Vai näetkö ollenkaan, tässä mitään ongelmaa

Sinä perjantaina Daniel oli lopetellut työt jo suomalaiseen työkulttuuriin sopivaan aikaan, kello neljältä iltapäivällä. Vähän aikaa mies oli loikoillut kotosalla, nauttien kulinaristisen valmispasta-aterian ja katsellen maksukanavalta urheilua. Täydellistä. Mutta kuten mies itsensä tunsi, moinen olisi alkanut kyllästyttää mitä pidemmälle iltaa päästiin. Näinpä Daniel olikin soitellut muutamat kaverinsa läpi, ja saanut lopulta erään Eeron mukaansa Helsingin yöelämään. Miehet olivatkin aloitelleet eräästä kantapubista, mutta suunnanneet sitten vähän menevämpään yökerhoon. Mihinkään teinihelvettiin Daniel ei ollut enää vuosiin astunut jalallaan, sillä moisissa oli vain juuri 18 vuotta täyttäneitä leggingsiteinejä lihatiskiä somistamassa. Tokihan mies tiesi, että sellaisista paikoista olisi lohjennut helpostikin, mutta jokin taso sentään piti olla. Eikä Danielia edes kiinnostaneet mitkään teinit..

Erääseen K20-paikkaan he olivat lopulta päätyneetkin, ja hetken aikaa Daniel jo luulikin että paikka oli sen samantien nähty, kun ketään potentiaalista naiskaunotarta ei osunut silmiin. Kuitenkin parin tuopillisen jälkeen Daniel oli menettänyt Eeron jollekin hempukalle, mutta itse päätynyt juttelemaan selvästi nuoremman blondin kanssa. Ei Daniel ollut vaaleaverikön ikää kysellyt, eikä halunnutkaan, eihän sellaista naiselta sopinut koskaan kysyä. Viiviksi esittäytynyt nainen oli ihan mukavassa hiprakassa, mutta Danielin näkökulmasta ihan täysin järjissään. Oli jopa paljastunut, että he asuivat samassa osoitteessakin - tosin eri rapuissa. Viivi asui C-rapussa, kun taas Daniel A:ssa. Useamman tunnin ajan he olivatkin viettäneet tiiviisti yhdessä, lähinnä jutelleet ja juopotelleet, mutta myös vaihtaneet suudelmia. Pieniä sellaisia, ei mitään.. merkittäviä.

Puoli kolmen aikaan Daniel oli ehdottanut kimppakyytiä takaisin Huvilakujalle. He olivatkin kävelleet taksitolpalle ja hurauttaneet mustalla mersutaksilla kohti kotikulmia. Kun taksi viimein saapui taloyhtiön pysäköintialueelle, tarjoutui Daniel herrasmiehenä maksamaan matkan. Ja ehkä myös siksi, että Viivillä olisi kestänyt kuitenkin rahojen laskemisessa tai kortin esiin kaivamisessa aikansa, sillä naisen motoriikka oli selvästi heikempi humalassa. "No niin", Daniel naurahti heidän päästyä ylös autosta ja taksin kadotessa jo kulman taakse. "Saanko mä tarjota sulle vielä yömyssyt mun luona?" Se oli kysymys, jota Daniel ei ollut järin säästellyt viime vuosien aikana. Mutta Antonpa ei ollutkaan kotona sinä iltana - yönä - tästähän oli jälleen kerran otettava kaikki ilo irti.

Viivi oli ollut innoissaan perjantaista ja alkanut suunnitella yhteistä baari-iltaa, heti töistä päästyään. Hän olikin soitellut koko illan kavereilleen ja lähtenyt illanviettoon tyttöporukalla erääseen K20-paikkaan. Asukokonaisuudeksi blondi oli valinnut mustan mekon, mustat korkokengät ja kultaisen laukun. Ilta oli alkanut tanssimisen ja drinkkien juonnin merkeissä. Drinkkejä Viivi olikin kumonnut nopeaan tahtiin ja tullut lopulta pieneen hiprakkaan. Lopulta tyttökaverit olivat unohtuneet, kun Viivi oli alkanut juttelemaan itseään vanhemman mieshenkilön kanssa, joka lopulta paljastui nimeltään Danieliksi ja selvisipä vielä sellainenkin asia, että mies sattui asumaan myös Huvilakujalla. Vaikka Viivi huomasi, että Daniel oli vanhempi, se ei haitannut ollenkaan, sillä mielelläänhän nainen noin komean miehen kanssa aikaa vietti. Baarissa olikin kulunut monta tuntia, jonka aikana Viivi oli ehtinyt kasvattaa hiprakkansa pieneksi humalaksi, sekä hieman myös suudella Danielia.

Nyt Viivi astui ulos taksista, jolla hän ja Daniel olivat päättäneet miehen ehdotuksesta lähteä yhdessä takaisin Huvilakujalle, sillä olihan kellokin jo paljon. Blondilla kesti hetki totutella pysymään pystyssä korkokengillään, sillä humalansa takia hänen oli hieman vaikea kävellä niillä. Onneksi Daniel oli tarjoutunut maksamaan taksin, sillä tuskinpa Viivi olisi edes humalaltaan tajunnut maksaa taksia, vaikkei humala kovin paha ollutkaan. "Kyllähän yömyssyt aina kelpaa", Viivi vastasi Danielille naurahtaen. Pieni hymy koristi blondin kasvoja kokoajan ja lähtiessään kävelemään kohti miehen rapun suuntaa, nainen horjui hieman. Lopulta hän päätti ottaa hieman tukea Danielista, että pysyisi pystyssä.

Pian Viivi ja Daniel pääsivät sisälle A-rappuun ja nainen avasi hissin oven, jonne kaksikko meni. Viivi kysyi Danielilta tämän kerroksen numeroa ja tuijoteltuaan hetken hissin nappeja mietteliäänä, hän äkkäsi kakkosen ja painoi siitä. "Se viimene drinkki tais olla vähä liikaa", blondi kikatti humalaisesti, samalla kun piteli yhä Danielista kiinni. Hän katseli itseään hissin peilistä ja pöyhi toisella kädellään vaaleita hiuksiaan. Lopulta hissi saapui oikeaan kerrokseen ja Viivi astui ulos, tosin hän oli vähällä kompastua, mutta onnistui pysymään pystyssä. Sitten hän jäi itsekseen kikattaen odottamaan, että Daniel avaisi asuntonsa oven.

Harvalle nyt ei olisi kelvannut. Kyllähän Daniel Viivin vastauksen olisi periaatteessa kysymättäkin tiennyt, harva nainen oli kieltävästi vastannut, jos Daniel oli moisen kysymyksen esittänyt. Mutta aina sellaisiakin outolintuja mahtui mukaan – tai jopa sellaisia, jotka kyllä yömyssyt ottivat, mutteivät sen enempää. Jos ihan rehellisiä oltiin, niin sellainen oli sangen ärsyttävää Danielista, ellei jopa vittumaista. Kuin heilutella tikkukaramellia lapsen edessä ja viime hetkellä vetää moinen herkku pois ulottuvilta.

A-rappuun päästyään he matkustivat Danielin yllätykseksi hissillä – Viivi vain käveli hissille ja varmisti oikean kerroksen. Daniel yleensä vain hölkkäsi raput alas ja ylös toiseen kerrokseen, sillä pelkkään hissin odottamiseen menisi yleensä saman verran aikaa. Viivi roikkui miehen käsikynkässä, mutta eipä tuo nyt järin Danielia haitannut. ”No ethän sä nyt ees oo missään erityisen pahassa kunnossa”, Daniel vain naurahti, ”mä en oo esimerkiks joutunu poimimaan sua lumihangesta tai mitään.”

Yllättäen ei mennytkään kovin kauaa, kun kaksikko jo astelikin ulos hissistä Danielin asunnon ovelle. Antonin ei pitänyt olla kotona – eikä mies ollutkaan, kun Daniel sai oven avatuksi ja tultua Viivin perässä peremmälle. Asunto melkein kaikui tyhjyyttään ja pimeyttään, ennen kuin Daniel napsautti valokatkaisijaa. ”Tervetuloa, millasta yömyssyä neidille sais olla? Pistetäänkö ihan snapsipaukut vai talon parasta punaviiniä? Chileläistä”, Daniel selitti samalla kun tarjoutui ottamaan Viiviltä takin ja ripustamaan sen naulakkoon.