Love must be as much a light, as it is a flame.

Keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Rappu sekä Lauran asunto
Laura Kivikoski & Tommy Reval

(Lauran asukokonaisuus)

Hyväntuulinen Laura oli ollut aikaisin liikenteessä ja tosiaan ollut kokopäivän liikkeellä, sillä aamusta hän oli hakeutunut yliopiston penkille pänttäämään ja osallistunut muutamaan päivän tenttiin. Hän oli viimeiset pari viikkoa lukenut ahkerasti tulevia tenttejä varten, sillä tyttö tosiaan halusi menestyä koulussa vaikka kaiken kiireen keskellä se tuntui joskus lähes mahdottomalta. Vuorokausi kaipasi tosiaan lisää tunteja, mutta Laura tunsi kuitenkin pärjäävänsä, kiireelliseen elämäänsä oli jo totuttu ja ehkä se joskus tulisi helpottamaan, kunhan koulu saataisiin pois alta ja tanssimisen tilalle kunnon ammatti joista tyttö oli haaveillut nuoresta pitäen. Haaveena nimittäin oli ammatti toimittajana joko lehdessä tai sitäkin suuremmassa mediassa – lähinnä kuitenkin lehdessä, millaisissa oli työskennellyt jo nuorempana. Yliopistolta Laura oli suunnannut suoraan ydinkeskustaan, jossa vietti loppupäivänsä.

Tanssiharjoitukset, niiden parissa oli mennyt lähes loppuilta. Tätä ennen hän oli kuitenkin tavannut muutamaa ystäväänsä, käynyt heidän kanssa kahvilla ja ostelemassa lisää kaapintäytettä. Vaatteita – saati laukkuja tai kenkiä ei koskaan ollut liikaa, vaikka perheensä ja kämppäkaverinsa alkoivat olla pikku hiljaa sitä mieltä, että osaa pitäisi laittaa kiertoon, sillä kellään ei tainnut olla naisen kaltaista vaate ja asustevarastoa olemassa. Lopulta Laura oli joutunut kuitenkin lähtemään juoksujalkaa ostoskierrokseltaan, ehtiäkseen harjoituksiinsa joista myöhästi lopulta vain viisi minuuttia. Sen suuremmilta torumisilta selvittiin ja niin loppu ilta kuluikin harjoituksissa.

Kellon lyötyä puoli yhdeksän, Laura heitti autonsa takapenkille treenilaukkunsa ja nousi kyytiin. Muutaman hengenvedon jälkeen hän otti suunnakseen kodin, eli Huvilakujan jonka parkkipaikalle kurvasi lyhyen ajomatkan jälkeen. Laura nousi autostaan ulos ja suuntasi C-rapun luokse, kietoen samalla vaaleat hiuksensa sotkuiselle nutturalle kun asteli ovesta sisälle ja sipsutteli rappuset kolmanteen kerrokseen. Toki talossa oli myös hissi, mutta urheilevana persoonana nuori nainen mieluummin käveli ja samalla matkalla Lauralla oli hyvää aikaa kaivaa laukkunsa pohjalta avaimensa. Kotioven taakse astuttua, huomionsa kuitenkin siirtyi aivan muualle kuin oven avaamiseen, nimittäin kuullessaan rappusissa liikettä hän kääntyi ympäri ja oli valmis tervehtimään toista talon asukkia – sen sijaan ystävällinen hymynsä sai uuden sävyn, nähdessään Tommyn. ”Ai se olit sinä…”

Tommy penkoi takkinsa taskuja hiljaa kiroten. Oliko tuo muka oikeasti unohtanut kännykkänsä autoon? Miestä ei lainkaan huvittanut lähteä tarpomaan pakkaseen yhden puhelimen takia, ainakaan nyt kun Tommy oli kymmenen minuuttia sitten tullut suihkusta. Siellähän jäätyisi. Nuorukainen jätti takkinsa rauhaan ja hymähti mietteliäänä, kunnes lopulta tunki kengät jalkoihinsa. Kai se oli mentävä. Jokuhan saattaisi soittaa vielä tänään, joten puhelin oli siitäkin syystä hyvä olla lähistöllä. Miekkonen heitti avaimet lökäreidensä taskuun, vilkaisi itseään peilistä ja oikoi t-paitaansa. Takkia ei niin lyhyelle reissulle nyt tarvittu. Revalin nuorukainen heilautti oven kiinni ja hieman hyräillen laittoi askelta toisen eteen.

Ei kauaakaan kun ensimmäinen este osui tielle - tämä este tosin oli ihan mieluisa. Lauran sanojen myötä pieni virne kohosi Tommyn huulille ja tuo nojautui porraskaiteeseen.
"Olipa laimee vastaanotto..", mies saneli loukkaantuneena, vaikkei sitä ollut tippaakaan. Eiköhän Laurakin sen ymmärtäisi.
"Ootitko sä jotain muuta kenties?", virnuili Tommy ja silmäili kun Laura avasi asuntonsa ovea. Fiksuna poikana Tommy tottakai sai heti mahtavan ajatuksen - miksipä sitä ei pistäytyisi nopeasti Lauran luona? Nainen haluaisi kuitenkin. Saisi Tommykin jotain hupia iltaansa. Kännykkä saisi odottaa vielä tovin, nyt ei ollut sen aika.
"Mä tässä ajattelin katos että sä mielellään keität mulle varmaan iltateet?", Tommy hymisi huvittuneena. Ensinnäkin, tee oli pahaa. Toiseksi, Laura tuskin oli ajatellut keittää Tommylle mitään litkuja. Se oli kuitenkin vain sivuseikka.
"Joten.. Kiitos kutsusta rakkaani, mä tuun niiiin mielelläni", mies saneli tyytyväisenä kun ovi avautui Lauran avattua sen avaimillaan. Tommy tallusteli naikkosen ohi, läpsäytti toista miehekkäästi takamukselle ja otti sitten kenkänsä lopulta pois.
"Sähän oot timmissä kunnossa - tulitsä just salilta vai onks noi jotku erikoishousut mitkä muokkaa persettä? Eiks naisilla oo sellasia aina..", mumisi Tommy, tarkoituksena puhtaasti vain ärsyttää. Kyllä tyhmäkin tiesi, että mies oli aina pitänyt Lauraa seksikkäänä naisena joka oli hyvässä kunnossa - piti edelleenkin, eikä tuo tosiaan mitään erikoishousuja tarvinnut. Vai mitä ne olivat? Tukisukkahousut? Hitostako hänen miehenä pitäisi tietää naisten vaatteista..

"En mä teetä oikeestaan haluais, ei sul bisseä olis?", kysäisi nuorukainen ja istahti sohvalle. Tämä nojautui selkänojaan huokauksen kera ja loi silmäyksen Lauraan. Mistähän toinen oikeasti oli tulossa?
"Noo.. Mistä sä tulit?", Tommy kyseli ja kohotti kulmiaan hieman. Tuo silmäili Lauraa ja pohti mielessään, oliko toinen aivan raivona siitä että Tommy kutsui itse itsensä toisen asuntoon.

Laura katseli rauhallisena Tommya, eikä reagoinut millään tavalla miehen sanoihin. Sen sijaan hän käänsi selkänsä miehelle ja pujotti avaimen lukkoon, kääntämättä kuitenkaan vielä avainta lukossa vaan sen sijaan hän vilkaisi olkansa yli Tommya, jonka sanoille hymyili vinosti.
”Entäs jos oisinkin odottanut?”, Laura totesi kulmat koholla, hymyillen edelleen vinosti jonka jälkeen kääntyi takaisin oven puoleen ja avasi oven avainta kääntämättä. Ei hän toki ollut odottanut ketään mutta ei Laura ollut odottanut kuitenkaan näkevänsä Tommya, miestä jota oli oikeastaan kaikin keinoin viimeisen kuukauden yrittänyt vältellä. Laura ei osannut oikein käsitellä tunteitaan miestä kohtaan – hän ei tiennyt vihasiko tuota vai rakastiko hän vielä Tommya, mutta siitä ainakin nainen oli varma, ettei osa ärtymyksestään tuota kohtaan ollut kadonnut minnekään. Eikä ihme, mies nimittäin tuntui olevan edelleen se sama, itsekäs ja hurskas mies kuin ennenkin… Joku tuossa kuitenkin veti Lauraa puoleensa ja se jos joku oli ärsyttävää.
”Ai sä oikein ajattelit? Valitettavasti täältä asunnosta ei kuitenkaan löydy sitä sun niin sanottua tee…”, Laura ehti avata suutaan, kun huomasi miehen astelevan ohitseen avoimesta ovesta peremmälle asuntoon, tietämättä oikein mitä sanoa. Miehen läpsäys takapuolelleen sai kuitenkin naiseen mukavasti potkua, sillä hän mutristi huuliaan tyytymättömänä ja asteli lopulta kuitenkin miehen perässä asuntoon, jäätyään hetkeksi katselemaan toisen perään.
”Mä en tainnut kyllä kutsua sua mutta olkoon.”, tympeä hymähdys pääsi naisen huulilta, vetäen oven perässään kiinni samalla kun riisui kengät jaloistaan ja laski treenilaukkunsa eteisen lattialle. Blondi pörrötti hiuksiaan, astellessaan peremmälle asuntoon mutta päästyään keittiöön, Laura kääntyi Tommyn puoleen kulmiaan kurtistaen. Mies tosiaan yritti ärsyttää ja vaikka naisen olisi tehnyt mieli kiljua toiselle – Laura ei aikonut antaa Tommylle sitä iloa, että saisi hänet taas raivonpartaalle.
”Itse asiassa mä harrastan aika paljon urheilua ja tanssin työkseni yhdessä tanssiryhmässä – pitäähän opiskelut ja tää kämppä jollain maksaa.”, toteaa yksinkertaisesti, käsiään levitellessä kämppä – sanan kohdalla. Hetken Laura katseli Tommya, jopa hiukan ajatuksissaan mutta kääntää kuitenkin katseensa pois miehestä ja siirtyy jääkaapille, mistä ottaa kummallekin kaljan.

Laura asteli kaljan kanssa Tommyn luokse ja heittää miehelle pienen matkan päästä Koffin tölkin, istuen tämän jälkeen oman tölkin kanssa yhdelle baarijakkaralle.
”Ole hyvä vain, tämmöstä hienovaraisuutta et nimittäin tule koskaan muulloin täällä enää kokemaan.”, sipaisee muutamaa suortuvaa korvansa taakse ja hymyilee jopa huvittuneena, yrittäen aluksi kaikin mahdollisin keinoin peitellä hymyään mutta lopulta antaa olla. Ehkei tämä olisi niin kauheaa mitä Laura ajatteli, tosin se selviäisi pian, mitä kauemmin hän antaisi Tommyn olla asunnossaan.
”Treeneistä, me harjotellaan yhtä tulevaa keikkaa varten joka on muutaman viikon päästä Tigerissä.”, hymähtää, hörpäten samalla ohrajuomastaan. Laura laski tölkin tämän jälkeen edessään olevalle pöydälle, kääntyen sitten takaisin Tommyn puoleen.
”Nyt kun tää tuntuu sujuvan näinkin kivuttomasti – niin mitä sulle kuuluu?”

Tommy nyökkäili ja virnisti hieman. Ajatus Laurasta tanssimassa oli enemmän kuin miellyttävä, mutta ei sitä ääneen tarvitsisi sanoa. Nainen kuitenkin käsittäisi väärin ja alkaisi heitellä tavaroita samalla kun huutelisi Tommylle kuinka perverssi mies tuo oli.
"Ahm, aivan, aivan. Mikäs se sellanen tanssiryhmä on?", mies kyseli ja raapi niskaansa. Virne kohosi huulille kun mies vaipui hetkeksi ajatuksiinsa. Sellainen joka koostui muutamasta naikkosesta, jotka suhteellisen vähäpukuisina keikuttelivat itseään mm. laivalla ja muissa paikoissa - vaikka baareissa? Ajatus tosiaan oli sangen mielenkiintoinen.
"No sähän voit antaa taidonnäytteen tässä näin. Tottakai ilman kaikkia turhia vaatteita", mies virnuili Lauralle ja väläytti lopulta hymyn. Ehkä nainen osaisi ottaa sen kehuna. Mies nappasi pian tölkin käsiinsä ja avasi sen. Pieni sihahdus kuului, ja lopulta mies heitti pari kulausta olutta kurkustaan. Kyllähän tällainen passaus kelpasi.
"Äläs nyt vielä lupaa tollasta. Mä alan norkoilla sun ovella joka ilta tästä lähtien, kerta täällä ilmasta juomaa saa", mies saneli ja vei tölkin huulilleen taas.
"Tottakai mä voin korvata sen jotenkin. Ehkä mä tarjoon sullekin joskus", mies vinkkasi silmäänsä ja silmäili samalla tölkkiä joka kätösessään oli.

"Ai, katos vaan. Täytyy tullaki sit ehkä paikan päälle kattomaan, eiks niin? Varaat mulle vaan eturivin paikan", mies naureskeli hiljaa ja otti pari kulausta juomastaan. Hmh. Kyllähän tällainen kelpasi. Kaiken lisäksi he eivät Lauran kanssa tapelleet mistään. Se oli normaalia keskustelua - sävytettynä hieman Tommyn naljailuilla.
"Nääh, ei mitään ihmeellistä. Töitä vaan. Ja no, mitä mä nyt vapaa-ajalla. Käyn salilla ja nään ihmisiä. Viikonloput menee juhliessa", mies saneli ja hymähti hieman huvittuneena. Kaiketi sitä sanottiin normaaliksi arjeksi. Mies nosti tölkin taas hetkeksi huulilleen ja silmäili Lauraa, joka jollakin jakkaralla itseään istutti. Olisi mies toki mieluusti toisen viereensä sohvallekin ottanut.
"Mitäs sulle? Sen opiskelun ja töiden lisäks", mies kysäisi lopulta ja hymyili hieman - pitkästä aikaa ilman ilkikurisuutta tai halua kiusata toista.

Laura osasi kuvitella millaisia mielikuvia Tommy loi jo päässään, kerrottuaan nykyisestä ammatistaan miehelle mutta ei blondi antanut asian vaivata.
”Me ollaan vaan sellainen naistanssiryhmä, meitä on aika monta siinä jo nykyään ja esiinnytään nyt keväällä lähes joka viikonloppu jossain yökerhossa… Dazzling Ladies, jos oot kuullu joskus? Voit tulla joskus meitä jopa kattoo jos siltä tuntuu.”, Laura ei tiennyt miksi sanoi niin, ei hänen pitänyt ehdottaa että mies tulisi heitä joskus katosmaan. Se mitä heillä oli ennen ollut, ei kuulunut tähän päivään, vaikka Laura kyllä joskus toivoi, että asiat olisivat ennallaan – eikä hän hyppisi nykyään sängystä toiseen, toisin kuin ennen. Blondi ei kuitenkaan erityisemmin perunut sanojaan vaan antoi olla, Tommy sai päätellä sanoistaan mitä halusi vaikka Laura osasi kyllä kuvitella mitä olisi ehkä seuraavaksi jo tulossa.
”Voi kuule, siitä sä voit vain unelmoida… Ellet sitten joskus eksy johonkin yökerhoon missä ollaan. – Mitään privaattishowta et nimittäin oo saamassa.”, huvittunut hymy jopa kohosi naisen huulille, hörpäten samaan aikaan kaljastaan kun katseli Tommya. Laura oli jotenkin kummasti onnistunut saamaan itsensä rauhoittua, oli ehkä jopa Tommyn kannalta hyvä, sillä ei se välttämättä ollut aina mukava saada pullosta päähän kun he näkivät.
”Haha, sä saat kyllä tarjota mulle ensi kerralla kaljan, ennen kun pääset tähän kämppään käymään uudestaan.”, hymähtää, ottaen taas uuden huikan tölkistä, jonka kanssa nousee jakkaralta jossa istui.

”Tuu vaikka heti ensi viikonloppuna, jos menoiltas kerkeät.. Mut saat ihan ite kyllä maksaa lippus.”, naurahtaa ja näyttää miehelle nopeasti kieltä. Toisessa kädessä oleva siideri jäi lopulta kuitenkin pöydälle, kun Laura asteli keittiöstä olohuoneen puolelle ja istui sohvalle. Kieltämättä tämä oli mukavaa – siis heidän rauhallinen, tavallinen jutustelu jota Laura ei uskonut koskaan enää kokevan, mutta tässä sekin nähtiin. Hyvin he pystyivät tulemaan toimeen, heidän omituisesta menneisyydestä huolimatta.
”Vähän arvelinkin jotain tollasta… Mut kiva se on oikeastaan että sä oot päässyt jaloillesi kaiken tän jälkeen.”, Laura aidosti tarkoitti sanojaan ja hymyili vinosti, taputtaen viereistä paikkaa sohvalla, jotta mies tulisi viereensä istumaan. Tosin hän istui hiukan puolittain sohvalla, sivuttain ja toinen jalka koukussa edessään samalla kun katseli Tommya.
”Mutta ei mulle mitään erikoista… Perus arkea tää oikeastaan on mulle, jos ei viikonloppuista juhlimista ja kavereiden kanssa näkemistä lasketa. Ja jos yrität jotain seurustelusta udella, niin ei, mulla ei ole ketään tällä hetkellä.”, Laura totesi suorasanaisesti, kallistaen päätään pienen hymyn kera kun katseli viereensä istuvaa Tommya.

Mies mietti hetken aikaa. Dazzling Ladies. Kyllä se tutulta kuulosti. Mies oli varma että oli joskus käynyt katsastamassa kyseisen tanssiryhmän nettisivut jonkun ystävänsä kanssa. Kyllä, aivan varmasti. Siitä tosin oli aikaa. Eikä siinä mitään ihmeellisiä taka-ajatuksia ollut, kaksikko oli vain halunnut tietää minkälaista naisväkeä kyseisessä ryhmässä tanssi. Olihan siellä silmää miellyttäviä ollut paljonkin. Lauran täytyi ehkä olla uusi ryhmässä - ei Tommy nimittäin ollut nähnyt naista niillä sivuilla.
"Joo.. Oon mä kuullut. Mut sä et ole tainnut olla sen toiminnassa mukana kauaa? Tai siis ainakaan niin kauan kuin jotkut niistä?", mies kysäisi. Ehkei Tommy nyt alkaisi kertoa vierailusta nettisivuilla, ties miten Laura alkaisi ilkkua.
"Tuun aivan varmasti", mies saneli virneen kera. Kuka mies sellaisesta kieltäytyisi? Hyvännäköisiä naisia tanssimassa - kyllä Tommy mieluusti olisi paikalla. Ja etenkin jos Laura kuului ryhmään. Se olisi nähtävä.
"Ai, voi harmi. Ehkä mä joku kerta vaan juotan sut sankkaan humalaan, ja sit kyllä heiluu lanteet sullakin ihan estoitta", mies vitsaili. Ehkei tuo nyt niin julmaksi heittäytyisi. Tai siis ei baarireissu Lauran kanssa huonolta kuulostanut. Heillä voisi olla aika hauskaa.. Siis todella hauskaa.
"Tarjoanhan mä. Ihan varmasti. Tuut vaan ovelle ni mä työnnän tölkin tai pullon heti sun nenän eteen", lupasi nuorukainen hiljaa naurahtaen. Outoa että heidän juttelu oli sellaista. Rentoa ja vapautunutta. Tosin, olihan sitä kiusoittelua ja ärsyttämistäkin jo jonkun aikaa kestänyt, joten ehkä oli ihan hyvä vaihteeksi jutella ns. sovussa.

"Täytyy pistää ajankohta mieleen. Tuskin mulla mitään on", mies sanoi. No saattoihan sille illalle sovittuna olla jokin ryyppyreissu äijien kesken, mutta kukaan tuskin panisi pahakseen jos he kävisivöt katsomassa tanssivia naisia. Ja vaikka idea ei heille sopisi, mikään ei estäisi Tommya menemästä.
"Mhm", mies tyytyi vain mumahtamaan Lauran sanoille jaloille pääsemisestä. Mies oli siitä itsekin tyytyväinen, mutta ei silti mielellään enää muistelisi sitä vaihetta elämästään. Kaikki oli ollut melko synkkää, ja mies oli varma että oli Lauraakin satuttanut todella pahasti teoillaan. Mutta tehty mikä tehty - niitä asioita ei muutettua saanut vaikka haluaisi. Välillä mies tosin pohti, millaista heillä olisi nyt jos mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Asuisivatko he jossakin muualla, kenties kihlasormusten kanssa ja Laura maha pystyssä? Ehkei.. Tai kuka tietää. Ei Tommylla mikään ollut lapsia vastaan. Mies nyökkäili kuunnellessaan naisen kuulumisia, eikä voinut olla salaa innostumatta siitä että Laura oli vapaalla jalalla. Ei heistä ehkä mitään enää tulisi, mutta jotenkin mies koki asian hyvänä. Oli heillä oma historiansa ollut, eikä Tommy haluaisi jakaa Lauraa muiden kanssa. Se oli totuus. Niin hieno nainen kuului vain hänelle. Laurassa oli kaikkea mistä Tommy piti. Haastetta ja temperamenttiä, mutta kuitenkin se toinenkin puoli. Juuri tällainen. Rento ja rempseä. Puhumatta nyt tietenkään ulkonäöstä, joka miellytti silmää kaikella mahdollisella tavalla.
"Mainiota. Siis se että sulla menee hyvin!", Tommy saneli. Laura ei saanut tietää että Tommy piti mainiona sitä, ettei tuolla ollut suhdetta. Neitonen vain alkaisi härnätä mistä siitä kuinka epätoivoinen tuo oli - eikä Tommy ollut.

”No jonkun aikaa oon kerenny piireissä pyörimään… Ehtiny myös pääsemää mun leimasta uutena irti, eli oon mä ehkä jonku yli puoli vuotta ollu mukana.”, Laura totesi hartioitaan vaatimattomasti kohauttaen, katsellen hetken aikaa Tommya kunnes käänsi katseensa pois, laskien ne kynsiinsä jotka oli viime yönä itselleen laittanut. Kyllä, Laura laittoi lähes kaiken aikaa kynsiään – etenkin jos hänellä oli tylsää ja olihan se kiva että kyntensä vaihtelivat, niiden pysyessä kuitenkin melko neutraaleina, ellei sitten neiti Kivikoski innostunut rakennekynsiensä kanssa. Nyt hänellä oli kaikesta huolimatta perus ranskalaiset – muutaman helmen kera. Laura ei kuitenkaan osannut odottaa, että Tommy oli käynyt katsomassa tanssiryhmänsä sivuja vaikka toisaalta, olihan Dazzling Ladies itse Martina Aitolehden perustama. Katseensa siirtyi lopulta takaisin mieheen, jonka sanoille vain hymyili aluksi huvittuneena, sipaisten samalla muutamaa suortuvaa korvansa taakse.
”Ai niinkö ajattelit? Se kuule nähdään.”, pieni mutta ilkikurinen virne kohosi Lauran huulille, kallistaessaan pienesti päätään. Baarireissu Tommyn kanssa kieltämättä houkutti mutta toisaalta naista myös hiukan epäilytti. Voisihan se olla hauskaa, mutta… Ei Laura tiennyt mikä ajatuksessa mättäsi, ehkä häntä vain pelotti olla miehen seurassa estoitta, silloin nainen ei nimittäin oikein tiennyt minne saattaisi joutua Tommyn kanssa. Ei vanhojen muistojen verestäminen välttämättä ollut pahasta.
”Sovittu, sä tarjoat mulle bissen heti kun vain ennätän sun oven taakse.”, Laura ei halunnut olla liian hyökkäävä – saati innostunut sillä hän ei kuitenkaan halunnut antaa miehelle sitä nautintoa, että halusi ehkä jopa muistella menneitä.

Laura hymyili vinosti kun kuuli Tommyn sanat. Se tosiaan olisi kieltämättä mukavaa että toinen tulisi katsomaan – joko yksin tai sitten kavereidensa kanssa – heidän esitystä. Kaikista eniten nainen oli kuitenkin onnellinen siitä, että mies oli päässyt jaloilleen vankilan jälkeen. Tommyllä nimittäin tuntui sujuvan elämä kiven ulkopuolella ja muutenkin, mies ei vaikuttanut enää rikolliselta. Tosin oli täysin eri asia että luottaisiko hän enää mieheen, sillä vaikka menneisyys oli menneisyyttä, niin heidän monen vuoden parisuhde kummitteli edelleen mielessä ja sen ikävä loppu. Heillä oli ollut tulevaisuus täysin auki ja jos totta puhuttiin, Laura oli suunnitellut elämänsä hyvin pitkälti Tommyn kanssa; joku päivä he olisivat saattaneet mennä kihloihin ja paljon muut Kakki se oli kuitenkin murskautunut silmien edessä, eikä hän osannut enää kunnolla luottaa keneenkään mieheen – paitsi isäänsä ja rakkaaseen isoveljeensä. Silti Laura kaipasi edelleen Tommya, vaikka ääneen hän ei sitä sanonutkaan.
”Mm nii… No tota, haluutko sä lisää kaljaa tai jotain?”, kysyi kulmiaan kohottaen, samaan aikaan nousten sohvalla – valmiina menemään takaisin keittiöön jos Tommy haluaisi jotain.

"Mhm, aaaa okei. No, etköhän sä kuule mene siellä ihan vanhasta konkarista jo, sano mun sanoneen", kehaisi Tommy hitusen hymyillen. Lauran tuntien tuo kuitenkin osaisi tanssia, ja vain sillä kuitenkin oli väliä tuollaisessa. Varmasti olivat taitavia kaikki ne neitoset siellä, mutta Tommyä jostain syystä kiinnosti eniten nähdä Laura tanssimassa. Ettei vain vanha suola janottaisi, ehm. Sitähän mies ei tietenkään myöntäisi, sillä järkikin jo kertoi ettei hänestä ja laurasta mitään tulisi. Oli parempi pitää tämä heidän kuvio vain.. No, tällaisena. Tommy ei oikeastaan itsekään tiennyt mitä tämä oli. Joskus he tuntuivat vihaavan toisiaan, mutta toisena päivänä kumpikin tuntui haluavan toisen seuraan. Ota siitä sitten selvää.
"Kuulostaa mainiolta. Sovittu!", naureskeli mies hiljaa ja pudisteli päätään. Mielelläänhän Tommy tarjoaisi Lauralle juoman jos toisenkin. Eikä se nyt bisseen rajoittuisi. Mies voisi mielellään täyttää vähän juomavarastoja, jotta sitten olisi jotain mitä naiselle tarjota.
"Mut saat varottaa etukäteen, ni osaan ostaa sinne jotain", mies naurahti. Tällä hetkellä kotona ei tosiaan ollut mitään. Viimeisimmätkin kaljat oli lipitetty jonkun aikaa sitten parin ystävän kanssa, kun oltiin vietetty tyypillistä äijäiltaa.

Nuorukainen vihelteli itsekseen ja otti hitusen rennomman asennon sohvalla. Tommy tunnettiin kyllä sen verran häpeilemättömänä persoonana, että helposti asettui taloksi kenen luona tahansa. Ja Laurahan ei edes ollut tuntematon ihminen - mitä nyt pienoinen aika oli oltu näkemättä tietyistä syistä. Vaaleaverikön kysyessä halusiko Tommy lisää juomaa, tuo nyökkäsi. Mikä ettei? Kerta Laura nyt anteliaana halusi Tommylle tuoda toisenkin, pitihän se tarjous ottaa vastaan.
"Tuo vaan, kiitti", saneli tämä ja hymyili hieman. Tommy nousi hivene istuvampaan asentoon, eihän tuo kuitenkaan tölkkinsä sisältöä kumoaisi suuhunsa makuuasennossa. Siinä kävisi vain hullusti ennen pitkään.

Lopulta mies saikin tölkkinsä ja kiitti Lauraa vielä uudemman kerran. Mies ei tosiaan ollut kuvitellut päätyvänsä Lauran luokse oluelle, mutta ei valittanut. Tämä järjestely oli oikeastaan erittäin mukava.
"Pitäis alkaa useammin kai käymää täällä, kun tarjoilu pelaa", virnisti Tommy ja vilkaisi naikkoseen. Katse seuloi toisen vartaloa hetken aikaa ihan häpeilemättä, kunnes Tommy nosti katseensa Lauran silmiin. Kyllä aika ajoin (tai oikeastaan todella usein) pisti kaduttamaan se, millaisen naisen oli Tommy päästänyt livohkaan. Sen lisäksi että naikkonen näytti syntisen hyvältä, tuolla oli luonne ja asenne kohdallaan. Asioiden murehtiminen nyt ei kuitenkaan auttanut yhtään, joten Tommy päätti jättää ajatuksensa myöhemmin mietittäviksi.