I will end up lost in confusion, as long as you don't go

Lauantai 17. maaliskuuta 2012, kello 20:00 eteenpäin
Turku ja eripaikat Turussa
Janne Kapanen & Iina Saarelainen

(Jannen asustus pelin jälkeen)

IFK:n pojat olivat matkanneet Turkuun ja ihan syystä – heillä oli edessä matsi TPS:sää vastaan. Janne oli muutama viikko sitten satuttanut oikean hartiansa, sen mentyä sijoiltaan surkeassa taklausyrityksessä, joka johtikin seuraavaksi siihen, ettei jäälle ollut asiaa kolmeen viikkoon. Muutama viikko käytiinkin erilaisissa tapaamisissa ja joukkueen edustustehtävissä – Janne sai sulavana miehenä puhua radiossa ja kertoa joukkueensa tulevista otteluista, vaikka haastatteluissa tunnuttiin olevan kiinnostuneempia miehen urasta Amerikan-maalla. Kaikesta huolimatta Janne oli saanut kuitenkin paranneltua itsensä Turkua varten ja mies oli enemmän kuin innoissaan. Bussimatka sujui verkkaasti – tai no kova ääninsesti sillä joukkuetoverit eivät voineet olla kannustamatta ja riehumatta keskenään. Janne sen sijaan istui paikallaan ja kuunteli musiikkia, rauhoittaen itseään näin tulevaa matsia varten sillä kehässä mies kuitenkin oli sen verran aggressiivinen pelaaja, että kaikki energia tuli säästää. Kaikki nimittäin tiesivät Kapasen pelitavan, eikä sitä missään matsissa säästelty.

Lopulta pojat olivat saapuneet Turkuun ja saaneetkin saman tien vetää pelikamat päälle. Sen suuremmin ei aikaa tuhlattu vaan muutamaan otteeseen käytiin suunnitelmat läpi, jonka jälkeen Janne pelikavereineen luistelivat kaukaloon sisälle – luonnollisesti oman vierasmusiikin saattelemana. Janne oli odottanut jo pitkän aikaa tätä ottelua, treenattuaankin tätä varten sen verran paljon ettei vapaa-aikaansa ollut liiennyt muuhun kuin luisteluun ja salilla käymiseen. Pelin alkaessa pelaajat menivät paikalleen ja sen käynnistyessä, Janne lähti muiden hyökkääjien kanssa kiekon perään. Ei mennyt kuin muutama minuutti, kun IFK:n pojat saivat ensimmäisen maalinsa – herra Kapasen johdosta. Kolme erää menit myös yhtä sukkelasti ja lopulta peli loppui 5-2. Janne teki kaksi maalia ja yhden syöttöpisteen pelin aikana, eikä mies voinut olla tyytyväisempi itseensä sekä pelikavereihinsa. Pelin jälkeen miehet suuntasivat pukukoppiin siistiytymään ja riisumaan pelivaatteet yltään. Tietenkin suihkussakin piti käydä – sillä pelin jälkeen oli tarkoitus lähteä katselemaan Turun yöelämää.

Astellessaan muutaman pelikaverin kanssa ulospukukopeilta, Janne kantoi mukanaan suunta treenikassia jossa oli kaikki pelivarusteensa. Pojat naureskelivat keskenään ja suuntasivat ulko-ovia kohti kunnes Jannen pysäytti kuitenkin näky – jota ei uskonut näkevänsä täällä. Pieni virne kiiri miehen huulille, nyökäten tämän jälkeen muutamaa pelikaveriaan mukaansa kun miehen askeleet suuntautuivat hallin toisien ovien lähistöllä seisovien tyttöjen luokse. Janne ei uskonut näkevänsä Iinaa täällä mutta ei hän voinut väittää, etteikö pitäisi tämän hetkisestä näystä. ”Katos katos… Tytöt on lähteny keskenään katsomaan peliä. Mitä piditte?”, Janne kysyi kulmiaan kohottaen, vilkuillen tyttöjä nopeasti – katseensa jäädessä lopulta kuitenkin Iinaan. Mies ei vilkuillut toisaalle, mutta tunsi kyllä naisen ystävän poraavan katseen itsessään. Huomionsa oli kaikesta huolimatta jäänyt nyt kuitenkin Iinaan ja siinä se tulisi pysymään. ”Minne mahdatte olla nyt muuten matkalla?”

(lyhyt luonnonvaalea takki karvareunuksisella hupulla, muut vaatteet + asusteet )

Iinan aamu oli lähtenyt käyntiin tavalliseen tapaan. Kahvia ja lehtien lukemista, suihkussa käynti ja sen jälkeen ystäville soittamista. Vaaleaverinen ei suostunut olemaan sisällä koko päivää - aurinko paistoi ja ulkoilma houkutteli enemmän kuin mikään vähään aikaan. Soitettuaan muutaman kaverinsa läpi, kuitenkin tuloksetta, oli Emmi vastannu puhelimeen ja lähestulkoon kiskonut Iinan Turkuun mukaan. Nyt kuulemma mentäisiin katselemaan hyvänäköisiä miehiä - jääkiekko tulisi sitten siinä sivussa. Hetken aikaa epäröityään nainen ei kuitenkaan keksinyt syytä miksei olisi voinut lähteä. Niimpä neljä naista olivat lähteneet Emmin autolla kohti entistä pääkaupunkia, ja matka oli Iinan osalta mennyt siihen, kun neitonen oli tajunnut näkevänsä mahdollisesti Jannen. Ajatus jännitti, mutta kieltämättä tuntui hyvältä. He olivat nähneet vähän aikaa sitten kuntosalilla, missä oli selvinnyt Kapasen nuorukaisen olevan sinkkuna. Iina ei ollut sanonut siihen mitään. Tuo oli vain mumahtanut jotain epämääräistä, ja kotona miettinyt asiaa enemmän kuin laki salli. Toki nainen mietti eron syitä. Olikohan Janne löytänyt uuden? Tai entä jos jompi kumpi oli pettänyt? Loppujen lopuksi Iina luovutti - asia ei kuulunut hänelle. Sitä paitsi eihän Jannen tekemiset edes kiinnostaneet Iinaa. Kai..

Naikkoset olivat syöneet ja shoppailleet, ja lopulta menneet sitten katsomaan matsin. Kieltämättä Iina oli nauttinut siitä, kun tuon arjessa tapahtui jotain erilaisempaa. Ja no, ehkä nainen oli yrittänyt myös bongata Jannen useaan kertaan kaukalosta.. Hmh. Mitäänhän ei myönnetty. Nainen oli saanut myös vastailla ystäviensä kysymyksiin siitä, miksi Janne ja Iina muinoin olivat eronneet. Vaaleaverikkö kun ei ollut suostunut kertomaan kenellekään - paitsi muutamalle. Iina sipaisi suoristettuja hiuksiaan ja silmäili ympärilleen. Naiset olivat suunnitelleet lähtevänsä tutustumaan Turun baareihin, viettämään kunnon laatuaikaa kaiken arjen keskellä. Jokaisella kuitenkin oli omat kiireensä. Yksi opiskeli, toinen teki töitä - Iina kumpaakin. Siksi oli hienoa saada yksi viikonloppu tällaiseen toimintaan.
"Mä en tunne tätä paikkaa yhtään.. Sara voi opastaa, sähän täällä asunu olet", Emmi höpötteli hieman huvittuneena. Iina myöntyi ystävänsä lauseeseen. Eipä hänkään Turkua tuntenut, mutta eivätköhän he jonkun kivan yökerhon löytäisi.

Naisen huomion kiinnitti pian tuttu miesääni. Siis todella tuttu. Janne? Mistä mies siihen oli tupsahtanut parin ystävänsä kanssa?
"Ai, moi..", Iina sanoi hitusen häkeltyneenä, eikä siten löytänyt heti sanojaan.
"... Niin siis, joo. Tää tuli aika tälleen lyhyellä varotusajalla", Iina sanoi ja työnsi kädet taskuihinsa. Tuo silmäili Jannen kasvoja hieman hymyillen, minkä jälkeen vilkaisi ystäviinsä. Kieltämättä neitosta hieman jopa ärsytti se, kuinka Sara katseli Jannea. Hetkinen.. Jann oli kuitenkin Iinan eksä. Silloin Sara ei saisi edes katsella tuota sillä tavalla! Kyllä heillä oli sääntönsä. Ystävän edelliseen ei koskettu - eikö katsomisen voinut laskea samaan? Iinasta oli kieltämättä jotenkin outoa jutella siinä Jannen kanssa. Heidän välinsä olivat.. Niin, millaiset? He pystyivät nykyään jutella, ja Iina oikeastaan pitikin juttuhetkistä Jannen kanssa. Välillä nainen silti ajautui miettimään menneitä, ja silloin ärsytys nousi pintaan enemmän kuin hyvin.
"Eähm.. Vähän kattelemaan paikkoja", Iina sanoi ympäripyöreästi, olettaen että Janne ymmärtäisi kuitenkin. Neitonen hymyili toisella suupielellään ja vilkaisi hetkeksi muualle. Naisen ystävät silmäilivät miehiä enemmän kuin kiinnostuneina, ja Iina käänsi katseensa takaisin Janneen.
"Te pelasitte tosi hyvin", Iina totesi hieman hymyillen miehille ja vilkaisi pikaisesti Jannen ystäviinkin, joita nyt ei kuitenkaan tuntenut. Katse hakeutui kummallisesti kuitenkin takaisin Janneen. Mies oli pelannut hyvin - olivat he kaikki, mutta Janne erityisesti.

Päivä, tai ennemminkin ilta ei voinut tästä muuttua kiinnostavammaksi. Iina, juuri se Iina joka oli pyörinyt Jannen mielessä viime päivät – oli matkustanut ystäviensä kanssa Turkuun heidän jääkiekko-ottelua katsomaan. Janne ei tosin ollut niin itsevarma itsestään että nainen olisi lähtenyt ystäviensä mukaan sen vuoksi että voisi nähdä naapurinsa, entisen poikaystävänsä. He olivat vasta vähän aikaa sitten saaneet välejään hiukan korjattua, jos kaverillinen jutustelu ilman riitelyä oli sellaista. Janne oli kuitenkin tyytyväinen siitä, ettei Iina enää niinkään vihannut häntä – saati muistutellut menneisyydestä josta oli kuultu jo moneen otteeseen. Mies tiesi silloin ja nyt, tehneensä väärin ja jos totta puhuttiin… Jannea kadutti temppunsa, vaikka tehty mikä tehty. Sitä ei voinut saada enää takaisin, eikä tässä voinut muuta tehdä kuin pyytää anteeksi.

Janne hymyili Iinalle lämpimästi, hieraisten nopeasti niskaansa jonka jälkeen loi nopean vilkaisun naisen ystäviin. Eräs nainen porukassa tuntui kuitenkin olevan hiukan tunkeileva katseellaan, eikä Janne voinut tehdä muuta kuin kääntää katseensa pois tuosta – Iinaan jota jäi hetkeksi katselemaan.
”No oli miten oli, mukavaa että tulitte.”, Janne sanoi poikamaisen virneen kera, vilkaisten seuraavaksi joukkuetovereitaan jotka virnuilivat miehen vierellä. Pojista oli varmasti mukava saada voiton juhliin hiukan naisseuraa – vaikka Iinaan kukaan heistä ei koskisi, olihan tuo kuitenkin Jannen exä ja… Niin se vain oli, blondiin ei kukaan koskenut ilman että sai käydä Jannen nyrkin kautta. Ja niin, ystävillä oli omat sääntönsä ja mies toivoi muiden pitävän siitä kiinni.
”No hei, lähtekää meidän kaa ulos? Ollaan menossa ainaki muutamille ton voiton kunniaks… Vai mitä jätkät, kyllä muutama mimmi mahtuu?”, huvittunut virne leveni huulillaan kun pökkäsi kyynärpäällään toista pelitoveriaan kylkeen, noiden myötäillessä miehen sanoja. Tietenkin se oli mukaa saada naisia heidän seuraan. Hetken suostuteltuaan Janne sai naiset lopulta heidän mukaansa – vaikka eräs Iinan ystävistä tuntui ehkä liiankin innokkaalta mutta siitä välittämättä Janne lähti astelemaan Iinan vierellä heidän joukkuebussia kohti.

”Ai, kiitti. Toi matsi kyl meni paljon paremmin kuin edellinen.”, hymähtää ja kohauttaa vaatimattomasti hartioitaan, Jannen lopulta virnistäessä poikamaisesti, samalla kun asteli bussiin muiden perässä. Hakeuduttua paikoilleen bussi nytkähti liikkeelle ja suuntasi Turun keskustaan, Jannen istuuduttua Iinan vierelle. ”Missä te ajattelitte olla yötä?”, Janne lopulta uteli, katseltuaan hetken aikaa Iinaa kunnes vilkaisi muutamaa joukkuetoveriaan jotka istuivat parin penkin päässä, Iinan ystävät seuranaan. Jannesta oli mukavaa että he pystyivät jopa näin sovussa olla blondin kanssa, vaikka hänestä kyllä tuntui että kyllä se pieni ärtymys, viha Jannea kohtaan oli edelleen tallella. Bussi lopulta kuitenkin pysähtyi Radisson Blu Marina Palace Hotellin eteen, mies nousi sijoiltaan ja nyökkäsi Iinaa muiden mukaan – tuon ystävien tehdessä samoin. ”Me ollaan täällä yötä… Ja tässä on ihan jees baariki missä voi ottaa pari, myöhemmi kerkee lähtee kiertää viel Turkuu, ilta kun on nuori.”

Iina tuijotteli hetken aikaa vaaleiden korkojensa kärkiä ja sittemmin kohotti katseensa Janneen. Oli oikeastaan aika kivaa että kaksikko tuli sillä tavalla toimeen. Toki välillä heidät vallitsi ikävä ja kiusallinen hiljaisuus, mutta tämähän kai oli aika hyvä edistys viimekertaiseen verrattuna? Salilla he toki olivat jutelleet, mutta Iina oli ehkä hitusen pelännyt ottaa katsekontaktia Janneen - tiedä sitten että miksi.
"Mhm, joo. Oli ihan kiva tulla", Iina saneli ja hymyili nopeasti. Naikkonen rakasti tällaisia yllättäviä 'matkoja', jotka tosiaan tulivat puskan takaa. Ei vaaleaverinen aamulla herätessään ollut ajatellut olevansa illalla Turussa ystäviensä kanssa. Vielä vähemmän hän oli ajatellut törmäävänä Janneen. Tällainen pieni käännekohta osasi olla itse asiassa ehkä ihan kivakin. Olihan Janne kuitenkin todella komea, ja hauskakin. Tai no, ainakin heidän suhteensa aikana oli ollut, joten minne se piirre olisi kadonnut nytkään? Miehen seuraava ehdotus tosin tuli ihan puun takaa. Mukaan? Jannen ja muiden kanssa? Idea houkutteli kyllä liikaakin, mutta olisikohan se järin viisasta? Nainen kuitenkaan ei antanut valtaa nyt järjelleen, vaan päätti suostua ennen kuin keksisi turhia tekosyitä.
"Niin.. Tai siis et joo. Tietysti. Mikspä ei", neitonen saneli ja samalla näpräsi vaaleita hiussuortuviaan. Katse käväisi pikaisesti Sarassa, joka oli taasen vaihteeksi hieman liiankin innokkaana lupautunut lähtemään miesten matkaan. Harmi vain että Sara näytti olevan todella kiinnostunut erityisesti Jannesta, mikä sai Iinan mielialan hieman alemmas. Mikäli kaksikko alkaisi kovastikin kiehnätä toisissaan illan mittaa, Iina kyllä lähtisi taatusti muualle. Onneksi Janne näytti kiinnittävän eniten huomiota Iinaan, ja neitonen lähtikin askeltamaan toisen vierellä kohti bussia.

Iina istui Jannen vierellä hieman hymyillen, samalla kun silmäili maisemia ikkunasta. Miehen kysymyksen kuullessaan nainen käänsi katseensa Jannen suuntaan ja hetken aikaa silmäili toisen kasvoja.
"No me kai otetaan jostain hotellista huone. Tai en mä tiedä. Se ei edes oo tullut puheeks..", nainen naurahti hiljaa. Alkujaanhan heidän suunnitelma oli ollut lähteä vielä illalla kotiin, sillä eräs heidän seurueesta oli lupautunut olemaan kuskina - muut saisivat siis vedellä alkoholia niin paljon kuin sielu sietäisi. Toki jos heillä menisi todella myöhään, olisi kai suotavaa napata huone jostakin. Sama se mistä, motellikin kelpaisi yhdeksi yöksi.
"Ai, okei. Näyttää ihan kivalta", Iina saneli ja askelsi ulos bussista. Tämä työnsi kädet taskuihinsa ja hymyili nopeasti parille ystävälleen, jotka loivat merkitseviä katseita heidän suuntaan. Vaaleaverikkö hymähti hivenen hämillään ja käänsi katseensa hetkeksi hotellin ulkoasuun. Hyvältähän se näytti. Tasokas hotelli ainakin.

Jonkun ajan kuluttua koko poppoo olikin päässyt hotellin baariin, minne oli eksynyt aika paljon muitakin ihmisiä. Tiskin takana työskentelevillä näytti kiirettä pitävän, ja kovaääninen puheensorina kantautui kaikkialta. Nainen ei kotona pukeutuessaan ollut millekään baarikierrokselle todellakaan varautunut, mutta vaatteet saivat silti luvan kelvata. Takin alta ja farkkujen seurasta löytyi vaalea toppi sekä tummempi villatakki ja hieman koruja. Ilta siis menisi niiden vaatteiden kanssa.
"Tääl on itseasias aika paljonkin poukkaa", eräs Iinan ystävistä saneli punertavia hiuksiaan haroen. Iina tyytyi hymähtämään jotain myöntävää vastaukseksi, samalla kun pälyili itsekin ympärilleen. Jostakin kumman syystä nainen oli jotenkin hakeutunut Jannen läheisyyteen, mutta pidettäköön sitä viattomana elkeenä koettaa hiemann sovitella välejä. Eihän riitely ollut mukavaa - ja sitä paitsi kaikesta tapahtuneesta oli jo niin kauan aikaa. Kai he voisivat kuitenkin tulla toimeen toistensa kanssa ja ehkä olla kavereita. Kuulosti ainakin ihan järkevältä.
"Mä voisin käydä hakee juotavaa?", Sara ilmoitti ja loi pikaisen vilkaisun kaikkiin. Iina nyökkäsi pienen hymyn kera ja näpräili hiuksiaan hieman ehkä jotenkin vaivaantuneen oloisena. Ei muuten, mutta ympärillä oli joukko vieraita ihmisiä (lukuun ottamatta Iinan ystäviä) ja neitonen ei sen lisäksi edes tiennyt kuinka olla Jannen seurassa.

Jääkiekko miesten ja heidän seuralaisten päästyä baarin puolelle, Janne istui muiden kanssa loosissa – johonka mahtui kiitettävän paljon porukkaa. Toisin sanottuna koko heidän seurueensa ja siihen päälle. Jannen naisseuralainen oli kuitenkin ystäviensä kanssa hakeutunut baaritiskin äärelle, kun miehet röhnöttivät rentoutuneina paikoillaan ja keskusteli niitä näitä. Muutama tunti tuntui kuluneen silmissä, sillä siinä ajassa Janne oli ollut vain hiljaa ja katsellut Iinan ja tuon ystävien suuntaan, hörppien aina aika ajoin tuopistaan. Mikä tuossa naisessa oikein sai miehen pään näin pyörälle, siitä oli kuitenkin niin kauan kun he olivat eronneet mutta silti Iinassa oli edelleen se joku, joka sai Jannen olon hämmentyneeksi. Se ei välttämättä tarkoittanut mitään, Janne saattoi aivan hyvin kuvitella omiaan mutta mitä paremmin hän tutkaili naista, sitä paremmin hän myös vanhat muistot ja tunteet nousivat pintaan. Lopulta Janne huokaisi ja joi tuoppinsa pohjat kurkustaan alas, nousten samaan aikaan pöydästä. ”Ajattelin hakea kaikille vähän juotavaa, shotteja? Hienoa, tulee kohta.”, Janne totesi huvittuneena, muutaman kaljan jälkeen olonsa oli paljon rennompi toisin kuin aikaisemmin – ei hän humalassa ollut mutta… No, hyvässä hiprakassa ainakin.

Janne suuntasi baaritiskille ja nojautui sitä vasten kun nyökkäsi baarimikon luokseen. ”Kolmekymmentä shottia, tequilaa kiitos.”, Janne tilasi poikamainen virne huulillaan, vilkaisten tämän jälkeen vieressään olevia naisia, hymyillen Iinalle ja tuon ystäville. Pitihän jokaisen saada ainakin muutama shotti ja olihan heidän seurueessa lähes puolet tuosta määrästä. ”Mitäs jos naiset nyt tulis tonne meidän pöytään ja ottais muutaman? Meikä tarjoaa.”, yhtä hymyä oleva Janne jäi katselemaan Iinaa, katseessaan näkyen lopulta pientä anovaisuutta. Huomionsa siirtyi lopulta takaisin baarimikkoon, joka palasi juomien kanssa ja rahastamaan miestä – Jannen ojentaessa korttinsa jolla maksoi tämän kierroksen. Janne otti tarjottimen käsilleen ja nyökkäsi naisia mukaansa, lähtien edeltä jo astelemaan takaisin joukkuetovereidensa luokse. Ei mennyt onneksi kauaa, kun naisetkin lopulta astelivat heidän seurueeseen, Jannen istuessa alas ja nyökätessä Iinaa ystävineen kanssa istumaan. ”Noniin, tässä olisi kaikille juotavaa.”, Janne kehotti ja vilkaisi Iinaa, hymyillen naiselle jonka jälkeen kuitenkin ripotteli suolan kädenselälleen, jonka nuolaisi – joi tequilan ja lopulta puraisi limeä. Useimmat tekivät saman mutta Jannen ilme ei sen sijaan näyttänyt niin karvaalta kuin useimpien – jonka jälkeen Janne saikin melkoisen päähän piston.

”Mitäs jos hyvät miehet viedään naiset tanssimaan, täällä näyttäis olevan aika tyhjä tanssilattia ja varmasti he haluavat tanssia.”, Janne virnisti, muutaman joukkuepelaajansa naureskellessa ajatukselle – lähtiessä kuitenkin mukaan toisen ehdotukseen. Empimättä ja vastalauseita kuuntelematta, Janne nousi paikoiltaan ja samaan aikaan nosti myös Iinan tuoliltaan olalleen, toisen roikkuessa olallaan sillä tavallisimmalla tavalla: pää miehen selänpuolella. Astelee muiden miesten – sekä olalla roikkuvien naisten – kanssa melko tyhjähkölle tanssilattialle. Ei ollut toisaalta kumma, he olivat hotellin baarissa vaikka muutama muu nuori nainen oli löytänyt paikalle. Lopulta Janne kuitenkin laski Iinan takaisin omille jaloilleen ja virnisti naiselle poikamaisesti. ”Toivottavasti sulla ei oo ollu kauhean tylsää täällä…”

Iina ystävineen oli hetkeksi majoittunut baaritiskin luokse, sillä naisilla oli juomatilaus kesken. Syynä saattoi kai olla myös Veeran flirttailu tiskin takana työskentelevälle nuorelle miehelle, mikä sai Iinan hivenen huvittuneeksi. Neitonen penkoi laukustaan lompakkoa ja mutristi mietteliäänä huuliaan. Mitähän tämä ottaisi? Vaihtoehtoja oli todellakin liikaa, ja Iina halusi jotain makeaa. Eikä liikaa alkoholia, sillä sitä oli illan aikana kiskottu jo ihan kiitettävästi. Ei Iina onneksi tosiaan pahassa kunnossa ollut, mutta kuitenkin hivenen hiprakassa. Ilta oli ollut oikeastaan todella kiva, ja Iina kiitti onneaan että oli päättänyt lähteä mukaan. Tälläkin hetkellä nainen kai olisi turhautuneena kotonaan, mikäli ei olisi päättänyt ottaa suunnakseen Turkua.
"Iina, mitä sä otat? Mä tarjoon!", kuului ääni kauempaa ja Iina käänsi katseensa erääseen ystäväänsä.
"No kun mä en tiedä.. Tilaa vaan jotain. Samaa vaikka kun sulle", neitonen päätyi lopulta sanomaan pienesti hymyillen. No, mikäs siinä. Ainakaan ei omat rahat kuluisi. Baareissa sai tosiaan tuhlattua välillä liiankin hyvin varojaan.

Katse kääntyikin sitten pian Jannen suuntaan ja Iina soi toiselle hymyn. Kolmekymmentä shottia? No, olihan nuorukaisia kuitenkin useampi kuin yksi - eivätkä nuo takuulla tyytyneet vain yhteen shottiin per naama.
"... Just kun mä vannoin itselleni etten ota enää paljoa", neitonen naurahti hivenen huvittuneena, muttei kieltäytynyt. Voisi sitä nyt ottaa hieman vielä lisää, ei Iina kuitenkaan ollut tosiaan mitenkään humalassa. Neitonen vain halusi välttää itsensä nolaamisen nyt kun Jannekin oli paikalla.
"Okei, no tän kerran", Iina naurahti sitten ja kohautti olkiaan. Muut näyttivät olevan samaa mieltä, joten naikkoset siirtyivät Jannen mukana sinne, missä loput miehen ystävistä olivat. Veerakin näytti vaihtaneen baarimikon jo johonkin Jannen ystävään, kenen kanssa nyt vaihtoi jo sanojaan. Vaaleahiuksinen neitonen sai oman shottinsa, mutta ennen kuin sen kumautti kurkkuunsa, ripotteli suolan kädelleen ja otti limenpalan valmiiksi kätöseensä. Kaiken tuon jälkeen Iina irvisti hieman ja nyrpisti nenäänsä. Yh. Nainen kyllä mieluusti kumautti shotteja kurkkuunsa, mutta ei niiden maku koskaan ollut mikään kovinkaan ihastuttava. Väkeväähän tuo oli, jos jotain. Neitonen laski shottilasin tarjottimelle takaisin, missä jo muutkin tyhjät olivat. Katse kääntyi sitten muiden ihmisten kautta Janneen, kenelle Iina hymyili nopeasti.

Iina kohotti hieman kulmiaan kuullessaan Jannen sanat, ja naureskeli hiljaa. Tanssimaan? Kyllähän neitonen siitä tykkäsi - tuon näki melko usein ystäviensä kanssa yökerhojen tanssilattialla pyörähtelemässä. Hauskempaahan se oli, mitä enemmän oli juonut.
"Janne!! Et tiputa mua!!", Iina kirkaisi toisen nostaessa tämän ylös. Neitonen naureskeli hiljaa ja piteli nuorukaisesta kiinni, kunnes nuo taisivat lopulta päästä lattialle saakka ja neitokainen pääsi turvallisesti takaisin maankamaralle.
"... Kiitos kyydistä", Iina tuhahti huvittuneisuutta äänessään ja sipaisi hiuksiaan hieman parempaan kuosiin.
"No ei tosiaan ole. Mulla on ollu kivaa - paljon kivempaa mitä olis kotona..", naurahti Iina hieman ja kohautti olkiaan. Tuo katseli Jannen kasvoja ja vilkaisi sen jälkeen pikaisesti taakseen, johon yksi tuon ystävistä oli jo tömähtänyt.
"Koita nyt pysyä pystyssä edes vähän aikaa..", Iina virnisti hieman ja kohotti kulmiaan, katse tummahiuksisessa ystävässään joka vain naureskeli vastaukseksi. Katse kääntyi kuitenkin takaisin Janneen, sillä jostain syystä neitosella oli pakottava tarve katsella toista.