There is some love that will not go away

Lauantai 04.02.2012 - klo 12:30 eteenpäin
Hotelli + hotellin alue, Thaimaa
Tea Laakso & Eetu Laakso

Häistä lähtien Tea ja Eetu olivat aina välillä puhuneet siitä, että kumpikin haluaisi lähteä häämatkalle. Ajatus oli jäänyt yleensä vain matkojen selailuun mutta mitään he eivät olleet saaneet päätettyä, heillä oli ollut niin paljoa kaikkea muutakin ajateltavaa kuin mitkään häämatkat. Teaa oli ehkä hieman harmittanut, että häämatka oli jäänyt lähinnä ajatustasolle, sillä hän tosiaan olisi halunnut lähteä yhdessä Eetun kanssa juhlistamaan jonnekkin heidän naimisiin menoa. Heidän häänsä olivat olleet melko pienet ja vaatimattomat, vaikkakin päivä oli ollut sitäkin ihanampi ja rakkauden täyttämä. Siitä huolimatta Tea olisi halunnut käydä edes jossain mutta aina ei saanut kaikkea mitä olisi halunnut ja Tea oli jo ajatellut, että hän tyytyisi kohtaloonsa ja yrittäisi kestää sen ajatuksen, että mitään matkaa ei sitten tulisikaan.

Pari viikkoa sitten häämatkalle lähtö oli taas tullut puheeksi ja tällä kertaa Tea oli pitänyt päänsä ja jankuttanut suurinpiirtein kuin pikkulapsi siitä, että hän haluaisi lähteä jonnekkin matkalle Eetun kanssa. Onneksi Eetukin oli samaa mieltä Tean kanssa ja kaksikko oli päätynyt taas selailemaan matkoja eri matkajärjestäjiltä ja lopulta he olivat löytäneet mieleisensä matkaan; he lähtisivät parin viikon päästä Thaimaahan. Siitä lähtien Tea oli koko ajan vain hössöttänyt reissuun lähdöstä eikä olisi malttanut nukkuakkaan, hän oli niin innoissaan matkalle lähdöstä. Vihdoinkin he saisivat viettää aikaa yhdessä niin paljon kuin vain jaksaisivat eikä kummankaan tarvitsisi edes miettiä mitään työasioita.

He olivatkin sitten saapuneet pari päivää sitten Thaimaahan ja ainakin tämän parin päivän perusteella paikka ja hotelli vaikuttivat aivan ihanilta. Kuumuus meinasi kyllä olla ihan liikaa Tealle, hänellä oli vähintäänkin tukala olo vauvavatsansa kanssa mutta itsehän hän oli suorastaan vaatinut, että he lähtisivät matkalle. Tämä päivä oli alkanutkin ihan samalla tavalla kuin aiemmatkin, aamulla he olivat heräilleet, käyneet aamupalalla, palanneet hotellihuoneeseensa. Vaikka Tea ei kauheasti laittautumisesta pitänytkään, hän halusi kyllä olla mahdollisimman hyvännäköinen heidän häämatkallaan ja nytkin Tea oli ollut hotellihuoneen kylpyhuoneessa laittautumassa ties kuinka pitkään, antaen Eetun odotella kaikessa rauhassa, vaikka heidän oli pitänyt lähteä hotellista muualle jo aikoja sitten.

Oli hassua kuinka he olivat Tean kanssa aina vain puhuneet ja puhuneet, kuinka häämatkalle olisi mukava lähteä. He olivat jopa saaneet aikaiseksi hakea esitteitä ja vertailla eri kohteita, mutta aina se oli pelkälle puheen tasolle jäänyt. Aina välillä toinen otti uudestaan asian puheeksi ja taas he suunnittelivat muka asiaa vähäsen, saamatta sen suurempia aikaan.

Mutta pari viikkoa sitten Tea oli jopa ylittänyt itsensä. Sen sijaan, että nainen olisi taas vain ottanut asian puheeksi niin tuo oli vaatimalla vaatinut päästä häämatkalle. Ja niinhän siinä oli sitten käynyt, että vihdoinkin he jopa saivat jotain aikaiseksi. Olihan häämatka sen verran tärkeä asia, että kyllä Eetukin sen halusi toteuttaa. He olivat varanneet matkan, Eetu oli ottanut lomaa töistä ja täällä sitä nyt oltiin, Thaimaan auringon alla.

Pari päivää he olivat ehtineet täällä jo viettää, ja ensivaikutelma paikasta oli ihan hyvä. Hotelli ja ympäristö vaikutti viihtyisältä, mutta vähän turhan kuuma paikka tämä oli. Ja varsinkin Eetua huoletti Tea, olihan nainen raskaana. Siksi hän olikin kokoajan tuputtamassa vaimolleen vettä, käskemässä tuota varjoon ja niin edelleen. Onneksi Tea oli ainakin tähän asti sitä huolehtimista kestänyt, eihän häämatkalla olisi ihana riidellä.

Nyt hän itse makoili sängyllä. Itseasiassa hän oli makoillut tässä varmaan jo ainakin sen puoli tuntia. Ja koska hänen vaimonsa jumitti kylpyhuoneessa. Eetu ei vain tajunnut miten joku sai kulutettua niin paljon aikaa valmistautumiseen. Tea olisi ollut täydellinen kokonaan meikittä ja vaikka jätesäkki päällään. Mutta ei, tuon oli pakko laittaantua vaikka kuinka kauan, jotta näyttäisi muka kauniimmalta. Huhhuh.
"Kulta ootko sä jo kohta valmis?", Eetu huikkasi yrittäen kuulostaa mahdollisimman kärsivälliseltä. Mutta totuus oli, että he olivat sopineet lähtevänsä jo aikoja sitten katselemaan nähtävyyksiä, ja varmaan niitä kauppojakin. Ei sillä, ei se shoppailu loppujenlopuksi Eetua innostanut, mutta kait sinnekin oli lähdettävä.

Tea katseli itseään peilistä hieman arvioivana ja pöyhi samalla punaisia hiuksiaan. Ihan kivalta hän omasta mielestään näytti mutta toisinaan hän silti mietti, miten ihmeessä hän oli saanut itselleen Eetun kaltaisen miehen. Eetu olisi varmasti saanut ihan kenet tahansa kenet halusi, jonkun nätin mukavan tytön, jolla olisi ollut joku vähän naisellisempi ammatti ja joka olisi muutenkin käyttäytynyt ihan eri tavalla kuin mitä Tea yleensä käyttäytyi. Tuommoisista asioista hän yritti päästä mahdollisimman nopeasti eroon, sillä hän tiesi kyllä, että Eetu rakasti häntä juuri sellaisena kuin hän olikin ja tuskin olisi edes halunnut, että Tea muuttuisi miksikään.

Toisesta huoneesta Tea kuuli Eetun kysymyksen mutta hän ei vastannut siihen mitään vielä, kyllä Eetu nyt voisi vielä ihan vähän aikaa odotella. Tea jaksoi harvemmin laittautua kovin pitkään ja ei hän nytkään ollut meikannut edes kovin paljoa normaalia enemmän mutta sen sijaan hän oli meikannut paljon huolellisemmin ja ajatuksen kanssa. Yleensä Tea oli nopeasti valmis mutta kaipa hän tämän kerran saisi hieman edes laittautua ja yrittää näyttää hyvältä niin Eetun kuin itsensäkkin silmissä.

Lopulta Tea vilkaisi vielä itseään peilistä ja suoristeli sitten valkean tuubitoppinsa helmaa. Koska Thaimaassa oli nyt niin kuuma, oli Tea laittanut päälleen ihan vain topin sekä shortsit. Ne olivat sopivan rennot vaatteet tässä ilmastossa mutta ne olivat myös hyvät Tean vauvavatsaa ajatellen, Tea ei todellakaan halunnut enää pitää päällään mitään vaatteita, mitkä kiristivät tai puristivat mistään, olo oli niin tukala muutenkin. Tea tulikin sitten kylpyhuoneesta pois ja katsoi sängyllä makoilevaa Eetua hieman huvittuneena, mies näytti niin kärsivältä siinä Teaa odotellessaan.

"Sori, ei mulla näin kauan pitäny kestää." Tea sanoi hymyillen, istuutuen samalla hetkeksi sängyn reunalle ja kumartui suukottamaan Eetua hellästi huulille. Eetua katsellessaan Tea ei kerta kaikkiaan voinut olla hymyilymättä, hän oli niin rakastunut mieheensä, ettei enää itsekkään tiennyt, oliko se oikeastaan edes mahdollista. Kai se oli, Tea ainakin oli niin rakastunut ja samalla niin onnellinen.

Eetu makoili laiskasti siinä leveällä vuoteella. Mikäs tässä oli ollessa, mutta jos vain olisi saanut tietää kauan Tealla vielä menisi niin olisi voinut alkaa vaikka nukkumaan. Tealla ei yleensä kestänyt valmistautumisessa kauaa, mikä oli Eetun mielestä hyvä juttu. Siksi hän ei ollut tälläkään kertaa varautunut odottelemaan, joten tämä odottelu oli siksi niin ärsyttävää, olihan tämä hänelle uutta. No, mikäs siinä jos Tea halusi laittaantua jotenkin erityisen paljon, mutta ei naisen olisi tarvinut, olihan Tea Eetun mielestä aina täydellinen.

Hän huikkasikin vaimolleen sen kysymyksensä, muttei saanut tietää vastausta. Höh, mitäs peliä se tämmöinen oli? Hetken Eetu jo ehti kuvitella, että oliko Tea vaikka pökertynyt sinne kylpyhuoneeseen. Mutta ei, nämä kuvitelmat ja kauhukuvat hän unohtaisi taas hetimälleen, ei hän voinut kokoajan miettiä huolestuneena oliko Tea pökertynyt, voihan Tea ja vauva hyvin ja sitä rataa. Järkikin sen sanoi, että hänen pitäisi osata ottaa ihan rauhassa.

Kohta Eetu jo kuulikin, onneksi, kylpyhuoneen oven kolahtavan kiinni. Pieni silmäys sinne suuntaan osoitti, että Tea vihdoinkin saapui takaisin hänen seuraansa. Eetu tiesi näyttävänsä melko kärsivältä, muttei nyt edes yrittänyt peitellä sitä. Luojan kiitos yleensä Teaa ei näin tarvinut odotella. No mutta jos tältä kantilta nyt lähdettiin katsomaan, niin kyllä hän sai tämän yhden kerran vähän odotellakin. Jotkut miehet joutuivat joka kerta jonnekkin lähtiessä odottelemaan vaimojaan, tai naisystäviään. Huh, Eetu ei onneksi joutunut, mikä oli Teassa niin ihana piirre.

"No, kait sitä nyt kerran voi vähän ootella", Eetu lausahtikin ääneen, vastaten siihen saamaansa suukkoon. Eetu silmäili Teaa katseellaan ja antoi rakastavan hymyn valaista kasvonsa.
"mut eikö se mee niin, että hyvää kannattaa odottaa?", mies kysäisikin ja antoi naurahduksen karata huuliltaan.
"..sä nimittäin näytät aivan todella upealta", Eetu lausahti vielä aidon kehun ennen kuin nousi istumaan ja suukotti uudestaan rakkaansa huulia, silittäen pienesti tuon mahaakin. Kyllä se vauvaankin päti, että hyvää kannatti odottaa, vaikka ei Eetu olisi jaksanut odottaa, että heidän esikoisensa syntyisi.
"sä vissiin tiedät paremmin, että mihin me ollaan menossa?", Eetu lausahti seuraavaksi hymähtäen. Naisethan ne enemmän tuntuivat aina suunnittelevan kaikkea, mikä passasi Eetulle kyllä aivan mainiosti.

Tea ei voinut kuin hymyillä Eetua katsellessaan istuessaan siinä sängyn reunalla. Tuntui niin mielettömän hyvältä olla näin onnellinen ja ihan vain nauttia tästä olotilasta. Teasta oli hieman hassua, että hän ei ikinä ollut haaveillut perheen perustamisesta ja naimisiin menossa mutta siinä hän nyt istui katselemaa omaa aviomiestään. Jo sana aviomies kuulosti ihanalta Tean korviin, hän ei varmaan ikinä kyllästyisi ajattelemaan miten ihana sana se oli.

"No toivottavasti sulla ei silti ihan hermot menny.. Mä tiiän kyllä, et mä en yleensä oo näin hidas mut kerta me nyt ollaan meidän häämatkalla niin pitäähän mun nyt ees yrittää vähän enemmän panostaa ja näyttää hyvältä." Tea sanoi hymyillen. Hän tosiaan halusi näyttää nyt erityisen hyvältä Eetun silmissä, vaikka tiesi kyllä, että Eetu piti hänestä siitä huolimatta, vaikka hän olisi kulkenut ilman meikkiä jätesäkki päällään. Kai sitä nyt tämän kerran saisi panostaa oikeasti laittautumiseen.

Tea hymyili Eetun sanoille mutta ei kerennyt vastata tuolle mitään, kun tuo nousi istumaan ja suukotti hänen huuliaan. Eetun silittäessä hänen vatsaansa, Teaa hymyilytti entistä enemmän. Kumpikin heistä jo todella odotti vauvan syntymistä mutta siihen kyllä kuluisi vielä aikaa.
"Kiitos." Tea sanoi lopulta hymyillen, suukottaen vielä kerran miehensä huulia.

"Itseasiassa.. En mä tiiä." Tea sanoi hieman huvittuneeseenkin sävyyn, hän ei tosiaankaan tiennyt vielä, mihin he menisivät, ei hän ollut pahemmin edes miettinyt.
"Mä vaan aattelin, et lähetään vähän kävelemään ulos ja katellaan, et mitä kaikkee täältä nyt oikein löytyy. Mä en kuitenkaan voi tossa auringossakaan maata koko aikaa, niin kivaa kun se oiskin, nii ois ihan kiva ees kierrellä ja katella, et missä sitä ees ollaan." Tea totesi sitten virnistäen. Tea kyllä piti auringon otosta mutta tämän vatsan kanssa Tea ei kauaa varmasti viihtyisi vain paikallaan makaamalla.

Eetu kuunteli hitusen huvittuneena, peittäen sen huvittuneisuuden, kuinka Tea selitti kuinka tuon häämatkan takia piti yrittää näyttää kauniimmalta. Tai jotain sellaista. Ja se oli vähintäänkin naurettavaa. Minkä takia Tean olisi pitänyt näyttää kauniimmalta? Tuo oli muutenkin niin kaunis, että ei mikään meikki naista kaunistaisi. Sitäpaitsi, Eetusta sellainen hillitön meikkaaminen oli vain ihan turhaa. Huijaamista melkeimpä. Mutta naiset olivat naisia. Mutta onneksi Tea ei sentään yleensä käyttänyt näin paljoa aikaa valmistautumiseen, se olisi ollut aivan hirveää. Paitsi että kait siihenkin tottuisi. Jos olisi pakko..
"No ei mulla nyt täysin hermot menny", Eetu lausahti hymyillen, olihan siihen Tean selitykseen liittynyt sellainen pieni kysyvä lausahdus. Tai no toteamus se taisi kyllä vain olla.

Eetu hymyili Tealle takaisin tuon hymyillessä hänelle. Tämä oli melko typerää, hymyillä vain ikionnellisena. Mutta kyllä hän halusi näyttää tämän onnensa, ja kyllä hän oli todella onnellinen juuri nyt. Ja ehkä hyväkin, olivathan he häämatkalla, ja eikö häämatkalla kuulunut olla onnellinen ja rakastunut? Tai ainakin näin Eetu oli aina kuvitellut. Ja vaikka hän oli onnellinen juuri tässä hetkessä, ei hän olisi mitenkään jaksanut odottaa muumin syntymää. Vaikka ehkä se oli ihan hyväkin, ettei vauva syntyisi ihan vielä, olisihan vauvan syntymän jälkeen, ainakin aluksi, todella raskasta, joten nyt pitäisi kerätä kaikki liikenevä energia talteen, jotta vauva-arkea jaksaisi.

Eetu kohotti pienesti kulmiaan kuullessaan Tean vastauksen hänen kysymykseensä. Eli Teakaan ei siis tiennyt mihin he olivat menossa? No, eipä se mitään. He voisivat vain lähteä kävelemään ja katselemaan ympärilleen. Niin he voisivat löytää ja nähdä sellaisiakin asioita, mitä normaalisti turistit eivät löytäneet, vaeltaessaan suosittujen nähtävyyksien luota seuraavalle.
"Joo, ihan hyvä idea", Eetu lausahti, nousten sitten sängyltä ylös, ja tarjoten kättään Tealle, että vetäisisi naisenkin pystyyn, lahjoittaen tietenkin tuolle suukon. Se kuului vahvasti suunnitelmaan.
"no mutta, eiköhän lähdetä sitten?", Eetu kysäisi, muttei malttanut olla vielä virnuilematta kiusaavasti.
"..vai pitääkö sun vielä laittaantua jotenkin?"

"No hyvä, en mä nyt haluu sua kuitenkaan hermostuttaa. Ja kotona mä sit kuitenkin taas oon suurinpiirtein meikittä ja millon missäkin vaatteissa, joten ei sun tätä laittautumista tarvii sietää ihan kauheen kauan." Tea totesi hieman huvittuneesti. Häntä ei tosiaan laittautuminen jaksanut yleensä kauheasti kiinnostaa, hän kuitenkin oli töissä autokorjaamolle miesten keskellä ja työ oli niin sotkuista puuhaa toisinaan, että töihin nyt oli ihan turha edes haaveilla meikkaavansa. Kai tämmöiset tilaisuudet sitten piti käyttää hyväkseen, Teassakin kun ihme ja kumma kyllä oli se naisellinen puoli, joka halusi toisinaan meikkautua ja näyttää hyvältä.

"Nii-in, niin mäkin aattelin." Tea sanoi hymyillen, napaten sitten Eetun kädestä kiinni, kun tuo sitä tarjosi ja vastasi sitten suukotukseen, hieman huvittunut hymy huulillaan. Hän kyllä voisi muuten olla ihan vaan vaikka täällä hotellihuoneessa Eetun kanssa ja viettää koko päivän tuon kanssa kahdestaan mutta kerta he nyt olivat tulleet tänne asti ja maksaneetkin tästä reissusta melko paljon, joten parempi oli edes välillä vähän kierrellä katselemassa paikkoja. Sitäpaitsi, kotona he sitten saisivat istua sisällä toisiaan tuijottelemassa vaikka kyllästymiseen asti, täällä olisi ihan kiva nähdä muutakin kuin pelkkä oma huone.
"No hah hah, ei mun tarvii enää laittautua." Tea sanoi naurahtaen, kurkottautuen sitten vielä kerran suukottamaan Eetun huulia.

Lopulta Tea meni laukkunsa luokse ja varmisti, että siellä oli kaikki tarvittavat tavarat, - eli käytännössä kännykkä, rahat ja hotellihuoneen avain, Eetu varmaankin ottaisi toisen avaimmen mukaansa, että heillä kummallakin varmuuden vuoksi olisi avain. Tea oli menossa hakemaan huoneessa olevasta pienestä jääkaapista vesipulloa, kun hän yhtäkkiä tunsi vihlaisua vatsassaan. Tea pysähtyikin ja vei kätensä vaistomaisesti vatsalleen, kurtistaen hieman kulmiaan. Hän ei halunnut huolestuttaa Eetua ja seisoikin selkä tuohon päin mutta siitä huolimatta hän itse vähän säikähti, sillä hänestä oli tullut lähes ylihuolehtivainen vauvan suhteen ja jokainen pikku vihlaisu tai muuten vain outo tunne säikäytti Tean ihan kunnolla.

Eetu virnisti pienesti kun kuuli Tean puhumisen kuinka hänen ei tuon lattautumista tarvitsisi kovin kauaa sietää.
"no kyllä mä tätä siedän oikein mieluusti", Eetu lausahti naurahtaen, jääden sitten miettimään kuinka mukavaa se silti oli ettei tällä tavalla tarvinut arkena odotella esimerkiksi juuri vessan vapautumista.
"mä oon niin onnellinen, että oon löytäny niin ihanan naisen ku sinä", Eetu tunnusti rakkauttaan ja virnisti sitten pienesti ettei tässä ihan hempeilyn puolelle mentäisi.

"no sehän hyvä", Eetu lausahti naurahtaen. Ei sillä, kyllä hän voisi viettää kaiket päivät täällä hotellihuoneessakin Tean kanssa. Ei hän mitään ylimääräistä tarvisi, Tean kanssa oleilu riittäisi varsin hyvin. Oleilla voisi kuitenkin ihan kotonakin ja koska he olivat nyt tänne asti raahautuneet, ja maksaneet paljon tänne tulemisesta, niin kait tämä mahdollisuus piti hyödyntääkin vähän paremmin kuin hotellihuoneessa makoilemalla.
"Haha, hyvä", Eetu naurahti kun Tea sanoi ettei tuon tarvisi enää laittaantua. Eetu vastasi sitten saamaansa suukotukseen ja jäi hymyilemään typerästi sen jälkeen. Oli ihana tunne olla rakastunut.

Eetu jäi aloilleen seisomaan kun Tea meni laukkunsa luokse ja katseli sen sisälle. Ilmeisesti tarkisti, että oliko kaikki tarvittava mukana? Vaistomaisesti Eetukin kokeili taskunsa, puhelin ja avain sekä lompakko, muuta hän ei tarvisikaan. Eetu seurasi Tean menoa ja hämmästyi hitusen kun tuo sillätavalla yhtäkkiä pysähtyi. Kun nainen ei sitten lähtenytkään enää liikkeelle, rypisti Eetu kulmiaan huolestuneena.
"Kulta? Ootko sä kunnossa?", Eetu kysäisi kun ihan hyvin huomasi naisen vievän käden vatsansa päälle. Nopeasti Eetu käveli vaimonsa luokse ja katsoi tuota huolestuneena.

Tea otti hieman seinästä tukea ja sulki silmänsä hetkeksi, kivun tunne vatsassa ei tuntunut menevän ihan niin nopeasti ohi kuin mitä Tea oli tottunut. Näitä samoja tuntemuksia oli tosiaan tullut jo aikaisemmin mutta hän ei ollut viitsinyt kertoa asiasta Eetulle, sillä ei halunnut huolestuttaa tuota liikaa. Sitäpaitsi, Tea tiesi, että jos olisi kertonut asiasta Eetulle niin tuo olisi käskenyt hänen lopettaa työnteon ja häämatkakin olisi unohdettu samantien, siitä aiheesta ei olisi edes keskusteltu.

"Joo joo, kaikki on ihan hyvin." Tea nyökytteli sitten vain päätään Eetun sanoille, vaikka äänestään kuuli ihan varmasti, että häneen koski ja ei mitenkään kovin vähän. Tea nosti varovasti katseensa Eetuun ja huomasi kyllä tuon huolestuneen katseen. Ei tuo saisi huolestua hänestä näin paljoa, Tea kyllä pärjäsi ja varmasti vauvallakin oli kaikki hyvin. Tea oli käynyt säännöllisesti neuvolassa ja joka kerta kaikki oli ollut hyvin, ei ollut mitään, minkä takia heidän olisi pitänyt huolestua. Kai neuvolassakin olisi sanottu, jos Tean pitäisi jo lopettaa töiden tekeminen. Mitään ei kuitenkaan oltu sanottu ja Tean äitiysloma alkaisi joka tapauksessa sitten hieman myöhemmin.

"Heii, ei tässä mitään, ei mulla eikä vauvalla oo mitään hätää.." Tea sanoi pienesti hymyillen Eetulle, yrittäen jälleen kerran vähätellä asiaa. Tealla olikin lähes ärsyttävä tapa vähätellä kaikkia asioita, varsinkin, jos nuo asiat liittyivät omaan terveyteen tai jaksamiseen. Vaikka vauvalla ei ollut hätää ja Teakin oli kunnossa niin Tea olisi varmaan kuluttanut itsensä ihan loppuun, jos Eetu ei olisi ihan hieman ollut toppuuttelemassa häntä. Siinä tosiaan olikin tekemistä, Tea kun ei ollut ihan rauhallisin mahdollinen ihminen.

Eetu huolestui sitä enemmän, mitä enemmän aikaa kului. Varsinkin siinä vaiheessa kun Tea otti jo seinästä tukea, oli Eetu valmis soittamaan ambulanssin paikalle. Okei, ehkä hän ylireagoi, mutta jumalauta, mitä tämä oikein tarkoitti? Oliko vauvalla jokin huonosti? Tai Tealla? Mitä tämä oli?
Oliko tämä ensimmäinen kerta kun tällaista sattui? Oliko virhe tulla häämatkalle vielä ennen muumin syntymää? Entä jos jotain tapahtuisi? Ei Eetu luottanut muiden maiden, kuin Suomen, terveydenhuoltoon.

"Mä huomaan, että kaikki ei oo kunnossa", Eetu älähti. Kuinka Tea edes kehtasi valehdella hänelle tällaisesta asiasta. Kyse oli heidän yhteysestä tulevasta lapsestaan. Lapsen terveydestä. Herranjumala. Nyt oli henki kyseessä. Hän huomasi, että nyt oli jokin pielessä, ja kyllä Teakin tiesi että hän sen näki. Eetu pisti kätensä Tean selän taakse ja lähti ohjaamaan vaimoaan takaisin sängyn suuntaan.
"Sä makoilet hetken ja ootat, että tää menee ohi. Suomessa mennään heti lääkäriin ja sä kerrot tästä lähin mulle aina heti kun sattuu, okei?", Eetu puhui määrätietoisesti, tiukan käskevällä, mutta lempeän rakastavalla äänellä.

"Sä et voi luvata. Et voi sataprosenttisesti luvata, ja mä haluan oikeasti olla varma siitä, että te molemmat ootte kunnossa", Eetu totesi päätään pudistaen. Entä jos tämä olikin jotain vakavaa? Ei olisi hyvä riehua ympäriinsä jos heidän lapsensa, tai Tean itsensä, terveys olisi pienestikään vaarassa. Hän ei antaisi itselleen sitä anteeksi jos jommallekummalle tapahtuisi jotain.
"Mun mieliksi sä makoilet ainakin viis minuuttia siinä sängyllä", Eetu komensikin ja painoi pienen suukon Tean otsalle.

Tea oli jo urputtamassa Eetulle vastaan mutta piti kuitenkin kerrankin suunsa kiinni, vaikka hänen olisi kovasti tehnyt mieli sanoa jotain vastaan. Tuskin tässä oli mitään sen kummempaa taustalla ja juuri tämän takia Tea ei ollut aikaisemminkaan sanonut asiasta Eetulle mitään, sillä tiesi tasan tarkkaan, miten Eetu reagoisi asiaan. Eetu vain stressaisi todennäköisesti ihan turhaan ja nyt Tea ei saisi tehdä varmasti enää mitään, kun Eetu vahtisi hänen jokaista liikettään, ei varmaan päästäisi Teaa enää edes töihin. Tämmöisissä tilanteissa Tea kyllä huomasi ajattelevansa kuin pikkulapsi, - häntä todella harmitti se, että hänen tekemisiään vahdittiin. Tottakai oli hyvä, että Eetu oli huolehtimassa hänestä ja tuo oli yksi piirre Eetussa, mitä Tea rakasti, tuo jaksoi aina katsoa Tean perään ja huolehtia, että kaikki oli varmasti hyvin.

Tea meni Eetun ohjaamana takaisin sängylle ja istuutui siihen, pitäen edelleen kättä vatsallaan. Oli kyllä oikeasti hyvä, että Eetu oli koko ajan hänen seurassaan, ties mitä tyhmää Tea olisi keksinyt, jos Eetu olisi ollut jossain muualla, varmaan olisi lähtenyt vain kävelemään jonnekkin ulos ja ajatellut, että kipu menee ohi itsestään.
"Okei, mä oon tässä, mä en liikahda mihinkään. Ootko tyytyväinen?" Tea sanoi, yrittäen peittää huvittuneisuutta äänestään, vakavoituen kuitenkin sitten kuitenkin samantien. Eetu ei vaikuttanut nyt yhtään siltä, että haluaisi kuulla mitään vitsailuja tästä aiheesta. Lopulta Tea sitten menikin pitkälleen sängylle ja sulki hetkeksi silmänsä, ehkä tosiaan teki ihan hyvää levätä hetki.

"Kyllä meille oltais neuvolassa kerrottu, jos olis syytä huolestua. Kaikki on kuitenkin ollu tähän asti hyvin, joten ei tästä nyt pidä liikaa huolestua." Tea yritti sanoa Eetulle, tietäen kyllä, että hänen oli turha intellä tästä asiasta vastaan. Todennäköisesti Eetu raahaisi hänet vaikka väkisin Suomessa lääkäriin ja varmistaisi, että kaikki oli tosiaankin niin hyvin kuin Tea väitti.

Eetu huomasi kuinka Tean olisi tehnyt mieli sanoa takaisin, mutta onneksi ihan yleisen rauhan säilyttämiseksi nainen tajusi tällä kertaa olla sanomatta vastaan. Joissain asioissa hänelle oli sama se, vaikka Tea sanoikin vastaan ja välillä lujastikin, mutta tämä asia oli sellainen, että mitään vastalauseita ei otettaisi huomioon. Sen verran vakavasti hän asian otti. Ja sen verran tärkeä, hänen elämänsä tärkein, asia tämä oli.
Okei, joku voisi sanoa, että hän otti asiasta aivan liiankin suuren stressin. Mutta jos se joku astuisi päiväksikin hänen saappaisiinsa, kävisi läpi samat ajatuksen ja tunteet kuin hän, niin se joku myös ymmärtäisi häntä sen jälkeen täydellisesti.

Eetu jäi seisomaan Tean eteen ja taas kerran hän vilkaisi Tean mahan suuntaan kun nainen piteli kättään vielä mahansa päällä. Pienesti Eetu pudisti päätään, toivottavasti Tea tajusi, että tämä saattoi olla vakavaa. Ei välttämättä ollut, mutta ei kipua olisi ilman mitään syytä, joten jotain tässä kuitenkin oli. Eetu kohotti hitusen kulmiaan kun Tea onnistui kuulostamaan hitusen huvittuneelta.
"oon tyytyväinen jos sä vielä siinä makoillessas mietit ettei tässä oo mitään hauskaa", Eetu totesi suukottaen vielä pienesti Tean otsaa.

Eetu istahti siihen sängyn laidalle ja kohautti vähän olkiaan Tean sanat kuullessaan.
"tähän asti on ollu hyvin, mut ei me tiedetä jos nyt on jokin huonosti", Eetu lausahti ajatuksensa huokaisten.
"sairaudet ja vammat tulee yleensä yhtäkkiä, ei niitä tiedä kuukausia etukäteen", Eetu valisti ja naurahti sitten.
"mä toivon, että ylireagoin", tuo vielä mumisi.

Tea vain katseli Eetua hieman mietteliäänä, pitäen nyt suunsa kiinni. Hänen tosiaan pitäisi yrittää opetella käyttäytymään hieman aikuismaisemmin, aina ei tarvitsisi olla aukomassa päätään ja inttelemässä vastaan. Tea tiesi kyllä itsekkin olevansa välillä hieman lapsellinen ja ei ehkä osannut käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla mutta kyllä hänen pitäisi pikkuhiljaa edes yrittää aikuistua. Hän oli kuitenkin nyt jo naimisissa ja saisi muutaman kuukauden päästä lapsen, ei tässä vaiheessa enää pitäisi käyttäytyä kuin kiukutteleva pikkulapsi. Semmoiseksi Tea tosiaan aina välillä olonsa tunsi ja todennäköisesti Eetu ajatteli Teasta ihan samalla tavalla, naisella kun oli niin inhottava tapa intellä joka asiasta vastaan. Ei hän sitä todellakaan tehnyt tahallaan mutta se oli vain joku automaattinen reaktio asioihin.

"No joo, kyllä mä tiiän, ettei tässä oo mitään hauskaa. En mäkään ihan niin idiootti oo, et mua jotenkin naurattais se, et meidän lapsella ei välttämättä oo kaikki hyvin. - Mutta kun sillä on, pakko sillä on olla." Tea sanoi, vakavoiduttuaan nyt itsekkin ihan tosissaan, katsellen kuitenkin samalla Eetua silmiin. Kun Eetu sitten istahti hänen viereensä sängylle, Tea otti tuota kevyesti kädestä kiinni. Tuntui jokatapauksessa niin hyvältä, että Eetu sentään jaksoi huolehtia ja välittää, ylipäätänsä katsoa Tean perään. Kunhan tuo nyt vain ei stressaisi tästä ihan liikaa, ei stressaaminen tekisi Eetullekkaan hyvää, varsinkin kun tällä lomalla oli tarkoitus ottaa ihan rennosti.

"No ehkä ihan hyvä vaan, et toinen meistä huolehtii ihan kunnolla. Ei sillä, et mä jotenkin oisin välinpitämätön meidän vauvaa kohtaan, tottakai mä teen kaikkeni, et kaikki menis hyvin mut mä en ehkä ite aina tajua sitä, et pitäis ottaa rauhallisemmin.." Tea myönsi itsekkin, näpertäen samalla Eetun sormia hellästi omissa sormissaan. Eetu tosiaan tasapainoitti Teaa, nainen olisi itse ollut niin jääräpäinen ja ei kuuntelisi omia rajojaan, ellei Eetu olisi huomauttelemassa, että nyt taas pitäisi rauhoittua.

Eetua alkoi yhtäkkiä jopa hivenen oikeasti huvittamaan tämä tilanne. Välillä hänellä oli sellainen tunne kuin hän olisi ollut ennemminkin Tean isä kuin aviomies. Tai no ei Eetu tiennyt millaisia muiden avioliitot olivat, mutta tämä heidän suhteensa oli välillä melko hassu. Niinhän sitä sanottiin, että vastakohdat täydentävät toisiaan? Niin heillä ainakin oli. Hän oli itse todella rauhallinen, eikä yleensä jaksanut turhasta suuttua tai inttää. Tea taas oli hänen vastakohtansa, temperamenttinen kiukuttelija, joka jaksoi inttää vastaan vaikka kuinka kauan. Yleensä nainen heidän kahden väliset väittelyt voittikin, mutta ei tällä kertaa tästä ehtinyt edes syntyä väittelyä, onneksi.

Eetu nyökytteli pienesti Tean puheiden jälkeen.
"Niinhän sitä aina luulis. Mutta vaikka kuinka itelleen vakuuttelee niin elämä ei vaan mene niin", Eetu lausahti hitusen surumielisestikin hymyillen. Eetua oikeasti pelotti, että vauvalla ei ollut kaikki hyvin, mutta ei hän olisi halunnut silti Teaa huolestuttaa. Ehkä oli vain parempi, että Tea kielsi asian? Ainakin toistaiseksi.. Sitten Suomessa olisi aikaa huolehtia, nyt heidän pitäisi saada nautittua häämatkastaan ilman varjoa auringon, onnen, edessä. Eetu siveli peukalollaan Tean kättä kun nainen tarttui hänen kädestään kiinni. Toista taisi oikeasti todella pelottaa asia, mutta nainen vain yritti kieltää asioita. Niin se ehkä menikin.

"Aivan, onneksi sulla on mut pitämässä susta huolta. Sähän varmaan vielä viimesellä raskausviikolla tekisit ties mitä typerää ja raskasta", Eetu lausahti pienesti vitsaillen, hellästi hymyillen. Hän oli oikeasti oppinut tuntemaan Tean niin hyvin, luojan kiitos, että uskalsi ja osasi oikeasti sanoa naiselle vastaan, ja oikeasti huolehtia ettei tuo tehnyt mitään typerää. Ei sillä, hän olisi oikeasti vain halunnut, että Tea makoilisi kaiket päivät vian sängyssä, mutta mies itsekin tiedosti sen olevan ylireagointia, ja melko pahastikin. Ainakin tässä vaiheessa.

"Kyllä mä sen tiedän mut ihan turha meidän on rueta huolehtimaan ja hermoilemaan joka asian takia, kun mikään ei välttämättä ees oo pielessä. Todennäkösesti muumilla on kaikki ihan hyvin ja toi äskeinenkin oli vaan jotain... Jotain." Tea sanoi, tietämättä tosin oikeastaan itsekkään, mitä se äskeinen kipu oikein oli ollut. Tuskin mitään huolestuttavaa tai vaarallista mutta tottakai tuollainen kipu aina säikäyttää, kun kyse on kuitenkin heidän pienestä vauvastaan. Tea todellakin halusi, että vauvalla olisi kaikki hyvin ja että tuolle ei sattuisi mitään pahaa; ei nyt eikä syntymänkään jälkeen ja siitä hän aikoi pitää huolen.

"Todennäkösesti. En mä osaa aina ihan olla vaan aloillani, vaikka mä tiedän kyllä, että tässä vaiheessa raskautta pitäis vaan osata jo hieman rauhoittua. En mä kuitenkaan halua, et meidän vauvalle tapahtuu jotain ihan vaan sen takia, et mä en osaa olla aloillani.." Tea sanoi hieman hymyillekin, katsellen samalla Eetua. Eetu onneksi osasi pistää vähän jarrua Tean juttuihin, ettei tuolla menisi ihan ylitse ja parempi olikin, että joku hieman katsoi hänen perään. Tea kun ei aina muistanut omia rajojaan ja nytkin hän oli raskautensa aikana yrittänyt tehdä monia asioita, joita ei yksinkertaisesti enää jaksanut tehdä ja sitten myöhemmin oli koskenut joka kohtaan, kun Tea ei ollut tajunnut rauhoittua.

Eetua katsellessaan Tea päästikin sitten irti tuon kädestä hetkeksi ja siirtyi keskemmälle sänkyä, taputtaen kevyesti tilaa vieressään, hymyillen samalla hieman Eetulle.
"Tuu ees mun seuraks tähän lepäämään, en mä haluu tässä vaan itekseen makoilla.." Tea sanoi pienesti hymyillen, katsellen Eetua edelleen. Hän sai tosiaankin olla onnellinen, että oli löytänyt Eetun kaltaisen miehen itselleen. Heidän suhteessaan oikeastaan kaikki oli tapahtunut todella nopeasti mutta se ei kyllä haitannut yhtään, Tea vain oli onnellisempi kuin ikinä miehensä kanssa.

Eetu kohotti taas kerran kulmiaan kun Tea yritti keksiä äskeiselle jotain selitystä, mutta ei yllätysyllätys keksinyt.
"Aivan, se oli jotain..", Eetu totesi päätään pudistaen.
"..kyllä mä tiedän, että meidän on turha täällä alkaa mitään panikoimaan ja stressaamaan, sillä en mä sua täällä edes lääkäriin päästäis. Oon kuullu semmosia juttuja, että sen jälkeen sulle vielä joku tauti tuleeki", Eetu totesi jääden muistelemaan joidenkin tuttujen kertomuksia paikallisista sairaaloista. Hyhhyh.

"No ehkä mun pitää sut sit viimesillä raskausviikoilla köyttää sänkyyn kiinni? Kuulostaisko miltään?", Eetu ehdotti naureskellen, miettien kuinka julmaa sellainen jo olisi. Ei hän nyt ihan niin pakkomielteiseksi ryhtyisi, kyllä hän Teaan sen verran luotti, että jos hän oikeasti tuota kieltäisi tekemästä jotain niin nainen ei myöskään tekisi. Ja jos tekisi niin tuo tietäisi ettei hän olisi kovin iloinen.

Eetu seurasi katseellaan vaimoaan kun tuo siirtyi keskemmälle sänkyä ja taputti sitten vuodetta vieressään.
"no tän pyynnön mä toteutan mielelläni", Eetu lausahti hymyillen, laskeutuen sitten siihen Tean vierelle makoilemaan. Eetu kääntyi kyljelleen makoilemaan ja painoi pienen suukon Tean huulille.
"..sattuuko vielä?", mies kysäisi huolehtien, laskien kätensä Tean vatsan päälle varovasti, kuin peläten, että onnistuisi itse satuttamaan toista. Hän tekisikin mitä tahansa suojellakseen Teaa kaikelta, olihan tuo hänen oma prinsessansa, tärkein henkilö maailmassa.

"Eli eiköhän me tästä tehdä se johtopäätös, et mennään käymään siellä lääkärissä kuhan selvitään täältä Suomeen ja nyt vaan yritetään nauttia tästä lomasta. Ei mulla oo aiemminkaan täällä mitään tullu ja mä en haluais meidän häämatkaa käyttää vain murehtimiseen.." Tea sanoi pienesti hymyillenkin. Tietysti vauvan terveys oli tärkeämpi kuin mikään häämatka mutta kun mistään vakavammasta ei ollut merkkejä niin Tea halusi keskittyi heidän yhteiseen lomaansa ja nauttia tästä ajasta, kun he saivat olla ihan kahdestaan ilman mitään stressiä ja kiirettä. Suomessa he sitten kerkeäisivät taas stressata ihan mistä ikinä vain halusivat mutta nyt he voisivat luvan kanssa ottaa rennosti.

"Ehkä mä osaan jo siinä vaiheessa olla aloillani ihan muutenkin.. Sitäpaitsi, jos mun vatsa tästä vielä kasvaa nii mä en ees jaksa tehä enää mitään." Tea totesi hieman huvittuneeseen sävyyn. Varmasti se vatsa tulisi siitä vielä kasvamaan, vaikka Tea kovasti toivoi, että vatsa ei kasvaisi enää yhtään enempää. Jo nyt hänestä tuntui, että hänen raskausvatsasta oli sen verran iso, että se oli koko ajan tiellä ja Tea ei voinut olla yhtään normaalisti, joten mitä tapahtuisi sitten, kun Tea olisi ihan viimeisillään raskaana ja hän ei oikeasti voisi tehdä niin paljon asioita kuin nyt? Hän varmasti tulisi hulluksi, sillä ei osannut olla vain paikallaan ja tekemättä mitään.

Tea vastasi siihen Eetun suukotukseen, tuon tultua vierelleen makoilemaan ja katseli sitten miestään hymyillen. Hän huomasi kyllä, että Eetu yritti olla varovainen, kun laittoi kätensä vatsalleen ja Tean olisi tehnyt mieli huomauttaa, ettei hän kosketuksesta rikki mennyt mutta antoi kuitenkin Eetun olla niin varovainen kuin halusi. Oli vain parempi, että toinen heistä oli se huolehtivaisempi ja varovaisempi, Tea kun ei semmoinen aina tajunnut olla.
"Ei. Eikä muhun nyt vois sattuakkaan, kun mun rakas mies on mun vierellä." Tea sanoi sitten hymyillen, selvästi onnellisen näköisenä.

Eetu nyökytteli Tean puheille yhteisymmärryksen merkiksi.
"tuo kuulostaa oikein hyvältä. Nyt siis, rouva Laakso, me keskitytään vaan nauttimaan tästä häämatkasta", Eetu totesi hymyä huulillaan. Hän ei ikinä kyllästyisi siihen, että saisi kutsua Teaa omaksi vaimokseen ja rouva Laaksoksi. Hitto, hän oli oikeasti naimisissa tuon ihanan naisen kanssa. Ja kohta heille syntyisi oma pieni poikalapsi, mikä suuri onni heitä olikaan kohdannut.
Tämä olisikin viimeisin matka pitkään aikaan, ja samalla heidän häämatkansa. Siksi tämän matkan pitäisi olla niin täydellinen kuin se vaan voisi olla.

Eetu jäi hetkeksi kuvittelemaan kuinka Tean vatsa kasvaisi vielä isommaksi. Toivottavasti ei nyt enää sentään, muutenhan naisella olisi varmasti todella tukalat oltavat. Vatsa oli nyt jo sen verran iso, että liikkuminen oli varmasti paljon paljon hankalampaa kuin yleensä. Mutta Eetun mielestä Tean maha oli aivan ihanan näköinen. Mikä olisi kauniimpaa kuin raskaana oleva nainen? Ainakin Tea näytti todella kauniilta.
"no mutta sitten sulla ois ainakin hyvä syy juoksuttaa mua paikasta toiseen puhtaalla omallatunnolla", Eetu vitsaili hymyillen. Mieluusti hän juoksisikin asioilla Tean puolesta naisen ollessa viimeisillään raskaana, eihän hän halunnut ottaa pienintäkään riskiä, että Tea vaikka kaatuisi tai liukastuisi tai jotain.

Eetu makoili siinä Tean vierellä ja silitteli hellästi vaimonsa vatsaa. Pieni hymy valaisi Eetun kasvoja kun hän vain kuvitteli, että heidän perheensä olisi kohta kolmihenkinen. Huh, melko hullua. Ne Tean sanat saivat Eetun kasvot sulamaan vielä rakastavampaan ja onnellisempaan hymyyn, jos se oli enää oikeasti mahdollista. Mutta ne Tean sanat olivat niin täynnä rakkautta, että Eetu oikeasti joutui taas kerran miettimään kuinka onnellinen ihminen hän olikaan kun oli löytänyt ihmisen jota rakastaa, ja joka samalla rakasti häntä itseään.
"..jos käydään tänään varmuuden vuoksi vaan hotellin lähialueella pyörimässä ja huomenna lähdetään vaikka sinne rannalle ja kauemmaksi jos halutaan?", Eetu ehdotti hetken kuluttua, olisihan mahdollisuus, että se kipu tulisi vielä takaisin.

"Nimenomaan. Sitäpaitsi, sitten kun vauva syntyy, nii ei me voida matkustella ihan noin vaan kahdestaan ja tuskin vauvankaan kanssa on mitään järkee lähtee ihan heti reissuamaan mihinkään." Tea sanoi hymyillen. Hän ei kyllä todellakaan uskaltaisi lähteä pienen vauvan kanssa yhtään minnekkään kauas ja tuskin siihen Eetukaan suostuisi. Oulussa tietysti olisi mukava käydä Eetun vanhempien luona mutta todennäköisesti ainakin Tea haluaisi odottaa edes hieman ennen uutta Oulun reissua, pienen vauvan kanssa matkustelu kuitenkin tulee varmasti olemaan ihan erilaista kuin mitä se on, jos he lähtevät kahdestaan. Ja autolla Tea tuskin suostuisi sinne asti edes lähtemään, eihän siitä tulisi vauvan kanssa yhtään mitään.

Tea naurahti pienesti Eetun sanoille tuon todetessa, että hän voisi sitten hyvällä omalla tunnolla juoksuttaa Eetua asioillaan, kun raskaus olisi loppuvaiheessa. Kai Eetu ihan mielellään Tean asioille juoksisikin, tuo tuskin päästäisi häntä oikein mihinkään mutta ei Teakaan ihan vain aloillaan todellakaan viihtyisi, joten ongelmia olisi varmasti tiedossa. Tea oli sen verran menevää sorttia, että hän halusi koko ajan touhottaa jotain eikä viihtynyt vain paikoillaan. Tietysti Teakin osasi rauhoittua ja esimerkiksi Eetun kanssa hän viihtyisi vaikka kuukausitolkulla samassa tilassa lähtemättä mihinkään mutta se nyt olikin ihan eri asia. Loppuraskauden aikana hän kuitenkin joutuisi olemaan suurimmaksi osaksi ajasta itsekseen, Eetun kuitenkin olisi käytävä edelleen töissä. Tea tulisi varmaan kuolemaan tylsyyteen sillä aikaa ollessaan kotona."No en mä siitä hyvästä omasta tunnosta siitä... En mä nyt halua iha liikaa sua juoksuttaa ympäriinsä." Tea totesi hymyillen.

Tea hieman mutristeli huuliaan Eetun sanoille, hän olisi kyllä halunnut lähteä käymään vaikkapa siellä rannalla jo tänään, ei hän halunnut koko päivää hotellihuoneessa olla. Hänen oli kuitenkin myönnettävä itselleenkin, että Eetu varmaan olisi oikeassa, ehkä oli parempi pysytellä nyt lähempänä hotellia."Nojoo.. Nii kai sitten. Jos kerta herra Laakso niin haluaa." Tea sanoi sitten hieman huvittuneeseen sävyyn ja suukotti vielä miestään huulille. Hänen parastaanhan Eetu ajatteli, joten olisi ehkä turhaa upruttaa vastaan ja yrittää uhmata omaa jaksamistaan, kun kumpikin tiesi, ettei hän ehkä ollut ihan parhaassa mahdollisessa kunnossa nyt.

"Aivan. Eli nyt nautitaan niin paljon tästä matkasta ku pystytään, ei sitä tiedä millon päästään kahdestaan mihinkään, tai edes minnekkään pidemmälle matkalle ollenkaan", Eetukin myönteli ja jäi ajattelemaan asiaa itsekin ensimmäistä kertaa. Ei hän ollut aiemmin edes ajatellut asiaa, mutta nyt tuli se asia mieleen, että eiväthän he vauvan kanssa voisi ihan heti lähteä matkustamaan. Tai no varmaan periaatteessa voisivat, mutta ei Eetu haluaisi ottaa riskiä, että muumi saisi jonkun taudin ulkomailta, vauvat kun olivat muita herkempiä saamaan tartuntoja.

Eetu virnisti myös pienesti kun Tea naurahti hänen sanoilleen. Totuus oli, että tuskin Tea oikeasti häntä asioillaan juoksuttaisi. Tai ainakin Eetu epäili mielessään, että ensinnäkään Tean luonne ei antaisi siinä edes periksi. Kaikki oli tehtävä itse, eikä kenellekkään, edes itselle, myönnetty, että ehkei enää olisi oikeasti jaksanut tehdä asiaa itse. No, onneksi hän uskaltaisi tuputtaa apua vaimolleen ja oikeasti käskeä tuota rauhoittumaan.
"no okei, niin mä aattelinki, että tuskin sä mua niin älyttömästi alat juoksuttamaan paikasta toiseen", Eetu lausahti hymyillen, päätään hivenen pudistaen.

Eetu huomasi sen Tean huulien mutristelun ja kohottikin kulmiaan. Hän melkein jo odotti sitä kuinka Tea sanoisi, että kyllä haluaisi lähteä pidemmälle kävelemään. Mutta Tea ei näköjään jaksanutkaan alkaa väittämään vastaan, ja ihan hyvä niin.
"Kylläkyllä, herra Laakso määrää, että rouva Laakso ottaa tämän päivän nyt vähän rauhallisemmin", Eetu lausahti virnistellen minkä jälkeen vastasi saamaansa suukotukseen.
"..ehkä me kohta voitais lähtee katteleen ympärille? jos oot vaan kunnossa..", Eetu ehdotti sitten hymyillen.

"Tai ylipäätänsä millon saadaan ees olla kahdestaan.. Nojoo, pienet vauvat kyllä nukkuu aika paljon mut siitä huolimatta, kohta sitä ei enää ollakkaan ihan vaan kahdestaan." Tea sanoi hymyillen. Hieman häntä pelotti se, etteivät he tosiaan enää voisi pian olla vain kahdestaan ja tehdä ihan mitä huvittaa mutta toisaalta, siitä huolimatta Tea odotti heidän vauvansa syntymää enemmän kuin mitään muuta. Lapsi oli kuitenkin todella odotettu lisä heidän pieneen perheeseensä ja Tea ei olisi enää malttanut odottaa, että vauva syntyisi. Vaikka hän ei ikinä ollut edes haaveillut perheen perustamisesta niin nyt tuntui niin hyvältä ajatukselta, että pian heillä olisi oma yhteinen lapsi.

"No onhan sulla hei muutakin tekemistä, kun vaan mua palvella. Sä kuitenkin teet töissäkin niin pitkää päivää, et kohta sä olisit ihan hermoraunio, jos sun pitäis töiden lisäks vielä juosta mun asioilla." Tea sanoi pienesti hymyillen, vaikka tiesi kyllä, että tästä oli keskusteltu ennenkin; perhe tuli ykkösenä, työ sitten kakkosena. Siitä huolimatta Tea ei halunnut stressata Eetua liikaa tai antaa tuolle liikaa tekemistä, vaikka tiesi itsekkin sisimmässään, että hänen pitäisi antaa Eetun tehdä enemmän ja itse jo hieman rauhoittua. Tea kuitenkin kävi itsekkin vielä töissä, hoiti melko pitkälle ruuanlaiton, siivoamisen sun muut kotityöt ja oli sentään raskaana. Hänen pitäisi jo hieman antaa enemmän vastuuta Eetulle ja yrittää itse levätä, kohta hän ei oikeasti jaksaisi tehdä yhtään mitään, jos rasittaisi itseään liikaa.

Tea hymyili vain Eetun sanoille, tuon ollessa edelleen niin päättäväisesti sitä mieltä, että hänen pitäisi vain levätä. No, mikäpä tässä makoillessa oman aviomiehen vierellä, voisivat asiat huonomminkin olla. Mielellään Tea olisi silti hieman maisemiakin lähtenyt katselemaan mutta olisihan heillä onneksi aikaa vielä vaikka kuinka paljon."Kyllä mä pärjään, usko tai älä. Eli mun puolesta voidaan kyllä rueta kohta jo lähtemään." Tea sanoi lopulta virnistäen. Teahan pärjäisi, hän pärjäisi vaikka väkisin ja se kyllä oli toisaalta ehkä hieman huolestuttavaakin.