Sä oot se kenen kanssa voin nauraa, vaikka ei olisi mitään naurettavaa

Perjantai 17.02.2012 - klo 18:15 ->
Kiiran ja Mikaelin asunto
Mikael Vuori & Kiira Anttonen

Tämä viikko oli ollut Kiiralle poikkeuksellisen kiireinen. Yleensä hänellä oli aikaa pyöriä ystäviensä kanssa ulkona, käydä elokuvissa, kahvilla, shoppailemassa, viettää muuten vain aikaa yhdessä mutta tällä viikolla hänestä tuntui, että hän oli juonut niin ees taas ympäriinsä, että hän ei ollut iltaisin jaksanut tehdä yhtään mitään. Töissä oli ollut tällä viikolla poikkeuksellisen paljon asiakkaita ja osan Kiira oli suosiolla siirtänyt ensi viikolla, hän ei kerta kaikkiaan jaksanut enempää. Niin paljon kuin hän rakastikin työtään niin siitä huolimatta hänkin kaipasi vapaa-aikaa.

Tänään Kiiran oli pitänyt lähteä ystäviensä kanssa baariin mutta töistä tultuaan Kiira oli suosiolla vaihtanut rennommat vaatteet päälle, syönyt hyvin ja vetäytynyt huoneeseensa päiväunille. Mikaelkin oli ollut missä lie omilla teillään, joten Kiiralla oli hyvin aikaa nukkua ihan kaikessa rauhassa, kun kotona oli niin hiljaista. Tosin, eipä Mikaelin läsnäolo ollut Kiiraa ennenkään estänyt mitään tekemästä mutta silloin kun kummallakaan ei ollut mitään menoja ja he olivat samaan aikaan kotona niin mielellään he viettivät aikaa yhdessä eikä siihen yhteisen ajanviettoon nukkuminen kuulunut. Olikin oikeastaan hassua, miten he edelleen jaksoivat viettää aikaa yhdessä niinkin paljon, sillä he olivat asuneet yhdessä jo melko kauan ja näkivät toisiaan suhteellisen usein, joten voisi kuvitella, että toisen naama rupeaisi jo pikkuhiljaa kyllästyttämään. Kiira kuitenkin viihtyi kämppiksensä seurassa ja vietti mielellään aikaa tuon kanssa.

Päiväuniensa jälkeen Kiira oli tullut takaisin yhteisten tilojen puolelle ja linnottautunut keittiönpöydän ääreen kynsitarvikkeidensa kanssa. Hän oli vasta huollattanut geelikyntensä mutta hän halusi koristella ne jollain uudella tavalla ja vaikka hän oli tehnyt muutaman geelikynnet tänään töissäkin, halusi hän silti tehdä uudet kynnet myös itselleen tänään. Välillä Kiira vilkuili kelloaan, miettien, mitä tänään vielä voisi tehdä. Jos Mikael ei lähtisi illalla mihinkään niin hän voisi ehdottaa miehelle vaikka elokuvan vuokraamista. Jotain kivaa olisi kuitenkin mukava tehdä, Kiira ei halunnut sentään vain olla tekemättä mitään, vaikka kotona sattuikin perjantai-iltana olemaan.

Mikael oli jälleen kerran inhonnut työpäiväänsä ylitse kaiken. Kymmenen tunnin työrupeama ei kauheasti jaksanut naurattaa miestä ja tuo olikin huokaissut helpotuksesta, kun työt oli siltä päivältä tehty. Lihakset huusivat kärsimystään, kun Mikael oli nakitettu päivän aikana kantamaan mikki hiiri - pojankloppienkin laatikoita. No, pidemmän päälle sellainen treenaaminen ja lihassärky teki vain hyvää; naisethan iloitsivat lihaksikkaista miehistä.
Mies ei todellakaan ollut suunnitellut sille perjantaille yhtään mitään tekemistä. Ei ainakaan mitään mikä vaatisi ravaamista paikasta a paikkaan b. Mikael yksinkertaisesti vain halusi päästä ehjänä kotiin saakka ja viettää rauhallisen koti-illan - se tuskin oli liikaa pyydetty?

Kotimatkalla Mikael otti suunnaksensa lähikaupan vielä ennen kuin päätyisi Huvilakujalle saakka. Matkaan päätyi pitsa-ainekset (sillä mieshän ei todellakaan ostellut valmiita pitsoja saatika tilannut pikaruokia), pari pullollista limua, pussillinen sipsejä ja koppa kaljaa, jotka kaikki varmasti lämmittäisivät mieltä enemmän tai vähemmän illan aikana.
Viikonlopun vapaus kutkutteli mieltä ja sai miehen huulilla käymään hymynpoikasen hänen maksaessa ostoksia kassalla. Tuntui äärettömän hyvältä päästä taas pariksi päiväksi eroon siitä stressistä, joka velloi aina arkipäivisin hartioilla. Vaikka palkka oli sananmukaisesti helvetin hyvä, ei Mikael siltikään kyllä edes senkään verukkeella jaksanut sanoa työtään mukavaksi ja nautinnolliseksi. Mammonaa oli ehtinyt kertyä tilille sen verran mukavasti, että periaatteessahan hän olisi kykeneväinen ottamaan vaikka parinkin kuukauden palkattoman vapaan, jos sikseen tulisi, että stressi yltäisi sietorajoille saakka ja saisi verisuonen vielä poksahtamaan ohimossa. Silloin mies selvästikin olisi loman tarpeessa. Mutta vielä ei ollut sen aika. Pitäisi harkita tarkkaan mihin ottaisi ja lähtisi.

Vihdoin mies pääsi koti-ovelle saakka, työnsi avaimen lukkoon ja avasi oven. Kaljojen kilinästä ei voinut erehtyä, kun Mikael onnistui römyämään eteiseen saakka ja kiskoi oven takanaan kiinni. Katse paikallisti hetkessä Kiiran talvivermeet.
''Ootsä himassa vai kummitteleeko noi sun vaatteet täällä vaan mulle?'' Mikael huikkasi potkiessaan talvitennareita samanaikaisesti jaloistaan ja heittäen takkinsa naulakkoon saakka. Mies käveli keittiön puolelle ja pysähtyi jääkaapin kohdalle, alkaen lappaamaan tavaroita ruokakassista kylmään. Ja, koska lämmin kalja maistui paskalta, mies mahdutti täyteen ahdattuun jääkaappiin muutaman keskiketterän vähän kieli keskellä suuta, kun huomasi jääkaapin hyllyjen aavistuksen notkuvan ruokatavaroiden ja pullojen painosta.
Saatuaan taiteellisen visionsa valmiiksi mies käännähti Kiiraa kohti leveän hymyn kera.
''No mutta, ootko sä jäänyt ihan vain mun vuokseni tänne viettämään iltaa? Vai kenties ootko sä vasta valmistautumassa bilettämistä varten?'' Viimeisellä lauseellaan mies tottakai viittasi kynsien hoitamiseen ja miehen huulilla kävi väistämättäkin virnistys tuon rysähtäessä istumaan keittiönpöydän äärelle itsekin.

Kynsien koristeleminen oli Kiiralle suorastaan taidetta ja siihen hommaan hän pystyi keskittymään vaikka millaista häiriöiden uhatessa. Kynnet olivat hänelle lähes suurin rakkaus tällä hetkellä ja hän ei nähnyt mitään syytä, miksi olisi kyllästynyt siihen hommaan missään vaiheessa. Sitäpaitsi, kynsistä tuli aina kauniit ja juuri mieleiset kun ne laittoi itse ja siinä oli hyvä sivutyö, josta ansaitsi hieman rahaakin. Nytkin Kiira kyllä kuuli, että ovi kävi ja melkoisen pullojen kilinän kanssa Mikael ilmeisesti tuli kotiin mutta hän ei silti vilkaissutkaan eteisen suuntaan, hän oli niin keskittynyt kynsiensä koristeluun.
"En mä oo kotona, mä lähin kesävaatteissa ulos ja nyt ne talvivaatteet siinä vaan kummittelee sulle.." Kiira huikkasi takaisin hieman huvittuneeseen sävyyn, pitäen katseensa edelleen kiinni kynsissään.

Kiira oli saanut kyntensä lähes valmiiksi, niiden pitäisi vaan antaa vielä kuivua, joten nyt hän pystyi nostamaan katseensa paremmin Mikaelin suuntaan. Kaupassa tuo oli ainakin käynyt ja selvästi jo valmistautunut viikonlopun viettoon, semmoinen kilinä ja kolina tuon pussista kuului, kun tuo tuli keittiöön ja alkoi laittaa tavaroita jääkaappiin. Kiiran olisi tehnyt mieli huomauttaa, että jääkaappiin nuo kaikki pullot eivät varmasti mahtuisi mutta Mikael oli selvästi päättänyt mahduttaa sinne niistä edes osan, sen verran keskittyneeltä mies näytti. Kiira siis vain katselikin miestä hieman huvittuneena, heilutellen samalla hieman käsiään, yrittäen kuivatella kynsiään. Kynsien kuivattelu olikin ärsyttävin vaihe kynsien koristelussa ja lakkaamisessa, sillä hän onnistui melkein joka kerta sotkemaan kyntensä johonkin ja homma piti aloittaa sitten alusta.

Miehen sanoille Kiira pudisteli päätään. Ei hän nyt sentään Mikaelin takia jäänyt kotiin, häntä ei vain ollut huvittanut lähteä mihinkään eikä hän kyllä olisi edes jaksanut. Ehkä sitten huomenna, jos sattuisi olemaan vaikka virkeämpi olo...
"En mä oo mihinkään lähdössä mut en mä kyllä sunkaan takia tänne jääny." Kiira sanoi virnistäen, kääntäessään samalla katseensa paremmin Mikaeliin, kun tuokin istuutui pöydän ääreen. Olisi tietysti mukavaa, jos Mikael ei olisi lähdössä mihinkään ja tuosta olisi seuraa täksi illaksi mutta kyllä Kiira pärjäisi yksinkin kotona, jos miehellä olisi jo muita suunnitelmia.
"Mä en yksinkertasesti jaksa lähtee yhtään mihinkään. Mulla on ollu nii kiireinen viikko, mä en oo kerenny yhtään ihan vaan olla ja rentoutua, joten nyt mä aattelin sit jäädä himaan. - Ootsä sit lähdössä jonnekkin tänään?"

Kiiran vastaus sai Mikaelin väistämättäkin hymähtämään kevyen huvittuneesti.
''Niin mä vähän ajattelinkin..'' Mies mutisi lähinnä itsekseen, pienen hymynkareen kareillessa tuon huulilla. Siinä oli kieltämättä hyvät puolensa, kun asui naisen kanssa saman katon alla. Ei tarvinnut alkaa napisemaan äijämäisestä törkyisestä käytöksestä. Sai vain itse olla se sikaileva osapuoli; tosin Mikaelhan ei sikaillut. Ehei, ei ikinä. Hän eli erittäin siveellistä elämää käyttäytyen mahdollisimman siivosti - varsinkin siis silloin, kun läsnä oli naisia. Hänhän oli siveyden sipuli ja herrasmies konsanaan, vaikka saattoikin maata joskus krapulahönöissään sohvalla pelkät bokserit vaatetuksenaan mutta sitäkin tapahtui onneksi melko harvoin.

Mies kohotti suurieleisesti kulmiaan kuullessaan Kiiran vastauksen hänen kysymykseensä ja salli itsensä näyttää hetken aikaa jopa teatraalisen järkyttyneeltä.
''Kamalaa. Mä kun ehdin jo kuvitella, että musta tykätään niin paljon, että sä oot jäänyt ihan mua varten kotioloihin. Mut ehei.'' Mikael henkäisi, kuin olisi suuremmankin luokan shokissa; tosin kuvaa vääristi hieman se, että suupielille venyi kokoajan virnistys miehen lopulta vain naurahtaessa.
Tuo nojasi kyynärpään pöydälle ja leuan kämmentään vasten ja mutristi kevyesti huuliaan muka kovinkin pohdiskelevaan sävyyn, kunnes lopulta vain puisteli päätään.
''En mä. Mäkin oon ehtiny juosta tuulispäänä jo töissä niin ei yhtään huvita lähteä tänään yhtään mihinkään. Siks mä ostinkin ainekset kaupasta, jos sais aikaseks tehtyä pitsaa ja on tuolla oluttakin ja limua, ja ties mitä muuta. Jos seura ja ruoka kelpaa tän illan aikana niin mä teen sitten isomman pitsan.'' Mies hymyili viimeisimmän lauseensa aikana silmäillessään Kiiraa kohden ja käännähti katsomaan olohuonetta kohden arvioivaan sävyyn.
''Tuliskohan telkkarista joku hyvä leffa vai olisitko sä halunnu lähteä vuokraamaan mun kanssa jotain?''

Kiira katseli tyytyväisen oloisena kynsiään, kiinnittämättä oikeastaan Mikaelin ensimmäisiin sanoihin mitään. Eiköhän Mikael kuitenkin ollut jo tähän mennessä päätellyt, että hän tosiaan oli kotona ja ei ne vaatteet siellä mitään itsekseen kummitelleet. Kiiran mielestä oli kuitenkin mukavaa, että Mikael oli nyt tullut kotiin ja heidän asunnossaan oli hieman elämääkin, siellä oli niin ahdistavan hiljaista, kun Kiira oli ollut yksin. Juuri tämän takia Kiira ei ollut alunperinkään halunnut asua itsekseen, - hän kaipasi elämää ympärillensä eikä oikein viihtynyt omissa oloissaan, joten kämppis oli ollut mitä mainioin vaihtoehto. Sitäpaitsi, hyvinhän he olivat Mikaelin kanssa samassa asunnossa viihtyneet, mitään sen suurempia ongelmia ei ollut onneksi tullut vastaan.

"Voi sua raukkaa, ehkä mun pitää sun lohdutukseks sanoo, et ehkä mä ihan pikkusen aattelin, et sä ehkä saattaisit haluta olla mun kanssa tänään ja siks mä jäin himaan. Ihan näiin pikkusen.." Kiira sanoi, näyttäen samalla etusormellaan ja peukalollaan jotain onnettomaton pientä väliä, hymyillen sitten leveästi. Kyllä hän tiesi Mikaelin vain pelleilevän ja niin hän teki kyllä itsekkin. Oli vain mukava vitsailla kunnolla jonkun kanssa, Kiira oli niin tottunut tällä viikolla olemaan töissään kiinni, ettei ollut yhtään ottanut rennosti mutta nyt hän sai vitsailla ja pelleillä niin paljon kuin vain jaksoi, Mikael tuskin pahemmin välittäisi, kyllä tuo nyt hänen huumorintajuaan oli oppinut ymmärtämään.

Kiira nyökkäsi ensin päätään Mikaelin selittäessä, että tuollakin oli ollut kiireinen viikko töissä. Totta, eipä Mikaeliakaan paljon ollut näkynyt eivätkä he oikein olleet mitään yhdessä tehneetkään tällä viikolla, hyvä että olivat edes jutelleet, kun kummallakin oli ollut niin kiire.
"Seura kelpaa, ruokaa kelpaa myös, joten mikä ettei." Kiira sanoi sitten hymyillen. Hän ei ollutkaan pahemmin edes syönyt tänään mitään sen kummempaa, joten pizza kyllä maistuisi paremmin kuin hyvin ja ei seurassakaan ollut mitään valittamista. Mikaelin seuraaville sanoille Kiira kyllä hieman jo naurahti.
"No mä itseasiassa mietinkin, et joku leffa vois olla jees, jos sulla ei oo muuta tekemistä. - En mä kyllä tiiä tuleeko telkkarista mitään, kai sieltä nyt joku. Ja on mulla ainaki muutama dvd, jos ei jaksa lähtee vuokraamaan mitään."

''Oi miten ihanaa, toi lämmitti mun sydäntäni aivan älyttömän paljon. Nyt mä voin olla ikuisesti onnellinen.'' Mies virnisti, nousi toviksi ylös pöydän äärestä ja käveli käymään uudemman kerran jääkaapilla. Vaikka limu oli vielä huoneenlämpöistä niin Mikael antoi itsellensä luvan kaataa lasilliset, sillä sai limusta muutenkin kylmää, kuin vain jääkaapissa. Tuo kumartui avaamaan pakastimen oven jääkaapin alta ja poimi muotista muutamat jääpalat kumpaankin lasiin. Olé, kylmä limu oli valmista tarjoiltavaksi. Mikael sulki pakastimen oven jalallaan, kummassakin kädessään lasi ja käveli takaisin pöydän ääreen, ojentaen toisen juomalaseista Kiiran eteen.
''Nyt mä ainakin oon ihan kiva kämppis.'' Mikaelin huulille kohosi ovela virnistys ja tuo kohotti kulmiansa sanojensa päätteeksi. Oli ihan kiva olla vähän säälittävän hauska silloin tällöin.

Mikael ilahtui silminnähden, kun selvisi, ettei iltaa tarvinnutkaan viettää ylhäisessä yksinäisyydessä. Se olisikin ollut hieman surullista kasvattaa kiinteän vatsan tilalle kauniin pyöreää kaljamahaa yksinään tissutellen. Ja, jos Kiira ei innostuisi kaljalla läträämisestä, aina kaapista löytyi pari pullollista terävämpää. Miehen mielestä oli lähestulkoon jo häpeällistä, jos ei ollut yhtäkkisiä mielihaluja varten paria pulloa kaapista. Mikael muisteli, että edellisellä Alkon reissulla hän oli aivan varmasti ostanut puhtoisen Suomi -viinan lisäksi myös pullon punaviiniä ihan vain vierasvaraksi (tai sitten myöhemmin itselleen juotavaksi). Kyseisestä viinakauppareissusta miehellä tosin ei ollut liiemmin muistikuvia. Viina oli turruttanut mielen siltä illalta aikalailla totaalisesti.
Mies loi ystävällisen katseensa Kiiraa kohden, vinon hymyn kohotessa kasvoille.
''Eiku kuule kyllä me jaksetaan mennä vuokraamaan. Mä voin maksaa pari leffaa meille katteltavaks. Siellä vois olla ihan kivoja jotain uutuuspätkiä vuokrattavana.'' Mikael jäi pohtimaan ja kävi kiivaasti mielessään läpi elokuvia, joita oli halunnut jo jonkin tovin nähdä.
''Tai sitten jotain vanhempaakin matskua. Me voidaan ottaa kato jotain siirappista romantiikkaa, kun mä uskon, että sellanen uppois suhun paremmin, kuin toiminnalliset rätinät ja räiskinnät.'' Sanoistakin sen jo kuuli, että mies kiusoitteli minkä vain suinkaan kerkesi. Ei siinä mitään, hänhän itse sitäpaitsi kuului vannoutuneisiin romanttisten elokuvien katselijoihin ja Mikael uskoi, että Kiira tiesi sen varsin hyvin.

Kiira seurasi katseellaan, kun Mikael nousi taas pöydän äärestä ja tuon mennessä jääkaapille. Siinä Mikaelia katsellessaan Kiira upposi hieman omiin ajatuksiinsakkin ja katseli vain, kun toi kaatoi limua kumpaankin ottamaansa lasiin sekä laittoi niihin myös jääpaloja. Kiira ei voinut olla hymyilemättä tuota katsellessaan, olihan sen nyt mukavaa, että seurana oli joku ja Kiiralla olisi voinut käydä paljon huonompi tuuri kämppiksen kanssa. Mikael oli kuitenkin oikeasti hyvää seuraa ja todella mukava, joten mitään valittamista hänellä ei todellakaan tällä hetkellä ollut. Mikaelin tullessa takaisin pöydän ääreen ja laskiessa toisen laseista Kiiran eteen, nainen virnisti tuolle ja tuon sanoille.
"Okei, ehkä sun pisteet mun silmissä nous nyt vielä vähän." Kiira sanoi sitten virnistäen.

Kiira naputteli kynsiään kevyesti pöydän pintaa vasten, uskoen nimittäin, että kynsilakat ja koristelut olivat varmasti jo kuivuneet ja kynnet tuskin enää voisivat mennä mitenkään pilalle. Samalla hän kuunteli Mikaelin pohdintoja siitä, että kyllä he voisivat jonkun elokuvan lähteä vuokraamaan ihan videovuokraamosta. Kiiraa hymyilytti väkisinkin, kun Mikael lupautui maksamaan heille pari elokuvaa. Kiirasta tuntui todella mukavalta, että hän oli löytänyt itselleen tuollaisen kämppäkaverin sekä ennen kaikkea ystävän. Joku saisi Mikaelista vielä aivan varmasti hyvän miesystävän itselleen, ihme, että tuo ylipäätänsä edes enää oli sinkku.
"No jos sä nyt välttämättä haluat nii mennään vaan, ainakin on enemmän vaihtoehtoja valita."

"Aijaa ja säkö muka et tykkää romanttisista leffoista? Älä ees yritä väittää vastaan, kyllä me kumpikin tiedetään totuus." Kiira ei malttanut olla sanomatta naurahtaen. Hän kyllä tiesi varsin hyvin, että myös Mikael piti romanttisista elokuvista mutta se ei kyllä todellakaan haitannut häntä, päinvastoin. Oli vain kiva, ettei Mikael aina halunnut olla katselemassa mitään taisteluelokuvia tai ties mitä älytöntä, Kiira kun ennemmin uppoutui jonkun romanttisen elokuvan maailmaan mukaan.
"Joku romanttinen leffa vois kyllä olla jees... Mä ainakin tykkäisin."

Miehen huulille venyi väkisinkin kevyt virnistys Kiiran sanojen päätteeksi ja Mikael hymähti. Enemmän, kuin mitään muuta sillä hetkellä, mies ajatteli sitä, että hän oli äärettömän tyytyväinen siihen päätökseen, että oli lähtenyt hakemaan itselleen kämppistä asuntoon. Hän oli kuitenkin vielä nuori, sinkku ja menoissa ja meiningeissä kokoajan mukana, joten miksi turhaan olisi pitänyt vain itsensä hallittavana sen kokoista asuntoa. Ja kämppiksen löytäminen oli ollut kuin lottovoitto; hän oli löytänyt Kiiran mukaan elämäänsä.
''Hyvä, että edes ihan vähän.'' Mikael totesi viimein, vinon hymyn pysytellessä miehen kasvoilla.

''No mä välttämättä haluan.'' Mies nauroi, silmäillen Kiiraa kohden sanojensa aikana. Syrjäkarein Mikael kääntyi vilkaisemaan ulos ikkunasta ja silmiin kohosi kevyen huvittunut pilke tuon kuullessa Kiiran sanat. Kieltämättä nainen oli oikeassa, mutta mitäänhän herra kovakalloinen ei myöntänyt, ainoastaan virnisti viattomaan sävyyn kääntäessään katseensa takaisin Kiiraa kohden.
''Mitään en myönnä, enkä kiellä.'' Mikael suostui kuitenkin toteamaan, ikäänkuin sillä olisi ollut muka jotakin painoarvoa. Romantikko mikä romantikko piili siellä herra casanova -kuoren alla. Kiira taisi olla niitä ainoita, jotka tiesivät Mikaelista niinkin mitättömän pieniä paljastuksia, kuin romanttisista elokuvista pitämisen. Mutta pienilläkin asioilla oli loppupeleissä suuri merkityksensä.

Mikael kiskaisi loput lasin sisällöstä alas kurkustaan ja nousi ylös pöydän äärestä, poimi lompakon keittiön tasolta ja tunki rahasamponsa farkkujen taskuun. Mies käännähti vilkaisemaan Kiiraa kohden.
''Lähdetäänkö me nyt vai heti?'' Virnistys sanojen perään kruunasi koko lauseen ja oikeastaan sen enempää odottelematta tuo käännähti kannoillaan mennäkseen eteiseen. Se ei selvästikään ollut ollut kysymys, vain suora toteamus, että nyt mennään. Ja Mikael ei hyväksynyt kieltävää vastausta.
Mies kiskoi kengät jalkoihinsa ja heitti takin niskaansa ja suuntasi Kiiraa kohti katseensa.
''Mä olen valmis, ootko sä?''

"No mä oisinkin jo ollu ihan hämilläni, jos sä oisit jotain suostunu myöntämään.." Kiira totesi vain hieman huvittuneeseen sävyyn. Kyllä hän tiesi totuuden sanomattakin, joten se nyt periaatteessa ihan se ja sama myönsikö Mikael mitään vai ei. Oli kyllä kieltämättä mukavaa, että hänen kämppiksensäkin piti saman tyylisistä elokuvista kuin Kiira, yleensä hän oli nimittäin tottunut siihen, että miehet eivät suostuneet vilkaisemaankaan romanttisten elokuvien suuntaan ja Kiira sai ne elokuvat katsella joko ihan yksin tai jonkun naispuolisen kaverinsa kanssa mutta oli siinä oma hupinsa, jos sai katsella romanttisia elokuvia jonkun miehen kanssa. Vaikkakin kyseessä oli "vain" hänen hyvä ystävänsä.

"Hei, oota nyt edes hetki!" Kiira sanoi naurahtaen Mikaelin perään, kun mies oli jo noussut hirveällä vauhdilla pöydän äärestä ja painunut eteiseen. Kiira joi juomansa loppuun hieman huvittuneen näköisenä ja valahti olevinaan mahdollisimman laiskaksi tuolille, hän ei olisi millään jaksanut lähteä yhtään mihinkään ja pitihän sitä nyt hieman Mikaelille esittää, että hän ei muka nousisi tästä mihinkään. Ei hän ollut liikkeissään muutenkaan ihan yhtä nopea kuin Mikael, varsinkaan työpäivien jälkeen. Nytkin Kiira olisi voinut mennä vaikka hetkeksi nukkumaan ja odottelemaan, että Mikael kävisi vuokraamassa sen elokuvan.
"Entä jos mä en jaksa lähtee mihinkään.." Kiira sanoi Mikaelin perään huvittuneesti naurahtaen.

Lopulta Kiira sitten nousi pöydän äärestä hieman vastahakoisesti ja meni eteiseen, ottaen ensimmäisen lattialta käsiinsä käsilaukkunsa, ryhtyen tutkimaan sen sisältöä. Lompakko ja avaimmet siellä olivat, kännykkä taisi olla olohuoneessa latauksessa. Tuskimpa hän kännykkää edes tarvitsisi tälle reissulle mukaan, jos jollain oli ihan hengenhätä niin Mikaelillekkin voisi soittaa. Kiira laski sitten laukkunsa takaisin lattialla ja ryhtyi laittamaan kenkiä jalkoihinsa sekä takkia päälleen.
"Sit ei kyllä ihan näin vauhdilla valita sitä leffaa." Kiira totesi virnistäen.

( anteeks kovasti pieni kestäminen vastaamisessa, pitäny juosta pää kolmantena jalkana töiden ja kodin väliä niin jäänyt hetkeks koneella oleminen. nyt taas vähän helpottanu kiire niin ennättää vastailemaankin c: )

Mikael nauraa hörähti kuullessaan Kiiran toppuuttelun. Mies nojasi kylkensä ovenkarmia vasten ja silmäili rötväilijää kohden kulmiaan suurieleisesti kohottaen.
''Mieti nyt nainen hyvä miten kiva on, kun on ensin käyny vuokraamassa ne leffat ja sit voi vaan rojahtaa koko loppuillaks sohvalle.'' Tuo huomautti tietäväiseen sävyyn, joka kertoi siitä, että Mikael harrasti samanlaisia äkkilähtöjä useamminkin. Hän sananmukaisesti rakasti sitä tunnetta, kun kaikki velvoitteet oli hoidettu pois alta ja koko loppupäivän ajan pystyi vain olemaan ja rentoutumaan.
''Tosin mä en voi ihan rötvätä samalla tavalla, kuin sä, jolle mä suon nyt tämmösen hienon hemmotteluillan. Ku mun pitää kuitenkin tehdä meille sitä ruokaakin jossain välissä.'' Mies väläytti loistokkaan hymyn sanojensa päätteeksi ja toiveikas hymy leveni entisestään, kun Mikael havaitsi Kiiran nousevan ylös pöydän äärestä. Mikaelin huulilta karkasi vaikuttunut vislaus ja mies ei voinut olla nauramatta Kiiran kommentoimiselle.
''Joo älä murehdi, saat valita ihan kaikessa rauhassa jotkut tosi kivat romantiikkapätkät katteltavaks.''

Mies avasi oven kaksikolle ja reissu videovuokraamon puolelle voisi alkaa. Mitä nopeammin se oli hoidettu, sitä nopeammin hän pääsisi tekemään armaan kämppiksensä illasta huisin mukavaa. Videovuokraamolle ei onneksi ollut mitenkään pitkälti, sillä matkan taittoi jo vartissa.
''Onks sulla ollu rankka viikko duunissa?'' Mikael vilkaisi kävelynsä lomasta syrjäkarein Kiiraa kohden, tarttui kiinni vuokraamon ovenkahvasta. Tuo päästi Kiiran edellänsä sisälle liikkeeseen ja loi silmäyksin elokuvia pursuaviin hyllyihin, poimien käteensä halpatuotannon hölmön romanttisenkomedian silmäillen takakannen tekstiä puolihuolimattomasti, katseen kuitenkin oikeastaan käydessä enemmänkin Kiiran suunnalla, kuin itse tekstissä. Jos Kiira ei olisi hänen kämppiksensä, Mikael olisi saattanut tehdä riskialttiita siirtoliikkeitä jo aikapäiviä sitten - tuo kun oli oikein hyvännäköinen nainen. Mutta kämppiksiin ei koskettu, sääntö numero yksi. Ainakin se oli pätenyt vielä tähän asti.

"No, onhan mulla onneks sitten kiva loppuilta tiedossa. Melkein vois tottua tuommosiaan hemmottelulupauksiin. - Ja varo vaan, nyt kun sä pidät tämmösen hemmotteluillan mulle nii mä oikeesti meen vielä tottumaan semmoseen." Kiira totesi hieman huvittuneeseen sävyyn, samalla kun laittoi kaulahuivia kaulansa ympärille. Kiira ei tosiaan edes muistanut, milloin joku olisi hemmotellut häntä oikein kunnolla. Avioliittonsa aikana loppuajasta hänen ex-miehensä ei paljoa huomiota Kiiraan kiinnittänyt, ainakaan positiivisessa mielessä. Eron jälkeen Kiira ei ollut seurustellut kenenkään kanssa, satunnaisia yhden illan juttuja kyllä oli ollut mutta eivätkä mitkään yhden yön suhteet keksineet järjestää leffailtaa ja vielä luvata tehdä ruokaa. Tämmöinen hemmoittelu ja ylipäätänsä vaihtelua arjesta kyllä kelpasi Kiiralle paremmin kuin hyvin.

Lopulta kaksikko sitten pääsi lähtemään, Mikael vielä avasi oven Kiiralle ja niimpä he sitten poistuivat asunnosta ja lähtivät ensin rappukäytävässä alakertaan, siitä lopulta sitten pihalle. Videovuokraamo ei ollut onneksi kaukana mutta Kiiraa laiskotti silti. Hän olisi niin mielellään vain jäänyt kotiin ja odotellut, että Mikael olisi vuokrannut heille jonkun hyvän elokuvan; hän kyllä luotti Mikaelin makuun ja tiesi, että mies olisi onnistunut vuokraamaan heille jonkun elokuvan, josta hänkin olisi tykännyt.
"Joo, liiankin. Ehkä mun työtä ei varsinaisesti voi sanoo rankaks mut mulla on ollu nii paljo asiakkaita tällä viikolla, et vähemmälläkin ois pärjänny. - Entäs sulla?"

Samalla he sitten jo saapuivatkin videovuokraamoon ja Kiira vielä vilkaisi hymyillen Mikaelia vastakysymyksensä jälkeen, astuen sitten sisälle. Kiiralla ei kauheasti ollut aavistusta siitä, mitä hän haluaisi katsoa, joku romanttinen elokuva kyllä olisi kiva mutta kun niitäkin elokuvia oli niin mielettömän määrät, ettei Kiira tiennyt, mikä olisi ollut hyvä tälle iltaa. Kiira kävelikin yhden hyllyn luokse ja nappasi sattumanvaraisesti jonkun elokuvan käsiinsä. Hän sitten keskittyikin lukemaan elokuvakotelon takakantta mutta samalla hän vilkuili Mikaelin suuntaan, sillä jokin vaisto Kiirassa sanoi, että häntä tarkkailtiin ja oikeassa hän oli, - Mikael vilkuili häntä aina välillä. Kiira ei sanonut mitään, hymyili vain heidän katseidensa kohdatessa ja laski sitten katseensa sitten takaisin elokuvasta kertovaan tekstiin. Mikael oli kyllä ihan mahtava; mukava, ystävällinen, huumorintajuinen, hyvännäköinen.. Kaikkea mitä Kiria mieheltä odotti. Ainut mutta oli se, että Mikael oli Kiiran kämppis. Siinä oli melkein liian iso mutta.

[Juu ei se mittään, semmosta sattuu aina välillä, ymmärrän kyllä ]

Mikael nauraa hymähti kuullessaan Kiiran vastauksen sanoihinsa ja kohotti tietäväiseen sävyyn kulmiansa.
''Mikä tahansa työ tuntuu pidemmän päälle raskaalta ja loppujenlopuks sitä vaan kaipaa jossain vaiheessa hengähdystaukoa. Sellaista taukoa, joka mekin saadaan, kun vietetään tämmönen ilta.'' Mies virnisti lauseensa loppupuolella ja hänen ei tarvinnut pohtia paria sekuntia pidempään vastausta siihen, että oliko hänen viikkonsa ollut rankka vai rankka.
''Mut no joo kieltämättä; oli rankka viikko. Huitasin muutamat ylityötunnit ja se heti näkyy ja tuntuu. Et kiitos vaan sulle, kun jaksoit jäädä mun seuraks tänään. Mä en todellakaan olis jaksanut lähteä mihinkään baarireissulle etsimään mitään hurjemman luokan bailuseuraa. Kiva koti-ilta kelpaa enemmän ku hyvin.''

Mies kohotti katseensa kunnolla elokuvan takakannesta kohti Kiiraa ja heilutteli ainakin yhtä hyvää vaihtoehtoa tuon kasvojen edessä, hymyn hiipiessä kasvoille.
''Ai miten niin mä tykkään tämmösistä..'' Mikael ei kyennyt olemaan nauramatta, kun paljasti kokoaika enemmän ja enemmän sisäistä herkkää poikaansa. Dvd'n kansikuvassa komeilivat kirjaimet Holiday. Imelää rakkaushömppää. Sopiko se kämppisten katseltavaksi keskenään? Tottakai. Hehän olivat vain ystäviä, mitä väärää siinä olisi, jos katsoisi vuosisadan rakkaustarinaa. Mies naisen kanssa.
Oliko Mikael siis ajatellut Kiiraa joskus muullakin tavoin, kuin pelkkänä ystävänä ja kämppiksenä? Jotta oltiin rehellisiä niin tottakai oli, mutta hyvää ystävyyttä olisi todella sääli lähteä rikkomaan ihastumistunnustuksilla. Kiiralla oli varmasti joku kierroksissa; ei yksinkertaisesti niin hyvännäköinen nainen kulkenut vapailla markkinoilla pitkään. Tai Mikael tietysti saattoi olla vainoharhainen.

''Ootko sä ehtiny löytämään jotain kivaa?'' Mikael piti katseensa Kiiran silmissä ja huulilla ollut hymynkare syveni aavistuksen. Voi hyvänen aika, että tuo nainen osasi näyttää jokapäivä niin armottoman hyvältä.