden vai olisiko tuo etäisempi? Mari tosiaan toivoi, että Miro uskaltaisi näyttää tunteensa muidenkin nähden, vaikka mitään ylilyöntejä ei siltikin tarvinnut tehdä.

Mari vastaili Miron suukkoihin, hymyillen samalla tuon huulia vasten. Oli tosiaan niin ihanaa, että kyseinen mies oli nyt hänen oma poikaystävänsä. Mari ei olisi kyllä uskonut näkevänsä tätä päivää näin pian mutta hän oli silti enemmän kuin onnellinen siitä, että nyt he ihan oikeasti olivat yhdessä. Marin tuntiessa Miron käden reidellään, häntä hymyilytti enemmän. Pikkuhiljaa siinä suukkojen lomassa Mari siirsi toisen kätensä Miron rintakehälle, liikutellen kättään siinä hellästi. Kieltämättä hän olisi nyt valmis menemään pidemmällekkin, hän luotti Miroon ihan satakymmenen prosenttisesti ja tällä kertaa häntä ei jännittänyt niin paljon kuin heidän ensimmäisellä kerrallaan, Mari tiesi, ettei Miro satuttaisi tai loukkaisi Maria mitenkään.

Miro hymyili leveästi, huvittuneeseen sävyyn, kun Mari kohautti olkiaan. Naisen ei tarvinnut huolehtia ollenkaan siitä, että pilaisi Miron elämän, koska jos niin olisi, kyllä mies olisi jo kävellyt pois paikalta. Hän oli tehnyt sen selväksi Marille kun he viimeksi olivat sopineet; Miro ei tosiaan jäisi huonoon suhteeseen eikä Marikaan varmasti haluaisi sitä. Tällä hetkellä kuitenkin kaikki näytti hyvältä. Vaikka he olivat tulleet jo näin pitkälle suhteensa kanssa, Miro oli onnistunut olemaan suhteellisen hyvin ahdistumatta ja muistelematta menneitään Marin kanssa. Mariin hän tosiaan luotti ihan erilaisella tavalla kuin vanhempiinsa tai Niilaan. Nuorukainen tiesi tasan tarkkaan sen, että Mari ei vain hylkäisi häntä kuten ei tekisi Mirokaan, vaan Mari varmasti ilmoittaisi oman mielipiteensä ennen lähtemistä. Se tuntui Miron mielestä tärkeältä.

"No niin mutta silti. Mutta jos mä oikeesti alan jänistämään jossain vaiheessa jostain ihan turhasta syystä, niin ravistele mut pois siitä vaikka väkisin. Lupaa se mulle?" Miro katsahti Maria pyytävästi. Vaaleatukkainen nuorukainen ei koskaan antaisi itselleen anteeksi jos pilaisi hänen ja Marin jutun sillä, että loukkaantui helposti ja käyttäytyi kuin kakara. Mari oli ihan liian tärkeä Mirolle. Miehestä oli jopa alkanut tuntua, että hän oli suurin piirtein riippuvainen Marista. Kyseinen nainen pyöri Miron päässä koko ajan ja mies oli aina onnellinen, kun vaan sai olla Marin lähellä. Marin lähistöllä Miro tunsi myös ihan kummia asioita. Tämä saikin Miron pelkäämään, että mitä hänelle tapahtuisi, mikäli Marin kanssa tulisi nyt sitten ero. Se olisi ihan kauheaa eikä siitä pääsisi varmastikaan yli helposti - jos pääsisi koskaan.

"Ahh kuinka ällösöpöä", Miron oli pakko virnistää. Häntä oikeastaan huvitti aina parisuhteissa tällainen kullaksi, muruksi ynnämuiksi kutsuminen, mutta syystä tai toisesta se oli aina yhtä mukavaa. Kai se johtui siitä, että silloin ilmaisi tunteitaan ja tavallaan kehui tuosta. Mistä? Siitä läheisyydestä ja rakkaudesta. Mirosta ainakin tuntui kivalta saada kehuja kuten myös antaa niitä - varsinkin Marin kehuminen oli mukavaa. Marihan oli todella epävarma, joten kun naista kehui, niin ehkä se tarkoitti sitä, että naisen itsetuntokin parantuisi. Miron mielestä se oli suorastaan surullista, etä naisen itsetunto ei ollut hyvässä kuosissa. Mari oli niin upea ihminen, että tuolla oli kaikki oikeus nauttia itsenään olemisesta eikä suinkaan hävetä sitä. Mirolla itsellään ei ollut koskaan ollut itsevarmuudesta -tai tunnosta puutetta ja hän ei voinut edes kuvitella miltä se tuntui. Varmasti se kuitenkin tuntui pahalta, jos luuli, ettei kyennyt johonkin tiettyyn asiaan.

Miro jatkoi sitä Marin reiden silittelyä ja oli niin onnellinen että he olivat tässä seurustelutilanteessa - tosin vielä Miro ei ollut edes kerennyt sisäistää sitä. Hänestä sitä paitsi oli tuntunut, että hän oli ollut Marin kanssa parisuhteessa jo koko tämän ajan, koska Maria tapaillessaan Miro ei ollut edes vilkaissut toisia naisia saatikka kaivannut noita. Hän oli tyytyväisempi kuin ikinä Marin kanssa, ja sitä tunnetta lisäsivät myös ne kaikki kosketukset Marilta. Naisen käsi hänen rintakehälläänkin sai miehen hymyilemään. Lopulta Miro kuitenkin lopetti naisen suutelemisen ja vilkaisi sänkyä merkitsevästi. Marin silmissä hänen katseensa oli kuitenkin suurimman osan aikaa. Yhä katse Marin silmissä Miro nousikin ylös ja piti tuosta kädestä kiinni, jotta voisi ohjata tuon sängylle. Toki Mari voisi kieltäytyä, jos haluaisi, mutta mieluusti nuorukainen osoittaisi Marille tunteitaan ihan sängyssäkin. Miro hymyili Marille kevyesti.

"No ehkä meissä on vähä kummassakin sitä vikaa, et otetaan asiat helposti itteemme ja mökötetään sitten omassa rauhassa, ennenkun suostutaan puhumaan mut eiköhän me pärjätä, kun näistä asioista on kuitenkin nyt niin paljon puhuttu.. Ja kyllä mä lupaan siitä sulle sanoo, jos sä rupeet käyttäytymään silleen kun ei pitäis." Mari sanoi pienesti hymyillen. Tosiasiassa Maria hieman pelotti se, että jos heille tulisi riitaa niin miten kumpikin reagoisi. Aiemmin kumpikin oli vuorotellen poistunut paikalta ovet paukkuen mutta toisaalta, nyt he olivat noista asioista puhuneet ja selvitelleet asioita toisilleen, joten asioiden ei pitäisi olla niin epäselviä. Sitäpaitsi, Marista tuntui, että hän nyt oikeasti tunsi Miron paljon paremmin kuin aikaisemmin ja osaisi ehkä jopa jo ennakoida tuommoiset Miron mainitsemat tilanteen, joten ehkä niistä selvittäisiin. Ja ei hän nyt halunnut maalailla piruja seinille, kun kaikki oli niin hyvin, mitä sitä suotta miettimään jotain ikäviä asioita, joita ei välttämättä tulisi edes tapahtumaan.

Miroa katsoessaan Maria hymyilytti jälleen, tai oikeastaan, hänellä oli koko ajan jonkin sortin kestohymy kasvoillaan. Hymy ei todellakaan ollut väkinäinen vaan Maria yksinkertaisesti hymyilytti nyt niin paljon, hän oli niin onnellinen Mirosta ja tästä tilanteesta. Mirosta oli tullut lyhyessä ajassa Marille todella tärkeä ihminen ja tuntui oudolta edes ajatella sitä aikaa, kun he eivät vielä tunteneet toisiaan. Marin elämä oli ollut pelkkää koulua ja opiskelua, miten hän oli jaksanut? Nyt elämä tuntui niin ihanalta, oli ihanaa olla rakastunut. Koulussakin Mari olisi voinut vain piirrellä papereihinsa ja kirjojen kulmiin pieniä sydämiä, Miro pyöri hänen ajatuksissaan koko ajan ja varmasti kaikki huomasivat muutoksen Marissa, ei hän normaalisti ollut tämmöinen. Olikin melkein pelottavaa ajatella, mitä tapahtuisi, jos he sitten eroaisivatkin Miron kanssa. Mari varmasti romahtaisi täysin ja siitä kuopasta tuskin noustaisiin ihan heti ylös. Tarkemmin Mari ei edes halunnut ajatella asiaa, mieluummin hän keskittyi hän onnellisuuden ja rakkauden suhteeseen, joka häntä nyt vallitsi.

"Eikös sitä rakastuneena saa olla pikkusen ällösöpö?" Mari huomautti virnistäen. Ei hänkään liiallisia lässytyksiä ja rakkauden tunnustuksia kauaa jaksaisi mutta Miron suusta oli aina niin mukava kuulla jotain kehuja tai muuten vain söpöilyä. Ei Mari todellakaan kalastellut kehuja ja tiesi kyllä, ettei Miro kehuisi ihan suotta mutta silti niitä kehuja oli mukava kuulla. Mari ei ollut oikein tottunut kuuntelemaan kehuja itsestään ja välillä tuntuikin myös oudolta kuulla hyviä puolia itsestään, sillä toisinaan Mari näki itse itsensä rumana, lihavana, ärsyttävänä ja muutenkin vain huonona. Tuommoisia päiviä oli onneksi nykyään harvemmin mutta kun huono päivä sattui niin silloin kaikki omat puolet tuntuivat todella normaaliakin huonoimmilta. Vaikka Mari oli parantunutkin suurimmaksi osaksi syömishäiriöstään ja muista ongelmistaan niin silti aina välillä Marista tuntui, että hän ei edelleenkään ollut sopiva. Tuommoiset ajatukset eivät todellakaan olleet kivoja ja Mari yrittikin parhaansa mukaan keskittyä omiin hyviin puoliinsa mutta välillä se vain oli vaikeaa.

Mari katsoi Miroa silmiin, kun tuo yhtäkkiä lopetti suutelun ja hetken hän katsoi tuota hieman kysyvänä mutta kun hän näki Miron vilkaisevan sängyn suuntaan melko merkitsevästi, Mari hymyili tälle pienesti, hän kyllä arvasi mitä Mirolla oli mielessään. Kun Miro sitten nousi ylös sohvalta, Marikin nousi, pitäen edelleen miehen kädestä kiinni. Mari menikin aivan Miron lähelle ja painoi vielä hetkeksi huulensa tuon huulille, painaen tuolle hellän suudelman, ottaen tuota sitten paremmin käsistä kiinni, lähtien Miron kanssa sängyn suuntaan. Sängyn luona Mari istui sängylle ja vetäisi kevyesti Miron vierelleen, suukottaen tätä sitten uudelleen, tällä kertaa pidemmän ja haluavammin, lähtien samalla kuljettelemaan käsiään hellästi tuon paidan alle. Hän tosiaankin halusi tätä ja hän halusi näyttää Mirollekkin, että häntä ei nyt pelottanut niin paljoa kuin viimeksi vaan hän tosiaan luotti Miroon ja oli valmis tähän.

"Me ollaan yksinkertasesti vaan kakaroita. Mä en valitettavasti voi luvata että yhtäkkiä aikuistuisin, mutta mä yritän. Tekisin sun puolesta mitä vaan", Miro totesi kevyt hymy huulillaan. Vaikka Miro olikin rakastunut Mariin peruuttamattomasti ja ehdoitta, Miro ei voinut kuitenkaan luvata että voisi muuttaa - eikä hän kyllä sitä haluaisikaan tehdä. Miro viihtyi omassa nahassaan paremmin kuin hyvin, eikä tosiaan halunnut muuttaa tapojaan, ja vaikutti siltä, että Mari ei tahtonut miehen tekevän niin. Tuskinpa Mari olisi tässä tilanteessa Miron kanssa, jos ei pitäisi miehestä. No, toki Miro olisi voinut feikata oman luonteensa koko ajan, mutta ei, sellainen ei kuulunut Miron tapoihin. Hänestä joko piti tai ei, Miro ei ollut valmis muuttamaan itseään toisen vuoksi, sillä siitä ei loppujen lopuksi tulisi yhtään mitään. Tällä hetkellä hänen ja Marin luonteet onneksi näyttivät sopivan yhteen eikä kummankaan täytynyt muuttaa itseään.

"No saa olla", Miro virnisti huvittuneesti. Niin, tietenkin rakastuneena sai olla ällösöpö ja kehua rakkautensa kohdetta, mutta tällaiseen Miro ei ollut tottunut. Hän ei ollut koskaan ladellut niin paljon kehuja jollekin naiselle kuin oli tehnyt Marin kanssa. Edes Niila aikoinaan ollut saanut tällaisia kohteliaisuuksia. Mirosta tuntuikin, että tämä kaikki Marin kanssa oli jotenkin erikoista ja ainutlaatuista. Heidän rakkautensa oli jotenkin niin syvää, eikä Miro ollut sellaista koskaan edes kokenut aikaisemmin. Marin kanssa tämä rakastaminen oli paljon syvempää. Miro sai olla naisen kanssa sellainen, kuin halusi, ja oli hienoa huomata myös se, että he saivat sovittua erimielisyyteensä kaikesta huolimatta. He molemmat taisivat olla melkoisia mököttäjiä, mutta syystä tai toisesta he kuitenkin aina palasivat yhteen ja halusivat sopia. Se oli mahtava tunne, kun tiesi, että oli joku, joka ei heti kadonnut elämästä. Miro oli tosiaan pettynyt läheisiinsä aiemmin eikä enöö tahtonut tuntea sitä.

Siinä Maria katsellessaan Miroa huvitti, että kuinka hän oli oikeastaan edes tullut tähän pisteeseen; siihen pisteeseen, jossa jonkun näkeminen sai hymyn väkisin nousemaan huulille. Miro oli tosiaan ennen ollut se parantumaton naistenmies, joka ei edes voinut kuvitella vakiintuvansa vaan katseli aina muita naisia eikä saanut tarpeekseen yhdestä. Mari kuitenkin oli onnistunut näyttämään Mirolle, että hän tosiaan kykeni keskittymään yhteen naiseen kerrallaan ja että toisten naisten katselemisen pois jättäminen ei ollut edes vaikeaa. Vaikeaa se saattaisi kyllä olla jonkun muun kanssa, mutta ei Marin - Marin, joka nyt oli noussut ylös ja piti miehenkin kädestä kiinni. Niinpä Miro nousi itsekin ylös ja hymyili kevyesti, kun Mari suukotti häntä huulille. Selvästi Mari halusi tätä yhtä paljon kuin hän.

Lopulta Miro istui Marin viereen sängylle, ja vastasi tuon intohimoiseen suudelmaan, joka ei jättänyt Marin tunteita kyselemisen varaan. Tämä tuntui jotenkin niin hyvältä, ehkä siksi, että Miro tiesi, että Marilla ei enää ollut luottamuspulaa vaan että nainen uskalsi antaa Miron tehdä vaikka mitä ja myös tehdä itsekin. Miro hymyilikin vinosti, oikeastaan vähän flirttaavaankin sävyyn, kun Mari vei kätensä miehen paidan alle. Vaaleatukkainen nuorukainen vastasi naisen eleeseen vieden kätensä tuon paidan alle ja sitä kautta rinnoille, alkaen hyväilemään niitä kevyesti. Pian Miro olikin jo kaatanut Marin sängylle ja kömpinyt itse päälle - häntä ei tosiaan pelottanut tai ujostuttanut ollenkaan vaan hän teki asioita hyvinkin rohkeasti.

"Ehkä sun ei tarviikkaan aikuistua, tai meidän kummankaan, ollaan vaan ihan rauhassa tämmösiä kakaroita, hyvinhän me ollaan tähänkin mennessä pärjätty." Mari sanoi hieman huvittuneesti hymyillen. Kyllähän he kumpikin olivat vielä nuoria ja tuskin tässä mitään aikuista tarvitsisikaan vielä edes yrittää esittää. Tokihan heillä oli ollut omat ongelmansa ja varmasti ikäkin oli niihin ainakin jollain tasolla vaikuttanut mutta ei se Maria varsinaisesti haitannut. Jos häntä jomman kumman lapsekkuus haittaisi niin ei hän tässä nyt olisi. Sitäpaitsi, hän ei todellakaan haluaisi, että Miro muuttuisi mitenkään, mies kelpasi hänelle juuri tuollaisena. Toki Mari halusi, että Miro ei muiden naisten perään enää katselisi mutta tuskin siitä asiasta tarvitsisi edes huomauttaa, ei hän uskonut, että Miro katselisi enää muiden perään, varsinkin, kun he nyt seurustelivat.

"Noniin, sitähän minäkin." Mari sanoi vain hymyillen, jääden hetkeksi vain katselemaan Miroa silmiin onnellinen hymy kasvoillaan. Ei kyllä niin uskomaton tunne, että siinä tosiaan istui hänen poikaystävänsä, ei hän osannut kuvitella, että he joskus vielä tulisivat seurustelemaan tai ainakaan näin nopeasti. Kaikki oli tosiaan tapahtunut niin nopeasti mutta se ei Maria haitannut todellakaan, päinvastoin. Hän tosiaan rakasti Miroa ja kun Mirokin rakasti häntä niin minkä takia tässä pitäisi jarrutella? Jarruttelu tuskin olisi auttanut mitään, jompi kumpi vaan olisi saattanut rueta epäilemään asioita ja nyt kun heillä kummallakin riitti halua ja uskallusta tähän juttuun niin kannattihan heidän tottakai aloittaa seurustelu nyt. Mari ei kyllä uskonut, että hänen mielestä olisi ollut yhtään erilainen myöhemminkään tämän asian suhteen mutta siitä huolimatta tuntui vain niin hyvältä idealta, että he olivat alkaneet seurustella jo nyt.

Vaikka tilanne oli kummallekkin uusi niin se oli silti erilainen heille kummallekkin. Mirolla oli varmasti ollut naisia vaikka muille jakaa eikä tuo ollut edes tainnut etsiä mitään vakavampaa, kun taas Marilla ei ollut kauheasti niitä miehiäkään ollut. Hänen viimeisiin parisuhteensa oli päättynyt joskus viime vuoden loppupuolella ja se oli jättänyt Mariin sen verran syvät arvet, ettei häntä kauheasti edes kiinnostanut vilkuillakkaan miesten suuntaan. Marilla oli ollut pettymyksiä ja huonoja kokemuksia entisissä suhteissaan mutta nyt hän uskalsi jälleen luottaa sekä itsestään että muihin, ainakin pikkuhiljaa ja siitä hän sai kiittää vain ja ainoastaan Miroa. Miro oli opettanut hänelle, että hän oli hyvä sellaisena kuin oli eikä hänen tarvinnut olla mitään muuta. Toki Maria edelleen hieman ahdisti se millainen hän oli ja välillä hän näki itsensä ihan erilaisena kuin Miro esimerkiksi hänet näki mutta kyllä hän tiesi, että pääsisi tästä epävarmuudestaan vielä lopullisesti eroon.

Mari liikutteli käsiään Miron paidan alla, suudellessaan tämän kanssa samalla. Miron kanssa kaikki tuntui niin hyvältä ja tällä kertaa Marikin olisi varmasti paljon rohkeampi kuin viimeksi, enää häntä ei pelottaisi samalla tavalla kuin viime kerralla ja hän tosiaan halusi, että Mirokin nauttisi tästä yhtä paljon kuin hän. Pian Mari tunsikin Miron kädet oman paitansa alla ja ei mennyt kovinkaan kauan, kun tuon kädet olivat jo hänen rinnoillaan. Maria hieman hymyilytti Miron huulia vasten, hän tosiaan nautti tästä tilanteesta ja tiesi kyllä, että tulisi nauttimaan tästä vielä enemmän mitä pidemmälle he menisivät. Miron kaataessa hänet sängylle, Mari veti tuota hellästi itseään lähemmäksi, hän halusi nyt tuntea Miron läheisyyden ihan kunnolla mutta antoi kyllä tällä kertaa Mirolle ihan vapaat kädet, häntä ei nyt pelottaisi, hän luotti Miroon. Mari lähtikin jo hivuttelemaan Miron paitaa hieman ylös päin, suudellen tämän kanssa edelleen samalla.

"No niinpä. Oon vähän ku Peter Pan ku en koskaan haluu kasvaa aikuiseks.. Älä sä vaan oo Leena ja ala ilonpilaajaks", Miro virnisti leikkisästi. Miestä hieman huvitti ottaa tuo esimerkiksi, sillä jos tarkkoja oltiin, niin hän ei ollut kuullut kyseistä satua ennen kuin oli saapunut Helsinkiin - ei oikeastaan ollut kuullut lähes mitään. Hänen kotikylässään oli ollut ihan omanlaisia tarinoita. Ei siellä puhuttu mistään Peter Paneista, Punahilkoista tai muista vastaavista, vaan siellä oli ihan omia tarinoitaan. Lapsia oikeastaan enemmänkin peloteltiin niillä tarinoilla, kerrottiin, kuinka jossain paikassa asui jokin mörkö eikä sinne saanut mennä. Se oli ollut julmaa, vaikkakin aivan hemmetin toimivaa. Lapsiparat. Miro ei kyllä haluaisi pelotella mahdollisia lapsiaan tuollaisilla saduilla, vaan haluaisi noiden ymmärtävän puhetta, ja jos ei niin ollut, niin sittenpähän testasivat itse ja saisivat sitten surutella kuinka eivät kuunnelleet vanhempiaan. Tosin lapsia Miro ei halunnut pitkään aikaan, ei todellakaan - hän ei ollut siihen valmis. Nuorukainen oli itsekin vielä melkoinen kakara.

Miro naurahti kevyesti ja vastasi siihen Marin antamaan katseeseen. Hitto, mieshän olisi voinut jäädä tuijottelemaan Maria vaikka koko loppupäiväksi, ei hän meinannut saada siitä tarpeekseen. Mari oli tosiaan aivan mielettömän kaunis nainen, ja mielellään tuota tuijotti. Luonteellisestikin kyseinen nainen oli uskomaton. Sitä paitsi, ei Miro varmaankaan pitäisi Maria yhtä kauniina ellei tuo olisi luonteellisesti aivan ihana. Marissa oli tosiaan kaikkea mitä Miro halusi naiselta. Mari oli empaattinen, sydämellinen ja muutenkin kiltti. Miro ei tosiaan kaivannut elämäänsä mitään vaikeaa, suorastaan akkamaista naista, vaan hän tahtoi naisen joka tiesi mitä halusi muttei kuitenkaan käyttänyt muita hyväseen sen saavuttaakseen. Mari oli ilmeiseti halunnut Miron alusta asti. Hyvä on, ei alusta asti, mutta oli halunnut kuitenkin, ja tässä he nyt olivat. He ihan oikeasti olivat pariskunta, eikä mikään voinut kuulostaa sillä hetkellä paremmalta Miron mielessä. Pitäisikö se oikein toistaa ääneen? Ehkäpä ei. Miro tiesi sen itse ja se asia riitti.

Miro ei voinut mitään kevyelle hymylle joka nousi huulilleen, kun Mari veti häntä entistä lähemmäs itseään. Miro kyllä halusi sitä läheisyyttä vähintään yhtä paljon kuin nainen itse, joten Miro oli tästä kaikesta harvinaisen tyytyväinen. Seksi ja kaikki siihen liittyvä ei koskaan ollut tuntunut yhtä hyvältä kuin Marin kanssa. Mari tosiaan sai Miron uskomaan sen, että Miron ei tarvinnut yrittää ponnistella mitenkään enempää vaan hän oli hyvä siinä, mitä teki ja millainen oli. Miro olikin ehkä tottunut sänkypuuhissa hieman paineisiin; monet naiset olivat hänen kanssaan harrastaneet seksiä ja nuo naiset sitten kertoivat kavereilleen, ja mikäli nuorukainen harrasti seksiä vielä noidenkin kanssa, niin se toi paineita. Kertoivathan naiset aina toisiilleen kaiken, mikä oli oikeastaan aivan hemmetin ärsyttääväkin piirre tietyissä tilanteissa, esimerkiksi tällaisissa. Miro halusi harrastaa seksiä ilman paineita ja mennä ihan sen tunteen mukana, eikä suinkaan huolehtia siitä, että saisiko naisen tyydytettyä. Marin kanssa siitä ei kuitenkaan ollut pelkoa.

Vaaleatukkainen nuorukainen lopetti hetkeksi naisen suutelemisen, ihan vain hetkeksi, sillä pian olikin jo suutelemassa naisen kaulaa ja siirtyi siitä aina vain alemmaksi, nostaen toki kädellään naisen paitaa jotta voisi suukotella tuon paljasta ihoa. Pian Miro kuitenkin avasi naisen housut vetäen ne alas kuten myös alushousutkin. Miro vilkaisi Maria pikaisesti silmiin, koska ei tosiaan halunnut, että nainen nyt ahdistuisi tästä ja päättäisi vaikka lopettaa pelin kesken. Epätodennäköistä se oli, mutta kuitenkin. Miro ei tekisi mitään Maria satuttaakseen, ja halusi naisen huomaavan, että niin oli. Lopulta Miro heitti niin naisen farkut kuin alushousutkin lattialle, alkaen sitten suukotella naisen jalkaa säärestä ylöspäin. Kiusoittelevan hitaasti Miro suukotteli niin naisen ulko -kuin sisäreittäkin, kunnes lopulta vei huulensa päätepysäkille. Pian Miro alkoikin taiteilla kielensä kanssa, toivoen, että Mari pitäisi tästä.

"Eiköhän meillä oo kummallakin vielä moonta vuotta aikaa olla ihan niin kakaroita kun huvittaa ja mietitään sitä aikuistumista sitten joskus myöhemmin. - Eli ei, en mä oo alkamassa ilonpilaajaks, ei hätää." Mari sanoi hieman huvittuneesti hymyillen. Hänen puolestaan he saisivat olla juuri niin lapsellisia ja kakaramaisia kuin heitä huvittaisi, kunhan tietyissä rajoissa pysyttäisiin. Pitäisihän heidän nyt käyttäytyä osata mutta ei Mari halunnutkaan olla liian aikuinen ja liian vakava, kyllä elämästä piti pystyä nauttimaan ja näin se tuntui ainakin heillä onnistuvan. Sitäpaitsi Mari sekä Miro olivat kumpikin vielä niin nuoria, että eihän heillä ollut mikään kiire vielä edes yrittää aikuistua. Tietysti Mari halusi tietyissä rajoissa olla aikuinenkin jo, hän halusi opiskella, käydä töissä ja ylipäätänsä pärjätä omillaan mutta Miron kanssa he saisivat kyllä pelleillä ja olla niin lapsellisia kuin huvittaa. Mitäpä sitä suotta vielä aikuistumaan, kun samaan aikaan pystyi suhtautumaan elämään ihan enemmän huumorinkin kanssa ja ei kumpikaan varmasti halunnut heidän suhteensa vakavoituvan liikaa, - Mari kun sisällytti tuohon aikuisuuteen myös naimisiin menon ja lapset. Toki hän halusi heidän suhteestaan vakavan mutta liikaa sen ei tarvitsisi vielä ihan heti vakavoitua. Noita asioita voisi kyllä miettiä myöhemminkin.

Miroa katsellessaan Mari ei voinut olla miettimättä, minkä ihmeen takia hän oli alunperin yrittänyt pysyä Mirosta mahdollisimman kaukana. Toisaalta, Mari kyllä tiesi vastauksen mutta silti häntä ihmetytti. Hän oli niin monta kertaa pettynyt miehiin ja ei ollut edes kauhean kauaa vielä siitäkään, kun hänen aiempi parisuhteensa oli päättynyt ja se oli päättynyt niin ikävissä tunnelmissa, että Maria harmitti edelleen koko asia. Tai oikeastaan, se ei harmittanut sen takia, että Mari olisi haikaillut eksänsä perään vaan häntä harmitti se, miten juttu oli päättynyt ja miten pahasti hän oli taas saanut petty. Eksä oli pettänyt häntä ja se oli loukannut Maria erittäin pahasti ja mm. tuo asia oli saanut Marin epäluuloiseksi miehiä kohtaan. Hänhän oli pitkään epäillyt Mironkin motiiveja ja oli ollut varma, että mies oli vain sänkyseuran perässä mutta loppujen lopuksi Mari oli joutunut aivan tunteiden vietäväksi ja kyllä hän oli jo heidän ensimmäisillä treffeillään tajunnut, että hän tosiaan oli ihastunut Miroon ja halusi tuon itselleen. Nyt kaikki sitten oli mennyt juuri niinkuin pitikin ja hän oli saanut Mironsa eikä tosiaankaan aikonut luopua tuosta helpolla. Onneksi tunne taisi olla molemminpuoleinen, tuskin Mirokaan olisi Marista luopumassa.

Vaikka Marilla oli kokemusta seksistä aiempien kumppaneiden perusteella, ei Mari mahtanut sille mitään, että kyllä häntä edelleen hieman jännitti Miron kanssa, eivät he niin montaa kertaa olleet vielä sängyssä yhdessä olleet. Miron läheisyys kuitenkin tuntui erittäin hyvältä ja Marikin uskalsi olla rentona miehen kanssa. Kun Mari oli parantumassa syömishäiriöstään, oli hänellä oikeasti ongelmia päästää ketään kunnolla lähelleen ja seksistäkään ei meinannut tulla mitään kenenkään kanssa, kun Marista tuntui koko ajan, että hän näytti huonolta ja vaikka noita päiviä oli edelleen niin silti hän tiesi, että kelpasi Mirolle juuri tämmöisenä. Ei hän Miron seurassa edes muistanut jännittää tai hermoilla kroppansa takia vaan hän tosiaankin antautui tilanteen vietäväksi, turhia paineita ottamatta.

Mari katsoi Miroa hetken aikaa silmiin, kun tuo lopetti hänen kanssaan suutelun mutta syykin siihen selvisi pian, sillä Miro alkoikin suudella hänen kaulaansa. Yleensä Maria hieman pelotti mahdollisten jälkien ilmestyminen kaulaan mutta nyt hän ei kyllä jaksanut välittää siitäkään, jos niitä jälkiä tulisi niin siinäpähän tulisi, Miron suudelmat hänen kaulalleen tuntuivat sen verran hyvältä, että jotkut jäljet nyt olivat vain pieni sivuseikka. Pikkuhiljaa Miro siirtyi suutelemaan häntä yhä alempaa ja alempaa, jolloin Mari ei voinut kuin sulkea silmänsä ja nauttia. Mari kuitenkin avasi silmänsä tuntiessaan Miro availevan hänen housujaan ja kun hän tunsi Miron ottavan sekä farkkunsa että alushousunsa pois, hän huomasi myös Miron katseen. Siitä Mari pystyi jo päättelemään mitä Mirolle oli mielessään mutta ei hän edes yrittänyt estellä. Hän luotti Miroon ja antoi tuolle vapaat kädet, kyllä tuo varmasti hommansa osaisi. Miron alkaessa suukotella Marin sisä- sekä ulkoreisiä, Mari hengitti jo hieman raskaammin, sulkien silmänsäkkin jälleen ja kun Miro sitten aloitti kielensä kanssa taituroinnin, Mari ei voinut olla ynähtelemättä, se tuntui sen verran hyvältä. Mari veikin toista kättään kevyesti Miron hiusten sekaan, puristaen toisella kädellään sängyllään olevaa päiväpeittoa, yrittäen olla pitämättä ihan kauheaa meteliä, ajatellen naapureitaankin mutta Mari ei voinut huokailuilleen ja ynähdyksilleen yhtään mitään.

Marin sanat kuultuuan Miro hymyili. Oli lohduttavaa tietää, että nainen ei vaatinut miestä aikuistumaan hetkessä vaan hän saisi tehdä sen omalla ajallaan. Tietenkin Miro kyllä halusi aikuistua mahdollisimman nopeasti, mutta toisaalta hän kyllä halusi ottaa vähän rauhallisestikin, koska hän ei sitä aikoinaan saanut tehdä. Oli ehkä vähän naurettavaa, että Miro tahtoi käyttäytyä teinimäisesti tämän ikäisenä mutta hänestä tuntui, ettei hänellä edes ollut teini-ikää silloin aikoinaan. Sen sijaan Miro oli käyttäytynyt liiankin asiallisesti ja totellut vanhempiaan ilman mitään vastaväitteitä. Hän oli oikeastaan ollut sellainen täydellinen kultapoika, johon kohdistui suuria odotuksia ja jonka oletettiin pitävän huolta kylästä omalla panoksellaan. Niin ei kuitenkaan ollut käynyt, kun Miro oli päättänyt lähteä pois koko paikasta. Miro oli tuolloin pettänyt kaikki ne odotukset ja näyttänyt, että hänellä oli mieli ja ettei häntä voinut määräillä. Siitä Miro oli tyytyväinen. Oli hänessä jo Inarissakin asunut se kapinallismielinen pikkupoika, joka halusi käyttäytyä ikänsä mukaisesti. Siihen hänellä ei ollut ollut mahdollisuutta.

Osittain Miroa kyllä siis pelottikin tämä äkillinen aikuistuminen ja parisuhteeseen astuminen, mutta mies tiesi, että Mari pitäisi hänestä huolta. Mirolla ei ollut tarvetta ahdistua tai tuntea painostusta - kyllä nuorukainen tiesi, ettei Mari heti halunnut naimisiin tai hankkia lapsia. Jos halusi, Miro oli kyllä valmis, että siinä vaiheessa karkaisi tästä suhteesta. Isyys tai aviomieheksi alkaminen ei ollut hänen juttunsa ainakaan vielä, ehkä sitten tulevaisuudessa hän saattaisi harkita asiaa, mutta nyt hän halusi vielä katsella ja tutkia tätä tilannetta. Miro oli kyllä varma siitä, että Marin kanssa seurustelemaan alkaminen oli oikea valinta mutta silti mies sai koko ajan pelätä, että jos tulisi katumapäälle. Jos niin kävisi, syy ei todellakaan olisi Marin vaan kokonaan Miron. Nuorukainen oli jo aiemmin kertonut Marille siitä, että saattoi helposti pelästyä jotain pienintäkin asiaa ja sitten tulla katumapäälle. Miro ei tosiaan halunnut niin käyvän, ja yritti tosiaan saada itsensä ymmärtämään sen, että tämä tilanne oli hänelle kaikista idyllisin. Miro rakasti Maria ja tunne oli molemminpuolinen - tämä oli siis hyvä idea.

Joka ikinen kerta seksi muuttui paremmaksi Marin kanssa. He oppivat jokainen kerta uutta toisistaan, ja pystyivät aina tekemään uudelleen sitä asiaa, mistä toinen piti. Mirokin oli oppinut tietämään, että mistä Mari piti, ja kyllä tekikin niitä asioita aina uudelleen ja uudelleen - tosin ei tylsistymiseen asti. Hän osasi kyllä keksiä uuttakin, kuten tämän kielellä taituroinnin, tätä mies kun ei ollut aikaisemmin Marille tehnyt. Mari vaikutti kyllä nauttivan siitä todella paljon, mikä sai Miron entistä rohkeammaksi ja uskaltavammaksi. Kaikki ne Marin suusta tulevat ynähdykset ja huokailut saivat Miron tuntemaan itsensä oikeaksi mieheksi, voisiko sanoa. Ne samaiset äännähdykset saivat kyllä miehen farkut kiristymään entistä ikävämmin ja lopulta hän paineli suukkoja naisen iholle ja siirtyi siitä vain eteenpäin.

Pian Miro huomasi, että itsellään oli vielä kaikki vaatteet päällä, vaikkakin paitansa oli täysin rytyssä päällään. Niinpä hän veti sen pois päältään, kunnes painoi huulensa intohimoisesti Marin omille. Mies ei itse edes tajunnut, että Mari voisi pitää tätä melkoisen outona, kun mietti, mitä Miro oli äsken oikein tehnyt. Saattoi kuitenkin olla ettei Mari tajuaisi asiaa kun ei sitä tajunnut Mirokaan. Miro tosiaan keskittyi täysin Mariin, hänen päässään ei liikkunut mitään muuta eikä hänen puolestaan kyllä tarvitsisikaan liikkua - ajatukset Marista saivat hänet aina hyvälle tuulelle. Miro rakasti sitä, että hänen ei tarvinnut huolehtia mistään Marin kanssa vaan heillä oli nyt kaikki hyvin. Tämäkin tilanne oli ihanan vapautunut, heidän välillään ei ollut mitään negatiivisia tunteita eikä heidän tarvinnut keskittyä mihinkään muuhun kuin toisiinsa ja molemminpuoliseen tyydytykseen. Miro irrotti hetkeksi huulensa Marin omilta voidakseen ottaa pois naisen paidan - niin sen päällyspaidan kuin topinkin. Ne Miro heitti jonnekin lattialle ja keskittyi sitten taas Marin suutelemiseen.

Miro oli kyllä sanonut aiemmin Marille, että tuo saattaisi jossain vaiheessa säikähtää jotain ihan pientäkin asiaa ja ottaa hieman takapakkia, ja kyllä Mari sen omalla tavallaan ymmärsi mutta hän ei ollut oikeastaan ajatellut asiaa edes sen enempää vaan lähinnä ajatteli, että kyllä he tästä yhdessä pääsisivät eteenpäin ilman sen suurempia ongelmia. Kummallakin oli omat vastoinkäymisensä ollut ja omat pelkonsa parisuhteen kanssa mutta varmasti tästä päästäisiin ja jos ei päästäisi niin ainakin he olisivat varmasti yrittäneet parhaansa, siitä ei ollut epäilystäkään. Kaikki kuitenkin tuntui sujuvan ihan hyvin omalla painollaan mutta Mari kyllä tiesi, että hänen pitäisi jälleen kerran puhua Miron kanssa vielä yhestä asiasta, mikä hänen mieltään painoi seurustelun suhteen. Miro ei nimittäin tiennyt vielä sitä, että Maria oli petetty edellisessä suhteessa, vaikka varmasti tuo oli arvannut, että jotain ikävää oli tapahtunut, kun Mari oli niin kamalan epäluuloinen ja epävarma ylipäätänsä. Edellisestä suhteesta vain oli jäänyt pelko siitä, että kuka tahansa saattaisi koska tahansa pettää eikä sille mahtanut mitään mutta Mari ei vain halunnut enää kokea tuota samaa pettymyksen tunnetta kertaakaan uudelleen. Kyllä hän tiesi, että Miro ei varmasti pettäisi mutta silti jokin pieni pelko pyöri edelleen hänen mielessään.

Marista oli ylipäätänsä jotenkin outoa ajatella miten paljon hänellä oli kaiken maailman pelkoja ja traumoja ihmissuhteiden suhteen, miten hän olikin onnistunut epäonnistumaan niin monta kertaa. Vanhemmat olivat ensin painostaneet Maria liikaa elämänsä kanssa, välit siskoon olivat tulehtuneet jo vuosia sitten kun he kumpikin vielä asuivat kotona, Luukaksen kanssa Mari oli luullut, että mies pitäisi hänestä mutta silloinkin hän onnistui vain pahentamaan välejään Teaan. Patrik oli myös pettänyt häntä. Kaikessa oli yhteistä se, että joka kerta Mari oli tavalla tai toisella joutunut pettymään ja lopulta jäänyt yksin ongelmiensa kanssa. Onneksi Mirossa oli sitä jotain, joka sai Marin avautumaan asioistaan koko ajan enemmän ja enemmän, sillä he olisivat ennen pitkää pulassa, jos he eivät puhuisi kummankin peloista ja asioista, jotka heidän mieltään painoivat. Vaikka Mari ei tietenkään tahtonut pahaa kenellekkään ja ihan viimeiseksi Mirolle, niin silti hänen mielestään oli jollain tavalla ihan hyväkin asia, että myös Miro oli joutunut kokemaan elämässään vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, nuo asiat nimittäin auttoivat varmasti Miroa ymmärtämään Mariakin paremmin.

Mari ei edes muista, milloin hän oli nauttinut viimeksi seksistä näin paljon kuin nyt Miron kanssa, - eivätkä he vielä olleet edes päässeet juuri alkua pidemmälle. Mari oli kuullut monta kertaa sanottavan, että seksi olisi ihan samanlaista kaikkien kanssa mutta Marin oli kyllä pakko olla siitä eri mieltä. Hän todella rakasti Miroa ja halusi olla tuon kanssa ja sen kyllä huomasi myös heidän välisessään seksissä, se oli ihan erilaista kuin mitä se oli ollut muiden kanssa. Tunteet tosiaan toivat tähän tilanteeseen ihan oman lisänsä ja se kyllä oli vain ja ainoastaan hyvä asia. Sitäpaitsi, mitä paremmin he oppivat toisensa tuntemaan niin sitä paremmaksi seksi varmasti vielä muuttuisi, kun he oppisivat tietämään entistä paremmin, mistä toinen piti. Miro oli kyllä selvästi jo ymmärtänyt ainakin hieman, mistä Mari tykkäsi, sillä nytkin tuo osasi käsitellä Maria juuri oikealla tavalla eikä Mari voinut kuin huokailla tyytyväisenä tuon käsittelyssä.

Lopulta Miro alkoi jälleen siirtyä suukottelemaan Maria muualtakin ja pian Mari tunsi miehen huulet taas omillaan. Joidenkin mielestä tilanne olisi voinut olla hieman vastenmielinenkin, kun otti huomioon äskeisen mutta Mari ei jaksanut siitä nyt välittää, hän oli niin tilanteen vietävissä ja tuskimpa Mirokaan oli asiaa sen tarkemmin ajatellut. Miron heitettyä ensin oman paitansa ja heti perään myös Marin paidan, Mari painoi vielä huulensa tuon huulille, kuljetellen kuitenkin nyt kättään Miron etumukselle. Hetken aikaa hän hyväili Miroa tuon housujen päältä, tuntien kyllä, että tuolla mahtoi olla jo tukalat oltavat. Mari virnisti pienesti miehen huulia vasten, availlen sitten tuon farkkuja ja hivutti kätensä tuon farkkujen sekä boksereiden sisään, alkaen nyt vuorostaan kädellään hyväillä Miroa. Hän halusi kyllä, että Miro nauttisi tästä yhtä paljon kuin hän ja hän halusi tuolle samanlaista nautintoa kuin itse oli hetki sitten saanut mutta ainakin vielä Mari keskittyi hyväilemään tuota pelkästään kädellään, uskoen kyllä, että sekin jo varmasti tuntui hyvältä Mirosta.

Marin kanssa seurusteleminen oli saanut Miron pohtimaan aikaisempaa elämäänsä oikein kunnolla. Miestä itseään ärsytti se, että hän suurin piirtein etsi koko ajan tästä tilanteesta jotain negatiivista, vinkkejä siitä, että Marikin vielä hänet pettäisi. Miehen tulisi nyt yksinkertaisesti vaan heittää ne ajatukset mäkeen, vaikka se vaikealta tuntuikin ja jopa ihan mahdottomalta hommalta. Mari ei ollut antanut Mirolle mitän merkkejä siitä ettei olisi ollut tyytyväinen, päinvastoin, nainen oli osoittanut niin sanoillaan kuin teoillaankin olevansa onnellisempi kuin missään aikaisemmassa suhteessa. Mirolla itsellään oli ollut ennen tätä vain yksi seurustelusuhde ja se oli päättynyt katastrofiin - Miro ei voinut vieläkään käsittää kuinka hänet oli petetty. Se tunne kummitteli yhä hänen pääkopassaan ja kaikki Niilan kanssa tapahtunut oli varmastikin yksi syy siihen, miksi hän antoi kaiken sen negatiivisuuden nousta pintaan. Sen hautaaminen olisi helpottava tunne mutta muistoja oli tunnetusti vaikea heittää pois. Ehkä Miro halusi velloa niissä tunteissa? Ei - se ei voinut mennä niin. Hän halusi nimenomaan päästä niistä eroon eikä suinkaan pitää niistä kiinni.

Mitä jos Miro ei koskaan pystyisikään unohtamaan kaikkia niitä tunteita? Mitä, jos joku Marin sana tai teko saisi miehen pakenemaan häntä koipien välissä? Silloin Miro ei antaisi itselleen koskaan anteeksi. Tosin mies oli varmistunut siitä, että Mari auttaisi häntä, mikäli Miro antaisi sen negatiivisuuden ja kaikkien niiden pelkojen ottaa vallan. Marillakin oli itse asiassa noita pelkoja, joten kyllä he pääsisivät tästä läpi yhdessä, koska kaksikko kuitenkin osasi olla realistinen. He tosiaan voisivat pilata kaiken olemalla liian optimistisia ja maalaamalla tulevaisuudesta upeita kuvia. Mirolla ja Marilla oli siis se etu, että heidän ei tarvinnut tulla romahtaen alas pilvilinnoista kun eivät olettaneet toisilta liikoja. Taivas se muuten oli Miron mielestä vapauttavaa. Oli ihanaa huomata, että Mari ei halunnut muokata hänestä mitään supermiestä, joka ei muuta tekisikään kun huolehtisi naisystävästään. Ei Miro kyllä osaisi edes olla sellainen. Hän oli liian sosiaalinen ja halusi pitää kaikki ne ystävänsä lähellä - kavereiden hylkääminen ei ollut vaihtoehto. Onneksi Mari vaikutti yllättävän sen.

Miro ei ollut koskaan saanut tällaista tyydytystä pelkästään jonkun lähellä olemisesta. Yleensä siihen tarvittiin jotenkin seksuaalista sävyä, mutta mies oli huomannut, että Marin lähellä hän oli tyytyväinen tekemättä mitään. Toki tällä hetkellä heidän meininkinsä oli ihan seksiin liittyvää mutta ajatus olikin nyt yleinen. Oli hullua, kuinka Marin hymy valaisi Miron silmissä koko huoneen ja tuon nauru oli kuin hunajaa korville - jopa naisen silmiin katsominen sai joskus miehen sydämen pysähtymään hetkeksi. Marin kosketuksesta ei tarvinnut edes mainita mitään, se kun sai miehen suurin piirtein sekaisin. Sekaisin Miro kyllä oli tällä hetkellä, päänsä oli suhteellisen tyhjä ajatuksista, varsinkin nyt, kun Mari oli livuttanut kätensä miehen boksereiden sisään. Taivas sitä Marin kosketusta - samaa tunnetta ei tosiaan voinut saada silloin, kun veti käteen itsekseen. Olikohan Mari tehnyt tätä aikaisemminkin, kun vaikutti olevan tässä niin pirun hyvä? Ihan varmasti oli tehnyt - mikä toi pientä mustasukkaisuutta pintaan - mutta onneksi nainen ei tekisi tätä kellekään toiselle miehelle - ainakaan lähiaikoina. Miro ei halunnut luoda mitään oletusta siitä, kuinka he eläisivät koko loppuelämänsä yhdessä vaan olisi realistinen odotuksissaan.

Miro nautti hetken siitä Marin käden liikkeestä, kunnes hänen oli pakko vetää naisen käsi pois hänen housuistaan pienen naurahduksen saattelemana. Miro oli sen verran herkkänä, ettei olisi kestänyt tuota enää kauaa. Jonkun randomin kanssa seksiä harrastaessaan Miro olisi varmasti yrittänyt peitellä asian jotenkin, mutta Marin kanssa siihen ei ollut tarvetta - kyseisen naisen kanssa Miron ei tarvinnut peitellä yhtikäs mitään ja se tuntui hyvältä. Miro jäi katsomaan hetkeksi Maria intensiivisesti silmiin ja uppoutuikin niihin. Miehen huulille nousi jopa kevyt hymy. Lopulta Miro heitti farkkunsa ja bokserinsa lattialle ja alkoi hapuilla Marin rintaliivien hakasia - ei tuo saisi olla yläosa päällä, ei todellakaan. Tai no saisi, jos haluaisi, mutta Miro piti Marista visuaalisena näkynä ja Mari varmasti luovutti mielellään ne yläosansa lattialle hetkeksi. Miro alkoi taas kerran liu'uttaa kättään pitkin naisen vartaloa ja suuteli tuon kaulaa, toivoen, ettei jättäisi mitään jälkiä mihinkään. Niinkin saattaisi kyllä käydä jos mies oli varomaton, kuten nyt tällä hetkellä olikin. Kaipa se johtui siitä, että Mari oli ainut asia Miron pääkopassa.

Oli jotenkin hassua, että kumpikin heistä tuntui olevan niin kamalan realistisia ja hieman varovaisiakin heidän suhteensa kanssa. Yleensä vastarakastuneet juoksivat pää kolmantena jalkana kohti uusia juttuja ja ehkä uusia tyhmyyksiä mutta Mari ja Miro ottivat nyt niin rauhallisesti kuin vain pystyi ja kumpikaan tuskin rakenteli mitään pilvilinnoja mielessään. Kyllä Mari ainakin siihen luotti, että heidän suhteensa kestäisi mutta koskaan ei voinut olla liian varma ja ainahan saattaisi olla, että jotain ikävääkin vielä tapahtuisi. Mari ei tuommoisiin ajatuksiin halunnut uskoa, hän halusi, että heidän suhteensa onnistuisi eikä mitään pahaa tapahtuisi mutta päässä pyöri silti ajatus siitä, että kaikki saattaisi romahtaa ihan hetkessä kokoon. Yleensä pariskunnat tuskin miettisivät niitä asioita, mitkä saattaisivat joskus mennä pieleen mutta Marin mielestä oli vain ja ainoastaan hyvä, että he miettivät tämmöisiäkin asioita, sillä siten he valmistautuisivat samalla niihin tilanteisiin. Kun joku ikävä tilanne tulisi, he tietäisivät, mistä se voisi johtua ja osaisivat ehkä korjata tilanteen ennen kuin tilanne menisi pahemmaksi. Mari oli ainakin oppinut sen, että jo pelkkä puhuminen auttoi paljon mutta eihän sekään tietysti voisi aina pelastaa, jotkut asivat olivat sen verran vaikeita ja monimutkaisia.

Nuorempana Mari oli aina kaiken halunnut olevan täydellistä ja kyllä hän siihen yhä pyrki. Hän oli melkoinen perfektionisti ja olisi mielellään halunnut kaiken olevan täydellistä mutta hän yritti pikkuhiljaa hieman parantaa tuota luonteenpiirrettä, jos nyt niin pystyi sanomaan. Aina kaiken ei tarvitsisi olla niin täydellistä ja elämän ruusuilla tanssimista, kyllä pienistä vastoinkäymisistä pääsi yli. Aiemmissa suhteissaan Mari oli ehkä liikaa maalaillut täydellisiä ja onnellisia kuvia eikä ollut itse edes huomannut, miten kaikki oli sortunut käsiin. Ei Marilla kyllä edes kovin montaa suhdetta ollut takanaan mutta ne olivat silti opettaneet Marille monia asioita. Kuten nyt tämän täydellisyyden tavoittelun lopettamisen. Kyllä hän tietysti halusi edelleen, että kaikki olisi Miron kanssa täydellistä mutta hän silti hyväksyi sen, että he olivat vain ihmisiä ja kaikki tekivät virheitä joskus. Kumpikin sitä paitsi olivat ehkä kuin jotain hiomattomia timantteja, heissä oli ehdottomasti hyviä puolia ja heidän suhteestaan tulisi vielä varmasti todella hyvä, kunhan kumpikin ihan kunnolla uskaltaisi vain päästää niistä menneisyyden haamuista irti. Kyllä he ehkä siihen ajan kanssa pystyivät, Mari halusi luottaa siihen ja hän ainakin oli valmis tekemään töitä heidän suhteensa eteen ja auttaisi kyllä Miroakin pääsemään ylitse kaikesta siitä, mitä tuolle oli tapahtunut. Ja Miro voisi kyllä olla varma siitä, että Mari ei tuota hylkäisi.

Mari huomasi kyllä, että Miro selvästi nautti tästä tilanteesta ja se jos mikä tuntui hyvältä. Mari ei tosiaankaan ollut semmoinen, että tavoitteli ensin omaa nautintoaan eikä huomoinut muita vaan halusi myös tuoda kumppanilleen hyvän olon, se tuntui lähes yhtä hyvältä ellei oikeastaan paremmalta kuin omakin nautinto. Kovin montaa seksikumppania Marilla ei ollut aiemmin ollut mutta siitä huolimatta hän oli jo kerennyt oppia, miten toisen saisi nauttimaan ja nyt hän parhaansa mukaan hyväili Miroa niin, että tuo nauttisi mahdollisimman paljon. Miro oli saanut Marille äsken niin hyvän olon, että tuo oli kyllä oikeutettu saamaan ihan yhtä hyvän olon nyt itselleenkin. Vaikka Mari olikin usein arka ja varsinkin heidän yhteisellä ensimmäisellä kerrallaan häntä oli jännittänyt todella paljon, niin nyt hän kyllä uskaltautui olemaan paljon rohkeampi kuin mitä viimeksi ja oli varma siitä, että Mirokin nautti nyt ihan eri tavalla, kun Marikaan ei jännittänyt enää niin paljoa. Miro vain sai Marin olon niin rennoksi, että mitäpä tätä nyt suotta enää jännittämään.

Pian Miro tarttui Maria kädestä kiinni ja otti tuon käden pois housuistaan. Mari katsoi Miroa ensin hieman ihmeissään mutta tajutessaan mistä oli kyse, pieni virne nousi hänen huulilleen. Hänestä oli tosiaankin mukavaa, että hän oli saanut Miron noin herkilleen, sehän siinä olikin tarkoituksena, että Miro nauttisi mahdollisimman paljon ja ilmeisesti tuo oli nauttinut ja nautti kyllä tästä tilanteesta varmasti edelleen. Miron hapuillessa Marin rintaliivejä auki, Maria meinasi hieman rueta taas jännittämään, sillä hän oli kuitenkin toisinaan edelleen niin epävarma vartalostaan mutta näin oli kyllä paljon parempi ja hän hoki mielessään, että ei hänen nyt poikaystävänsä seurassa tarvitsisi jännittää, hän varmasti kelpaisi ihan tälläisenaan Mirolle. Miron suukotellessa hänen kaulaansa, Marin käsi hapuloi vielä kevyesti tuon etumukselle, ihan vain kiusoitellakseen hieman.
"Mä haluun sua just nyt ihan hirveesti.." Mari mumisi Miron korvaan, tarkoittaen kyllä joka sanaa.

Miro oli aina ollut ihan jäätävän rento. Useimmiten hän ei viitsinyt, hyvä kun edes jaksoi, huolehtia tulevaisuudesta. Hän oli aina ollut se tyyppi, joka eli hetkessä ja nyt Mirosta tuntuikin, että sekin auttoi tätä heidän suhdettaan etenemään hyvällä tahdilla. Ei Miro pohtinut sitä, että mitä heistä voisi tulla sitten tulevaisuudessa vaan keskittyi täysin heidän suhteeseensa tällä hetkellä. Miro ei todellakaan halunnut edes alkaa pohtia mitään naimisiin menoa tai lapsia ja oikeastaan tiesi, ettei Marillakaan luultavasti olisi tuollaiset asiat vielä mielessään. Heidän suhteensa oli hyvä juuri tällä hetkellä, tänä vuonna, tässä kuussa, tänä päivänä ja juuri tähän kellonaikaan. Mitään mieltä ei ollut pohtia heitä tulevaisuudessa, paitsi ehkä sitten, kun se tulisi ajankohtaiseksi. Ajankohtaista nyt oli kuitenkin vain se kunnon suhteen luominen. Eivät he loppujen lopuksi tunteneet toisiaan vielä kovin hyvin vaikka Mirosta välillä tuntuikin että hän olisi tuntenut Marin koko elämänsä. Asia ei kuitenkaan ollut niin, joten oli hyvä tietää, että he saattoivat tutustua toisiinsa vielä paremmin. Miro ainakin seisoi yhä sanojensa takana - siis niiden sanojen, kun ilmoitti, että tahtoi tutustua Mariin entistä paremmin. Mari oli henkilö, joka kiinnosti Miroa ja veti miestä puoleensa niin henkisillä kuin fyysisillä ominaisuuksillaan.

Paljon Mari olikin jo Mirolle itsestään kertonut. Osa niistä asioista oli kieltämättä järkyttänyt Miroa, mutta naisella ei kuitenkaan olisi mitään tarvetta pelätä sitä, että mies jotenkin suuttuisi ja jättäisi hänet. Järkytys oli tunnetila, josta Miro pääsi nopeasti yli. Järkyttävintä, mitä Mari voisi kertoa, olisi jotain siihen suuntaan, että Mari oli pettänyt kumppaniaan. Sitä Miro ei kyllä uskoisi. Mari oli liian sydämellinen tehdäkseen jotain sellaista. Jos Mari kertoisi sen, että joku olisi pettänyt häntä, niin Miron kyllä tekisi mieli vetäistä kyseistä ihmistä turpaan. Mirolla itsellään ei koskaan ollut mitään pettämiskokemuksia, mutta mies oli niin moneen otteeseen joutunut kuulemaan ihmisten vuodatuksia siitä, että tiesi miten se vaikutti ihmisiin. Kyseisistä ihmisistä tuli useimmiten sitoutumiskammoisia tai muuten vaan ihmisiin luottamattomia. Miron mahassa muljaisi ikävästi - Mari vaikutti oikeastaan siltä, että joku olisi tuota saattanut pettää. Saatanan kusipäisiä ihmisiä sitä sitten löytyi. Miro kuitenkin toivoi, että Mari tunsi Miron hyvin - kyseinen mies ei pettäisi. Hän ei tekisi niin, olisi kuinka räkäkännissä tahansa ja joku tulisi häntä viettelemään. Ehei, sen verran päässä järkeä nuorukaisella kyllä oli aina, ettei hän muita satuttaisi tieten tahtoen.

Miroa huvitti se Marin hetkellinen, kysyvä katse, mutta nainen selvästi tajusi millaisen reaktion oli saanut aikaan Mirossa, ja se varmasti sai naisen ylpeäksi itsestään. Ei Miro ainakaan voinut väittää, etteikö olisi harvinaisen tyytyväinen itseensä kun kuuli kaikki ne Marin nautinnolliset huokaukset ja ynähdykset. Toki Miro oli saanut naisissa aikaisemminkin esiin tuollaisia reaktioita, mutta tämä olikin nyt ihan täysin eri tilanne. Mari ei ollut humalassa eikä mikään yhden yön juttu, vaan tässä heidän välisessä tilanteessaan oli tunteita mukana ja se toikin tähän tilanteeseen sellaista omanlaistaan tunnelmaa; latausta oli niin seksuaalisessa kuin tunnepuolessakin. Miro meinasi ainakin aina välillä pakahtua kaikkiin niihin tunteisiinsa, mikä tosin ei ollut mikään huono juttu, sillä kenenkään muun ihmisen kanssa hän ei pystynyt luomaan tällaisia tunteita. Rakastuneena oli kyllä hyvä olla, ja tämäkin rakkaus oli ihan erilaista kuin aikaisemmin. Tämä oli paljon vahvempaa kuin aiemmin - ja ihan varmasti Marikin tunsi sen. Miro tunsi sen, ei tajunnut, miten, mutta tunsi kuitenkin. Heillä oli ilmeisesti se joku yhteys.

Miro virnisti toispuoleisesti kuullessaan ne Marin sanat, ja joutui taas kerran ynähtämään kun tunsi Marin käden etumuksellaan. Naiset - tai no tässä tapauksessa Mari. Kyseinen nainen kyllä selvästi rakasti kiusoittelua, sen jos jotain Miro oli oppinut niinä muutamina kertoina, kun he olivat Marin kanssa seksiä harrastaneet. Ei Miro silti voinut valittaa, koska osasi itsekin sen kiusoittelun jalon taidon, ja silläkin hetkellä ihan piruuttaan pidensi naisen odotusta. Marin mielestä se oli varmasti todella ärsyttävää, varsinkin silloin, kun Miro vei kyllä kätensä käymään naisen pyhimmällä muttei vahingossakaan vienyt sinne mitään muuta. Lopulta Miro kuitenkin vei huulensa Marin omille ja painoi niille pitkän, intohimoisen suukon, jonka jälkeen työntyi naisen sisälle - tosin varoen. Miro tiesi kyllä, että Mari oli suhteellisen arka näissä asioissa, eikä mies tahtonut kiirehtiä. Pian Miro alkoi tehdä lantiollaan kevyttä liikettä naista vasten. Siinä huokaillessaan mies alkoi pohtia syvällisiä - oliko tämä nyt sitä rakastelua? Pakko olla. Tämä tosiaan oli se seksin paras muoto eli rakastelu. He olivat Marin kanssa täysin samalla aaltopituudella ja nauttivat yhtä paljon niin tunnetasolla kuin fyysisestikin. Kyllä - tämä siis oli rakastelua.

Marilla oli kyllä aina ollut joku täydellinen kuva päässään siitä millaisen elämän hän joskus haluaisi, - hyvän ammatin, omakotitalon, aviomiehen, pari lasta, koiran. Koko sen setin, joka tuntui suomalaiseen kulttuuriin kuuluvan. Tällä hetkellä nuo asiat eivät kuitenkaan olisi voineet häntä vähempää kiinnostaa. Hän oli nyt saanut Miron itselleen ja hän ei oikeastaan edes miettinyt, mitä tulevaisuudella olisi heille tarjottavanaan. Tottakai hän halusi olla yhdessä Miron kanssa onnellisesti ja pitkään mutta ei hän silti heitä vielä alttarille kuvitellut, lapsista puhumattakaan. He eivät kumpikaan olisi noihin asioihin valmiita vielä pitkään aikaan eikä Mari halunnut tuommoisista asioista edes haaveilla vielä tällä hetkellä. Jos Mari olisi alkanut puhua avioliitosta ja lapsista, olisi ihan mahdollista, että Miro kyllä luikkisi karkuun ja kovaa. Oli siis kummankin kannalta parempi, että he nyt keskittyivät tähän hetkeen ja ihan vain toisiinsa eivätkä vielä miettisi mitään sen kummempaa tulevaisuudeltaan. Noiden asioiden miettimisen aika kyllä tulisi sitten siinä vaiheessa, kun heidän suhteensa oli vakiintunut kunnolla, tällä hetkellä he lähinnä tutustuivat toisiinsa.

Marilla oli se huono puoli, että hän kyllä usein maalaili niitä ruusuisia kuvia mielessään ja usein heittäytyikin aivan tunteidensa vietäväksi miettimättä sen kummemmin seurauksia. Niin oli silloin käynyt Luukaksenkin kanssa, Mari oli vain ollut niin ihastunut ja erehtynyt yrittelemään tuota, ja lopputulos oli ollut melko huono monessakin mielessä. Marin ja Tean välit olivat katkenneet lopullisesti eikä Luukaskaan kauheasti Marin perään huudellut. Silloin Mari tunsi olevansa ihan oikeasti hukassa ja hän ihmettelee yhä edelleen, miten hän oikein selvisi noista ajoista. Kaikki oli tuntunut kaatuvan päälle eikä mikään mennyt hyvin mutta Mari oli päässyt jaloilleen, ystäviensä avulla tosin. Kaikki oli meinannut kuitenkin kaatua päälle uudestaan siinä vaiheessa, kun hänen entinen poikaystävänsä Patrik oli mennyt pettämään häntä. Mari oli ollut varma, että nyt hän romahtaisi uudelleen eikä saisi enää itseään kokoon mutta niin hän vain oli sinnitellyt ja pärjännyt omasta mielestään ihan hyvin. Tottakai tuo asia kummitteli edelleen hänen mielessään mutta Mari tiesi, että Miro ei ainakaan ikinä pettäisi häntä samalla tavalla, siitä hän oli aivan varma.

Mari olisi voinut olla Miron lähellä ihan loputtomiin, hän nautti jo niin paljon ihan siitä, että sai pitää tuon miehen lähellään. Miron ei edes olisi tarvinnut tehdä mitään, olla vain läsnä ja Mari olisi tyytyväinen. Mari oli niin auttamattomasti rakastunut, että hänen oli koko ajan hyvä olla Miron lähellä. Tuntuikin inhottavalle ajatella, että he eivät voineet olla koko aikaa yhdessä, Marilla kun oli koulu ja työt, Mirolla taas työnsä ja piti kai heidän kavereitaankin välillä nähdä, ettei kukaan rupeaisi valittamaan siitä, että he viettivät kaiken aikansa yhdessä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostikin niin Marista tuntui silti siltä, että pala hänestä oli poissa kun hän ei ollut Miron lähellä. Vaikka he olivatkin Miron kanssa toistensa täydellisiä vastakohtia niin silti heidän välinen yhteytensä oli niin syvä, että se oli jopa melkein pelottavaa. Mari ei ollut koskaan aiemmin tuntenut tämmöisiä tunteita kuin nyt Miron kanssa ja se sai Marin jopa hieman hämilleen mutta lähinnä vain hyvällä tavalla.

Kun Mirokin selvästi vain kiusoitteli häntä ja antoi hänen tahallaan odotella entistä pidempään, olisi Marin tehnyt jo mieli sanoa Mirolle, että tuo voisi kyllä tehdäkkin asioille jo jotain, Mari ei jaksanut enää odotella hetkeäkään, hän oli niin kärsimätön sillä hetkellä. Lopulta Mari tunsi Miron huulet jälleen omillaan ja Mari vastasi tuohon suukkoon, vieden kätensä hetkeksi Miron niskan taakse, keskittyen vain siihen suudelmaan. Suudelman jälkeen Mari sitten tunsikin, että Miro työntyi hänen sisäänsä ja se sai Marin huokaisemaan nautinnosta. Mari vaistomaisesti sulki silmänsä ja vei käsiään Miron selälle, liikutellen niitä tuon selällä. Hieman vaistomaisesti Mari myös koukisti jalkojaan hieman, että saisi Miron entistä lähemmäksi itseään, hän tosiaankin nautti tästä tilanteesta ihan mielettömän paljon. Mari työnsi vartalollaan mahdollisimman paljon vastaan, ettei ihan vain lahnana makaisi alla ja antaisi Miron tehdä kaiken työn, - hän halusi, että myös Mirokin nauttisi tästä yhtä paljon kuin hän. Mari ei voinut sille mitään mutta hän painoi myös kynsiään kevyesti Miron selkää vasten, ihan vain vaistomaisesti, hän nautti niin paljon. Mikään ei varmasti ollut ikinä tuntunut niin hyvältä kuin tämä nyt, Mari nautti ihan mielettömästi.

Miron tulevaisuus oli ollut hänelle suunniteltuna. Hänestä olisi pitänyt tulla poronpaimentaja - eikä tämä ollut edes vitsi. Hänen kotikylässään oli tosiaan löytynyt niitä poroja vaikka millä mitalla, oikeastaan silmäänkantamattomiin, ihan liikaa Miron mielestä. Hän ei ollut edes hyvä kaitsemaan niitä, eikä se kyllä häntä kiinnostanutkaan. Tuolloin Miro oli silti pokkuroinu muita ja antaa noiden suunnitella sen tulevaisuuden valmiiksi, koska ei nuorukainen tuolloin ollut uskaltanut laittaa vastaan - siitä olisi seurannut kuitenkin jotain pahaa. Ei häntä mitenkään ruumiillisesti olisi rankaistu, mutta Miro olisi kyllä joutunut kestämään sitten sellaisia vähäksyviä katseita. Se tosiaan meni niin, että mikäli siellä paikassa oli saanut huonon maineen niin sitten sitä mainetta oli joutunut kestämään koko loppuelämänsä. Se tietty leima oli kuin polttomerkki ihmisen kasvoilla - siksi Miro olikin onnistunut järkyttämään kaikkkia ilmoittaessaan, että päätti muuttaa Helsinkiin. Sen päivän Miro tosiaan muisti vähän liiankin hyvin ja sitä negatiivista muistoa hän ei pystynyt unohtamaan, vaikka olisikin sen halunnut tehdä. Se oli yksi niistä muistoista jotka kiusasivat Miroa lähes päivittäin.

Miro ei kuitenkaan aikonut jättää muuttamatta Helsinkiin muiden mielipiteistä välittämättä. Siitä synkästä päivästä lähtien nuorukainen oli päättänyt ottaa ohjat omaan käsiinsä ja osoittaa, että pystyi itse tekemään omat päätöksensä ja suunnittelemaan tulevaisuutensa. Siihen hän olikin pystynyt - ja hyvin. Helsingissä se oli onnistunut, koska kyseinen kaupunki oli täynnä mahdollisuuksia, ja mies saattoi ajatella kyseissä paikassa vapaasti eikä kukaan tuntenut häntä aikaisemmin. Miro oli saattanut tavallaan aloittaa elämänsä alusta ja niin oli tehnytkin. Mies oli niin tyytyväinen siitä, että oli uskaltanut heittää sen vanhan kiltin pojan roolinsa ja näyttää millainen oli oikeasti. No, ei Miro ihan oikeasti kyllä mikään pelimies ollut, mutta se rooli vaikutti niin vastakohdalta siihen aikaisempaan että mies oli sen päättänyt valita - jos se nyt oli valitsemisesta kiinni. Miro tosiaan oli yksinkertaisesti onnistunut löytämään tiensä naisten luo lähes heti saatuaan ensimmäisen ystävänsä Helsingistä. Siihen hänen suosioonsa naisten keskuudessa vaikutti varmasti ulkonäkö. Edesautti se ihan varmasti Marinkin löytämistä.

Marin löytäminen tosiaan oli ollut parasta, mitä Mirolle oli tapahtunut pitkään aikaan. Ei hän oikeastaan edes olisi tässä tilanteessa ilman kyseistä naista - sehän oli selvä. Miro olisi jatkanut pitkään sitä railkasta poikamiehen elämäänsä eikä olisi edes yrittänyt aikuistua, mutta tässä hän nyt kuitenkin oli, ehkä edes hitusen aikuistuneempana kuin aikaisemmin. Mikään ihan aito aikuinen Miro ei kyllä ollut vieläkään, sillä yhä hänen sisimmässään asui se pahansuopa kakara, joka loukkaantuessaan sitten vain pakeni paikalta. Luojan kiitos hänellä oli kuitenkin Mari tasapainottamassa. Miro oli jopa huomannut sen, että oli ollut paljon täsmällisempi ja huolehtivaisempi siitä lähtien, kun Mari oli astunut häne elämäänsä. Nuourkainen oli ollut ajoissa kaikkialla eikä ollut laiminlyönyt mitään tehtäviä vaan oli sen sijaan suoriutunut niistä kunnialla. Marilla oli ihan mielettömän positiivinen vaikutus Miroon ja se oli vain hyvä asia. Miehen kaveritkin olivat huomanneet asian ja puhuivatkin, kuinka Miro oli muuttunut Marin ansiosta - tosin jotkut sanoivat vitsillä että takia.

Miro ynähti Marin painaessa kynsiään hänen selkäänsä vasten. Jotenkin oudolla tavalla se tuntui ihan törkeän kivalta, ehkäpä se sopi nimenomaan tähän tilanteeseen muttei muualle - kyllä Miro ihmettelisi jos Mari alkaisi tekemään noin ihan muutenkin vain. Miro oli tosin nyt niin kiihottunut tästä tilanteesta, ettei edes lähes tajunnut Marin upottavan kynsiään hänen selkäänsä vaan luuli suurimmaksi osaksi sen olevan vain kosketusta. Kosketusta se kyllä olikin, sellaista kosketusta, joka sai miehen lähenemään kohti huippuaan. Miro ei kuitenkaan halunnut saavuttaa sitä huippuaan ennen Maria, koska halusi että molemmat saisivat tästä tyydytystä - kamalaahan se olisi, jos tämä tila vaan jäisi toispuoleiseksi. Luojan kiitos hetken kuluttua mies tunsi - ja kuuli - Marin huipun tulevan, ja niinpä hän itsekin päätti antaa mennä. Sen jälkeen Miro kellahti naisen viereen ja jäi tasoittelemaan hengitystään.
"Mä rakastan sua", Miro onnistui mumisemaan. Nuorukainen painoi suukon naisen poskelle suukon ja jätti päänsä tuon lähelle. Naisen ominaistuoksua oli kiva haistella.

Jollain tavalla Maria ahdisti se, miten paljon häneltä oikein odotettiin. Hän tiesi, että hänen vanhempansa pettyisivät, jos hän ei tulisi menestymään ja pärjäisi elämässään niin opiskelujen, työn kuin ihmissuhteidenkin kanssa. Mari ei yleensä uskaltanut edes esitellä poikaystäviään vanhemmilleen, sillä pelkäsi noiden suhtautumista. Hänen vanhempensa olivat todella tarkkoja siitä, keiden kanssa heidän lapsensa seurustelivat ja Marin isosiskon nykyisen aviomiehenkin nuo olivat tyrmänneet ihan ensinäkemältä pelkästään tuon ammatin takia eikä tuo saanut edes mahdollisuutta tutustua Marin ja Tean vanhempiaan. Ikävä kyllä Marista tuntui, että Miroa tulisi odottelemaan sama kohtaloa. Hänen vanhempansa varmasti odottivat, että nainen löytäisi itselleen jonkun lääkäri- tai juristimiehen, joka pärjäisi hyvin, olisi menestyvä ja rikas. Maria oikein ärsytti kun miettikin, minkälaisten paineiden alla hän oli oikein koko elämänsä joutunut kasvamaan. Hänen isänsä kun oli lääkäri ja äiti psykologi, oli Marillekkin annettu niin kauheat paineet onnistua, että Mari ei kerta kaikkiaan voinut sille mitään, että häntä toisinaan ahdisti ja paljon. Varsinkin kun Teemu ja Tea tuntuivat viis veisaavansa vanhempien vaatimuksista, Mari oli ainut, joka totteli ja näin ollen hänellä oli aina ollut pahimmat paineet onnistua.

Vaikka Mari oli onnistunut pääsemään pahimmasta traumoistaan ylitse, kyllä häntä silti toisinaan harmitti, miten nössö ja pelkuri hän välillä oli, kun ei uskaltanut kunnolla sanoa vanhemmilleen tai kenellekkään muullekkaan vastaan. Mari oli aina niin kauhean sinisilmäinen ja halusi uskoa kaikista pelkkää hyvää, vielä siinäkin vaiheessa kun hänen luottamuksensa oli jo kertaalleen petetty. Mari ei vain pystynyt uskomaan, että joku tarkoituksella yrittäisi loukata häntä ja pian hän huomasi olevansa taas siinä pisteessä, että joku oli käyttänyt hyväkseen hänen kiltteyttään. Se ei todellakaan tuntunut hyvältä eikä Mari voinut ymmärtää, miten hän edes pystyi käyttäytymään sillä tavalla. Pitäisihän järjen jo jossain vaiheessa sanoa, että jos jotain ihmisestä ei ollut koskaan aiheutunut muuta kuin harmia niin silloin tuosta ihmisestä pitäisi pikkuhiljaa erkautua. Joka kerta Mari vain huomasi olenva taas siinä pisteessä, että häntä oli jälleen petetty. Edellisestä suhteestaan Mari oli onneksi onnistunut lähtemään heti pettämisen jälkeen pois, sitä hän ei voinut yksinkertaisesti antaa anteeksi. Mari oli silloin ollut muutenkin jo niin pohjalla, että pettäminen oli meinannut romahduttaa hänet vielä pahemmin mutta onneksi Mari oli pysynnyt erossa tuosta entisestä poikaystävästään ja pikkuhiljaa nekin arvet alkoivat parantua.

Miroon tutustuessaan Maria tosiaan oli pelottanut se, että hän joutuisi taas hyväksikäytetyksi, petetyksi ja lopulta hylätyksi. Hän ei meinannut edes haluta tutustua Miroon, koska uskoi, ettei tuo ollut tosissaan ja että pian häneen taas sattuisi ja pahasti. Miro oli kuitenkin lopulta hurmannut Marin niin perusteellisesti, että Mari ei kerta kaikkiaan pystynyt pysymään erossa miehestä. Oli vain niin hyvä tunne olla näin ihastunut ja rakastunut, ja tietää, että joku oikeasti välitti hänestä. Joku, joka katsoi hänen peräänsä ja oli tukena, jos oli vaikeaa. Miro ainakin tekisi varmasti mitä tahansa Marin puolesta ja Mari kyllä pitäisi huolen siitä, että Mirolla oli kaikki hyvin. Hän tiesi varsin hyvin Miron menneisyyden ja uskoi, ettei Miro ollut vielä edes puhunut kaikista siihen liittyvistä tunteistaan mutta Mari uskoi silti, että ajan kanssa tuo varmasti puhuisi noista asioista vielä enemmän. Mari oli kyllä valmis odottamaan ja kuuntelisi Miroa sitten, kun tuo haluaisi puhua enemmän. Eihän Mari itsekkään ollut kertonut vielä ihan kaikkea mutta tiesi kyllä, että tulisi varmasti kertomaan enemmän pian.

Mari hellitti hieman otettaan Miron selässä, äskeinen oli muutenkin ollut niin vaistomaista mutta Miron ynähdyksestä päätellen se ei ollut varmasti tuntunut lainkaan pahalta, ehkä jopa päinvastoin. Mari nimenomaan halusikin, että Mirokin nauttisi tästä yhtä paljon kuin hän ja kyllä nyt vaikutti siltä, että he kumpikin nauttivat tästä todella paljon. Marista alkoikin pikkuhiljaa tuntua siltä, ettei hän kestäisi enää kauan vaan hänen huippunsa oli jo todella lähellä, ja sen kyllä pystyi päättelemään myös hänen huokailuistaan ja ynähdyksistään. Pian Mari kuitenkin tunsi huippunsa tulevan ja ei mennyt kovin pitkään, kun ilmeisesti Mirokin saavutti oman huippunsa. Hetken kuluttua Miro kellahtikin Marin vierelle ja Mari vain käpertyi paremmin tuon kainaloon, tasaillen hengitystään ja piti silmiään edelleen suljettuna, hymyn kuitenkin ollessa hänen huulillaan.
"Mäkin rakastan sua." Mari sanoi lopulta Mirolle hymy huulillaan. Hän tosiaan rakasti Miroa, ihan mielettömän paljon.