Mikael Vuori

Mikael Vuori
6.8.1985, syntynyt Rovaniemellä
Hetero / Sinkkumies
Logistiikka-alan -oppisopimuskoulutus Helsingissä. Ylennetty varastotyöntekijän esimieheksi. Toimii itsekin toisinaan kouluttajana.
Huvilakuja 13 C, 7. kerros - Asuu kämppiksensä Kiiran kera.

Isä ja äiti ovat eronneet. Isä asuu yhä Rovaniemellä, mutta äiti muutti jo vuoden päästä erosta Ouluun. Vuoden nuorempi sisko asuu Vantaalla ja opiskelee Helsingissä.



Mikaelin vapaa-ajan pukeutumistyyli kattaa värikkäät/kuviolliset t-paidat, yleisesti mustat tai tumman harmaat pillifarkut, sekä mahdollisimman värikkäitä tennareita. Työaikana pukeutuminen muuttuu ja mies saattaa kiskoa päällensä kauluspaidan ja kravatin farkkujensa kaveriksi. Mikael on sitä mieltä, että esimiehen asemassa täytyy vähän panostaa omaan ulkonäköönsä (mikä tarkoittaa myös sitä, että toisinaan aamuisin mies seisoo peilin edessä ja sukii hiuksiaan mahdollisimman tyylikkääseen kuosiin).



Vaikka mies onkin ylennetty työssään, ei hän silti kuulu niihin motivoituneisimpiin persooniin tällä planeetalla. Mikael ei hirveästi innostu aamuyön herätyksistä, jotta ehtisi juoda ison pannullisen aamukahvia saadakseen itsensä liikkeelle päivää varten, eikä muutenkaan nykyisin enää pidä työstään järin suuresti. Huimassa haaveessa olisi lähteä käymään lomamatkalla, jotta aivot saisi nollattua mutta ainoa ongelma hommassa on, ettei Mikael ole vielä ehtinyt keksiä tulevaa lomakohdettaan. Hän aina lohduttaa itseään tyypillisellä ajatuksella ''onhan tässä vielä aikaa'' ja jatkaa epämiellyttävässä työssään pyörimistä päivästä toiseen.
Vapaa-ajalla Mikael rakastaa ottaa elämästä ilon irti ja yleisesti ottaen, jos herra ei ole kotonaan bilettämässä ja vetämässä änkyräkännejä - miehen saattaa löytää keskustan ykköshoodeilta ottamasta tuopillista, jos toistakin. Runsas alkoholinkäyttö ja puhdas laiskuus kuuluvat aivan ehdottomasti tämän herrasmiehen pahuuksiin.
Niinä päivinä, kun Mikael ei kisko naamaastaan alas alkoholipitoista tavaraa, mies saattaa olla skeittilaudan kera ulkona kuulokkeet korvillansa, taikka kotona puuhaamassa toisen tärkeän harrastuksensa parissa; ruoanlaiton.

Mikaelissa siis on ehdottomasti avimies/vävypoika -ainesta. Ainut ongelma yhtälössä on se, ettei mies ole tähän mennessä elämässään kyennyt, tai oikealta sanamuodoltaan viitsinyt sitoutua pidemmäksi aikaa yhden ihmisen vietäväksi. Enemmänkin hän on ollut omien teidensä kulkija, joka välttelee naisongelmia parhaansa mukaan (mutta saa niitä sitäkin enemmän harrastaessaan sujuvasti yhden yön hässäköitä). Poikamies on kuitenkin alkanut pikkuhiljaa rauhoittumaan ja naisrälläykset ovat vähentyneet huomattavasti.
Läheisimpiä ystäviään kohtaan Mikael on ehdottoman lojaali ja on aina auttanut, jos hänen ystävänsä ovat apua tarvinneet. Mies on kaveriporukan hupihölmöläinen, sillä kieltämättä Mikaelin huumorintaju yltää toisinaan jopa sietorajan yläpuolelle saakka.



Mikaelin elämä alkoi elokuussa vuonna 1985 Rovaniemen viileydessä. Lapsuudessa ei tapahtunut suurempia dramaattisia käänteitä, oli pukkitappeluita koulunpihalla ja kuurupiilon leikkimistä naapurin pojankoltiaisen kanssa.

Yläasteelle mennessään Mikaelin vanhemmat erosivat. Se oli kova paikka niin Mikaelille itselleen, kuin myös hänen siskollensa ja vaikutti koko rikki menneeseen perheeseen. Lapset muuttivat asumaan isänsä kanssa ja äiti menetti täysin huoltajuuden lapsiinsa sählättyään huumeiden parissa ja jäätyään kiinni poliisille hallussapidosta.
Ne kaikki erinäiset asiat saivat nuoren pojan vähän hairahtamaan kunnolliselta tieltä ja Mikael ajautui tupakoimaan jo 13-vuotiaana ja 14-vuotiaana keksi kuningas alkoholin mukaan elämäänsä. Ohessa tulivat mukana tottakai koulun nuijat, joiden seurassa Mikael teki hölmöyksiä aina omaisuuden tärvelemisestä näpistyksiin. Sen isompiin rikoksiin poika ei ikinä ehtinyt, kun poliisi otti porukan kiinni. Mikael selvisi vain varoituksella, sai isänsä pettymyksen harteilleen ja joutui ottamaan itseään niskasta kiinni.

Yläasteen jälkeen nuori miehenalku pääsi kymppiluokalle kertaamaan yläasteella menetettyjä numeroitaan, nosti arvosanojaan kiitettävästi ja kykeni esittelemään todistustaan ilman ilmassa vellovaa häpeää.
Ehkä se oli vain yksinkertaisesti samoihin, ikäviä muistoja tuottaviin maisemiin kyllästyminen, kun Mikael löysi hakemuksen oppisopimuskoulutukseen logistiikkapuolelle, joka sijaitsi Helsingissä. Silloin hän ei epäröinyt asiaa lainkaan, vaan laittoi hakupaperit menemään. Ensimmäisellä hakuyrityksellä ei onnistanut. Mikael täytti kahdeksantoista, kävi armeijan ja päätyi hakemaan samalle - yhä mielenkiintoiselta kuullostavalle alalle uudestaan. Tällä kertaa haku kannatti.

Mikael muutti yhdeksäntoista vuotiaana nuhjuiseen pikkuyksiöön itä-Helsinkiin, kävi ahkerasti koulutuksensa ja siitä alkoi uraputki. Vuosien aikana Mikael on ehtinyt muuttaa muutamaan otteeseen niin itä-Helsingistä pohjoisempaan Helsinkiin, kuin myös ytimeen saakka.
26-vuotiaana nuori mies päätti jälleen pakata elämänsä muuttolaatikoihin ja löytää tiensä Huvilakuja 13 -osoitteeseen C-rappuun seitsemänteen kerrokseen. Tähän omistusasuntoon Mikael etsi lehti-ilmoituksen kautta kämppistä ja löysikin sellaisen itselleen melko nopeasti.

x Asuu tilavassa kolmiossa yhdessä kämppiksensä kanssa
x Omistaa lihavan oranssin kissan
x Kuuntelee erittäin paljon erittäin hyvää musiikkia
x Mikael haaveilee hankkivansa tulevaisuudessa belgianpaimenkoiran groenendael -muunnoksella