I want your everything as long as it's free

Perjantai 10.02.2012 - klo 23:22 eteenpäin
Tennispalatsi (elokuvateatteri)
Niko Koponen & Krista Wahlman

Sä tuut meidän kans leffaan ja tuun hakeen sut ihan just, siis kiitos moi. Sellaisella varoituksella Niko oli raahattu mukaan katsomaan Vuosaari-elokuvaa. Mies ei ollut uskoa korviaan, kun eräs naispuolinen ystävänsä oli vaan tuon heittänyt ja sitten lyönyt luurin korvaan. Kauniisti Nikolta oli kysytty, että tulisiko hän vai ei - tosin se kysyminen olisi ihan turhaa. Kyllä kaikki tiesivät, että Niko lähtisi lähes aina ppydettäessä, koska hän ei kyllä jaksaisi vain istuskella paikoillaan ja tylsistellä. Tosin elokuvissa hänen olisi niin tehtävä. Perhana. Kaikesta huolimatta Niko oli päättänyt sinne lähtevänsä, koska kavereita oli aina kiva nähdä ja Niinaakaan mies ei ollut nähnyt aikoihin. Keitäköhän muita sinne oli lähdössä? Niinahan oli kuitenkin käyttänyt ilmaisua meidän kanssa. Ei Nikoa haitannut, vaikka mukaan olisi tunkenut hänelle tuntemattomia henkilöitä, koska hän kyllä mielellään tutustui uusiin ihmisiin ja oli sosiaalinen.

Ei ollut kestänyt kauaa kun Niina oli saapunut miehen oven taakse ja he olivat päässeet matkaan. Onneksi miehen ei itse tarvinnut toimia kuskina, vaikka hän olisi sen voinut tehdä, sillä ei hänellä mikään juominen ollut nyt ensimmäisenä mielessä. Saattoi kuitenkin olla, että jonnekin baariin lähdettäisiin elokuvan jälkeen ja siinä tapauksessa Niko tahtoi juoda. Niitä ajatuksiaan Niko ei kuitenkaan saanut analyoida sen tarkemmin, koska hänellä ja Niinan muutamalla kaverilla oli kiire keretä koko leffaan, mikä oli kyllä ihan tyypillistä. Niko itse oli usein ajoissa mutta Niina oli ihminen, jolla oli selvästi jotain ongelmia kellojen kanssa. Paikalle he olivat päässeet - yllätys - myöhässä, ja olivat päässeet istumaan saliin trailereiden ja mainosten aikana. Niko kuuli Niinan moikkaavan muutamia ihmisiä samassa penkkirivissä, mutta mies halusi keskittyä trailereihin, joten päätti olla ihan vain hiljaa. Esitellä voisi itsensä myös elokuvan jälkeenkin.

Normaalisti Niko ei välittänyt suomalaisista elokuvista, mutta oli hänen pakko tunnustaa elokuvan olleen melkoisen hyvä. Sen mielipiteensä hän toikin julki jo silloin, kun heidän porukkansa - jossa oli jo noin kymmenen ihmistä - käveli ulos salista. Nyt Nikon varmaan pitäisi esitellä itsensä. Tennispalatsin tiloihin saavuttuaan mies alkoi heittää takkia päälleen ja tutkaili samalla, että millaista porukkaa heidän mukaansa olikaan eksynyt. Kauniita naisia siinä porukassa ainakin oli ja paljon. Eritoten eräs nainen, joka esitteli itsensä Kristaksi, oli miehen mieleen. Upea ja siro vartalo tuolla oli. Niko jäi hetkeksi mittailemaan tuota katseellaan kunnes alkoi kätellä ihmisiä läpi ja kertomaan nimensä. Jokaisen kanssa hetken keskusteltuaan hän lopulta pääsi Kristian luo.
"Moi", Niko aloitti ojentaen kätensä naista kohden. "Niko. Sä oot vissiin Krista? Tai niin mä ainakin luulin kuulevani." Mies ei kyllä yhtään piilotellut sitä, että oli kiinnostunut, mutta ei kyllä sananmukaisesti päällekään käynyt - vaikka naisella ei ollut sormusta nimettömässä, saattoi olla, että tuo kuitenkin seurusteli.

Se perjantai oli kulunut niin hemmetin hitaasti, että Kristan oli tehnyt mieli huutaa ja kirkua täysillä liian monta kertaa. Koulua oli ollut kahdeksasta neljään - siis mitä, perjantaina kahdeksasta neljään - eikö se ollut melkein laissa määriteltyä, että perjantaisin piti jo viimeistään yhdeltä rauhoittua viikonlopun viettoon. Siis, ei rauhoittua sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta sen verran mitä kouluun ja töihin tuli. Kaiken huipuksi Kristalla oli vieläpä ollut kolmen tunnin aamuvuoro kentällä, joten mukava 12-tuntinen päivä oli takana. Krista olikin heittäytynyt sohvalle samantien, kun oli kotiinsa päässyt puoli viiden kieppeillä, mutta kauaa tuota rentoutumisen iloa ei oltu nuorelle naiselle siunattu, sillä eräs tuon ystävä, Petra, oli soittanut ja käskenyt leffaan. Teattereissa meni kuulemma paljon kehuttu Aku Louhimiehen uutukainen, Vuosaari, ja sitä oli siis aivan pakko päästä katsomaan.

Petra oli saanut aikansa kinua, kunnes Krista oli suostunut. Pari tuntia nainen oli kuitenkin saanut torkahdella sohvalla television ääressä, kunnes Petra oli jälleen kerran ruvennut ahdistelemaan häntä puhelimitse. Ei Kristalle sinänsä tuottanut ongelmia lähteä mukaan leffaan, sillä hän tiesi että jossakin vaiheessa iltaa olisi kuitenkin iskenyt se perinteinen tylsyyden ja masentuneisuuden huippu, kun mitään ei oltu suunniteltu eikä nukkumaankaan haluaisi vielä mennä. Krista oli päättänyt vaihtaa vaatteet saadakseen edes vähän eloa 12-tuntisen päivän näännyttämään itseensä. Hän varmasti nukahtaisi sinne pimeään elokuvasaliin, mutta nukahtaisipa ainakin tyylikkäämpänä.

Krista oli olettanut, että he olisivat katsastaneet leffan ihan vain kahdestaan Petran kanssa ja siirtyneet sitten johonkin lasillisille juoruamaan. Niinpä naiselle tulikin pienenä yllätyksenä se, että teatterille saavuttaessa he kohtasivat isommankin lössin. Krista oli nopeasti moikkaillut ja esittäytynyt tuntemattomille, joukossa oli kyllä muutama jo ennalta tuttu kasvo. Sitten nainen oli kuitenkin keskittynyt leffaherkkujen valintaan - nehän olivat lähes yhtä tärkeitä kuin itse leffakin, elleivät jopa tärkeämpiä. Jos leffa olisi ihan täyspaska, oli jotakin muuta, johon keskittyä.

Loppujen lopuksi elokuva oli kuitenkin osottautunut ihan kelvoksi, ellei jopa hyväksi. Krista oli pitänyt näkemästään - vaikuttava. Ja mikä kummallisinta - Krista oli jopa virkistäytynyt tuossa pimeässä ja täydessä elokuvasalissa. Nyt hän oli selvästi reippaampi ja esittäytyi uudestaan vielä tuntemattomille ihmisille, jutellenkin noiden kanssa niitä näitä. Kun nainen oli laittamassa takkiaan kiinni, joku uusi tuli esittäytymään hänelle. Krista nosti katseensa ja näki edessään ehkä aavistuksen verran häntä vanhemman mieshenkilön, ei varmasti sen enempää kuin muutaman vuoden vanhemman, jos sitäkään. Krista muisti miehen tulleen hieman myöhässä leffaan, mainokset taisivat jo pyöriä silloin. "No moi", Krista naurahti pienesti ja kietaisi tuubihuivin kaulaansa. "Hyvin kuultu, Niko." Nainen ojensi kätensä ja kätteli asiallisesti toisen kanssa.

Niko oli oikeastaan vieläkin järkyttynyt siitä, että elokuva oli ollut niin hyvä kuin oli ollut - useimmiten hän suorastaan vihasi suomalaisia elokuvia. Näyttelijät niissä olivat aina harvinaisen huonoja ja juonenkäänteet olivat ihan liian ennalta-arvattavia. Ei Niko kyllä voinut Hollywood-leffojakaan kehua, noissa oli välilä niin huonot juonet että nauratti. Niko oli oikeastaan ollut aina ihan hemmetin tarkka yksityiskohtien tutkailija. Äskeisessä elokuvassakin hän oli tutkaillut todella tarkkaan esimerkiksi pieniä asioita, ja mikäli jokin niissä mättäsi, ärsytti se Nikoa vaikka kuinka paljon. Hyvänä esimerkkinä oli Wolverine-elokuva. Siinä päähenkilöllä oli ollut ensin rikkinäinen paita, kunnes yhtäkkiä se oli ollut taas ehjä - ja se oli ollut hiton ärsyttävää. Oli oikeastaan suurin piirtein pilannut koko elokuvanautinnon Nikolta.

Onneksi äskeisestä elokuvasta Nko ei kuitenkaan ollut löytänyt mitään noin ärsyttävää, päinvastoin, se oli ollut oikein hyvä ja mielenkiintoinen elokuva. Mielenkiintoista oli kyllä myös sen jälkeinen aika, siis kaikkien uusien ihmisten kanssa sosialisointi. Nikoa ei ollenkaan ihmetyttänyt, että muitakin ihmisiä oli tullut paikalle, koska kaverinsa Niina lähti mieluummin elokuviin isommalla porukalla kuin kahdestaan. Niko ei koskaan ollut tajunnut, miksi, mutta ei se kyllä hänen elämäänsä kaatanut. Kaipa Niinalla oli siihen ihan hyvä syy, ja no, oli Niko ihan onnellinenkin jos tuo onnistui raahaamaan näyttäviä naisia mukaan. Nytkin Nikolla oli kyllä silmänruokaa oikein tarpeeksi, ja se Krista niminen-nainen varsinkin oli napannut miehen mielenkiinnon.

"No, oliko hyvä leffa?" Niko virnisti poikamaisesti ja yritti saman tien saada naisen kanssa jonkinlaista juttua päälle. Puhuminen oli useimmiten miehelle todella helppoa. "Mun mielestä se oli suomalaiseks leffaks aivan törkeen hyvä, mut jos mentäis oikeen isommalla mittakaavalla ni se oli sellanen ok", Niko selitti olkiaan kohauttaen. Hän mittaili Kristaa hetken katseellaan, kunnes alkoi sitten pukea päälleen nahkatakkiaan. Monet ihmettelivät, miksi Niko piti kyseistä takkia talvellakin, sen kanssa kun tuli kylmä, mutta Niko yleensä kuittasi asian vitsillä: hän oli niin kuuma, ettei hän mitään talvitakkia tarvinnut. Niko vilkaisi kavereidensa suuntan noiden puhuessa lähtemisestä mutta pian katseensa oli jo takaisin Kristan parissa.

"Ootteks te menossa jonnekki tän jälkeen?" Hän päätti kysyä. Nikon mielestä olisi mukavaa viettää aikaa näiden ihmisten kanssa, ja saisipa hän sitten tutustua vähän paremmin Kristaankin - mikäli tuo ei seurustellut. Ei Niko sentään varattuihin naisiin koskenut, oli hänelläkin joku raja.

"Oli. Kyllä mä siitä tykkäsin. En mä nyt tiiä et oliks se törkeen hyvä, mut vaikuttava ainakin", Krista vastasi ja naurahti pienesti mielessään muistaessaan kuinka oli muutamassa kohdassa hieman vetistellytkin. Tuolle Nikolle hän nyt ei viitsinyt tunnustaa pillittäneensäkin hetkittäin elokuvaa katsoessaan, leffateatterin pimeyshän oli juuri se ihana asia, jonka suojissa sai pillittää niin paljon kuin sielu sieti ilman että kukaan erityisemmin kiinnitti huomiota asiaan.

Krista vilkaisi Nikoa, kun tuo alkoi pukemaan ohuen näköistä nahkatakkia ylleen. Krista itse oli luopunut omastaan jo marraskuun paikkeilla, ellei jopa lokakuussa, sillä hän olisi jo jäätynyt pystyyn arviolta joka kerta kun olisi ulos sellainen ohut takinrääpäle yllään lähtenyt. Koska asia ei kuitenkaan Kristalle kuulunut, ei hän siitä mitään miehelle sanonutkaan. Mitä olisi edes sanonut? Voi jessus sentään poikaparka, eikö sulle tule kylmä!? Niinpä - kun ei ollut mitään sanottavaa, ei kannattanut sanoa yhtään mitään. Sen sijaan Krista tyytyi vain hymyilemään ystävällisesti Nikolle. Kovin oli komea yksilö.

Krista oli vetämässä lapasia käsiinsä, kun muut alkoivat puhumaan lähtemisestä ja mahdollisista jatkoistakin jossain. Nainen ei voinut muuta kuin onnitella itseään, että oli valinnut asukseen tavalliset, mutta samalla myös juhlavampiin paikkoihin soveltuvat vaatteet. Vaikka Kristaa hieman väsyttikin pitkän päivän jälkeen, oli hän silti valmis lähtemään vielä jonnekin muuallle kuin kotiinsa nukkumaan - ei nainen kuitenkaan vielä tähän aikaan vuoteeseen päätyisi ja kotona telkkaria tuijottamalla tai netissä surffailemalla hän aiheuttaisi itselleen vain tylsyyskuoleman. "Onhan tossa kadun toisella puolella toi Onnela", Krista yllätti itsensä sanomasta ääneen ajatuksensa.

Niko nyökkäsi Kristan kommentin kuullessaan. Vaikuttava - mitäköhän nainen sillä kommentilla oli tarkoittanut? Silläkin sanaa pystyi käyttämään niin hemmetin monessa mielessä, että oli lähes mahdotonta sanoa, mitä Krista oli hakenut tuolla takaa. Ei Niko kuitenkaan aikoisi kysyä siitä sen enempää. Ärsyttäväähän se olisi, jos joku jäisi jumittumaan jokaiseen pikkusanaan - tai niin Niko ainakin näki asian. Ei hän tiennyt miten Krista reagoisi asiaan mutta Nikon oma kanta oli selvä.

Nuorukainen antoi katseensa vaeltaa kaikissa niissä ihmisissä, jotka puhuivat kovasti siitä, että mitä tämän leffan jälkeen tapahtuisi. Niko toivoi, että edes joku olisi lähdössä jatkoille jonnekin - mies ei jaksanut mennä vielä kotiin. Hän kaipasi nyt jotain jännitystä ja menoa, varsinkin, kun oli perjantai. Jotain tekemistä Niko keksisi - ja se oli varma. Niko käänsi katseensa Kristaan kuullessaan tuon toteamuksen, ja sen kautta ihmiset alkoivatkin puhua josko kaikki lähtisivät Onnelaan. Pienen pähkäilyjen jälkeen vaikutti siltä, että sinne Onnelaan oltiin lähdössä, mikä kyllä kävi Nikolle paremmin kuin hyvin. Ei mies täälläkään jaksanut nysvätä.

"Ootko sä menossa?" Niko kysäisi Kristalta vino virne huulillaan. Kyseinen nainen oli todella viehättävä - saman tien vaikka vaikuttava. Vaikuttava-sana kuvasi tosiaan Kristaa täydellisesti kuten kuvasi muitakin asioita. Sitä paitsi, ei sitä tiennyt, jos Niko voisi vaikka löytää Kristasta seuraa itselleen näin iltaa - tai vaikka yötä - ajatellen. Mielellään Niko veisikin Kristan asuntoonsa, vaikka siellä vähän sekaista olikin. Kai Krista sen kuitenkin kestäisi.