Saturday - that means party time!

Lauantai 21.01.2012, klo. 00.00
Eliaksen yökerho
Ronja Felin & Elias Kuosmanen

Oli jälleen lauantai-ilta ja Ronja oli päättänyt tuhlata ansaitun vapaaviikonloppunsa ystäviensä kanssa oleskeluun. Perinteisesti lauantai pyhitettiin biletykselle. Inka ja Aliisa olivatkin Ronjan tuttuja jo lukioajoilta ja hyvin sekin ystävyyssuhde oli säilynyt. Ilta oli aloitettu jo Inkan luona coctaileilla ja siitä olikin keskiyötä kohden siirrytty kohti yökerhoa. Ylle oli vedetty uusi musta paljettimekko ja jalassa koreili tuttuun tapaan mustat korkkarit.

Kello oli jo puolenyön tienoilla ja koko naisporukka oli juonut jo sen verran, että huonotkin vitsit muuttuivat hauskoiksi. Tanssilattialla oli viiletetty jo pitkään ja Ronja alkoi vähitellen kaivata lisää juotavaa. Niinpä hän jätti Inkan ja Aliisan kaksin tanssilattialle lähtiessään tilaamaan baaritiskiltä drinkkiä. Ronja otti katsekontaktin baarimikkoon - se oli toiminut melko useastikin oli kyseessä sitten nainen tai mies joten ehkäpä katsekontakti auttoi baarimikkoja huomaamaan asiakkaat, jotka eivät olleet vielä tilanneet. Tai jotain.
"Yks Margarita, kiitos", Ronja sanoi sitten baarimikolle ja jäi odottelemaan drinkkiään.

Eliaksen päivä oli mennyt tutuissa merkeissä; heti aamupäivällä hän oli suunnistanut töihin. Viime yönä hän oli selvinnyt töistä jopa viiden aikaan kotiin ja oli nukkunut poikkeuksellisen pitkään mutta siitä morkkista tuntien, oli hän suunnannut työpaikalleen normaaliakin aikaisemmin. Aamupäivä, iltapäivä ja alkuilta olivatkin hurahtaneet nopeasti omassa toimistossa tietokoneen, puhelimen ja paperien äärellä. Periaatteesta tekemistä ei olisi edes ollut niin paljoa mutta Elias kahmi itselleen koko ajan lisää tekemistä, hän ei vain voinut olla aloillaan.

Kun yökerho sitten oli auennut, oli Elias viettänyt aluksi aikaansa toimiston puolella mutta lopulta hän rupesi jo kaipaamaan edes hetkeksi hieman ihmisten ilmoille, joten hän oli tullut yökerhon puolelle. Hänestä oli hienoa huomata, että tänäkin lauantaina porukkaa oli vaikka millä mitalla paikalla ja tiskilläkin oli melkoista ruuhkaa, joten Elias päätti mennä auttamaan tiskillä parhaansa mukaan työskentelevää baarimikkoa, ainakin tuon ilta helpottuisi vähäksi aikaa. Vaikka Eliaksen ei pitänyt olla kuin hetki tiskin takana, oli kello nopeasti ruennut näyttämään puolta yötä. Elias kyllä viihtyi tiskin takana, hän sai jutella ihmisten kanssa ja naisten flirttailevat katseet ja jutut olivat vain plussaa, siitäkin huolimatta, että Elias kärsi edelleen sydän suruista. Tai ehkäpä juuri sen takia.

Elias oli kiinnittänyt huomionsa punertavatukkaiseen naiseen tiskillä ja oli mennyt kysymään, mitä tälle saisi olla. Naisen tilatessa Margaritan itselleen, Elias siirtyi drinkin tekoon itsekseen hyräilleen. Kun Elias sai drinkin valmiiksi, palasi hän naisen luokse ja laski drinkin tiskille tuon eteen.
"Talo tarjoaa." Elias sanoi sitten, virnistäenkin samalla. Pitihän hänen välillä ilmaisia drinkkejäkin kauniille naisille jaella.

Ronja katseli hieman ympärilleen odotellessaan drinkkiä. Yökerho oli suhteellisen täynnä - aluksi oli aina hiljaisempaa, mutta yleensä puolen yön jälkeen meno yltyi parhaimmilleen. Niin oli käynyt jälleen kerran - ja Ronjalla oli kokemusta monen maan yökerhoista. Toisinaan hän joutui olemaan yötä ulkomailla hotellissa ja katsasti yleensä myös menomestat. Tosin no - juomista hän hieman rajoitti huomioiden että hänen täytyi kuitenkin olla työkunnossa. Mutta eipä se tarkoittanut kuitenkaan etteikö muutamaa drinkkiä olisi voinut ottaa.

Ronja saikin pian drinkin eteensä ja oli kaivamassa rahaa lompakostaan maksaakseen sen, mutta näköjään hänelle tarjottiinkin ilmainen drinkki.
"Talo?" Ronja kysäisi hieman flirttailevaan äänensävyyn. "Vai sä? Koska muuten mun varmaan täytyisi kirjoittaa joku kiitoskirje talolle."

"No sanotaan vaikka, et sekä että." Elias sanoi hieman huvittuneeseen sävyyn tuon naisen kysymykselle. Niimpä, hän sen drinkin tarjosi mutta koska hän nyt sattui olemaan paikan omistaja niin kyllä se talokin tavallaan oli osallisena tuon drinkin tarjoamiseen. Tuskimpa Ronja sentään tiesi, että oli juuri puhumassa itse yökerhon omistajan kanssa mutta eipä Eliaksella ollut tapana sitä erityisesti mainostaakkaan, hän piti mielellään hieman matalampaa profiilia, vaikka toki oli ylpeä yökerhostaan, hän oli saanut raataa sen menestyksen eteen.

"Mut saat sä silti sen kiitoskirjeen kirjottaa, jos ihan välttämättä haluat." Elias jatkoi sitten, hieman flirttaavamman virneen ilmestyessä kasvoillaan. Pitkään aikaan Elias ei ollut jaksanut eikä halunnut flirttailla kenenkään kanssa mutta kaipa hänkin nyt välillä saisi hauskaa pitää eikä vain murehtia Millan perään, kun tuota nyt ei takaisin enää saanut.

Ronja nosti kulmiaan hieman yllättyneenä, mutta otti drinkin kiitollisena vastaan. Hän jäi kuitenkin vielä baaritiskin puoleen, eikä poistunut takaisin ystäviensä seuraan aivan heti. Mikäs siinä ollessa. Hän antoi katseensa vaeltaa baarimikossa, joka lopulta todettiin aivan virheettömäksi. Ronja otti kulauksen drinkistään ja piti katsekontaktin yhä baarimikossa.
"No siinä tapauksessa kerro toki kelle mä voin osoittaa tän hyvän palautteen", Ronja sanoi hymyillen.

Kyllähän neitokainen mielellään palautteen kirjoittaisi, tosin aina mieluummin hän antoi sen suullisesti. Paperille rustaaminen vei kyllä aikansa ja aina välillä koko juttua ei edes muistettu. Ronja kyllä muisti aina kehua, jos asiat olivat hänen mielestään hyvin tai töksäyttää pahasti jos homma meni ihan saveen.
"Mä olen Ronja", päätti nainen sitten esittäytyä itsekin.

"No jos sä haluut palautetta antaa nii kerro vaan mulle ihan suoraan." Elias sanoi virnistäen, kuullen samalla jonkun toisen tilauksen, vaikka hän yrittikin pitää katseensa tuossa naisessa, ettei kukaan älyäisi tilata häneltä mitään nyt. Elias vilkaisi naista hieman pahoittelevasti, kääntyen sitten tilauksen esittäneen naisen puoleen ja teki melko nopeasti tuon tilaamaan drinkin ja otti tuolta rahat vastaan, käyden laittamassa drinkin hinnan kassaan ja laittoi rahat sinne. Pian hän sitten jo palasikin takaisin äskeisen naisen luokse, ei hän nyt ihan heti halunnut tuota jättää rauhaan, kun tuollakaan ei tuntunut olevan mikään kiire.

Eliaksen palattua naisen luokse, katsahti hän tuota hieman pidempään ikään kuin arvioiden ja myönsi mielessään, että nainen kyllä tosiaan oli hyvännäköinen.
"Elias. - Ja sen palautteen tosiaan voi sanoo suoraan mulle, jos haluut varmistua, et palaute menee kans perille. Mä oon tän paikan omistaja." Elias ei malttanut olla sanomatta, ei leuhkiakseen mutta ehkä hän halusi tehdä pienen vaikutuksen Ronjaksi esittäytyneeseen naiseen.

Ronja odotteli sen aikaa, että mies teki jollekin toiselle naiselle tilauksen. Hän kuitenkin huomioi, ettei tämä aivan kaikille drinkkejä jaellut ilmaiseksi - oliko Ronja siis spesiaalitapaus? Ei sillä, Ronja ei todellakaan pistäisi pahakseen. Hän hymyili itsevarmasti, muttei kuitenkaan näyttänyt sitä hymyä enää miehelle tämän palattua hänen luokseen. Ronja voisi mieluusti viettää enemmänkin aikaa baaritiskillä, jos tarjolla oli näinkin komeaa silmänruokaa. Nainen hymyili tälle.

Ronjan kulmat kohosivat jälleen kerran miehen esittäytyessä Eliakseksi ja sanovansa omistavansa yökerhon. For real?
"Niinkö?" Ronja sanoi. "Ettet vaan yritä viilata mua linssiin?"
Hmm, erittäin mielenkiintoista - ainakin kun mies itse ei näyttänyt erityisen vanhalta. Tosin eipä se yrittäjyys koskaan tainnut kysyä ikää.

Elias naurahti hieman huvittuneesti, kun Ronja epäili hänen sanojaan. Olihan se ymmärrettävää, sillä kuka tahansa nyt saattoi väittää olevansa paikan omistaja ja todennäköisesti joku hänen alaisistaan olikin niin tehnyt, ihan vain tehdäkseen vaikutuksen naisiin mutta Elias oli tosissaan, paikka tosiaankin oli hänen, ei hän nyt semmoisesta asiasta olisi valehdellut. Yökerho oli hänelle todella tärkeä ja hän oli ylpeä siitä eikä olisi voinut valehdella kenellekkään mihinkään siihen liittyvästä asiasta.

"No jos sä et mua usko nii ainahan sä voit kysyä joltain toiselta mut sama vastaus sieltä tulee, kyllä mä tän paikan satun omistamaan." Elias totesi virnistäen. Ihan pikkuisen hän kuitenkin huijasi, ei hän yksin tätä paikkaa omistanut. Hänen veljensä olivat omistajia ihan samalla tavalla kuin hänkin mutta Elias pyöritti silti paikkaa käytännössä yksin, sillä veljiä ei paljoa yökerhon asiat kiinnostaneet ja Eliaskaan ei kaivannut noita pyörimään mukaan, hän pärjäsi paremmin ilman noita.

Ronja oli kieltämättä vakuuttunut - yrittäjä jo nuorena. Olihan sillä hyvät ja huonot puolensa kai. Ronja ei luultavasti pystyisi koskaan ryhtymäänkään sellaiseen, sillä hänellä ei yksinkertaisesti riittänyt kykyä arvioida tuloja ja menoja - tai ainakaan niitä yllättäviä. Ja no - eikö sitä nuorta näkökulmaa yritysmaailmassa taidettu kaivatakin? Ronja oli kuitenkin täysin tyytyväinen omaan työhönsä joka toi mukanaan niin hyviä kuin huonojakin puolia - hyvinä puolina olivat ehdottomasti ne ulkomailla vietetyt yöt kun pääsi hitusen näkemään muitakin paikkoja.

"Mä taidan luottaa sun sanaan", Ronja totesi. "Pakko todeta että ainakin tää on ollut sulta järkevä investointi. Asiakkaita ainakin riittää."
Niin, eihän Ronja tietenkään tiennyt paljonko niitä asiakkaita todellisuudessa oli muina iltoina, mutta viikonloppuisin yökerhoihin taisi olla hieman tunkua - vaikka valittavana olikin useita paikkoja. Kuka tykkäsi mistäkin... Ronja viihtyi sillä hetkellä täysin mainiosti juuri siinä paikassa, missä oli.

"Mmm, totta.. Kyllähän täällä tätä porukkaa riittää eikä tää ilta nyt oikeestaan oo mikään poikkeus." Elias totesi, katsahtaen itsekkin hieman ympärilleen yökerhossa. Porukkaa oli tosiaan tänäänkin melko paljon mutta se nyt oli vain hyvä asia, mitä enemmän asiakkaita riitti niin sitä enemmän rahaa tulisi ja se nyt oli vain hyvä asia.

"No mut, tulitkos sä yksin tänne vai jätitkö sä kaveris johonkin?" Elias kysyi sitten Ronjalta virnistäen. Hän ei ollut ainakaan nähnyt Ronjaa tiskillä kenenkään kanssa mutta saattoihan se olla, että tuo oli tullut tilaamaan itsekseen ja koska Elias oli aloittanut puhumisen niin kaipa tuo sitten oli kohteliaisuudesta jäänyt vaihtamaan muutaman sanan miehen kanssa. Tosin, eipä se Eliasta haitannut, hänestä oli mukava jutella asiakkaiden kanssa ja oli vielä parempi, jos juttukaverit sattuivat olemaan hyvännäköisiä naisasiakkaita, kuten Ronja nyt oli.

"No, ainakin tiedän keltä kannattaa sitten tulla kysymään liikeneuvoja jos joskus vaikka sellaisia tarvitsee", Ronja sanoi.
Joo ei. Tai no, tuskin oli ehkä parempi ilmaisu. Tuskinpa Ronja tarvitsisi, kun asiat olivat ihan hyvin kondiksessa - ja eikös se yrittäjien maailmakin ollut vähän epävakaa? Ronjan kannalta ainakin oli parempi että oli kiinteä kuukausipalkka, sillä todennäköisesti hän kuitenkin sössisi kaikenlaiset laskelmat ja päätökset, impulsiivinen kun oli.

"Ne jäi..." Ronja silmäili tanssilattialle löytääkseen kaverinsa, mutta eipä heitä taas missään näkynyt. Niinpä hän käänsikin katseensa jälleen hymyillen Eliakseen. "Jonnekin tuonne. Tosin ei se mua haittaa, saanpa pitää sut itselläni."
Niin, alkoholi sattui vapauttamaan Ronjan ajatusten kahleista - tosin no, eipä Ronja normaalistikaan ajatellut mitä sanoi. Äskeinen saattoi kyllä kuulostaa hieman tunkeilevaltakin, mutta minkäs teit - Ronja pelasi aina riskillä. Ei hän hirmuisesti eteenpäin suunnitellut. Carpe diem - tai jotain.

"Sen kun tuut kysymään. Se on kyllä sitten asia erikseen, osaanko mä neuvoo sua." Elias sanoi virnistäen. Kyllä hän nyt jotain asiasta jo tiesi, kerta omaa yritystä pyöritty ja kyllä hän oli asioihin perehtynyt sen verran hyvin, että osaisi varmasti neuvoa jotakuta. Elias nyt vain ei halunnut leuhkia osaamiselleen missään asiassa eikä tämä muodostanut poikkeusta, hän ei halunnut antaa itsestään ylimielistä kuvaa.

Elias tunsi virneen nousevan jälleen huulilleen kuullessaan Ronjan sanat, tuohan oli ihan selvää flirttailua. Ei Eliasta kyllä flirttailu haitannut, nyt kun hän oli taas sinkku, sai hän flirttailla niin paljon kuin vain itseään huvitti ja mikäs olikaan sen parempaa hupia työiltoihin kuin pieni flirtti, ei ne asiat siitä yleensä sen pidemmälle menneet.
"Ai sulla oli semmonen suunnitelma? Kuulostaa kyllä mun korvaan oikein hyvältä." Elias sanoi sitten virnistäen, pitäen katseensa kiinni Ronjassa. Tuo oli kyllä oikeasti hyvännäköinen tapaus.

Mmm, kyllä, sellainen suunnitelma. Ties mitä Inka ja Aliisa keksisivät - toisinaan kun kaikki kolme tuppasivat olemaan kilpasilla toisensa kanssa. Tosin silloin se oli sovittua fair playta - toisten kuvioihin ei sotkeuduttu ja se, joka sai kyseisen "kohteen" mielenkiinnon itseensä sai pitää tämän. Kuulosti julmalta, mutta se oli sopivaa kun kyseessä ei nyt ollut aviomiesehdokkaat - Ronjan tapauksessa siihen riittäisi kyllä aikaa ja siihen tarvittaisiin vähintäänkin ihme. Neitokainen kun tuppasi toisinaan kyllästymään samoihin kuvioihin nopeasti.

"Jep", Ronja sanoi. "Pitää tosin paljastaa, että mä kehittelin sen vasta äsken."
Niin, ei Ronja nyt ihan heti baariin saavuttuaan ollut suunnitelmaa kehitellyt, mutta tämä kelpasi mainiosti.
"Täytyy tosin myöntää, että mun kaverit on toisinaan vähän kilpailuhenkisiä...", Ronja totesi. "Huonompi homma tietysti mulle, mutta niin kauan kuin ne on tanssimassa, ei mulla näkyis olevan mitään hätää."

"No mut eikös ne parhaat suunnitelmat tuu ihan äkkiseltään mieleen?" Elias huomautti hieman huvittuneesti virnistäen, katsellen Ronjaa melko häikäilemättömästi. Jossakin ajatuksissa jyskytti pieni ääni siitä, että Eliaksen ei kyllä tarvitsisi vilkuilla yhtään ketään, tuo ei ollut ansainnut kenestään seuraa edes yhdeksi iltaa mutta Elias yritti syrjäyttää nuo äänet ja nojautui hieman lähemmäksi Ronjaa, tiskin ollessa kuitenkin edelleen heidän välissään.

"Pelkäätsä sitten, et mä vaihtasin sut ihan lennossa johonkin sun kaveriin?" Elias jatkoi uteluaan, vilkaisten samalla tanssilattian suuntaan. Ei hän tuntenut Ronjan kavereita eikä tiennyt, miltä nuo näyttivät, joten ei noita tunnistanut tanssilattialta. Elias käänsikin katseensa takaisin Ronjaan.
"Ois tietysti ihan hauska nähdä se kilpailutilanne.."

"Hmm, totta", Ronja totesi.
Spontaani piti olla. Ehkei niin spontaani kuin Ronja, mutta kuitenkin. Eikä sitä pitkälle pohdittuja suunnitelmia oikein pystynyt tekemäänkään tällaisissa tilanteissa. Ronjan ammattikin oli tullut kyllä hetken mielijohteena, mutta hän nautti siitä suuresti. Ronjasta oli sitä paitsi mukavaa jutella niin tutuille kuin tuntemattomillekin ja flirttailu oli aina jees.

Ronja virnisti tahtomattaan ja piti sen yhden lentämisvitsin sisällään - hän olisi hyvinkin voinut lohkaista jotakin kivaa lennossa vaihtamisesta, mutta ehkäpä siinä kohtaa oli fiksumpaa sanoa jotain muuta.
"Kuka tietää", Ronja sanoi olkiaan kohauttaen, pitäen katseensa yhä Eliaksessa. "Ne voi olla hyvin suostuttelevia ja houkuttelevia. Tosin mitenkään kehumatta, mutta puhut just nyt meidän kolmikosta parhaimmalle vaihtoehdolle."

"No sittenhän mulla kävi tuuri, et just teidän kolmikon paras vaihtoehto sattu tulemaan mua vastaan." Elias totesi virnistäen, iskien Ronjalle leikillään silmääkin. Eihän tämä flirttailu nyt mitään elämää vakavampaa ollut eikä Elias siitä semmoista halunnut tehdäkkään. Hän ei todellakaan ollut etsimässä uutta suhdetta mistään baaritiskiltä, joten ei tämän nyt mitään vakavaa tarvinnut olla.

"Mut entäpäs jos ne sun kaverit nyt sit kuitenkin tulee paikalle, mitäs sä sitten teet? Lähet vaan kiltisti pois ja jätät mut niitten armoille?" Elias heitti virnistäen, antaen sitten Ronjan miettiä vastausta hetken aikaa, kun joku nainen sattui tilaamaan häneltä jotain ja Elias rupesi tekemään tuon tilaamaa drinkkiä, vilkuillen kuitenkin aina välillä Ronjaa ja virnistikin naiselle. Hän oli nyt sattunut iskemään silmänsä tuohon naiseen ja olisihan se ihan hauska saada tuosta edes jotain hupia.

Ronja virnisti - jos nyt totta puhuttiin niin Inka oli kovin takertuvainen ja Aliisalla oli huono tapa olla hyvin epävarma itsestään. Ronja puolestaan... oli Ronja? Ei hän suinkaan ollut mikään täydellisyyden perikuva, pikemminkin kaukana siitä, mutta hän oli todella itsevarma, eikä ottanut nokkiinsa pakeistakaan. Ja eikö sitä sanottu jotain että virheistä oppii ja sitä rataa? Ei sillä - Ronja ei usein laskenut liikkeitään virheiksi, josseivät ne aiheuttaneet tosiaan jotain pysyvää pahaa. Ja silloin Ronja halusi mielellään korjata tilanteen.

"Noo, jos totta puhutaan niin en", Ronja totesi. "Kapuaisin varmaankin tän tiskin yli ja suutelisin sua ja toivoisin ettet soita poliiseita mun perään."
Ookoo, kavereiden OLISI ehkä pitänyt olla paikalla vahtimassa mitä kaikkea Ronja päästeli suustaan. Tosin no, he olivat tottuneet siihen. Ulkopuoliset eivät. Toisin Ronjan rohkea asenne tepsi, toisiin ei. Hän oli oikeastaan tottunut siihen, mutta ei viitsinyt taas esittää olevansa muuta kuin olikaan.

Elias ei voinut olla naurahtamatta Ronjan sanoille, voimatta kuitenkaan sille mitään, että jostain syystä tuo sai hänet jopa hieman häkeltyneeksi suorilla puheillaan. Tottakai Elias oli suoriin puheisiin tottunut ja arvostikin sitä mutta yleensä baaritiskillä flirttaavat naiset lähinnä vain juttelivat mitä sattuu ja vihjailivat varovaisesti ja kohta hihittelivät kavereidensa kanssa jossain kauempana mutta harvemmin kukaan ihan noin suoraan rupesi mitään selittämään niin kuin Ronja nyt teki. No, eipä se kyllä Eliasta haitannut.

"No en kai mä nyt sentään poliiseja perään soittais, jos noin hyvännäkönen muija tulis ja suutelis." Elias heitti takaisin ja jäi katselemaan Ronjaa hieman virnistäen silmiin. Hyvännäköinen tuo tosiaan oli, mitäpä sitä kieltämään ja kyllä tuon rohkea asenne tosiaankin tepsi Eliakseen, tuo sai hänen mielenkiintonsa syttymään ihan uudella tavalla. Elias tosiaan arvosti sitä, jos joku oikeasti uskalsi puhua suoraan ja olla rohkea, ei hän jaksanut mistään ujoista hiljaisista hissukoista syttyä. Toki tietynlainen ujous oli ihan hyväkin asia mutta kyllä yökerhossa ja tiskillä varsinkin sai olla rohkea, jos kerta flirttiä tuli heittämään. Tuolla tavalla erottuisi joukosta, - positiivisella tavalla.

Ronja joi kulauksen margaritastaan ja laski lasin takaisin pöydälle. Neitokainen ei suinkaan jättänyt ilmaisia juomia juomatta. Ronja nautti siitä, että sai viilettää vapaasti ja tuskinpa koskaan kieltäytyi bileilloista. Tietenkin pienenä esteenä olivat aina seuraavien aamujen työvuorot, mutta yleensä Ronja rajoitti bilettämistään silloin hieman. Sitä paitsi – osasihan hän ottaa kohtuudellakin ja pärjäsi vähän lyhemmilläkin unilla, eikö niin? Noh, jos ei muuten niin vapaapäivinä tuli sitten nukuttua senkin edestä. Kahvia kului myös suhteellisen paljon, niin töissä kuin kotioloissakin. Se jos mikä auttoi pysymään virkeänä. Ja sitä menikin pari pannullista per päivä – normaalipäivinä.

Ronja kohautti kulmiaan Eliaksen toteamukselle ja kehulle. Hmm, näin ”vastaanottavaiset” miehet olivat harvassa. Tai no – ne, jotka eivät halunneet heti lähteä jonnekin jatkoille. Ronja oikeastaan piti siitä, että sai itsekin tehdä hieman töitä haluamansa eteen – sehän siitä mielenkiintoista tekikin.
”No se on helpottavaa kuulla”, Ronja totesi.
Ronja otti uuden kulauksen margaritastaan – se olikin sen verran iso, että drinkki olikin jo melkein juotu loppuun.
”Joten, Elias”, Ronja aloitti. ”Ootko sä aina töissä vai pidätkö sä vapaata koskaan? Ajattelin nyt lähinnä että sä varmasti haluaisit lähteä välillä pitämään vapaata töistä ja siirtyä mun seuraksi tanssilattialle?”

Ronjan juodessa juomaansa kaikessa rauhassa, Elias antoi katseensa kiertää hieman yökerhossa ylipäätänsä. Porukkaa oli kyllä paljon liikenteessä, mikä oli todellakin hyvä asia. Tiskillä oli tällä hetkellä melkein yllättävänkin hiljaista mutta todennäköisesti aivan pian tulisi joku uusi asiakasryntäys, sillä jossain vaiheessa se tahtoi mennä niin, että porukkaa vain tuli yhtäkkiä hirveästi. Ja nyt tuntui soivan sen verran hyvät musiikitkin, että todella monet tuntuivat olevan tanssilattialla, joten ei ollut oikeastaan ihmekkään, että tiskillä sitten oli hiljaisempaa. Olihan se kieltämättä ihan mukavaa, että kerrankin oli hieman hiljaisempaa, sai edes hieman hengähtää ja ajatellakkin jotain. Toisaalta, Elias kyllä nautti siitä tunteesta, kun oli kiirettä ja paljon ihmisiä mutta välillä oli ihan hyvä vain olla ja tehdä jotain pienempiä hommia odotellessaan asiakasryntäystä.

Ajatuksistaan Elias havahtui vasta, kun Ronjakin alkoi taas puhua. Tuo oli näköjään saanut juomansa lähes juotua ja Elias jo meinasi ehdottaa, että voisi toki tarjota tuolle toisenkin drinkin mutta ajatteli kuitenkin sitten, että Ronja saisi itse ottaa puheeksi, jos tuo haluaisi tilata uuden drinkin. Tottakai hän sen drinkin sitten tarjoaisi mutta hän ei halunnut liikaa rueta juomia tyrkyttämään, parhaassa tapauksessa Ronja luulisi, että hän yrittäisi tarkoituksella juottaa tuota humalaan ja siitä ei tosiaankaan ollut kyse.
"No, paikan omistajanahan mä saan tehdä mitä huvittaa, tuskin mulle kukaan mitään tulee huutelemaan asiasta.. - Se on sitten asia erikseen, uskallanko mä lähtee sun mukaan. Tai sä mun." Elias totesi sitten hieman huvittuneeseenkin sävyyn virnistäen.

Ronja oli päässyt jo alkuillasta hyvin biletyksen vireeseen ja lähes täysi klubi miellytti häntä hyvin paljon – tyhjässä ei ollut koskaan kovin mukava bailata, vaikka tokihan niissäkin sai partyt pystyyn, jos tarpeeksi halusi. Aina oli silti parempi, että oli paljon ihmisiä, jotka olivat irrottelemassa (ainakin suurin osa) ja päästämässä sitä villiä puoltaan vapaalle. Ronja tunsi muutamia ihmisiä, jotka olivat normaalisti kuin viilipyttyjä, nenä kiinni kirjassa ja tarkkoja kodin siisteydestä, mutta kun nämä pääsivät vapaalle ja saivat elimistöönsä hieman alkoholia, niin he muuttuivat täysin erilaisiksi. Ronjassa muutosta tuskin huomasi – hän oli täysin selväpäisenäkin hyvin avoin ja esteetön, eikä miettinyt aivan täysin mitä puhui vaan pikemminkin puhui mitä mietti.

Ronja oli kumartuneena tiskin puoleen ja suoristi sitten selkänsä. Hän joi viimeisenkin kulauksen drinkistään ja katsahti sitten Eliasta silmiin.
”Noh, mut on aina tunnettu riskien ottajana”, Ronja kertoi. ”Kysy vaikka noilta.”
Ronja viittoi päällään kohti tanssilattialla olevia ystäviään, jonka seuraan hän ei nyt heti hirmuisesti kaivannut – hän oli löytänyt jotain paljon mielenkiintoisempaa.
”Entäs sä?” Ronja kysyi luoden Eliakseen kysyvän katseen.

Elias hymähti pienesti Ronjan sanoille, virne koko ajan huulillaan, vilkaisten samalla tuon huitomaan suuntaan. Ei hän nyt sentään tuon kavereilta lähtisi mitään kyselemään, kyllä hän uskoi nuo sanat ihan ilman mitään ulkopuolisten todisteluitakin. Olihan tuo nyt jäänyt melko pitkäksikin aikaa juttelemaan Eliaksen kanssa ja ei tuntunut häpeilevän mitään sanojaan, joten kai tuo nyt oli jo ihan sanomatta ja kyselemättä selvää, että ei tuo nyt ihan pienestä säikähtänyt ja Elias kyllä pystyi kuvittelemaan, että tuo kenties olikin melkoinen riskien ottaja. Ihan hyvä piirre ihmisessä sinänsä, Elias ei pitänyt mistään hiljaisista nyssyköistä, jotka jäivät vain seinäruusun rooliin eivätkä puhuneet muille mitään. Ronjassa taas tuntui olevan sellaista asennetta, josta Elias piti.

"Jos mä en ois riskien ottaja niin tuskin mä täällä työskentelisin, saatikka omistaisin tätä paikkaa." Elias totesi. Kyllähän se oli melko suuri riski omistaa tämmöinen yritys näin nuorena ja vastata kaikesta käytännössä yksin mutta siitä huolimatta Elias pystyi siihen ja kun hän pystyi tähänkin niin kyllä hän tiesi pystyvänsä ihan mihin tahansa muutakin, siitä nyt ei ollut epäilystäkään. Riskien otto oli aina ihan mukavaa vaihtelua ja pitihän sitä nyt elämässä jotain jännitystä olla, ettei kaikki käynyt liian tylsäksi.