The road goes on forever, but the party never ends ((YHTEISPELI))

Lauantai 31. maaliskuuta 2012, kello 20:00 eteenpäin
Lauran, Jasminin & Anyan asunto
Peli on kaikille pelaajille avoin!

(Lauran asuvalinta & Jannen asuvalinta)

Laura oli kämppäkavereidensa kanssa järjestänyt pienimuotoiset kekkerit, johonka oli koko Huvilakujan väki kutsuttu – tahtoivat he sitä tai eivät. Tyttöjen oli kuitenkin tarkoitus tällä tavoin tutustua naapureihinsa, niin A kuin B rapun väkeen ja saada muitakin tutustumaan toisiinsa, nimittäin Lauralla ei ollut täyttä varmuutta siitä, ketä mahtoi kaiken kaikkiaan asua Huvilakujalla. Laura ei ollut jostain syystä kuitenkaan ajatellut, että niin paljon porukkaa olisi tulossa heidän asunnolle viettää iltaa – mitä ihmisiä oli jo sinne saapunut, eikä kello ollut edes vielä paljoa. Asuntoon tuntui virtaavan kaikesta huolimatta ihmisiä niin sisälle kuin ulos mutta silti asunnon ihmispaljous oli valtava. Laura oli kuitenkin tyytyväinen että näinkin paljon naapureistaan oli noteerannut jokaiseen rappuun laitetun ilmoituksen ja suostunut ainakin käymään, joka oli sitten päätynyt siihen, etteivät ihmiset olleet lähteneet ulos muualle kuin tupakalle ja palanneet pikimmiten takaisin sisälle.

Useimpien viihtyessä niin olohuoneen kuin keittiön välimaastossa, Laura löysi itsensä keittiönpuolelta tequilapullo, shottilasi kädessään. Yksin hän ei kuitenkaan ollut, sillä shottien juomisen seuraksi hän oli saanut Anyan ja muutaman muun talon asukkaan, jonka kanssa Laura jutteli arkipäiväisistä asioista. Hän kuitenkin jätti hetkeksi ystävänsä ja uudet tuttavuutensa, kiiruhtaessaan ovelle josta virtasi muutama naapuri lisää taloon. Laura ei ollut enää oikeastaan varma siitä, että olivatko kaikki täällä olevat ihan talon asukkaita mutta loppujen lopuksi ei hän välittänyt siitä. Toisaalla ei alaovista päässyt enää muuten sisälle kuin summerilla tai avaimella joten ei kauhean moni ulkopuolinen pääsisi heidän asunnolleen. Oven avattuaan ja päästettyään sen hetkiset ihmiset peremmälle, Laura kiirehti takaisin keittiön puolelle ja suuntasi askeleensa suoraan jääkaapille, josta otti itselleen siiderin.

Kun taas toisaalla, Janne istuskeli olohuoneen sohvalla ja hörppi kaljatölkistään – kuunnellen samalla sivukorvalla muiden keskustelua, miehen katseen harhaillessa lähinnä ympärillään. Mies sanoi aina silloin tällöin jotain, joko myötäilevästi tai pelkästään hymähdellen, sillä aina jostain muualta löytyi jotain paljon kiinnostavampaa kuin kyseisten miesten jutut jotka istuivat kanssaan sohvalla. Janne lopulta kuitenkin nousi ylös ja jätti tyhjän tölkin olohuoneen pöydälle, suunnaten keittiöön jossa lopulta istui sivutason ääreen. ”Annapa Laura kiltti yks kalja.”, Janne totesi Lauralle hymyillen, blondin vilkaistessa miestä huvittuneena – heittäen tuolle lopulta avonaisesta jääkaapista Jannelle tölkin. ”Olkaa hyvä.”, Laura hymyili ja sulki jääkaapin oven, otettuaan itselleen myös juotavaa, ennen kun lähti kiertämään asuntoaan ja katsomaan ketä oli saapunut paikalle. Sen sijaan Janne jäi istumaan työtason äärelle, katsellen uteliaana ympärilleen.

(( Anteeksi kuolema alotus mutta kumman seuraan vaan saa tunkea. ))

Vanessa oli saanut tiedon jokunen päivä sitten Huvilakujalla järjestettävistä pippaloista. Alkuun nainen oli hitusen epäillyt kuka niiden takana oikein oli, mutta lopulta oli oikein tyytyväinen päästessään perille. Koluttuaan ensin kotona aivan liian kauan sopivaa asua, oli punahiuksinen lopulta löytänyt jotain siihen tilaisuuteen sopivaa. Farkut, toppi, hieman koruja ja ihanan korkeat kengät. Lyhyenä naisena oli hyvä saada pituutta niiden avulla. Vaikka neitonen oli tullut paikalle yksin, oli tuo varma että voisi tehdä tuttavuutta muiden asukkaiden kanssa. Neitosen ikäluokkaa näytti muutamia olevan, mutta osa olikin sitten pari vuotta selkeästi vanhempia. Vanessan omaan kaveriporukkaan tosin lukeutui muutenkin todella eri-ikäistä porukkaa, joten se ei ollut ongelma.

Neitokainen moikkasi pienellä hymyllä muutamaa naapuriaan, joiden kanssa oli sanan tai pari muinoin vaihtanut. Ihan hauskalta vaikuttavia ihmisiä, vaikkei neitonen heitä edes pahemmin tuntenutkaan. Lopulta Vanessa päättikin sitten istuttaa itsensä sohvalle, siellä kun sopivasti oli pienen pieni paikka - juuri sellainen, mihin Pääskylän esikoinen mahtuisi loistavasti.

---

Tommyn korviin oli kantautunut tieto Lauran ja tuon kämppisten luona järjestettävistä bileistä. Ei mies tuntenut siitä kämpästä kuin Lauran, mutta se ei haitannut laisinkaan. Mies oli enemmän kuin mielissään. Hetkeksi saisi heittää kaikki arjen kiireet ynnä muut sivuun, ja keskittyä juomiseen ja hauskanpitoon. Sitä paitsi ehkä nyt oli oiva mahdollisuus lämmittää välejä Lauraan. Kaksikon välit olivat aika kyseenalaiset edelleen, vaikkakin nuo toisinaan onnistuivat rupattelemaan kuten ketkä tahansa hyvänpäivän naapurit. Sellaisia he eivät kyllä olleet - kyseessähän oli kaksi ihmistä jotka ennen olivat rakastaneet toisiaan. Ehkä sinä iltana tulisi muutos. Olisi oikeastaan aika mieluisaakin jos he saisivat välinsä setvittyä niin, ettei mitään kyseenalaista olisi enää. Tottakai Tommy oli aikoinaan tehnyt ilkeästi ja Laura oli jäänyt kuin nalli kalliolle, mutta silti.

Nuorukainen saapui juuri parahiksi keittiön puolelle, missä Laura oli heittänyt kaljan jollekin nuorukaiselle. Ketähän oli kyseessä, siitä ei tietoa ollut Tommylla. Tuo väläytti pienen virneen Lauralle ja kohotti kulmiaan.
"Kerta tääl on joku kaljatarjoilu meneillään, niin neiti on hyvä ja heittää mullekin yhden", mies sanoi vaativana, mutta lopulta naurahti hiljaa. Tuo silmäili naikkosta ja tuon asuvalintaa hetken aikaa mietteliäänä, lopulta tyytyväisen virneen antaen kohota huulilleen. Katse kääntyi sittemmin siihen toiseen nuorukaiseen, jolle olisi ehkä kohteliasta myös sanoa jotakin.
"Me ei ollakaan kai tavattu? Mä oon Tommy, täst samasta rapusta", miekkonen sanoi rennon naurahduksen kera ja ojensi kättään tuota miestä kohden. Kyllä Tommylla käytöstavat hallussa oli ainakin jotenkin, vaikka muuten aikamoinen renttu olikin.

---

Mustavalkoiseen asukokonaisuuteen pukeutunut Iina oli palloillut kahden vaihtoehdon välillä koko iltapäivän ja illan. Mennäkö vai eikö? Tuon ystävät olivat pyytäneet viettämään iltaa toisaalle, mutta illanvietto naapureiden keskuudessa houkutteli sinänsä myös. Iina ei tuntenut Huvilakujalta juuri ketään, joten olisi hauskaa tutustua muihin vähän paremmin. Vaaleaverinen oli suoristanut hiuksensa ja laittautunut ennätysnopeasti, minkä jälkeen olikin ollut valmis lähtemään juhlimaan. Saavuttuaan ylimpään kerrokseen, oli vaaleaverinen ollut oikeastaan hitusen hukassa. Ketään tuttua ei ollut näkynyt mailla halmeilla, ja Iina oli pohtinut karkaavansa pois. Jokin oli kuitenkin tuon saanut jäämään, ja nyt neitonen oli ihan tyytyväinen päätökseensä. Tuo oli pari siideriä juonut, ja tulisi luultavasti juomaan hieman enemmänkin - ei nyt liikaa, mutta kuitenkin. Tänään oli lupa irrotella raskaiden opintojen ohella. Tätä jos mitä Iina kaipasi!

Neitonen oli päätynyt parvekkeelle erään tuttunsa kanssa. Ei tuo mikään läheinen ystävä ollut, mutta naiset olivat toisinaan vaihtaneet pari sanaa. Tummaverikköinen sauhutteli tupakkaansa, mutta Iina oli parisen vuotta sitten päässyt onneksi irti, eikä tupakointi enää houkutellut laisinkaan. Tuo vaihtoi vielä pari sanaa tuttunsa kanssa ennen kuin lähti sisälle. Ulkona kun ei järin lämmin ilma ollut tähän aikaan vuodesta, olihan sitä paitsi ilta. Vaaleaverinen oikoi shortsejaan hieman ja hymähti ääneti. Jos totta puhuttiin, olosta tuli heti hitusen epämiellyttävämpi. Nyt nainen oli jättänyt nimittäin taakseen ainoan tuttunsa, ja oli yksin. Palloiltuaan olohuoneen ja eteisen väliä, oli nainen päätynyt kurkistamaan eteisen puolelle. Sielläkin riitti jonkun verran porukkaa, ja silmään pisti ehkä ensimmäisenä Janne. Hitto, he taisivat nykyään törmäillä vähän joka paikassa. Ei sillä ettäkö se välttämättä olisi ollut huono asia, ei. Vaaleaverikkö ei tiennyt pitäisikö tervehtiä vai ei - ei Janne välttämättä ollut edes nähnyt Iinaa. Niimpä nainen tyytyi vain hymyilemään pikaisesti, kunnes sitten lähti olohuoneeseen. Keittiössä oli liikaa tuntemattomia ihmisiä. Yleensä Iina tutustui muihin todella nopeasti, mutta tänään tuo ei järin ollut edes biletuulella.

---

Missä juhlat, siellä Viljami. Nuorukainen oli tätä varten jopa perunut työvuoronsa - kyllä, vain jotta pääsisi näkemään millaista porukkaa oikein Huvilakujalla asui. Osa tiedettiin, suurinta osaa ei. Erityisesti nuorukaista kiinnosti kerrostaloyhteistön naistarjonta, ja siinä kämpässä tosiaan näytti olevan tällä hetkellä hameväkeä kerrakseen. Mies ei ollut osannut edes kuvitella taloyhtiöstä löytyvän niin paljon hyvännäköisiä naikkosia. Miehen huulilla koreili pieni hymynpoikanen taukoamatta, samalla kun tuo nosti lasin huulilleen ja hörppäsi juomastaan. Mies tervehti rennolla kädenheilautuksella muutamaa naapuriaan, kunnes sijoitti itsensä parvekkeelle.

Tämä laski lasin pienelle pöydälle, tupakan suuhunsa ja takataskustaan kaivoi sytkäriä. Lopulta musta sytkäri osuikin käteen, ja nopeasti oli Viltsu saanut savukkeensa syttymään. Tuo nojaili kaiteeseen mietteliäänä ja katseli kadulla kulkevia ihmisiä. Välillä pienoinen harmahtava savupilvi pöllähti eteen, mutta se ei juurikaan näkökenttää sumentanut. Viltsu haroi hiussuortuviaan parempaan kuosiin ja vilkaisi välillä ympärilleen, huomatakseen keitä parvekkeella oli.

Nooran, Anyan ja Ilmarin asu


Noora nojaili Lauran, Anyan ja Jasminin asunnon keittiön työtasoon ja nosti korkean lasin huulilleen. Uusi tuttavuus, Anya, oli tehnyt Nooralle drinkin. Ilmeisesti Anyalla oli jonkinlaista baaritaustaa, drinkki kun oli oikein onnistunut ja olipa Anya näyttänyt melko ammattimaiselta sitä tehdessään. Noora katsahti ympärilleen asunnossa ennen kuin uppoutui taas ajatuksiinsa. Naisesta tuntui kovin… ylipukeutuneelta. Toisaalta, oli Nooralla hyvä syykin; naisen lääkärikaverit päivystyksessä olivat pyytäneet töitä hullun lailla paiskinutta naista lähtemään illanviettoon, Nooran tosin valittua kuitenkin Huvilakujan ”tutustumispippalot” työporukan baari-illan sijaan. Ainakin naisella oli kuitenkin hyvä tekosyy lähteä, jos meno alkoi käydä liian tylsäksi. Tai ahdistavaksi… Jannekin oli paikalla. Tai siis… Totta kai Janne oli paikalla, asuivathan he samassa talossa. Noora ei pitänyt siitä, millaiseksi näiden kahden välit olivat jääneet eron jälkeen. Toki, satuttihan ero naista, mutta Noora ja Janne ovat kuitenkin olleet ystäviä ties kuinka monet vuodet, joten Noorasta tuntui typerältä, etteivät nuo enää pahemmin edes puhuneet toisilleen.

Lasinsa tyhjennettyään Noora suoristautui seisomaan kunnolla ja antoi katseensa taas käydä ympäri asuntoa. Eteisestä astui pari tuttua naapurin neitiä, joita Noora moikkasi hymyillen, jäämättä kuitenkaan juttelemaan sen enempää. Laskettuaan tyhjän lasin tiskipöydälle, alkoi Noora puolihuomaamattaan näperrellä kaulakoruaan, tuntiessaan jäävänsä hieman ulkopuoliseksi. Äh, ei niin saisi tuntea, näidenhän piti olla juuri sellaiset juhlat, tai bileet, joissa tutustutaan ihmisiin.


Keittiössä tequilapulloa toisessa kädessään pyörittelevä Anya teki parempaa tuttavuutta miespuolisen naapurin kanssa, tehden aina välissä uusia tequilashotteja, joita joku paikalle tulleista naapureista aina nappasi mukaansa. Baarissa työskentelystä oli kyllä selvästi hyötyä, pystyipähän ainakin järjestämään naapureille hienot kemut hienojen drinkkien kera. Naisen katse käväisi nopeasti kahdessa keittiöön ilmestyneessä miehessä. Toinen oli pyytänyt Lauralta kaljaa, toisen seurattua perästä. Nimiä Anya ei tiennyt, mutta miehet olivat ilmeisesti tutustumassa ja pian nainen saisikin tietää molempien nimet, näkemättä itse yhtään vaivaa. Kätevää.

Anya laski pullon pöydälle ja pyyhkäisi hieman punaista mekkoaan. Nainen oli halunnut olla oikea väriläiskä, ja olikin valinnut kirkkaan punaisen mekon päälleen, joka korosti naisen platinanvaaleita, kiharrettuja hiuksia ja – totta kai – myöskin kirkkaasti punattuja huulia. Katse kävi hitaasti jokaisessa paikalla olijassa, Anyan ottaessa samalla muutaman askeleen parvekkeen suuntaan. Oikeastaan paikalla olevat naiset saivat Anyalta vain nopean vilkaisun, mutta kaikki miespuoliset sen sijaan tuntuivat käyvän läpi kunnon skannauksen Anyan silmissä.
Nainen heilautti hiuksensa olkansa taa, ja astui parvekkeelle samalla askiaan laukustaan ottaen. – Miksi naisella oli edes laukku, tuohan asui täällä? Anya naurahti hivenen huvittuneena ajatuksilleen, ja nappasi savukkeen huultensa väliin.


Ilmari istui ruokapöydän ääressä muutaman tutun naapurin kanssa. Puoliksi tyhjä kaljatölkki seisoi miehen edessä pöydällä, toisen tyhjän vieressä, ja Iltsu naureskeli huvittuneena toisella puolellaan istuvan, noin samanikäisen miehen sanoille. Ilmari oli itse tullut paikalle suoraan elokuvateatterista, jonne tuo oli raahattu kahden ystävän toimesta. ”Pääset ilmaseks leffaan, tuu nyt vaan.” No, eipä sillä ilmaisella niin väliä, kun leffa oli niin huono. Ilmari oli kuitenkin kärvistellyt elokuvan loppuun, ja päättänyt sitten lähteä tutustumaan naapureihinsa muistettuaan nähneensä bileistä ilmoittavan lapun rappukäytävässä.

Miehen katse käväisi muussa naapuruston väessä, palaten kuitenkin sitten taas varsin kiinnostavan kaljatölkin pariin, Ilmarin juodessa sitten toisenkin tölkin loppuun. Mies oli nähnyt Vanessan vilaukselta aikaisemmin, muttei ollut seurannut, minne nainen oli mennyt. Kaksikon välit eivät olleet selvillä – vieläkään. Ilmaria suorastaan vitutti oma tapansa olla niin helvetin… Typerä, suoraan sanottuna.

Beata & Mika

Beata oli laittautunut baariin ja oli jo rappukäytävässä menossa, kun hän kuuli yhden asunnon sisältä juhlintaa. Beata pysähtyi hetkeksi oven edustalle ja kuuli jonkun miesäänen tervehtivän itseään hetken kuluttua siitä. Äkisti Beata käännähti ympäri ja huomasi yhden naapureistaan, Mikakohan se oli? Tuo taisi olla jopa jääkiekkoilija, jos Beata oikein muisteli.
"hei", Beata tervehti naurahtaen ja vilkaisi asunnon ulko-oven suuntaan.
"tulossa vai menossa?", Mika kysäisi tältä kauniilta naiselta hymyillen ja huomasi toisen katsovan hämmästyneenä.
"..siis täällähän on nyt ne pirskeet, minne kaikki naapurit saa osallistua. Ja oot selvästi jo lähössä juhlimaan, joten sen verran muutat nyt vaan kurssia, että suuntaat mun kanssa tonne peremmälle viettään iltaa ja tutustumaan paremmin naapureihin", Mika lausahti valloittavasti virnistäen, avaten sitten asunnon oven.
"no, mulla ei taida olla edes muuta mahdollisuutta..", Beata naurahti pienesti ja askelsi Mikan edellä asuntoon, katsellen ympärilleen. Onneksi hän oli lähdössä vasta etkoille kaveriporukan yhden henkilön luokse, joten juomaa oli mukana ettei tarvisi kuivin suin olla. Nyt pitäisi vain ilmoittaa, että suunnitelmat olivat muuttuneet ja toiset saisivat lähteä juhlimaan, ainakin näin aluksi, ilman häntä.

Sisällä Beata käveli olohuoneeseen ja moikkasi naapureitaan pienellä hymyllä ja nyökkäyksillä. Hetken ajan nainen mietti, että oliko hän ylipukeutunut, mutta muita naisia katsoessaan sekin huoli hälveni. Ja pitihän sitä naapureihinsa tehdä vaikutus, vaikka hänen selityksenään tälle pukeutumiselle oli, että hän oli ollut menossa baariin. Ei sillä, ehkä ihan hyvä vain näin, sillä muussa tapauksessa olisi ollut vaarana, että hän olisi vain tullut farkuissa ja topissa paikalle ja katsellut hienosti pukeutuneita naisia miettien, että olisikohan sittenkin pitänyt pistää jotain parempaa ylle.
Beata istahti sohvalle ja katseli ympärilleen, miettien pitäisikö tässä itse alkaa jonkun kanssa juttusille, vai tulisiko joku juttelemaan hänelle.

Mika taas suuntasi asunnossa suoraa keittiöön ja huomasi joukkuekaverinsa Jannen hörppimässä kaljaa.
"Janne perkele, täällä sitä ollaan vaan kaljalla", Mika lohkaisi virnuillen ja vilkaisi toista paikalla olevaa miestä, lahjoittaen sitten paikalla olevalle neidillekin virneen.
"Mä olen Mika, ei ollakaan taidettu ennen tavata", Mika esitteli itsensä näille kahdelle uudelle ihmiselle, vilkaisten sitten Jannen suuntaan.
"mitäs äijä?", toiselta kysyttiin pieni virne huulilla.


(Toivottavasti tosta nyt saa tarpeeksi selvää, tästä lähin kirjotan noista kahesta ihan "itsenäisesti" enkä tolleen samassa kappaleessa.. :DD)

Amanda oli hetki sitten saapunut paikalle, sillä olihan yksi järjestäjistä hänen paras ystävänsä Jasmin. Brunette halusi tutustua parhaan ystävänsä kämppäkavereihin, sillä olihan Jasmin heistä paljon Amandalle puhunut. Ylleen nainen oli valinnut mustan mekon ja kihartanut hiuksensa.

Tällä hetkellä Amanda istui olohuoneessa siideri kädessään ja jutteli jonkun naapurinsa kanssa. Nainen oli melko nuori ja vaalea, myöskin Huvilakujalta ja Amanda epäili, ettei heillä ollut paljoa ikäeroa. Samalla nainen etsi katseellaan Jasminia, mutta ystävä taisi olla eri huoneessa. Ehkä hänen pitäisi kohta lähteä etsimään tätä ja yrittää samalla tutustua Lauraan ja Anyaan. "Mä oon muuten Amanda", brunette esittäytyi uudelle tuttavuudelleen ja sai kuulla, että nuoren naisen nimi oli Viivi. Hän kertoi muuttaneensa Huvilakujalle veljensä Jannen luokse. Brunette nyökkäili Viivin sanoille ja nousi sitten sohvalta. "Mä lähen ettii Jasminii, moikka", Amanda sanoi hymyillen ja suuntasi kohti keittiötä siideriään juoden.

---

Viivikin oli eksynyt paikalle, sillä naapureihin olisi varmasti ihan kiva tutustua. Nainen olikin soittanut ystävilleen, että tänä iltana hän ei tulisi baariin, vaan menisi eri bileisiin. Ystävät olivat tietysti olleet ihmeissään, mutta ymmärtäneet. Asun kanssa blondi oli saanut pähkäillä pitkään, ennen kuin oli päätynyt mustaan toppiin ja farkkuihin. Korkokengät toivat vielä viimeisen silauksen, vaikka olihan Viivi tarpeeksi pitkä jo muutenkin.

Pian Viivi oli saanut seuraa noin ikäisestään naisesta, jonka viereen hän oli istunut olohuoneessa. Kaksikko oli jutellut jonkin aikaa ja nainen oli paljastunut ihan mukavaksi. "Mä oon Viivi", blondi esittäytyi, kun kuuli naisen nimen olevan Amanda. Hän myös kertoi hieman itsestään, kuten sen, että oli muuttanut Huvilakujalle veljensä Jannen luokse. Olikohan isoveli paikalla? Viivi vilkaisi ympärilleen, mutta ei nähnyt tätä. Luultavasti veli kuitenkin olisi jossain. "Moimoi", nainen naurahti Amandalle, kun tuo ilmoitti lähtevänsä. Sen jälkeen nainen jäi yksin olohuoneen sohvalle.

---

Alexander oli aluksi epäillyt juhliin lähtemistä, sillä hänellä oli raskas työviikko takana ja hän ajatteli ottavansa vain muutaman kaljan kotona ja menevänsä sitten nukkumaan. Uteliaisuus kuitenkin oli voittanut ja Lund oli päättänyt pistäytyä juhlissa. Pitäisihän sitä naapureihin käydä tutustumassa. Mies pyöritteli Rolexiaan kädessään ja katseli ympärilleen. Hän oli saapunut keittiöön ja hörppi nyt kaljastaan, jonka joku naapureista oli ojentanut hänelle. Paikalla oli ainakin paljon kauniita naisia ja miehen teki kovasti mieli tutustua johonkin heistä.

Ylleen Lund oli vetänyt rennon kauluspaidan sekä farkut. Hiuksiaankin hän oli hieman yrittänyt laittaa parempaan asentoon, mutta tänään hän ei ollut viitsinyt kummemmin panostaa ulkonäköönsä. Ei tämä mikään baarireissu ollut, eikä naisiakaan ollut pakko iskeä. Ikävä kyllä moni naisista veti Alexanderin katseen itseensä, eikä mies voinut sille mitään. Toki Milda kummitteli hieman miehen mielessä, mutta eiväthän he yhdessä olleet joten Alexanderilla oli täysi oikeus hauskanpitoon.

Kiira oli nähnyt jokunen päivä sitten rappunsa ilmoitustaululla kutsun naapurissa järjestettäviin juhliin. Kuulema koko talon väki oli kutsuttu ja kutsu oli saanut Kiiran hieman mietteliääksi. Mennäkkö vaiko eikö mennä? Kiira ei tuntenut ihan hirveän paljon porukkaa talostaan eikä tiennyt, minkälaisia tai minkä ikäisiä ihmisiä bileisiin olisi menossa mutta tuskin sentään ihan mistään teinibileistä oli kuitenkaan kyse. Joka kerta kutsulapun ohi kävellessään Kiira oli miettinyt asiaa uudelleen ja tullut lopulta siihen tulokseen, ettei hän mitään menettäisi, jos lähtisi käymään katsomassa, minkälainen meininki bileissä olisi ja eihän sitä tiedä, jos siellä vaikka tutustuisi uusiin ihmisiin. Uudet tuttavuudet kuitenkin olivat aina ihan tervetulleita, joten tuon ajatuksen turvin hän uskaltautui lähtemään ja tuskin hän olisi ainut, joka sinne ilman seuralaista tulisi.

Toisaalla myös Anton oli pyörinyt samojen ajatusten kanssa. Lauantaina hän olisi jokatapauksessa lähdössä johonkin bilettämään, joten ehkä hän voisi aluksi käydä katsomassa, minkälaiset bileet naapuriin oli oikein järjestetty. Jos nuo bileet eivät olisi mistään kotoisin niin hän voisi kyllä soittaa kavereilleen ja kysellä näiden perään, ja lähteä sitten näiden seurassa muualle mutta sen verran utelias hänkin oli, että bileet oli lähdettävä katsomaan. Illalla lähtiessään sitten bileitä järjestävää asuntoa kohti, oli mies törmännyt rapussa Kiiraan. Naisen vaatetuksesta päätellen tuokin oli samaan osoitteeseen menossa ja Anton oli mennyt tuon seuraan; heillä oli aiemmin ollut jotain vispilän kauppaa keskenään, lähinnä yhden yön seurauksena mutta puheväleissä nuo edelleen olivat ja kaksikko lopulta sitten saapuikin varsin hyväntuulisina yhdessä asuntoon. Mitään heidän välillään ei todellakaan enää ollut mutta mieluummin Antonkin meni bileisiin jonkun kanssa kun yksin.

Myös Mari oli tiensä bileisiin löytänyt ja paikalle tultuaan oli hän hieman ohimennen moikkaillut tuttuja kasvoja mutta oli sitten päätynyt olohuoneeseen istuskelemaan. Hän olisi rehellisesti sanottuna mieluummin viettänyt iltaansa Miron kanssa mutta koska heidänkin teki ihan hyvää välillä olla erossa toisistaan, oli Mari päättänyt lähteä katsomaan nämä pippalot ja Mirokin oli lupaillut, että voisi ehkä tulla myöhemmin paikalle. Mari ei tuntenut asunnossa oikein ketään ja hän keskittyi lähinnä istuskelemaan itsekseen jollain nojatuolilla, pyöritellen siideripulloa käsissään sekä katselemaan ympärilleen. Kyllä hän kasvoilta aika monet tunnisti ja joidenkin kanssa oli pari sanaakin vaihtanut mutta ketään läheisempiä kavereita Marilla ei ollut paikalla. Se hieman harmitti häntä, sillä kaikilla muilla tuntui olevan jo seuraa ja Marilla oli lievästi sanottuna ulkopuolinen olo. Jostain syystä hän myös ajatteli olevansa porukan nuorin, vaikka niin ei varmastikkaan ollut. Siitä huolimatta Mari kuitenkin pitäytyi toistaiseksi seinäruusun roolissaan, hän kyllä voisi lyöttäytyä jonkun seuraan myöhemmin, kunhan olisi saanut hieman juotua rohkaisuksi, että uskaltaisi mennä puhumaan muille.

Marin asukokonaisuus & Kiiran asukokonaisuus

Miro oli luvannut Marille tulevansa Huvilakujalla järjestetteviin bileisiin, ja se lupaus pidettäisiin, vaikka se tarkoittikin sitä, että mies joutui jättämään muutaman ystävänsä oman onnensa nojaan. Tosin olivatko ne nyt sitten sananmukaiset bileet? Ei Miro oikein tiennyt, millä nimellä kutsuisi tapahtumaa, jossa naapurit kokoontuivat yhteen. Nuorukainen sai kuitenkin kiittää onneaan siitä, että suurin osa hänen naapureistaan oli suhteellisen nuorta porukkaa - Miro varmaan kyllästyisi kuoliaaksi, mikäli hän joutuisi katselemaan koko illan jotain bingon pelaamista. Saattoi paikalla kuitenkin olla sitä vanhempaakin porukkaa, joten ehkä Miro nyt vaan menisi sinne ihan avoimin mielin. Kauaa ei kestänytkään, kun Miro oli astunut sisälle pinkin sävyiseen asuntoon - ja se järkytti miestä. Suloinen asuntohan se oli, ja siitä huomasi kyllä ihan selvästi, että asukkaina toimi kolme naista. Syvän huokauksen saattelemana Miro raivasi tiensä keittiöön huomaamatta Maria sohvalla. Keittiössä Miro tunnisti Lauran - joskus mies oli tuon kanssa vaihtanut muutaman sanan.
"Moi", hän aloitti, "pakko mun oli tulla järjestäjiäkin moikkaamaan. Mä oon siis Miro Sparrok A-rapusta. - Sut mä Laura jo tunnenkin mut kuka on Anya? Jasminia en oo ainakaan vielä nähny mut sen sentään jo oon nähny joskus."

Miron farkut, kengät, college & nahkatakki

-------------------------------------

Jasmin seisoi vielä omassa huoneessaan, vaikka hän kuuli, kuinka puheensorina oven ulkopuolella vaan lisääntyi koko ajan. Vaaleatukkaisen neitokaisen oli kuitenkin tarkistettava, että hän näytti hyvältä - tämä meni jopa perfektionismin puolelle. Jasmin oli kuitenkin ollut aina ihminen, joka mietti todella paljon miltä näytti ja kaipa tällaista voisi pitää osittain jopa normaalina naispuoleiselle henkilölle. Oli ihan sama, miten Jasmin itseään laittoi, kun koko ajan vaikutti siltä, että nainen ei meinannut olla missään vaiheessa tyytyväinen itseensä. Lopulta Jasmin kuitenkin oli huokaissut syvään ja astunut ulos huoneestaan laitettuaan hiuksensa nutturalle. Pitkään aikaan nainen ei ollut pitänyt hiuksiaan kiinni, mutta jotenkin asukokonaisuuteensa se sopi oikein hyvin. Hymyillen Jasmin tervehti eteensä tulevia ihmisiä yrittäen etsiä suhteellisen tuttuja naamoja - vaikeaa se kuitenkin oli tässä ihmismäärässä. Oli jopa melko naurettavaa ajatella, kuinka paljon ihmisiä Huvilakujalla oikein asuikaan. Harvoin nuo kaikki laitettiin samaan tilaan mutta niin oli nyt käynyt. Lopulta Jasmin raivasi tiensä olohuoneen sohvalle, jossa hänen kanssaan istui kaksi naista.
"Moikka", hän tervehti molempia, "mä oon Jasmin. Asun siis tässä kämpässä." Jasminin kasvoille nousi iloinen hymy joka ulottui silmiin asti.

Jasminin asukokonaisuus

-------------------------------------

Jere oli kuullut muutaman naapruinsa järjestävän jonkinmoiset bileet Huvilakujan asukkaille. Mies tosiaan halusi osoittaa, että vaikka psykologi olikin, niin hän kyllä osasi pitää hauskaa ja olla ihan rentona - valitettavasti monet saiva hänestä lähes tylsän kuvan kun hän mainitsi olevansa psykologi. Tämä ilta olisi siis mahtava mahdollisuus sen luulon poistamiseksi. Saisipa nähdä, törmäisikö hän jopa asiakkaisiinsa. Tuolloin Jeren pitäisi olla kyllä melko varovainen sanomisiensa ja tekemisiensä kanssa, koska nuo saattaisivat muuten pelästyä hänen liiallisenkin rentoa käyttäytymistään. Kauaa ei ollut kestänyt, kun Jere jo sitten olikin saapunut yhden kerroksen ylemmäs ja hän oli asunnossa ihan sisällä asti. Jere oli katsellut heti ympärilleen ja todennut asunnon olevan oikein suloinen - se sopi ainakin kahdelle naiselle kuin nenä päähän. Mies ei ollut jäänyt palloilemaan eteisen puolelle vaan oli heti suunnannut sinne, missä jotain tapahtuikin, siis sinne olohuoneen puolelle. Tutun näköistä porukkaa oli silmänkantamattomiin - tosin puolillekaan heistä mies ei koskaan ollut puhunut yhtikäs mitään. Huvilakujalta hän tunsi vain muutaman ihmisen ja oikeastaan noitakin vain todella vähäsen. Tosin veljensä Jere kyllä tunsi kuin omat taskunsa. Mahtoikohan tuo olla tänään paikalla? Saattoi olla, että ei, koska tuolla oli lapset hoidettavana.

Jeren farkut, kengät, paita & takki

Daniel käveli sisään parahiksi avoimesta rapun ovesta. Pikkusisko Laura oli tekstannut miehelle aiemmin sinä päivänä, että hän järjestäisi kämppäkavereidensa kanssa pienimuotoiset kekkerit koko Huvilakuja 13:n väelle. Okei, kovin pienimuotoisethan niistä kemuista ei ehkä tulisi sillä väkimäärällä, mutta tokihan Daniel oli silti valmis katsastamaan pidot – oli väkimäärä pieni tai suuri. Mies nousi kolmanteen kerrokseen rappuja pitkin ja kuten hän olikin enteillyt, siskon kodin ovi oli raollaan, ilmeisesti siksi että porukkaa virtasi kuitenkin niin jatkuvalla syötöllä sisään ja ulos että joku olisi muuten saanut koko ajan olla availemassa ovea. Daniel oli vetäissyt ylleen siistit tummansiniset farkut, valkoisen rennohkon kauluspaidan sekä mustan pikkutakin. Perussiisti asukokonaisuus, tuskinpa Laurakaan nenäänsä pitkin katsoisi, että veli olisi jotenkin liian alipukeutunut heidän maanmainioimpiin kemuihinsa.

Porukkaa asunnossa tosiaan oli jo aivan kiitettävästi. Daniel moikkaili tuttuja ja vähemmän tuttuja, katseli myös ympärilleen erityisen mielenkiintoisena. Ja kyllähän niitä tuttujakin näkyi, liiankin tuttuja. Daniel näki Kapasen Viivin – naisen kanssa oli kerran lähdetty baarista samaa matkaa. Daniel näki Kiira Antikaisen.. Ei vaan, Anttosen, Kiiran kanssa oli tavattu niissä hääjuhlissa Porvoossa. Ja tuolla näytti olevan se venäläismimmikin, Anya – no, olisi toki ollut outoa, jos Anya ei olisi näissä kemuissa ollut, nainen kun kuulemma oli Lauran toinen kämppis. Daniel ei erityisemmin moikannut ketään henkilökohtaisesti, ainakaan kovin tarkasti, kierteli vain ja loi nopean katsekontaktin ja tervehti hymy tai jopa pieni virnistys huulillaan. Kuitenkin kuin paraskin juhlija, Danielkin saapui pian keittiöön ja törmäsi siellä pikkusiskoonsa. ”Moi systeri, heitäppä broidilleskin yks bisse”, Daniel virnisti Lauralle laskettuaan kätensä tuon olalle hetkeksi. ”Kivat kekkerit.”

Laura teki loppujen lopuksi vain pienen kierroksen asunnossaan ja jutteli muutaman sanan itselleen tuntemattomien naapurien kanssa. Jostain syystä hän kuitenkin hakeutui takaisin keittiöön ja Jannen läheisyyteen – jäädessään nojailemaan työtasoon jonka toisella puolella mies istui juomansa kera ja katseli ympärilleen. Laura ja Janne olivat olleet monet vuodet ystäviä, vain ystäviä eikä mitään muuta, sillä he kävivät vain silloin tällöin kahvilla vaihtamassa kuulumisia tai kävivät elokuvissa, eikä mitään sen kummempaa. Monet saattoivat ottaa asian aivan toisella tavalla mutta pääasia oli että kumpikin tiesi missä mentiin, Janne ja Laura olivat olleet ystäviä monen vuoden takaa eikä muiden puheista välitetty. Lopulta blondi sai juomansa loppumaan, milloin hän kääntyi ympäri ja palasi jääkaapille, ottaen itselleen siideri pullon. Laura tunsi vatsassaan pientä kihelmöintiä kun kuuli itselleen tutun äänen, vilkaistessaan vain nopeasti jääkaapin takaa Tommya, ennen kun sulki oven ja ojensi miehelle kaljan. ”Näin olkaa hyvä, hyvä herra Reval”, Laura hymyili ja asteli takaisin tason ääreen, johonka laski juomansa. Sen sijaan Janne vilkaisi Tommya tuon esittäytyessä ja ojensi kättään, kätellen miestä kuten tapoihin kuului ja nyökkäsi hymyillen. ”Janne, tästä samasta rapusta ja kerroksesta.”, Janne esittäytyi, vieden kätensä lopulta takaisin pöydälle lepäämään, vilkaisten nopeasti ovelle päin jolloin huomasi Iinan. Mies soi naiselle pienen hymyn, jääden hetkeksi katsomaan tuon perään mutta kääntyi lopulta takaisin Lauran ja Tommyn puoleen.

Sivusilmällä Janne huomasi myös Nooran läsnäolon, mutta sen sijaan että olisi liikkunut penkiltään suuntaan tai toiseen – hän jäi istumaan jakkaralle ja siemailemaan kaljastaan jonka aikoi tätä menoa kietaista nopeasti alas. Totta kai häntä harmitti tilanne johonka hän ja Noora olivat lopulta päätyneet, mutta loppujen lopuksi Janne ei jaksanut enää olla se joka juoksi muiden perässä – ehkä hän voisi täksi illaksi jättää naiset ja sen sijaan tutustua naapureihinsa. Tämä kuitenkin hätkähti nopeasti kun kuuli Mikan äänen, naurahtaen vaivattomasti – lähinnä huvittuneena miehen sanoille. ”Kato perkele, Mikahan se siinä. Itekin nähtävästi löysit tänne.”, Janne totesi poikamaisesti virnistäen, vilkaisten seuraavaksi nopeasti Lauraa joka loi häneen kysyvän vilkaisun. Ai niin, esittely voisi olla paikallaan. ”Joo tosiaan, Mika, tässä on Laura -Laura, tässä on Mika. Me ollaan pelikavereita – eikä tässä kuule mitään kummempaa, naiset.”, Janne esitteli kaksikon nopeasti toisilleen ja virnisti, antaen seuraavaksi blondin näyttää omat taikansa. Laura hymyili Mikalle ystävällisesti ja nyökkäsi hymyillen. ”Joo ei, mä olen tosiaan Laura – Jannen kaveri vuosien takaa.”, Laura esitteli itsensä, jäädessään hetkeksi katselemaan Mikaa kunnes otti pöydällä olevan siiderin käteensä ja hörppäsi juomastaan, kääntyen ympäri luokseen tuleen Miron puoleen. Omituista se kun oli, mutta yleensä hän olisi halannut miestä – kuten kaikkia muitakin täällä mutta Tommyn läsnäolo sai Lauran seisomaan paikallaan ja hymyilemään vain Mirolle, samalla kun sipaisi muutamaa vaaleaa suortuvaa korvansa taakse. ”Ai moikka, kiva että säkin pääsit tulemaan ja Anya on itse asiassa tuolla.”, nainen osoitti asunnossa viilettävän Anyan perään, hymyillen itsekseen kun nosti siideripullon uudestaan huulilleen.

Laura toivoi saavansa pian jutella hiukan paremmin Tommyn kanssa, kaikki ihmiset kuitenkin tuntu tekevän siitä hankala ja juuri kun Laura oli raivaamassa tietään miehen luokse, sen sijaan hän törmäsi odottamatta Danieliin. Velipoika varmasti pitäisi siitä jos hän olisi ehtinyt Tommyn seuraan mutta nopean päätöksen tehtyään, hän hymyili miehelle ja kiepsautti kätensä tuon kaulaan, halaten Danielia pikaisesti. ”Totta kai veljelle pitää myös juotavaa saada, ootas hetki.”, Laura hymyili ja kääntyi kannoillaan, suunnaten takaisin jääkaapille mistä hän haki Danielille kaljan, tuoden tämän veljelleen. ”Olkaa hyvä, mutta anteeksi pieni hetki – mun pitää mennä tervehtimään erästä naapuria.”, pahoittelee, ängeten tämän jälkeen ihmisten välissä Tommyn luokse jota tarttui kädestä – välittämättä sattuiko miehellä olla jotain kesken jonkun kanssa. ”Tuu, mennään vähän vaihtamaan kuulumisia.”, toteaa päättäväisesti hymyillen ja lähtee raahaamaan miestä mukaansa sivummalle, jääden miehen kanssa lopulta käytävään jossa oli naisten makuuhuoneet. ”No mutta, mitä sulle kuuluu?”


//Tulipa harvinaisen vähän Jannea tähän vuoroon mut ihan sama:D//

Vanessa istuskeli sohvalla ehkä hivenen pallo hukassa, eikä oikeastaan ollut varma mitä tuon olisi pitänyt tehdä, tai missä olla. Neitonen oli tullut tutustumaan naapureihin, mutta ei tuo ainakaan vielä ollut tuttavuutta tehnyt. Sitä paitsi naista jännitti se, tapaisiko tuo Ilmarin. Välit olivat todella epäselvät ja nyt ehkä hieman etäisetkin, sillä he eivät olleet saaneet jutelluksi mitään järkevää viimeksi. No jaa, nyt nainen silti voisi pitää hauskaa ja unohtaa syvälliset asiat. Hän haraisi hiuksiaan pikaisesti pois silmien edestä ja vilkaisi sitten muihin paikalla oleviin ihmisiin. Neitosen teki mieli mennä tekemään tuttavuutta edes jonkun kanssa, jotta ei nyt aivan tyhjänpanttina siinä sohvalla istuskelisi. Ketään sopivaa ihmistä ei kuitenkaan ollut lähettyvillä, joten punapää tyytyi kuuntelemaan vieressä istuvia höpöttelyä. Kovin hyvin ei Vanessa saanut ideaa siitä mistä nuo puhuivat, mutta ei sillä niin väliä. Mielenkiintoiselta se ei ainakaan kuulostanut, joten ehkä neitonen ei jäänyt mistään paitsi.

Tommy ei kerennyt kauaa olla ilman seuraa, kun Laura jo nappasi tämän mukaansa jonnekin. Miehen huulille nousi ilkikurinen virne ja tuo pälyili ympärilleen pienen hymyn kera.
"Oho, iltahan on vasta aluillaan, ja nyt jo sä haluat mut makuuhuoneen puolelle? No, ei se mitään, mut malta vielä hetki..", miehen oli pakko hieman virnuilla. Kyllä tämä tiesi että Laura oli ohjannut sivummalle vain juttelun merkeissä, mutta saihan sitä nyt vähän kiusata.
"No mitäpä tässä, ei oikeestaan mitään. Ihan normaalia siis toisin sanoen. Käyn töissä ja nään ihmisiä.. Ja oon kotona", Tommy naurahti hiljaa ja kohautti olkiaan. Ei tämän elämässä sillä hetkellä eletty mitään jännittäviä aikoja, ei tosiaan. Toki mies oli kiitollinen, ettei enää laskenut päiviä kiven sisässä. Vapaus oli siis tosiaankin jotain, mistä otettiin ilo irti täysin siemauksin.
"Mitä sulle kuuluu?", kysyi nuorukainen ja hymyili hieman. Tommy piti siitä, kuinka he tulivat toimeen nykyään. Välillä ei ollut turhaa kränää, vaikka eihän heidän suhdetta tosiaan voinut pitää samanlaisena kuin ennen. Ehkä jokin pieni jännite oli vielä välissä.

Iina näpräili asunsa kangasta mietteliäänä ja vilkaisi ympärilleen. Hmh. Keittiössä oli ihmisiä (ja juotavaa), mutta neitonen ei ollut aivan varma uskaltaisiko mennä sinne. Ei häntä Jannen näkeminen varsinaisesti pelottanut, mutta siellä oli myös Mika. Iina ei tiennyt miten käyttäytyä tuon kanssa, joten oli paras kai pysytellä sivummalla. Tosin, salilla tavatessaan he olivat tulleet toimeen ihan hyvin. Ehkäpä neitonen siis ottaisi itseään niskasta kiinni ja menisi tutustumaan ihmisiin. Siinä ei voinut menettää mitään - tai jos jotain noloa nyt kävisi, aina saattoi lähteä omaankin kotiin karkuun. Joku vaaleaverikkö tosin pörräsi keittiössä miesten lähellä, joten Iina ei ollut varma uskaltaisiko mennä. Entä jos tuo olisikin joku Jannen uusi nainen? Äh. Tuskin? Lopulta kyseinen neitonen näytti lähtevän jonkun miehen kanssa sivummalle, joten Iina askelsi keittiöön. Saipahan ainakin juotavaakin, mitä mieli oli tehnyt. Neitonen nappasikin itselleen siiderin ja avasi sen näppärästi. Otettuaan yhden kulauksen, suuntasi Iina katseensa muihin.
"Hmh, moikka. Mä oikeestaan huomasin sut jo aikasemmin, mut mä aattelin et.. Noh, ei mitään", neitonen hymyili hieman Jannelle, eikä ollut varma kuinka jatkaa lausettaan. Niimpä katse kääntyi sitten myös Mikaan, jota täytyisi tervehtiä tottakai myös.
"Ja moi sullekin", Iina naurahti hiljaa. "... Sua ei olekaan näkynyt?". Se oli totta. Hän oli tömännyt Mikaan viimeksi salilla.

joo en jaksanu nyt viltsulla pelata. se tulkoon mukaan jos jaksan joskus.. :D

Anya puhalsi tupakansavut suustaan ja tuijotteli parvekkeelta alas. Nainen pyörähti ympäri ja katseli ikkunasta sisälle olohuoneen puolelle, savukkeen savutessa tyhjänpanttina naisen sormien välissä kunnes tuo tajusi taas vetäistä siitä uudet savut keuhkojaan tervaamaan. Anyalla oli hieman ristiriitaiset tunnelmat koko "tutustutaan kaikkiin naapureihin" -juhlista - toisaalta naisesta oli ihan kiva päästä oikeasti tutustumaan Huvilakujan asukkeihin ja varsinkin päästä kunnolla katsomaan talon miestarjonta, mutta toisaalta naista ei voisi luonteensa takia vähempääkään kiinnostaa mennä yrittämään jotain small talkia tuikituntemattoman ihmisen kanssa, jonka ehkä on saattanut nähdä kerran tai pari rappukäytävässä. Anya ei vain toiminut niin.
Nainen hymähti ajatuksilleen, veti vielä yhdet savut tupakastaan ja heitti sitten savuavan tumpin alas parvekkeelta. Niin ei kyllä saisi tehdä, ja rappukäytävässä on ennenkin näkynyt valituslappuja pihassa lojuvista tupakantumpeista, mutta eipä se Anyaa hetkauttanut.

Nainen pöyhi toisella kädellään hiuksiaan, pyyhkäisi mekkonsa suorempaan ja astui sitten parvekkeelta sisälle, suunnaten keittiöön jossa sillä hetkellä näytti olevan eniten menoa. Olohuoneessa oltiin selvästi löydetty jo omiin porukoihin, tai no, olihan siellä pari onnetonta ihan yksikseen mutta Anya ei ollut se, joka menisi juttelemaan näille yksinäisille.
"Noniin, ja laitetaas niitä drinkkitoiveita kehiin nii saadaan ihmisiin vähän eloo", Anya ilmoitti astuessaan keittiön puolelle, ja avasi jääkaapin oven, napaten käteensä mustikkakeittopurkin ja mustikkalikööripullon, potkaisten oven kiinni toisella jalallaan. Nainen rakensi itselleen nopeasti mustikkashotin, kääntyen sitten katsomaan muita hieman kysyvänä vedettyään shotin nopeasti kurkkuunsa.

~

Ilmari jatkoi jutteluaan tutun naapurin kanssa, antaen samalla katseensa kiertää ympäri asuntoa. Oho, Vanessahan istui sohvalla. Ilmari tunsi itsensä typeräksi, kun ei ollut huomannut naista aiemmin. Olikoha Vanessa istunut tuossa kauankin..? Ilmari kurtisti mietteissään kulmiaan, havahtuen kuitenkin taas pian vieressään istuvan puolitutun selostukseen kesällä tehdystä mahtavasta viikonloppureissusta Turun saaristossa.
"Aijaa, hei vähä siistii. Hei mä käyn nopee.. tota.. vessas - ja röökil, pidä mulle paikkaa", Ilmari nyökkäisi vain naurahtaen naapurin sanoille, vaikka ei ollutkaan niin tarkasti tuota kuunnellut. Iltsulle oli kuitenkin tullut tarve päästä hetkeksi omaan rauhaansa, ja vessassa käynti oli sopiva tekosyy sille. Ei tuolla ollut oikeasti edes mitään tarvetta käydä vessassa. Tupakkaa kyllä teki mieli. Mies laski kaljatölkin pöydälle, nousi itse seisomaan ja suunnisti vessalle päin. Nuorukaisen katse jäi hieman pidemmäksi aikaa Vanessaan, tuon ohittaessa naisen kävellessään vessaan. Onkohan Vanessa edes huomannut Iltsua..?

~

Pieni turhautunut huokaus pääsi Nooran huulilta. Käsi hakeutui etsimään puhelinta laukusta ja pian nainen kirjoittikin tekstiviestiä työkaverilleen. Juhlat eivät vain olleet Nooran juttu, eivät ainakaan tällaiset, eivätkä tässä tilanteessa. Tekstiviestin lähetettyään Noora nosti taas katseensa ja katseli ympärilleen asunnossa, mietteliäs katse kasvoillaan. Hetken kuluttua nainen hieman hätkähti pelästyneenä puhelimensa pirahtaessa soimaan.
"Noora. - Joo. Siis mä oon vieläki täällä meidän... mitkä nää nyt on, naapuribileet?" Nainen puhui puhelimeen hieman huvittunut sävy äänessään. Noora nojasi samalla seinään ja pyöritteli taas toisessa kädessään kaulakoruaan.
"Tuuttekste hakeen mut kans? - No ei oo vaikee, Huvilakujan parkkis..."
Nainen jatkoi puhelimessa jutteluaan, mietteliään katseen jäätyä tuijottamaan olohuoneen ikkunasta ulos. Pian nainen taas havahtui ja sanoi moikat työkaverilleen puhelimen toisessa päässä, luvaten ilmestyä puolen tunnin päästä Huvilakujan parkkipaikalle.

Mahtavaa, olipas tosi hyvä idea tulla tännekin. Nainen olisi voinut ihan hyvin istua yksin kotonaankin, ei sitä tarvitse lähteä naapurien luo harrastamaan. Noora puraisi vahingossa ajatuksissaan huultaan ja katsahti keittiön suuntaan - tai no, Janneahan nainen oikeastaan katseli, mutta tuo yritti uskotella itselleen että katseli vain paikalla olevia naapureitaan. Pieni hymähdys pääsi Nooran suusta, ja tuo kääntyi ympäri, kohti eteistä. Kai sitä voisi samantien jo lähteä, voisihan tuo odotella työkavereitaan kotonaankin.

Mikan huulilla käväisi leveää virnettä Jannen moikkauksen ansiosta. Seuraavaksi katse harhaili väkisinkin näihin kauniisiin naapureihin, jota keittiössä myös pörräsi. Kohta Janne myös esitteli hänet yhdelle kauniille vaaleaverikölle, jolle Mika hymyili ja nyökkäsi pienesti.
"juu, mä olen Mika, kuten tuo Janne ehti jo sanoa", Mika lausahti pienesti virnistäen, hörpäten sitten kaljastaan. Tuo vaaleverikkö kääntyi hetimälleen ympäri, jolloin Mika siirsi katseensa taas Janneen. Tai no olisi siirtänyt jos katse ei olisi jäänyt puolimatkaan, Iina nimittäin oli tulossa tänne. Mikalla oli jo ollut Jannelle juttua valmiina kerrottavaksi, mutta nyt hänen ajatuksensa menivät pahemman kerran solmuun. No, olisihan tähän Iinan läsnäoloon pitänyt varautua, mutta hän silti onnistui yllättymään, ja pahasti.
Mika seurasi naista sivusilmällään, kun ei suoraa kehdannut toljottaa. Hän oli jo valmistautunut tervehtimään naista, mutta tuo puhuttelikin ensin Jannea. Mika oli suoraan sanottuna hämmästynyt, yrittikö toinen tehdä hänet mustasukkaiseksi? Vai oliko noilla kahdella jotain meneillään? Sitä hän ei hirveän paljon pidempään ehtinyt pähkäillä kun nainen sentään vaivautui huomioimaan häntäkin edes vähäsen.
"no moi vaan", Mika tokaisi hymähtäen, juoden kulauksen kaljastaan.
"..olin just sanomassa, että pitkästä aikaa. Mitäs sulle kuuluu?", Mika kysäisi oikeasti uteliaana tietämään naisen kuulumisia. Tämä ei nyt ollut sellainen pakollinen kysymys, vaan vilpitön ja ystävällinen kysymys naapurille. He olivat tosiaan nähneet viimeksi siellä kuntosalilla, vaikka ei asia ennen tätä ollut ollenkaan edes käynyt Mikan mielessä.

Beata istuskeli sohvalla ja vaihtoi aina välillä pari sanaa muiden ihmisten kanssa. Tämä tilanne oli Beatan mielestä todella todella hassu. Siis hän, yleensä todella sosiaalinen ihminen, ei tiennyt yhtään mitä sanoa. Tai kenen luokse olisi mennyt juttelemaan. Tilanne oli jotenkin eri, olivathan kaikki ihmiset hänen naapureitaan. Ja ei sekään nyt saanut hänen sosiaalisuuttaan kärsimään, mutta kun otti huomioon, että kaikki näyttivät tuntevan melko paljon porukkaa. Mistä hän tiesi kenen luokse voisi mennä yhtäkkiä tekemään tuttavuutta ettei toisesta tuntuisi, että tuota ja tuon mahdollista juttukaveria häirittäisiin.
Kohta Beata tuskastuikin tähän tilanteeseen, ja hän päätti lähteä parvekkeelle tupakalle. Pitkä huikka otettiin pullosta ja sen jälkeen kulku suunnattiin parvekkeelle. Ja pakko myöntää, nämä naapuribileet myös hitusen hermostuttivat Beataa. Mistä sitä tietäisi kehen täällä törmäisi. Juhoon, Jimiin ja Viltsuun olisi ainakin mahdollisuus törmätä. Ja ties kehen muuhun. Voi hitto, tämä ei ollut yhtään niin mukavaa kuin hän oli aluksi kuvitellut. Parvekkeella Beata ei vaivautunut katsomaan ympärilleen vaan hän sytytti valmiiksi esille ottamansa tupakan ja keskittyi katselemaan parvekkeelta avautuvaa maisemaa. Luojan kiitos tupakka hitusen helpotti tätä hermostuneisuutta. Beata kävikin mielessään suunnitelman, jonka piti ainakin olla naurettavan helppo. Hän polttaisi tämän tupakan, joisi juomaansa, ja keskittyisi siihen, että hänellä olisi hauskaa. Hitto vie, hänhän ei ollut tullut tänne murehtimaan. Hän olisi oma sosiaalinen itsensä ja oikeasti tutustuisi naapureihinsa. Harmi vain tämä suunnitelma ei olisi niin helppo jos hän törmäisi Viltsuun. Silloin hän ei nimittäin oikeasti tietäisi mitä tehdä. Pitäisi siis toivoa, että mies ei sattumoisin olisi täällä.