I was thinking about her, thinking bout me, thinking 'bout us

Tomin asunto
15. joulukuuta 2011, klo 04.00 >
Tomi Laitanen & Janni Autio

Perustuu tähän peliin ja jatkuu keskenjääneestä kohdasta.


Janni jäi seisoskelemaan makuuhuoneen ovelle Tomin mentyä kunnolla sisälle. Nainen laski vaistomaisesti katseensa käsiinsä, kun toinen alkoi riisuutumaan jättäen vain bokserit jalkaansa. Vasta sitten, kun Tomi oli hivuttautunut peiton alle eikä miehestä näkynyt kuin pää, kädet ja vähän rintakehää, Janni rohkeni nostaa katseensa. Hmp, aivan kuin hän karttelisi puolialastonta miesvartaloa...

Nainen säpsähti toisen kysymyksen kuultuaan, - eihän Tomi tiennytkään, että hänellä oli lapsiakin. Eipä tietenkään, eivät he olleet missään vaiheessa perheistään pahemmin keskustelleet - paitsi sisaruksista hetki sitten - eikä Janni nyt yleensä ensikohtaamisella läjäyttänyt päin naamaa että hei, hänellä oli myös kaksi vekaraa kotona odottamassa, toinen aloittaisi jo koulunkin pian - toisin sanoen, tässä teiniäiti hauska tutustua.

"No, niinki vois sanoa. Jos siis päiväkoti määritellään tässä tapauksena kymmenestä aamuneljään aukiolevaks juottolaks", Janni naurahti lopulta ja kurtisti sitten kulmiaan kuullessaan Tomin seuraavan ehdotuksen ja nähdessään tämän jo taputtavan paikkaakin sängynlaidalla. Janni empi, mutta käveli sitten istumaan sängynreunalle, kääntäen katseensa vinosti Tomiin.

"Seuraavaks sä varmaan haluut, että mä luen sulle iltasadun? Nii että missä ne sun pornolehdet on, sieltä varmasti löytyy joku kiva satu."

"Äläs nyt", mies naureskeli hiljaa toisen selitellessä juottolasta. Tomi haroi hiuksiaan väsyneenä ja naureskeli edelleen. Oh. Viinaa oli virrannut tosiaan, ja se näkyi selkeästi jutun tasosta ja miehen levottomuudesta. Tämä ei millään malttanut alkaa nukkua. Tämä lipaisi huuliaan nopeasti ja silmäili Janniin, joka lopulta tuli vierelle istumaan. Olisihan toinen makaamaankin voinut käydä, mutta.. No, neitonen teki niin kuni parhaimmaksi näki.

"No lehdet löytyy tuolta kirjahyllyn yhestä pahvilaatikosta, mut älä suotta vaivaudu. Sä voit vetästä vaikka improna jonkun oman kuuman fantasias", hitusen (tai hitusen enemmänkin) humalainen mies sanoi, ikään kuin olisi letkauttanut vuoden vitsin. Tosin onnistumatta. Harmi sinänsä.
"... Sit voidaan testata käytännössä", tämä mumisi epäselvästi ja sulki hetkeksi silmänsä, kunnes taas avasi ne. No ehkä toitinaan Laitasen herran huumori karkasi rivommalle puolelle - mutta vain humalassa.

Katse kääntyi vaistomaisesti kirjahyllyn suuntaan huoneen toisella seinällä, mutta Janni vain naurahti eikä tehnyt elettäkään noustakseen hakemaan jonkun lehden sieltä. Ei hänen tehnyt erityisesti mieli katsella puolialastomien, tai jopa alastomien, naisten kuvia ja sepittää niistä Tomille mukava pieni iltasatu.

Tomin jutut alkoivat kääntyä jo härskimmän puolelle ja Janni alkoi jo tuumia pitäisikö vain peitellä mies, sammuttaa valot ja hipsiä pois. Ehkä se olisi viisainta, mutta toisaalta oli myös kiehtovaa, että joku edes.. yritti.. hänen seurassaan. Janni ei enää muistanut kunnolla, miltä tällainen huomio tuntui. Totta kai hän sai töissään jatkuvasti vastaavia ehdotuksia, mutta se nyt oli ihan eri asia.

"Siitä puhe, mistä puute, vai?" nainen lopulta tokaisi ja liikutteli sormeaan pientä kehää Tomin peitolla.

Nuorukainen kääntyi kyljelleen, näin ollen pystyen tarkastella paremmin Jannin nättejä kasvoja. Miekkonen hymyili kestohymyään ja laittoi peittoa paremmin ylleen. Toisen sanoille vain naureskeltiin hiljaa.
"Näääh. Eihän se nyt aina mee niin, vai mitä?", saneli tämä ja kohotti kulmiaan hieman. Nuorukainen katseli tumman peittonsa raitoja ja hyräili hiljaa.
"Eiks lapsillekin aina anneta hyvänyön suukko? Joten...", mies sitten keksi heittää ja virnisti nopeasti. Tuo saattoi sillä hetkellä olla aivan mahdoton, mutta, minkäs sille saattoi. Alkoholi teki ihmisistä erilaisia. Mies katseli Jannin sormenpäitä jotka liikkuivat peitolla, ottaen tuon kädestä hennosti kiinni. Niin tehtiin lapsillekin.. Eikös?

"Entäs jos mun tapoihin ei kuulu mitkään hyvänyönsuukot? Jos vaikka mulla on takana traumaattinen lapsuus ilman niitä, enkä osaa itekkään enää käyttää sitä tapaa.. Mietihän sitä", Janni esitteli tulkintansa asiaan. Hän säpsähti hieman tuntiessaan Tomin käden omassaan ja katsahti miestä silmiin hieman.. pelästyneenä? Äkkiä Janni kuitenkin vetäisi kasvoilleen pienen hymyn ja neutralisoi olonsa, ainakin päällisin puolin.

Janni katseli miestä hetken aikaa tutkivasti, mietti, pohti vaihtoehtoja, harkitsi. Lopulta hän suikkasi Tomin otsalle kevyen suukon, aivan kuin suukottaisi omia lapsiaan näitä nukkumaan laittaessaan. Pieni virnistys käväisi Jannin huulilla suukon jälkeen, pitihän känniääliötä nyt vähän kiusata, sillä nainen tiesi, ettei suukko otsalle ollut tosiaankaan se, mitä Tomi tarkoitti hyvän yön suukolla.

"No... Siinä tapauksessa tilanne voidaan nyt korjata, neito hyvä", mies saneli naureskellen ja katseli Jannin kasvoja. Neitonen näytti niin kauniilta. Tuolla oli niin ihanan kiiltävät hiukset, tuikkivat silmät, siro ulkomuoto.. Hyvä vartalo. Hmh. Olipas mies taas ajatunut pohtimaan omiaan. Tääm käänsi katseensa hetkeksi muualle ja hymähti hiljaa. Naisen säpsähdyksen tuntiessaan mies vilkaisi Janniin. Hmh? No jaa, toinen hymyili. Kaikki taisi siis olla hyvin.

"Heiii-ii..", mies ynähti saadessaan suukon otsalleen. Tämä oli tarkoittanut jotain muuta itse asiassa. Mutta piti ilmeisesti kuitenkin tyytyä tähän. Parempi se kuin ei mitään!
"No.. Munhan tapoihin ei kuulu valittaa", virnuili Tomi.

"Se on ihan hyvä tapa. Moni sais ottaa susta oppia", Janni naurahti ja nousi sitten ylös sängyltä, napaten Tomin peiton käsiinsä. Sitten hän laski peiton hellästi miehen päälle, silitti vielä leikillään tuon hiuksia ja virnisti pienesti. Lopulta Janni käveli makuuhuoneen ovelle, laskien toisen käden valokatkaisijan päälle.

"Uskallanksmä nyt jättää sut yksin nukkumaan, ettet nouse ja ala tekemään jotain tyhmää?" nainen varmisti, katsoen Tomia olevinaan kovinkin tiukkana ja viileänä, kuria ylläpitävällä katseella.

Tomi katseli huulet mutrussa kun nainen nousi sängyltä ja kävi ovensuulle. Ehei, ei näin! Nuorukainen nousi istumaan peitto valahtaen pois yltään, ja tämä ynähti hiljaa.
"Jannniii..", huokaisi tämä ja pudisteli päätään.
"Jäisit mun viereen nukkumaan. Jooko? Siks aikaa että mä nukahdan..", mies aneli hymy huulillaan. Köh. 28-vuotias ja käyttäytyi kuin 10-vuotias. No jaa, kuka tahansa olisi niin tehnyt kun kyseessä oli sangen kaunis neitonen.
"Ja mä lupaan nukahtaa nopeasti", lisäsi tämä.

Pah. Sinnikäs mies.. Kyllähän Janni tajusi, mitä mies ajoi takaa, odotti ehkä tarpeeksi vinkumisella ja mankumisella saavuttamansa. Jokin veti Jannia kohti ulko-ovea, jokin käski jäämään makuuhuoneeseen. Huomio tuntui hyvältä ja kutkutteli vatsanpohjassa.

"Mut sithän mä nukahtaisin, enkä mä luota suhun tarpeeks että sä herättäisit mut.. Ja miten voisitkaan, jos sä itekin nukahtaisit? Vai.. Ymmärsinksmä nyt oikein?" Janni selitteli, sekoillen sanoissaan ja pudottuaan kärryiltäkin.

"Mul soi herätyskello, huomaa se", mies sanoi kulmiaan kohauttaen ja virnisti.
"Sit sä voit lähtee samalla ovenavauksella omaan kämppääs jatkaa unia?", Tomi ehdotti hymy huuliaan koristaen. Hah, sangen loistava idea! Tämä taputti taas paikkaa vierellään ja kävi itse makoilemaan.
"Heeei. Mä en muista koska mulla ois ollut vieressä noin kaunis nainen", mies yritti ja veti huulilleen ilkikurisen virneen. Kyllä, tämä osasi olla sinnikäs tapaus.

Yöpöydällä tosiaan näytti lepäävän miehen puhelin, sitä Tomi varmaankin herätyskellolla tarkoitti. Kenellä nyt muka enää oli tavallinen herätyskello, sellanen... No, herätyskello? Ei Jannilla ainakaan ollut sellaista ollut enää vuosiin. Kännykän herätyskello oli toiminut loistavasti jo pitkään ja sai luvan toimia jatkossakin.

Nainen oli kahden vaiheilla. Miehen kehut - vaikkakin humalaiset sellaiset - kiinnostivat häntä kovastikin ja vaihtoehtona olisi mennä tyhjään kotiin yksin nukkumaan. Pojatkin olivat isällään, Janni joutuisi siis menemään aivan tyhjään asuntoon... Kun vaihtoehtona olisi jäädä tänne. Eihän mitään tarvitsisi edes tapahtua, he vain nukkuisivat. Ja Janni saisi vahtia, että Tomi todella lähtisi seuraavana aamuna (okei, parin tunnin päästä) töihinsä kiltisti.

"Äläpä lässytä siinä, - ja tee tilaa", Janni lopulta naurahti huvittuneesti, riisuen ohuen neuletakkinsa yltään paljastaen sen alta ohutolkaimisen topin. Sormet hapuilivat jo farkkujen nappia, mutta pysähtyivät sitten. Ei helvetti. Ei hän nyt voinut alushoususillaankaan Tomin edessä hihhuloida, mutta farkuissa ei kyllä pystyisi nukkumaan. Ei hän voinut jäädä yöksi, ei millään.

Naisen astellessa takaisin Tomi virnisti voitonriemuisena ja kohotti kulmiaan. Neidon neuleen kadotessa tämä hymähti tyytyväisenä, jotenkin vaistomaisesti odottaen että myös farkut lähtisivät - ehkä myös se toppi? Sehän vasta juhlaa olisi. Kuitenkin Jannin epäröidessä farkkujen kanssa, Tomi kohotti kulmiaan ja naurahti hiljaa.
"Ja sä ajattelit nukkua hyvät yöt noinkin mukavat housut jalassas?", nyökkäili tämä.
"Mä vaikka suljen silmät jos ei muuta. Sitä paitsi, onhan naiset rannallakin aina bikinin alaosassa... Mitä eroa?", mies virnisti. Paitsi tottakai jos toisella oli jotkut suhteellisen paljastavat pitsihököttimet tai stringit. Silloin se kai oli ymmärrettävää - vaikka tottakai Tomppa olisi mielellään vähän paljasta pintaa nähnytkin.
"No, tee miten teet. Ikävä sun yöstä tulee ne jalassa, kunhan sanon", mies lisäsi virnuillen.

"Näissä on kuule strechiä." Pieni naurahdus samalla kun Janni empi, mitä tekisi. Tomin pointit olivat hyviä, mutta ulko-ovi houkutteli myös pakoreitillään. No, paskat, nainen lopulta ajatteli avatessaan farkkujen napin ja hivuttautui ulos niistä. Lopulta hän laski neuleensa ja farkut läheiselle tuolille, ottaen vielä sukatkin jaloistaan (Janni ei yksinkertaisesti osannut nukkua sukat jaloissa).

"Noni, teetsä sitä tilaa vai sun päälläskö mä nukun?" Janni tokaisi pienesti naurahtaen ja töni Tomia kauemmas sängyn keskelle päin, hivuttautuen lopulta itse sängylle makaamaan - ollen ehkä hivenen jännittynyt. Nainen vetäisi virnistäen peittoa päälleen, yrittäen samalla rentoutua. Mutta tilanne vain tuntui niin absurdilta, hän ei ollut nukkunut eron jälkeen muuta kuin yksin, jakanut aina oman vuoteensa itsensä kanssa.

"Vautsi vau. Joo, ja mun housuissa on pumpulia ja villaa", mies huokaisi huvittuneena. Tottakai tuo uskoi sen naisen lauseen, mutta "puolustuskeinona" se ei tukenut Jannia laisinkaan. Näkihän Tomikin kuinka epämukava niin kireillä housuilla olisi nukkua. Kyllä vain.
"Noni, mä voitin", mies virnisti toisen alkaessa availla farkkujaan, vai mitä lie 'farkku pienellä strech -lisällä" -housujaan. Hitusen häpeilemättä Tomin katse sihtasi naisen paljaat sääret ja.. No, kunnhan hitusen eksyi tutkimaan toisen suhteellisen paljasta alakroppaa.

"Oisit sä päälläkin saanu nukkua", saneli Tomi virnuillen, mutta suosiolla ja Jannin töytäisemänä väistyi.
"Sainpas suostuteltua sut jäämään", hymyili miekkonen lopult.

Janni käännähti Tomiin päin, ollen nyt kyljellään ja katseli miestä mietteliäänä. Hän naurahti toisen sanoille, mutta hiljeni sen jälkeen taas. "Älä sit kuitenkaan luule, et sä aina pystyt suostuttelemaan ja voit viedä mua ku pässiä narussa", Janni huomautti ja ummisti hetkeksi silmänsä. Onneksi pojat eivät tulleet vielä huomenna hänen luokseen...

"Sulla alkaa kohta työpäivä..." nainen mutisi silmät kiinni, väsymys painoi jo hieman jossain taka-alalla, vaikka toisaalta Janni tunsikin olevansa melko pirteä. Suurin väsymyskynnys oli ylitetty.

"Nooo.. Katsellaan sitä sitten joskus", hymyili mies. Heh, tämän yksi harrastuksistahan olikin viedä ihmisiä kuin pässiä narussa. Eikös? Miekkonen lipaisi huuliaan ja naurahti hiljaa.
"Kai sä varmasti nyt oot niin reunalla kun pystyt... Sä tiput iiihan just", mies saneli. heidän väliinsä olisi mahtunut jalkapallokenttä, hitto vie.

"Mmh, näin tekee. Pitänee murehtia sitä sitten siellä, kun oon menny kännissä taivuttelemaan epäsäännöllisiä ruotsin verbejä..", mies sanoi haukotellen ja virnisti sitten.
"Ei vaan. Kyllä mä pian selviin. En mä edes ole humalassa", tuo sepitteli virne huulillaan.

"Sittenhän sä voit leikkiä prinssi rohkeeta ja pelastaa mut lattialta. Ettei kato möröt vie tonne sun sängyn alle", Janni naureskeli silmät ummessa.
"Ja etpä oo. Eihän sun olis melkeen kannattanu sittenkää tulla nukkumaan, suoraan vaan aamiaispöytään ja siitä duuniin. Oppilaat arvostaa", nainen jatkoi.

"Mä pelastan. Oon prinssi ja teen sen", vakuutteli nuorukainen hymy huulillaan ja katseli Jannin kasvoja, mennen hiukan lähemmäs tuota. Ei nyt liikaa, mutta silti. Miksi turhaan piti olla niin paljon välimatkaa?
"Oppilaat arvostaa jo valmiiks. Mä oon hei yks koulun suosituimpia maikkoja. Mä oon kato riittävän rento mies", sanoi Tomi kulmiaan kohotellen pari kertaa. Tämä veti peiton paremmin ylleen ja huokasii pienoinen hymy huulillaan.

Avatessaan silmänsä Janni huomasi, että Tomi hivuttautui lähemmäs, mutta hän ei silti paennut itse kauemmas. Ei Janni nyt hyvännäköisiä miehiä pelännyt. Oikeastaan Janni jopa tuli hieman vastaan, kuroen heidän välistään eroa umpeen.

"Just joo. Kuitenki oot joku hirvee nipottaja ja kaikki inhoo sua ja välttelee sun kursseja viimeseen asti", nainen virnisti väsyneesti. "Eiks sellaset just kuvittele olevansa niitä maailman parhaimpia opettajia, kaikkien suosikkeja?"

Mies hymyili hieman huomatessaan Jannin tulevan vastaan. Hähää, tiesihän mies että toinen kaipasi loppujen lopuksi hieman läheisyyttä - vaikka olikin aluksi hitusen vastahakoisesti jäänyt paikan päälle. Nuorukainen vetäytyi itsekin vielä hieman lähemmäs - muttei liikaa. Nyt he olivat tarpeeksi lähekkäin.
"Äläs kuule nyt. Mä oon hyvä opettaja - ja kuullut sen monelta", mies sanoi virnistäen ja katsahti naiseen paremmin. Se oli totta.

"Ootsä lahjonu ne? Tarjoamalla kympit todistuksiin jos ne vaan kehuu sua vähän?"

Pitihän toista nyt vähän kiusata. Pääsisihän Janni nyt muutenkin seuraavana aamuna kuittailemaan känniääliön seikkailuista Tomille, mutta kuitenkin. Toisaalta Janni kyllä ymmärsi, että nuori, hyvännäköinen mies opettaja oli varmasti monen oppilaan suosiossa, varsinkin tyttöjen. Kyllä hän itsekin kouluajoiltaan muisti vieläkin muutaman komean miesopettajan, joiden tunneilla oli aina niin mukava olla...

"Ruvettaiskos nukkumaan?"

"No mitään en myönnä", mies sanoi vitsaillen. Eihän tuo oikeasti ketään ollut lahjonut, mutta kuitenkin. Pitihän sitä vähän vitsailla. Nuorukainen katseli Jannin kasvoja, sitten digitaalikellon näyttöä. Hmm, nukkua? Ehkä se olisi fiksua.
"Ehkä pitäis.. Harmi vaan ettei mua väsytä", totesi miekkonen naurahtaen ja katseli lähietäisyydeltä naikkosen silmiä.
"Väsyttääks sua sit?".

"No harmi. Mitäs sit meinasit tehdä?" Janni kysäisi ja veti samalla peittoa hieman paremmin päälleen. Koko tilanne tuntui hieman absurdilta hänestä, - tai no, ei nyt edes mitenkään 'hieman' vaan aika paljonkin absurdilta. Maata nyt puolituntemattoman miehen kanssa vastatusten vieraassa sängyssä, leikkien nukutaan-eipäs-juupas-leikkiä aamuyöstä arkipäivänä.

"Vähän. Ei paljoo, mut vähän."

"Olla tässä.. Katella sua vaikka", mies hymyili hiljaa ja naurahti lopuksi. Janni näytti niin kauniilta lähietäisyydeltä - ja kyllä, kaukaakin toki, mutta silti. Miekkonen piteli hymyä huulillaan koko ajan, eikä se hevillä siitä edes lähtenyt.
"No voidaan me alkaa nukkua jos sä haluat. Mua vaan.. Noh, niin. Ei väsytä juurikaan", naureskeli mies hiljaa ja silmäili toisen kasvoja. Katse harhaili sitten muualle ja nuorukainen lopuksi sulki silmänsä - hetkeksi vain.

Janni kuunteli Tomia hetken hiljaa, kunnes selittämätön pakokauhu valtasi naisen ja hänestä tuntui, että ei - nyt oli mentävä. Nainen nousi ripeästi ylös sängystä, veti farkut ja sukat jalkoihinsa sekä neuleen ylleen. Neuleen keskimmäiset napit tuon onnistui saamaan jotenkin juoponnapeille, niin hätäisesti ne oli saatava kiinni. Vaikka eihän niitä nyt olisi ollenkaan tarvinut napittaa...

Nainen oli jo poistumassa huoneesta, kun hän yhtäkkiä tajusi, että totta kai hänen olisi Tomille jotain sanottava. Janni kääntyi ja katsoi hetken sängyllä makaavaa miestä hieman harmissaan ja huokaisi pienesti. "Anteeks, mä en voi."

Neljä sanaa ja sitten Jannin oli poistuttava. Hän juoksi eteiseen, laittoi kengät jalkaansa ja nappasi takin ja muut asusteet mukaansa ja poistui asunnosta. Oven kiinni paiskautuminen kaikui vielä pitkään Jannin korvissa, kun hän paineli kohti B-rappua ja omaa asuntoaan.


//hieno lopetus, ai ettien että!