From small beginnings come great things

Perjantai 24. helmikuuta 2012 - klo 16:10 eteenpäin
Jasminin, Lauran ja Anyan asunto
Jasmin Eskelinen & Anya Volkov

Jasminin asukokonaisuus

Joskus elämä sujui ja joskus ei - tällä hetkellä Jasminin elämä ei ollut helppoa. Esimerkiksi naisen koko viime yö oli mennyt täysin unettomissa merkeissä hänen huolehtiessaan niin perheensä, itsensä kuin ystäviensä tilanteista. Jasmin ei enää oikein tiennyt, että mihin hänen pitäisi keskittyä kaikista eniten, tuntui, että naisella oli koko ajan liian monta rautaa tulessa - ja siis negatiivisia sellaisia. Olisi ollut täysin eri asia, mikäli Jasminilla olisi ollut hänelle mieluisia asioita menossa, mutta ei, niitä ei ollut, nainen oikeastaan onnistui muuttamaan kaiken negatiiviseksi päässään ihan vain mielentilansa takia. Muut eivät tosin sitä huomanneet. Jasmin tosiaan onnistui antamaan itsestään pirteän ja elämäniloisen kuvan, mutta todellisuus oli jotain ihan muuta. Jasminia ei lähiaikoina kiinnostanut oikeastaan yhtään mitään.

Aamulla Jasmin oli kyllä sitten herännyt, mutta oli laahustanut zombiena kouluun. Siellä naisella oli tällä hetkellä projektina tehdä jonkinlainen kesämekko. Vähän aikaistahan se oli, mutta Jasmin ajatteli, että ajatus aurinkoisesta ja lämpimästä kesäsätä saisi myös hänen mielensä kirkkaammaksi. Ei se kyllä oikein onnistunut. Jasmin oli varmaan kymmeneen otteeseen päättänyt vaihtaa kangasta ja hän oli onnistunut ompelemaan aina jotenkin väärin. Jasminin opettajatkin jopa ihmettelivät, että miksi neitokaisen kaltainen, taitava ompelija nyt yhtäkkiä ompeli väärin. Kankaiden vaihtelu oli nyt ihan normaalia Jasminin tapauksessa mutta ei hän sitä yleensä ihan noin kymmeneen otteeseen tehnyt. Lopulta Jasmin oli kuitenkin saanut aloitettua mekon ihan kunnolla - saisi se vaikka olla jonkinlainen symboli sille, että nainen saisi itsensä kuntoon. Jasmin oli sen päättänyt.

Koulupäivän jälkeen Jasmin oli suunnannut kotia kohti ja laittanut itselleen vähän ruokaa. Sitten nainen olikin saanut pohtia, että mitä oikein tekisi loppupäivänä. Kauaa ei Jasminin kuitenkaan ollut sitä tarvinnut pähkäillä, kun eräs naispuolinen ystävänsä olikin jo soittanut hänelle ja pyytänyt luokseen. Kyllähän se Jasminille kävi, koska kotiin hän ei ainakaan jäänyt murehtimaan kaikkia asioitaan. Oli paljon parempi keksiä itselleen muita verukkeita, ettei hänen sitten tarvitsisi pohtia yksinään kaikkia vaikeuksia elämässään. Puhelun jälkeen Jasmin olikin sitten suunnannut suoraa tietä pieneen kylpyhuoneeseen, joka luojan kiitos vaikutti olevan nyt vain hänen käytössään. Aamuisin siitä tuli aina riitoja Lauran kanssa, ja nyt, kun heidän kanssaan oli muuttanut vielä kolmas nainen Anya, niin pieniltä sanaharkoilta ei voinut välttyä. Onneksi ne eivät olleet mitään vakavaa.

"Voi helvetin helvetti!" Jasmin kiljahti suhteellisen äänekkäästi tiputtaessaan lakkapullon lattialle. Toivon mukaan hän olisi yksin kotona, koska mikäli joku kuulisi tuon niin se olisi ollut noloa. Itsekseen mutisten Jasmin nosti lakkapullon lattialta ja suihkutti taas hieman lakkaa juuri laitettuihin hiuksiinsa - hän tahtoi näyttää hyvältä vaikka kaverille tässä nyt oltiinkin ainoastaan lähdössä.

Anyan asukokonaisuus

Venäläissyntyinen nainen istui sängyllään, valkoinen läppäri sylissä. Skypen keskusteluäänet kaikuivat Anyan korviin valkoisia nappikuulokkeita pitkin. Darya, naisen pikkusisko kyseli kuulumisia ja uteli, josko rakkaalle isosiskolle voisi soittaa Skypen kautta. Väsyneenä haukotellen Anya kirjoitti vastauksen siskolleen. Da. Samassa tietokoneen näyttöön ilmestyi Daryan puhelun merkki, johon nainen klikkasi hyväksyvästi.

"Zdorovo!", Anya aloitti, peittäen sitten taas toisen haukotuksen kädellään. Eilen oli mennyt taas myöhään, vaikka olikin ollut torstai-ilta. Anya oli lähtenyt kolmen ystävättärensä kanssa juhlimaan hetken mielijohteesta - toki Anyalla yksi juhlimisen syy oli myös se, että tuo oli muutama päivä sitten päässyt muuttamaan uuteen asuntoon, ja vielä varsin mukavilta tuntuvien Lauran ja Jasminin kämppikseksi.
Lauraan, toiseen tanssijatyttöön Anya tutustui työn kautta ja naiset ovatkin hyvissä väleissä, mutta Jasminiin Anyan välit ovat aika mitäänsanomattomat. - Siis ei huonot, mutta eivätpä nuo mitään ystäviäkään vielä olleet. Tosin, nainen vasta muutti hetki sitten, eikä ihmisiin tutustuta perin pohjin heti kahden sekunnin jälkeen.

Darya selitti innoissaan tulevasta viikonlopusta ja matkasta Moskovaan, Anyan vastaillessa melko tylsistyneen kuuloisesti pikkusiskon juttuihin. Pian olikin kyselyiden aika, ja Anya sai vuorostaan olla äänessä ja selittää perin pohjin kaiken uudesta asunnosta ja kämppiksistä - pieni pettymys Daryalle, että nuo kämppikset olivat molemmat naispuoleisia.

"Do svidánija, ja tebjá ljubljú", Anya sanoi lopetellessaan skypepuhelua. Lentosuukot mikrofonin kautta läheteltyään nainen klikkasi itsensä offline-tilaan Skypestä, ja nappasi kuulokkeet pois korviltaan. Samalla sekunnilla Anya kuuli kolinaa ja kiroamista kylpyhuoneen suunnalta. Toinen kulma kohosi hieman naisen katsoessa raollaan olevasta ovesta käytävään, ja tuo nosti läppärin sylistään viereensä sängylle. Kappas, Laura tai Jasmin oli ilmeisesti tullut kotiin. Väsyneenä venytellen Anya kampesi itsensä ylös sängystä ja astui huoneestaan käytävään ja kylpyhuoneen ovelle. Kädet rennosti puuskassa nainen nojasi kylpyhuoneen ovenkarmeihin.
"Ai, sä tulit kotiin. En mä kuullu mitään", pieni naurahdus pääsi Anyan huulilta tuon huomatessa Jasminin kylpyhuoneen peilikaapin edessä hiuksiaan laittamassa.

Äskeisen lakkapulloepisodin jälkeen Jasmin huokaisi vielä kerran turhautuneena. Vaikka äskeinen tilanne oli nyt ohi, ärsytti naista, että se pullo oli tippunut. Kyllä, se oli hyvin pieni asia, mutta lähiaikoina nainen oli saattanut ärsyyntyä ihan pienimmistäkin asioista, eikä se kyllä mitenkään outoa ollut Jasminin perusluonnetta ajatellessa. Joskus Jasmin siis oli todella tasapainoinen mutta välillä löytyi niitä kausia, jolloin jokainen ihminen ja asia vaikutti ärsyttävän eikä ketään tai mitään jaksanut katsella viittä minuuttia kauempaa. Jasmin yritti kuitenkin säästää kaverinsa aina näiltä kausiltaan ja onnistuikin useimmiten antamaan itsestään pirteän ja iloisen kuvan. Se oli onnistunut hienosti jopa Jennan kuoleman jälkeenkin.

Lopulta Jasmin oli saanut mieltänsä rauhoitettua edes vähäsen ja niinpä hän sai kaikessa rauhassa jatkaa hiuksiensa laittamista. Normaalisti nainen tekisi kaikki nämä jutut omassa huoneessaan, mutta koska ketään ei vaikuttanut olevan kotona, niin tietenkin Jasmin meni hyvin valaistettuun kylpyhuoneeseen laittamaan itsensä kuntoon. Parhainta meikkaaminen olisi luonnonvalossa mutta sisältä sellaista ei löytynyt, ellei sitten onnistunut pääsemään jotenkin tyylikkäästi ikkunan äärelle - tai mennyt parvekkeelle.
Jasminia hämmensivät aina välillä asunnosta kuuluvat kolinat, mutta nainen ajatteli niiden tulevan rappukäytävästä tai viereisestä kaksiosta. Heidän seinänaapurinsa pitivät tosiaan usein melkoista metakkaa. Jasminia se oli aluksi ärsyttänyt todella paljon, mutta hän oli loppujen lopuksi joutunut tottumaan siihen eikä siihen enää edes kiinnittänyt huomiota. Monet kerrostalosta kuuluvat äänet hän muutenkin nykyään sivuutti, eikä hän kuullut vessan suuntaan tulevia askeleitakaan.

"Hui saakeli!" Jasmin tunsi värähtävänsä ja taas kerran se lakkapullo tippui lattialle - tosin tällä kertaa se sai hänet naurahtamaan. Tämä tilanne oli tosiaan kokonaisuudessaan huvittava, koska Jasmin oli tosiaan elänyt täysin siinä toivossa, että ketään ei ollut paikalla. Hänen uusi kämppäkaverinsa oli kuitenkin selvästi ollut paikalla koko ajan, eikä Jasmin voinut käsittää miksei ollut huomannut - tai kuullut - tuon olevan kotona.
"Voi jessus, mä aattelin ettei ketään olis kotona. Huh huh ku mä säikähin", Jasmin nauroi vapautuneesti ja nappasi lakkapullon lattialta. Lakkapullo-raasu, se menisi varmaan pikkuhiljaa rikki, ja no, nainen ei tosiaan tahtonut sen pullon rikkuvan, koska sen sisällä oleva lakka oli kallista.

Lopulta Jasmin päätti jättää lakkapullon rauhaan ja kääntyikin Anyan puoleen. Kyseinen nainen oli todella kaunis, ja Jasmin tunsikin pienen kateellisuuden piston; välillä hän tunsi itsensä suorastaan liian tavallisen näköiseksi Anyan kaltaisten, persoonallisen näköisten naisten seurassa. Jasmin kyllä tiesi olevansa kaunis mutta eikä pieni kateellisuus ollut aina tavallista naisten seurassa? Kateellisuuttaan Jasmin ei onneksi näyttänyt ilkeilemällä tai paskaa puhumalla - sellainen ei ollut hänen tapaistaan.

Huvittunut, mutta silti hyväntahtoinen naurahdus pääsi Anyan huulilta, naisen selvästi pelästyttäessä Jasminin. Se ei kyllä ollut Anyan tarkoitus, hups. Vasen käsi nousi peittämään pinkeiksi punatuilta huulilta kuuluvan naurun.
"Anteeks, ei ollu tarkotus pelästyttää, tai häiritä sun hiusten laittamista", uusi, pieni naurahdus pääsi naisen huulilta, tuon katsoessa Jasminia hieman pää vinossa.

"Joo, mä olin tuolla piilossa ihan ku joku ninja, vakoilin ja odotin hetkee että pääsee pelästyttämään sut. - No ei, juttelin siskon kanssa Skypessä, enkä yhtään kuullu että sä tulit kotiin", Anya selitti toisella kädellään huoneeseensa päin huitoen. Katse kääntyi sitten taas Jasminiin, ja äsken niin huvittunut virne vaihtui pieneksi hymyksi.
"Ootsä menossa jonnekin?"

Jasmin vaikutti mukavalta nuorelta naiselta. Hauskalta. Anya hymyili hieman ajatuksilleen. Toki he olivat jo aiemmin muutaman sanan vaihtaneet, mutta kunnollista keskustelua ei voi sanoa noiden kahden koskaan käyneen. Anya tajusi tuijottavansa Jasminia kuin joku hullu stalkkeri. Katse laskeutui ensin lattiaan ja kävi käytävässä jossa tyttöjen huoneet olivat, mutta lopulta Anya katsoi taas Jasminia. Tuosta tuli mieleen Natalya, Anyan vanhin pikkusisko. Sitä ei tosin tarvitsisi kertoa Jasminille, olisi outoa alkaa puhumaan toiselle omasta pikkusiskosta ja siitä, kuinka Jasmin oli ihan samanoloinen kuin Natalya.

"Ei se mitään", Jasmin totesi silmillään hymyillen, "mä nyt vaan satun olemaan vähän helppo säikäytettävä." Nainen tosiaan pelästyi helposti kaikkea mahdollista, ei hän oikein tiennyt, mistä kaikesta se oli alkanut. Yhtenä esimerkkinä saattoi sanoa Jennan kuoleman; se oli syystä tai toisesta saanut naisen varpailleen. Jotain Jennan kummitustako hän odotti itseään piinaamaan? Ei sitä tiennyt, tuskin, koska ei Jasmin ollut aikaisemminkaan mihinkään paranormaaliin uskonut. Blondi oli vain helppo säikäytettävä ja se oli tullut iän mukana - helppo selitys.

"Joo niin mä aattelinki", Jasmin naurahti huvittuneesti Anyan selityksille ninjailuistaan. Lopulta nainen vilkaisi itseen vielä kerran peilistä. Hän ei ollut laittanut itselleen mitenkään erityistä meikkiä, vähän ripsiväriä, kajaalia ja luomiväriä mutta se näytti ihan kivalta joten ei muuta tarvittukaan - esimerkiksi meikkivoidetta tai puuteria Jasmin ei käyttänyt koskaan. Ei siihen ollut onneksi edes tarvetta. Huokaisten Jasmin käänsi katseensa pois pelistä ja nappasi käteensä lakkapullon ja meikkipussin.

"Mitä?" Jasmin kysyi, vaikka olikin kuullut Anyan kysymyksen oikein hyvin. Pian nainen naurahti hajamielisyydelleen: "Siis joo, yhden Even luo tässä pitäis kohta mennä. Koulukavereita." Jasmin suhahti Anyan ohitse ja viittoi tuon mukaansa keittiöön - ei blondi kehdannut Anyaa tuohon jättää. Jasmin kipaisi vielä pikaisesti huoneessaan viedäkseen sinne kädessään olevat tavarat ennen yhdelle baarijakkaroista istumista.
"No, ootko sä tykänny tästä kämpästä?" Hän päätti kysäistä Anyalta. He eivät olleet vielä päässeet puhumaan kunnolla ja Jasmin kuitenkin tutustui mielellään uusiin ihmisiin - ja ehkä kämppikseen tutustuminen oli myös pieni velvoite. Ei se siltä kuitenkaan tuntunut.

Jasminin sanoja kuunnellessaan Anya varmistui koko ajan vain enemmän ja enemmän siitä, että Jasmin oli selvästi Natalyan, Anyan siskon kaksoisolento. Naisen puhetapa, ääni, olemus... Anya naurahti hieman huvittuneena ajatuksilleen. Näinkö ikävä tuolla todella oli kaukana Venäjällä asuvaa perhettään, että muissa ihmisisssä alkaa näkyä jo sisarusten piirteitä? Noh, viime napaamisesta oli jo melkein vuosi, joten ei kai mikään ihme...

Anya nyökkäsi taas vain Jasminin sanoille, tuon kerrottua lähtevänsä tapaamaan koulukaveriaan. Anyan koulukaverit olivat kaikki unohdettuja, ei naista oikeastaan edes kiinnostanut missä esimerkiksi joku yläasteaikainen paras ystävä nykyään kulki. Mikä tuon nimikään edes oli, Tiia...? Ammattikouluajan kavereitaan ja tuttujaan Anya oli joskus lisäillyt Facebookiinsa, mutta noiden kanssa juttelu oli jäänyt heti valmistumisen jälkeen. Voisikin itseasiassa harkita muutaman ystävän poistoa, mitä niitä turhaan pitämään kaverilistoilla?

Jasminin viittoilut tajuttuaan Anya havahtui taas ajatuksistaan ja seurasi naista keittiöön, kiertäen tiskin toiselle puolelle, jääden vain seisoskelemaan ja nojailemaan tiskiin. Tiskillä olevasta kulhosta nainen nappasi mandariinin jota alkoi sitten kuorimaan, katse kuitenkin edelleen Jasminissa.
"Tää on ehkä maailman söpöin kämppä ikinä, mä en ois osannu oikeesti ikinä ees haaveilla tällasesta", nainen naurahti huvittuneena, katseen käydessä kuin automaattisesti huoneisto noin pääpiirtettäin ympäri. Anya kyllä todella piti uudesta asunnostaan. Laura ja Jasmin olivat laittaneet paikan aivan uuteen uskoon, kuitenkin sellaiseen tyyliin joka oli sopinut juuri sopivasti Anyallekin. Katse kääntyi taas Jasminiin, ja Anya laitoti yhden mandariininpalasen suuhunsa.
"Ja kyllä tän koko söpöyden ja kauneuden kruunaa kaks tosi kivalta vaikuttavaa kämppistä. - Kuulostiko liian kornilta?"

Siinä baarijakkaralla istuessaan Jasmin pohti, että loukkaantuisikohan Eve, mikäli hän nyt hieman myöhästyisi. Tuskin niin kävisi. Kyllähän Eve itsekin oli joskus myöhästynyt - sitä paitsi, kaksikko ei ollut sopinut mitään tarkkaa aikaa siitä, että milloin Jasminin pitäisi tulla. Sanaton sopimus oli enemmänkin mahdollisimman pian. Usein Jasmin olikin kavereidensa oven takana heti valmiina ollessaan koska piti ystäviään hyvin tärkeänä osana elämää - nainen ei olisi sellainen kuin olisi ilman noita. Jasmin oli saanut heiltä niin hyvät kuin huonot puolensa. Toki niitä puolia oli tullut myös kasvatuksesta, sehän oli ihan selvä homma.

"Tää on kyllä ihan jäätävän söpö kämppä", nainen naurahti, "ihan asukkaidensa näkönen." Kolmelle vaaleaverikölle tämä kämppä tosiaan soveltui; vaaleanpunainen ja suloinen. Oli mukavaa silloin aikoinaan rempata tätä asuntoa, varsinkin, kun mukana oli komeita työmiehiä - tuo oli kyllä silloin täysi vitsi. Kaksikon miespuolisia ystäviä oli ennemminkin paikan päällä mutta toki remppaamassa kävi niitä ihan ammattityömiehiäkin.
"Aikamoiselta nuoleskelulta toi kuulosti", Jasmin vitsaili ja toivoi, että Anya tosiaan ymmärtäisi sen - ei nainen tuollaista tosissaan sanoisi. Ihan oikeassa sitä paitsi Anya oli siinä, että kämppäkaverinsa olivat mukaiva, sillä Jasmin tuli ainakin niin Lauran kuin Anyankin kanssa toimeen. Anyakin vaikutti oikein mukavalta kun hänen kanssaan oikein tutustui tässä paremmin.

"Missä sä muuten asuit ennen ku sä muutit tänne?" Jasminin oli pakko kysyä. "Ku mietin että asuitko Helsingissä kuitenki ennen. Dazzling Ladiesiinhän sä täällä Helsingissä liityit mutta millon?" Vaaleaverikkö kyseli uteliaana. Hän tahtoi tietää Anyasta enemmän asioita - hän oikeastaan tiesi vain sen, että tuo oli Venäjältä ja että tuo tanssi Dazzling Ladies -ryhmässä. Molemmat Jasminin kämppäkavereista olivat kuuluisassa tanssiryhmässä - mielenkiintoista.

Mandariininpalasta sormiensa välissä pyöritellen Anya upposi taas pieneksi hetkeksi ajatuksiinsa. Pikkusisko oli juuri Skypen nettipuhelun kautta kertonut kaiken olevan hyvin Venäjällä, mutta jostain syystä Anya oli alkanut miettiä kuvioita kotimaassaan - varsinkin kuvioita, joihin naisen siskot kuuluivat. Suomeen muuttaneet vanhemmat sisarukset eivät kukaan - ei Anya eikä sen enempää Ilya tai Vanyakaan ole aivan Volkovien perheen vanhempien suosiossa, Anna-äidin mieluummin suojellessa nuorimpia noilta villeiltä isosisaruksilta. Anya havahtui muutaman sekunin päästä ja katsahti Jasminia. Toivottavasti nainen ei ollut liian kauaa siinä mietiskellyt perhekuvioitaan...

Pieni naurahdus pääsi naisen huulilta Jasminin sanojen jälkeen ja sormissa pyöritelty mandaarininpalanen löysi tiensä Anyan suuhun. Kätensä nainen pyyhkäisi vain huolettomasti housuihinsa.
"Joo, pakko kato ylistää vaan teitä etten mä saa mitään häätöö samantien", Anya naureskeli huvittuneena, haraisten kasvoilleen karanneet hiukset pois edestä. Jasmin vaikutti kyllä oikein mukavalta. Ainakin pienen läpän heitto onnistui noilta kahdelta varsin vaivattomasti.

"Siis... Mähän oon tosiaan Venäjältä kotosin, siellä mä asuin Novosibirskissä", Anya aloitti, yrittäen lausua kotikaupunkinsa nimen mahdollisimman selvästi suomalaisittain että Jasmin ymmärtäisi.
"Sitten me muutettiin perheen kanssa tänne, kun mun äiti on siis suomalainen, ja mä sit jäin tänne. Mä asuin mun enon luona tuolla Vuosaaresta, josta mä sit muutin amiksen jälkeen omilleni aika lähelle keskustaa, josta mä sit tosiaan muutin tänne." Anya veti syvään henkeä asumisjärjestelyselityksensä jälkeen. Yksityiskohtia olisi tietty voinut jättää vähemmälekin, tuskin Jasminia niin paljon kiinnosti. - Ja henkeäkin olisi voinut vetää sanojen välissä.

"Mut siis joo, Dazzlingeihin mä liityin joku... puol vuotta sitten? - Reilu puol vuotta, kai", Anya pohti ääneen, naurahtaen taas hivenen huvittuneesti, olkiaankin hieman kohauttaen.
"No anyway, joo. Kyllähän mä ehdin siinä hetken olla, ennen ku me Lauran kanssa kunnolla tutustuttiin ja ennen ku se kerto mulle tästä teidän vapaasta huoneesta."

"Entäs sä, ootko sä aina asunu Helsingis? - Ja mitä, sä käyt vissiin viel kouluuu, vai?"