We're good but don't you feel there's something missing?

Sunnuntai 20. marraskuuta 2011 - klo 18:00 eteenpäin
Jasminin ja Lauran asunto
Jasmin Eskelinen & Juho Rautio

(viestit vanhalta foorumilta!)

Jasmin

Jasmin oli ollut koko päivän menossa; oli hän sitten viettänyt aikaa kavereiden kanssa tai käynyt kaupassa, oli hän koko ajan ollut liikkeessä. Sillä hetkellä hän kuitenkin makasi sohvalla katsoen televisiota, josta sillä hetkellä tuli jotain turhia ohjelmia. Muutenkaan nainen ei ollut sellainen tyyppi, joka tapitti töllöä tai vaihtoehtoisesti istui tietokoneen äärellä, vaan mieluummin teki jotain sellaista, missä täytyi liikkua suhteellisen aktiivisesti.
Vaikka Jasminilla tylsää olikin, oli hänellä sentään jotain, mitä odottaa - leffailta Juhon kanssa. Nainen ei ollenkaan tiennyt, miksi oli alun perin soittanut päivällä Juholle, että tekisikö tuo jotain, mutta kai Jasmin sitten vaan tahtoi viettää tuon kanssa aikaan. Juho tosiaan oli ihminen, jonka kanssa Jasminilla oli melko samanlainen ajattelutapa - vaikka Juho olikin huomattavasti sottaisempi - ja siksi tuon kanssa varmaan saikin aina hyvät naurut. Nytkin Jasminia huvitti - Jasmin oli kutsunut Juhon luokseen sen takia, ettei olisi joutunut menemään Juhon asuntoon. Ihan varmasti Jasmin olisi automaattisesti alkanut siellä siivoamaan!

Jasmin huokaisi syvään kelloa vilkaisten. 'Mä tuun siinä kuuden aikoihin' Juho oli luvannut puhelimessa, mutta mikäköhän oli tämä kuuden aikoihin? Oliko se kenties puoli tuntia ennen tai jälkeen, vai tasan kuudelta? Ehkäpä hänen pitäisi kysäistä asiaa mieheltä itseltään, Jasmin kun ei kuulunut kaikista kärsivällisimpiin ihmisiin. Niinpä nainen hapuili pöydältä kännykkänsä ja etsi Juhon numeron, siihen sitten soittaen.
"Iltoja. Millos sä siis tarkalleen ottaen oot tulossa?" Jasmin aloitti puhelun ilman sen kummempaa kaartelemista, meni suoraan asiaan nousten samalla ylös sohvalta. Minkähän leffan he edes katsoisivat Juhon kanssa? Ei mitään tietoa, joko Juho olisi viisas ja kävisi vuokraamassa jonkun leffan, he lataisivat sellaisen laittomasti netistä tai sitten he katsoisivat jonkun Jasminin omistamista DVD:stä. Vähän tylsää niitä tosin olisi katsoa, Jasmin kun oli nähnyt ne jo moneen otteeseen.

Puhelun lopetettuaan Jasmin meni automaattisesti kylpyhuoneen peilin eteen korjatakseen meikkiään ja hiuksiaan. Nainen yksinkertaisesti tahtoi näyttää hyvältä, vaikkei hän meikittä oloa Juhon kanssa pelännytkään, olihan Juho aikoinaan Jasminin ilman meikkiä nähnyt. Jasmin huokaisi - saisi se Juho tulla ja pian.

**

Juho talsi kohti Huvilakujaa keltainen Alepan muovikassi toisessa kädessään. Hän oli lupautunut viettämään iltaa Jasminin, entisen tyttöystävänsä, kanssa leffan ääressä. Miksi, sitä Juho ei oikeastaan tiennyt itsekään - olihan se vähän hassua viettää leffailtoja entisen tyttöystävän kanssa kahdestaan. Vaikka toisaalta Juho ja Jasmin tulivatkin suhteen päättymisestä huolimatta oikein hyvin toimeen eikä kumpikaan kantanut kaunaa toiselle. Eiväthän he toki olleet eronneetkaan mitenkään negatiivisissä tunnelmissa; itse asiassa nyttemmin Juho ei edes itse ymmärtänyt, miten saattoi päästää Jasminin menemään pelkän armeijan takia. Ehkä armeijan aiheuttama vapaa-ajan puute tuntui vain liian suurelta palalta niihin aikoihin, muutamia vuosia sitten.

Puhelin soi. Juho kaivoi vapaalla kädellään luurin esiin ja vastasi, katsomatta edes näytöllä vilkkuvaa nimeä sen kummemmin. "Mm.. Haloo. Juho", nuori mies vastasi Jasminin alkaessa samantien pälättämään toisessa päässä. Juho vilkuili ympärilleen naisen kysymyksen kuultuaan. "Öö, mä oon kohta siellä. Nähään ihan just, moi", Juhon onnistui sanomaan... Vähän säälittävä vastaus ehkä. Juho katkaisi puhelun ja laittoi kännykän takaisin taskuunsa - kumman malttamaton nainen, hän ajatteli mutta naurahti kuitenkin mielessään. Jasmin oli upea, ei Juho sitä voinut kieltää itseltään. Mutta he olivat jo tahoillaan jatkaneet eteenpäin - kumpikaan ei kyllä seurustellut tällä hetkellä kenenkään kanssa, mutta olivat silti jatkaneet eteenpäin. Jasmin oli enää ystävä Juholle, hyvä ystävä. Ja siitä mies pystyi vain olemaan iloinen.

Vihdoin Juho saapui C-rapun alaovelle, ovi ei ollut vielä mennyt kiinni. Mies tarttui oven kahvaan ja sujahti pian sisälle ulkoilmaa lämpimämpään rappukäytävään. Koska hissiä ei tietenkään voinut jäädä odottamaan, Juho lähti urheasti kapuamaan portaita ylös ennen kuin lopulta päätyi oikean oven taakse. Juho soitti ovikelloa ja jäi odottamaan.

**

Kännykkä kädessään ja syvän huokauksen saattelemana Jasmin istui sohvalleen - miksei se Juho jo voisi vastata? Aikamoisen raivostuttava luonteenpiirre tämä kärsimättömyys oli, nytkin Juho saattoi olla tekemässä vaikka jotain tärkeää eikä sen takia kerennyt puhelimeen. Jasmin ei voinut estää pienen hymyn kipuamista huulilleen muistellessaan hänen ja Juhon suhdetta. Juho oli aina ihan mielettömän rento, tuo ei ottanut stressiä mistään kun Jasmin sen sijaan oli aina potkimassa Juhoa perseelle jotta tuo olisi hänen kanssaan ajoissa jossain. Silti he täydensivät toisiaan juuri sopivasti, Jasmin sai Juhoon energiaa, ja Juho taas sai naisen rauhoittumaan. Nainen huokaisi - kun Juho silloin aikoinaan oli ottanut eron puheeksi, oli Jasmin ollut todella pettynyt. Hän ei oikeastaan vieläkään tiennyt, oliko se eron syy aito ajanpuute vai eikö Juho vaan enää ollut kiinnostunut Jasminista; se oli oikeastaan sellainen selvittämätön asia. Siitä Jasminin oli kuitenkin pakko ollut päästä yli, ja niin hän oli tehnytkin. Tai niin hänestä ainakin tuntui.

Luojan kiitos Jasmin ei jäänyt hiljaiseksi Juhon vastatessa puhelimeen, vaan Juho taisi olla se hämmentyvä osapuoli; Jasmin tosiaan avasi sen sanaisen arkkunsa eikä lopettanut höpöttämistä ihan hetkeen. He olivat joskus Juhon kanssa puhuneet näitä puheluita alituiseen, ja kerrallaan aina vaikka kuinka pitkän ajan. Niitä aikoja Jasmin kyllä kaipasi aina joskus, ei hän sitä voinut kieltääkään. Nainen hätkähti kevyesti Juhon sitten vastatessa todella lyhyesti. Ei Jasmin edes kerennyt vastata takaisin, kun Juho oli jo sulkenut puhelun. Jaa - kai tuo sitten oli jo lähellä tai jotain.
Olkiaan kohauttaen Jasmin seisoi peilin edessä, kohennellen vielä ulkonäköään, ei kyllä tosin tiennyt miksi, oli Juho hänet aiemminkin nähnyt melko räjähtäneenä. No, ei Jasmin voinut mitään ulkonäköpainotteisuudelleen. Tai no, se ulkonäköpainotteisuus päti ihan vain häneen itseensä, muita hän ei tosiaan arvostellut ulkonäön perusteella. Ystävillä sisäinen kauneus oli se tärkein asia. Ovikellon kilahtaessa Jasmin virnisti lähtien kävelemään ovelle päin - siellä oli ihan varmasti Juho.

"No oli jo aikakin", Jasmin naurahti. Mitään perinteisiä 'tuu sisälle', 'otatsä jotain' -lausahduksia nainen ei heittäisi, koska Juho oli ihan varmasti kuullut niitä hänen kämpässään ihan tarpeeksi monta kertaa. Oli kuullut siellä edellisessä opiskelijakämpässä, mutta niin oli myös kuullut tässä nykyisessä asunnossa. Jasmin jäi hetkeksi katselemaan Juhoa vielä hymy huulillaan, kunnes siirtyi miehen tieltä voidakseen päästää tuon sisään. Juho näytti taas kerran hyvältä, eikä Jasmin sitä edes aikonut kieltää. Kyllähän entistä poikaystäväänsä ihan varmasti piti hyvännäköisenä.
"Hei etsä ois sattunut olemaan niin viisas, että oisit käyny vuokraamassa jonkun leffan? Jos et niin sitte joudutaan kattoon joku mun kokoelmista, ja nehän on kaikki romanttisia komedioita.. No okei, ei oo, kyllä sieltä jotain sulleki soveltuvaa löytyy", nainen totesi lähtien sitten itse kävelemään suoraan eteenpäin olohuoneeseen. Hän käveli hetken taaksepäin voidakseen katsoa Juhoa tuon vastatessa, sipaisten samalla muutaman vaalean hiussuortuvan korvansa taakse.

**

Juho seisoskeli rappukäytävässä odotellen Jasminin tulevan avaamaan oven. Alepan kassissa odottivat sipsipussi ja eräs dvd, joka Juholla oli lainassa eräältä ystävältään. Mies ei kuitenkaan ollut ehtinyt vielä katsomaan elokuvaa, joten nyt siihen oli tarjoutunut oiva tilaisuus. Sitä paitsi Jasmin varmasti pitäisi ajatuksesta, että Juho oli älynnyt tuoda mukanaan jonkin filminpätkän. Hmm, olisikohan Juhon pitänyt vielä ostaa jotakin juotavaa - sipsit kun tuppasivat suolaisina ja rasvaisina tekemään syöjänsä janoiseksi. No, Juhon luotto Jasminiin oli kova - naisella olisi varmasti tarjota jotakin, vaikka sitten pelkkää vettä hanasta.

Oven avautuessa sen takaa paljastui sama vaalea nainen, joka kauneudellaan hätkähdytti Juhoa kerta toisensa jälkeen - niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Juho naurahti Jasminin muka-toruvalle "no jo oli aikakin"-huomautukselle ja virnisti vain. "Onks sulla ollu tylsää vai tylsää, kun et näköjään pysy housuissas?" Juho kysyi huvittuneena ja asteli peremmälle ja alkoi riisumaan takkiaan sekä kenkiään. Jasminin asunto oli aina niin siisti, paljon siistimpi kuin hänen omansa. Heidän kahden siivoustavoista ja -ajoista olikin vuosien saatossa revitty monet vitsit. Juho päätti hieman liioitella ja asetteli kenkänsä tasan tarkkaan ja millilleen suoraan muiden kenkien joukkoon sekä ripusti takkinsa henkariin roikkumaan, muistaen tietysti myös suoristaa takkiin mahdollisesti jääneet rypyt. Noin. Nyt vain piti odotella, sanoisiko the Siivoushullu mitään.

"Mä kävin ostamassa vähän sipsiä leffasyömisiks, ja joo, - mulla on leffa. Tosin, yks Saku lainas sen mulle joku pari viikkoa sitten enkä mä oo vieläkään ehtiny kattoo sitä nii kelasin et jos katottais se nyt. Ei oo mikään liian toimintapläjäys, säkin varmaan tykkäät", Juho selitti tullessaan peremmälle ja ojensi sitten Alepan kassia Jasminia kohti.

**

"Miten niin en pysy housuissani? Kattelin kuule justiinsa Ostosruutua iha hiton innostuneena", Jasmin naurahti huvittuneeseen sävyyn. No, siinä Juho oli ollut aivan oikeassa, että Jasmin meinasi kuolla tylsyyteen. Muutenkin hän oli pelännyt yksinäisyyttä viime päivinä, mikä johtui mitä luultavammin Jennasta, Jasminin siskosta, joka nytkin makasi sairaalassa koomassa. Jasmin tiesi, että mikäli olisi yksin, eikä keksisi mitään tekemistä, alkaisi hän ajattelemaan automattisesti Jennaa, ja sitten hän tulisi huonolle päälle. Jasmin oli päättänyt olla kertomatta Jennan tilanteesta kenellekään, ei hän halunnut mitään voivotteluja muilta vaan tulisi mieluiten itse toimeen. Ainoastaan veljensä Jonin kanssa Jasmin aikoi olla haavoittuvainen, muille hän esittäisi kyllä olevansa ihan kunnossa. Edes Juholle Jasmin ei aikonut sanoa asiasta yhtään mitään.

Nainen katsoi, kuinka Juho laittoi kenkänsä oikein siistiin riviin ja ojensi vielä takkiaankin; se sai hänet automaattisesti naurahtamaan. Juho tosiaan oli yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka saivat Jasminin naurahtamaan ihan pienelläkin eleellä tai sanalla, ja se olikin yksi niistä syistä, miksi Jasmin rakasti Juhoa. Blondi oli yrittänyt haudata nuo tunteet jonnekin maanrakoon, mutta välillä hänen täytyi tunnustaa itselleen, että aina välillä Juhoa katsoessaan hänen sydämensä alkoi automaattisesti pamppaamaan vähän lujempaa. Sen Jasmin kuitenkin yritti unohtaa ja keskittyä olennaiseen; he olivat vain läheisiä ystäviä.
"Herranen aika, Juho, nyt sä vasta oot oppinu läksys! Pitäisköhän mun askarrella sulle oikein joku arvomerkki tästä hyvästä?" Jasmin vitsaili. Kyllä hän periaatteessa oli tyytyväinen, että Juho laittoi tavaransa noinkin siististi, vaikkei sitä tietenkään olettanut, ja luonnollisesti tajusi äskeisen olleen vitsi.

"Sut tuntien oot varmaan vaan unohtanu palauttaa sen?" Jasmin naljaili Juholle leikkimielisesti, tarttuen sitten tuon kädessä olevaan pussiin. Luojan kiitos Juho oli tuonut mukanaan jotain leffanaposteltavaa, juotavaa Jasminilta kyllä löytyi, mutta ei hänellä mitään kunnon syötävää kaapeissaan ollut. Nainen asteli keittiöön, kunhan oli ensin napannut pussin Juhon kädestä, alkaen sitten katselemaan sen sisältöä. Sipsipussin Jasmin heitti keittiötasolle, ja DVD:n nappasi käteensä kääntäen sen automaattisesti ympäri lukeakseen kansitekstit. Itse nainen nojasi rennosti keittiötasoon.
"Hei jaa tää on tää! Yks Janne sano että tässä on ihan paskat näyttelijät, mutta jos niin on, sittenpähän saadaan hyvät naurut", hän huudahti kuin suuren oivalluksen saaden. Nainen selvitti hieman kurkkuaan, avaten sitten jääkaappinsa oven.
"Juomavaihtoehdot: siideri, kalja, cokis. Mikä on paras?"

**

"Aijaa, mitäs siellä nyt myytiin ja markkinoitiin? Jotain aromipesää vai?" Juho naljaili takaisin ja riisui samalla harmaan hupparin yltään sen alta paljastuen musta t-paita, - miettien samalla hieman huvittuneena mihin uskaltaisi paidan jättää ettei Jasmin saisi siivousintoilijana hepulia ja vaatisi viemään paidan tyyliin eteisen naulakkoon siististi henkarista roikkumaan. Lopulta Juho laski paidan yhden keittiön tuolin selkänojalle. "Mä luulen että perinteiset kymmenen pistettä ja papukaijan merkki vois riittää.. Ehkä", mies heitti Jasminin "kehuihin", "- tosin aika piilovittuileva sävy noissa kehuissa kyllä oli, et ehkä mä en sit tarvii mitään."

Tällaistahan tämä aina oli. Juhon pitäisikin pyytää Jasmin taas vaihteeksi luokseen, vaikka siivoamaan. Tai toisaalta, pitäisikö miehen joku päivä yllättää Jasmin ja valmistaa tälle illallinen siistissä poikamiesboksissaan. Naisen ilme olisi varmasti näkemisen arvoinen, ja... No, ehkä Juho tekisi niin muistakin syistä kuin vain nähdäkseen kiusallaan Jasminin reaktion asiaan. Mm. Juho uppoutui hetkeksi ajatuksiinsa, kunnes Jasminin kysymys palautti hänet takaisin maan pinnalle.

Nyt oli sunnuntai, kello oli jo pian seitsemän illalla ja Juholla olisi seuraavana aamuna luento yliopistolla. Alkoholi maistuisi, mutta toisaalta limsa olisi parempi vaihtoehto ainakin aamua ajatellen. "Ehkä mä voisin tyytyy siihen kokikseen tänään", mies lopulta vastasi ja käveli keittiöön, alkaen tutkailemaan Jasminin kaappeja tottuneesti. "Missä sulla on kaikki kulhot.." Juho lähinnä ajatteli ääneen kunnes löysi jonkin sortin ison astian ja nappasi sipsipussin käteensä. Juho avasi pussin näppärästi ja kaatoi perunalastuja kulhoon.

**

"Jotain laihdutuslaitteita ne siellä mainosti. Sun kannattais hankkia sellanen", Jasmin virnisti ilkuriseen sävyyn - siis tietenkin vitsaillen. Juhohan oli oikein timmissä kunnossa - mistä nainen piti - eikä tarvinnut mitään laihdutustuotteita, lihavasta tuo nimittäin oli kaukana. Se nyt sattui aina menemään niin, että Jasmin oli melko kova vitsailemaan ulkonäöllisistä asioista niille, jotka olivat hyvässä kunnossa, koska tiesi, että nuo eivät loukkaantuisi. Muutenkin nimenomaan Juholle Jasmin aina heitti herjaavaa kommenttia ties mistä, koska mies ei koskaan ottanut loanheittoja tosissaan - luojan kiitos. Silloin aikoinaan Juho olisi nimittäin varmasti suuttunut Jasminille, mikäli olisi kovin herkästi loukkaantuvaa sorttia, taisi nainen nimittäin joskus humalapäissään kutsua miestä Hiltleriksi pituuden takia.

"Älä sitte vaan ota sitä merkkiä vastaan senki nirsoilija!" Jasmin tokaisi muka loukkaantuneeseen sävyyn keittiön puolella Juholle, katsellen, kun Juho mietti, minne huppariaan laittaisi. Kas vain, Juho tajusi laittaa sen tuolinkarmille - hienoa. Mies oli sen verran läheinen Jasminille, että nainen kyllä kehtasi valittaa tuolle, mikäli paita oli väärässä paikassa. Ei hän kaikille tuntemattomille niin tekisi. Nainen ei vastannut mitään Juhon kokisvalintaan, nosti vaan pullon pöydälle.
"Ne on siellä.. Joo just siellä", nainen meinasi ohjeistaa Juhoa, muttei ehtinyt tehdä sitä loppuun asti miehen kulhot jo löytäessä. Jasmin kaatoi kokista kahteen lasiin, kunnes nappasi DVD:n keittiötasolta kävellen DVD-laitteen ääreen.

"Hemmetti, miksei tää toimi!" Jasmin murisi ääneen, eikä todellakaan hiljaa, vaan manasi melko äänekkäästikin. Nainen ei ollut mikään tekniikan ihmelapsi, ja nyt hänelle tulikin heti ongelmia sähkölaitteen kanssa. Vaikka Jasmin teki mitä, ei se toiminut, vaan television ruutu oli koko ajan ihan musta. Lopulta nainen huokaisi kääntyen Juhon puoleen.
"Juho, sä oot mies, tuu korjaan tää!" Jasmin naurahti sanojensa päätteeksi. Tämä oli niin tuttua, että Jasmin luovutti lähes heti ja sitten pyysi Juhoa korjaamaan tilanteen - mutta kun mies osasi! Ei Jasmin jaksanut joidenkin laitteiden kanssa vängätä.

**

"Aha? Väitätsä et mä oon syöny pari hampparia liikaa et on alkanu kertyy liikaa massaa, tähän.." Juho naureskeli huvittuneena ja taputteli vatsaansa olevinaan kovinkin mietteliään ja huolestuneen näköinen. Juho tosiaan oli timmissä kunnossa ja pitikin kuntoaan säännöllisesti yllä, tarkkaili syömisiäänkin sen verran että liikunta ja syömistavat olivat hyvässä suhteessa toisiinsa. Eikä Juho ottanut itseensä Jasminin vitsailuista, sillä tiesi naisen tosiaankin vain vitsailevan. Heittihän mieskin alinomaan läppää naisen siivousvimmasta ja piilovittuilikin tälle asiasta - viimeksi juuri äskettäin - eikä Jasmin ottanut niistä koskaan itseensä. Heidän välisensä kemiat kohtasivat hyvin eikä kumpikaan pahoittanut toisen mieltä vitsailuilla.

Juho oli juuri tuomassa sipsikulhoa olohuoneen sohvapöydälle, kun Jasmin manaili television edessä. Mies naurahti ja käveli Jasminin luo, nappasi tältä kaukosäätimet ja tarkasteli hetken aikaa tilannetta. Sitten hän kyykistyi dvd-laitteen luo ja mittaili sitäkin hetken aikaa katseellaan, kunnes kokeili televisioon meneviä johtoja. Ahaa! Yksi johto oli hieman löystynyt - melkein irtoamaisillaan. Juho laittoi sen paremmin paikalleen ja käynnisti sitten dvd-laitteen. Levy oli jo sisällä, joten Juho valitsi vain oikean AV-kanavan ja pian näyttöön tupsahti elokuvan aloitusvalikko.

"Neiti on hyvä ja valitsee suomenkieliset tekstit... Jos se nyt ees onnistuis", Juho virnisti Jasminille ja ojensi kaukosäätimen tälle, siirtyen sitten itse sohvalle odottamaan leffan alkamista, - ja alkoi mussuttamaan sipsejä hyvällä ruokahalulla.

**

Jasmin mutisi yhä itsekseen hetken television ääressä ennen Juhon saapumista, mutta siirtyi sitten hieman sivumpaan Juhon alkaessa säätämään jotain kaikkien niiden johtojen kanssa. Ei nainen ymmärtänyt, että mikä virka oli milläkin, hän vaan laittoi ne aina sinne, mihin sopivat. Nyt Jasmin yrittikin katsoa melko tarkasti niitä Juhon tekemisiä, jotta ensi kerralla voisi itse korjata laitteen eikä suinkaan pyytää Juhoa apuun. Sepäs vasta olisikin temppu, nimittäin kutsua joskus Juho luokseen vain laitteita korjaamaan. Ehkä nainen kuitenkin kävi sellaisesta seksikkäästä sähkömiehestä? Jasmin meinasi hajota kuvittelulleen, mutta nousi sitten ylös.

Hetken Jasmin esitti, ettei olisi ottanut Juhon kepeää kenttävittuilua kuuleviin korviinsakaan, vaan nojasi rennosti sohvan käsinojaan jalat koukussa. Ehtipä nainen jopa napata itselleen tyynynkin selkänsä taakse, ennen kuin potkaisi Juhoa tuon sanojen takia jalkaan, ei tietenkään niin paljon, että tuota sattuisi, koska luonnollisesti vitsaili.
"Äläs kuule ala mulle! Laitan tähän kohta piruuttaan jotku venäjä-subit ettet vahingossakaan tajuu mitään", hän uhkaili, tosin huvittuneen virneen paljastaessa oikeat tunteensa. Ei Jasmin varmaan koskaan edes Juholle ollut oikeasti vihainen, hän saattoi aina hetken aikaa esittää, mutta suli sitten lopulta Juhon heittäessä jonkun tyhmän kommentin, mikä sai naisen nauramaan. Jasmin loppujen lopuksi etsi kuitenkin ne suomi-subit, ja elokuva lähti pyörimään.

"Pidät sitte suus kiinni. Sä kommentoit muuten aina jotain epäolennaista", nainen totesi taas vitsaillen. Ihan oikeasti se taisi mennä niin, että Jasmin oli kovempi kuin Juho kommentoimaan jotain turhaa, ei nainen oikeastaan voinut mitään niille kommenteille, ne vain tulivat luonnostaan. Toki hieman tuntemattomampien kanssa Jasmin oli tottunut olemaan hiljaa, mutta ehkä Juho oli jo sen verran tottunut, ettei edes jaksanut välittää.

**

Auts, Juho oli hierovinaan jalkaansa kuin siihen olisi Jasminin potkaisun jäljiltä kovastikin sattunut. Hetken hierottuaan mies heitti Jasminia sohvatyynyllä ja virnisti perään, siitäs sai. Aina potkimassa tai lyömässä, milloinkohan Jasminkin oppi ettei Juho ollut mikään ilmainen nyrkkeilysäkki, jonka saattoi tilata kotiin aina silloin kun ärsytti tai jopa vitutti. No, toisaalta Jasmin oli aika rääpäle potkimaan, vaikka Juhoa olikin pidempi (kolme hiton senttiä!), joten ne potkut tai lyönnit eivät paljoa sattuneet. Juho naureskeli hetken aikaa itsekseen, mutta vakavoitui kun elokuva alkoi pyörimään.

"Osaatsä muka jotain venäjää?" Juho tyrskähti Jasminin heitolle ja nappasi sipsikulhon syliinsä, mättäen perunalastuja suuhunsa. Juho osasi itse vain englantia ja.. ruotsia hieman heikolla menestyksellä. Oli mies lukiossa pari kurssia saksaakin lukenut, mutta sekin oli tosiaan jäänyt niihin pariin kurssiin. Englannilla pärjää kuitenkin niin pitkälle, Juho aina vakuutteli itselleen.

"Ihan ku mä tässä olisin se joka aina kommentoi jotakin ihan epäolennaista. - Ei vittu, onks tässä toikin?" Juho puuskahti huvittuneena nähdessään televisioruudulla jonkun mielestään aika huonon näyttelijän, - okei, Juho ei voinut sietää kyseisen näyttelijän elokuvia. "Joo, mitä paskaa.. "

**

Jasmin naurahti räkäisesti Juhon hieroessa jalkaansa kuin siihen sattuisi kovastikin. Se virne kuitenkin katosi naisen naamalta, kun Juho päätti kostaa heittämällä naista sohvatyynyllä. Voi että, kuinka Jasminin olisi tehnytkään mieli kostaa se Juholle, mutta okei, ehkä se menisi jo vähän liian lapselliseksi - vaikka eihän lapsellisuudessa mitään pahaa ollutkaan. Nainen katsoi Juhoa ilmeettömänä hetken aikaa tuon naureskellessa itsekseen, mutta nainen käänsi sitten itsekin kasvonsa kohti televisioruutua. Tällainen normaali hengailu Juhon kanssa oli outoa, mutta silti nainen piti siitä todella paljon, he kun tulivat todella hyvin toimeen ja olivat melko samanhenkisiä. Heidän samanhenkisyytensä tosiaan rajoittui yhteen asiaan; siivoukseen.

"Totta helvetissä mä osaan venäjää", Jasmin totesi sarkastiseen sävyyn - ei, nainen ei tosiaan osannut venäjää. Tai no, osasi muutaman sanan, kuten kissan ja lausahduksen hyvin. Hän siis voisi periaatteessa mennä huutelemaan Venäjän kaduille jotain 'hyvin, kissa, hyvin' -heittoja, mutta taitaisi jättää sen tekemättä. Naisen kielipäähän mahtui oikeastaan vain englanti; muuta nainen ei ollut jaksanut opiskella. Ei hän ollut edes kiinnostunut kielistä silloin opiskeluaikoinaan, eikä ollut kyllä vieläkään. Toiset kulttuurit olivat kyllä mielenkiintoisia, mutta niiden kielet.. Nääh. Vaan se matkailupuoli kiinnosti.

"Ai että sä et kommentoi mitään epäolennaista?" Jasmin naurahti Juhon heti kommentoidessa jotakin johonkin näyttelijään liittyen. "Sä oot sille vaan kateellinen ku se on niin komee", nainen virnisti katsahtaessaan sitä Juhon ahh-niin-vihaamaa miesnäyttelijää. Sipsikulho kädessään istuvan miehen seuraavat sanat kuullessaan Jasmin nosti kulmiaan epäuskoisena.
"Sä oot kattonu tätä leffaa noin kaks minuuttia ja tää on sun mielestä täyttä paskaa?" Jasmin puuskahti huvittuneeseen sävyyn sitten päätään pudistaen. "Sun pitäis olla leffakriitikko. Kritisoit aina leffoja jos katellaan niitä."

**

"No sithän meidän pitäis lähtee sillä uudella junalla vaikka Pietariin. Vaan kolme ja puol tuntia, vai mitä ne mainostaa.." Juho naureskeli kuultuaan naisen sanat. Todellisuudessa Juholla ei ollut mitään hinkua päästä matkustamaan Venäjälle; maa ei vain kiehtonut miestä sitten ollenkaan. Tai no, olisihan se ehkä siistiä lähteä matkustamaan jollain idän pikajunalla halki Siperian aina Kiinaan asti, mutta siihen se sitten jääkin. Ongelmaan nimeltä raha.

"Sunko mielestä näyttelijät ei oo olennaista leffassa? Voi Jasmin, Jasmin.. Sä et tiiäkään kuinka iso rooli niillä elokuvissa on", mies pudisteli päätään harmittelevan näköisesti ja vilkaisi vieressään istuvaa Jasminia, kunnes kohotti hivenen huvittuneena kulmiaan kuullessaan naisen seuraavan heiton ja heitti puolestansa leikillään takaisin: "Aijaa? Myönnä hei pois vaan et mä hakkaan ton näyttelijän komeudessa ihan kuusnolla. Et voi olla myöntämättä."

Juho nappasi sohvapöydältä tyhjän dvd-kotelon ja tarkisti sen takakannen. Elokuva kestäisi hieman yli kaksi tuntia. Mm, mies mutristi huuliaan ja vilkaisi ympärilleen Jasminin asunnossa ennen kuin käänsi katseensa takaisin televisioruutuun. No, ehkä elokuva muuttuisi vielä kiinnostavammaksi. Toivossa oli hyvä elää.

**

Jasmin pudisti päätään virnistäen huvittuneesti Juhon ehdottaessa, että he lähtisivät Pietariin. Kyseinen maa ei tosiaan olisi mikään mieleinen paikka matkustamista ajatellen - eikö siellä ollut kaikki asiat huonosti? Tai no, tietenkin oli niitä ihmisiä, joilla oli kaikki hyvin, mutta siellä oli liian suuret tuloerot. Nainen kuitenkin säälisi kaikkia niitä katulapsia. Se tosin oli ideakin; turisteilta oli helppo huijata rahaa juuri esimerkiksi lapsien avulla. Niin, Jasmin ainakin menisi lankaan.

"Sanoinko mä ettei ne ole oleellisia? Sä päättelet nyt kyllä ihan omias, Holmes", hän totesi siristäen silmiään muka kovin syyttävään sävyyn. Juhon seuraava kysymys sai Jasminin kohottamaan kulmiaan pari kertaa, mutta vastausta nainen ei Juholle siihen kysymykseen suonut. Jasmin kuitenkin tiesi oikean vastauksen, nimittäin sen, että kyllä Juho oli huomattavasti komeampi. Sitä Jasminilla ei kuitenkaan ollut pokkaa sanoa ääneen tosissaan, koska Juho oli kuitenkin ollut joskus hänen poikaystävänsä, ja kyllä nainen vielä tuota kaipasi aina välillä.

"Voi Juho, älä nyt näytä noin masentuneelta", Jasmin naurahti huomatessaan kuinka surkean oloisena mies katsahti takakantta. "Jos sä et nyt millään kestä tätä leffaa, niin voidaan kattoo jotain toista. Tai sitte saat keksii jotain muuta tekemistä."

**

"Hiljasuus on myöntämisen merkki", Juho virnisti, kun Jasminilta ei näyttänyt irtoavan vastausta komeuskysymykseen. Eihän Juho nyt oikeasti odottanut mitään vastausta, kunhan naljaili tyytyväisenä leikillään. Sitten mies pudisteli päätään Jasminin ehdotukselle, että nämä voisivat esimerkiksi katsoa jonkun toisen elokuvan nyt meneillään olevan sijaan. Kyllä he tämän katsoisivat loppuun.

Viisi minuuttia, kymmenen minuuttia, puoli tuntia, tunti... Aika kului loppujen lopuksi kuin siivillä, sillä elokuva toden totta muuttui edes hieman kiinnostavammaksi mitä pidemmälle se juonessaan pääsi. Juhon täytyi jopa myöntää itselleen, että kyseessähän oli ihan katsottava pätkä, - nauroipa mies pariinkin otteeseen jollekin humoristiselle kohdalle. Pian lopputekstit kuitenkin lähtivät musiikin saattelemana valumaan ruudulle ja Juho nousi hieman, venytteli käsiään makoisasti - parin tunnin istuminen paikoillaan oli saanut lihakset jumiutumaan.

"No, mitä diggasit? Musta se oli sittenki ihan ookoo", Juho kysäisi Jasminilta naurahtaen, käännettyään katseensa paremmin naiseen.

**

Jos Jasminilta kysyttiin, meni elokuvaa katsellessa aika kuin siivillä. Hän oli nähnyt niin monta huonoa elokuvaa lähiaikoina, että tämä oli oikeastaan tervetullutta vaihtelua. Huvittava tapaus tässä oli se, että se Juhon vihaama miesnäyttelijä oli Jasminin mielestä elokuvan parasta antia, minkä nainen ihan varmasti heittäisi johonkin väliin! Loppujen lopuksi hän ei kuitenkaan tehnyt sitä, kun oli oikein keskittynyt elokuvaan ja kaikkiin siihen juonenkäänteisiin. Muutama kohtaus sai Jasminin suoraan sanottuna herkistymään, eikä nainen voinut mitään sille, että elokuvan loputtua hänen silmänsä olivat huomattavasti kostuneet.

"Hyvä, oikein hyvä. Se oli tosi hyvä", Jasmin naurahti. Hän ei tiennyt moneen otteeseen oli toistanut asian, mutta ei hän sille mitään voinut ollessaan vieläkin herkistynyt leffan lopusta. Ei blondi voinut mitään herkistymiselleen, kun yksi tärkeimmistä henkilöistä kuoli! Osittain se tapahtuma toi naiselle mieleen siskonsa Jennan. Jenna makasi vieläkin koomassa, eikä tiedetty, heräisikö tuo enää koskaan henkiin. Sen vuoksi hän taisikin niin herkistyä. Pian nainen vilkaisi Juhoa hätäisesti naurahtaen - Jasmin oli satavarma, että Juho luultavasti naljailisi jotain, koska ei mies kuitenkaan kovin monta kertaa ollut häntä nähnyt herkistyneenä. Jasminin täytyi nyt koota itsensä.

"Niin mitä sä tykkäsit?" Jasmin naurahti. "Tossoli ihanat musiikit. Sä tosin et varmaan tykänny niistä mutta mun mielestä ne oli mahtavat." Jasmin mietti sitten, mitä oikein enää keksisi. Nainen olisi tahtonut nyt vaan paeta paikalta, kun alkoi herkistymään vähän liikaakin. Hänestä oikeastaan tuntui siltä, että kyynelkanavat saattaisivat aueta koska tahansa.

**

Tsiisus, olisiko tässä pitänyt pillittääkin, Juho mietti huomatessaan Jasminin vähän herkistyneen elokuvan lopuksi. Tietenkin hän voisi nyt alkaa kuittailemaan naiselle asiasta, mutta hetken harkittuaan Juho vain repäisi sohvapöydällä olleesta talouspaperirullasta arkini ja ojensi sen virnuillen Jasminille. Sitten Juho nousi paremmin sohvalta, nappasi dvd-soittimen kaukosäätimen käteensä ja avasi sillä levyaseman napatakseen dvd:n koteloon.

"Olihan se ihan jees, ei nyt mikään läpipaska vaikka aluks siltä tuntukin. Ja ne musatkin menetteli. Välillä aika.. mahtipontiset tai jotain, mut ihan kivat. Siin keskivaiheilla oli kyl yks hyvä biisi, vois melkeen ettii sen joskus netistä", Juho selitti paukauttaessaan dvd-kotelon kiinni. No niin. Elokuva oli nyt katsottu ja kellokin näytti jonkin verran, vähän yli kahdeksan, tulossa hyvää vauhtia puoli yhdeksään. Hänellä olisi seuraavana aamuna se hemmetin luentokin kauppakorkealla, Jasminkin olisi varmasti hyvä päästää valmistautumaan seuraavaa koulu- ja työviikkoon rauhassa.

"No, mut, oli kiva nähä taas.. Kai mä nyt lähen ja jätän sut valmistautumaan huomiseen, maanantaihin.." Juho naurahti, vaikka miehen ilme synkkenikin tuon mainitessa sen viikonpäivistä kauheimman. Mikä siinä maanantaissa aina oli niin vastenmielistä. Se sitäpaitsi kului ajallisestikin aina niin kovin hitaasti. Hitaammin kuin muut viikonpäivät. Ei tiistai ollut enää yhtään niin paha kuin maanantai. Kirottu maanantai.

**

Vaikka nainen olikin melko herkkänä, Jasmin ei voinut tehdä muuta kuin pudistaa päätään huvittuneesti Juhon tarjotessa arkkia talouspaperirullasta. Sitä nainen ei kuitenkaan ottanut vastaan, vaan työnsi miehen käden poispäin itsestään virne kasvoillaan. Ei hän nyt sentään niin säälittävä ollut että oikein paperia tarvitsi. Nainen ei edes ollut itkenyt kunnolla! Jos olisi, niin voi luoja, kuinka paljon Jasmin olisikaan itseään hävennyt. Loppujen lopuksi hän kun ei mikään itkupilli ollut.

"No, entä se sun vihaamaas näyttelijä? Onko se vielä yhtä jäätävä?" Jasmin totesi melko heikolla äänellä ja joutuikin rykäisemään saadakseen kurkkuaan puhtaammaksi. Herkistely ei tehnyt hyvää mielelle eikä selvästi kurkullekaan. No okei, mielelle se teki aina välillä hyvää, mutta sitä ei nyt kuulunut ajatella tässä tapauksessa. Naista nyt vaan otti päähän, että oli alun perin edes herkistellyt niin pahasti.

"Joo, aivan", Jasmin totesi Juhon puhuessa lähtemisestä. Olisi se tosiaan ehkä järkevintä, huomenna kun tosiaan oli maanantai ja naisella oli vaikka mitä tehtävää. Maanantai.. Vaikka siinä sanassa vieläkin särähti jokin korvaan, oli nainen jo onnistunut pääsemään siitä pahimmasta ärsytyksestä yli. Olihan blondilla sentään kiva opiskelupaikka, jonne meni mielellään.
"Oli kiva, että kävit. Kai sä nyt tässä lähiaikoina viel haluut mua nähä?" Jasmin virnisti. Nainen ei tosiaan haluaisi olla näkemättä Juhoa.

"En kommentoi", mies virnisti aluksi Jasminin udellessa siitä melko kehnosta näyttelijästä. Olihan tuo osoittautunut ihan hyväksi, melkein jopa siedettäväksi, mutta lopulta Juho päätti kuitata Jasminin kysymyksen olankohautuksella. Tulkitkoon miten tulkitsi.

Juho lähti kävelemään kohti eteistä ja laittoi jo kengät jalkoihinsa. Hän vilkaisi perässä tullutta Jasminia ja naurahti pienesti. Totta kai mies nyt toista halusi jatkossakin tavata, mikä kysymys se nyt oikein oli. Ainakin hassusti muotoiltu... Lähiaikoina.

"Sä puhut niinku mä olisin lähössä johonkin pidemmäkskin aikaa", mies ei voinut olla huomauttamatta hieman huvittuneena, mutta jatkoi sitten takkiaan päälle kiskoen: ".. Mut tietty? Lähiaikoina joo, mut ihan mielelläni myös niiden lähiaikojen jälkeen. Vai oot sä lähössä johonki?"

Jasmin pudisti päätään huvittuneesti Juhon sanoille. Ihan varmasti mies oli siitä näyttelijästä loppua kohden pitänyt, mutta nyt ei vaan voinut tunnustaa sitä. Tyypillinen mies. Aina piti olla niin varmaa jostain asiasta, mutta sitten mielipide muuttui ja kun piti tunnustaa, että mielipide oli muuttunut, niin ei tehty. No, mikäs siinä, kyllä Jasmin tiesi paremmin. Hyvä on, ei tiennyt, mutta aina joskus. Valitettavasti Juho oli kyllä useimmiten oikeassa.

Jasmin seurasi Juhoa eteiseen, koska ei kyllä kehdannut jäädä vain olohuoneeseen istumaan ja päästää miestä lähtemään itsekseen. "No ei, en oo lähtemässä minnekkää", nainen virnisti, hipelöiden sitten hieman kynsiään. "Mä vaan mietin, että onko tää sun mielestä jotenkin outoo. Tää meidän kaveruus", nainen ei katsonut Juhoa ollenkaan, vaan piti katseensa yhä niissä käsissään.

"Ähh, toi oli turha kysymys. Se on ihan tavallista", Jasmin lopulta pudisti päätään. Jostain kumman syystä hän huolehti taas kerran ihan turhista asioista, ja no, kai Jenna siihen vaikutti. Ehkä tämä Juhosta riippuvaisuuskin johtui täysin Jennasta? Ehkä Jasmin vaan kaipasi läheisyyttä? Joo - siitä se johtui.
"Mutta niin, kiva että kävit. Ja kyllä me tosiaan nähdään vielä", Jasmin naurahti.

Juho veti takkinsa ylleen vain osittain, ei sulkenut vetoketjua lainkaan. Hanskat mies nappasi toiseen käteensä ja varmisti vielä, että taskuista löytyivät kännykkä, kotiavaimet sekä lompakko. Lopulta mies kääntyi eteiseen tulleen Jasminin puoleen. "No hyvä, en ois päästänykkään sua mihinkään", hän virnisti leikillään ja jäi hetkeksi katselemaan blondia.

Jasminin seuraava kysymys sai Juhon kohottamaan pienesti kulmiaan. Mitä outoa heidän kaveruudessaan olisi? Hehän olivat eronneet jo aikoja sitten ja päättäneet kuitenkin jäädä kavereiksi. Ihan hyvin järjestely oli ainakin Juhon mielestä toiminut. Eikä Jasminkaan vaikuttanut siltä, että katuisi kavereiksi jäämistä. Lopulta Jasmin kuitenkin kuittasi itse oman kysymyksensä turhaksi, ja hyvä niin. Turha se olikin. Juhosta oli mukavaa olla Jasminin ystävä ja viettää tuon kanssa aikaa. Olihan nainen sentään huippuhyvää seuraa. "Niin olikin. Ihan turha. Ku ei tässä oo mitään outoa."

Ennen kuin Juho kääntyi vielä ovelle päin, hän pörrötti leikillään Jasminin vaaleita hiuksia. Osasi tuo olla aika höpsö välillä ja Juhosta oli hauska härnätä tuota leikkimielisesti. "Ei mitään, sun moka", Juho virnisti ensalkuun, kunnes pudisteli päätänsä. "Ei vaan, kiva kun pyysit. Mustakin oli kiva nähä sua, - ja nähään, nähään. Älä sä siitä huolehdi", mies jatkoi naurahtaen ennen kuin lopulta katosi rappuun ja lähti kohti omaa asuntoaan toiseen rappuun.