Mika Harju

Nimi: Mika ”miksu” Harju
Syntymäaika ja –paikka: 13.7.1985, Rauma
Perhe: Isä, äiti, pikkuveljet Santeri (20) sekä Oskari (17)
Opiskelut: Peruskoulu + kävi urheilulukiota jättäen sen kuitenkin tietoisesti kesken.
Työt: Jääkiekkoilija, pelaa maalivahtina Helsingin IFK:ssa
Asuminen: Huvilakuja 13C, 5 kerros
Siviilisääty: sinkku
Harrastukset: Lenkkeily, punttis/kuntosali

Muuta: Mika Harju syntyi urheilulliseen perheeseen ja jo pienestä pitäen kulki isän mukana jäähallilla ja ulkojäillä miehen harrastellessa jääkiekkoa kavereiden kanssa ihan muuten vaan. Tottakai isä vei pojankin jo luistelemaan heti kun jalat vain kantoivat, ja pikku-Mika ei tiennytkään mitään muuta kivempaa kuin sen, kun pääsi katsomaan isän pelejä, ja hurraamaan äidin kanssa. Se oli perhettä yhdistävä asia jo pienestä pitäen.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun Mika oli tarpeeksi vanha, sai hän kinuttua itsensä ensin Rauman Lukon, kotikaupunkinsa seuran, kiekkokouluun. Ja siitä tie vei taas sitten pikkujunnujen joukkueeseen. Pienestä lähtien Mika tykkäsi harrastuksestaan paljon, ja halusi olla pikkujunnuna jo kuten isänsä, eli maalivahti. Niin siinä sitten kävi, että isänsä opastus tuotti tulosta ja Mikan kyvyt huomattiin kunnolla jo pojan ollessa ala-asteen viimeisellä luokalla. Liekö taito periytynyt. Taidon lisäksi osansa toi varmaan harjoittelun määrä. Pikkupoika kun oli niin innostunut lajista, että kaiket illat hän heilui ulkojäällä harjoittelemassa uusia kikkoja, vaikka maalivahti olikin.

Ylä-asteelle siirryttäessä alkoi Mikan koulukin jo lipsumaan tuon panostaessa niin kovin jääkiekkoon. Nuori mies oli päättänyt, että tästä tulisi vielä hänen ammattinsa. Mitään muuta hän ei yhtä kovasti halunnut, joten siksi hän niin kovasti sitä tavoitteli. Miksun kanssa samassa koulussa olevat tytötkin huomasivat nuoren taiturin lahjakkuuden, ja komeuden, mutta poika ei itse kiinnittänyt noihin mitään huomiota. Ei hänellä ollut aikaa alkaa säätämään mitään, sillä siinä olisi voinut mennä ura alta. Suuria ajatuksia nuorelta kaverilta, mutta ei ne turhia ajatuksia olleet.

Lukion nuoriherra jätti kesken, sillä koulunpenkillä hän ei viihtynyt yhtään. Aamutreenit, päiväjäät ja iltatreenit ja punttisali, lista jatkuisikin vielä. Nämä kaikki kiinnostivat häntä paljon paljon enemmän. Mika harjoittelikin jo Rauman Lukon edustuksen mukana, muttei vielä saanut peliaikaa kentillä, eihän hän ollut aloittava maalivahti. Hän niin sanotusti oli vain luukkumiehenä, peliaikaa odotellen. Niin kävikin, että joukkueen ykkösmies loukkasi itsensä ja yhtäkkiä nuori kaveri sai paljon vastuuta. Liikaa vastuuta. Seurajohto oli hitusen jännittynyt, lievästi sanottuna, ja peloissaan kun piti päästää kokematon ukko jäälle. Mutta Mika halusi niin kovasti näyttää kaikille, että yllätti jopa itsensä. Tämä potentiaali huomattiin sekä suomessa, että vieraalla mantereella. Vielä tässä vaiheessa Mika ei kuitenkaan halunnut lähteä ulkomaille, sielläkään kun ei ollut aloittavan maalivahdin paikka taattu. Ja sellainen mahdollisuus aukesi Oulussa. Oulussa hän kerkesi pelata vain yhden kauden kunnes hän oli valmis kokeilemaan siipiään ulkomailla, NHL:ssä, vain kahdenkymmenen vuoden iässä.

Mika pelasi pari kautta NHL:ssä menestyksekkäästi Minnesota Wildin miehistössä. Ikävä kotisuomeen, lähemmäs perhettä ja omaa synnyinmaata, alkoi kuitenkin kasvaa yksin asumisen seurauksena. Välillä väsytti puhua kokoajan vierasta kieltä, eikä kunnon suhteita kehenkään saanut oikein luotua. Minnesotassa pelaamisen aikana Mikasta kouliintui kunnon pelimies, eikä tuo enää edes kaivannut itselleen kunnon suhdetta. Ei naisetkaan halunneet hänestä mitään vakavaa, olihan Mika kokoajan treeneissä tai peleissä, tai edustusjutuissa. Vapaa-aikaa jäi melko vähän eikä naiset oikein lämmenneet sellaiselle. Mikäs siis sen parempaa kuin vain pelkkä hauskanpito.

Pari kautta vieraalla mantereella pelattuaan vanheni hänen seuransa kanssa tehty sopimus, eikä mies vahvistanut uutta sopimusta ennen kuin tiesi haluttiinko hänet Suomeen pelaamaan. Mikalle sattui onnekkaasti kun HIFK kuuli hänen olevan ilman sopimusta, ja nuo etsivät itselleen uutta ykösmaalivahtia. He tekivätkin HIFKin kanssa kolmen vuoden sopimuksen, ja Mikan oli aika palata kotiin.

Suomeen palattuaan Mika muutti Huvilakujalle. Olisihan rahat riittänyt johonkin paljonnäyttävämpäänkin, muttei Miksu halunnut saada liikaa huomiota, eikä varsinkaan päätyä juorulehtien sivuille kalliin asuntonsa kanssa. Mika oli aina vieroksunut ammatin tuomaa julkisuutta, ei hän olisi halunnut mitään muuta kuin saada pelata. Mutta totta kai ammatin varjopuolikin piti hyväksyä, jos tätä hommaa aikoi tehdä.

Mika on luonteeltaan jääräpäinen. Kun hän jotain päättää, niin sen hän toteuttaa. Siitä hyvä esimerkki hänen uransa, ja räjähdysmäinen kehitys jo nuorena. Sen lisäksi tämä mies on todella rauhallinen, eikä anna lehdistölle aihetta kirjoitella itsestään kunnon lööppejä siitä, kuinka hän on riehunut humalassa ja ollut mukana tappelussa. Ei ei. Joskus jäällä tunteet eivät kuitenkaan meinaa pysyä kurissa, mutta se on asia erikseen, niin suuri intohimo kyseiseen lajiin antoi pienen oikeuden siihen.
Mika kuitenkin tykkää juhlia. Hän on sosiaalinen luonteeltaan, oikea joukkuepelaaja, ja kaipaa joukkuetta, ihmisiä, ympärilleen. Ja Mikan pahe, vaikka hän jo teininä päätti, ettei ala säätämään mitään kenenkään kanssa, on se, että baari-iltojen jälkeen tuon kainalossa kotiin kulkee todella monesti uusi tuttavuus. Kukapa haluaisi jättää kiihkeän illan väliin kuuluisan hurmurin seurassa? Ja koska Mika ei kaipaa suhteeseen, hän käyttää asemaansa tällä tavalla hitusen hyväkseen, olihan hänelläkin tarpeensa.

Ystävänä Mika on todella lojaali, ja kertoo myös läheisimmille ihmisille helposti asioistaan. Vaikka hän muutti jo nuorena pois kotoa, on välit perheeseen säilyneet todella läheisinä miehen nuorempienkin veljesten pelatessa lätkää, toisen Raumalla, toisen Tampereella. Välillä on vähän vaikea pelata omia veljiään vastaan, mutta elämäähän se vain oli. Kaukalossa ei oltu veljeksiä, oltiin vastustajia. Mutta vapaa-ajalla sitten saatettiin naljailla toisille ihan kaikesta.

- ei tupakoi, mutta juo turhan usein
- ei ole ikinä seurustellut, eikä kyllä haluaisikaan
- luotettava ihminen

asunto: Mika asuu tilavassa kaksiossa C-rapun kahdeksannessa kerroksessa. Kämppä on melkoinen poikamiesboksi, mutta aina hyvässä siivossa. Mika on itse todella laiska siivoamaan, joten on palkannut siivoojan. Mitä ei kyllä kehtaisi kenellekkään myöntää. Miksi kuitenkaan itse siivota, jos vihaa sitä, ja on rahaa palkata joku toinen siivoamaan? Aivan.
Asunnossa ei ole yhtenäisestä sisustamisesta jälkeäkään. Asunnossa on oikeastaan vain sellaisia tavaroita, mistä Mika itse tykkää. Ei mitään tiettyä pääväriä, vaikka musta ja valkoinen ovatkin eniten esillä. Asunnosta löytyy paljon Mikan voittamia palkintoja, jotka on sijoitettu olohuoneessa olevaan suureen vitriiniin.
Asunnosta löytyy Mikan makuuhuoneen lisäksi keittiö, olohuone, kylpyhuone, vessa ja vierashuone.