maanantai-illan piristys

"No ei kai me sit voida", Alexander myöntyi vaikeasti naurahtaen ja seurasi Mildaa sitten lopulta hissiin. Mies pörrötti ruskeita hiuksiaan ja hymyili samalla itsekseen ajatellessaan äskeistä. Alexander ei unohtaisi tätä varmaan moneen viikkoon, ehkä kuukausiin. Oli se ollut sen verran jännittävä ja hauska tapahtuma. Mies vilkaisi Mildaa nopeasti, mutta käänsi sitten katseensa pois kun hissi tuli oikeaan kerrokseen.

Pian nämä olivatkin jo keittiössä ja Alexander lueskeli Mildan antamia papereita. Miehen katse kuitenkin karkaili vähän väliä naiseen, mutta lopulta hän onnistui allekirjoittamaan paperit. "Siinä", hän sanoi ja ojensi paperit Mildalle, luoden pitkän katseen tuon silmiin. "Hei älä mieti tota äskeistä, ei siin ollu mitään pahaa vaik oliha se vähä sopimatonta", Alexander naurahti ja kielsi itseään haluamasta tätä naista.

Nainen katseli kun Alex kirjoitti paperit sangen nopeasti, jonka jälken neitonen otti ne omaan talteen.
"Ähm, joo..", nyökkäili tummaverikkö ja onnistui vääntämään pienen hymyn huulilleen. Tuo haroi muutamia ponnarista karanneita hiussuortuviaan ja vilkaisi pikaisesti Alexanderin silmiin, jotka yhä edelleen olivat aivan yhtä jumalaiset kuin kymmenen minuuttia sitten. Jestas, mihin sotkuun oli Milda itsensä hankkinut.
"Noni.. Mä tai mun kollega otetaan yhteyttä kun saadaan tää asia eteenpäin", yskäisi Milda ja laittoi sitten paperinsa takaisin pieneen salkun tyyliseen, josa ne kulkivat. Salkku laitettiin olkalaukkuun, jonka neitonen nappasi olalleen.

"Sulla ei taida enää olla kysymyksiä tästä asunnosta, vai..?", nainen sanoi. Tuo saattoi jopa toivoa niin, jotta pääsisi lopulta yksin omaan asuntoonsa kierimään itsesäälissä sen vuoksi, mitä oli tehnyt ja mitä olisi voinut jättää tekemättä.

"Toivottavasti se oot sä, joka ottaa yhteyttä", Alexander sanoi häpeilemättömästi flirttaillen. Hän todella toivoi näkevänsä Mildan vielä, mutta epäili ettei ehkä niin kävisi. No ainakin hän oli yrittänyt parhaansa naisen suhteen, vaikkei mitään seurustelua tämän kanssa halunnutkaan. Mildassa oli silti jotain erilaista kuin muissa naisissa, mikä kiinnosti Alexanderia.

"Eipä oikeestaa. Eiköhä tää oo sit tässä", mies totesi. Hän ei enää kehdannut suudella naista, sillä ajatteli, ettei tuo ehkä tykkäisi siitä. Eikä Alexander viitsinyt loputtomiin ketään anella. "No mut nähään tai jos ei, nii oli iha kivaa", mies virnisti ja kätteli vielä kohteliaasti naista, ennen kuin lähti pois asunnosta.