I guarantee you'll miss me 'cause you changed the way you kiss me

Tiistai 17.01.2012 - klo 20.16 ->
Miron kämppä
Mari Salminen & Miro Sparrok

Jos Mari ja Miro eivät olisi eilen sattuneet tapaamaan, he eivät todennäköisesti olisi tässä tilanteessa nyt; he olivat menossa oikeille treffeille. Tai oikeille ja oikeille, he olisivat vain Miron kotona mutta Miro oli etukäteen pyytänyt Maria pukeutumaan hienosti ja laittautumaan kunnolla, sillä tuolla olisi Marille joku yllätys mielessään. Mari olikin kiitollinen siitä, että hänellä oli ollut lyhyt päivä koulussa ja töitäkään ei ollut, joten hän oli kerennyt laittauttua ihan ajan kanssa. Vaatteiden kanssa hänellä oli meinannut olla ongelmia, hän ei ollut keksinyt millään, mitä hän oikein laittaisi päällensä mutta oli loppujen lopuksi tyytyväinen asukokonaisuuteensa. Hiuksensakkin hän oli kihartanut huolellisesti sekä meikannut kasvojaan varmasti vähintään tunnin ajan eikä meinannut olla tyytyväinen meikkinsä sitten ei mitenkään.

Onneksi Miro sattui asumaan niin lähellä Maria, että hän kerkesi viimeiseen asti laittaa itseään edustavaan kuntoon eikä hänelle tullut edes kiire. He eivät olleet sopineet mitään kovin tarkkaa aikaa, Mari oli luvannut tulla paikalle kahdeksan jälkeen ja kello oli nyt hieman yli kahdeksan. Toivottavasti Mirolla vaan ei ollut mennyt hermot odottelemisen kanssa, sillä toisinaan Marilla saattoi oikeasti kestää, varsinkin, jos hän oli lähdössä treffeille tai muuten vain tärkeään tapaamiseen.

Ovikelloa soittaessaan Mari tajusi ensimmäisen kerran, että häntä jännitti oikeasti todella paljon. Hän ei tuntenut Miroa edelleenkään juuri mitenkään eikä voinut lainkaan tietää, millä motiivilla tuo oli kutsunut Marin luokseen ja mitä tuo oli ylipäätänsä suunnitellut tälle illalle. Mari ei kuitenkaan malttanut odottaa, että pääsisi näkemään Miron, sillä tuo mies oli onnistunut tekemään Mariin oikeasti vaikutuksen ja Maria kiinnosti koko ajan vain enemmän tutustua Miroon paremmin ja oikeasti oppia tuntemaan tuo kunnolla. Tunne tuntui olevan molemmin puoleinen ja se tekikin tästä entistä kiinnostavampaa. Mari edes muistanut milloin hän olisi jännittänyt yksiä treffejä näin paljon ja hän olikin nostanut odotukset melko korkealle, toivottavasti Miro olisi sen arvoinen.

Marin kampaus & Marin mekko

Miron asukokonaisuus

Miro huokaisi syvään katsoessaan ruokapöytää - se oli siinä. Mies ei ollut varmaan koskaan laittanut yhtä paljon keskittyneisyyttä mihinkään muuhun kuin tähän päivään. Hän ja Mari olivat lopultakin saaneet sovittua treffit. Miro ei varmaan koskaan ollut tuntenut sellaista hermostuneisuutta kuin silloin, kun ehdotti Marille, että kiinnostaisiko tuota mahdollisesti lähteä ulos. Ei hän olisi edes tiennyt, mitä olisi tehnyt, jos nainen olisi kieltäytynyt, mutta luojan kiitos tuo vastasi myöntävästi. Marin vastauksen kuultuaan olisi Miron tehnyt mieli hyppiä tasajalkaa ja tuulettaa mutta oli hän sentään pystynyt pitämään itsensä kylmänrauhallisena, vaikka se vaikeaa oli ollutkin. Olisi Marikin varmaan nauranut itsensä kuoliaaksi mikäli mies olisi heittänyt jonkinlaisen tuuletushuudon - tai pahempaa, luulla, että miehellä oli vain seksi mielessään. Sitä Miro ei kyllä odottanut tältä illalta.

Miestä nauratti vieläkin Auroran reaktio asiaan. Miro oli tainnut tasan kerran pitää naiselle treffit heidän kämpässään ennen Maria, joten tuo oli vähintäänkin yllättynyt, mutta sentään oli suostunut lähtemään pois kotoa siksi illaksi. Minneköhän tuo oli edes mennyt? Kai jollekin kaverilleen, koska tuskin Aurora mitään muutakaan tekemistä olisi keksinyt.
Miro lähti vielä kerran kiertämään taloa läpi ja tarkistamaan, ettei mitään tavaroita ollut lattialla. Ei hän tietenkään halunnut antaa mitään sottaista ensivaikutelmaa itsestään tai sen koommin Aurorastakaan, vaan mieluummin huolehti siitä, että talo oli siisti treffien aikana. Ihan oikeasti Miro oli kyllä siivoamisen saralla tyypillinen mies, ei hän useinkaan pitänyt huonettaan tai muitakaan paikkoja siistinä - nyt niin oli kuitenkin tehtävä. Todellakin, kun Marin kaltainen, upea nainen oli tulossa käymään. Talon läpi kierrettyään siirtyi mies vielä keittiöön ja tarkisti, että ravintolasta tilatut ruoat olivat vielä kunnossa. Kyllä - Miro oli käynyt ravintolassa tilaamassa ruokaa. Miestä tosin vähän pelotti, että tykkäisikö Mari hänen tilaamastaan ruoasta, mutta toivo oli pidettävä korkealla.

Tarkistuskierros oli melkein täysi, mutta vielä yksi asia katsottavana: Miro itse. Niinpä hän käveli pöydän ääreen ja katseli niin hiuksiaan kuin asukokonaisuuttaankin. Yleensä niin rauhallinen Miro Sparrok tunsi ihan selvästi stressiä tästä asiasta - outoa. Päälleen Miro oli valinnut vaaleanpunaruutuisen kauluspaidan sekä beiget housut, ja yhdistelmänä ne kyllä näyttivät oikein kivalta. Ehkä hän siis voisi huokaista helpotuksesta.
Tai sitten ei - ovikello soi. Miro vilkaisi pikaisesti kelloa, ja se vaikutti olevan vähän yli kahdeksan. Se oli siis hyvin varmasti Mari. Vaaleatukkainen nuorukainen pörrötti hiuksiaan vielä kerran, kunnes syvään huokaisten käveli avaamaan oven.
"Moi", Miro hymyili leveästi. Ei mies edes uskaltanut katsoa naisen asua, kun pelkäsi jäävänsä tuijottamaan tai sanovansa jotain tyhmää. Niinkin saattaisi käydä. "Tervetuloo vaan!"

Marista tuntui ikuisuudelle odotella siinä rapussa, että Miro tulisi aukaisemaan oven. Tuskin hän oli edes odotellut vielä erityisen kauan mutta hän odotti niin kovasti, että näkisi Miron eikä hän olisi halunnut odotella enää yhtään pidempään. Siinä odotellessaan Mari katsoi vielä vaatetustaan; hän oli pitkän harkinnan ja monen epäonnistuneen asuvalinnan jälkeen laittanut päälle viininpunaisen yksiolkaimmisen mekon, joka oli ehdottomasti yksi hänen lempimekoistaan. Mekon päälle hän oli vain vetäissyt mustan takkinsa, sillä hän kuitenkin tuli naapurirapusta, joten hän tunsin kerkeäisi paleltua matkan aikana kovin pahasti. Jostain syystä Maria hieman jännitti, mitä Miro tykkäisi hänen asustaan; olivathan he kuitenkin aloittamassa ensimmäiset treffinsä, joten oli se nyt ihan suotavaa, että treffikumppani pitäisi hänen asuvalinnastaan.

Mari pöyhi vielä kevyesti vaaleita hiuksiaan, kun hän kuuli, että ovi aukesi ja samalla Mari yritti vielä rauhoitella itseään. Nyt pitäisi olla ihan kylmänrauhallisesti, ei hän voisi näyttää Mirolle, miten innoissaan oli. Mari nyt vain ei näyttänyt tuommoisia tunteita samantien, sitäpaitsi, hän oli juuri ollut niin välttelevä Miroa kohtaan, ei hän voisi vain hyppiä näin ees taas tunteidensa kanssa; ensin vältellä Miroa ja sitten olla innoissaan kuin pikkulapsi. Miron nähdessään hymy kuitenkin nousi väkisinkin tytön huulille ja hänen oli pakko myöntää, että Miro näytti oikein hyvältä.
"Mooi." Mari sanoi hymyillen, tuntien itsensä sillä hetkellä aivan pikkutytöksi, joka oli näkemässä juuri ihastuksensa ensimmäistä kertaa. Mistä lähtien Maria oli muka jännittänyt treffeillä näin kauheasti?

Miron väistäessä oven edestä, Mari astui peremmälle asuntoon rappukäytävästä. Hänen olisi heti tehnyt mieli vain kävellä peremmälle ja katsella, minkälaisessa asunnossa Miro oikein asuu mutta hän kuitenkin malttoi mielensä ja jäi vain eteiseen, jossa hän heitti kenkänsä jaloistaan sekä otti takkinsa päältään.
"En kai mä oo ihan myöhässä? Mulla meinas vähän aikataulu lipsua ja mä olin jo jossain vaiheessa varma, et mä oikeesti myöhästyn tosi pahasti.."

Vaikka Miron ei pitänyt antaa silmiensä vaeltaa Marin vaatetukseen, niin kuitenkin sattui käymään. Hän vilkaisi pikaisesti naisen läpi, mutta todellakin siis nopeaan tahtiin, koska ei halunnut nyt tässä tilanteessa vaikuttaa kovin ahdistavalta. Miro ei tosiaan ollut henkisesti valmistautunut siihen, että homma kusisi kokonaan - sen sijaan mies odotti, että he pystyisivät tutustumaan toisiinsa paremmin ja puhumaan avoimesti. Mies antoi katseensa vielä hetken tutkailla sitä viininpunaista mekkoa, kunnes hän nosti katseensa Marin silmiin - hitto, hänen pitäisi nyt kehua tuon ulkonäköä. Oliko se kuitenkin liian yleistä ja kulutettua? Miro mietti sillä hetkellä ihan liikaa muttei voinut sille mitään. Lopulta hän kuitenkin päätti pitää suunsa kiinni, koska eiköhän Mari huomannut jo ihan miehen käyttämisestä, että tuo oli lähes lumoutunut kyseisen kaunottaren ulkonäöstä.

"Ei, et sä oo. Mehän sovittiin että nähään vähän yli kahdeksan ja kello on nyt.. No vähän yli kahdeksan", mies pudisti päätään huvittuneesti senhetkisestä kellonajasta tietämättömänä. Miro katseli, kuinka nainen jätti eteiseen kenkänsä ja takkinsa, jonka jälkeen hän sulki oven. Se oli jäänyt auki ihan vahingossa, ja sekin sen takia, että mies oli jäänyt vaan tuijottamaan Maria. Koskaan Miro ei ollut tuntenut tällaista jännitystä naisten kanssa - ehkäpä treffitilanne toi sitä jännitystä. Tai sitten sen stressaamiseen esiin tuova asia oli Mari.
"Jos mä teen kaiken tänään väärin, ni oo hyvä ja mainitse siitä. Mä en oo ollu treffeillä aikoihin", Miro totesi. Hän halusi selittää jo valmiiksi tulevaa käyttäytymistään - vaikkei se huonoa olisikaan. Miestä vaan pelotti, että hän vielä tekisi jotain joka karkottaisi Marin kaltaisen naisen pois.

Miro lähti kävelemään keittiön suuntaan, kunnes joutui sitten kääntymään kannoillaan - hän oli unohtanut hyviin käytöstapoihin kuuluvan ilmaisun. Miro naurahti hermostuneesti: "Niin tuu tosiaan vaan peremmälle. Mähän sanoin että tekisin jotain väärin." Hitto, mikä Miron oli saanut näin sekaisin? Hänen pitäisi vaikuttaa itsevarmalta ja puheen pitäisi olla sujuvaa, mutta sen sijaan hän tunsi olevansa hyvinkin jännittynyt.
"Mitä mieltä sä muuten oot koirista? Mun kämppiksellä on koira ja voisin varmaan päästää sen ulos tuolta huoneesta.. Kissa saa kyllä jäädä sinne", mies virnisti. Hän ei viitsinyt kertoa Aurorasta sen tarkemmin mitään tietoa, ellei Mari sitten välttämättä halunnut tietää lisää.

"Nojoo, nii sovittiin mut pitihän se varmistaa.. Mä kyllä yritän olla aina ajoissa mut jotenkin vaan aika meni nii sairaan nopeesti, et kello oli jo kahdeksan, ku mä olin edelleen kihartamassa mun hiuksia." Mari selitti hieman huvittuneesti. Hänen ajantajunsa oli tosiaan meinannut jossain vaiheessa hämärtyä kokonaan, mikä tosiaankin oli outoa ja uutta, sillä Mari oli aina joka paikassa ajoissa, hän ei myöhästynyt mistään. Jos Mari myöhästyi jostain niin hänellä oli päivä pilalla ja vaikka myöhästymisestä ei aiheutuisikaan mitään ongelmaa niin Mari ei pystynyt silti enää rentoutumaan. Nyt hän kyllä taisi olla ihan ajallaan ja hyvä niin, muuten treffit tuskin olisivat ainakaan sujuneet erityisemmin hyvin, kun Maria olisi koko ajan vain harmittanut oma myöhästymisensä.

"No ei kait tässä nyt oo mitään sääntöjä miten pitäis käyttäytyä.. - Ja jos yhtään lohduttaa niin en mäkään ihan hetkeen oo treffeillä ollu, et sählätään sitten vaikka yhdessä." Mari sanoi hieman vinosti hymyillen. Huomasi kyllä selvästi, että heitä kumpaakin hermostutti ja jännitti eikä Mari ollut varma, oliko se hyvä vai huono asia. Mari oli ainakin onnistunut asettamaan niin suuret odotukset tälle illalle, että hieman häntä jo pelotti, että asiat eivät menisikään niinkuin hän haluaisi ja hän pettyisi pahasti. Tai vielä pahempaa, jos Miro tajuaisikin, miten tylsää seuraa Mari oikeasti on ja tuo ei haluaisi enää nähdä häntä näiden treffien jälkeen. Sen olisi pahin mahdollinen asia, mitä vain voisi näiden treffien aikana tapahtua. Mari yritti kuitenkin olla ajattelematta mitään ikävää, varmasti tämä ilta menisi hyvin ja heillä olisi kummallakin mukavaa toistensa kanssa.

Mari vain virnisti, kun Miro tajusi, ettei ollut pyytänyt Maria peremmälle. No, ei Mari siitä ollut pahastunut ja kyllä hän peremmälle osasi tulla pyytämättäkin. Peremmälle kävellessään Mari katseli selvästi uteliaana ympärilleen, häntä tosiaan kiinnosti, minkälaisessa asunnossa Miro asui. Asunto vaikutti ihan kivalta ja yllättävänkin siistiltä, Mari oli tottunut siihen, että miesten asunnot yleensä olivat melko sotkuisia ja Mari oli odottanut nytkin jotain sotkuista kämppää mutta totuus oli kyllä aivan erilainen kuin hän ajatteli.
Mari käänsi katseensa Miroon tuon kysymyksen kuullessaan ja kohotti pienesti kulmiaan.
"Ai, sulla on kämppis. - Kyllä mä tykkään koirista, et päästä se vaan tänne, ei kait sitä pidä yhteen huoneeseen lukita." Mari sanoi sitten hymyillen.

"Mulla ei onneks menny valmistautumiseen noin kauaa, vaikka normaalia kauemmin kyllä. Sä muuten näytät tosi hyvältä", Miro hymyili. Lopultakin hän sai sanottua sen yksinkertaisen kehun! Ei sen ilmaiseminen mitenkään vaikeaa edes ollutkaan, mutta mies nyt vaan oli ajatellut ihan liikaa ja sitten sekoittanut päänsä kokonaan. Nyt Miro kuitenkin yritti ottaa rennosti kuten yleensäkin - muuten hän vain pilaisi kaiken.
"Ollaan onneks siis molemmat samassa veneessä", mies totesi. Miroa hämmensi se, että hänen kasvoillaan oli koko ajan joku kestohymy, kun hän katseli Maria. Se kuitenkin tuli ihan väkisin esiin kun Maria sai katsella. Vaikka Miro hymyili, eli hänen sisällään kuitenkin pelko. Pelko siitä, että hän pettäisi jotenkin Marin odotuksen. Miro oli niin tottunut siihen, että naiset odottivat liikoja, joten mies ei uskaltanut edes haaveilla siitä, että Mari olisi poikkeus. Toki Miro osasi olla halutessaan romanttinen ja osoittaa huomiota, mutta juuri nyt hän oli jotenkin niin jännittynyt, että kaikki tuntui menevän huonosti. Tai sitten hän taas kerran ajatteli liikaa. Eiköhän Mari tykkäisi tästä illasta, kun kerran oli suostunut tulemaankin.

"Joo mulla on kämppis", Miro vielä vahvisti. Naisen sanat kuultuaan käveli mies Auroran huoneen ovelle ja päästi sieltä valkoisen Lukan ulos tutkimaan uutta tulokasta. Luojan kiitos koira oli kiltti, koska olisi noloa, mikäli Luka olisi kauhea räksöttäjä tai jotain. Aurora oli kouluttanut koiransa hyvin!
"Sen nimi on Luka ja se on valkonen länsiylämaanterrieri. Tai joku sellanen sen rotu oli", Miro rapsutti niskaansa. Kyllä Lukan rotu varmasti oli valkoinen länsiylämaanterrieri, tuskin miehellä niin huono muisti olisi, että hän sen unohtaisi. Mies jäi taas kerran vain tuijottamaan Maria tuon tervehtiessä koiraa. Vaikka Mariakin varmasti jännitti, tuo vaikutti niin kovin luonnolliselta, oikeastaan ihan sellaiselta, että olisi juuri astunut sisään omaan kotiinsa. Miroa suorastaan hävetti kaikki ne ajatukset ja pitkät katseet hänen puoleltaan. Toivon mukaan Mari ei pitänyt sitä mitenkään ahdistavana - syy tuijottamiseen oli yksinkertaisesti se, että Miro ei saanut katsettaan käännettyä muualle. Mari oli napannut Miron mielenkiinnon täysin eikä hän edes pystynyt keskittymään muihin asioihin.

"Onko sulla nälkä?" Miro onnistui puhua pukahtamaan. Vaikeaa se tosiaan oli, kun mies oli jäänyt katselemaan Maria todella pitkäksi aikaa, ei olisi ollut edes ihme, jos nainen olisi huomannut sen. Mies käveli ne sanat sanottuaan kohti keittiötä, katsoen muutamaa kynttilää pöydällä - hitto, hän oli unohtanut sytyttää ne. Niinpä Miro kipaisi eteisen puolella napaten sytkärin (kyllä, Miro oli tupakoija) käteensä takintaskusta, ja palasi sytyttämään kynttilät.
"Nonni, heti tunnelma nousi korkeemmalle", Miro naurahti sytytettyään kynttilät. Ne tosiaan toivat tilanteeseen sellaista tunnelmaa ja lämpöä. Ehkä miehen pitäisi vielä himmentää valojakin ruokailun ajaksi?

Mari tunsi, että hän meinasi hieman punastua, kun kuuli Miron kehuvan itseään. Hänen oli pakko alkaa hieman näpertämään hiuksiaan, ettei näyttäisi ihan tyhmältä, - tosin, tyhmältä hän nimenomaan näytti varmasti jo nyt, kun selvästi yritti peitellä punastumistaan jollain hiusten näpertämiselle ja typerällä hymyllä. Mistä lähtien Mari edes oli käyttäynyt miesten edessä tällä tavalla? Kyllä häntä nyt oli ennenkin kehuttu mutta nyt kun Miro sanoi tuon kohteliaisuuden niin Marista tuntui, kuin hän olisi kuullut jonkun kehuvan itseään ensimmäistä kertaa.
"Kiitti. - Niin kyllä näytät säkin." Mari sanoi lopulta sanottua, onnistuttuaan hieman rentoutumaan ja hymyilikin jo ihan luontevan näköisesti. Miro tosiaan näytti hyvältä ja Marista tuntui uskomattomalta, että noin mukava ja hyvännäköinen mies oli ylipäätänsä pyytänyt häntä treffeille. Kyllä Marikin oli tietoinen hyvästä ulkonäöstään mutta silti pieni epävarmuus iski häneen aina toisinaan.

Mari meinasi alkaa utelemaan enemmän Miron kämppiksestä ja hänen olisi kovasti tehnyt mieli kurkata tuon huoneeseen, jotta saisi edes tietää, oliko kämppis mies vai nainen. Mari kuitenkin ajatteli jättää utelut pois ja oletti, että kyllä kämppis varmasti olisi mies, Miro kyllä kertoisi varmasti, jos kyseessä olisi nainen. Ei sillä, että siinä olisi jotain outoa, jos Miron kämppis olisikin nainen mutta Mari nyt haluaisi tietää tuommoiset seikat, että osaisi varautua eikä olisi mustasukkainen suotta. Maria kyllä hävetti edes ajatella, että olisi Mirosta mustasukkainen, eihän hän edes tuntenut koko miestä kunnolla, joten miksi tuosta jo mustasukkainen pitäisi olla?
Koiran tullessa huoneesta, Mari ei voinut olla hymyilemättä, koira oli niin suloinen. Ihan luonnostaan Mari kyykistyikin lattialle, koiran rynnätessä tervehtimään häntä ja Mari rapsuttelikin tuota hetken aikaa.
"No moi sullekkin. Voi että sä oot sulonen.." Mari puheli koiralle hymy koko ajan huulillaan.

Mari havahtui koiran silittelystä vasta Miron kysymykseen ja nousikin sitten ylös, suoristellen hieman mekkonsa helmaa. Koira oli jäänyt makaamaan lattialle häntäänsä heilutellen ja selvästi oikein kerjäsi lisää silityksiä mutta ehkä Mari nyt keskittyisi välillä Miroonkin.
"Kyllä mulla itseasiassa on, mä en oo syöny varmaan mitään koko päivänä." Mari vastasi totuuden mukaisesti, naurahtaenkin pienesti. Hän kuitenkin jätti mainitsematta, ettei ollut pystynyt syömään, koska jännitti niin paljon. Mari tuli Miron perästä keittiöön ja kun Miro alkoi sytyttelemään kynttilöitä, Mari tuijotti tätä suurinpiirtein silmät pyöreänä.
"Oi kun sä oot laittanu kaiken hienosti."

Miro katseli Maria lempeästi huomatessaan tuon reaktion kehuihinsa. Nainen oli ihan mielettömän suloinen, kun näperteli hiuksiaan. Se vaikutti oikeastaan lähes hermostuneisuudelta. Vaaleatukkainen nuorukainen ei uskonut, että se hermostuneisuus ei ollut mitenkään huonoa vaan vaikutti siltä, että nainen oli mennyt vähän hämilleen Miron kehuista. Aika outoa, luulisi, että Mari olisi tottunut kehuihin kun oli noin mielettömän kaunis. Miron mielestä nainen oli kyllä vain ihana noin hermostuessaan. Sen mies meinasikin sanoa ääneen, mutta tajusi viime hetkellä sulkea suunsa.
"Kiitti", Miro vain tyytyi hymyilemään. Mies meinasi heittää jonkinlaisen vitsin ilmoille ulkonäöstään, mutta päätti sitten, että olisi kerrankin asiallinen eikä peittäisi oikeita tunteitaan vitsien alle. Toki Miro oli ihan luonnostaankin vitsiniekka mutta monta kertaa mies kyllä vältteli tietyistä asioista puhumista huumorilla, vaikka usein avoimesti puhuikin. Hän puhui oikeastaan avoimesti kaikesta muusta paitsi tunteistaan jotakin ihmistä kohtaan.

Miroa stressasi - ja ihan jäätävästi. Hän yritti rauhoitella itseään ajattelemalla positiivisia asioita, mutta koko ajan häneen iski pelko siitä, että nainen kuitenkin pettyisi ja lähtisi kesken kaiken. Tuskin Mari kuitenkaan niin tekisi vaikkei viihtyisikään. Mies käänsi katseensa koiran kanssa leikkivään naiseen, ja kevyt hymy nousi taas kerran huulilleen. Oli ihanaa katsella, kuinka Mari puhui koiralle ja kehui tuota suloiseksi. Se osoitti Marin olevan avoin.
"Mahtavaa, sitte syödään!" Marin saapuessa keittiöön Miro oli jo onneksi kääntänyt katseensa sinne kynttilöiden pariin eikä suinkaan enää tuijottanut naista - luojan kiitos. Mies ei pahemmin joutunut kynttilöitä sytyttelemään mutta onnistui silti saamaan niihin tulen kertaheitolla. Miro hymyili lempeästi kuullessaan naisen sanat: "Tietenkin kun mulla on siihen hyvä syy." Miro jäi katsomaan Maria silmiin hieman pidemmäksi aikaa - ei taivas kun tuolla naisella oli kauniit silmät.

"Hei tuu istumaan", Miro kehotti, vetäen sitten tuolin Marille herrasmiehen tavoin. Ennen kuin nainen istui alas laittoi nuorukainen tuolin mahdollisimman lähelle pöytää että Marilla olisi mahdollisimman hyvä istua. Miro oli kuin vierailla vesillä näiden treffijuttujen kanssa, mutta oli silti onnistunut rentoutumaan vähäsen. Pian mies otti lämmittämänsä ravintolaruoat uunista ja muisti myös tarkastaa, että uuni oli suljettuna.
"Okei, eli tää on pastaa ja jauhelihakastiketta - ja ai niin se salaatti", mies naurahti huvittuneena. Haettuaan salaatin jääkaapista Miro asetteli kaikki ruoat lautasille ja luonnollisesti vei annoksen Marille ensin. Kaikki muut jutut aterimista viiniin olivatkin sitten jo pöydässä odottamassa. Lopulta Miro itsekin istui alas: "Toivottavasti tykkäät."

Mari ei voinut olla katselematta edelleen ympärilleen, kun hän tuli keittiöön. Hänellä ei ollut ollut aavistustakaan, mitä Miro oli suunnitellut tälle illalle, kun oli pyytänyt häntä treffeille mutta oli tuo selvästi ainakin panostanut oikeasti asiaan. Pöytä oli katettu niin hienosti ja Marista oli ihana ajatus laittaa kynttilöitä pöydälle, ne toivat juuri oikeanlaista, romanttista, tunnelmaa tähän iltaa. Maria ei olisi kyllä yhtään haitannutkaan, jos tässä illassa oli ollut hieman romantiikkaakin eikä hän kyllä toisaalta yhtään epäillyt, ettei sitä tulisi olemaan. Ajatuskin siitä, että hän pääsisi jälleen edes hieman lähemmäksi Miroa, jännitti Maria todella paljon. Viimeksi kun nuo olivat suudelleet, olivat kumpikin olleet humalassa ja olivat muutenkin tavanneet vain jossain baarissa mutta nyt he sen sijaan olivat oikeilla treffeillä, joten ehkä tunnelma olisi tällä kertaa hieman romanttisempi kuin mitä se viime kerralla oli.

"No en mä kyllä silti osannu mitään kynttiläillallista oottaa, jos ihan rehellisiä ollaan.." Mari sanoi hieman huvittuneesti hymyillen, kääntäen samalla katseensa pöydästä Miroon. Kun Miro jäi katsomaan Maria silmiin, huomasi tyttö itsekkin jäävänsä katselemaan Miroa. Siinä he vain tuijottivat toisiaan kuin jotkin vastarakastuneet, vaikka nyt ei kyllä ollut ihan siitä kyse. He nyt vain olivat ensitreffeillään ja kipinöintiä heidän välillään oli ensitapaamisesta lähtien, joten ei varmaan ollut niin ihme, jos he jäivät tuijottamaan toisiaan.

Mari oli menossa pöydän ääreen istumaan, kun Miro sitten veti hänelle tuolin esiin ja Mari katsoi tuota hieman yllättyneen näköisenä. Hän kuitenkin sitten istuutui alas, vilkaisten miehen suuntaan, kun tuo meni ottamaan ruuat uunista.
"Ai sä et oo muka käyny treffeillä usein? Jotenkin on tällä hetkellä vähän vaikee uskoo.." Mari sanoi virnistäen, tarkoittamatta mitään pahaa sanoillaan, päinvastoin. Miro oli sentään hommannut heille kunnon ruuat, laittanut kynttilät ja kaikki sekä käyttäytyi muutenkin kuin herrasmies. Oli vaikea kuvitella, että Miro ei muka olisi käynyt treffeille usein. Ellei tuo sitten vain luonnostaan ollut niin hyvätapainen.
Miron tuodessa ruuan pöytään, Maria alkoi melkein naurattaa.
"Nyt kyllä nous sun pisteet aika hyvin, - pasta on mun lempiruokaa." Mari sanoi hieman huvittuneeseen sävyyn hymyillen. Ei Miro näköjään onnistunut mokaamaan ruuankaan suhteen, vaikka tuo väitti, että onnistuisi vielä tekemään jotain väärin.

Lempeä hymy leikitteli miehen huulilla. Miro oli panostanut tähän iltaan kyllä todella paljon. Mies oli pitkästä aikaa löytänyt naisen, jonka kanssa kipinöi, ja sen kyllä huomasi molempien katseista. Kun heidän katseensa kohtasivat, tunsi mies sykäyksen sisimmässään. Se oli oikeastaan henkeäsalpaavaa. Henkeäsalpaavaa oli myös se, että Mari vaikutti olevan tyytyväinen tähän kaikkeen. Mies oli kyllä tehnyt töitä suurin piirtein hiki hatussa ja tunsi vihdoinkin, että kaikki se stressaaminen vaikutti olevan kaiken sen vaivan arvoista. Jos Mari piti tästä, niin silloin ilta oli onnistunut. Miro oli tyytyväinen jo pelkästään siitä, että sai tuntea Marin läsnäolon vaikka kaikista parhainta olisikin ehkä se, että mies saisi vetää kyseisen kaunokaisen lähelleen ja pitää lujaa kiinni. Heidän välillään oli sanoinkuvailematonta kipinää, jota Miro ei tahtonut menettää. Ei nyt, kun oli löytänyt sen kipinän pitkästä aikaa.

"En mä oikeesti oo ollu treffeillä pitkään aikaan. Mä vaan osaan tehdä sitä mitä haluun", Miro naurahti. Hän tosiaan teki tarvittaessa vaikka ihmeitä, jos niin halusi, ja tämä päti myös treffien suunnitteluun. Kynttiläillallinen ei kyllä ollut ideana mitenkään alkuperäinen tai maailmaa mullistava, mutta naiset tykkäsivät siitä - ja mies tahtoi tehdä vaikutuksen Mariin. Sitä paitsi, oli tämä tilanne ihan uusi, kun he eivät olleet tavanneet aikaisemmin. Tämä kynttiläillallinen oli siis Mirolle ja Marille alkuperäinen tilanne.
"Mitä, oikeesti?" Miro oli aidosti yllättynyt naisen sanoessa, että pasta oli naisen lempiruokaa. Ei Miro olisi edes uskaltanut unelmoida ruokaa valitessaan, että olisi näin nappiin osunut, mutta ilmeisesti hänellä oli hyvä tuuri. Pian mies jatkoi: "Sä et tiedä, kuinka vaikeeta mun oli valita ruokaa ravintolassa. Mä pohdin vaikka kuinka pitkään, mitä hankkisin. Kun olin sitte valinnu, mua ahdisti, että mitä jos oisitkin kasvissyöjä."

Miro katsahti ruoka - olihan tarkoitus syödä. Loppujen lopuksi mies kuitenkin otti käteensä viinipullon ja nousi uudelleen ylös kaataakseen sitä Marin lasiin. Mies vilkaisi naista nopeasti punaviiniä kaataessaan, kunnes palasi sitten omalle paikallaan ja annosteli viiniä itselleenkin.
"Mille skoolataan? Tälle illalle?" Miro virnisti nostaen sitten jo lasinsa ilmaan valmiiksi.

"Nii varmaan, seli seli." Mari sanoi hieman kiusoitellen, pitäen kuitenkin hymyn koko ajan huulillaan. No, ainakin Miro tosiaan oli osannut laittaa paikat kunnolla kuntoon eikä Mari ollut ainakaan tähän mennessä joutunut pettymään yhtään mistään. Kaikki oli niin viimeisen päälle laitettua ja Miro vaikutti olevan hyvää seuraa, joten mikäpä tässä illassa voisi edes mennä pieleen? Ei Marin mielestä yhtään mikään. Tietysti voisi vähän häiritä, jos Miron kämppis sattuisikin yhtäkkiä tulemaan kotiin, se voisi ihan laskea tunnelmaa, sillä Mari todella halusi olla Miron kanssa nyt kahdestaan. Tosin, Miro oli jo kaiken muunkin ottanut huomioon, joten eiköhän tuo ollut älynnyt pyytää kämppistään olemaan edes pari tuntia kotoa pois, jotta he saisivat olla kaikessa rauhassa. Tuskin Mirokaan halusi, että kukaan kolmas pyörä tulisi pyörimään heidän treffiensä aikana paikalle. Ja olisihan se nyt ehkä vähän "kiusallinen" tilanne tutustua Miron kämppikseen, kun heillä kahdella kuitenkin selvästi kipinöi ja yhtäkkiä joku tupsahtaisi paikalle.

"Nojoo, ei kyllä käy kateeks.. Mä en ois varmaan ite osannu valita mitään, hirmu vaikee tietää toisten mieltymyksiä, kun jokanen tykkää niin eri ruuasta. Mut tällä kertaa sä oot ainakin osunu ihan oikeeseen tän ruuan kanssa." Mari sanoi hymyillen.
Mari katseli, kun Miro vielä nousi pöydän äärestä ja kaatoi näille viiniä laseihin. Kun Miro sitten istui pöydän ääreen takaisin, otti Marikin viinilasin käteensä ja katsoi Miroa hymyillen silmiin.
"Jos vaikka skoolataan ihan vaan tälle illalle." Mari sanoi sitten, hymy edelleen huulillaan ja skoolasikin pian laseja Miron kanssa.

***

Jonkin ajan kuluttua Mari laski ruoka-aterimet lautasen reunalle, hän oli saanut viimein syötyä ruokansa. Miro oli tosiaan onnistunut valitsemaan hyvää ruokaa heille, Marin mielestä ruoka oli ainakin ollut todella hyvää eikä hän ylipäätänsä keksinyt yhtään mitään valittamista mistään. Kaikki oli tähän asti sujunut niin täydellisesti, että Maria melkein alkoi pelottaa, että missä vaiheessa jotain ikävämpää tapahtuisi. Noin ei tietenkään pitäisi ajatella, mutta pieni pessimisti Marin päässä huusi, että kohta tapahtuisi jotain. Joko jokin asia menisi pieleen tai Miro ilmottaisi, että eiköhän ilta ollut tässä, mistä tuosta tiesi, jos tuo kyllästyisi Mariin samantien, nyt kun oli oppinut tuntemaan tuota jo hieman paremmin...
"No, hyvän ruuan sä olit ainakin onnistunu valitsemaan." Mari sanoi sitten, juotuaan ensin viininsäkkin loppuun lasistaan.
" - Olikos sulla sitten suunnitelmissa, et mitä muuta me syömisen lisäks voitais tehdä?"

"Jep, siis tälle illalle", Miro virnisti siinä Marin kanssa laseja skoolatessaan. Mies oikeastaan jäi katsomaan naista taas hetkeksi hieman pidemmäksi aikaa silmiin. Miro ei saattanut uskoa, että oli juuri sillä hetkellä treffeilla Marin kanssa, kun alun perin vaikutti siltä, että nainen ei edes halunnut tavata häntä uudestaan kaikesta siitä kipinöinnistä huolimatta. Mitä enemmän mies vietti aikaa Marin kanssa, niin sitä enemmän hän vakuuttui siitä, että nainen oli ihan oikeasti vain epävarma eikä tuolle luottaminen ollut helppoa. Luottamuspulastaan Mari oli puhunut jo siellä kirjakaupassa, ja Miro oli huomannut tuon olevan ihan totta. Silti tässä tilanteessa Mari avautui koko ajan vain enemmän ja paljasti itsestään sellaisia puolia, joista Miro tykkäsi mielettömästi. Tämä kaikki oli oikeastaan pelottavaa kaikessa täydellisyydessään. Ei Miro ollut ainakaan uskonut tilanteen olevan näin täydellinen.
Lopulta Miro onnistui rauhoittamaan kaikki ne ajatuksensa ja Marin käydessä ruoan kimppuun hän teki ihan samoin.

***

Hetken kuluttua mies oli saanutkin annoksensa syötyä, teki sen oikeastaan hetkeä aikaisemmin kuin Mari. Ravintolapöperöt olivat kyllä aina yhtä hyviä, ainakin Miron mielestä, mies kun ei vielä tiennyt mitä mieltä Mari oli, eikä kyllä vielä viitsinyt kysyäkään. Antoi naisen nyt syödä ruokansa loppuun kaikessa rauhassa. Ruokarauhaa tuli kunnioittaa - siis ainakin tässä tilanteessa. Joskus mies saattoi kyllä pelleillä ruokapöydässä, muttei kyllä edes ajattelisi sellaista treffeillä ollessaan.
"Hyvä, että kelpas. Itekki olin kyllä tyytyväinen - tosin ravintolasafkat on aina hyviä", Miro hymyili tyytyväisenä. Oli tosiaan hieno homma, että nainen oli pitänyt ruoasta. Luojan lykky oli sekin että ruoka oli kaiken lisäksi ollut vielä Marin lempiruokaa. Vähän noloa se olisi ollut, jos Mari olisikin paljastanut kasvissyöjäksi tai jotain vastavaa. Hrr - ei Miro edes halunnut ajatella sellaista kauhuskenaariota.

"No mulla olis tuolla muutama leffa. Voisin oikeastaan laittaa sut kattomaan kauhuleffaa niin saan selville, että minkälainen pelkuri sä oikeen oot", Miro kiusasi leikkikästi, kuin heittäen haasteen ilmaan. Sekä Miro että Mari tosin varmaan tiesivät sen, että nuorukainen tahtoi laittaa kauhuleffan pyörimään saadakseen Marin lähelleen. Ei Miro näin treffitilanteessa tuosta vain viitsinyt naista halata tai tehdä jotain muuta vastaavaa. Tämähän pitäisi olla toisiinsa tutustumista eikä suinkaan ahdistelua. Ei silti, Miro kyllä ahdistelisi Maria mieluusti jos tuo vain haluais niin, mutta ehkä tämä heidän yhteinen taipaleensa oli parasta aloittaa varovaisin askelin. Miro ei ainakaan halunnut edetä liian nopeasti ja sitä kautta pilata kaikkea.

"Nii no toi on kyllä totta. Ihan kiva kyllä oli syödä tuo ruokaa täällä sun luona eikä missään ravintolassa. Onhan ravintolassakin toki kiva käydä toisinaan mut ei me oltais siellä pystytty juttelemaan yhtä hyvin kun täällä." Mari selitteli, sipaisten samalla hieman hiuksiaan kasvojensa edestä. Oli oikeasti hyvä idea syödä ruokaa ennemmin Miron luona kuin ravintolassa, sillä jos he olisivat lähteneet ravintolaan, olisi ainakin Mari ollut entistäkin hermostuneempi ja ei varmaan olisi edes uskaltanut puhua, kun olisi koko ajan pelännyt mokaavansa tavalla tai toisella. Kyllä häntä hieman Miron luonakin hirvitti, että hän tekisi jotain tyhmää, joka saisi Miron kiinnostuksen katoamaan mutta onneksi ainakaan toistaiseksi mitään ei ollut tapahtunut ja Miro oli kyllä niin suorapuheinen, että olisi varmasti jo huomauttanut, jos Mari ei olisi käyttäynyt niinkuin treffeillä tuli käyttäytyä.

Miron ilmoittaessa häneltä löytyvän elokuvia, Mari kerkesi jo innostua ajatuksesta. Mari tykkäsi elokuvien katsomisesta ja elokuvan katsominen sopisi varmasti hyvin illan kulkuun mutta kun Miro heittikin selvästi haasteena, että he voisivat katsoa jonkun kauhuelokuvan, Marikin hiljeni hetkeksi. Kyllä kauhuelokuvat olivat toisinaan ihan hauskoja mutta yleensä Mari oli semmoinen pelkuri, ettei uskaltanut katsoa minkäänlaisia kauhuelokuvia vaan piti suurimman osan ajasta käsiä silmiensä edessä eikä katsonut, mitä elokuvassa tapahtuu. Marin omassa elämässä oli toisinaa tytön makuun ihan tarpeeksi kauhua ja siihen ei tarvittu enää mitään kauhuelokuvaa pelottelemaan häntä. Eihän varmaan uskaltaisi edes nukkua ensi yönä, jos nyt katsoisi jonkun kauhuelokuvan.

"No voidaan me toki joku kauhuleffa kattoo. Mut se on sitten sun vika, jos mä en uskalla ens yönä nukkua yksin." Mari sanoi hieman vinosti hymyillen. Kyllä hän ymmärsi, että Miro oli ehdottanut kauhuelokuvaa ihan vain sen takia, että pääsisi Marin lähelle ja se oli kyllä tarkemmin ajatellen hyvä idea. Mari voisi pyrkiä Miron läheisyyteen elokuva tekosyynään ja niin näihin treffeihin tulisi hieman sitä Marin kaipaamaa romantiikkaakin mukaan.

"Rennon ilmapiirin takia mä just aattelin et oltais meillä. Sitä paitsi mä oisin varmaan tullu mustasukkaseks jos joku muu ois katellu sua sillo ku me ollaan treffeillä", Miro virnisti, pitäen katseensa koko ajan Marissa. Tottahan se oli, että mies olisi varmaan muuttunut mustasukkaiseksi mikäli joku muu mies kuin hän olisi katsellut naista heidän treffiensä aikana. Treffien tuli kuitenkin olla kahdenkeskistä laatuaikaa - ainakin Miron mielestä. Tämä ilta olikin sujunut hyvin siinä mielessä, että he olivat saaneet olla kahdestaan ilman häiriötekijöitä (ellei eläimiä sitten laskettu) ja siten pystyivät puhumaan avoimesti kuten myös näyttämään kiinnostuksensa. Tuskin Miro ravintolassa olisi halunnut sanoa kaikkia niitä asioita, jotka oli tänään maininnut Marille. Äskeisenkin mies olisi pitänyt visusti sisällään tai muuttanut asian vitsiksi. Täällä oli niin paljon helpompaa olla, ja onneksi Aurorakin tajusi sen. Siksi kyseinen nainen oli varmaan suostunutkin lähtemään. Ja sitä Miro arvosti.

"Hienoa. Kyllä sä yksin uskallat nukkua, ja jos et uskalla, niin sitten sä voit jäädä tänne yöks", mies aloitti, "ja mä siis nukun tietenkin sohvalla. Sä pääset mun huoneeseen." Miro virnisti vinosti naista katsellessaan, pohtien, ettei kyllä antaisi nukkua tuon yksin hänen huoneessaan. Sen sijaan mies menisi itse tuon seuraksi ja ottaisi tuon kainaloonsa. Miro tosiaan tahtoi sillä hetkellä enemmän kuin mitään muuta pitää Maria lähellään. Se varmaan saisi hänelle ihan mielettömän hyvänolontunteen, mistä kertoivat kaikki ne kipinät ja se yhteys. Kauhuleffan aikana Mirolla oli siihen mahdollisuus, ja mies oli lähes varma siitä, ettei nainen laittaisi pahakseen vaikka hän niin tekisikin. Marikin kun vaikutti siltä, että tahtoi miehen lähelleen. Siitä kielivät ainakin tuon elekieli ja kaikki ne katseet - ja tällä kertaa Miro ei tehnyt virhearviointia.

"Eiku olohuoneen puolelle sitten", Miro hymyili nousten ylös. Ennen olohuoneeseen lähtemistä laittoi mies kuitenkin likaiset lautaset tiskikoneeseen, kunnes pääsi kohti olohuonetta. Vaaleatukkainen nuorukainen pörrötti hiuksiaan vilkaistessaan keittiön pöydän alla sikeitä vetelevää Lukaa.
"Mikäköhän sua pelottaa kaikista eniten? Taidan laittaa pyörimään Shelterin", Miro taas kerran kiusasi leikillään levyhyllyllä ollessaan. Lopulta mies sai laitettua DVD:n sille kuuluvaan asemaan, jonka jälkeen mies kävi sammuttamassa valot. Mies naurahti: "Joko pelottaa?" Mies itse oli tottunut pimeään, piti siitä oikeastaan todella paljon ja tunsi siellä olonsa kotoisaksi. Kaipa hänen elämänrytminsäkin vaikutti siihen asiaan.
"Eiku istumaan vaan", Miro vielä totesi istahtaen sitten rennosti sohvalle.

"No voi sua, oisitsä muka oikeesti ollu mustasukkanen musta?" Mari sanoi virnistäen, näpertäen samalla hiuksiaan ja tällä kertaa se ehkä jopa oli sitä kuuluisaa flirttailua, vaikka silloin Onnelassa Mari ei todellakaan ollut tarkoittanut hiustensa näpertämistä minään flirttailuna. No, nyt tilanne oli erilainen ja tällä kertaa se oli ennen kaikkea flirttailua, vaikka ei Miro siihen kiinnittänyt välttämättä edes huomiota. Oli kyllä myös kieltämättä söpö ajatus, että Miro olisi ollut hänestä mustasukkainen, jos joku olisi katsellut häntä ravintolassa. Ei Mari ollut varma, miten tosissaan Miro edes oli sanojensa kanssa mutta jokatapauksessa tuo oli onnistunut saamaan Marin hyvälle tuulelle sanojensa kanssa ja se oli tärkeintä. Ja pakko Marinkin oli myöntää, että hän olisi varmasti ollut myös hieman mustasukkainen, jos joku muu olisi vilkuillutkaan Miron suuntaan heidän treffien aikana, Mari tosiaan osasi olla mustasukkainen.

"No en ois kuule niin varma. Mä oon oikeesti pelkuri ja hyvä et uskallan nytkään nukkua yksin mun kämpässä, aina kuvittelen kuulevani ties mitä ääniä ja et joku varmaan tulee vähintään murhaamaan mut." Mari sanoi hieman huvittuneesti naurahtaen, tarkoittaen sanansa osittain vitsillä, ei hän nyt ihan niin vainoharhainen ollut kuin antoi sanoillaan ymmärtää ja eiköhän Mirokin sen tajunnut.
"Ehkä meidän pitää vaan jo etukäteen sopia, että mä jään tänne yöks sun kanssa nii päästään kummatkin helpommalla.. Mun ei tarvii pelätä yksin himassa eikä sun tarvii hermoilla, et uskallanko mä ees nukkua enää." Mari heitti vinosti hymyillen, osittain vitsillä, osittain tosissaan. Hänen oli vain ihan pakko ehdottaa tuota edes vitsillä, hän halusi nähdä, miten Miro riihen reagoisi.

Mari nousi myös pöydän äärestä, kun Miro ilmoitti, että he voisivat siirtyä olohuoneen puolelle katsomaan elokuvaa. Kun he sitten tulivat olohuoneeseen ja Miro valitessa elokuvaa, alkoi Maria hieman ahdistaa ajatus siitä, että joutuisi oikeasti katsomaan jonkun kauhuelokuvan, siitä ei kyllä tulisi yhtään mitään.
"Ai sä etit ihan kiusallas jonkun mahdollisimman pelottavan elokuvan..." Mari sanoi pienesti naurahtaen, istuen sitten kuitenkin Miron viereen, kun tuo oli laittanut elokuvan pyörimään. Hieman vaistomaisesti Mari hakeutui jo nyt lähelle Miroa istumaan mutta ei kuitenkaan viitsinyt aivan tuon viereen mennä.

"Kuka tahansa mies ois kateellinen sun kaltasesta naisesta", Miro hymyili vinosti flirttiä äänessään. Mies antoi katseensa lipua naisen kädelle - hiusten hipelöintiä. Tällä kertaa Miro oli varma siitä, ettei tehnyt enää virhearviointeja vaan tuo oli ihan selvää flirttausta. Tajusikohan Mari oikeasti, minkä arvoinen oikein oli? Jos miehet olivat kohdelleet Maria huonosti, niin ei olisi mikään ihmekään, vaikka naisella ei olisi luottamusta enää miehiin ja sitä kautta itseensä. Miroon Mari kuitenkin voisi luottaa, koska Miro sanoi aina suoraan mitä ajatteli eikä toisiaan leikkinyt, vaan meni ihan täysillä kiinnostuessaan. Esimerkiksi nyt mies oli mukana kaikella sydämellään. Hän ei tahtonut todellakaan piilotella niitä Maria kohtaan tuntemiaan tunteita vaan halusi ne ilmaista suoraan. Valitettavasti miehen oli kuitenkin alistuttava siihen, että hän varmaan jossain vaiheessa - eli heidän väliensä muuttuessa vakavammaksi - alkaisi heittämään vitsiä tunteensa peittääkseen. Sitä Miro yritti nyt kuitenkin välttää parhaansa mukaan.

"Toi on tyypillistä naisille. En tajua, että miks te pelkäätte niitä mörköjä kaapeissa. Te tarvisitte vaan jonku miehen ajamaan ne pois ja turvassa olisitte", Miro otti tiukan katsekontaktin Mariin. Luonnollisesti äskeinen oli vihjaus siitä, että Miro voisi olla Marille se mies, joka häätäisi pois ne kaikki kaappimöröt ja muut mörriäiset. Miro tekisi oikeastaan mitä tahansa saadakseen Marin tuntemaan turvallisuutta - tuo vaikutti niin hauraalta ja siltä, että kaipasi suojelua.
"Meillä on ovet auki 24/7 sillon ku vaan minä oon kotona. Toi on siis oikeestaan todella hyvä idea - tervetuloa yökyläilemään vaan", Miro virnisti. Nainen oli varmaan tarkoittanut äskeisen läpällä - tai sitten ei - mutta miehellä ei ollut mitään sitä vastaan, että Mari jäisi yöksi. Päinvastoin, Miro viettäisi yön Marin kanssa keskustellen oikein mielellään.

"Tietenki mä etin. Saatpa sitte elinikäset traumat", Miro virnisti ilkikurisesti. Vaaleatukkainen nuorukainen tarkkaili Maria melko pitkään ennen kuin kyseinen nainen istui alas. Jokin Marin liikkeissä ja eleissä oli sellaista, mikä sai miehen mielenkiinnon vangittua. Ei sellaista ollut edes tapahtunut pitkään aikaan, viimeksi Inarissa Niilan kanssa, vai.. Vai oliko se tuntunut silloinkaan tältä? Miroa alkoi itseänsäkin epäilyttää, että mitä tämä kaikki oikein oli heidän välillään.
Miron olisi tehnyt mieli vetää Mari heti mahdollisimman lähelle, mutta hän päätti keskittyä elokuvaan - ainakin hetkeksi. Mies tiesi, että säikäyttävän kohdan tullessa Mari varmaan hakeutuisi automaattisesti lähemmäs, ja sekös miehelle kelpasi. Kauaa sitä säikäytyskohtaa ei tarvinnutkaan odottaa, ja niinpä Miro käänsi yllättävänkin lempeän katseensa Mariin.
"Haluutsä viekkuun?" Miro jatkoi sitä lempeää linjaansa. Se ei ollut miehelle tavallista, mutta jotenkin se oli sellaista tässä tapauksessa. Ei Miro pakottanut reaktioitaan.

"No tosta nyt voi olla montaa mieltä.." Mari sanoi pienesti naurahtaen, vaikka huomasikin kyllä Miron flirttaavan äänensävyn. Maria itseäänkin ärsytti se, miten paljon hän loppujen lopuksi vähetteli itseään, vaikka yrittikin parhaansa mukaan vältellä sitä. Mari oli vain aina tottunut siihen, että aina oli pystyttävä parempaan ja ikinä ei ollut tarpeeksi hyvä, aina löytyi jotain, missä voisi parantaa ja siksi tuntui niin uskomattomalta, että tällä hetkellä hän muka kelpaisi Mirolle sellaisena kuin hän on. Marin päässä kummittelivat useinkin vanhempien sanat siitä, että Mari pystyisi vielä paljon parempaan kaikessa ja siinä olikin yksi syy, miksi Mari oli aikoinaan sairastunut syömishäiriöön ja miksi hänen itsetuntonsa liiteli nykyään jossain pohjalukemissa. Hän vain ei luottanut siihen, että kelpaisi muillekkin, kun aina hän ei meinannut kelvata itselleenkään.

"No ei se miehen hommaaminen ihan sormia napsauttamalla käy, sitäpaitsi, yleensä miehillä menee vaan hermot, jos nainen säikähtää jokaista pikkujuttua.." Mari sanoi pienesti hymyillen. Kyllä Marilla tosin olisi miehiä pyörinyt ympärillään vaikka kuinka paljon mutta hän vain ole viime aikoina halunnut minkäänlaista parisuhdetta. Osaksi siksi, että hän ei luottanut miehiin ja osaksi myös sen takia, että hän halusi keskittyä syömishäiriöstä parantumiseen ja ylipäätänsä oman terveytensä ylläpitämiseen. Ylimääräinen stressaaminen miesten takia ei todellakaan sopinut kuvioihin mutta nyt Miro oli jostain ilmestynyt hänen elämäänsä ja alkoi vaikuttaa siltä, ettei Mari halunnut tämän poistua elämästään ihan niin nopeasti. Kyllä Miro kuitenkin oli tutustumisen arvoinen, siitä Mari oli jo varma.
"Ehkä mun sit pitää jäädä tänne yöks." Mari sanoi hieman vinosti hymyillen. Ei hän tiennyt, miten tosissaan Miro sanojensa kanssa oli mutta eiköhän se vielä selviäisi.

Elokuvan alkaessa kunnolla, Mari tuijotteli lähinnä jonnekkin television ohi mutta yritti esittää, että katsoi elokuvaa kunnolla. Häntä pelotti jo valmiiksi ja tiesi, ettei varmasti nukkuisi ensi yötä kunnolla ja kun ensimmäinen pelottavampi kohta tuli, Mari veti samantien kädet silmilleen ja oli vähällä kiljaista mutta onnistui kuitenkin hillitsemään itsensä. Kun Mari uskaltautui ottamaan kädet silmiltään, kuuli hän Miron sanat ja hän naurahtikin pienesti.
"Joo." Mari sanoi vain lyhyesti, onnistuen jopa hymyilemäänkin ja niin Mari sitten siirtyikin aivan Miron viereen, hän ei uskaltaisi yksin katsoa tätä elokuvaa.

"Nääh, ei meillä hermot mene. Se on vaan sulosta ku saa suojella nättiä naista", Miro hymyili. Toki ylimalkainen huomion kerääminen raivostutti, mutta mies oli harvinaisen tyytyväinen silloin, kun sai pitää jotain naista lähellään. Monet naiset unohtivat usein sen, että miehetkin kyllä kaipasivat sellaista läheisyyttä, vaikka he eivät sitä niin paljoa sanoneetkaan. Ei Mirokaan pahemmin suoraan sanonut tunteistaan, mutta osasi kyllä tarvittaessa osoittaa tunteitaan - ja sen hän teki mielellään. Nykyään se oli vaan vähän vaikeampaa Mirolle. Miehen perheellä siihen tunteista arkailuun oli suurin vaikutus, kun hänelle käännettiin selkä, ei mies ole uskaltautunut olemaan tunteistaan avoin pitkään aikaan. Niin moneen kertaan mies oli todennut vanhemmillensa rakastavansa noita, mutta ilmeisesti siinä ei ollut mitään arvoa siinä vaiheessa kun poikansa päätti lähteä maailmalle. Kyllä Miro tarvitsi vapauksia! Ei hän vaan kuulunut Inariin.

Siinä sohvalla istuessaan ja elokuvaa katsoessaan mies vilkuili aina välillä Maria - suurimmaksi osaksi oikeastaan tuon kasvoja. Yleensä Miro kiinnitti huomiota naispuolisen ihmisen vartaloon, mutta nyt Marin siroista kasvoista oli löytynyt jotain kovin mielenkiintoista. Mari-raukka kun joutui kestämään aina välillä Miron tuijotusta. Tai no, mistä tiesi, vaikka tuo pitäisikin siitä? Kyllähän monet naiset tykkäsivät saada huomiota osakseen ja ehkä Mari olisikin tyytyväinen, kun näki, että oli tärkeimpänä Miron mielessä. Vaaleatukkainen nuorukainen rykäisi kevyesti, koska tajusi jääneensä tuijottamaan Maria vähän liiankin pitkäksi aikaa. Mihin se kaikki hienovaraisuus oli nyt kadonnut?

Marin ruumiinlämmön vieressään tuntiessaan Miron hymyille nousi taas se lempeä hymy. Näin sen pitikin mennä. Mies vei kätensä varoen naisen ympärille, ja lopulta laski sen naisen olkapäälle - toivon mukaan hänen kätensä eivät olleet kylmät. Huh, millaisista asioista Miro taas stressasikaan, mutta se nyt vaan tuli ensimmäisenä mieleen. Ei nuorukainen suinkaan halunnut Marin kavahtavan hänen kosketustaan.
"Millon sä oot viimeks kattonu leffaa tälleen jonkun vieressä?" Miro hymyili. Hän oli yrittänyt keskittyä leffaan, ihan tosissaan oli yrittänyt, mutta nyt miehen kasvot olivat kääntyneenä kyllä kokonaan Mariin päin.

Marin tuntiessa Miron vievän kätensä ympärilleen, hän hakeutui vaistomaisesti aivan tuon kylkeen ja painautuikin kevyesti miestä vasten. Siinä oli niin hyvä ja turvallinen olo, että Mari olisi voinut olla siinä vaikka seuraavaan päivään asti. Kauhuelokuvankin katsominen oli nyt heti mukavampaa, kun sai olla Miron kainalossa ja totta puhuakseen, ei Mari oikeastaan keskittynyt elokuvaan enää juuri ollenkaan vaan katseli jälleen jonnekkin television ohi ja keskittyi miettimään lähinnä tätä iltaa ja tätä hetkeä ylipäätänsä. Kun Mari ja Miro olivat päälle viikko sitten tavanneet siellä baarissa, ei Mari olisi ikinä uskonut, että hän joskus suostuisi lähtemään Miron kanssa treffeillekkin. Eihän Mari ollut suurinpiirtein sietänyt Miroa silmissään ja oli toivonut tuon vain katoavan johonkin. Ja aika hyvin Mari kyllä oli ignoorannut Miron tuon baari-illan jälkeenkin mutta onneksi Miro oli ollut sen verran pitkäpinnainen, että oli jaksanut jaksaa Marin perässä pyörimistä, vaikka Mari oli selvästi näyttänyt, että häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Miron kysymyksen kuullessaan, Mari käänsi katseensa miehen kasvoihin ja tunsi hymyn nousevan samantien huulilleen. Tuolla oli niin kivan näköiset kasvot ja silmät, että Mari jäi väkisinkin hetkeksi tuijottamaan, vaikka tiesi kyllä, ettei tuijottaminen ollut kovin hyvätapaista. Mutta kyllä hän oli huomannut Mironkin jäävän tuijottamaan häntä aina välillä, joten kai nyt Marillakin olisi oikeus hieman tarkemmin katsella Miroa. Tuskin Miro ainakaan pahastuisi, sehän nyt vain tarkottaisi, että Miro oikeasti kiinnosti häntä, jos hän jäi tuota katselemaan niin tarkasti kuin nytkin katseli.

"En mä kyllä rehellisesti sanottuna ees muista.." Mari sanoi sitten pienesti naurahtaen. Ei hän todellakaan muistanut, milloin olisi katsellut elokuvaa jonkun kainalossa. Osittain se johtui siitä, ettei hän ollut kaivannutkaan miesten seuraa ja oli mieluummin ollut yksin mutta ei Mari voinut kieltää sitä, ettei hän olisi nauttinut läheisyydestä, jota jo toisen kainalossa oleminenkin toi. Nytkin hän nautti todella paljon Miron seurasta eikä olisi voinut kuvitellekkaan, että olisi katsonut elokuvaa yhtään kauempana Mirosta, tuntui jotenkin niin luonnolliselta olla siinä Miron vieressä, ikään kuin siinä hänen paikka olisi oikeastikkin ollut.
"Entäs sä, millonkas sä oot katellu leffaa viimeks nii, et joku on ollu sun kainalossa?" Mari ei voinut olla utelematta Mirolta, vaikka ei ollut ihan varma, haluaisiko edes tietää vastausta. Mitä jos Mirolla olikin ollut joku toinen ihan vasta ja Mari oli vain jonkun korvike tai jotain vastaavaa?

Miro kiristi otettaan Marin ympärillä tuon painautuessa kevyesti häntä vasten. Mies ei muistanut, milloin viimeksi olisi saanut tällaisia tuntemuksia naisen kanssa. Siitä, että mies vain halusi olla naisen lähellä ja pitää hyvänä oli kauan aikaa - liiankin kauan. Olisi voinut luulla, että Miro olisi suurin piirtein jo unohtanut sen taidon tässä ajassa, mutta niin ei ollut käynyt. Silläkin hetkellä mies silitteli kevyesti Marin olkapäätä ja katsahti aina välillä kyseistä naista. Mikä hitto juuri Marissa veti näin pirusti puoleensa? Ei Miro aikaisemmin ajatellut, että olisi valmis sitoutumaan uudelleen mutta jokin Marissa sai hänet uskomaan, että mies jopa kaipasi sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta - siis Marin kanssa. Miro ei ollut saanut naista pois päästään sen baari-illan jälkeen, ei, vaikka oli yrittänyt vaikka mitä keinoja. Normaalisti jostain naisesta oli helppo päästä yli makaamalla toisen naisen kanssa, mutta Mari oli selvästikin joku poikkeus. Eriskummallista.

"Outoo. Luulis, että kuka tahansa haluais pitää sua kainalossa", Miro katsahti naista hymy huulillaan. Oli hieno asia huomata, että myös Mari jäi tuijottamaan. Mirolle varmasti olisi ollut vaikeaa, jos hän joutuisikin huomaamaan, että Maria ei kiinnostaisi. Niinkin nimittäin voisi käydä. Ehkä osasyy Miron kiintymykseen olikin se, että Mari ei ollut millään tavalla helppo, vaan tuon eteen sai tehdä töitä. Mari oli vältellyt häntä jo kahteen otteeseen. Mitä jos tämä kaikki johtuikin vaan siitä, että mies tahtoi osoittaa itselleen saavansa naisen kuin naisen? Ei - ei se siitä johtunut. Kyllä Miro tiesi, että tämän taustalla oli jotain muutakin.
"Mä en oo katellu leffaa nainen vieressä aikoihin. En ainakaan tällaisessa mielessä", Miro hymähti. Viimeisellä lauseellaan mies viittasi siihen, että hänellä ei ollut tässä mitään taka-ajatuksia. Hän oli tyytyväisempi kuin aikoihin saadessaan pitää Maria vain lähellään.

"Tota.. Haluisitko sä kertoo mulle vähän lisää itestäs?" Miro aloitti varovaisesti. "Vaikka jotain sun perheestä tai niistä entisistä miehistä? Sun ei kuitenkaan tarvitte kertoa jos et halua." Mies todellakin halusi tutustua naiseen vielä enemmän, ja päätteli, että oli parhainta ottaa aihe suoraan puheeksi. Turha sitä asiaa oli kierrellä. Miro antaisi sitä paitsi itsestään varmaan huonon kuvan, mikäli vaikuttaisi siltä, että salailisi jotain tai olisi liian hiljainen.

"Ehkä se onki sit enemmän siitä kiinni, et mä en haluu olla ihan kenen tahansa kainalossa." Mari totesi ja puhui kyllä ihan totta, ei hän nyt ihan ketä tahansa viereensä huolinut. Satunnaisten yhden illan juttujen kanssa nyt oli periaatteessa se ja sama, kenen kanssa sitä oli, kuhan mies oli edes ihan siedettävän näköinen mutta mihinkään pidempi aikaiseen juttuun Mari ei kuitenkaan ruennut kenen tahansa kanssa. Marilla oli melko tarkka seula siitä, kenen kanssa halusi olla ja kenen kanssa ei, ja suurin osa miehistä karsiutuikin pois ihan vain sen takia, että Mari edes vaivautunut katsomaan, voisiko heidän jutusta tulla mitään. Kovasti hän oli yrittänyt Mironkin karsia näköpiiristään pois mutta siinä hän ei ollut onnistunut ja hyvä niin. Tällä hetkellä Maria ei ainakaan kaduttanut yhtään Miroon tutustuminen ja miksipä oikeastaan pitäisikään kaduttaa.

"Ai missä tälläisessä mielessä?" Mari kysyi ihan vain uteliaisuuttaan. Kyllä hän nyt halusi kuulla, että missä mielessä Miro nyt sitten häntä kainalossaan piti ja missä mielessä muut tytöt olivat olleet. Kyllä Marista tuntui, ettei Miro ollut hänestä mitään yhden illan juttua vailla, ei tuo olisi niin kauheasti tähän iltaan panostanut, jos olisi vain seksin perässä mutta Maria silti kiinnosti, mitä tuo oikein ajatteli.

Miron kysymyksen kuullessaan Mari ei oikein tiennyt mihin olisi katseensa kohdistanut. Ei siinä kysymyksessä mitään väärää ollut mutta Mari nyt ei vain oikein tiennyt, mitä hän olisi itsestään kertonut. Oli kuitenkin niin paljon hyviä asioita mutta myös niin paljon huonoja asioita ja Mari karkottaisi Miron varmasti samantien viereltään pois, jos mainitsisi niistä huonoista puolista, joita hänessä oli. Kuka nyt haluaisi tyttöystäväkseen syömishäiriöstä kärsivää perfektionistia, joka ei ollut tyytyväinen juuri mihinkään tekemiseensä?
"Miten tarkasti sä nyt sit haluut kuulla.." Mari sanoi pienesti naurahtaen, haluten lähinnä itselleen lisää miettimisaikaa. Ehkä hän nyt edes voisi jotakin perustietoja kertoa, ei kai hänen kaikkea samantien tarvitsisi rueta tilittämään.

"No.. Mä oon meidän perheen kuopus, mulla on isoveli Teemu, joka on mua kolme vuotta vanhempi ja isosisko Tea, joka on mua vuotta vanhempi. Mun äiti on psykologi ja isä lääkäri ja ne on.. Miten sen nyt sanos. Ne on oikeesti menestyviä ihmisiä, jotka kans haluaa, et meillä lapsilla menee hyvin meidän elämässä. Mä oisin nuorempana halunu lääkäriks niinkun isäkin mut sit jossain vaiheessa mulla vaihtu alahaave juristiks." Mari aloitti kertomaan, pitäen sitten pienen hiljaisuuden, miettien lähinnä, mitä muuta hän voisi itsestään kertoa.
"Mä oon ennen yliopistoo käyny lukion ja lukion jälkeen mä lähin aupairiks Yhdysvaltoihin, mä olin siellä puolisen vuotta.. - Miehiä mulla nyt ei oo kauheesti ollu, yks pidempi suhde ja muutama lyhyempi sähläys mut ei niistä mistään oo mitään kerrottavaa."

"Entäs sä? Enhän mäkään tiiä susta muuta kun sen, et sä oot Lapista kotosin?"

"Mutta mun kainaloon sä kuitenkin haluat?" Miro virnisti vinosti. Mies oli todella otettu siitä, että hän sai pitää Maria kainalossaan, jos kyseinen nainen ei kuulemma kenen tahansa kainaloon suostunut menemään. Mirolla ei kyllä ollut mitään sen suurempaa valintaprosessia siihen, että ketä piti kainalossaan. Hän saattoi pitää ihmisiä kainalossaan ihan vain kaveri -tai hiplausmielessäkin. Tosin jos puhuttiin sitten tällaisesta läheisyydenkaipuusta.. No, sitä eivät saaneet kaikki kokea. Oikeastaan ei kukaan ollut saanut kokea sitä Niilan jälkeen. Kyseinen nainen, silloin vielä tyttö, oli tosiaan saanut Miron pasmat sekaisin, eikä mies edes ollut uskaltanut uskoa siihen, että voisi saada samanlaisen tunteen vielä uudestaan. Sen Miro oli löytänyt Marin kanssa. Silti, osittain, vaaleatukkainen nuorukainen kuitenkin pelkäsi sitä tunnetta. Hänestä tuntui, että mikäli antautuisi liikaa tunteidensa vietäväksi ja paljasti kaiken itsestään, hänet petettäisiin uudelleen. Miron oli päästävä siitä yli vaikka se vaikealta tuntuikin.

"No tällaisessa.. Tällaisessa", mies selitti toisella, vapaalla kädellään, toinen kun oli Marin ympärillä. Miro yritti esittää, että muka miettisi kovasti, mutta jos tarkkoja oltiin, mies teki sen vain välttääkseen kysymykseen vastausta. Saattoi olla, että Mari kyllästyisi eikä tuota enää edes kiinnostaisi kuulla. Ähh - mitä Miro leikki? Ei yhden yksinkertaisen vastauksen sanominen voinut olla vaikeaa - tai hänen tapauksessaan se pystyi olemaan. Jos Miro nyt avaisi suunsa ja muodostaisi ne sanat, paljastaisi hän heti, mitä ajatteli Marista ja siinä hän lähentyisi naista heti.
"Tällaisessa treffimielessä", mies heitti. Sitä ilmaisua Miro ei kuitenkaan etsinyt, mutta ei tosiaan voinut sanoa, että halusi pitää naista lähellään. Tässä vaiheessa Mari saattaisi vielä pelästyä sellaista - vai olisiko se kuitenkin Miro, joka tekisi niin?

"Niin tarkasti kun sä vaan haluat kertoo. En aio painostaa sua", Miro hymyili lempeästi. Vaikka Marilla vaikutti kestävän vähän aikaa, että tuo sai tarvittavan rohkeuden kertomiseen, Miro kyllä odotti - ja lopulta kuunteli kun tuo kertoi. Miro oli kyllä yleensäkin hyvä kuuntelemaan ihmisiä, mutta nyt mies kyllä oli täysin keskittynyt Mariin ja tuon heleään ääneen. Sillä hetkellä Mirolla oli jopa ihan hyvä syy tuijottaa.
"Anteeks jos mä utelen liikaa, mutta eikö sulla sitten ollu kauheet paineet? Mulla ainakin olis", Miro kysyi lisäkysymyksen. Häntä oikeastaan vähän harmitti, että nainen ei halunnut kertoa enempää, mutta ei se mikään ihme ollutkaan, kun he eivät olleet loppujen lopuksi tunteneet vielä kauaa. Mies kurtisti kulmiaan mietteliäänä miesystävistä kuullessaan - niistä hän olisi juuri halunnut kuulla. Miro tahtoi tietää, mikä Marin oli saanut varautuneeksi miesten kanssa. Ei Miro kuitenkaan viitsinyt ottaa asiaa uudestaan puheeksi.

"Minä?" Miro naurahti hieman yllättyneenä, vaikkei olisi pitänyt. Se oli täysin luonnollista, että treffeillä puhuttiin molemmista, mutta mies nyt vaan oli vähän hämmentynyt että häneen siirryttiin jo näinkin pikaisesti. Miro huokaisi ääneen - hän kyllä kertoisi nyt itsestään ihan avoimesti.
"Joo, mä tuun Inarista ja oon tosiaan ollu saamelainen. Mä olin kans perheen kuopus, ja mulla oli kolme isosiskoa: Unna, Aile ja Saga. Mun isän nimi oli Aslak ja äidin Anita. No, ammatit.. Isä paimensi poroja ja äiti oli kotona", Miro aloitti melko vaisusti - tämä ei ollut hänelle helppoa. "Sitten mulla oli tyttöystävä, Niila."
Lopulta Miro hiljentyi. Ehkä hän ei pystyisikään kertomaan kaikkea? Jo nyt Miro puhui perheestään menneessä aikamuodossa, koska hänellä tosiaan oli nuo asiat joskus, muttei enää.

"No jos mä en haluais olla sun kainalossa nii en mä ois tähän tullu." Mari sanoi hymyillen Miron kysymykseen, jääden taas katselemaan tuota hetkeksi aikaa silmiin. Mari oli niin vakaasti päättänyt vielä syksyllä, ettei sotkeentuisi yhteenkään mieheen ihan lähitulevaisuudessa mutta nyt yhtäkkiä hän oli siinä Miron kanssa... Eihän tästä välttämättä mitään vakavaa tulisikaan ja itseasiassa se olikin se asia, joka Maria pelotti eniten. Häntä pelotti päästää Miro liian lähelle, jos tuo sitten vain katoaisi hänen elämästään. Kun Mari ihastui johonkin ihmiseen niin hän kyllä antoi kaiken itsestään ja oli aivan tunteidensa vietävissä ja se olikin niin kamalan pelottavaa. Mitä jos hän nytkin vain sokeasti uskoisi, että Miro oikeasti välittäisi hänestä mutta lopulta Mari jäisi yksin? Ei tämmöisiä asioita pitäisi tietysti ajetella ensimmäisien treffien aikana mutta Marin mielessä nuo asiat silti pyörivät eikä sille voinut mitään.

Mari odotteli, mitä Miro sanoisi vastauksena ja tuolla tuntui hetken aikaa kestävän miettiä vastausta. Mari ei oikeastaan tiennyt, oliko se hyvä vai huono asia, että Miro mietti vastaustaan niin pitkään mutta antoi tuon kuitenkin miettiä rauhassa. Ehkä Miro vain ei keksinyt sopivaa sanaa tai sanoja, kun tuo niin kovasti viittälöi käsillään ja selvästi yritti hakea jonkinlaista selitystä sanoilleen. Kun Miro lopulta vastasi, Mari nyökkäsi hitaasti päätään.
"Kai mä sit kelpuutan ton vastauksena." Mari sanoi vain.

"Tottakai sä saat udella niin paljon kun vaan haluat, sitähän varten me näille treffeillekkin lähettiin, et tutustuttais paremmin. Mä vaan oon kauheen huono kertomaan itestäni ja en mä oikein ikinä tiedäkkään, et mitä mun pitäis kertoo." Mari sanoi pienesti naurahtaen, vakavoituen kuitenkin siitä kysymysestä. Miro oli tietämättään osunut juuri siihen kipeään kohtaan, - Marilla tosiaan oli aina valtavat paineet siitä, ettei vain pettäisi vanhempiensa luottamusta ja että pärjäisi noidenkin silmissä.
"No kyllä sä oot tossa oikeessa.. Niin paljon kun mä mun vanhemmista välitänkin niin kyllä mulla on aina ollu paineita siitä, et mä pärjään ja on edelleenkin. Mä oon itseasiassa meidän sisaruksista ainut, kuka on ylipäätänsä väleissä äidin ja isän kanssa.. Teemu tulee aika satunnaisesti toimeen niitten kanssa mut Tea on laittanu niihin välit poikki kokonaan, sillä on menny nii hermot niihin kumpaankin eikä se oikeestaan haluu olla munkaan kanssa tekemisissä." Mari sanoi, hieman harmistuneenkin kuuloisena. Hän olisi niin halunnut, että heidän perheellään olisi hyvät välit keskenään mutta se tuntui olevan toiveajattelua.

Mari keskittyi sitten kuuntelemaan Miron puhetta ja huomaamattaan silitteli kevyesti Miron kättä samalla. Hän kyllä huomasi, että kertominen taisi olla selvästi vaikeaa Mirolle eikä hän halunnut painostaa tätä kertomaan mitään, mitä ei halunnut kertoa mutta silti Maria kiinnosti monikin asia. Miksi asia oli niin vaikea Mirolle? Ja miksi tuo puhui vanhemmistaan menneessä aikamuodossa?
"Haluutsä kertoo niistä enempää..? Tai siitä Niilasta..?" Mari kysyikin sitten varovasti, ei hän halunnut liian utelias olla.

"Älä ny, oisit sä voinu tulla vaikka vaan ihan velvollisuudesta", Miro virnisti vinkeästi. Olihan se tosiaan treffeillä tapana, että oltiin melko lähekkäin, pidettiin kiinni käsistä ja sitä rataa, joten ei mies voisi Maria arvostella vaikka tuo olisi tehnytkin niin. Ei kyseinen kaunotar varmastikaan niin ollut kuitenkaan tehnyt. Miro näki ihan selvästi, että Mari nautti siitä hänen läheisyydestään, ja tunne oli kyllä ihan molemminpuolinen. Miron olisi kovasti tehnyt mieli suudella naista päälaelle tai jotain ja osoittaa, että ihan oikeasti välitti, mutta joku pieni solu miehessä kielsi sen. Miro ei kyllä tajunnut ollenkaan, että miksi niin oli. Tässä tilanteessahan kaikki oli täysin kohdallaan: täällä oli himmeä valaistus ja Mari. Kynttilän leimu keittiöstä näytti hienolta olohuoneeseen, kun sitä valoa ei näkynyt paljon. Tosin kaikista kauneinta oli nimenomaan Mari. Blondi näytti suorastaan jumalaiselta siinä himmeässä valaistuksessa, ja Miro tunsikin sydämensä pamppaavan vähän lujempaa, kun nainen oli lähellä. Se oli merkki siitä, että mies oli tosiaan tyytyväinen.

Miroa kyllä vähän harmitti, ettei hän ollut sanonut suoraan mitä ajatteli. Näin jälkeenpäin ajateltuna se olisi ollut varmastikin kaikista järkevin teko, mutta saamari kun mies ei vaan ollut saanut niitä sanoja muodostettua - tai ainakaan suustaan. Mitä vaikeaa oli yksinkertaisessa lauseessa: "Mä haluan vaan olla sun lähellä." Helvetti. Miro oli juuri sanonut ajatuksensa ääneen. Hän näytti hetken aikaa melko yllättyneeltä, koska ei todellakaan ollut suunnitellut sanovansa mitään tuollaista, ei tosiaankaan vielä näin aikaisessa vaiheessa. Hitto, äskeinenhän saattoi olla kauhea virhe! Miro kuitenkin pakotti itsensä olemaan ajattelematta asiaa. Se tuli nyt sanottua, eikä sitä voinut perua - ja parempi niin.

"Älä pelkää, mulla on ihan sama ongelma. Ollaan taas kerran samassa junassa, eihän kumpikaan meistä oo ollu ees treffeillä pitkään aikaan", Miro hymähti huvittuneesti. Mitä enemmän Mari puhui ja kertoi itsestään, alkoi hän tajuta, että he olivat Marin kanssa kuin eri maailmoista. Tuskin se kuitenkaan mikään paha asia olisi. Niin mies ainakin toivoi.
"Mitä teidän perhe sitten on tehny, jos Teemu ja Tea ei oo niiden kanssa väleissä?" Miro uskaltautui kysymään mieltään askarruttavan asian rohkeasti ilman epäilyjä. Eihän siinä olisi mitään järkeä, jos mies koko ajan olisi häntä koipien välissä eikä uskaltaisi kysyä mitään. Heidänhän oli nyt idea tutustua toisiinsa, eikä suinkaan ujostella kysymysten kanssa, vaikka tietty epäröinti olikin inhimillistä. Ei sitä koskaan tiennyt, jos sattuisikin osumaan johonkin arkaan paikkaan ja sitten avaisi vanhoja haavoja auki.

Miro hymyili naiselle lempeästi tuon silittäessä hänen kättään. Hän ei tiennyt, tekikö Mari sen tahallaan vai vahingossa, muta kivalta se tuntui. Naisen koskettamisesta rohkaistuneena kääntyi mieskin hieman enemmän Mariin päin, ja vei toisen kätensä tuon reidelle - eikä siis tosiaan vihjailevassa mielessä. Mies nyt vaan ajatteli sen olevan hyvä paikka hänen kädelleen.
"Kyllä mä voin kertoa", Miro ei voinut katsoa Maria silmiin selittäessään. "Niin.. Mulla tosiaan oli kaikki noi asiat. Me lähettiin käymään Niilan - ja sen porukoiden - kanssa Helsingissä ja sillon me molemmat ihastuttiin tähän paikkaan. Sovittiin oikeestaan, että me molemmat tultaisiin tänne." Miro lopetti puhumisen hetkeksi ja vilkaisi Maria silmiin. Normaalisti Miro ei tosiaan kertoisi itsestään näin paljoa tässä vaiheessa, mutta Mari vaikutti siltä, että tuolle pystyi kertomaan. Naisesta huokui tietty luotettavuus ja empaattisuus.
"No ei me sitte tultu tänne yhdessä. Niila sano, ettei se haluakkaa lähtee, ja mun vanhemmat.. Ne sano, ettei oo takasin tulemista jos mä lähden. Mä kuitenkin lähdin. En oo kuullu mitään mun perheestä tai Niilasta sen jälkeen ku tulin tänne", Miro hengitti syvään. Hänen oli pakko yrittää rauhoittua. Nuorukainen tosiaan tunsi sydämessään piston, kun vain puhuikin entisestä elämästään. Kun mies oli lähtenyt Helsinkiin, tuntui siltä, että hän olisi syntynyt uudelleen. "Vaikka oon tyytyväinen tähän mun vapauteen, aattelen usein millasta mun elämä ois ollu mikäli oisin jääny sinne kylään. Mulla ja Niilalla olis ollu hyvä tulevaisuus edessä.. Tosin mä olin aina paska porojen kanssa."

Mari vain hymyili Miron sanoille mutta oletti kuitenkin, että Miro ymmärsi ihan vain tuosta sanattomasta katseensa, että Mari ei todellakaan ollut siinä Miron vieressä mistään velvollisuuden tunteesta tai mistään muustakaan vastaavasta vaan tosiaan halusi olla juuri siinä eikä yhtään missään muualla. Oli jotenkin niin kummallista, että he vain istuivat siinä ja silti Marista tuntui ihan uskomattoman hyvältä. Hän ei ollut tuntenut ketään toista miestä kohtaan samalla tavalla pitkiin aikoihin ja olikin melkein pelottavaa huomata, miten paljon hän Miron läheisyydestä nautti sillä hetkellä. Mari yritti kuitenkin keskittyä nauttimaan vain siitä hetkestä, vaikka mielessä pyörikin pelko ja ajatus siitä, että hänen pitäisi ottaa hieman takapakkia, ettei pettyisi kohta taas jollain tavalla.

Mari ajatteli, ettei Miro vastaisi enää hänen kysymykseensä mitään, kun ei tuo tuntunut osaavan siihen mitään erityisempää vastata. Kun Miro sitten avasikin suunsa ja sanoi selvästi sen, mitä mielessään pyöri, Mari jäi vain katsomaan tätä joku typerä hymy kasvoillaan. Tai, ehkä se ei ollut Miron mielessä niin typerän näköistä mutta Mari ajatteli hymyilevänsä juuri semmoista tyypillistä, ihastuneen ihmisen tyhmää hymyä.
"Vooi sua. Arvaa mitä? Mäkin haluan olla sun lähellä." Mari sanoi hymyillen eikä olisi enää voinut tarkoittaa sanojaan enempää. Hän todellakin halusi olla juuri siinä ja oli ihana kuulla, että myös Miro halusi hänen olevan siinä vierellään. Ja noiden sanojen oli pakko tulla ihan sydämestä, kun Miro oli niin pitkään joutunut miettimään ja pohdiskelemaan sanojaan ennenkuin sai ne sanottua.

"Ei äiti ja isä oo oikeestaan mitään ihmeempää tehny... No joo, ne painottaa aina sitä, miten pitää menestyä ja opiskella ja pärjätä. Ikinä ei oo tarpeeks hyvä vaan aina pitää pyrkiä parempaan ja ne on suorastaan painostanu meitä kaikkia kolmee kaikessa. Teemu on ollu aikalailla samoilla linjoilla mun kanssa, et kiltisti on vaan toteltu kaikessa mut nyt aikuisena Teemukin on ruennu jo kapinoimaan vähän enemmän vastaan. Tea taas on aina ollu semmonen vastarannan kiiski oli aina riidoissa jomman kumman kanssa ja nyt se ei tosiaan halua ees kuulla meidän perheestä mitään. Onhan se vähän surullista mut kyllä mä ymmärrän niitä kumpaakin.. Mä taas aina oon ollu ehkä liiankin kiltti ja tehny vaan kiltisti kaiken mitä ne on vaatinu." Mari sanoi. Hän paljasti jo ehkä liikaakin omasta luonteestaan mutta ehkä hän voisi kertoa Mirolle asiasta. Ei hän edelleenkään voisi syömishäiriöstään kertoa mutta läheltä puheet rupesivat jo liippaamaan.

Mari katsoi Miroa silmiin koko ajan, kun tuo puhui ja kertoi perheestään sekä entisestä tyttöystävästään, vaikka Miro ei enää häntä katsonutkaan. Mari nyökkäili aina välillä päätään sen merkiksi, että ylipäätänsä vielä kuunteli mutta Marille tuli väkisinkin hieman surullinen olo kuullessaan, miksi Miron perhe oli hylännyt pojan.
"Ei voi olla totta.. Miten ne nyt tommosesta syystä voi sut jättää?" Mari ei voinut olla sanomatta ääneen ajatuksiaan, hänestä se kuulosti niin uskomattomalta. Toisaalta, inhosihan hänenkin vanhempansa Teaa ihan vain tuon ammatin takia, ei siihen näköjään paljoa vaadittu. Miron kuitenkin kertoessa Niilasta, nainen nyökkäsi vain päätään. Jostain syystä hän tunsi pienen mustasukkaisuuden pistoksen ajatellessaan, että Mirolla saattaisi olla täällä joku kaunis lappilainen tyttöystävä ja hänen korviinsa myös kuulosti siltä, että Mirolla oli tuota ikävä. Olikohan tuo edes päässyt ylitse entisestä tyttöystävästään.