maanantai-illan piristys

Menneisyyteen sijoittuva peli.
Huvilakuja B, 4. kerros
15.8.2011, klo 18.00 >
Alexander Lund & Milda Rantavaara

Rantavaaran 24-vuotias kiinteistövälittäjänainen oli tuttuun tapaan maanantaina täydessä työn touhussa. Työpäivä olisi oikeasti päättynyt jo muutama minuutti sitten, mutta kun asiakkaiden ehdoilla mentiin tottakai (niin kuin hänen ja ystävänsä yrityksen työtapoihin kuului), oli neitonen mielellään ottanut vielä yhden esittelyn illalleen. Vierellä kävelevälle samaa ikäluokkaa olevalle miehelle oltiin nyt aikeissa näyttää siisti ja yhdelle ihmiselle oikein passeli asunto Huvilakujalta, B-rapusta. Kämppä oli jätetty vuokralle muutama viikko sitten, eikä tosiaan ollut ihme että siitä kiinnostuttiin nopeasti. Pääkaupunkiseudulla kämpät vietiin käsistä, varsinkin tämä nätti yksilö. Sijainti oli loistava, ja pihapiiri täydellinen. Ei neitonen tiennyt mihin käyttöön asunto tulisi, perheelle vai vain tuolle miekkoselle? Tänään ei asunnossa ollut käynyt muita, jonka vuoksi neitonenkin asteli sinne nyt samaa matkaa toisen kanssa. Se ei ollut nomaalia tosin, yleensä Milda itse ensin laittoi kämpän kuntoon ennen kuin kukaan tulisi sitä katsomaan.

"Se on tosi siistissä kunnossa oleva kämppä, et en ihmettele että kiinnostuit. Mut sitä on käynyt kattomassa edellisellä viikolla jo moni muukin, että jos vaan kiinnostut ni paperit kannattaa kirjoittaa heti", Milda hymyili lämpimästi ja näppäili ovikoodin numerosarjan, jonka jälkeen ovi avautui.
"Tuleeko se vain sulle, vai kenties sun perheelle?", jatkoi Milda tilattuaan hissin. Mahtui siihen kämppään joku pienoinen perhekin - saattoihan miehellä olla vaikka vaimo ja lapsikin.
"Ja tässä kämpässä on se hyvä puoli myös, että lemmikkieläimiä saa tuoda", esittelypuheitaan jatkaen neitonen hymyili toiselle.

Kunhan hissi oli saapunut oikeaan kerrokseen, nainen kaivoi avaimen taskustaan ja avasi oven. Tämä päästi miehen edellä, jonka jälkeen asteli itsekin sisälle, napsauttaen valot tottakai päälle asuntoon.
"Mä ite henkilökohtasesti tykkään tästä eteisestä tän tilavuuden vuoksi. Täs on kaappitilaa ja tosiaan tää peiliovellinen liukukaappi on tosi hyvä lisä", Milda hymyili nuorukaiselle ja otti kansiot ja paperit paremmin käteensä. Rantavaara tosiaan toivoi että tämä kämppä lähtisi nyt tuolle nuorukaiselle.

Alexander katseli hyväksyvästi ympärilleen, ennen kuin asteli sisään kerrostaloon kiinteistövälittäjän perässä. Mies oli kyllästynyt Vantaaseen ja samoihin kuvioihin, joten hän kaipasi muutosta. Helsinki olisi hyvä paikka aloittaa kaikki alusta, varsinkin kun mies oli saanut töitä Helsingin poliisilaitokselta. Sattumalta hän oli huomannut lehdestä ilmoituksen Huvilakujalla olevasta vapaasta kämpästä, joka oli jo lehden perusteella vaikuttanut oikein mukavalta, joten olihan sitä pitänyt tulla katsomaan.

"Ilmotuksen perusteella se asunto vaikutti kyllä hyvältä. Mä oon valmis kirjottaa paperit heti, jos se vaa on semmone ku se ilmotus väitti", Alexander vastasi Mildalle tullessaan tämän perässä hissiin. Kuitenkin naisen kysymys perheestä jäädytti täysin Alexanderin. Mies hieraisi vaivaantuneena niskaansa ja käänsi katseensa muualle. Olihan hänellä ollut perhe noin vuosi sitten. Hän ei voinut olla miettimättä entistä vaimoaan Saraa ja kuolleena syntynyttä Isabellaa. Muutama päivä sitten tyttö olisi täyttänyt vuoden. Alexander huokaisi ajatuksilleen ja kielsi itseään miettimästä mennyttä. Hän oli tullut Helsinkiin uuden alun toivossa, eikä uuteen alkuun kuulunut Saraa. Olisi kaikista parhainta, että hän unohtaisi täysin olleensa joskus naimisissa. Isabella olisi myös paras unohtaa. Kun mies oli koonnut itsensä, hän kääntyi takaisin Mildan puoleen ja hymyili kohteliaasti. "Ihan vaa mulle, mä muutan yksin. Ei oo ees lemmikkii", Alexander naurahti.

Hissin saavuttua perille, asteli Alexander pian sisälle asuntoon. Hän katseli ympärilleen tyytyväisenä. Asunto oli juuri sellainen kuin hän halusi. "Tää eteinen vaikuttaa tosiaan kivalta", mies nyökkäsi ja kokeili kädellään peiliovellista liukukaappia. Sitten hän siirty peremmälle asuntoon. Olohuone vaikutti hyvältä, samoin muutkin huoneet, sillä mies kävi läpi myös makuuhuoneen ja kylpyhuoneen, sekä pienen keittiön. Alexander totesi mielessään ottavansa asunnon, sillä se oli juuri sopivan kokoinen hänelle. Olisi hänellä riittänyt rahat isompaankin, mutta ei hänen kaltaisensa poikamies mitään kartanoa tarvinnut.

Tullessaan takaisin olohuoneeseen, Alexander kääntyi Mildaan päin, sanoakseen ottavansa asunnon, mutta yllättäen hän jäi tuijottamaan naisen silmiä. Olipa tuo kiinteistövälittäjä todella hyvännäköinen ja viehättävä nainen. Vino hymy kohosi Alexanderin huulille, kun hän katseli naista. "Mä taidan ottaa tän asunnon", mies sanoi.

"Joo, tosiaan. Mikään ei oikeestaan oo kauheempaa kuin ahdas eteinen", naureskeli Milda hiljaa. Tuo piti asiakaspalvelussa rentoutta ensisijaisena - nainen ei missään nimessä halunnut olla lyhytsanainen ja näyttää kuin sitruunan nielaisseelta. Se karkottaisi asiakkaat aivan varmasti. Jokaisen. Milda askelsi korot jalassaan kohti olohuonetta ja hymyili hieman.
"Tänne koko kämppään on vaihdettu tää laminaattilattia puoli vuotta sitten. Eli tosi uusi", kertoi tummaverikkö ja antoi katseensa kietää avarassa olohuoneessa. Siihen kuului tosiaan kaikki tarpeellinen, sekä ovi parvekkeelle. Parveke ei ollut kummoinen, mutta sen saisi kesällä sisustettua ihan kivaksi.
"Tuolla parvekkeella on lasitus tosiaan. Mikäli sä haluut mennä kattomaan ihan sinne parvekkeelle saakka niin sano ihmeessä", Milda jatkoi hymy huulillaan. Ostajia tälle kämpälle löytyisi, joten tuon nuorukaisen tosiaan pitäisi olla nopea liikkeissään.

"Tää keittiö on erityisen kiva, koska ei oo mikään pieni koppero. En mä tiedä laitatko sä ruokaa kuinka paljon, mut joka tapauksessa", Milda naurahti. Kyseessä oli avokeittiö, josta näki olohuoneeseen kivasti siis. Vaaleat kaapit, uudenaikainen hella ja muut kodinkoneet. Tiskikonetta ei ennen ollut, mutta edellinen asukas oli sen laittanut. Onneksi. Kukaan harvemmin jaksoi enää tiskata.
"Mitä? Ihan tosi? Vautsi!", naurahti nainen iloisesti. Sehän oli käynyt nopeasti! Parempi kuin hyvä, kummankin kannalta.
"Sä olit nopee", naurahti neitonen ja alkoi samalla kaivaa laukustaan papereita ja muita, joita hieman laittoi keittiön työtasolle.

"Taloyhtiöön tosiaan kuuluu myös saunaosasto, häkkikellarit ja tollanen kellaritila, jossa biljardipöytä", kertoili tummaverikköinen ja yskäisi hiljaa.
"Me voidaan käydö katsomassa jos haluat. Ne on tosi kivassa kunnossa kans", Milda sanoi ja siirsi katseensa nuorukaiseen. Toinen oli älyttömän komea, ja katse lepäsi silmissä oikein mukavasti. Kauaa ei Milda kehdannut kuitenkaan tuijottaa, se olisi epäkohteliasta.
"Että miten on? Käydäänkö kattomassa? Edetään ihan sun ehdoilla", Rantavaaran kuopus totesi ja kohotti hieman kulmiaan.

Alexander käänsi katseensa lattiaan, kun Milda puhui siitä. Tosiaan, lattiassa näytti olevan uusi laminaatti ja asunto vaikutti muutenkin tosi hienolta. Mies vilkaisi nopeasti parvekkeelle päin, mutta naurahti sitten. "Kyllä mä uskon et se parveke näyttää hyvältä, eikä sille nyt niin kauheena käyttöö oo ku mä en polta", Alexander selitti, vaikka toisinaan hän saattaisi istua kesällä parvekkeella. Pian keskustelu kääntyi keittiöön, joka oli myös miehen mieleen. Alexander ei yleensä laitellut pahemmin ruokaa, vaikka osasi kuitenkin tarvittaessa laittaa jotain. "En mä mikää mestarikokki oo, eikä mulla yleensä oo töiden jälkee aikaa alkaa kokkailee nii mä yleensä ostan jotain nopeeta mikroruokaa, mut on keittiönki hyvä olla olemassa", Alexander sanoi Mildalle hymyillen. Pitkät työpäivät vaativat yleensä veronsa ja kotiin tullessaan, mies oli niin väsynyt, että mikroateria korvasi hyvin itse laitetun.

"Mulla ei oo mitään syytä kieltäytyä tästä asunnosta, tää on just sellane ku mä haluun. Sitäpaitsi sä oot aika hyvä kiinteistövälittäjä, eihä sulle voi sanoo ei", Alexander naurahti ja iski leikkisästi silmää naiselle. Hän kyllä oli taitava työssään, sillä hän oli esitellyt asunnon niin hyvin ja kertonut kaiken tarpeellisen, ettei Alexanderille tullut mieleenkään kieltäytyä kaupoista. Kun Milda katsoi muualle, vilkaisi mies nopeasti häntä päästä varpaisiin. Kylläpä nainen näytti hyvältä. Alexanderille teki todella vaikeaa olla katsomatta häntä, sillä mies epäili, ettei ollut soveliasta alkaa flirttailemaan kiinteistövälittäjän kanssa. Mutta nainen oli niin hemmetin kaunis.

"Käydään vaa, ois kiva tosiaan nähä ne", mies nyökkäsi hymyillen. Hänellä ei ollut mikään kiire Mildan seurasta pois, joten hän lähtisi tämän kanssa kellariin enemmän kuin mielellään. Miehen katse viipyi naisessa taas hetken pidempään, mutta sitten hän päätti ryhdistäytyä. Alexander kuitenkin halusi tehdä naiseen vaikutuksen keinolla millä hyvänsä. "Mulla ei tosiaan oo rahasta pulaa, joten mä voin allekirjottaa ne paperit heti", mies sanoi naurahtaen, tietämättä oliko rahalla leuhkiminen ihan oikea tapa tehdä vaikutus.

"Aaa, okei. No siinä tapauksessa se parveke tuskin onkaan ihan niin oleellinen", naurahti Milda ja sipaisi tummia hiussuortuviaan hieman. Tämä antoi katseensa kiertää asunnossa ja pieni hymy kohosi huulille. Mikäli Milda itse joskus tarvitsisi uuden kämpän, olisi Huvilakuja tosiaan ihan varteenotettava vaihtoehto. Ei liian keskustassa, muttei tosiaankaan kaukana sivistyksestäkään.
"Jep, keittiö on ihan hyödyllinen", Milda naureskeli hiljaa. Nainen itse tykkäsi laittaa ruokaa, vaikka melko usein sitä käytiinkin kaverien kanssa ulkona syömässä. Ravintolaruokaa ei voittanut mikään, jos se oli taidolla valmistettua.

"No mut se on hyvä. Jos kämppään ihastuu heti, se pitää ottaa tai asia jää vaivaamaan", virnisti Milda ja naurahti hiljaa nuorukaisen kehuille.
"Säkin oot aika hyvä asiakas katsos, siks tää luonnistuu näin hyvin", neitonen heitti takaisin pienen hymyn kera ja vilkaisi papereihin. Ne voisivat hyvin olla siinä sen aikaa jos kaksikko kävisi tarkistamassa saunan ja häkkivarastot. Ne olivat kuitenkin oleellinen osa koko Huvilakujaa. Katse kääntyi sittemmin takaisin Alexanderiin ja toiselle suotiin hymy. Milda ei tiennyt oliko tämän äskeinen lause ollut ihan 'sopiva', sillä tässä kuitenkin oltiin töissä ja edustettiin omaa sekä ystävän firmaa. Ehm. Nainen kiristi hieman ponnariaan ja pureskeli huultaan mietteliäänä.
"Okei, hyvä. Käydään sit heti kattomassa vaikka", ilostui Milda ja nyökkäsi. Kuullessaan nuorukaisen raha-asian, tämä naurahti hiljaa ja vilkaisi toisen kasvoihin.
"No se on ihan hyvä. Ilman rahaa tässä maailmassa nykyään enää pärjää.. Hmh.. No mutta käydään siellä kellariosastossa vielä nopeasti, ja tullaan sit kirjoittamaan", ehdotti Rantavaara hieman hymyillen ja lähti kohti eteistä, avaten oven.

Naikkonen asteli hissiin ja hymyili hieman Alexanderille.
"Sule tosiaan kuuluu siis kerran viikossa se saunavuoro. Jos mä oikein uskallan nyt heittää ulkomuistista, niin niissä tiedoissa taisi lukea että se olis perjantai-illalle, vissiin kahdeksan maissa. Se on toiseksi vika vuoro. Niitä on mahdollisuus vaihtaakin, jos se menee tosi ristiin vaikka töiden kanssa", Milda hymyili ja avasi lopulta avaimillaan kellarin oven, kun sinne oli hissi heidät vienyt.
"Täs tosiaan on tää pieni 'tila'. Biljardipöytä, sohva.. Tossa on pesukone jos sulla ei ole vaikka omaa", hymyili Milda ja askelsi saunan ovelle.
"Tää on tosi kivassa kunnossa, tähän kuuluu tosiaan tää tällanen pukeutumistila, ja täällä on ovi suihku- ja saunatiloihin", selosti tummaverikkö ja avasi muutaman oven, kunnes sauna oli edessä.

Alexander tunsi leveän hymyn nousevan huulilleen, kun Milda sanoi häntä hyväksi asiakkaaksi. "Hyvällä kiinteistövälittäjällä on pakko olla vaa hyvii asiakkaita", mies naurahti ja mittaili taas hetken salaa naista katseellaan. Hän ei muistanut milloin olisi viimeksi tavannut yhtä viehättävää naista. Tarttuihan niitä usein viikonloppuisin mukaan baarista, mutta nykyään miehen vaatimustaso oli erittäin korkea. Mutta tuo kiinteistövälittäjä täytti vaatimukset erittäin hyvin. Mies kuitenkin pudisti päätään itsekseen ja hymähti. Ajatukset olivat taas menossa sopimattomuuden puolelle. Hän oli vain Mildan asiakas ja siinä kaikki.

Mies käveli Mildan perässä hissiin ja naurahti vilkaistessaan naista. Hän epäili, ettei rahasta puhuminen tehnyt tarvittavaa vaikutusta, mutta kyllä hän jotain keksisi. "Kukaan asiakas ei oo varmaan koskaan voinu kieltäytyy sulle, sä varmaan saat myytyy asunnon vaik se ois täynnä hometta", mies kehui vino hymy huulillaan ja hän vilkaisi Mildaa nopeasti silmiin. Toivottavasti kehut saisivat naisen hyvälle tuulelle, vaikka tuo näyttikin jo valmiiksi olevan melko iloinen. Alexander piti hymyilevistä naisista, eikä hän voinut sietää liian vakavia naisia. Ne olivat niin tylsiä. "Perjantai-iltana kasilta on just hyvä, sillon on kiva rentoutuu töiden jälkee", mies nyökkäsi, kun puhe siirtyi saunavuoroon. Samassa hissi kuitenkin saapui alas ja Alexander käveli naisen perässä kellariin päin.

"Tää on tosi kiva", Alexander sanoi katsellessaan ympärilleen. Hän voisi joskus tuoda kavereitaan saunomaan ja pelaamaan biljardia. Huvilakujan asunto oli jopa viihtyisämpi, kuin hänen entinen kotinsa Vantaalla. "Saunaki vaikuttaa tosi hyvältä", totesi Alexander, kun kaksikko oli saapunut saunan puolelle. Mies istahti pukuhuoneessa olevalle penkille ja katsoi Mildaa hymyillen.

"Kiitos kehuista", nainen virnisti. Oli aina tottakai kiva kuulla
olevansa hyvä kiinteistövälittäjä. Kyllä Milda tiesi olevansa hyvä,
sillä oli kuullut sen monesti. Sillä alalla itsevarmuus oli kuitenkin
puhdasta plussaa, ellei se menisi ylimielisyyden puolelle. Ja sille
tielle ei Rantavaaran kaunokainen tosiaan lähtisi. Tämä avasi hiuksensa
hetkeksi ponnarilta, minkä jälkeen sitoi ne uudelleen. Alexanderin
sanoja kuunnellessaan lisää, neitonen naureskeli hiljaa ja väläytti
pienen hymyn.
"Voi kuule, en mäkään mikään ihmenainen loppujen lopuksi ole. On
mun välittämistä asunnoista kieltäydyttykin ja ne on haukuttu alimpaan
helv.. Hmh, niistä ei oo pidetty", yskäisi nainen. Hitto, miksi neitonen
käyttäytyi tällä tapaa? Vaikuttiko järjettömän komea mies siihen, että
Milda sekosi sanoissaan ja tuolla meinasi lipsua koko ajan liian rento
asenne työhönsä. Hetkeksi katse laskeutui maahan ja nainen koetti hetken
aikaa koota itsensä, jossa saisi taas jonkinmoisen otteen tähän.

"No hienoa! Sitten ei tarvii alkaa sumplia saunavuorojenkaan kanssa",
hymyili Milda ja lipaisi nopeasti huuliaan. Tämä silmäili toisen kasvoja
ja sittemmin salaa koko olemusta - ei neitonen haluaisi jäädä kiinni
toisen tarkkailusta.
"Joo, mä oon samaa mieltä. Tää on tosiaan ihan mukavan kokoinen paikka
ja niin edelleen", hymyili naikkonen ja katseli penkillä istuvaa miestä.
Mitähän nyt? Kaikki paikat oli näytetty, joten Alexander haluaisi ehkä
kirjottaa paperit nyt.
"Tota... Sä ajattelit siis että voitais kirjottaa paperit nyt? Me voitas
mennä tonne ylös siis, ja kirjottaa noi muutamat jutut, ja mä sitten
oten yhteyttä tosiaan kunhan oon vienyt paperit toimistolle ja siitä
eteenpäin", kertoili tummaverikkö ja loi silmäyksen toiseen.

Voi miten kaunis hymy, Alexander mietti, kun huomasi Mildan hymyilevän. Mies naurahti naisen sanoille huvittuneena. "Vaikee uskoo et sun välittämistä asunnoista on muka kieltäydytty", Alexander sanoi epäuskoisena. Hänen mielestään Milda oli erittäin ammattitaitoinen, vaikkei mies itse tiennyt kiinteistövälittäjän ammatista juuri mitään. Poliisina olemisessa oli tarpeeksi hänelle.

Kuullessaan Mildan sanovan, että nämä voisivat mennä takaisin ylös, tajusi Alexander, että esittely oli lopussa. Hän ei varmaan tulisi enää ikinä näkemään tätä kaunista naista, minkä vuoksi Alexander ei halunnut esittelyn loppuvan ihan pian. Mies yritti miettiä miten saisi naisen viipymään seurassaan vielä hetken. Samassa hän keksi ja nousi penkiltä. "Hei mitä jos pelattas erä biljardii?" Alexander kysyi, ennen kuin ehti miettiä olisiko se lainkaan soveliasta. Mies piti biljardin pelaamisesta, mutta oli ehkä hieman typerää ehdottaa sitä ventovieraalle naiselle, joka oli kaiken lisäksi kiinteistönvälittäjä. Alexander haroi hiuksiaan hermostunut hymy huulillaan. Ei hän yleensä tällä tavalla käyttäytynyt kiinnostavien naisten seurassa. Hän flirttailli näille häpeilemättömästi ja yritti saada sänkyynsä, mutta Milda vaikutti oikeasti mukavalta sen lisäksi että hän oli kaunis, joten miehelle riitti, että hän saisi vain olla naisen seurassa hetken.

"Nooo... Ei kaikki asunnot miellytä. Mutta hyvä että sä päädyit kuitenkin ottamaan ton", hymyili neitonen pienesti ja katseli Alexanderin kasvoihin. Tämä asuntoesittely tuntui niin paljon erilaisemmalta kuin kaikki ne edelliset. Milda ei tiennyt miksi, mutta näin se nyt kuitenkin oli. Tämä oikaisi siistin työpaitansa helmaa hieman ja silmäili 11 senttisten korkojensa kärkiä. Lyhykäinen nainen tosiaan kaipasi jotain 'huijauspituutta' itselleen. Oli tylsää katsella maailmaa vain 160 senttimetrin korkeudelta. Yh. Lopulta kuullessaan Alexanderin ehdotuksen, nainen kohotti kulmiaan. Biljardia? He? Työajalla? Ajatus kiehtoi enemmän kuin mikään vähään aikaan, mutta tummaverikkö ei tiennyt oliko se soveliasta. Tai no, ei tosiaankaan ollut. Hänenhän piti hoitaa esittely loppuun, eikä jäädä pelailemaan. Siltikin olisi Mildan tehnyt niin kovasti mieli suostua. Ei Alexanderissa tosiaan ollut mitään vikaa - todellakaan - mutta se ei vain olisi sopivaa. Työ ja huvit pidettäisiin erillään.

"Mä en taida keretä..", pahoitteli Milda hieman huokaisten ja sipaisi hiuksiaan. Oli tällä oikeasti aikaa vaikka kuinka, mutta jokin pieni valkoinen valhe oli keksittävä. Jos nainen suostuisi.. Se saattaisi olla vain huono idea. Pian toinen asia johtaisi toiseen ja nämä istuisivat jossain lasillisilla. Ja mikäli neitosen työkaveri ja firman toinen omistaja siitä kuulisi, ei kehuja heruisi.
"Joten, meidän lienee paras kirjoittaa paperit nyt?", hymyili naikkonen hieman huokaisten. Oli tylsää jättää tuo mies lopulta yksin, sillä neitosen maanantai-ilta sen jälkeen jatkuisi ihan turhana ja tappavan tylsänä. Tämä joko tekisi työjuttujaan tai löhöäisi sohvalla kaukosäädin kädessään.
"... Siis jos sä vaan vielä olet muuttamassa tänne?", naurahti nainen hiljaa ja laski katseensa hetkeksi maahan.

Kuullessaan ettei Milda ehtisi, Alexanderin hymy hyytyi. Kyllä hän ymmärsi että nainen oli varmasti kiireinen, eikä biljardin peluu kesken asuntoesittelyn ollut soveliasta. Mies naurahti vaikeasti. "Ootsä iha varma? Pelkäät kuitenki vaa häviäväs mulle", Alexander sanoi leikillään ja päätti, että ehkä olisi vain viisainta allekirjoittaa ne paperit ja lopettaa kiinteistövälittäjän iskeminen.

"Joo tottakai oon ja mennää vaa kirjottaa ne paperit", mies sanoi sitten ja lähti edellä pois saunatiloista. Hän kuitenkin jäi tahallaan nojailemaan biljardipöytään odotellessaan Mildaa. Miksi tuon kiinteistövälittäjän piti olla niin vetävän näköinen? Alexander katseli ympärilleen ja naurahti itsekseen ajatuksilleen. Jos tilanne olisi nyt eri ja he olisivat tavanneet vaikka baarissa, lähestyisi mies tuota kaunotarta varmasti paljon rohkeammin. Ikävä kyllä aika ja paikka olivat nyt aivan vääriä.

Toivottavasti Milda ei pitänyt Alexanderia aivan idioottina, kun hän oli mennyt biljardin pelaamista ehdottamaan. Ajatus siitä, että asuntoesittely olisi kohta ohi, sai miehen hieman harmistumaan. Kerrankin hän kohtasi kiinnostavan naisen, jonka kanssa olisi voinut pitää hauskaa niin tilanne ei ollut ollenkaan sopiva. Ei Alexander tietenkään mitään suhdetta halunnut, mutta hän olisi tavannut mielellään Mildan useamminkin.

"Tai sitten sä pelkäät häviäväs naiselle...", huokaisi Milda hitusen huvittuneena ja virnisti nopeasti. Yleensä kukaan naisn aikaisemmista asiakkaista ei heittänyt samalla tavalla sellaista rentoa vitsiä, mitä Alexander. Siksi olikin sööli että esittely loppuisi nyt. Kuumeisesti tummaverikkö yrittikin miettiä mitä toiselle vielä voisi näyttää. Öhm.. Roskakatoksen? Hitto, Milda alkoi vajota jo aika alas.
"Okei, joo, hyvä. Ne mun paperit jäikin sinne ylös keittiöön", hymisi nainen mietteliäänä ja kohotti katseensa mieheen, joka tämän edellä asteli. Naikkonen ajautui silmäilemään Alexia päästä varpaisiin - luojan kiitos toinen ei sitä nähnyt, sillä oli naama toiseen suuntaan. Lopulta Rantavaara käänsi katseensa muualle ja naurahti hiljaa toisen jäädessä nojailemaan biljardipöytään. Toinen oli sinnikäs mies, voi kyllä. Eikä Milda ollut koskaan pelannut biljardia. Koskaan..

"Äh.. Pelataan nopeesti. Mutta IHAN hetki!", huokaisi tummaverinen lopulta ja pudisti päätään naurun säestämänä. Naikkonen otti biljardipallot ja mailat - vai miksikä niitä sanottiin edes?
"Mä en ole koskaan pelannut. Että tota... Sä voit varmaan opettaa nopeesti?", naurahti neitonen hämillään ja kohotti kulmiaan.
"Vaikka ihan kädestä pitäen?", Milda hymyili ja puri huultaan hieman, kunnes tajusi mitä juuri jutteli. Omantunnon äänet vaimennettiin kuitenkin nopeasti, ja Milda keskittyi vain Alexanderiin, joka tosiaan oli piristänyt tummaverikön iltaa.

"Mä en hävii koskaan", Alexander naurahti itsevarmasti. Hän kuitenkin varoi olemasta liian ylimielinen, sillä ei halunnut karkottaa Mildaa pois turhalla snobimaisuudella. "Nonii sä et voinu vastustaa kiusausta pelata mestarii vastaa", mies sanoi iloisena, kun Milda suostui pelaamaan. Hän käveli naisen luokse ja otti tältä toisen mailoista. Naurahdus karkasi kuitenkin miehen huulilta, kun hän kuuli naisen sanat kädestä pitäen opettamisesta.

"Biljardi on ihan helppoo. Näillä kepeillä tökitään tota valkosta palloo, nii et se osuu joko noihin yksvärisiin tai raidallisiin palloihin. Sitte ku on saanu kaikki omat pallot pussiin, nii pitää vikana lyödä toi musta. Tajusiks?" Alexander yritti selittää säännöt parhaansa mukaan. Hän katsoi hetken Mildaa silmiin, kunnes asetteli pallot pöydälle oikein. "Mä voin vaikka ekana näyttää", mies sanoi ja tähtäsi valkeaa palloa. Lopulta Alexander onnistui lyömään yksivärisen sinisen pallon pussiin. "Nyt teet niinku mä mut yrität lyödä raidallisen", mies opasti ja käveli Mildan luokse.

Hän tarttui naista varovasti käsistä ja auttoi tätä pitämään biljardikeppiä oikein. "Kokeile vaikka tota palloo mikä on ton yhen reiän lähellä, se menee kyl, mä autan sua", mies sanoi, yhä naisesta kiinni pidellen. Hän auttoi Mildaa tähtäämään ja lyömään, jolloin pallo menikin pussiin. Hymy nousi Alexanderin kasvoille, eikä hän tajunnut pitävänsä naisesta vieläkin kiinni. "Sehä meni hyvin", mies naurahti ja vilkaisi salaa Mildaa pitkään.

"Hmmm.. Okei. Kyllä se aina helpolta näyttää kun muut sitä pelaa, mut sit kun itse pitäis.. Hitto sentään", naureskeli Milda hiljaa ja avasi hiuksensa hetkeksi ponnariltaan, niitä haroen hieman suuntaan jos toiseen. Bleiseri teki myös mieli ottaa pois päältä, mutta.. Ähm. Olisikohan se sopivaa? Alla oli normaali perustoppi, mutta..
"Hmh", mumisi neitonen hiljaa ja nakkasi sitten bleiserinsä sohvan selkänojalle. Tämä tarttui toiseen mailoista ja lipaisi nopeasti huuliaan.
"Okei, toi näytti ainakin helpolta. Enköhän mä nyt jotenkin sit kykene ainakin", naureskeli tummaverinen hiljaa ja katseli hymy huulillaan Alexanderia. Toinen oli niin komea.. Silmä lepäsi väkisinkin, vaikka tuijottaminen oli ruma tapa.

"Ahm, okei.. Tota siis", nainen nyökkäili ja mittaili samalla katseellaan palloa. No eiköhän se olisi helppo nakki. Ehm. Tuntui jotenkin liiankin hyvältä kun mies tuli lähelle ja tosiaan opetti kädestä pitäen. Kirjaimellisesti. Milda koetti pysyä nahoissaan, ettei nyt aivan liikaa alkaisi intoilla. Muutenkin kaikki mitä tämä nyt teki, oli väärin.
"Oho, vautsi. Mähän oon hyvä tässä", virnisti naikkonen. Tämä tiedosti vallan hyvin että oli vielä kiinni Alexissa, mutta ei tehnyt elettäkään irroittautuakseen.
"Ehkä sun pitäs neuvoo vielä toisen kerran? Vaikka... Toi pallo tuolta?", Milda naurahti ja käänsi päätään hieman, jotta näkisi takanaan olevan miehen kasvot. Tai no vieressään, miten vain.

Alexanderin oli todella vaikea keskittyä, varsinkin kun Milda näytti entistä paremmalta topissaan. Mies rykäisi hermostuneena, sillä jotenkin tilanne oli kiusallinen, mutta Alexanderista tuntui silti hyvältä olla lähellä Mildaa. "Okei", Alexander nyökkäsi sitten mahdollisimman rennosti ja auttoi naista pussittamaan seuraavan pallon. Kun pallo oli mennyt pussiin, hymyili mies tyytyväisenä. "Sähän oot luonnonlahjakkuus", Alexander sanoi naurahtaen ja irrottautui sitten Mildasta. Hän kääntyi katsomaan naista suoraan silmiin.

"Tai sit mä oon vaa nii helvetin hyvä opettaja", mies lisäsi ilkikurisesti virnuillen. Hän ei saanut katsettaan irti naisesta ja tiesi sen olevan väärin, mutta huomaamattaan hän meni hieman lähemmäs Mildaa, katse yhä tämän silmissä. "Sä varmaa kuulet tätä usein, mut sä oot tosi kaunis", Alexander kehui hieman flirttaillen.

Nainen koetti keskittyä pelaamiseen, mutta lähes iholla kiinni oleva Alexander ei antanut mahdollisuutta. Yh. Miksi toisen piti olla niin.. Komea ja puoleensavetävä? Nyt taisi tosiaan käydä ilmi se, että kielletty tuntui entistä houkuttelevammalta. Nainen tiesi ettei työaikanaan saisi tosiaan kajota asiakkaisiin. Ei, vaikka toinen olisi kuinka innokkaasti siinä itsekin mukana. Se oli väärin, ja kaukana ammattimaisuudesta. Helvetti sentään, että Milda osasi olla tyhmä.
"Mä tiedän. Mä oon luonnolahjakkuus kaikessa", naurahti neitonen, kunnes tajusi miltä tuon lause oli kuulostanut. Se oli puhdas vahinko, mutta.. No. Mitäpä sitä enää korjailemaan. Hivenen hämillään Milda katseli maata, oikoen toppinsa helmaa hieman. Olo oli tavattoman kiusallinen, ja Mildalle tuli kovinkin alaston olo, vaikka toppi tämän päällä ei tosiaan ollut mitenkään liian tyrkky.

"Pah.. Luulet vaan", heitti neitonen pienen hymyn kera ja sipaisi hiuksiaan, jotka kauniisti laskeutuivat vaikka ponnarilla olivatkin olleet. Alexanderin kehu sai pienen hymyn kohoamaan kasvoille - ja varsinkin kun toinen tuntui olevan lähempänä, Milda tuskin uskalsi hengittää.
"Äh... Kiitos", mumahti tummaverikkö ja naurahti hiljaa. Tuon katse haparoi nuorukaisen huuliin, kunnes neitonen tajusi nostaa katseen silmiin.
"Mä... Tää.. Biljardi jäi vähän kesken", nainen mumisi, vaikka tasan tarkkaan tiesi ettei halunnut tilanteesta pois.

"Missä kaikessa sä oot luonnonlahjakkuus?" Alexander kysyi hieman vihjaavasti. Hän ei enää jaksanut välittää siitä, käyttäytyikö sopivan asiakkaan tavalla, sillä Milda veti puoleensa todella paljon, eikä mies voinut enää vastustaa sitä. Hän katseli naista suoraan silmiin ja hipaisi varovasti Mildan käsivartta. Ei Alexanderilla ollut mitään menetettävääkään, joten tuskin pieni hauskanpito ketään haittaisi. Se voisi jäädä heidän välisekseen salaisuudeksi.

"Mitä jos unohdetaa koko biljardi?" Alexander kuiskasi ja tarttui Mildaa hellästi leuasta, jonka jälkeen hän kumartui suutelemaan naista varovasti. Hän tiesi toimivansa väärin ja pahimmassa tapauksessa hän nolaisi itsensä nyt täydellisesti, jos nainen ei haluaisikaan suudella. Mutta Alexanderin oli pakko yrittää, sillä tuskin hän enää tapaisi tätä viehättävää naista.

Neitokainen katseli toisen silmiä hetken aikaa, kunnes kuuli Alexanderin kysymyksen. Milda vilkaisi hivenen hämillään maahan, miettin mitä toiselle vastata, jottai ei sanoisi vahingossa jotain.. Noh, jotain mitä saisi ehkä katua. Mikäli Mildan kanssa flirttailemaan lähti, neitonen tosiaan osasi välillä sanoa takaisin jotain, mitä kiinteistövälittäjän ei kuuluisi asiakkaalleen sanoa. Sama omantunnon ääni alkoi soimata taas kertaalleen, mutta tummaverikkö ei antanut sen häiritä. Eihän tämä enää koskaan välttämättä tapaisi Alexanderia?
"Mhm.. Kaikessa. Ihan kaikessa", mumisi nainen pienen hymyn kera, katsahtaen sitten käsivarteensa johon nuorukainen oli sipaissut. Miten yksi sellainen kosketuskin tuntui niin väärältä mutta oikealta, samaan aikaan.

"Unohdetaan va..-", neitonen nyökkäsi, kunnes tunsi Alexanderin huulet omillaan. Ja jos rehellisiä oltiin, sitähän nainen oli halunnutkin ja toivonut. Tämä vastasi suudelmaan ja sulki silmänsä, antaen samalla toisen kätensä laskeutua miehen vyötärölle. Toinen nojasi biljardipöytään, joka neitosen takana oli. Jos joku nyt tulisi... Äh, miksi kukaan juuri nyt eksyisi sinne? Ei se olisi mahdollista. Jokin ääni Mildan pään sisällä käsi irroittautua ja juoksemaan karkuun, mutta neitonen tosiaan ei tehnyt sitä..

"Sähä voisit näyttää missä kaikessa sä oot luonnonlahjakkuus, ainaki suutelemine sulta onnistuu hyvin", Alexander mumisi naisen huulia vasten ja suuteli häntä lisää. Suudelma tosiaan oli erittäin miellyttävä. Mies kietoi kätensä Mildan ympärille, päätti unohtaa kaiken muun ja nauttia tästä hetkestä.

Suudeltuaan Mildaa jonkin aikaa, Alexander nosti tämän hellästi biljardipöydälle ja siirtyi suutelemaan naisen kaulaa. Hän ei voinut pitää näppejään erossa tästä. Miehelle ei tullut mielenkään, että paikka ei ollut kovin sopiva ja että joku asukas saattaisi tulla paikalle. Toivottavasti kuitenkaan niin ei kävisi, sillä siitä ei ehkä hyvää seuraisi. Eikä tässä nyt mitään kovin pahaa ollut, sillä aikuisiahan he molemmat olivat.

"Mhm, hyvin se näyttää sultakin onnistuvan", mumisi Milda hiljaa ja sulki silmänsä sitten uudelleen, hetkeksi kun tuo oli ne avannutkin. Tämän kumpikin käsi siirtyi näpräilemään Alexanderin niskaa ja siellä olevia hiuksia, samalla kun antautui suudelmaan kokonaan. Hittoon kaikki omantunnon äänet ja muut, jotka soimasivat tummaverikköä siitä ettei tämä olisi alkuunkaan sopivaa. No sopivaa se ei ollut, mutta jos kukaan ei saisi tietää? Tämä jäisi vain hänen ja Alexin välille. Sitä paitsi, jotain hyvääkin oli koitunut. Mies nimittäin sanoi ostavansa kyseisen kämpän, ja juttu oli papereita vaille valmis. Ei sillä ettei tämä tässä ollut nyt hyvää - oli todellakin, mutta se ei ollut oikein.

Hiljainen henkäys lipui Mildan huulilta kun Alexander siirtyi suutelemaan tämän kaulaa. Neitokainen silitteli toisen hiuksia hennosti, samalla kun kallisti päätään jotta toinen saisi hieman enemmän pinta-alaa käyttöönsä. Milda kiepsautti hennosti jalkansa toisen ympärille, nyt kun siinä pöydän päällä sopivasti istui ja mies oli tämän edessä.
"Sä... Tää... Mä en tiedä pitäiskö meidän tehdä näin", mumisi Milda hiljaa ja taivutti hieman kaulaansa. Tuo siveli miehen niskaa sormenpäillään, samalla kun nautti toisen huulista kaulallaan.

Tämä kaikki tuntui niin hyvältä ja oikealta, ettei Alexander pystynyt lopettamaan, vaikka ääni hänen päänsä sisällä käski. "Shh... ei kukaan saa tietää", mies sanoi Mildalle ja siirtyi sitten suutelemaan taas naisen huulia. Hän nosti toisen kätensä naisen reidelle ja toisella hän puolestaan hyväili Mildan hiuksia.

"Sitäpaitsi musta tää on kivempaa ku asuntoesittely ja musta tuntuu et sä kaipaat vähän piristystä työpäivääs", Alexander virnisti ja jatkoi naisen suutelua. Mies itsekin oli hieman piristyksen tarpeessa, sillä hän oli ollut alakuloinen, kun Isabellan syntymästä ja kuolemasta oli kulunut jo vuosi. Lisäksi työkiireiden ja asunnon etsimisen takia ei mies ollut ehtinyt käymään baarissa useaan viikkoon.

Se että kaksikon puuhat olivat oikeasti ikään kuin kiellettyjä, saivat koko jutun tuntumaan vielä entistäkin jännittävämmältä. Neitonen henkäisi hiljaa ja kallisti päätään toiseen suuntaan, samalla kun hiljaa naurahti toisen sanoille.
"Mut mitä jos joku tulee?", neitonen mumisi hiljaa, kunnes tunsi Alexanderin huulet taas omillaan. Milda ei tosiaankaan pannut pahakseen, vaan vastasi suudelmaan enemmänkin kuin mielellään.

"Hmmh.. Sä piristit mun päivää jo ihan pelkällä olemuksellas", nainen saneli hiljaa toisen huulia vasten, samalla kun hymyili hiukan. Tummaverikön toinen käsi eksyi nuorukaisen paidan alle sivelemään tuon paljasta selkää varovasti, jonka vuoksi paita kääriytyi hieman ylemmäs. Ei. Ei. Eivät he näin saisi tehdä. Naisen olisi paras jättää toisen paita ja iho nyt täysin oman onnensa nojaan. Milda tosiaan oli menettänyt viimeisetkin itsehillintänsä rippeet, voi kyllä.

"No sit tulee. Esitetään vaik avioparii joka on muuttamas tänne", Alexander ehdotti ja naurahti huvittuneena sanojensa päätteeksi. Hän ei ollut varma menisikö sellainen väite läpi, mutta mies oli melko varma, ettei kukaan eksyisi paikalle nyt.

"Säki piristät mua tosi paljon", Alexander naurahti kuultuaan Mildan sanat. Naisen kosketus paidan alla tuntui hyvältä ja mies suuteli naista lisää, samalla kun toinen käsi seikkaili yhä hänen hiuksissaan. Toista kättään mies siirsi ylemmäs reittä pitkin ja laski sen lopulta naisen vatsan kohdalle. Voi jos miehen kaverit kuulisivat tästä. Heiltä saattaisi kyllä irrota jos jonkinlaisia vinoiluja, mutta ehkä Alexander pitäisi tämän tapahtuman salaisuutena. Tilanne oli mukavan jännittävä ja kielletty, mikä sai Alexanderin innostumaan entistä enemmän.

"... On sulla ideat", neitosen oli pakko todeta jokseenkin huvittuneena. Aviopari muuttamassa Huvilakujalle, ja nyt testaamassa kuinka biljardipöytä kesti pientä kuhertelua. Kyllä, todella hyvä tekosyy. Ei sellainen voisi mennä läpi koskaan? Tummaverikkö siirsi huulensa varovasti toisen kaulalle, suukotellen sitä aluksi varovasti, kunnes sitten rohkeni hivenen enemmänkin. Toinen käsi siveli edelleen nuorukaisen paljasta selkää ja vatsaa, kun toinen kiertyi paremmin Alexanderin niskan taakse. Hentoinen huokaisu lipui Mildan huulilta Alexin kosketuksen vuoksi - toinen tosiaan tiesi mitä teki.

Pian neitonen palautti huulet toisen omille, samalla kun mieleen iskostui taas se mitä Milda teki. Se.. Äh. Helvetti. Ei näin saanut tehdä asiakkaiden kanssa? Varovasti neitonen työnsi miehen kauemmas ja laskeutui pöydältä, siistien hieman homssuista olemustaan. Toppi oli vinossa ja hiukset vähän miten sattui.
"Mä.. Hei ei me oikeesti voida. Sä oot mun asiakas", sopersi Milda ja otti nopeasti bleiserin itselleen, kiskoen sitä ylleen.
"Kirjotetaan ne paperit nyt vaan, jooko?", hätäili neitonen ehkä hieman hermostuneena, samalla kun asteli ovelle hiuksiaan sukien ponnarille.

"Mul on aina hyvät ideat", Alexander naurahti ja nojasi päätään taaksepäin kun Milda suuteli miehen kaulaa. Hän sujautti kätensä naisen paidan alle ja nautti naisen kosketuksista. Tämä oli niin väärin, mutta silti niin oikein. Pian mies tunsi Mildan huulet omillaan ja suuteli naista kiihkeästi. Voi miten kuuma tapaus tämä kiinteistövälittäjä oli.

Yhtäkkiä Milda oli työntänyt Alexanderin kauemmas. Mies katsoi naista ihmeissään ja oikoi hieman paidanreunaansa, virne huulillaan. "Hei älä nyt, kenenkää ei tarvitse tietää", Alexander naurahti rennosti ja katseli Mildaa biljardipöytään nojaillen. Mies oli unohtanut täysin paikan- ja ajantajun, eikä ollut välillä edes tajunnut, että hän tosiaan oli tämän naisen asiakas ja näiden puuhat olivat sopimattomia. "No kirjotetaan sit jos neiti kerran niin haluaa", Alexander naurahti ja käveli sitten naisen luokse. Hän kietoi kätensä takaapäin Mildan ympäri ja suukotti tuon niskaa, ennen kuin päästi irti. "Mut meil oli iha kivaa vai mitä?" Lund kysyi virnuillen. Jos hän olisi saanut päättää, he olisivat voineet mennä vaikka loppuun asti.

"Joo-o, mut..", nainen mumisi hiuksiaan haroen ja vältteli nuorukaisen katsekontaktia hetken ajan. Ei, se ei vain ollut sopivaa. Asiakkaaseen kajoaminen oli ehkä kamalinta mitä saattoi tehdä - oli siinä sitten kumpikin mukana tai ei. Mildaa hävetti oma käytöksensä, sillä se ei tosiaan ollut ammattimaista. Jos Saara saisi tietää, neitonen tosiaan olisi pulassa. Tosin, miksi saisi? Milda ei aikoisi kertoa kollegalleen mitään.. Ei yhtään mitään.
"Sä tiiät itekin et ei me voida..", mumisi Milda ja kiskoi bleiseriään paremmin ylleen. Tämä hymähti ääneti tuntiessaan vielä kerran miehen huulet niskallaan, sillä se tosiaan tuntui aivan liian hyvältä.
"Mhm", Milda vain hymisi epämääräisesti, vaikka heillä tosiaan oli ollut mukavaa. Sitä oli turha kieltää.

Neitonen asteli hissiin ja painoi neljännen kerroksen nappulaa. Tämä katseli itseään peilistä, posket hieman punoittaen. Hemmetin hemmetti. Alexander piti neitokaista varmasti jonainen lutkana, joka kävi kiinni jokaiseen asiakkaaseensa. Se jos mikä sai entistä enemmän hämilleen. Milda askelsi lopulta ulos hissistä, avasi kerrostalohuoneiston oven ja talsi suorinta tietä keittiöön, missä paperit edelleen olivat.
"Mhm, lukase toi ja laita nimi tohon, mä laitan nimeni tohon.. Sit viel tollanen lappu. Lue se kans, ja nimi siihen. Mä toimitan nää sit eteenpäin ja otan yhteyttä kun saadaan hoidettua asiat", selosti nainen ja ojensi paperit ja kynän. Neitonen tosin laittaisi Saaran hoitamaan nämä kaupat loppuun - Mildaa hävetti liikaa.