Sadness flies away on the wings of time

Lauantai 10. joulukuuta, klo 18:10
Teemu Koponen & Anna Hietala
Teemu Koposen asunto

Viestit vanhalta foorumilta;

Anna oli ollut hieman rauhaton tänään. Hän ei ollut osannut tehdä oikein mitään järkevää, haahuili vaan ympäriinsä hieman hermostuneena ja yritti koko ajan tehdä jotain mutta loppujen lopuksi ei kuitenkaan saanut tehtyä mitään. Oli kulunut nimittäin pari päivää siitä, kun he olivat tavanneet Teemun kanssa ensimmäisen kerran ja eilen he oliva sopineet, että Anna ja Heidi menisivät tänään käymään Teemun ja tämän lasten luona. Annaa tuo vierailu hieman jännitti, ihan jo senkin takia, että hän näkisi Teemun vasta toista kertaa ja mitä Teemun tytötkin mahtaisivat miettiä, kun yhtäkkiä joku vieras nainen tulisi käymään heidän luonaan. Eniten Annaa kuitenkin jännitti se, epäilisikö Aleksi mitään, jos Anna vain sanoisi, että lähtisi käymään Laurin luona. Ei ehkä, useinhan Anna vieraili veljensä luona. Olisihan Anna tietysti voinut kertoa totuudenkin mutta se ei tuntunut hyvältä idelta, vaikkei tässä mitään sen kummempaa ollutkaan taustalla.

Lopulta kello oli ruennut olemaan sen verran, että Annan ja Heidin pitäisi rueta lähtemään Teemun luona. Heidi oli aloittanut taas kiukutteluvaiheen eikä olisi halunnut lähteä mihinkään ja hetken aikaa Anna jo mietti ilmoittavansa Teemulle, että he eivät sittenkään tulisi, kun Heidi vain kiukutteli mutta lopulta tyttö oli rauhoittunut ja Anna oli saanut tytön puettua ulkovaatteisiinsa ja tyttö oli jopa jo hieman naureskellutkin. Ehkä tämä reissu ei epäonnistuisi ihan täysin ja Heidikin osaisi olla kunnolla heidän vierailunsa ajan.

Anna oli ilmoittanut Aleksille käyvänsä pienellä kävelyllä ennen "Laurin" luokse menemistä ja he olivatkin hetkeksi lähteneet Heidin kanssa ulos kävelemään, pienelle lenkille vain, että Heidi hieman rauhoittuisi ja ei olisi niin kiukkuinen sitten Teemun luona, kun saisi ensin olla hieman ulkona. Anna työnsikin Heidin rattaita korttelia ympäri, selvitellen hieman ajatuksiaan. Hän oli tosiaan nähnyt Teemun vasta kerran, joten tuntui hieman hassulta mennä käymään tämän luona Heidin kanssa. Toisaalta, kyllähän hän vieraili myös muiden kavereidensa luona Heidin kanssa, joten eikö hän ihan yhtä hyvin voisi käydä myös Teemun luona?

Aikansa kierreltyään ulkona Anna suuntasi rattaiden kanssa Teemun ilmoittaman osoitteen luokse ja pian hän astuikin talon rappuun. Anna päätti jättää Heidin rattaat rappuun, sillä tuskin niitä kukaan veisi, niin hän teki usein myös kotirapussaan, jos rattaat eivät mahtuneet sisälle. Anna nappasi tytön syliinsä rattaista sekä otti tämän hoitolaukun käsiinsä, suunnaten sitten hissille. Hetken aikaa Anna joutui odottelemaan hissiä, kunnes se sitten tuli alakertaan ja Anna astui hissiin Heidi sylissään. Pian Anna olikin oikeassa kerroksessa ja hetken jännitettyään, Anna käveli Teemun oven luokse ja soitti ovikelloa.

***

Kello näytti vähän vaille kuutta sinä lauantai-iltana, kun Teemu hääräili keittiössä ja muuallakin asunnossa. Annika oli tuonut kaksoset edellisenä iltana miehen luo viikonlopuksi ja jo nyt asunto oli jälleen täynnä leluja ja muita tyttöjen tavaroita. Pussillinen pakasteranskalaisia sekä kalapuikkopaketti lojuivat keraamisen liesitason vieressä odottamassa uunin lämpiämistä. Anna olisi tulossa aivan pian vierailulle tyttärensä kanssa ja Teemun asunto loisti sotkuisuudellaan. Voi helvetti.

"Emilia hei, älä levitä niitä papereita ympäriinsä. Mähän sanoin et se iskän kaveri on tulossa ihan kohta", mies valitti toiselle tyttärelleen, joka ahkerasti jätti jälkeensä piirrustuksiaan. Emiliaa hetken verran nuorempi Emma katseli sohvalla piirrettyjä, luojan kiitos kaksosista toinen ainakin oli hiljaa ja kiltisti. Pidempihiuksinen Emilia vinkui aluksi jotakin vastaan, kunnes myöntyi isänsä toruvan katseen alla ja alkoi keräämään piirrustuksiaan.

Teemu keräili pehmoleluja ja nukkeja, ties mitä, kasaan ja kiikutti niitä tyttöjenkin huoneeseen. "Saatana", mies mutisi meinatessaan kompastua johonkin huoneen lattialla lojuvaan meikkipäähän. Emilia tuli perästä huoneeseen ja torui nyt puolestaan isäänsä, ettei saisi kiroilla. Teemu hymähti jotakin ja pörrötti tyttärensä päätä anteeksipyytäen. "Ei saiskaan, siinä sä oot ihan oikeessa." Eikä Teemu oikeasti halunnutkaan käyttää voimasanoja lastensa kuullen.

Emilia jäi siivoamaan huoneeseensa, kun Teemu palasi takaisin keittiöön. Emma oli yhä ihmeen tyynesti sohvalla, eikä suurinpiirtein päästänyt inahdustakaan katsoessaan sen verran keskittyneesti televisiota. Teemu katseli hetken aikaa nuorimmaistaan ja hymyili pienesti, ennen kuin repäisi leivinpaperia pellille. Hitto, hän ja hänen gourmet-ateriansa. Miehen oli kyllä tarkoitus tehdä jotakin vähän.. enemmän itsetehtyä ruokaa, mutta jostain syystä se oli jäänyt vain ajatuksen tasolle ja Teemu olikin aiemmin päivällä ollessaan kaksosten kanssa pienellä happihyppelyllä ulkona kipaissut kaupasta hakemassa valmisruokaa pakastealtaasta. No, pääasia että kaksoset saisivat iltaruokansa, Annalle voisi aina keittää kahvit tai teet - pääasia etteivät tytöt olisi kiukkuisia nälästä johtuen ja näin ollen pilaamassa koko illan.

Uuni ei ollut vielä lämmin, kun Teemu oli saanut levitettyä ranskalaiset sekä kalapuikot pellille. Samassa Teemu muisti järkyttävässä kunnossa olevan kylpyhuoneensa ja vilkaisi kelloaan - Anna ja Heidi tulisivat ihan hetkellä minä hyvänsä. Pian mies jo nappasikin huoneestaan tulevan Emilian luokseen, sillä tiesi tämän olevan kaksosista reippaampi - avoimempi. "Mä käyn vähän pesemässä tota vessaa. Jos ovikello soi niin nyt sä saat avata oven, koska siellä on ihan varmasti se iskän kaveri, okei?" Teemu ohjeisti tyttöä, joka nyökkäsi reippaasti. Sitten Teemu katosi kylpyhuoneeseen. Hemmetti, että häntä jännittikin taas. Vaikka ensitapaaminen Annan kanssa olikin mennyt hyvin. Mutta nyt nainen oli tulossa Teemun kotiin asti käymään. Eivät nämä taaskaan mitkään treffit olleet, mutta... Silti.

Ovikello soi juuri, kun Teemu oli upottanut vessaharjan wc-pönttöön. Hetken aikaa Emilian kuului rämppävän ulko-oven lukon kanssa, kunnes kuului kirkas lapsen ääni: "Ooksä se iskän kaveri? Iskä on siivoomassa vessaa."

***

Anna kurtisti hieman kulmiaan, sillä hän oli seissyt oven takana jo jonkin aikaa eikä kukaan ollut vielä avannut ovea. Hetken hän kerkesi jo miettiä, olisiko sittenkään tullut edes oikeaan rappuun, ei Koponen kuitenkaan ollut niin harvinainen sukunimi ja talossa voisi ihan hyvin asua joku toinen saman sukunimen omaava. Heidiäkin alkoi sopivasti kiukuttaa ja tuo olisi halunnut äitinsä sylistä pois mutta Anna vain nappasi paremmin tytön syliinsä, hän ei tuota rapun lattialle laskisi, ties mitä roskia Heidi keräisi suuhunsa.
"Äläs kulta nyt kiukuttele, kyllä sä kohta pääset mun sylistä pois.." Anna puheli tyttärelleen, epäillen tosin, että kun he pääsisivät sisälle niin Heidi alkaisi kuitenkin ujostella ja haluaisi olla vain hänen sylissään, niin siinä kävi lähes joka kerta, kun he vierailivat jonkun vähemmän tutun ihmisen luona.

Viimein kuitenkin Anna kuuli, että joku rämppäsi oven lukkoa ja kestikin vielä hetken, ennenkuin ovi lopulta aukesi. Oven takana kuitenkaan ei ollutkaan Teemu mutta Anna kuitenkin tiesi, että Teemulla on kaksi tytärtä, joten oven aukaisia oli todennäköisesti jompikumpi heistä. Pian tyttö ilmoittikin syyn, miksi Teemu ei tullut aukaisemaan ovea.
"Joo, kyllä mä oon sun isän kaveri. Sä oot ilmeisesti Emilia tai Emma?" Anna kysyi hymyillen, huomaten myös Heidin katsovan nyt tuota ovelle tullutta vaaleahiuksista tyttöä. Heidiä rupesi selvästi ujostuttamaan, tyttö painautui samantien enemmän Annaa vasten.

Emilia väistikin pian oven edestä ja Anna pääsi eteiseen asti, jolloin hän ensimmäisenä laski hetkeksi Heidin hoitolaukun lattialle ja sen jälkeen myös Heidin itsensä, että hän saisi riisuttua tytöltä tuon ulkovaatteet. Heidi tuijotti edelleen Emiliaa, selvästi hieman "peloissaan" mutta tuo kyllä varmasti rauhoittuisi, kunhan saisi hieman totutella uuteen paikkaan. Positiivista kuitenkin oli, että ainakin vielä Heidi oli hiljaa eikä tuo ollut ruennut huutamaan ihan hysteerisenä, mikä oli myös ihan mahdollinen vaihtoehto.

Pian Heidi kuitenkin kääntyi katsomaan äitiään ja näytti siltä, että kohta tuo itkisi, joten Anna nosti tytön takaisin syliinsä, avaten samalla tuon ulkopuvun vetoketjua sekä otti tuolta pipon pois päästä.
"Ei oo kulta mitään hätää, älä nyt vaan rupee itkemään.." Anna puheli tytölle, yrittäen kuulostaa mahdollisimman rauhalliselta, vaikka oikeasti häntä ärsytti jo ajatuskin siitä, että Heidi rupeaisi taas huutamaan kurkku suorana, se ei ollut todellakaan kaunista kuunneltavaa ja Anna ei haluaisi, että tuo rupeaisi heti ensitöikseen itkemään, kun he tulivat ensimmäistä kertaa käymään Teemun luona. Mitä Teemukin oikein ajattelisi, jos Heidi vain huutaisi koko illan eikä rauhoittuisi ollenkaan? Varmasti tuo ajattelisi, että Heidi joutui kuuntelemaan kotona niin paljon Annan ja Aleksin riitelyä, ettei tuo osannut kylässäkään rauhoittua enää.

***

"Mä oon Emilia." Vaaleahiuksinen tyttö tapitti ovensuussa seisovaa Annaa ja tämän sylissä olevaa lasta hetken aikaa mietteliäänä. Pian Emilia kuitenkin tajusi astua pari askelta taaksepäin, jotta tuntematon nainen ja vauva pääsisivät peremmälle. Emilia painautui kylpyhuoneen ovea vasten ja kuulosteli isäänsä sen takaa. Tyttö rämpytti vähän aikaa oven kahvaa ennen kuin totesi isälleen oven läpi vieraiden tulleen.

Voi hemmetti, Teemu ajatteli kuullessaan oven avautuvan ja vieraamman äänen kantautuessa kylpyhuoneeseenkin asti. Mies veti vessanpöntön huuhdellen pesuaineet pois ja laski sitten wc-harjan omalle paikalleen. Sitten hän järjesteli lavuaarin reunalla olevia kuppeja ja hammasharjoja, saippuapullon, pesusienen - mitähän sellainenkin tässä teki - parempaan järjestykseen ja laittoi tavaroita lavuaarin yllä olevaan peilikaappiinkiin. Vielä käsien nopea pesu ja kuivaaminen ja kylpyhuone sai luvan olla tarpeeksi siisti.

"Mooi", Teemu tuli esiin kylpyhuoneesta ja naurahti pienesti. Mies katsahti Annaa ja sitten tämän sylissä olevaa Heidiäkin; tyttö selvästi ujosteli eikä ollut mistään rauhallisimmasta päästä. Teemu hymyili lempeästi lapsellekin ennen kuin nosti katseensa Annaan. "Anteeks ku jouduitte vähän aikaa oottaa. Mä voin ottaa teidän ulkovaatteet", mies jatkoi ja käveli ottamaan narikasta pari henkaria. "Emma kuule, laitetaan ne piirretyt nyt pois, kun tuli vieraita", Teemu huikkasi olohuoneessa olevalle tyttärelleen, joka aloitti samantien vastalauseiden latomisen.

"Oliks teidän vaikea löytää tänne?" Teemu uteli odotellessaan Annan riisuvan päällystakkinsa. Hän oli itse vain ilmoittanut oman osoitteensa, ei heillä ollut ollut sen enempää puhetta omista asuinpaikoistaan - tai siitä, että samassa osoitteessa tässä melkeinpä asuttiin.

***

Anna katseli hieman ympärilleen samalla kun odotteli, että Teemukin tulisi kylpyhuoneen puolelta pois. Ihan siistin oloinen asunto tuolla tuntui olevan ja ei Anna oikeastaan muuta osannut odottaakkaan, - hän ei osannut kuvitellua Teemua asumaan missään stereotyyppisessä poikamiesboksissa, jossa kaikki tavarat oli hujan hajan eikä siivouksesta ollut tietoakaan. Asunto vaikutti kivalta kaikinpuolin.

Anna havahtui ajatuksistaan, kun Teemu sitten tulikin kylpyhuoneesta heidän seuraansa.
"Moi." Anna sanoi hymyillen. Hän oli juuri saanut Heidiltä riisuttua tämän ulkovaatteet ja laski sitten tytön maahan hetkeksi, että saisi riisuttua oman ulkotakkinsa. Heidi jäi vain istumaan paikalleen ja tuijotteli ympärilleen, ei tuo osannut näköjään tehdä oikein mitään, ihmetteli vain. Ainakaan tuo ei kuitenkaan tarrautunut heti kiinni äitiinsä vaan keskittyi vain katselemaan ympärilleen ja näytti tarkkailevan uusia tuttavuuksiaan. Varmasti Heidi vielä jossain vaiheessa innostuisi leikkimäänkin Teemun tyttöjen kanssa, jos nuo vain olivat yhtään kiinnostuneita Heidin kanssa leikkimisestä.
"Eihän me tässä nyt kauaa keretty ootella. Lähinnä vaan kerkesin tossa rapussa miettiä, et tultiinko me nyt kuitenkaan oikeeseen osotteeseen." Anna selitti sitten, hymyillenkin hieman.

Anna riisui lopulta päällystakkinsa sekä huivinsa, tuntien sitten hieman huvittuneen virneen nousevan kasvoilleen kuullessaan Teemun kysymyksen.
"Eei oikeestaan. Meillä ei tainnukkaan olla puhetta, et missä mä ja Heidi asutaan. Me nimittäin asutaan tossa naapurirapussa samassa talossa, et ei tänne ollu erityisen vaikee löytää." Anna sanoi sitten, pienesti virnistäen.

***

Ällistys heijastui Teemun kasvoilta, kun Anna kertoi heidän olevan kutakuinkin naapureita. Että maailma osasikin olla pieni paikka loppujen lopuksi. "No huhhuh, en ois kyllä ensimmäiseks arvannu naapurirappua, vaikka tiedettiinkin että samoilla kulmilla asutaan."

Teemu odotti saavansa Annalta tämän takin ja alkoi sitten ripustamaan sitä henkariin, nostaen henkarin pian naulakon vaaterekkiin roikkumaan. Toiseen henkariin hän ripusti Heidin ulkohaalarin, kävellen sitten peremmälle olohuoneeseen asti puhuttelemaan nuorimmaistaan. Emma ei olisi millään tahtonut sammuttaa televisiota, mutta pian mies sai tytön ylipuhuttua, ettei kohta muutenkaan voisi katsoa piirrettyjä, kun olisi ruoka-aika.

Televisio sammutettiin ja Teemu koppasi Emman sohvan selkänojan yli syliinsä, tyttö taisi selvästi vierastaa "isosiskoaan" enemmän Annaa ja tämän tytärtä - Emma oli muutenkin astetta Emiliaa arempi ja hiljaisempi, - vaikka osasikin tarpeen vaatiessa pitää ääntä itsestään. Emiliaa Teemu nappasi hellästi kädestä ja kävelytti lähemmäs Annaa, esitelläkseen tytöt tulijalle. Tai siis tulijoille.

"Täs on Emilia, ja täs Emma. - Anna on se iskän kaveri, mitäs sanotaan?" Teemu aloitti aluksi sanansa Annalle suunnaten, mutta vilkaisi sitten katseellaan tyttäriä.

***

"Nojoo, en mäkään kyllä arvannu, et me ihan naapureita oltas.." Anna sanoi pienesti naurahtaen. Olihan tämä nyt hieman kummallinen sattuma ja oli myös outoa, etteivät he olleet törmänneet aiemmin toisiinsa, sillä Anna ainakin tunsi suurimman osan naapureista ja törmäsi näihin lähes päivittäin.

Teemun otettua sekä Annan takin että Heidin haalarin, nappasi Anna tyttärensä syliinsä ja lähti kävelemään Teemun perästä peremmälle asuntoon, hieman ympärilleen katsellen. Niinkuin Anna jo aiemminkin ajatteli, asunto näytti kivalta. Anna katseli, kun Teemu meni nostamaan sohvalle istuneen tytön syliinsä ja tytöstä kyllä huomasi, että tuota hieman ujostutti ja oliko se nyt mikään ihmekkään, olihan tuon kotiin yhtäkkiä tupsahtanut kaksi täysin ventovierasta ihmistä.

Pian Teemu sekä tytöt olivatkin Annan ja Heidin luokse, ja Anna hymyili mahdollisimman ystävällisen näköisenä tytöille, ettei noita vain ujostuttaisi vielä enemmän. Tosin, oven aukaissut tyttö ei vaikuttanut ainakaan ujostelevan yhtään.
"Moi. - Mä oonkin kuullu teistä aika paljon tolta teidän isältä." Anna sanoi tytöille hymyillen, vilkaistessaan kumpaankin. Onneksi tytöt eivät olleet aivan identtiset, muuten Anna olisi varmasti jo sekoittanut kumpi oli kumpi.

***

Jännä sattuma kyllä sinänsä. Arjen pieniä, mutta hauskoja sattumia, Teemu ajatteli. Hän oli korkeintaan kuvitellut Annan asuvan perheineen jossakin samoilla seuduilla kylläkin, mutta aivan eri puolella kuin mies itse. No, ehkäpä naapuruus edesauttaisi ystävystymistä Annan kanssa. Nainen vaikutti edelleenkin kovin mukavalta ja tutustuminen oli sujunut tähän asti vallan mainiosti - toivottavasti myös jatkossa.

Teemu katseli, kuinka Emilia tervehti reippaasti Annaa, hymyilikin oikein leveästi. Reipas "isosisko", kuten aina. Emmaa mies sai hieman yllyttää ja kutittaa kevyesti tyttöä poskestakin, saaden tytön hieman nauramaan. Tyttö oli niin kovin ujona vieraan ihmisen edessä. No, ainakin Anna olisi nähnyt edes vähän hymyä kaksosista nuorimmankin huulilla eikä pelkkää pelokasta tyttöä isäänsä takertuneena.

"Sä oot varmaan Heidi?" Teemu suuntasi automaattisesti leperteleväisemmäksi muuttuneet sanansa Annan sylissä olevalle lapselle, katsellen tuota hetken hymyillen. "Mitä sä sanoitkaan, kuinka vanha Heidi on? Vai sanoitko ollenkaan.. Vuoden?" Mies uteli sitten Annalta ja laski Emman sylistään lattialle itse seisomaan. Tyttö jäi isänsä viereen, pitäen tuon kädestä kiinni. Teemu ehdotti kaksosille, että nämä kävisivät hakemassa vähän leluja - nukkeja sun muita - näytille, josko Heidikin vähän innostuisi, vaikkei ehkä niistä vielä kovin paljon ymmärtäisikään.

"Mulla on tossa tytöille vähän kalapuikkoja ja ranskiksia, kun mä aattelin et me voidaan varmaan vaan juoda kahvit.. Haittaakse sua?" Teemu aloitti sitten selittämään Annalle, mentyään keittiön puoleen. Uuni oli lämmennyt tarpeeksi, joten mies sujautti pellillisen kalapuikkoja ja ranskalaisia sinne, vääntäen ajastimen reiluksi kymmeneksi minuutiksi. "Kyllä tästä meillekin riittää, sanot vaan jos sä haluut syödä. Eihän noi mitään gourmeeta oo, mut mä tosiaan aattelin että juotais vaan kahvit. Tytöt on nätimmin, jos ne saa ajallaan ruokaa ja tähän aikaan me yleensä syödään iltaruoka. Nii, miten on? On mulla kyllä viiniäkin, jos sä et enää tähän aikaan juo kahvia. Tai oikeestaan ihan mitä vaan, sanot vaan mitä haluut. Tai no ei nyt ihan mitä vaan mut.. niin."

Teemu pysähtyi hetkeksi vetämään henkeä, olipa noloa. Olisihan hän nyt ihan hyvin voinut kokata vaikka jonkin helpon ja maistuvan kotiruoan, joka olisi kelvannut tytöille, mutta jota olisi kehdannut Annallekin tarjota. Sen sijaan hän kuitenkin mainosti olevansa niitä vanhempia, jotka tyytyivät pakastealtaan antimiin.

***

"Jep, tässä ois tää mun rääpäle." Anna sanoi hieman vinosti, Teemun käännyttyä Heidin puoleen. Heidi tuijotteli edelleen vain hieman ujon oloisena Teemua mutta eiköhän tyttö tuohonkin tottuisi pian, eiväthän he vielä olleet viipyneet täällä kauan, joten oliko nyt niin ihmekkään, että tyttöä ujostutti.
"Heidi on syntyny maaliskuussa eli se on nyt.. Yhdeksän kuukautta suurinpiirtein, ei nyt ihan sitä vuotta vielä." Anna totesi pienen miettimisen jälkeen. Hänestä kyllä itsestään tuntui, että Heidi olisi jo vanhempikin, siitä tuntui olevan pieni ikuisuus, kun Heidi syntyi, vaikka eihän siitä loppujen lopuksi ollut vielä edes vuotta.

"Kiinnostaisko sua noi nuket yhtään, jos tytöt hakemassa jonkun?" Anna puheli Heidille ja hymyili, kun huomasi Heidinkin jo hieman hymyilevän. Tyttö oli ollut niin totisen ja hiljaisen näköinen koko ajan, että oli mukava nähdä hieman hymyäkin tuon kasvoilla. Puhua tuo ei tietenkään vielä osannut eikä varmaan paljoa tyttöjen leluista vielä ymmärtäisi mutta ainakin tuollakin olisi vähän ihmeteltävää ja eihän sitä tiedä, jos tuo innostuisi leikkimäänkin. Toki Heidiä pitäisi silti vahtia mutta ainakaan Annan ei tarvitsisi roikuttaa tuota koko ajan sylissään.

Anna siirsi katseensa Heidistä takaisin Teemuun, tuon alkaessa selittämään, että tuo oli laittanut tytöille ruokaa ja ajatteli, että he voisivat vain juoda kahvit. Anna oli avaamassa suunsa sanoakseen, että se kyllä kävisi hänelle, kun Teemu kuitenkin jatkoi asiasta selittämistä. Anna kuuntelikin, mitä Teemulla oli sanottavana ja kun tuo hiljeni, Anna nyökkäili päätään hymyillen.
"Mulle kyllä käy ne kahvitkin ihan hyvin. Viini kuulostais kyllä ihan hyvältä mut ehkä mä kuitenkin tyydyn siihen kahviin." Anna sanoi hieman vinosti hymyillen, mahdollisimman huolettomana kuuloisena. Tosiasiassa Aleksi olisi saattanut hieman ihmetellä, jos tuolle selviäisi, että tuo oli reissullaan viiniäkin juonut.

"No mulla on kyllä täällä ihan äärettömän hyvää valkkaria, et jos sulle vaan sopii nii otetaan lasilliset", Teemu mainosti Annan mielipiteen kuultuaan ja ryhtyi jo ottamaan viinilaseja kaapista sekä valkoviinipullon esille. Mies avasi pullon korkin päällä olevan kääreen ja ryhtyi sitten ruuvaamaan korkkia irti. Silmäkulmastaan tuo näki, kuinka kaksoset raahasivat suunnilleen puolet huoneensa leluvarastoista näytille ja alkoivat levittämään nukkeja sun muita "tyttöjen leluja". Ja elleivät Teemun korvat aivan erehtyneet, hän taisi kuulla että Emilia jopa kutsui Heidiä pirteästi tulemaan mukaan leikkiin.

Teemu vilkaisi uuniin, tyttöjen ruoka olisi kohta valmis. Sitten mies kaatoi viiniä laseihin ja kantoi ne keittiön pöydälle, jääden sitten keittiön ja ruokailuryhmän välille miettimään, ikään kuin mitä puuttuisi ja mitä pitäisi vielä kattaa pöytään. Lopulta mies haki keittiöstä pari päivää sitten ostamansa pistaasipähkinäpussin ja leikkasi siihen saksilla aukon, kaataen pähkinät johonkin yläkaapista nappaamaansa kulhoon. Lopulta Teemu nyökkäsi Annan istuutumaan ja tuli itsekin, laskien pähkinäkulhon pöydälle.

"No, mitäs teille kuuluu? Eihän me nähtykään ku pari päivää sitten viimeks", Teemu naurahti istuuduttuaan pöydän ääreen ja kohdisti katseensa Annaan. Hetken päästä mies uskaltautui jatkamaan: "Mites kotona?"

"Kai mun sit on pako, kerta sä noin hyvän mainospuheen pidit." Anna sanoi hieman vinosti hymyillen. Annan katse kuitenkin kääntyi pian Teemusta takaisin tuon tyttöjen pariin, nuo kun olivat tuoneet huoneestaan esille vaikka minkälaista lelua ja tuntuivat kutsuvan Heidiäkin leikkeihinsä mukaan. Anna menikin Heidi sylissään tyttöjen luokse ja kyykistyi näiden luokse, laskien sitten Heidin viereensä lattialle istumaan, varmistaen vielä, että tyttö myös pystyi istumaan siinä. Kyllä Heidi osasi jo ilman tukea istua mutta Anna nyt halusi varmistella, että tyttö varmasti myös pysyisi paikoillaan.

"Ompas teillä hienoja nukkeja." Anna jutteli myös Teemun tytöille, hymy koko ajan huulillaan. Yleensä Anna ei oikein tiennyt, miten muiden lasten kanssa pitäisi olla tai miten noille pitäisi jutella mutta Heidin myötä Anna oli hieman oppinut tuotakin taitoa. Onneksi ainakin Emilia oli sen verran reipas, että tuokin jutteli ihan oma-alotteisesti niin Annakaan ei jäänyt ihan vain tuppisuuna katselemaan.

Anna seurasi vielä hetken vierestä, että tytöt pärjäisivät keskenään ja hän nousi sitten ylös, mennen takaisin Teemun luokse ja istuutui pöydän ääreen, kuitenkin niin, että näki koko ajan tyttökolmikon ja pystyi seuraamaan näiden tekemisiä. Heidikin näkyi ilahtuneen tyttöjen leluista, joten tuo varmasti viihtyisi noiden kanssa hetken ja ei tuo ainakaan ruennut itkemään Annan perään.
"No mitäs meille.. Ei tässä parissa päivässä oo kerenny ihmeitä tapahtua, samaa arkee Heidin kanssa kotona ja ollaan me jopa mun veljen luona tässä välissä keretty käydä." Anna sanoi pienesti hymyillen. Mielellään hän kävikin aina muiden luona pyörähtämässä, kotona kun ei olisi aina millään jaksanut olla. " - Entäs sulle? Tai teille?"

Teemun seuraavalle kysymykselle Anna kuitenkin kohautti kevyesti olkapäitään. Ei kotona tosiaankaan ollut tapahtunut muutosta mihinkään suuntaan.
"Ihan normaalisti sielläkin. En mä nyt kauheesti hehkuttamaankaan rupeis mut ainakaan meillä ei oo nyt mitään riitaa käynnissä."

"Aika fiksu veto toi, mä en edes tajunnu ajatella tätä noin", Teemu kommentoi hieman naurahtaen, kun tajusi miten päin he olivat Annan kanssa istuutuneet pöydän ääreen: hän itse selin lapsiin, kun taas Annalla suora näköyhteys vekaroiden touhuihin. "No, ehkäpä ne osaa olla nätisti."

Teemu maisteli viiniään ja kuunteli, kun Anna kertoili kuulumisiaan - näiden huimien parin päivän osalta, joka heidän viime tapaamisestaan oli kulunut. Naisen päästyä kotioloihin, teki Teemun mieli udella, minne Anna oli avomiehelleen kertonut tulevansa, mutta päätti pitää mölyt mahassaan. Mitäpä se hänelle kuuluisi.

"Niinku sä itekin jo totesit, nii eihän tässä parissa päivässä nyt oikeen mitään oo ehtiny tapahtua. Tytöt kävi eilen äitinsä kans hammaslääkärissä, kuulemma oikein mallikkaat hampaat molemmilla, et jes. Sen kummempaa ei oo tapahtunu", Teemu selitti huvittuneena ja siemaisi valkoviinistään. Kuinka laimealta hänenkin elämänsä toisinaan kuulosti... Töitä, lapsia, töitä... Välillä ystävien tapaamista, joskus baari-iltoja. Arkista arkielämää, miten sen nyt toisinkaan sanoisi.

"Mut hei hyvä, jos te ette oo nyt riidelly tai mitään sellasta. Uskallanksmä kysyy, et oottekste saanu juteltua asioista yhtään?"

"Mä nyt haluun vähän seurata, et miten noi pärjää keskenään.. Eiköhän ne nyt leikkiä osaa mut Heidi nyt on nii pieni vielä ja mä oon aina nii kauheen tarkka sen perään, hyvä et uskallan jättää sitä ees Aleksille, jos mä ite lähen käymään jossain." Anna sanoi pienesti naurahtaen. Hän tosiaankin oli todella tarkka siitä, kenelle uskalsi tyttärensä jättää ja omalle isälleenkään hän ei meinannut aluksi uskaltaa viedä Heidiä vaan ajatteli, että jotain pahaa tapahtuisi varmasti heti kun hän itse kääntäisi selkänsä.

"Eli kuulostaa melkein samalta kun mulla, oikein mitään erikoisempaa ei oo tapahtunu." Anna sanoi pienesti hymyillen, maistettuaan ensin viinistään. Kyllä hän jo haluaisi elämäänsä jotain jännitystä tai mielenkiintoa mutta sitä nyt vain ei tuntunut tulevan millään. Päivät hän oli vain kotona Heidin kanssa eikä päässyt vielä edes kunnolla töidensä kimppuun. Kun Aleksi sitten tuli kotiin, pääsi Anna sentään jossain käymään ilman Heidiä mutta silti tuntui, että elämästä puuttui jotain oleellista.

"No eipä oikeestaan.. Ja en mä tiiä onko sekään nyt nii hyvä, et me vaan ollaan omissa oloissamme ja vaihdetaan kuulumiset jossain ruokapöydän äärellä, jos siinäkään." Anna hymähti. Hän oli niin kyllästynyt kotioloihinsa, että voisi lähteä kävelemään minä hetkenä hyvänsä pois Heidin kanssa mutta ei hän silti voinut tehdä sitä Aleksille. Hän ei halunnut eikä uskaltanut, vaikka tiesi, että se olisi varmaan paras vaihtoehto tilanteen ratkaisemisen kannalta.

"Kyllä mä ainakin luotan tyttöihin sen verran, että ne osaa pitää leikit maltillisina ku mukana on noinki paljon pienempi ku Heidi", Teemu hymyili hieman rauhoittavalla äänensävyllä. Kaksoset tosiaan olivatkin tottuneet pienempiin lapsiin muun muassa puolivuotiaan serkkunsa kanssa eikä tuonkaan kanssa ollut koskaan ollut hankaluuksia. Yleensä omanikäisten kavereiden kanssa leikkiessä tytöillä saattoi joskus karata mopo käsistä.

Teemu hypisteli viinilasin jalkaa sormiensa välissä kuunnellessaan Annaa. Mies nappasi pari pähkinää kulhosta ja avasi ne, napsien pähkinät suuhunsa ja jäi sitten pyörittelemään tyhjää kuorenpalasta sormissaan. Teemu ei järin ymmärtänyt sellaista toimintatapaa, että oltiin parisuhteessa vain lasten vuoksi. Kun hän oli saanut selville Annikan pettämisestä, ensimmäinen ajatus oli ero eikä suinkaan liittynyt lapsiin ollenkaan. Kyllä lapset sopeutuisivat ja varmasti viihtyisivät paljon paremmin kummankin vanhemman kanssa vuorotellen rauhallisissa merkeissä kuin mököttävässä ilmapiirissä koko perhe saman katon alla. "Mm, joo. Mun mielestä pitäis ensisijasesti ajatella itteään, koska kyllä se valinta sitte heijastuu myös koko perheeseen loppujen lopuks. Oli se valinta sit mikä tahansa", Teemu lopulta sanoi ja nousi sitten pöydästä, sillä tyttöjen ruoka olisi varmasti jo valmista.

"Onks sulla muuten Heidille jotain syötävää? Tai kun tuskin se noitakaan vielä syö.." mies kyseli, jokseenkin hieman nolonakin - olisiko hänellä pitänyt olla joku vauvanruokapurkki jääkaapissa kaiken varalta? Ei varmaan, mutta vähän nolo tilanne tämä kaiken kaikkiaan oli. Pakasteranskalaisten ja -kalapuikkojen tuoksu oli levinnyt pikku hiljaa asuntoon ja se vain voimistui, kun Teemu nosti uunista pellillisen liedelle.

"Tytöt, tulkaa ottaa ruokaa. Jatkatte sit leikkejä sen jälkeen", Teemu huikkasi kaksosille, kun oli ensin ottanut esille pari lautasta aterimineen. Maitotölkin ja lasit mies kiikutti ruokapöydälle ja palasi sitten takaisin keittiöön vahtimaan, että tytöt saisivat otettua ruokaa.