hey, don't touch him, he's mine !

Piha + Mildan asunto, myöhemmin Alexin asunto
Milda Rantavaara & Alexander Lund
2.3.2012, klo 19 >

Mildan vaatteet

Milda naureskeli huvittuneena jollekin Topin kertomalle tarinalle, samalla kun kaivoi avaimia jo taskustaan. Neitonen oli erittäin hyvällä tuulella tänään, ja sille löytyi monia syitä. Tuo oli viettänyt aikaansa kaupungilla Topin kanssa, joka lukeutui Mildan parhaimpiin ystäviin, ja illalla olisi vuorossa kyläilyä Alexanderin luona. Koko illallisjuttu oli siirtynyt kolmisen viikkoa eteenpäin, ja Milda oli oikeastaan jännittänytkin sitä hieman. Kaiken kaikkiaan naisella oli hyvä fiilis ja tuo mietti jo valmiiksi mielessään kivoja asukokonaisuuksia ja sitä, mitä hajuvettä laittaisi. Jos totta puhuttiin, Milda oli ihastunut Alexanderiin ihan täysin. He olivat tunteneet vasta vähän aikaa, mutta se oli riittänyt siihen että Mildalla meni jalat alta - totaalisesti. Ihastumisesta ei onneksi tiennyt kukaan, paitsi Topi ja eräs toinen Mildan ystävä.

"Milda pliiiiis.. Mä oon kuunnellu juttuja siitä Alexanderista jo koko päivän! Säästä mut nyt tältä tiedolta, pliis", vitsaili Topi, kun Milda alkoi kertoa siitä kuinka tuota jännitti ilta. Minkäs neitonen sille mahtoi että intoili asiasta ja Topi joutui nyt kärsimään.
"Pah, senki tyhmä. Nooo, vaihetaan sit aihetta. Mä en uskaltanu kattoo sitä leffaa minkä sä lainasit mulle. Liian pelottava", neitonen irvisti. Topi alkoi nauraa huvittuneena ja pudisteli päätään ystävänsä pelkuruudelle.
"No, kato se Alexanderin kanssa. Saat syyn olla sen lähellä", Topi kiusasi.
"Nääh. Eiku mä palautan sen nyt sulle, se muuten hukkuu", Milda saneli huvittuneena ja kääntyi parkkipaikalle ja siitä kohti omaa rappuaan.

Kun kaksikko oli päässyt ulko-oven luokse, Mildan hymy hyytyi totaalisesti ja tuo yskäisi hivenen vaivautuneena. Kukas se siinä? Alexander ja joku idiootti blondi toisissaan kiinni. Neitonen pettyi silminnähden, mutta koetti piilottaa sen jotenkin. Topi taisi aistia kuka mies oli kyseessä, hymähtäen hiljaa.
"Ymh... Moi Alexander..", neitonen sanahti pikaisesti Alexanderille. Enää ei voisi edes luikkia karkuun, sillä tuo kaksikko oli oven edessä, eikä siitä päässyt kulkemaan. Nyt Topikin sai viimein varmistuksen sille kuka oli kyseessä, ja mieskin näytti ärtyneeltä. Milda sen sijaan tapitti maassa olevaa lunta ja pureskeli huultaan. Alex tuskin muisti että Mildan piti tänään tulla kyläilemään toisen luokse. Mies sen sijaan oli huvitellut tuon barbien kanssa ties miten - Milda ei halunnut tietää yksityiskohtia. Mustasukkaisena neitonen otti kiinni Topin kädestä ja vetäisi Topin lähelleen. Saisipa Alexanderkin luulla, että Mildalla oli muitakin miehiä.
"Itse asiassa me voitas kattoa se leffa sittenkin nyt?", Milda saneli Topille hymy huulillaan ja sipaisi tuon rintakehää toisella kädellään.

Alexanderin oli ollut tänään vaikea keskittyä töihinsä, sillä ainoa asia mitä hän pystyi ajattelemaan, oli se, että Milda oli tulossa illalliselle tänään. Tapaaminen oli siirtynyt kolme viikkoa eteenpäin, koska kummallakin oli ollut menoja. Alexanderilla olikin pitänyt kiirettä töissä, sillä hän tutki erästä tärkeää rikostapausta, joka saattaisi selvitä pian. Päästyään töistä, mies oli heti pyytänyt siskoaan kokkaamaan hyvää ruokaa, sillä Daniela oli paljon parempi ruuanlaitossa, kuin Alexander. Sisko olikin loihtinut täydellisen illallisen, joka miehen tarvitsi vain lämmittää. Hän oli myös hommannut kallista viiniä ja palkannut siivoojan siistimään asuntonsa moitteetomaksi. Harvoin hän näki noin paljon vaivaa naisen takia, mutta Milda olikin erityinen.

Mutta tämä kaikki oli saanut Alexanderin säikähtämään todella. Hän ei halunnut ihastua ja rynnätä uuteen parisuhteeseen, sillä tuskinpa siitä mitään tulisi. Hän halusi olla vapaa ja nauttia elämästä, mutta silti Milda kiinnosti häntä, eikä hän voinut olla ajattelematta naista. Yrittäen peittää pieniä tunteitaan Mildaa kohtaan lähinnä itseltään, Alexander oli päättänyt soittaa eräälle säädölleen, Johannalle ja pyytää tämän luokseen ennen illallista. Kaksikko olikin viettänyt mukavan hetken, mutta ainoa ketä mies pystyi ajattelemaan, oli Milda. Sen vuoksi mies ei ollut täysin mukana jutussa, mutta onneksi Johanna ei ollut huomannut sitä. Nyt Alexander oli saattanut Johannan ulko-ovelle, sillä nainen teki lähtöä.

"Mä soittelen sulle", mies lupasi hymyillen itsessään roikuvalle naiselle. Olihan Johannan kanssa kyllä ollut ihan mukavaa, mutta tämä tapaus vain oli liian takertuvaa tyyppiä. Mies oli tuntenut Johannan vasta viikon ja nainen vaikutti haluavan paljon enemmän kuin säätää, vaikka Alexander oli tehnyt selväksi, ettei halunnut muuta. Silti tuon typerän blondin piti aina ehdottaa treffejä, kuten ravintolaillallisia ja muuta.. Kas kun ei naimisiinmenoa. "Soita sit kans", Johanna vastasi ja Alexander kumartui hymyillen suutelemaan naista. Kun mies irrottautui naisesta, hän ei voinut uskoa silmiään. Kukapas muukaan kuin Milda oli saapunut paikalle ja vieläpä jonkun miehen kanssa. Miten nainen onnistui tulemaan aina silloin paikalle, kun Alex oli jonkun säätönsä kanssa?

"Ai moi", Alexander vastasi ja mulkaisi Mildan miesseuralaista kulmiaan kohottaen. Oliko nainen löytänyt miesystävän? Ainakaan tuo ei ollut mitään Alexanderiin verrattuna, mies ajatteli itserakkaasti ja ehkä hieman mustasukkaisestikin. "Aijaa, vai että leffailta tulossa? Mä kun luulin et sulla oli muuta menoa", Lund tuhahti kylmästi Mildalle ja yritti vihjata näin tulevista illallisista. Miten nainen kehtasi ensin suostua Alexanderin pyyntöön ja ilmestyä sitten paikalle uuden miehen kanssa? Lund kyllä tiesi, ettei hän itsekään ollut mikään reilu tapaus, mutta hän ei voinut olla ärtymättä. Mies vetäisi tahallaan Johannan lähemmäs itseään ja mulkaisi Mildan seuralaista. Kuka tuo tyyppi luuli olevansa? Alexander halusi kyllä tehdä tuolle miehelle selväksi, ettei Mildaan ollut koskemista. Ei Alexanderin reviirille noin vain tultaisi. Samassa mies tajusi mitä ajatteli. Oliko hän muka mustasukkainen? Mies kielsi tuon ajatuksen itseltään.

Milda pyöritteli piponsa alta kaartuvaa hiusta sormissaan ja katseli vaaleaveristä naista hivenen happamana. Mildaa harmitti sillä hetkellä niin paljon, ettei tuo voinut edes sanoin kuvailla tunnettaan. Miksi Alexanderilla oli aina joku toinen nainen ennen Mildaa? Saunassa tuo oli peuhannut Ninan kanssa, ja nyt, ennen illallista oli Alexander napannut tuon barbien seuraansa. Oliko Milda joku hauska leikkikalu, jota käytettiin muiden jälkeen? Hitto, pelkkä ajatuskin pisti vihaiseksi.
"Niin mäkin luulin. Mut se peruuntu just nyt", totesi neitonen toiselle olkiaan kohauttaen. Tummaverikkö ei tosiaan menisi Alexin luokse. Parempi vain että he lopettaisivat säätämisen, kerta mies ei edes tosissaan voinut ottaa Mildaa.
"No, mennääks nyt?", Topi sanahti naiselle nopeasti - mies selkeästi halusi tilanteesta pois, samoin kuin Mildakin. Nainen pelkäsi että harmi paistaisi tuon kasvoilta liian helposti. Oliko illallinen mistä neitonen niin oli haaveillut, mennyttä? Oli kai. Sama se, neitonen ansaitsi parempaa.

"No, hauskaa iltaa teille", Milda totesi Alexille ja vaaleaverikköiselle naiselle. Laahustavin askelin tummaverikkö katosi Topin kanssa käsikkäin kohti portaita. Neitonen irrotti miehen käden omastaan ja alkoi penkoa avaimia taskustaan.
"Helvetin sika", tuo mumisi ääni väristen ja avasi samalla asuntonsa oven. Topi ei uskaltanut sanoa mitään, tuo tiesi että Milda osasi olla kiukkuinen halutessaan.
"No olihan toi aika karuu.. Äh", Topi mumisi niskaansa raapien ja otti vastaan DVD-kotelon, minkä Milda ojensi. Neitonen pyyhki muutaman kyyneleen pois silmistään nolona, istahtaen eteisen tuolille.
"Miks se ei ota mua tosissaan? Enks mä oo yhtä nätti kun se blondi, vai mikä on?", Milda kysäisi hiljaa, vilkaisten ystäväänsä.
"Äh.. Älä nyt. Sä oot paljon nätimpi kun se toinen nainen. Ja toi Alexander nyt taitaa olla vaan tyypillinen kusipää. Et haaskais aikaas tollaseen, Milda", Topi sanoi ystävälleen ja taputti tuota olalle. Milda hymähti vain hiljaa ja nyökkäsi ovea kohden. Neitonen halusi nyt olla yksin. Sitä paitsi Topi oli tulossa hakemaan vain leffaa. Miehellä oli kuulemma menoa illaksi.
"Soittele jos kaipaat seuraa joku päivä taas. Ja hei, jätä se jätkä omaan arvoonsa", pyysi Topi, sanoi heipat ja katosi sittemmin pois asunnosta.

Milda laahusti sohvalle ja istahti siihen turhautuneena. Neitonen kamppaili koko ajan kyyneliä vastaan, mutta silti pari vierähti poskelle. Nainen pyyhkäisi ne pois nopeasti ja huokaisi hiljaa. Mitä nyt? Nainen ei tosiaan menisi Alexanderin luokse. Ja mikäli mies nyt tupsahtaisi oven taakse, Milda ei aikoisi antaa tuolle ainuttakaan sanaa. Pahimmassa tapauksessa läiskäisisi toista kasvoille ehkä, mutta sen Alexander ansaitsisi.

Alexander tuijotti Mildaa hämillään, tuon ilmoittaessa, että illallinen peruuntui. Mies käänsi katseensa naisen seuralaiseen ärtyneenä. Hän mulkoili miestä kädet puuskassa ja mietti, kehtaisiko alkaa ärsyttämään tuota. Mutta Alexander ajatteli, että se olisi liian lapsellista ja päätti olla hiljaa. No naisia tulee ja menee, mies yritti ajatella lohduttavasti, mutta ikävä kyllä Mildan kaltaiset naiset olivat harvassa. "Kiitos samoin", Alexander vastasi teennäisesti Mildalle ja katsoi, miten kaksikko katosi sisälle rappuun.

Sen jälkeen Lund kääntyi Johannan puoleen. "Nähään taas", mies sanoi, suukotti blondia nopeasti huulille ja katsoi miten tuo käveli kohti parkkipaikkaa. Sen jälkeen Lund katosi itse sisälle rappuun ja meni hissillä omaan kerrokseensa. Hän alkoi suuttuneena etsiä avaimia takkinsa taskuista ja löysi ne. Juuri kun hän oli avaamassa ovea, hän päätti, että voisi sittenkin mennä sanomaan Mildan seuralaiselle suorat sanat. Alexanderin ei tarvitsisi sietää tällaista, että joku mies veisi hänen naisensa juuri sinä iltana, kun heillä olisi illalliset. No Milda ei oikeastaan ollut Alexanderin nainen.... Mies huokaisi ajatuksilleen ja lähti lopulta hissillä alakertaan.

Saavuttuaan Mildan ovelle, hän soitti ovikelloa ehkä turhankin lujaa. Mies oli liian ärtynyt ajatellakseen, että olisiko sopivaa haastaa tällä tavalla riitaa. Lisäksi Milda voisi pitää häntä ärsyttävänä riidanhaastajana, mutta se oli ihan sama. Alexander halusi nyt vain purkaa ärtymyksensä Topiin. Miehen mieleen ei juolahtanutkaan sellaista ajatusta, että Milda olikin ehkä vihainen Johannan takia.

Milda nappasi sohvan selkänojalta itselleen pörröisen huovan ja
kääriytyi sen sisään. Naista harmitti niin paljon se, että illallinen
oli peruuntunut. Neitonen vain oli sillä hetkellä niin vihainen, ettei
siitä tulisi mitään. Milda ei tosiaan ollut mikään leikkikalu
kenellekään miehelle - ei edes Alexanderille, vaikka pohjattoman
ihastunut oli mieheen. Television avulla Milda yrittikin nyt saada
ajatuksiaan pois äskeisestä. Se ei kuitenkaan ollut helppoa, ei
ollenkaan. Mielessä pyöri vain näky Alexista ja siitä blondista
toisissaan kiinni. Milda oli kuvitellut olevansa jotenkin edes spesiaali
Alexanderille, mutta mies tuppasi näköjään pyörittelemään vähintään
viittä naista. Yksi joka sormelle, vai? Illallisellekin Alexander kai oli kutsunut Mildan vain jotta pääsisi tuon housuihin.

Ovikellon soidessa nainen vain hymähti hiljaa ja vilkaisi eteiseen.
Tuskin siellä kukaan olisi, kenelle ovi kannattaisi avata. Soitto
kuitenkin kuului ärsyttävän lujaa, joten nainen olisi kuitenkin
menettänyt hermonsa jossain kohtaa ja avannut oven ihan vain huutaakseen
siellä olevalle, että lopettaisi. Niimpä neitonen laahusti kohti
eteistä ja avasi oven - jonka takana seisoi Alexander. Nainen alkoi
nopeasti ja huomaamattomasti pyyhkiä silmiänalusiaan, jotta merkit kyyneleistä eivät kantautuisi Alexin näkökentälle.
"No mitä asiaa?", Milda hymähti miehelle ja katseli enimmäkseen maata. Alexanderin katsominen silmiin tuntui pahalta juuri nyt.
"Jos on jotain tärkeetä, sano se nopeasti", Milda sanoi kylmästi nuorukaiselle ja vilkaisi nopeasti toisen silmiin.
"... Ja minne sä sen blondis jätit?", nainen mumisi hiljaa, hivenen happamana ja pyöräytti silmiään.

Nähdessään Mildan, Alexander jäätyi hetkeksi. Hän ei halunnut alkaa huutamaan naiselle tai haastamaan riitaa, mutta ajatus siitä, että tällä oli miesystävä, ärsytti Alexanderia. "Mulla ois vähä asiaa sille sun miehelles", Lund tokaisi ja laittoi kätensä puuskaan. Hän katsoi nopeasti Mildaa ja tunsi itsensä idiootiksi. Mikä oikeus hänellä oli tulla toisten ovelle huutamaan? Mutta hän ei voinut ärtymykselleen ja mustasukkaisuudelleen mitään. Alexander oli harvoin mustasukkainen, mutta jostain syystä hän ei sietänyt ollenkaan ajatusta, että Mildalla olisi joku.

Kun nainen kysyi blondista, Alexander naurahti hämillään. "Se meni himaansa, miten niin?" Mies ei osannut kuvitellakaan, että Milda oli mustasukkainen. Hän vain pyöritti naisia ja luuli sen olevan ok kaikille säädöilleen, vaikkei hän ollut varma mikä Milda hänelle oli. Ei hän kuitenkaan säädöksi tätä luokittelisi, sillä Milda merkitsi Alexanderille ihmeellisen paljon. Naisen seurassa oli mukavaa muutenkin kuin säätämisen merkeissä.

"Tai no jos sä ja sun uus miesystäväs haluutte viettää rauhallisen illan nii siitä vaa. Etpä tiiä mitä menetät niiden illallisten myötä", Alexander totesi ja yritti hymyillä. Hän ei halunnut näyttää naisen silmissä liian mustasukkaiselta. Mies kääntyi lähteäkseen ja huokaisi.

Milda katseli Alexanderin silmiä hivenen hämillään ja käänsi katseensa lopulta maahan. Teki pahaa nyt katsella toista, kun vielä parisen minuuttia sitten Alex oli ollut jonkun blondin kimpussa. Milda ei vain voinut sietää sellaista, että oli jokin kakkosvaihehto aina. Hän halusi olla ensimmäinen. Se, jota joku mies ajattelisi eniten. Oliko sellainen muka liikaa vaadittu?
"Mille mun miehelle? Topi on ystävä, jolle mä palautin yhden DVD:n mitä en katsonutkaan", Milda ärähti ja kurtisti kulmiaan. Luuliko Alexander tosiaan että Milda oli yhdessä Topin kanssa?
"Sitä paitsi millä ihmeen oikeudella sä tulet räyhäämään tänne että haluat jutella Topin kanssa, vaikka itse eka roikuit jonkun naisen kaulassa. TAAS kerran", tummaverinen tuhahti loukkaantuneena ja laittoi kätensä puuskaan.

"Niin, meni himaansa heti kun oli eka antanut sulle, vai mitä? Osuinkohan kenties oikeeseen? Sä oot just tismalleen sellanen mies mitä kaikki muut...", nainen mutisi hiljaa, ehkä lähinnä itsekseen, mutta samapa tuo. Tätä ärsytti sillä hetkellä niin paljon, ettei sitä voinut sanoin kuvailla.
"Uus miesystävä? EI OLE mitään miesystävää. Mitä sä sekoilet?", Milda ärähti taas samalla toiselle kun Alexander teki lähtöä. Ei illlan kuulunut mennä näin.
"Kuule Alex, haluutko tietää tosiaan mitä mä menetin? Okei, hyvä on. Mä menetin parantumattoman kusipään, joka sekoilee aina jonkun toisen naisen kanssa ennen kuin mä tulen kuvioihin! Ymmärrätkö sä että mä en ole mikään vitun toinen vaihtoehto kenellekään?! Sä ilmeisesti tykkäät panna mua vaan jonkun toisen jälkeen? Että mä en kelpaa pelkälteen, niinkö?", Milda huusi vihaisena ja kohotti kulmiaan.
"... Ja nyt voitkin sit mennä. Mä en jaksa katella sua", Milda sanoi ja lähti olohuoneeseensa.
"Sulje ovi perässä!", tämä huusi eteiseen ja lösähti samalla sohvalle pettyneenä.

"Ai ystävä?" Alexander kysyi ja kääntyi hämillään. Eikö Mildalla ollutkaan miestä? Sehän tarkoitti, että Alexander oli ollut mustasukkainen ihan turhaan. Ikävä kyllä hän oli jo mennyt pilaamaan kaiken tyhmällä käytöksellään. Juuri kun Alexander aikoi pahoitella, ehti Milda puhumaan ensin. Mies vain kuunteli naisen sanoja, eikä voinut ymmärtää miksi jokainen sana sai hänet mietteliääksi. Yleensä hän vain naureskeli, jos joku nainen tuli sanomaan, ettei halua olla kakkosvaihtoehto. Totuus kuitenkin oli, ettei Milda ollut miehelle kakkonen. Hän mietti naista enemmän kuin uskalsi itselleen myöntää. Ihastuminen ja sitoutuminen oli liian pelottavaa, joten siksi Alexander ei ollut osannut luopua vanhoista tavoistaan ja säätämisestä. Vapaana oli rennompaa.

"Ootsä mustasukkanen?" Mies avasi viimein suunsa ja virnisti. Siltä naisen puheet kyllä kuulostivat. Toisaalta Alexanderilla ei ollut mitään varaa virnuilla, sillä hän itse oli mustasukkainen Mildasta. "Hei rauhotu, ei Johanna kiinnosta mua. Me vaa pidettii hauskaa, mut eihä mun siitä sulle tarvii raportoida, koska ei me olla ees yhessä", Lund totesi hämillään, mutta yhä virnuillen. Hän toivoi että Milda rauhoittuisi ja he voisivat mennä illallisille.

Kuullessaan naisen loput sanat, Alexander hiljeni taas. Milda oli niitä harvoja naisia, jotka saivat hänet hiljenemään. Mies ei ollut tajunnutkaan sitä miten oli onnistunut loukkaamaan Mildaa. Sen sijaan että aukoi typeränä suutaan, Alexin olisi pitänyt kertoa Mildalle mitä oikeasti ajatteli tästä. Miten hän piti naista erikoisena ja ajatteli tätä taukomatta. Se oli kuitenkin liian pelottavaa. Samassa Milda oli kadonnut ovelta. Hemmetti että naiset osasivat aina järjestää jotain draamaa.

"Milda hei!" Lund huudahti ja ryntäsi naisen perään. Sitä ennen hän laittoi oven kiinni perässään. Mies käveli peremmälle ja löysi lopulta naisen sohvalta. "En mä halunnu loukata sua. Sä.... sä oot ihan mahtava nainen... oikeesti. Eikä joku Johanna oo mitään verrattuna suhun. Mut koska mä oon vapaa nii mä en vaa osannu tajuta et mun säätäminen muiden kanssa ei tunnu susta kivalta. Sä et todellakaa oo mikää kakkosvaihtoehto, mut enhän mäkää kyttää sun miehiäs..." Alexander selitti vaikeana, kunnes tajusi millaisen kohtauksen oli äsken järjestänyt Topista. Mies rykäisi hieman ja yritti tavoitella Mildan katsetta. " Tai siis.... äh... sä kiinnostat mua mä myönnän. Mut mä en tiiä mitä sä mietit musta. Eikä musta oo mihinkää suhteeseen vielä."

"No... Enkä ole!", Milda yritti kiistää. Tosin melko huonolla tuloksella varmasti, näkihän naisesta että tuo oli aivan tajuttoman mustasukkainen siitä, että Alexander jakoi huomiota muillekin naisille siinä mielessä. Milda vain sattui olemaan niin ihastunut Alexiin, että sellainen reaktio laukesi ihan tahtomattakin.
"No ei tavitsekaan! Mä vaan.. Mä vaan sanoin et tollanen ärsyttää mua! En mä ole käskeny sun selittelemään mitään", Milda puolustautui ja rypisti kulmiaan. Tuo nappasi sohvatyynyn syliinsä ja näpräili siihen kirjailtuja kuvioita hieman hämillään. Milda oli odottanut illallista niin kauan, ja nyt kävi näin. Neitonen oli pitänyt niitä ikään kuin treffeinä, mutta ilmeisesti oli ollut väärässä.

"Okei... Mitä osaa sä et mun lauseista tajunnut?", nainen kivahti toiselle, katsomatta kuitenkaan mieheen. Se oli liian vaikeaa, eikä Milda halunnut että Alexander näkisi jos nainen murtuisi täysin.
"Etkö sä vittu tajua että mä tykkään susta? TYKKÄÄN. Oon tykännyt jo jonkun aikaa! Miten se täytyy sanoa että sä tajuat sen?", Milda lopulta huusi. No, eiköhän se nyt tulisi selväksi. Samalla tosin alkoi kaduttaa se, että Milda oli paljastanut olevansa ihastunut toiseen.
"Tajuutko sä, että mä odotin sitä meiän illallista tosi kauan? Stressasin jotain pukeutumistakin ties miten paljon, kertooks se jo jotain? Sit kun mä olen tulossa kotiin ja alkamassa valmistautua, mä nään sut nuolemassa jotain toista naista. Ymmärrätköhän sä ollenkaan miltä sellanen tuntuu, jos mä tykkään susta ja oon luullut että meillä on treffit?", mumisi nainen hiljaa ja kohautti olkiaan.
"En mä ole pakottanut sua tietääkseni mihinkään suhteeseenkaan. Mä oon halunnut vaan olla sun seurassa ja kattoa voisko tästä tulla mitään. Sä ilmeisesti yrität eri tavoin päästä pelkästään mun housuihin, joten ihan sama", nainen huokaisi ja avasi television.

"T-Tykkäät?" Alexander änkytti uskomatta korviaan. Mildan sanat tulivat täytenä yllätyksenä, sillä mies luuli, että he olivat vain vähän pitäneet hauskaa ja viimeistään Topin nähtyään mies oli ollut aivan varma, että Milda tykkää toisesta. Lund haroi hermostuneena niskaansa, eikä tiennyt mitä sanoa. Naisen sanat olivat jäädyttäneet hänet täysin ja hänen piti hetki sulatella niitä. Totuushan oli, että kyllä Alexander itsekin piti Mildasta paljon. Oikeastaan Alexanderinkin tunteita olisi voinut kutsua tykkäämiseksi. Tilanne vain oli monimutkainen, koska Saran jälkeen hän ei ollut edes harkinnut mitään parisuhdetta ja yrittänyt olla ihastumatta. Oli helpompaa, kun ei ollut sidottu keneenkään. Mutta sitten hän oli kohdannut Mildan ja nainen oli saanut miehen pään aivan pyörälle, vaikka Alex olikin yrittänyt kiistää tunteensa.

"En mä yritä päästä sun housuihin", Mies sanoi hiljaa, eikä viitsinyt katsoa Mildaan päinkään. Kyllähän sänkypuuhat naisen kanssa kiinnostivat, mutta Milda merkitsi Alexanderille paljon muutakin. Naisen kanssa oli kiva viettää aikaa yhdessä ja pelkkä suuteleminenkin tuntui todella hyvältä. Alexander ei voinut ymmärtää kuinka Milda sai hänestä aivan uuden puolen esille. Hän oli odottanut illallista yhtä paljon kuin Mildakin ja säätämisen lisäksi vain yhdessä oleskelua ja juttelemista naisen kanssa. Se jos mikä ei ollut ollenkaan Lundin tapaista. Hän oli vain säikähtänyt tätä kaikkea niin paljon, että oli ajautunut Johannan syliin. Nyt mies katui salaa tekoaan, sillä ei hänellä ollut tarkoitus loukata Mildaa.

"Mä ootin kans niitä illallisii, enkä mä tajunnu et sä pidit niitä treffeinä. Mä hermoilin ruuan kanssa nii paljo et piti pyytää sisko avuks ja yritin saada kämpästä siistin siivoojan avulla, enkä mä oo tehny sitä kovin monen naisen vuoksi", Alexander tunnusti vaikeasti naurahtaen. Hän tunsi itsensä täysin idiootiksi. Mies huokaisi ja vilkaisi ympärilleen asunnossa. Sen jälkeen hän käänsi katseensa Mildaan. "En mä halunnu pahottaa sun mieltä, mä en vaa tajunnu et missä mennään. Jos mä oisin tienny et toi satutti sua, nii mä en ois todellakaa ollu Johannan kanssa. Eikä se mulle mitään ees merkitse, en mä sen takii mitään illallisii järjestä", Lund sanoi vilpittömästi. Tilanne oli hänelle vaikea, varsinkin kun tunteet olivat oikeasti mukana. Säädöilleen hän saattoi selittää mitä tahansa tarkoittamatta sanojaan, mutta kun nyt hän oikeasti tarkoitti, joutui hän miettimään sanansa huolella.

"Mut jos sua vielä kiinnostais illallinen, nii kutsu on voimassa. Tai no oikeestaan illallistreffit", Alexander lisäsi. Kyllä hän voisi yrittää treffejä ja katsoa miten tilanne kehittyisi. Hän kuitenkin tykkäsi Mildasta ja oli mustasukkainenkin tästä ja nyt kun hänelle oli selvinnyt ettei tunne ollut yksipuolinen, mitä hävittävää tässä voisi enää olla?

"No niinhän mä just sanoin..", huokaisi neitonen jokseenkin hämillään ja nappasi sohvatyynyn paremmin syliinsä. Milda nypläili sen kulmaa mietteliäänä ja varoi vilkaisematta Alexanderin suuntaan. Mies oli kuulostanut juurikin niin epävarmalta, mitä Milda oli pelännytkin. Entä jos tuo nyt pamauttaisi jonkun ikävän totuuden esiin? Jotain Luuletko sä, että meistä tulis jotain? -tyylistä. Se vasta viimeinen tikki olisikin. Milda ei enää poistuisi asunnostaan samaan aikaan Alexin kanssa. Aina olisi kurkittava ovisilmästä, milloin oli otollinen hetki mennä. Okei, ehkä hieman liioiteltua, mutta ei nyt kovin kaukana totuudestakaan.
"En mä oo sellanen joka säätää ja säätää loputtomiin", mutisi nainen hiuksiaan haroen ja huokaisi hiljaa. Tämä lipaisi nopeasti huuliaan ja sitten vilkaisi nopeasti Alexanderin kasvoihin, kohottaen samalla kulmiaan.
"No siltä se vaan vaikuttaa vähän. Sä pyörittelet ties kuinka montaa naista, joten miksi mä luulisin että sä haluaisit musta jotain muuta? Jos sä olisit kiinnostunut ja tykkäisit sillä tavalla, ni etköhän sä jättäis ne muut säädöt vähän vähemmälle", huokaisi tummaverinen hiljaa ja kohautti olkiaan.

"Ai..", mumahti Milda. Oliko Alexander tosiaan nähnyt vaivaa niin paljon? Tämän perusteella olisi saattanut kuvitella miehen tilaavan jotakin noutoruokaa ja se siitä. Toki Alexin pisteet nousivat hieman, mutta melko pohjalukemissa ne silti olivat tällä hetkellä kaiken vuoksi. Milda oli ihan sekaisin siitä missä mentiin, mutta ehkä kaikki selkenisi pian.
"Silti. Musta tuntuu pahalta et mä tuun sun luokse illalliselle sen jälkeen, kun sä olet ensin viettänyt aikaa jonkun toisen kanssa - eikä varmaan tarvii arvailla millasissa merkeissä. Se saa aikaan ihan sellasen olon ettei mussa ole mitään erityistä, miks sä haluaisit nähdä", Milda totesi ja nousi sohvalta. Tuo ei halunnut olla vain paikoillaan, vaikka eipä neitosella ollut mitään ideaa mihin tuo kävelisi nyt. Piiloutuminen makuuhuoneeseenkaan ei olisi fiksua.
"En mä tiedä", totesi tummaverinen huultaan purren ja kohautti olkiaan. Entä jos Milda menisi? Muuttuisiko mikään edes? Entä jos heillä olisikin kiva ilta, mutta lopulta joku toinen nainen soittaisi ovikelloa ja niin edelleen? Se ei tosiaan tuntuisi mukavalta.
"Ehkä mä sitten tuun. Mutta turha luulo että saisit mut makuuhuoneesees", neitonen totesi varoittavaan äänensävyyn ja lähti vaihtamaan vaatteitaan. Tottakai Milda halusi Alexanderin kanssa edetä ihan loppuun saakka - viimeksi kun kaikki oli jäänyt hieman puolitiehen. Nainen ei silti halunnut päästää toista helpolla, ei tosiaan tämän kaiken jälkeen.

Naisen vaatesuunnittelu oli aiemmin jäänyt niin kesken, joten oli vain vedettävä päälle nopeasti jotain. Saatuaan noin kymmenisen minuutin kuluttua ylleen kivat vaatteet, lähti nainen eteiseen laukkunsa napattuaan tuolilta.
"Mä oon valmis", saneli Milda toiselle olohuoneeseen.

Alexander vain kuunteli hiljaa Mildan sanoja. Tilanne oli hieman ristiriitainen, sillä Milda selvästi halusi jotain vakavampaa, kun taas Alexander ei tiennyt mitä halusi. Hänessä kuitenkin oli pieni osa, joka halusi salaa seurustella Mildan kanssa, mutta mies ei vain ollut valmis uuteen suhteeseen. Oli paljon helpompi olla vapaa, mutta miten hän saisi vakuuttumaan Mildan siitä, että nainen merkitsi hänelle enemmän kuin kukaan säädöistä? Eikä Milda oikeastaan ollut mikään säätö, vaan naisesta oli tullut todella hyvä kaveri Alexanderille. Eiväthän nämä olleet tunteneet kauaa, eikä mies tiennyt Mildasta kaikkea, mutta naisen seurassa oli helppo olla. Alexander kuitenkin päätti kokeilla treffejä.

"On sussa vaikka mitä erityistä. Sä oot kaunis, fiksu ja mukava. Lisäksi sä et oo mikään tyrkky, mikä on hyvä asia", Alexander kehui Mildaa ja vilkaisi naista hymyillen. Hän olisi voinut kehua naista siinä loputtomiin. Kuullessaan naisen sanat makuuhuoneesta, Alexander naurahti. "En mä mitään makuuhuonejuttuja kuvitellukkaa", mies sanoi virnistäen, vaikka tottakai hän halusi tehdä Mildan kanssa muutakin kuin suudella. Mutta se ei ollut kuitenkaan tärkeintä, sillä se että mies sai viettää Mildan kanssa aikaa, oli mukavaa. Alexander säikähti taas hieman tunteitaan. Mistä sitä tietäisi, vaikka hän olisi pian taas naimisissa ympärillään lapsia? Toivottavasti niin ei kävisi. Mies rauhoittui hieman ja ajatteli, että hän piti Mildasta ja Milda hänestä, joten hän katuisi jos ei nyt yrittäisi edes. Eihän tässä mihinkään kiire ollut.

Mildan tullessa takaisin, Alexander katsoi naista hetken. Tämä näytti todella kauniilta. "Vau, sä oot upee", mies hymyili ja tarttui sitten naista kädestä, ennen kuin lähti tämän kanssa omaan asuntoonsa. Hetken päästä kaksikko oli tullut oven eteen ja mies avasi oven avaimillaan. Ruoka oli varmasti jo jäähtynyt, joten se täytyisi lämmittää mikrossa, mutta näyttävä kattaus oli varmasti vielä ennallaan.