I was thinking about her, thinking bout me, thinking 'bout us

Tomin asunto
15. joulukuuta 2011, klo 04.00 >
Tomi Laitanen & Janni Autio

(viestit vanhasta huvilakujasta)


Tomi kaivoi avaimia taskustaan ja vilkaisi taksiin joka kaasutteli jo hyvän matkan päässä hänestä sekä Jannista. Kaksikko oli ajautunut juttelemaan baarissa melko pitkäänkin - ei ehkä järin syvällisiä, mutta miten sen nyt otti. Jannin seura oli ollut vallan mukavaa, mies oli unohtanut stressinsä sekä kaikki pienet murheensa ja keskittynyt vain tuon itseään muutamia vuosia nuoremman naisen viehättävään seuraan. Nuorukaisen olemus huokui selvästi siitä, että muutama lasillinen väkevää oli maistunut. Ei tuo onneksi juurikaan horjunut tai puhe ei sammaltanut, mutta sanotaanko vaikka että juttu lensi ehkä hivenen liian villinä välillä. Tomi ei juurikaan miettinyt sanomisiaan, olikohan se sitten hyvä vaiko huono?

"Sun täytyy nyt ehdottomasti nähdä mun asunto. Mä sanoin että se on upea, joten nyt mä todistan sen", mies sanoi virneen kera ja raapi mietteliäänä niskaansa. Katse kääntyi tummaverikköön ja tuolle väläytettiin nopea hymy. Janni oli erittäinkin kaunis nuori nainen, ja oli mies tuon ikääkin koettanut arvailla. Oli heillä ikäeroa enemmän kuin pari vuotta, mutta se ei ollut heidän juttua haitannut ollenkaan. Puhe oli luistanut aivan hyvin heidän välillä.
"... Sitä paitsi mulla on pari pulloa kaapissa. Sä et nyt voi kieltäytyä tästä, täähän kuulostaakin jo niin houkuttelevalta?", Tomi jatkoi veitikkamainen virne huulillaan ja avasi kerrostalon ulko-oven, ensin päästäen toki Jannin sisälle.
"Naiset ensin", mies totesi vielä naurahduksen kera ja asteli itse vasta tuon neitosen jälkeen.

"Odotas, mä olin aivan varma että mä jo kerran otin ne avaimet täältä", mies mutisi ja työnsi käden taas taskuunsa. Pian sieltä osuikin nippu kätösiin ja Tomi laittoi avaimen lukkoon. Nopealla käännöllä vaalea ovi avautui ja Janni päästettiin peremmälle.
"Kas näin. Tervetuloa matalaan majaan", totesi herra Laitanen ja asteli itsekin sisään, sulkien sitten oven perässään.

..

Janni seisoskeli Huvilakuja 13 A:n edessä taksin hurautettua pois. Hänellä oli ollut työvuoro yökerholla, tavanomainen klo 22-04 vuoro ja jossakin vaiheessa iltaa tiskille oli ilmestynyt tuttu kasvo naapurustosta: Tomi Laitanen. Kaksikko oli heittänyt läppää tiskin molemmin puolin Jannin työn lomassa, vaikka Tomi olikin melko humalassa ja Jannin olisikin tehnyt välillä mieli tiuskaista känniääliölle, että lähtisi menemään ja antaisi naisen tehdä työnsä rauhassa. Sitenhän Janni yleensä kaikista humalaisimmille idiooteille tekikin. Tosin Tomi oli hieman asia erikseen, sillä ensinnäkin - he olivat naapureita, ja toisekseen - Tomi oli hyvännäköinen.

Mies selitti selittämästä päästyään, etsi avaimiaan ja selitti jälleen. Janni naurahti vähän väliä tuon sanoille. Nainen ei oikein tiennyt miten oli päätynyt tähän tilanteeseen, että oli oman kodin sijasta päätymässä yömyssyille Tomin luo suoraan töistä. Eihän hän ollut edes humalassa, ei edes pienessä hiprakassa! Yleensä se oli edellytys sille, että Janni lähti jonkun miehen matkaan. No, toisaalta - lapsetkin olivat isällään, joten Jannia odottaisi kotonakin vain tyhjä asunto. Seura siis ei olisi yhtään pahitteeksi.

"Kyllä mä uskon, että sun koti on upee. Ja tietty mulle aina hyvä viini kelpaa", Janni naurahti mutta mutristi sitten pienesti huuliaan, lisäten leikillään: "Elletsä sitten tarkota kossupulloja."
Sitten Janni asteli Tomin pyynnöstä edeltä lämpimään rappukäytävään ja veti nahkahansikkaat käsistään. He kävelivät kolmanteen kerrokseen ja Janni pääsi taas edeltä asuntoon. No, ainakin Tomi oli kohtelias. Tarjoamassa juotavaa ja päästämässä edeltä ovista. Ja vanhempikin... Ja hyvännäköinen... Hmm. Janni katseli ympärilleen eteisestä käsin, availlen samalla villakangastakkinsa nappeja. Hän ei oikein tiennyt, mitä sanoa, pitäisikö kehua asuntoa vai mitä. Asiaa ei helpottanut se, että Tomi oli humalassa ja Janni selvinpäin, - Tomilla tuntui riittävän puhuttavaa yllinkyllin. Janni tyytyi vain kuoriutumaan ulkotamineistaan.

..

Tomi hyräili hiljaa ja otti kenkänsä sekä takkinsa pois. Hanskoja tuo ei juurikaan käyttänyt jos lyhyitä matkoja teki - baariin ja takaisin luettiin sellaiseksi. Nuorukainen haraisi tummia hiuksiaan ja katseli sittemmin peilistä parransänkeään, joka oli kaikesta huolimatta siisti vaikka hieman oli kasvanut mittojensa yli. Laitasen nuorukainen asteli sitten peremmälle asuntoon ja suuntasi keittiöön.
"No ihan viiniä ei ehkä löydy... Ei kyllä kossuakaan..", mies mumisi ja availi kaappeja. Pian käteen osui jotain joka kelpasi vallan huvin. Vodkapullo.
"Vodkaa kyllä löytyy? Sitä vois vähän blandata johonkin", mumisi Tomi ja avasi jääkaapin. Spritepullo odotti koskemattomana, joten laimennus siihen onnistuisi vallan hyvin. Tietenkään jos Janni ei niin vahvaa haluaisi ottaa, olisi se ymmärrettävää ja silloin ei nuorukainenkaan kajoaisi juomiin. Tuo oli juonut jo ihan riittävästi. Hyvän viinapään omaavana ei Tomi silti kontannut maassa tai lennellyt päin seiniä. Tuo vain tuppasi selittelemään omiaan ja niin edelleen.
"Eikun hei. Täällä on viinipullo", mies sanoi sitten yllättyneenä ja rypisti kulmiaan. Mistä ihmeestä sellainen oli tullut nuorukaisen kaappiin? Olikohan joku Tomin treffiseura sen tuonut mukanaan? No oli mikä oli pullon kohtalo, kyllä se varmasti saataisiin korkattua.
"Eli pallo on sulla. Vodkaa vai punkkua?", Tomi kysyi ja kääntyi katsomaan Jannia pieni hymy huulillaan. Katse lepäsi hetken aikaa naisen kasvoissa, kunnes se hieman lähti harhailemaan tummaverikön rinnuksille.

"Mä oon pahoillani että mä oon vähän pienessä.. Noh, humalassa", Tomi saneli virneen kera ja avasi viinipullon. Ehkä naisille uppoaisi paremmin punaviini kuin vodka. Ja mikäli toisin olisikin, kyllä vodka sekä sprite odottelivat kaapissa kiltisti juojaansa.
"Tässä, ole hyvä", hymyili Tomi ja ojensi viinilasin Jannille. Nuorukainen viittoi neitosta istumaan sohvalle, minne itsekin käveli hetken mietittyään. Digiboksin digitaalikello näytti vartin yli neljää, mutta luojalle kiitos oli sunnuntai. Seuraavan yönä (oikeastaan nyt tulevana) mies nukkuisi varmasti lähemmäs kolmeen. Sen jälkeen odottelisikin taas uusi viikko ja uudet kujeet. Joululomaankin olisi vain muutama päivä enää.
"No.. Millastas se baarissa työskentely on?", mies kysäisi kulmiaan hieman rypistäen.

..

Janni ripusti takkinsa henkarista roikkumaan, tyhjiä sellaisia roikkui vaatetangosta jonkin verran. Kaulahuivinsa nainen kiepautti henkariin myös, korolliset nilkkurit jätettiin siististi naulakon alle lattialle. Janni katseli hieman ympärilleen, käsilaukku vielä olallaan ja mietti minne tohtisi laskea laukun. Janni ei ollut liiemmin lähtenyt miehen matkaan baarista eronsa jälkeen (ei sillä, että nainen olisi tehnyt niin parisuhteensa aikana), joten tilanne tuntui hieman hassulta. Lopulta Janni päätti laittaa laukkunsa yhdelle keittiön pöydän ääressä olevalle tuolille.

Ennen kuin Janni ehti sanoa juuta taikka jaata Tomin vodkapaukuille, mies jo ilmoittikin löytäneensä punaviiniä. Janni ei voinut olla hieman huvittumatta humalaisen Tomin jutuille, mutta nähdessään miehen katseen lipuvan alaspäin selvästi Jannin paidan kauluksen tietämille, nainen vei vaistomaisesti käden eteen ja oli hiplaavinaan kaulassaan roikkuvaa korua. "Se viini kelpaa hyvin", Janni yritti hymyillä hetken päästä ja laski kätensä alas, alkaen katselemaan ympärilleen asunnossa. Hän kuuli, kuinka Tomi kaatoi punaviiniä laseihin. "Sulla on kyllä oikeesti hieno koti", nainen sanoi, kun vastaanotti täyden punaviinilasin ja kiitti siitä. Janni siirtyi olohuoneen sohvalle, maistoi hieman viiniä ja laski lasin sitten sohvapöydälle, naurahtaen sitten pienesti Tomin kysymykselle. "Suht perseestä, jos tollasia känniääliöitä joutuu koko yön kattelemaan", nainen lopulta vastasi leikillään, tarkoittamatta sanojaan mitenkään pahasti. Koska Janni ei voinut olla varma uppoaisiko huumori Tomiin, hän lisäsi: "Mut loppujen lopuks ihan kivaa, en mä mun duunipaikkaa toiseen vaihtaiskaan."

"Mut miks mä en tiedä mitä sä teet työkses? Kerro mulle", Janni ohjeisti ja nosti viinilasin huulilleen, joi taas hieman punaviinistä ja katseli Tomia mietteliäänä.

..

"No hyvä. Koska mä taisin jo keretä kaatamaan sitä lasiin", mies totesi naurahtaen ja katseli omaansa. Voi kyllä, ehkä tuo oli jo kerennyt. Nuorukainen vei viinilasin huuliensa väliin ja maistoi juomaa hieman. Ei tuo useinkaan viinejä litkinyt, mieheen upposi enemmän hivenen vahvemmat litkut - sekä tottakai bisse. Sitä nyt ei ollut saatavilla, eikä moista oltaisi kehdattu tummaverikölle edes tarjoilla. Jokin raja sentään. Tomi nojautui sohvan selkänojaa vasten paremmin ja laski viinilasinsa hetkeksi sohvapöydälle. Nuorukainen pidätteli haukotustaan ja naurahti surkuhupaisasti muistaessaan huomisen työpäivän. Mahtaisi olla edustavaa astella kouluun darraisena - voi kuinka hyvää esimerkkiä Laitasen mies osasikaan näyttää! Sitä paitsi miekkosella olisi aikaa nukkua tänä yönä noin tunnin yöunet, pitihän ottaa huomioon että tämä tuskin menisi vielä nukkumaan. Pieni ajatu jopa siitä, että Tomi olisi töihin mennessää edelleen humalassa, kävi mielessä. Se olisi jo oikeasti paha asia.

"Hyvä että näyttää hienolta.. Vaikka en mä mitään sisustamista hallitse edes", mies totesi niskaansa raapien ja hymähti mietteliäänä. Katse kääntyi sitten naisen kasvoihin, joita pieni hymy huulilla tutkittiin. Miehen hymy ehkä jo viesti pientä (tai suurempaa) humaltuneisuutta, se kun tuppasi aina olemaan samanlainen muutaman drinkin jälkeen. Leveä, ei juuri hievahtanutkaan ja hivenen laiska samaan aikaan. Mainiota.
"Heiei, hei. Mä en ensinnäkään ole kännissä ihan. Vähän vaan tällasessa pikkuruisessa alkoholin vaikutuksessa, sanottakoon näin..", mies saneli naiselle päätään pudistellen huvittuneena ja otti pienen huikan viinilasistaan. Tomi antoi katseensa levätä naisen kasvoissa ja hymähti tyytyväisenä.
"On se varmasti mukavaa, kyllä mä uskon", naurahti Tomi. Kyllä tuo oli ymmärtänyt että Janni sen oli huumorimielessä heittänyt - miehellä oli loppujen lopuksi hyvä huumorintaju.

"Mä olen lukionpetj.. Opettaja. Lukiossa", mies sanoi ja rypisti kulmiaan hieman sekoittaessa sanoja. Eh.
"Tarkemmin sanottuna opetan englantia", Tomi jatkoi pieni hymy huulillaan. Tuo piti työstään. Englanti oli läheinen asia nuorukaiselle. Kieli, samoin kuin itse maa. Sekä tottakai muutkin maat jossa kyseistä kieltä satuttiin puhumaan. Tomi oli ollut lukiovuosinaan vaihto-oppilaana Australian Melbournessa vuoden verran, joten toisin sanoen puhui englantia lähes täydellisesti, ottaen huomioon yliopisto-opinnotkin.

..

Janni naurahti Tomin selitellessä ja yrittäessä uskotella, ettei muka olisi yhtään humalassa.. vain jossain epämääräisessä alkoholinvaikutuksen alaisessa tilassa tai jotain sinnepäin. Nainen nautiskeli viiniään pikkuhiljaa, yllättävän hyvää punaviiniä Tomilla oli kaapissaan. Janni antoi katseensa jälleen lipua pitkin asuntoa, - kodikas, viihtyisä, selvästi kyllä miehen näköinen ja asuttava luukku. Tai no ehkei nyt sentään mikään luukku, kyllä se ihan kunnon asunnolta vaikutti.

Tomi alkoi selittämään urastaan opettajana. Janni ei voinut olla miettimättä, mikä päivä - yö - (aamu) nyt mahtoi olla ja naurahtikin sitten hivenen. Nyt oli torstai ja jos Tomilla olisi aamulla tunteja koulullaan, miten mies niistä selviytyisi? Eihän mies pystynyt edes kunnolla sanomaan omaa ammattiaan nyt. "Sulla ei taida olla huomenna tunteja ollenkaan, vai voiks opettajat nykyään mennä krapulassa duuniin?" Janni virnisti pienesti ja joi taas punaviiniä, laskien lasin sitten takaisin sohvapöydälle. Oikeastaan Tomin opettajuus oli aika kiehtovaakin. Janni oli aina pitänyt enemmän miesopettajista, - riippumatta siitä oliko opettaja edes järin hyvännäköinen. Eräs mukavannäköinen nuori matematiikanopettajamies kylläkin oli 15-vuotiaan Jannin ja tytön kaverit joskus yläasteella hurmannut ihan vain pelkällä olemuksellaan.

..

"Kyllä mä siis opetan ruotsia myös, mutta englanti on vähän niin kuin pääasemassa..", mies selvensi lausettaan ja huokaisi pienesti. Tämä katseli viinilasiaan hetken aikaa ja hymyili sitten. Miehen ajantaju ei ollut ehkä aivan terävimmillään juuri nyt, normaalisti tuo tosiaan ei olisi arkena humalassa jos seuraavana päivänä olisi töitä. Miehellä tosiaan olisi neljä oppituntia opetettavana. Kolme englantia ja yksi ruotsi.
"Nyt neitonen oli vähän väärässä..", Tomi sanoi virne huulillaan ja pudisti päätään.
"Mulla on tunteja huomenna. Mutta mä päätin etten mä aio olla krapulassa", mies sanaili toiselle ja otti sitten viinilasin käteensä.
"Enempää mä en ehkä voi juoda. Mutta sano vaan jos sä haluat lisää. Tuolla on sitä vodkaakin.. Mä osaan tehdä aika hyviä juomia", saneli nuorukainen ja naurahti hiljaa.

Mies laski katseensa hetkeksi jalkoihinsa ja lipaisi huuliaan. Mies ei muistanut milloin olisi viimeksi ollut samaan aikaan niin väsynyt mutta pirteä. Hullunkurista, eikö? Pikkujoulut olivat alkaneet mukavasti, mutta vielä paremmin ne olivat jatkuneet kun mies oli päätynyt juttelemaan Jannin kanssa. Nainen vaikutti niin älykkäältä, mutta samaan aikaan niin viehättävältä ja mielenkiintoiselta. Siinä tosiaan oli oikein korkeaa luokkaa edustava nainen.

..

"Harmi vaan, kun mä en ainakaan voi päättää tuleeko mulle krapula vai ei", Janni huomautti hivenen huvittuneena ja jatkoi samantien, "se oliskin kätevää jos sais päättää."

Yhtäkkiä Jannia alkoi hieman nolottaakin. Kello oli jo ties mitä ja Tomilla olisi seuraavana päivänä (tai no seuraavan päivän puolellahan tässä jo oltiin jokatapauksessa) töitä, sellaisia, jossa ei todellakaan sopinut krapulaisena näyttäytyä. Jannilla itsellään olisi vasta huomenna perjantaina vuoro yökerholla, tämän päivän illan ja yön saisi viettää aivan rauhassa kotona poikien kanssa.

Janni havahtui siihen, kun Tomi tarjosi auliisti juomamestarin taitojaan, ja pudisti sitten päätään naurahtaen. Nainen joi punaviininsä loppuun ja nousi sohvalta, käyden viemässä tyhjän lasin keittiöön. Kyllä hänen nyt varmasti olisi parempi lähteä, jotta Tomi pääsisi nukkumaan humalaa pois ja mahdollisesti selviäisi huomisista opetustunneista kunnialla. Tai jos ei kunnialla, niin ainakin tyydyttävästi.

"En mä kyllä millään voi jäädä enempää.. Kun sulla on ne työtkin aamulla tai päivällä..", Janni sanoi seistessään eteisen ja olohuoneen välillä, katsellen Tomia pahoittelevan ja huvittuneen sekaisella ilmeellä.

..

"No mut mä olen ihmemies.. Mä voin päättää", Tomi sanoi kestohymy huulillaan, joka tosin humalankin johdosta oli hieman.. Noh, erikoinen. Luultavasti nuorukaista hävettäisi aamulla aivan suunnattomasti se, että tuo oli raahannut kotiinsa naapurinneidon ja sammaltanut tuolle humalaisena ties mitä. Äyh. No, joka tapauksessa nyt oli nyt, huomista ehtisi panikoida sitten huomenna. Loppujen lopuksi Tomilla oli liiankin rento ote elämään. Tämä joi viinilasinsa tyhjäksi ja mutristi hieman huuliaan.
"Heeei, eieiei. Et sä vielä voi lähteä", mies huokaisi ja kallisti päätään. Tämä nousi sohvalta ja asteli keittiön laitamille toisen perässä, jättäen viinilasinsa sinne. Tomia ei väsyttänyt vielä alkuunkan, sitä paitsi kaiken lisäksi Janni oli erittäin mukavaa seuraa.

"Et nyt miettis niitä töitä. Ne on siellä oottamassa, mut mä oon kato kestävää laatua oleva mies", sanaili Tomi ehkä hitusen epäselvästi, mutta siltikin sangen kiitettävästi. Nuorukainen katseli naisen kasvoja ja sipaisi toisen hiussuortuvia hennosti.
"Ähm, sori.. Toi ei tainnu olla kovin sopivaa", mies mumisi sitten virne huulillaan - eipä tuo oikeasti nyt järin pahoillaan ollut. Eihän kukaan sellaisesta voisi kai suuttua.. Tai sitten voisi.

"Nyt istut takaisin mun kanssa sohvalle, ja otat vaikka viiniä vähän lisää. Kato mulla on paaljon hauskoja juttuja kerrottava. Tai sitten ei.. Mut silti", naurahti Tomi ja katseli Jannia.
"Jäisit nyt.. Hetkeks ainakin. Haluut kuitenkin", mies otti kiusoittelevan kannan ja virnisti.

..

Janni oli jo kääntymäisillään eteiseen mennäkseen laittamaan kenkiä jalkaan, kun Tomi tulikin estelemään ja tunsikin pian toisen kosketuksen kasvoillaan. Hetken aikaa Jannin jo teki mieli älähtää, mutta koska hän ei halunnut alkaa selittelemään mahdolliseen älähdykseensä johtaneita syitä humalaiselle ihmiselle, nainen lopulta vain naurahti pienesti, - sipaisi itsekin hiussuortuvan korvansa taa.

"Mut en mä haluu että sä oot huomenna mun takia rehtorin kansliassa jututettavana." Janni mutristi pienesti huuliaan, mutta tuli kuitenkin takaisin sohvalle istumaan. Uutta viinilasillista hän ei ainakaan enää ottaisi, - niin hänen olisi helpointa jonkin ajan päästä livahtaa pois... Jos Tomin saisi vaikka simahtamaan humalasta johtuen. "Vai kuka sun esimies sit ikinä onkaan."

"No. Kerroppa niitä sun hauskoja juttuja sitten", Janni lopulta virnistikin hieman ja risti jalkansa, nosti katseensa Tomiin odottavana.

..

Tomi katseli Jannin kasvoja hetken aikaa ja silmäili erityisesti neitosen silmiin. Olivatpas ne kauniit, voi kyllä. Nuorukainen haraisi pikaisesti hiuksiaan ja oikaisi sitten paitansa helmaa. Tämä hapuili katseellaan hetken aikaa kelloa, mutta sitä löytämättä kuitenkaan. Samapa se, kello oli varmasti jo vaikka mitä. Jannin seurasta ei vain haluttu oikein vielä luopua, nainen oli niin mukava. Seuraavana päivänä (... tai no tänään) miehen pitäisi kyllä muistaa pahoitella käytöstään, olihan tämä kuitenkin humalassa ja kaikkea.

"Ihan tosi, en mä ole. Ja aina voi laittaa vaikka vaan pahan olon piikkiin..", mies naurahti hiljaa. Oli tuo ollut ennenkin töissä hieman kipeänä, joten krapulan voisi hyvinkin laittaa sellaisen piikkiin. Ei ehkä olisi viisasta - ja se saattaisi pidemmän päälle vain riskeerata työpaikan, mutta silti. Nuorukainen istahti sohvalle toisen kanssa ja hymyili hieman. Hmm, niin.. Hauskoja juttuja. Ei Tomi tosiaan tiennyt että mitä kertoa, kunhan vain oli sopottanut humalapäissään jotakin hieman omaa Jannille.

"No, ensinnäkin.. Lisää viiniä?", mies virnisti hieman ja nyökkäsi keittiötä kohden. Tämä katseli naisen kasvoja sittemmin ja väläytti nopean hymyn. Tahtoikohan neitonen oikeasti jo lähteä, hmph?

..

Janni huomasi Tomin katselevan itseään ja tunsi olonsa hieman epämiellyttäväksi. Nainen antoi katseensa kiertää pitkin Tomin asuntoa, vain joutumatta kohtaamaan miehen katsetta. Ei Janni periaatteessa huomiota inhonnut.. Mutta nyt.. Se vain tuntui vieläkin hieman hassulta, oudolta, kummalliselta..

"Eiku ihan oikeesti, ei kiitti", Janni puisteli päätänsä Tomin viiniehdotukselle, mutta nousi sitten varovaisesti sohvalta. "Vettä mä voisin kuitenki ottaa.. Mä voin ottaa ite", nainen jatkoi ja ohitti Tomin sohvan ja sohvapöydän välistä, kävellen sitten keittiöön jo valmiiksi. "Missä sulla on lasit?"

Hemmetti, kun Jannin oikeasti teki mieli kovastikin jutella Tomin kanssa, mutta tilanne tuntui vain hieman hankalalta, koska Tomi oli edelleenkin reippaassa humalassa eikä hän ollenkaan - yksi punaviinilasillinen kun ei pahemmin humahtanut naisella päähän asti (onneksi).

..

"No, enhän mä väkisinkään tietenkään", mies kohautti olkiaan ja naurahti hiljaa. Mikäli nainen nyt ei viiniä haluaisi, niin mikäpä siinä. Voisivat he ilman sitäkin jutella, ei se ongelma olisi. Tomi raapi mietteliäänä niskaansa ja oli pannut merkille naisen menevän aina hiusen hämilleen kun Tomi katseli tuota tarkemmin. Mies ei siis ollut täysin varma siitä, mihin tämän pitäisi katseensa iskostaa. Nuorukainen tuijotteli hetken aikaa tyhjää TV-ruutua ja lipaisi nopeasti huuliaan. Oi voi, huominen työpäivä kummitteli mielessä edelleen, vaikkakin mies sitä yritti mielestään sulkea kaikin mahdollisin tavoin.

"Mikron yläpuolella oleva kaappi.. Löytyykö?", nuorukainen saneli Jannille tuon astellessa keittiöön. Miekkonen nojautui paremmin sohvan selkänojaa vasten ja huokaisi hiljaa. Hetken aikaa katse pälyili hyllykön tienoille, jossa oli muutamia valokuvia.
"Onko sulla sisaruksia?", kysäisi Laitasen nuorukainen lopulta yllättäen. Mistä lie sekin oli mieleen tullut, mutta miksipä ei? Eihän se edes ollut mikään liian tungetteleva kysymys.

..

Kurkotus mikron yläpuolella olevaan kaappiin ja Janni sai pian puhtaan juomalasin hyppysiinsä. Sitten hän siirtyi tiskipöydän ääreen valuttamaan kylmää vettä hanasta, liikutteli etusormeaan juoksevan veden alla ennen kuin se tuntui tarpeeksi kylmältä. Nainen antoi lasin täyttyä ennen kuin sulki hanan ja tuli vesilasillisensa kanssa takaisin olohuoneeseensa.

Tomin seuraava kysymys yllätti Jannin. Ihan arkinen kysymys sinänsä, mutta kuitenkin. Nainen istuutui alas miehen viereen ja joi lasistaan. Mm, raikas vesi tuntui ja maistui hyvältä. "Mulla on veli, Miro", Janni lopulta kertoi ja selitti sitten veljensä olevan itseään muutaman vuoden nuorempi. Sitten nainen katsahti Tomia kysyvästi, kuin odottaen tämän vastaavan myös kysymykseen.

"Hakisinksmä muuten sullekin vettä, vois tehdä niitten lukuisten bissejen ja ton äskesen viinin jälkeen ihan hyvää?" Janni ehdotti naurahtaen päätetyään juoda oman vesilasinsa samantien tyhjäksi. Hänellä olikin ollut luultua kovempi jano.

..

"Aijaa, okei", miekkonen nyökkäili hitaasti ja sipaisi nopeasti hiuksiaan. Nuorukaisella itsellään oli kaksi siskoa, Tiia sekä Tanja.
"Mulla on kaksi vanhempaa siskoa...", Tomi jatkoi hivenen hymyillen ja nojautui paremmin sohvan selkänojaa vasten. Oli tosiaan ollut nuorempana melkoista koettelemusta selvitä taloudessa niin monen naisen kanssa. Tomilla sekä hänen isällään oli ollut välillä kestämistä akkavallan kanssa. Voi niitä aikoja. Laitasen herra huokaisi hiljaa ja kohotti sitten kulmiaan. Totta, vesi saattaisi tehdä ehkä terää.
"No, voinhan mä itsekin hakea. En mä sentään niiiin humalassa ole", mies virnisti hieman ja nousi sohvalta. Tämä asteli keittiön puolelle varovaisin askelin ja nappasi itselleen lasin. Täytettyään sen raikkaan kylmällä vedellä, asteli Tomi takaisin sohvalle ja kulautti lasinsa nopeasti tyhjäksi.

Nuorukainen laski lasin sohvapöydälle ja katseli ympärilleen olohuoneessa. Kello raksutti hiljaisena seinässä ja miekkonen hymähti hiljaa. Ääneen oli totuttu jo tätä nykyä, ja oikeastaan oli mukavaa ettei kämpässä koskaan ollut aivan täyttä hiljaisuutta. Useimmiten miehen telkkari myös pauhasi jotain turhaa, tämä kun ei tykännyt olla täydessä hiljaisuudessa. Kokeitakin tupattiin korjaamaan melkoisessa melussa - oliko se sitten hyvä vai huono? Mies käänsi katseensa sitten Janniin ja katseli toisen silmiä hetken aikaa, hymy koristaen huulilaan.

..

Tomi kertoili omasta perheestään ja Janni nyökkäili hetkittäin. Hänkin oli joskus lapsena ja nuorempana muutenkin toivonut siskoakin, kun velipoika oli oikein kovasti käynyt hermoille vaikkapa murrosiän pahimpina aikoina. Nyttemmin Janni oli aivan tyytyväinen rooliinsa perheensä esikoisena ja pikkuveli oli tuolle yksi tärkeimpiä henkilöitä naisen elämässä.

"Sori. Ei ollu tarkotus mitenkään paapoa, - jäi vaan vähän toi baarimikon rooli päälle", Janni virnisti kepeän huvittuneella äänensävyllä ja katseli sitten hetken aikaa Tomia pieni hymynkare huulillaan. Hiljaisuus oli laskeutunut kaksikon välille, ja Jannia alkoi ihan totta jo mietityttää, pitäisikö vain lähteä, kiittää viinistä ja jättää mies valmistautumaan huomiseen työpäivään nukkumalla.

"Jos mä nyt sitten kuitenkin lähtisin.. Vai pitääks mun vahtia, että sä oikeesti pääset sänkyys asti nukkumaan", Janni naurahti hyväntuulisena, - totta kai hän nyt Tomiin luotti siihen, että tämä selviytyisi nukkumaan asti. Tai, ei ehkä ihan 100-prosenttisesti, naisella oli pieni aavistus siitä että toinen keksisi vielä vaikka mitä muuta tekemistä kuin nukkumisen.

..

"Ei se mitään.. Ja saa mua paapoakin välillä vähän", naureskeli mies hiljaa ja pudisti päätään. Katse kääntyi tyhjennettyyn vesilasiin ja nuorukainen hymähti hiljaa. Olisi ollut ehkä viisainta lähteä työpaikan juhlista jo ajoissa, sillä nyt alkoi pahasti näyttää siltä että huomesesta ei tulisi mitään. No, sen näkisi sitten. Tomi lipaisi nopeasti huuliaan ja katseli ikkunan suuntaan, joka kuitenkin heijasti vain sohvalla istuvan kaksikon kuvat.
"Mihin sulla on kiire?", mutristi mies hieman huuliaan ja käänsi katseensa Janniin. Tai no, saattoi toinen vaikka haluta vain nukkumaan, ei siihen aina sen suurempia syitä kai edes ollut.

"Nooo, enköhän mä petiin pääse. Tai ainahan sä voit tulla nukuttamaan mua", mies virnisti veitikkamainen hymy huulillaan. Tämä katseli hetken aikaa Jannin kasvoja, kunnes päätti kääntää katseensa muualle. Neitonen saattaisi vain pahastua, ja.. Noh, sitä nyt ei toivottu oikeastaan.
"Mä oon kyllä edelleen sitä mieltä ettet sä sais karata vielä, mut.. Enhän mä sua nyt väkisinkään halua täällä pitää", miekkonen saneli päätään hieman kallistaen.

..

"Siitähän te miehet tykkäätte", Janni naurahti pienesti. Aina sai olla laittamassa ruokaa, tekemässä kotitöitä, hieromassa kipeitä lihaksia, silittämässä vaatteita, solmimassa kravaattia. Tai ainakin ennen sai... Paskat! Nyt et mieti menneitä, nainen komensi itseään mielessään ja puristi toisen kätensä nyrkkiin pitääkseen ajatuksensa nykyhetkessä.

Hetken aikaa Janni katseli mietteliäänä Tomia, aivan kuin laatien mielessään toimintastrategiaa. Sitten hän nappasi miestä kädestä ja vetäisi tämän ylös. Joka iltahan hän nukutti kuusi- ja kolmivuotiaat vekaratkin, eiköhän tämä kolmikymppinen miehenketalekin ihan helposti nukahtaisi. "No, alappa tulla sitten ja pistä suunnaks sun makkaris", Janni virnisti Tomille ja päästi irti tämän kädestä, antaen sitten miehen mennä edeltä.

"Mä varotan, et mulla on kokemusta lasten nukuttamisesta monen vuoden ajalta. Turha yhtään pistää hanttiin, mulla on kyllä keinot kaikkeen."

..

"Tottakai! Pitää olla joku joka paapoo ja tekee ruokaa..", mies sanoi puoliksi vitsillä ja naurahti hiljaa. Tämä haroi hiuksiaan pois kasvoilta ja katseli ympärilleen olohuoneessa. Mahtoikohan Jannia ärsyttää olla humaltuneen miehen kanssa? Ehm. Miekkonen hyräili hiljaa ja aukaisi kauluspaidastaan pari nappia, jotta aivan niin tukala ei olisi tämän olo. Kuullessaan neidon seuraavan lauseen, alkoi Tomi nauraa huvittuneena, muttei laittanut vastaankaan.

"Okei, okei.. Mä seuraan kiltisti", hymyili nuorukainen ja hitusen horjahtaen lähti perään. Tämä huokaisi hiljaa ja naureskellen seurasi makuuhuoneeseen. Harvoin noin nätti kaunis tuli nukuttamaan - tästähän täytyi siis ottaa kaikki ilo irti. Vaaleahiuksinen nuorukainen lipaisi huuliaan ja lopulta istahti sängylle. Tämä napitti paidan kokonaan auki ja riisui sen, sitten alkoi availla farkkujaan. Ei tämä nyt sentään ne jalassaan nukkuisi.

"Ootsä joku päiväkodin hoitaja vai?", mies kyseli huvittuneena ja pian kävi peiton alle boksereissaan. Tämä taputti viereistä paikkaa virne huulillaan.
"No kai sä sentään tuut mua nukuttamaan tänne saakka?".