Mitä tällä kertaa ?

Kuntosali
2.2.2012, klo 19 >
Iina Saarelainen & Mika Harju

Iina oli juuri hetki sitten naisten pukuhuoneessa vetäissyt alusvaatteidensa ylle tumman treenitopin, vaaleat shortsit ja mustat treenikengät. Vaalea hiuskuontalo oli vedetty ponnarille päälaelle, ja toisessa kädessä oli tummahko juomapullo. Salilla käynti oli Saarelaisen naiselle tosiaankin sitä omaa aikaa, jolloin sai laittaa kaiken likoon ja vetää itsensä aivan viimeisilleen. Salilla käynnin jälkeen oli ihanaa käydä kotisuihkussa, vetää ylleen jokin rento oloasu ja kaatua sohvalle kunnon aterian jälkeen. Täydellistä. Salilla koetti Iina käydä muutaman kerran viikossa, ihan vain ylläpitääkseen peruskuntoaan ja ehkä hieman saadakseen pientä lihasmassaa. Ei liikaa, mutta hieman vain tehotreeniä esimerkiksi reisiin, pakaroille ja vatsalle. Hoikassa kunnossa vaaleaverikkö oli, mutta aina oli varaa treenata itseään vielä hivenen timmimpään kuntoon.

Neitonen astui juoksumatolle, laittoi juomapullon telineeseen ja painoi start -nappulaa. Tuo aloitti ihan helpolla, näppäili näytölle luvun 5, jolloin matto meni juurikin sopivaan, varkkaiseen kävelyvauhtiin. Huonoksi onnekseen Iina oli unohtanut iPodinsa kotiin, joten tämä treeni menisi ilman omaa musiikkia. Kyllähän sitä tuli salillakin, mutta se että vastaisiko se taas Iinan musiikkimakua, olisi toinen juttu. Nainen oikoi shortsiensa helmaa hieman ja näppäili pari tasoa lisää, että kävely muuttuisi vieläkin hitusen reippaammaksi. Useimmiten nainen tuppasi aloittelemaan lämmittelyn joko juoksumatolla tai sitten kuntopyörässä. Toisinaan salilla oleville ryhmätunneillekin, kuten spinningiin tai zumbaan saatettiin osallistua. Iina painoi lopulta muutamaan kertaan nappulaa uudelleen, jotta pystyisi aloittaa juoksemisen. Tämä hölkkäsi suhteellisen rauhalliseen tahtiin, pieni hymy huulillaan.

Kauaa ei nainen edes kerennytkään juosta matolla, kun tuttu hahmo osui näkökenttään. Mika. Tuota ei oltu nähty sitten uuden vuoden.. Eli oikeastaan siitä oli noin kuukausi. Ehkä Iina oli hitusen koettanutkin vältellä, kuka tietää. Neitokainen painoi toiseen suuntaan menevää nuolta, jotta sai maton taas kävelyvauhtiin, tasoitellen samalla hengitystään. Tämä ei enää voisi esittää ettei olisi nähnyt miestä, sillä oli sen verran ajatuksissaan toista tuijotellutkin.
"Mika.. Ähm, moi", Iina sopersi ja kohotti hieman kulmiaan. Melkein neitonen kysyi 'mitä sä täällä teet', kunnes järki puuttui peliin. Niin, mitäköhän ihmiset salilla tekivät?

Ei ollut mikään yllätys, että Mika oli taas tänään päättänyt lähteä salille. Yleensä torstaisin heillä oli matsi, mutta tällä kierroksella heille ei ollut sattunut pelejä, joka oli hämmentävää. Ei se varmaan muille ollut, mutta torstai-iltaisista peleistä oli tullut oikea rutiini. Niimpä Mika ei osannut tänäänkään vaan olla, vaan oli pakko tehdä jotain. Mika valikoikin tekemisekseen kuntosalille menemisen. Lenkillekään ei tehnyt mieli lähteä, kun ulkona oli sen verran pakkasasteita. Pikainen kävely lähellä sijaitsevalle kuntosalille, vaatteet pukuhuoneessa niskaan, ja kuntosalin puolelle meneminen pienen pyyhkeen ja juomapullon kera.

Salin puolelle päästyään Mika katsahti heti, että olisiko juoksumatot vapaana. Yleensä lämmittely suoritettiin kuntopyörällä polkien, tai juoksumatolla hölkäten, ja tänään teki enemmän mieli juosta. Ajatukset katkesivat kuitenkin hetkeksi kun mies tajusi Iinan olevan juoksumatolla juoksemassa, ja juurikin sen maton vieressä oleva matto oli vain vapaana. O'ou.

Päättäväisesti Mika kuitenkin käveli juoksumaton luokse huomaten toisenkin jääneen katsomaan itseään.
"Iina moi, pitkästä aikaa", Mika lausahti tervehdyksensä. Aivan, uusivuosi. Silloin hän oli suudellut naista. Mika tavallaan katui tekoaan, mutta tavallaan taas ei tiennyt pitikö sitä edes katua. Hän ei kuitenkaan tiennyt mitä toinen hänestä ajatteli tällä hetkellä. Miksi he olivatkaan juuri nyt törmätteen? Eihän tässä pystyisi treenaamaan kunnolla?

"no mitäs sä?", Mika kysäisi varovasti alkaessaan venytellä juoksumaton vieressä. Pitihän lihaksia vähän venytellä ennen rasitusta. Varsinkin Mikalle se oli todella tärkeää, olihan keho hänen tärkein välineensä työssä. Siinä olisi joukkue helisemässä jos hän loukkaisi itsensä. Eikä hän tuntenut hirveää tarvetta itse itseään ja tulojaan vahingoittaa laiminlyömällä kunnon lämmittelyn. Venyttelyt jätettiin suhteellisen lyhyiksi, pitihän vasta rasituksen jälkeen venytellä pitkiä ja syviä venytyksiä. Juoksumatolla pistettiin heti kohtuullisen reipas kävelyvauhti päälle, ja siitä hetken kuluttua jo viahdettiin meno hölkkäämiseksi. Ja katse yritettiin pitää kurissa, ei vieressä olevan naisen vartalolla.

Hitto, Mika oli huomannut. Iina yskäisi hiljaa ja alkoi kiskoa paitaansa parempaan kuosiin. Äkkiä tuntui että naikkonen oli pukenut ylleen liian vähän, vaikka ainahan tämä näissä tamineissa - tai sen tyylisissä - treenasi. Neitonen nyt tunnetusti vähän hätäili sitä sun tätä, joten miksei nyt sitten ulkonäköää myös. Entä jos Mika kuvitelli että Iina oli jollain tapaa vaikka tyrkky, kun pukeutui niin.. Vähiin vaatteisiin? Äh. Hetken aikaa ympärilleen katsottuaan naisen oli kuitenkin pakko myöntää, että muutkin naispuoliset olivat salilla shortseissa. Tai ainakin jotkut.
"Joo, onhan siitä vähän aikaa..", nainen sanaili ja nyökkäsi hieman. Kuukausi. Iina oli valitettavasti - niin sää littävää kuin se olikin - miettinyt suudelmaa vielä jonkun aikaa uuden vuoden jälkeenkin. Oliko se tarkoittanut jotain? Miksi Mika oli edes suudellut Iinaa?

Iina mietti hetken aikaa mitä vastata nuorukaiselle. Niin tosiaan. Tuo oli ikään kuin kysynyt kuulumisia, eikä vaaleaverikkö tiennyt mitä sanoa.
"Eipä ihmeempiä.. Töitä ja opiskelua", totesi neitonen ja vilkaisi nopeasti vieressään hölkkäävään mieheen. Jestas, nuo lihakset. Saarelainen koetti pitää katseensa kurissa, alkaen lopulta itsekin hölkätä taas rentoon tahtiin.
"No.. Mitäs sulle sit kuuluu?", kysäisi naikkonen ja piti katseensa suoraan ja tiiviisti edessään. Sieltä täältä kuului tasaista puheensorinaa, mutta tuntui että ainoa hitusen vaivaantuneempi keskustelu oli lähtöisin häneltä ja Mikalta. Kumpikaan ei ehkä tiennyt miten olla.

Mikan oli pakko myöntää, että Iina näytti todella hyvältä. Hitto, mikä häneen oli mennyt? Ei hän yleensä salilla katsellut naisia, hän keskittyi treenaamiseen. Joten miksi tämä tuttu naishenkilö varasti häneltä laittoman paljon huomiota? Ja keskittymiskykyä, mistä Mika ei tykännyt yhtään. Ei Iina ollut edes pukeutunut mitenkään erikoisisti, olihan kaikilla naisilla, ja miehilläkin, luonnollisesti melko vähän vaatetta kuntosalilla. Mikakin treenasi monesti ihan ilman paitaakin. Joten miksi oi miksi hän sitten meinasi kokoajan kääntyä katsomaan naista. Se ongelma taisi olla päänsisällä, sillä tuskin muut miehet mitenkään erityisemmin kääntyivät Iinaa kokoajan katselemaan. Yleensä kun salille tosiaan tultiin ihan vain treenaamaan, ei katselemaan naisia..

"Aivanaivan", Mika mumisi kuullessaan Iinan vastauksen kysymykseensä. Oihvoih, tämä tilanne oli aika tukala. Hän ei tiennyt yhtään miten olisi pitänyt käyttäytyä Iinan lähettyvillä. Vaikka heti mielessä käväisi, että jotenkin pitäisi yrittää tehdä vaikutus. Just joo, olihan tämä nyt naurettavaa.
"noo, ihan normaalia mullekki. Ei mitään erityistä", Mika lausahti. Toki mielessä käväisi viimeisin valloitus, Amanda. Ehkä oikeasti oli huonoksi keräillä näitä valloituksia kun meinasi mennä ajatukset solmuun tiettyjen valloitusten seurassa.

Mika olisi halunnut keskustella jostain, muttei oikein tiennyt mistä he olisivat sitten oikein keskustelleet. Sieltä täältä kuului puheensorinaa, mutta Mika olisi pystynyt lyömään vaikka vetoa, että muiden keskustelu oli paljon luontevampaa kuin heidän. Äh, ehkä hän vain kuvitteli. Entä jos Iinan mielestä tämä oli ihan normaalia? No ei voinut olla.
Mika keskittyikin hetkeksi ihan vain siihen juoksemiseen, kunnes alkoi tuntea, että lihakset olivat ehkä jo tarpeeksi lämmenneet.
"mä taidan lähtee tonne laitteille treenaamaan", Mika lausahti, vaikka eihän hänen olisi tarvinut Iinalle sanoa mitään.
"kysy jos tarvit jelppiä jossain. Tai jotain. Haluat jutella tai.. Äh, ehkä mä vaan meen", Mika nolostui tuosta höpötyksestään ja häipyikin vian nopeasti, vähin äänin, jatkamaan treenausta muihin laitteisiin. Hitto, toivottavasti Iina ei luulisi, että hän luuli ettei toinen osaisi vaikka käyttää laitteita tai jotain.

Iina manasi mielessään sitä, että oli juuri nyt jättänyt iPodinsa kotiin. Se olisi ollut ainakin hyvä tekosyy olla muka huomaamatta Mikaa. Niin uppoutuneena musiikkiin muka, hmph. No, ehkei se tosiaan olisi toiminut. Sali ei ollut järin valtava, joten olisi ollut vain noloa vältellä jotakin henkilöä siellä.
"Aa, okei.. Joo..", Iina saneli hieman nyökäten kun toinen kertoi kuulumisistaan. Olikohan Mikalla jo joku nainen? Ja hetkinen.. Miksi Iina uhrasi ajatuksenkaan edes sille asialle? Naistahan ei pitäisi vähempää kiinnostaa. Valitettava tosiasia nyt kuitenkin oli se, että naista kiinnosti kai sen vuoksi kun aikoinaan oli ollut Mikaan niin ihastunut. Hittolainen.
"Okei, mee vaan", Iina nyökkäili. Miksihän Mika siitä mainitsi edes Iinalle? Ja... Mitä apua? Kyllähän Iina salilla osasi olla. Ja sitten, mitä Mika meinasi juttuseuralla? Heidänhän keskustelu äskettäinkin oli ollut ehkä maailman jäisin, joten.. No, ehkä nuorukainen halusi paikata tilanteen? Saada heidän välit rennommiksi? Hehän olivat naapureitakin. Outoa, etteivät silti kuukauteen olleet toisiaan nähneet.

Lopulta naikkonen itsekin oli lämmitellyt jo tarpeeksi, mikä tarkoitti sitä että olisi lähtö samaan tilaan Mikan kanssa. Siellähän ne kaikki laitteet kuitenkin olivat, joten.. Äh, mitä hittoa Iina nyt taas pelkuroi? Hän oli aikuinen nainen. Itsevarmana tuo sitten otti juomapullonsa ja lähti kohti laitteita, miettien hetken aikaa mihin menisi aluksi. Lopulta vaaleaverinen lähti kohti jalkaprässiä, istahtaen penkkiin ja alkaen venkslata tapin kanssa, jolla laitettaisiin oikea määrä painoja. Harmi vain että jalkaprässilaite oli suoraan katsekontaktissa Mikaan. Että oli Iina osannut taas valita hyvin. Neitonen koettikin pitää katseensa tiiviisti jaloissaan samalla kun aloitteli liikkeitä.

Mika lähti laitteiden suuntaan suunnaten ensimmäiseen laitteeseen. Vastus valittiin sopivaksi ja yritettiin keskittyä siihen tekemiseen. Mutta hän oli turhan tietoinen siitä, että Iina oli edelleen siellä juoksumatolla. Katse meinasi aina välillä harhailla sinne suuntaan, vaikka mies kuinka yritti keskittyä olennaiseen. Eli kuntoiluun. Hän yritti takoa hiljaa päähänsä järkeä. Hän oli täällä kuntoilemassa, ei katselemassa naisia. Äh, ehkä hänen ja Iinan välit jotenkin häiritsivät? Hehän olivat aikuisia ihmisiä, ja vielä naapureita, pitäisi toisen seurassa pystyä olemaan ihan normaalisti. Vaikka yhteistä historiaa löytyikin. Hitto. Ei tämä villi-ja-vapaa, deittailen-ketä-haluan enää tuntunut niin ongelmattomalta. Melkein helpommalla pääsisi jos löytäisi helpon parisuhteen. Ei tarvisi pelätä törmäävänsä ensitiin säätöihin, ja joutuvansa sen takia ongelmallisiin tilanteisiin.

Laitteesta toiseen siirryttiin ja Mika tajusi kuinka Iina oli tullut laitteille. Ei hän olisi muuten tajunnut, mutta kun hän oli käskenyt itseään katsomaan vain eteenpäin, ja Iinahan siellä nyt näkyi. Suoraan hänen edessään. Hitto vie. Mikalla meni hetkeksi pasmat ihan sekaisin, mutta sitten hän loi katseensa lattiaan ja oli kuin naista ei olisi ollutkaan. Mikä oli vaikeaa. Mies tunsi kuinka t-paita alkoi pikkuhiljaa liimautua ihoon. Hitto, eihän sitä kehtaisi nyt ottaa poiskaan.

Taktinen liike tehtiin seuraavaksi, kun Mika päätti mennä hetkeksi nostamaan painoja. Tämä oli naurettavaa. Hän, ammattiurheilija, aikuinen miesihminen, antoi naisen vaikuttaa harjoitteluunsa. Olisi hän muuten pidempään ollut laitteiden kimpussa, mutta se oli jotenkin vaikeaa, kun tiedosti Iinan läsnäolon liian hyvin.
Nyt Mika uskalsi ottaa jopa paitansa pois, ja tuo alkoi nostella painoja. Tosin, jos Iina vaihtaisi laitetta kohta johonkin muuhun, niin tuo saattaisi nähdä hänet. No mitä helvetin väliä silläkin oli, nyt pitäisi oikeasti osata keskittyä.

Iina huomasi selkeästi sen, että Mikasta tilanne oli äärimmäisen kiusallinen. Niin se oli Iinastakin tosin, ei sillä. Tämä koetti kuitenkin vain keskittyä treenaamiseen ja sulkea kaiken muun ulkopuolelleen, jotenka hetkeksi tuo sulki sitten silmänsä ja päätti keskittyä vain itseensä. Se tuntui jopa auttavan. Kun silmät olivat kiinni, ei Iina voinut nähdä luonnollisestikaan muita. Lopulta tuo sai kuitenkin sarjat päätökseen ja nousi tuoliltaan. Neitonen huomasi 'valitettavasti' Mikan olevan juurikin siellä, minne neitonen oli ajatellut mennä. Hitto. Mieshän luulisi pian että Iina vain seurasi tuota. Eikä se edes niin ollut! Tämä vain.. No, ilmeisesti tuppasi tekemään treeniohjelmaansa aika samoin laittein kuin Mika. Tai ei välttämättä samoin, mutta samoissa paikoissa laitteet olivat.

Lopulta Iina päätti antaa vain olla. Tämä asteli toisen laitteen luokse, joka kyllä oli Mikan lähellä, mutta ei antanut sen haitata. Naikkonen keskittyi vaan ja ainoastaan taas siihen, että sai tehtyä sarjaat puhtaasti. Ja siinä vaaleaverikkö onnistuikin. Sivusilmällä silti tämä katseli Mikaa, joka oli paitansakin ottanut pois. Ja jessus, miltä tuo näytti. Katse tosiaan lepäsi miehessä, vaikka Iina yrittikin käskea itseään kääntämään katseen pois. Ei neitokainen ollut tullut katsomaan paidattomia miehiä, vaan treenaamaan itseään, helvetti sentään.

Mika nosteli painoja silmät suljettuina että pystyisi oikeasti keskittymään. Raskaiden painojen kanssa oli pakko saada keskityttyä täysin, tai muuten olisi vaarassa, että paikat revähtäisivät.
Mika laski kohta raskaat painot käsistään ja vilkaisi ympärilleen, huomaten Iinan siirtyneen toiseen laitteeseen, melko lähelle häntä. Mielessä käväisi taas ajatus, että toivottavasti nainen ei luullut, että hän tuolle kroppaansa esitteli. No hitto, ei tuo nyt niin hölmö voinut olla.

Seuraavaksi Mika päätti alkaa tekemään perus lihaskuntoa. Tässä välissä Mika päätti pistää ihan paidankin päälleen, pitäisihän hänen makoilla lattialla. Sen jälkeen siirryttiinkin tekemään selkälihaksia nopeassa temmossa. Selkälihaksia tehtiin satakunta, minkä jälkeen oli vuorossa vatsalihakset. Niissäkin pyrittiin melko nopeaan, mutta puhtaaseen suoritukseen. Vatsalihaksia jaksettiin myös tehdä sellaiset sata ihan helposti.
Seuraavaksi olisi punnerrusten vuoro.
"Iina hoi, tuus käymään täällä", huikkasi Mika. Kait tässä olisi pakko pyytää apua, että taas saisi lisävastusta treenaamiseen.

Iina lisäsi hieman vastusta treenaamiseensa ja sulki sitten taas silmänsä. Okei, ehkä hieman vasten tahtoaan. Paidattoman Mikan katselu oli oikeasti melko viihdyttävää, mutta ei blondi halunnut jäädä kiinni tirkistelystään. Naisella oli tajuttoman kuuma, mutta sille nyt ei mitään voinut. Naiset pahemmin alkoivat salilla paitojaan riisumaan. Miesväellä saattaisi silloin painot tippua pahemman kerran, ja sehän voisi olla vaikka vaarallistakin. Ehm. Neitonen vaihtoi lopulta toiseen laitteeseen, joka tosin oli äskeisen vieressä. Mika oli siis koko ajan lähietäisyydellä. Toinen oli kuitenkin laittanut paidan jo päälleen, joten se siitä silmänruuasta. Tai no, oli Mika edelleen herkkua silmälle, todellakin..

"Sinne? Öhm, okei..", nainen saneli ja nousi laitteesta. Tämä olikoi toppiaan hieman ja katseli sitten Mikaa, vetäen pienen hymyn huulilleen.
"Mitäs tota.. Mitä asiaa sul oli siis?", kyseli Iina ja lipaisi huuliaan nopeasti. Neitonen oli hieman hengästynyt treenaamisensa vuoksi, mutta sai melko nopeasti kuitenkin hengityksensä tasaantumaan.

Mika jäi odottamaan, että Iina reagoisi hänen sanoihinsa. Se reagointi tuli melko nopeasti, sanallisessa muodossa. Mika jäi katselemaan Iinaa pienesti hymyillen.
"Sitä vaan, että jos voisit vähän auttaa?", Mika kysäisi hivenen naurahtaen, hiuksiaan pörröttäen. Se hiusten pörrötys ei ollut mikään suunniteltu liike, se vain tuli luonnostaan, kun Mika tunsi olevansa hitusen hämillään. Oli kyllä hassu tilanne.

Mika otti hyllystä painon, jonka voisi erikseen lisätä puntteihin. Ei Mika äkkiseltään osannut sanoa kuinka painava se oli, varmaan kymmenen kiloa.
"Eli siis jos sä voisit laskee tän mun selän päälle ku oon punnerrusasennossa..", Mika selosti hitusen kysyvästikin. Tämä sama selostus oli pitänyt Petelle, uudelle tuttavuudelle, selittää pari päivää aiemmin. Mutta treeni oli ollut hyödyllinen, joten siihen asti hän tarvisi jonkun apua, kunnes keksisi jonkun hyvän tavan pistää painon selkänsä päälle niin, että se jopa asettuisi hyvin.
"ja niin tosiaan, en mie kauaa ton kanssa punnerra, että jos vielä sit otat sen pois sit ku pyydän?", Mika kysäisi. Ei naisen olisi pakko auttaa, mutta kyllä Mika mieluummin tutulta kysyi apua kuin tuntemattomalta.

"Aaa, tottakai.. Joo, autan", Iina takelteli ensin, minkä jälkeen kuunteli. Hmh, homma selvä. Eiköhän neitokainen sen osaisi tehdä. Iinalle itselleen riitti punnertaminen ihan ilman painojakin. Eikä neitonen montaa peräkkäin jaksanut tehdä. Ehkä kymmenen ja sen jälkeen pienen tauon jälkeen taas kymmenen. Ja se riitti. Ei tämä ollut edes aikeissa kasvattaa mitään hervotonta lihasmassaa. Vuoden ahkera treenaus oli silti tuottanut tulosta. Vaaleaverinen oli todella tyytyväinen vatsaansa, sekä tottakai takamukseensa, johon oli keskittynyt ehkä eniten koko treenissä. Nyt se näytti mukavan trimmatulta. Ja kyllä, naisille se oli tärkeää. Ennen ei Iinalla ollut aikaa salilla käynnille, mutta edellinen vuosi oli ollut erilainen.

"Joo, enköhän mä ymmärtänyt", Iina naurahti hiljaa ja nyökkäsi. Tämä otti sitten painon käsiinsä, ja kunhan Mika oli punnerrusasennossa, laittoi Saarelaisen naikkonen painon tuon selälle.
"Okei, onkohan se nyt ihan sopivassa kohdassa?", huolehti neitokainen mietteliäänä, kunnes peruutti hieman kauemmas. Tämä hörppi juomapullostaan jääkylmää vettä ja katseli tarkkaavaisena Mikaa. Olihan tuollainen lihaksikas mies aina ilo silmälle. Harmi vain ettei tuo ollut enää Iinan 'omaisuutta'.

"Hienoo, kiitos", Mika lausahti kiitollisena kun nainen totesi, että voisi auttaa. Mika jäi miettimään päänsä sisällä, että toivottavasti Iina ei nyt luulisi, että hän yrittäisi mahtailla voimallaan. Fakta kun oli se, että hän ei vain kovin hyvin kehdannut tuntemattomalta ihmiseltä mennä kysymään, se tuntematon kun varmaan luulisi vielä enemmän, että hän halusi leveillä voimallaan. Huoh. No, kait nainen ei mitään sellaisia ajattelisi.

Mika meni punnerrusasentoon kun Iina totesi ymmärtäneensä ohjeet. Kohta hän tunsikin painon selällään ja oli jo alkamassa punnertamaan kun kuuli Iinan kysymyksen. Katse käännettiin hetkeksi naisen suuntaan ja kasvoilla annettiin käydä pienen virneen.
"Ihan hyvin se kuule on", Mika lausahti naurua äänessään, alkaen sitten punnertamaan. Oli jotenkin kiusallista punnertaa siinä ja tiedostaa, että Iina seurasi siinä vieressä sitä suoritusta. Tottakai Mika olisi halunnut näyttää mahdollisimman hyvältä ja sitä rataa, mutta eihän siinä punnertaessa voinut alkaa ajattelemaan, että näyttihän sitä hyvältä.
"nooni, voit ottaa sen pois, eiköhän tää riitä", Mika totesi jonkun aikaa punnerrettuaan. Tasaisen reipas tahti siinä oli kokoajan säilynyt, tällä kertaa mies ei vain hoksannut edes laskea montako kertaa punnersi, olihan hänellä parempaakin ajateltavaa.

Naisen otettua sen painon pois hänen selästään, istahti Mika lattialle ja katseli naista juomapullostaan hörppien.
"ootko sä aina käyny täällä?", Mika kysäisi pienesti virnistäen. Miten hän ei ollut Iinaakaan täällä ennen nähnyt? Tai sitten hän ei ollut toista vain huomioinut, yleensä hän kun keskittyi ihan vain siihen treenaamiseen.

"Aaa, okei, no hyvä. En mä usein asettele tääl painoja toisten selille", naurahti nainen hiljaa ja kohautti hieman olkiaan. Tuo sipaisi hiuksensa parempaan kuosiin ja antoi katseensa levätä punnertavassa miehessä. Mikaa kelpasi katsella, toinen omisti lihaksia todella kivasti. Eikä se ihme ollut. Nuorukainen taisi treenata ammattinsa puolesta aika lailla, ja se taisi olla pakollistakin. Iina itse kävi salilla aika lailla sillon kun jaksan tyyppisesti, mutta silti tietyllä tapaa säännöllisesti. Pari kertaa viikossa. Yleensä iltaisin, mutta toisinaan aamullakin jos ei ollut töitä tai koulu alkoi myöhemmin. Halusihan neitonenkin pitää hyvää huolta itsestään.
"Aa, joo. Okei, hetki", mumisi vaaleaverinen ja asteli lähemmäs. Tuo nappasi varovasti Mikan selältä painon pois ja asetti sen telineeseen. Kas noin. Eiköhän siinä ollut riittävästi punnerruksia. Iina ei ikinä jaksaisi tehdä samanlaista suoritusta. Huh huh.

"Öhm, joo.. Eiku siis en mä nyt kauheen kauan kai. Mut alotin viime vuoden puolella. Syksyllä. Mä kävin sitä ennen toisella salilla, tuol keskustan lähel", selitteli neitonen ja nappasi juoapullon käsiinsä.
"Sä oot käynt täällä ilmeisesti kauemminkin, vai?", kysäisi Saarelaisen nainen ja hörppi pullostaan hieman juomaa. Olihan tämä sali parempi kuin se edellinen - vaikkakin hieman kalliimpi, mutta sama se. Ainakin oli lähempänä.

"Haha, en ihmettele", Mika letkautti kun Iina sanoi ettei hirveän usein kuntosalilla asetellut painoja toisten selille. Tuota naisen lausahdusta mies miettikin huvittuneena melkein koko sen punnertamisen ajan. Pitivätköhän muut ihmiset häntä jonain hirveän leuhkana ihmisenä jonka piti saada näyttää muille voimansa? No mutta minkä hän sille voi, että normaali punnertaminen alkoi jo turhauttaa kun hirveästi vastusta siitä ei tullut.. Olihan hänellä toki oma painovyönsä ja kaikkea, mutta ei sitä tänne kuntosalille yleensä muistanut ottaa mukaan. Harmi sinänsä.

"Aiivan", Mika totesi hymähtäen kun kuunteli Iinan selitystä kuinka tuo oli aloittanut tällä salilla käymisen syksyllä. Mika oli käynyt täällä jo vaihtelevasti pari vuotta. Varmaankin. Ei hän niin hyvin muistanut asiaa, eihän hän yleensä muistellut asiaa.
"joo, varmaan jonku pari vuotta", mies mietiskeli.
"no mutta, kummasta salista oot tykänny enemmän?", Mika kysäisi kiinnostuneena. Mika henkilökohtaisesti tykkäsi tästä kuntosalista. Täällä oli melkolailla aina porukkaa, muttei silti liikaa. Tilat ja laitteet olivat uudet ja hinta-laatu-suhde kohdillaan.

"Aaa, okei. Olisin mäkin varmasti eksyny tälle salille jos olemassaolosta olisin tiennyt. Se toinen sali oli vaan lähempänä sillon ja.. No, ehkä mä olin vähän laiska tutkimaan asiaa sen paremmin", Iina kohautti olkiaan hieman ja naurahti. Tämä vilkaisi pikaisesti Mikan silmiin, minkä jälkeen suuntasi katseensa muualle.
"No kyl mä tästä tykkään paljon enemmän. Se toinen oli vähän jotenkin ehkä vanhempi", pohti vaaleaverinen. Totta se oli - täällä oli paljon paremmat puitteet. Laitteet olivat hyvät, ja ryhmätuntien ohjaajat olivat mukavia. Hinta oli korkeampi, mutta se oli sen arvoinen kyllä maksaa.

Neitonen oikoi treenitoppiaan mietteliäänä ja vei juomapullon sitten taas huulilleen.
"No mut.. Me varmaan törmätään täällä sit toisiimme. Outoa ettei olla tätä ennen vielä..", Iina pohti pienesti kulmat koholla. Olihan se outoa että vasta nyt he olivat törmänneet, vaikka puoli vuotta olivat samaan aikaan käyneet salilla.

Mika kuunteli Iinan sanoja juoden juomapullostaan vettä samalla. Pienesti tuo nyökkäili päälläänkin, seuraten katseellaan naisen eleitä ja ilmeitä.
"No joo, kyllä mäki täällä pääosin aloin käymään sen takia ku tää on niin lähellä kotia. Ei musta oo mitään järkee käydä salilla jossain toisella puolella kaupunkia, eihän sitä sillon ikinä jaksais tai viittis ees lähtee treenaamaan. Ja oon mä tästä sen verran tykänny, että mitä sitä vaihtamaan", Mika mietiskeli.
"Aa okei. Kyllä uudemmilla laitteilla on heti paljon mukavampi treenata. Ainaki mun mielestä", Mika lausahti kun Iina totesi tykkäävänsä tästä kuntosalista enemmän. No, kyllä Mikakin tykkäsi käydä täällä todella paljon. Laitteet olivat hyviä ja uusia, tilat olivat puhtaat, ilamstointi toimi ja henkilökunta oli osaavaa ja ystävällistä. Toki hinta ei ollut matalimmasta päästä, mutta mieluusti Mika maksoi hyvästä. Ja olihan hänellä sen verran rahaakin, onneksi, että ei tarvinut hinnan takia valita treenipaikkaa.

Mika tajusi unohtuneensa katselemaan Iinan kroppaa kun nainen alkoi oikoa treenitoppiaan. Hitto, nyt hän oli kyllä ollut todella epäkohtelias. Ei nyt kuulunut kovin hyviin tapoihin jäädä katselemaan toisen vartaloa. Toivottavasti Iina ei ollut huomannut. Tai toivottavasti tuo osaisi ottaa sen tuijotuksen kohteliaisuutena, kyllähän tuota Iinan kroppaa nimittäin kelpasi katsella.
"Aivan. Tai ainakin luulis, että törmäillään", Mika totesi pienesti hymyillen.
"Ja joo, mä kans jäin miettiin, et on kyllä kumma ettei olla ennen täällä törmätty jos kerta säki oot täällä jo puoli vuotta käyny", Mika mietiskeli olkiaan kohauttaen, nousten sitten seisomaan, hitusen jalkojaan ravistellen, ettei lihakset menisi jumiin. Katse käväisi taas Iinassa, mutta tällä kertaa pidettiin huoli, ettei jäätäisi tuijottamaan.
"mutta mä voisin itseasiassa jo alkaa lähtemään. Mutta toivottavasti taas törmäillään. Ja ku niin lähellä asutaan, niin saa mun luona käydä vaikka kahvilla jos tylsyys iskee", Mika lausahti hymähtäen.

"Joo no sanos muuta. Tänne onneks voi tulla kävellenkin joskus - ei ehkä nyt ku on tällasia pakkasia, mut siis kesäisin..", neitonen saneli. Tosin kesällä naikkonen ei niinkään treenannut sisätiloissa. Tuo kävi ulkona lenkeillä, uimarannalla uimassa ja kotona teki pientä lihaskuntoa. Talvisin ja syksyisin sitten kuntosali veti puoleensa ehkä hieman enemmän.
"Joo, niin on", myönteli vaaleaverikkö ja yskäisi hiljaa. Tuo laski tyhjän juomapullon maahan ja silmäili sitä hetken aikaa, kunnes sitten vilkaisi Mikaan. Mieleen tulvi vähän väliä heidän yhteiset hetkensä, mutta neitonen koetti karistaa ne mielestään, jotta ei alkaisi turhaa vaipua taas ikävyyksien puolelle. Tottakai nainen jollain tapaa ikävöi Mikan haleja ja kosketusta, mutta ymmärsi että ne olivat nyt historiaa - oikeasti. Mikalla oli varmasti joku uusi säätö.

Neitonen pani merkille Mikan tarkkailevan tämän kroppaa, mutta ei antanut sen häiritä. Tottakai oli kiva että miehen silmä lepäsi vaaleaverisen vartalossa. Tosin toisinaan naista kävi ehkä turhauttamaankin se, että se jäikin vain sillee 'kiva vartalo sulla' -tasolle, sillä neitonen kaipasi itselleen oikeaa parisuhdetta. Tuo ei ollut seurustellut kunnolla sitten Janne jutun jälkee, ja sen päätyttyä vain harrastanut yhden illan juttuja - ja no, säätänyt Mikan kanssa, mistä oli haaveillut jotain vakavaa, ihan turhaan.
"Aaa joo, mä voisin kans mennä kohta. Kiitti kutsusta", neitonen sanoi ja nopeasti hymyili toiselle. Iina ei kuitenkaan ollut varma käyttäisikö tarjousta. Neitonen ei antaisi itsensä retkahtaa enää yhteenkään mieheen, joka ei haluaisi mitään vakavaa. Iina oli tosiaan kyllästynyt siihen, ettei tuota otettu tosissaan.

Mika nyökkäili pienesti Iinan sanoja kuunnellessaan.
"aivan. Paitsi että kyllä sitä kesäisin treenaa enemmän ulkona. Tai ainaki mä", Mika virnsti pienesti. Eihän hän voinut tietää, vaikka Iina ruukaisi kesäisinkin täällä paljon käydä. Mika kuitenkin henkilökohtaisesti tykkäsi treenata kesäisin ulkona enemmän, ainakin hyvällä säällä. Mitä sitä sisälle jäisi jos ulkona olisi hyvä ilma. Paitsi kyllä Mikan piti valitettavasti melko paljon kesäisinkin treenata sisätiloissa, ainakin joukkueensa kanssa kun kesällä sitä tehtiin niin hirveästi töitä, että oltaisiin taas talvella, jääkiekkokautena, kunnossa.

Mika mietiskeli mielessään, että ajattelikohan Iina paljon heitä kahta. Toivottavasti ei, sillä Mika oikeasti ei olisi halunnut satuttaa Iinaa. Siis ihan oikeasti hän ei olisi halunnut toimia niin hirveästi kuin oli loppujenlopuksi toiminut. Se oli ollut todella raukkamaista. Mutta, toivottavasti heidän välinsä olivat naisenkin mielestä ihan kunnossa, sillä ei Mika halunnut, että toinen kantaisi kaunaa tai mitään.
"Ei mitään", Mika tokaisi hymähtäen, noustessaan seisomaan.
"mutta hei, varmaan me törmäillään jossain, joten näkyillään", Mika lausahti pienesti nyökäten, hymyillen. Sen jälkeen mies lähti kävelemään pukutilojen suuntaan, miettien, että miten ihmeessä hän oli antanut Iinan sekoittaa päänsä näin totaalisesti tällä kertaa. Se ei ollut hänen tapaistaan, eikä yhtään mukavaa.