You're looking out for me, you've got my back

"No ni, eiku kaikki voimat peliin vaan", Miro virnisti Iinan laittaessa sitä ruokaa. Mies ei kyllä yllättynyt ollenkaan siitä, että nainen kieltäytyi ottamasta apua vastaan, tuo kun ei koskaan sitä halunnut - ei ainakaan Mirolta. Eikö tuo luottanut Miroon, mitä? No ei se siihen liittynyt mitenkään, ei tietenkään.
"Niin mäkin huolestuisin", hän nauroi. "Mä en kyllä vieläkään tajua sitä, että miten sun nuorin voi olla 19. Se on niin.. No melkeen samanikästä." Mies pudisti päätään huvittuneesti. Iina tosin oli tarkka siitä, että minkä ikäisiin kajosi, joten periaatteessa Miro pystyi asian käsittämään. Itse Miro oli vaan niin vapaamielinen seksiin liittyvissä asioissa, ettei paljon jaksanut katsella ikää - vaikka hän ei luonnollisesti sakkolihaan koskisi.

"Mä oon hei ylpee siitä että mä olin vasta 17", Miro katsoi naista vakuuttavana. Kyllä mies oikeastaan olikin siitä ylpeä, koska oli aika kauheaa kuulla kuinka joku oli pannut ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana. Tuolloinhan oli vielä ihan lapsi.
"No voi perkele sä voitit", mies irvisti naisen kertoessa ensimmäisen kertansa olleen 16-vuotiaana. "Kenen kans? Ku teille naisille se on vissiin isompi juttu?" Mies tarkkaili naisen ruoanlaittoa.
"Aika hyvin niille kävi", Miro totesi. Useilla raskauden kokeneilla teinipareilla ei yleensä yhteiselo sujunut kovin pitkään - harmi sinänsä. Lapsilla olisi kuitenkin hyvä olla molemmat vanhemmat.
"Mitä sä tekisit, jos saisit tietää olevas raskaana?" Miro kysyi Iinalta vakavana. Pian sen vakavuuden korvasi railakas nauru: "Jos sä oisit vaikka raskaana mulle."

"Saman ikäsiä? Joo.. Neljä vuotta ikäeroa on melkein sama ikä", Iina tuhahti huvittuneena ja katseli Miron kasvoja hetken aikaa.
"Miks mun pitäis kajota johonkin 17-vuotiaisiin teineihin jotka ois muna pystyssä jo kun tissi vähän vilahtais. Nehän tulee jo parissa sekunnissa - mitä iloo siitä ois mulle?", nainen näpäytti takaisin ja naureskeli hiljaa.
"Mun ikäsiltä - tai pari vuotta vanhemmilta - miehiltä sentään saa hyvää seksiä", totesi Iina ja hämmenteli ajatuksissaan jauhelihakastiketta, maistaen sitä samalla hieman. Mmh, juuri täydellistä. Neitonen vei sen pannunalustan kanssa pöytään, samoin kuin maito- ja vesikannun.
"Mut kai mä sua ymmärrän koska sä oot mies. Ei kai nuorissa naisissa mitään vikaa oo", Iina saneli huvittuneisuutta äänessään.

"Hmh, no hyvä. Mäkin oon ylpee susta rakkaani", tuhahteli Iina huvittuneena ja sammutti virran liedeltä. Spagettien vesi kaatui näpsäkästi lavuaariin ja Iina vei ruuan pöytään.
"Juuson", Iina hymyili hieman. Juuso olikin tämän ensimmäinen poikaystävä, ja kyllä, naisille se oli isompi juttu. Juuso oli onneksi ollut niin ihana ja sanonut aina, ettei halunnut painostaa mihinkään. Siltikin.. Iinan mielestä tuo olisi voinut olla vaikka vuoden vanhempi. Niin tuon suurin osa ystävistäkin oli ollut. Eikä hänen ja Juuson seksissä siis mitään vikaa ollut, mutta silti. No jaa.. Ehkä nainen siis olikin tyytyväinen.
"No en mä sitä pitäis.. Kai. Mul on opinnot pahasti kesken", Iina sanoi mietteliäänä.
"Pah. No jos se ois sun muksu, ni en ainakaan pitäis... ei vaan", nainen sanoi naurahtaen ja pudisti päätään. Olipas ilkeää.
"Mitä sä tekisit? Siis jos kuulisit et sust on tulossa isä?".

"Älä sä ala mun kans väittelemään tästä asiasta", Miro virnisti ilkikurisesti. Mies ei todellakaan pitänyt neljän vuoden ikäeroa mitenkään isona, mutta toiselle se saattoi kyllä olla järkyttävää. Rakkaus ei katso ikää, mutta hyvä on, seksi ehkä katsoi.
"Ei helvetti toi on niin totta!" Vaaleatukkainen nuorukainen alkoi nauraa naisen sanoihin. Mies muisti olleensa itse juuri tuollainen silloin seitsemätoistakesäisenä, mutta nykyään hän kyllä oli muuttunut todella paljon - onneksi. Niin hänen kestävyytensä kuin mielensäkin oli paljon parempi.
"Aivan. Niinhän se menee, että miehille se ei oo niin iso juttu ku hyvää seksiä voi saada nuoremmaltaki. Naisella se on vaikeempaa. Ai että me päästään aina helpommalla", Miro rehvaili, muttei suinkaan tosissaan. Kyllä miehilläkin oli vaikka minkälaisia ongelmia mutta niitä ei otettu esille yhtä vahvasti kuin naisten.

"Kiitos kultsipuppeli", Miro yritti keksiä jonkin mahdollisimman nolon ja idioottimaisen hellyyttelynimen. Ulkopuolisille kaikki se kullaksi kutsuminen ja muu leikkiflirttailu saattoi vaikuttaa aidolta, muttei se tosiaan sellaista ollut,
"Ai juu Juuso, eiks se ollu sun ensimmäinen mies?" Miro tarkisti. "Ootsä tyytyväinen sun ekaan kertaan?" Kerrankin mies kysyi asiaansa ihan vakavana, eikä suinkaan tehnyt asiasta vitsiä.
"Hei älä ny, mieti kuinka komia tai kaunis muksu meille tulis!" Miro virnisti. Ensin Miro hajosi Iinan kysymykselle, kunnes naisen seuraava, asiallinen kysymys sai hänet hiljentymään.
"No siis.. En mä sitä naista yksin jättäis ja sen päätös se olis. Kyllä mä pysyisin maisemissa, mut en mä mitään parisuhdetta sen naisen kans aio rakentaa jos ei kipinöi."

Iina alkoi nauraa Miron alkaessa, ja pian kumpikin hirnui keittiössä.
"No nii-iii! Se on totta!", nainen sai sanottua ja rauhoittui hitusen. Se nyt oikeasti oli niin totta. 17-vuotiaat teinit olivat käveleviä hormonipakkauksia, mitä iloa Iinalle olisi sellaisesta? Mieshän siitä vain hyötyisi, olipa reilua.
"No niimpä niin. Onks tää nyt sit muka reilua vain?", nainen saneli huvittuneena ja laittoi lautaselleen hieman ruokaa.
"... Miehet pääsee helpolla niin monessa asiassa", huokaisi Iina ja pursotti ketsuppia annokseensa. Miesten ei tarvinnut synnyttää.. Kestää ärsyttäviä menkkoja.. Ja voih, kyllä lista olisi loputon.

"Yyyh, ei mitään kultsipuppelia! Toi on niin siirappisin ja ällöin nimitys", Iina pudisteli päätään huvittuneena, vaikka tiesi ettei Miro sitä tosissaan ollut sanonut.
"Joo, oli", sanoi Iina hieman hymyillen. Nykyään sitä pienoista suhdetta muisteltiin hymyllä, mutta silloin eron aikoihin ei. Juuso kun oli löytänyt jonkun toisen itselleen.
"No.. Oikeestaan joo. Jos ei vitunmoista kipua laske mukaan", Iina irvisti olkiaan kohauttaen ja alkoi syödä. Ah, täydellistä ruoka (vaikka itse sanoikin, heh).
"Entä sun?", Iina kysyi. Tuskinpa se nyt Miroa olisi pahemmin sattunut - mutta saattoihan siinä olla jotain muita kommelluksia, mitä oli käynyt?
"Jooo. Meiän kakarasta tulis.. No hmm. Tottakai se peris mun jumalaisen ulkomuodon, ja sit sille tulis sun vittumainen luonne", Iina sanoi naama peruslukemilla, kunnes alkoi nauraa.
"Mmh.. Niin. No, sä tekisit sentään oikein. Et lähtis karkuun, miten tosi moni tekee", vaaleaverikkö sanoi katse Mirossa.

Kun Iinakin vielä ryhtyi mukaan naurunremakkaan, sattui käymään niin että se Miron hohotus vaan jatkui. Jotenkin ne Iinan sanat vaan olivat sujuneet niin oikeaan, ettei niille voinut olla nauramatta, ja vielä kaiken lisäksi mies tiesi millaisia 17-vuotiaat pojanklopit olivat.
"Oi niitä aikoja", mies pyyhkäisi kyyneliä silmäkulmastaan - kyllä, Miro oli nauranut niin paljon että vesi oli oikein valunut silmistä. Hänellä ja Iinalla oli kyllä harvinaisen huonoa mutta silti niin hyvää settiä.
"Niin päästään, mutta te naiset vähättelette meitä - ihan oikeesti. Meillon kauheet paineet ku te oletatte et me ollaan jotain Disney-prinssejä helvetti sentään", Miro virnisti veikeästi. Naiset kyllä odottivat miehiltä ihan liikoja, sen mies oli oppinut naisten kanssa ollessaan. Joku raja siihen haaveiluun pitäisi vetää.

"Onko hanipöö parempi?" Miro veti esiin ilkikurisimman hymyn, minkä vain löysi, ja tökkäisi naista hellästi olkapäähän. Hanipöö oli kyllä ihan oikeasti vielä pahempi kuin kultsipuppeli.
"Mä en kyllä voi sanoo että mua ois sattunu... Paineet oli kyllä kovat", Miro pudisti päätään huvittuneesti. Ei se tietenkään ollut hauskaa, että Iinaa oli sattunut, mutta mies sattui vain tietämään, että miehiä ensimmäinen kerta ei sattunut. Jännitti kyllä ihan pirusti. "No millanen se nyt oli. Se oli aika pikanen sessio mut ihan hyvä sellanen. Sitä naista tais kyllä vaan vituttaa ku tulin niin nopeeta. Eiks ollu kivaa tietää?" Itsepähän Iina oli kysynyt, ja Miro kyllä myös kertoi kysyttäessä.
"Mun vittumaisen luonteen? Sulta se perii taas blondin luonteen!" Miro heitti takaisin ja ihan tahallaan sekoitti neitokaisen hiuskuontaloa. Iina ihan varmasti ärsyyntyisi.
"Nii. On se kusipäistä vaa lähtee."

"Oi niitä aikoja", matki Iina hieman naureskellen ja katseli kun Miro pyyhki naurunkyyneliään. Voi että heitä - no jaa, siitä ystävyyssuhteesta ei riemua puuttunut.
"Joo, nimenomaan. Että voi vaan niitä aikoja kun itse sai kaiken tyydytyksen ja nainen jäi rannalle ruikuttamaan?", Iina suomensa Miron lauseen huvittuneena, vaikka tajusi ettei mies sitä ehkä ihan niin tarkoittanut. Tämä jatkoi sitten syömistään, minkä jälkeen kipaisi jääkaapille hakemaan kurkkua. Nainen pilkkoi pari palaa lautaselleen, sitten vilkaisi Miroon.
"No pitää sitä vähän Disney-prinssi olla, älä nyt.. Vähän ostella kukkia, sytyttää kynttilöitä..", Iina luetteli vinon hymyn kera ja väläytti sitten toiselle virneen. No kyllä vaaleaverikkö ainakin tykkäsi kaikesta sellaisesta.

"EI!", Iina parahti naurunsa seasta.
"Parempi jos sanot Iinaks. Voi sun tulevaa naisystävä -parkaa, jos sä sanot sitä hanipööks..", Iina sanoi vitsaillen.
"... Jos sä suhteeseen aiot koskaan. Mitäs oot tollanen", neitonen sanoi vitsillä ja jatkoi ruokailua. Mmh. Vatsa alkoi hiljalleen täyttyä, mutta siltikin Iina otti vielä hiukan lisää.
"Mmh.. No joo. Miehiä tuskin pahemmin sattuu - mut kyl mä ymmärrän et kovat paineet on", naurahti vaaleahiuksinen hiljaa ja pudisteli päätään hieman.
"No tosi kiva Miro kun otit siis huomioon sen naisenkin?", Iina moitti toista - lähinnä vitsillä tottakai. Jokaisen eka kerta taisi olla melko sähellystä, ainakin niin useat sanoi.
"Okei. Eli ihan hyvä kakara tulee. Vittumainen blondi", tiivisti neitonen ja vilkaisi Miron kasvoihin. Oh, siitä vasta tulisi kakara.
"No on..", myönsi nainen olkiaan kohauttaen ja huokaisi hiljaa.

"Älä apinoi - mä oon alkuperänen ja sä vaan tollanen halpa kopio", Miro murahti hampaidensa välistä, tai ainakin yritti niin, miestä kun vieläkin nauratti ihan liikaa. Miten heillä saattoi olla aina näin hauskaa?
"Siis totahan mä just ajoin takaa! Iina-rakas, miten sä aina pystyt lukemaan mun sanojen oikeen tarkotuksen rivien välistä?" Miro vitsaili. Ei, mies ei tosiaan ollut ajanut tuota asiaa takaa, koska piti kyllä molempien osapuolien nautintoa tärkeänä.
".. Pelastaa nainen valkoisella ratsulla, tuoda kukkia joka toinen päivä, ostaa suklaata", mies jatkoi Iinan aloittamaa listaa. "Ja sitte loppujen lopuks nainen valittaa kuinka mies on lihottanu sen suklaalla." Miro ei kyllä ollut tosissaan, äskeinen oli ihan vain vitsi. Ei hän hameväkeä sentään noin vaikeana pitänyt.

"Mitä sä vihjaat? Mun tuleva nainenhan saa olla vaan ilonen ku kutsun sitä noin söpöillä nimillä.. Mun pitääki keksii noita lisää! Miten ois mussukka?" Miro laittoi oikein käden leukansa alle ja esitti miettivänsä. Iinan seuraavat sanat saivat hänet kuitenkin hiljentymään ja miettimään oikeasti - sen Iina varmasti huomasi. Lähiaikoina Miro oli ihan oikeasti miettinyt, että voisi astua parisuhteeseen, jos löytäisi kivan naisen. Miro oli viikonloppuna tavannut yhden kivan naisen baarissa mutta tuo ei ollut vastannut hänen soittoihinsa. Se oli turhauttavaa.
"Nii, paineet sekä ylä -että alapäässä", Miron oli pakko heittää huono vitsi saadakseen itsensä herätettyä mietteistään.
"Sä oot ilkee. Taas sä oletit että oisin heti joku prinssi Derek, vai mitä niitä kaikkia on, ja tarjoaisin ekalla kerralla parasta seksiä ikinä", Miro vastasi Iinan valituksiin huulia mutristaen.
"Mun monet kaverit on kääntäny selkänsä naiselle, jonka on saanu raskaaks. Mä en oo koskaan kattonu sitä hyvällä", hän totesi vakavana. "Mulla on oikeestaan käyny melkonen tuuri etten oo viel pamauttanu ketään paksuks."

"Nii. Mä oon halpa nainen", Iina totesi pahoittelevaan sävyyn ja naurahti sitten huvittuneena. No ei tääm halpa ainakaan ollut. Iinan tyyliä ei ollut pokata joka viikko baarista seuraa. Kyllä Iina irotusuhteita harrasteli toisinaan, mutta.. Noh, ei todellakaan viikottain. Jos sitä nyt järin paljon mieli teki, oli Iinalla eräs 'ystävä' kenen puoleen kääntyä. Hmh, tai no, niin. Iina oli tutustunut juurikin baarissa erääseen Villeen, ja sen jälkeen nuo olivat nähneet oikeastaan vain seksin merkeissä. Hups.
"Mä oon aika hyvä tuntemaan ihmisiä, tietäisit vain", hymyili vaaleaverinen ja hörppäsi muutamia kulauksia vedestä.
"Joooo! Just noin. Suklaa on tärkeetä. Ja jätski", saneli Iina hymy huulillaan ja vilkaisi ikkunasta ulos. Yh. Liian kylmää ja liian pimeää. Kyllä. Nainen keskittyi ateriansa syömiseen ja lopulta olikin saanut kaiken sisäänsä. Huh - enempää ei menisi.

"Mussukka menee ihan hyvin. Mut pliiiiis, älä sano sille kultsipuppeli tai hanipöö", rukoili Iina ja korjaili astioitaan pois.
"Otatsä vielä?", kyseli nainen nopeasti ja vilkaisi Miroon pieni hymy huulillaan, samalla kun kuunteli toisen selityksiä.
"No voi helvetti Miro sun kanssa..", Iina tuhahti lopulta huvittuneena ja alkoi nauraa. Tosiaan. Paineita vähän siellä sun täällä.
"Tais olla pahemman luokan painetta housuissa sillon h-hetkellä?", Iina kiusasi huvittuneena ja otti vielä lasillisen maitoa.
"Niin oletin. Sori Derek..", Iina huokaisi dramaattisesti ja nyökkäsi toisen sanoille. Oli tosiaan ilkeää jos mies lähti naisen pamahdettua paksuksi.
"Älä sano. Ties vaikka joku oottais sun kakaraa tälläkin hetkellä", varoitteli nainen ja nappasi pari purkkaa suuhunsa sinisestä Jenkkiä -pussista.
"... Ja hei.. Mitäs sä menit hiljaseks kun mä puhuni suhteista? Ettei vaan.. MIRO! Onks sulla joku?!", Iina kiljahti hymy huulillaan ja silmät suurenivat lautasen kokoisiksi.

"No niin tosiaan oot. Kaikille aina jakelet ittees", Miro muka häpesi. Ei, Iina ei ollut todellakaan halpa, vaan oikeastaan hyvin elegantti - ja tätä sanaa ajatellessaan Miro meinasi hajota - sekä arvokas nainen. Iinasta joku sai itselleen vielä hienon naisen, vaikka kyseisestä naisesta nyt tuntuikin siltä, ettei asioista tulisi mitään.
"Joskus sä pelotat mua. Oot ihan varmasti joku meedio", mies kurtisti kulmiaan. Sellainen Iina tuskin oli, mutta Miron oli aina pakko vitsailtava.
"Nonni, musta tulee unelmien poikaystävä. Tai sit oon sellane niin kauan, et lihotan sen naisen", mies naurahti. Miroa ei itseään kyllä haittaisi, vaikka naisystävänsä lihoaisikin, koska hän kuitenkin rakastui ihmiseen mikäli rakastui. Rakastuminen ei ollut miehelle mikään helppo homma.

"Mussukka kuulostaa kyllä aivan hiton jäätävältä", Miro irvisti. Mussukka.. Se kuulosti niin äklömakealta. Vai oliko tuo edes sana?
"En mä ota, kiitosta vaan", mies naurahti, koska oli kyllä jo ihan täynnä. "Hitto nää sun keitokses on hyviä." Miro huomasi, että söi lähes aina IInalla ollessaan. Siitä oli muodostunut jonkinmoinen traditio.
"Ei mulla h-hetkellä enää housuja päällä ollu", Miro alkoi taas nauraa. Miten häntä saattoikin naurattaa näin paljon? Kaipa taustalla oli yliväsymys.
"Älä heitä ees vitsillä. Se ois ihan kauheeta", Miro totesi. Hän ei tosiaan tietäisi, miten kestäisi sen, että joku kantaisi hänen lastaan. Se ei voisi olla mahdollista.
"Voi vitun naiset ku te ootte tollasia vihikoiria", Miro murahti. Iina tosiaan oli ihminen, joka tiesi heti, jos mies salaili jotain. "Tapasin Onnelas sellasen Marin. Se oli enemmänki ku pantava, mutta oon yrittäny soittaa sille tänään kolme kertaa eikä se oo vastannu. Se oli sit siinä."

"Mä tiiän - sori. Pitäs kai rajottaa", Iina sanoi pahoittelevaan sävyyn ja raapi niskaansa mietteliäänä. Tämä huokaisi hiljaa ja kaiveli hetken jääkaappia, etsien sieltä jälkkäriä. No pitihän sellaista saada kun oli 'vieas' kylässä. Ja paskat Miro mikään vieras oli. Enemmänkin veli - paras ystävä. Neitonen oli eilen leiponut suklaakakkua erään ystävänsä kanssa, nuo kun olivat nähneet eräässä LIVin ruokohjelmassa niin täydellisen ohjeen.
"Sori pupu, mä lihotan sua ihan tahallani, mut tää pitää syödä loppuun. Me tehtiin tää Amandan kans eilen", totesi nainen ja otti heille uudet lautaset.
"Jos kieltäydyt tulee turpaan niin ettet oo koskaan saanu", totesi naikkonen vielä lauseensa loppuun ja vei kakunjämän pöytään. Ah, niin täydellistä. Aina mahtui hieman kakkua vatsaan.
"No varmasti tulee. Mä oon iiihan varma", hymyili Iina ja sipaisi pari hiussuortuvaa pois kasvoiltaan. Nainen taiteili lautaselleen hiukan suklaakakkua ja alkoi sitten pistää sitä poskeensa.

"Mussukka on parempi ku sun hanipööt. Älä väitä vastaan", huokaisi Iina huvittuneisuutta äänessään ja otti vettä hieman. Hittolainen että kakku osasi olla makeaa - mutta sehän niiden tarkoitus olikin, tottakai.
"Ai niin joo, tottakai. Must tuntuu et mä en haluu tietää tarkemmin sun h-hetkistäs ekakerralta..", Iina sanoi naureskellen ja nyrpisti nenäänsä.
"Sut tuntien koht ois tullu seloste tapahtuma tapahtumalta..", nainen jatkoi ja näytti nopeasti kieltä nuorukaiselle.
"No joo, uskon. Ois se aika shokki varmasti. Mut hei, onneks niin ei oo", totesi vaaleaverikkö ja taiteili kakkupalan lusikan avulla suuhunsa, samalla kun kohotti kulmiaan. Mari? Kukas tämä oli? Sama se, siitähän oli taiteiltava Mirolle nyt vaimoke!
"Mä tiesin! Voi helvetti, mä niin tiesin! Miro!", Iina hihkui innoissaan. Tottakai naiset tykkäsivät kun kuulivat että ystävällä saattoi pyyhkiä hyvin seurustelurintamalla - vaikka ei tämä Mari ja Miro nyt edes seurustelleet.
"No.. Entä jos tää Mari joka on enemmänkin kun pantava, ei vaan oo huomannut että puhelin on soinut? Tai jotain?", spekuloi Iina, härnäten tottakai hieman Miroa siitä miten tuo oli Marista puhunut. Tyypillinen mies!

"Niin pitäis, varsinkin, kun et koskaan mulle jaa", Miro vitsaili. Vaikka Iina olikin todella viehättävä nainen, ei miehellä ollut mitään seksuaalisia intressejä tuota kohtaan, koska Iina oli.. No, Iina, hänen paras ystävänsä ja yksi läheisimmistä ihmistä hänen elämästään. Mirolle läheisimpia ihmisiä olivatkin Iina ja Aurora, koska perheelleen mies oli heittänyt hyvästit jo aikoja sitten.
"Ei haittaa, kyllä mulle kelpaa! Mä tarvisinki vähä lihaa luiden päälle ku oon tällane luuviulu, näätsä?" Miro taputti mahaansa. Ei, mies ei ollut mikään luuviulu vaan juuri sopivan kokoinen kokoisekseen. "Hetkinen - kuka Amanda? Oliks se se brunette jota mä kuksin sillo kerran niiden bileiden jälkeen?" Lopulta Miro taas hajosi - tämän Iina varmasti halusi tietää.
"Miks mä kuulen sarkasmia sun äänessä?" Miro kurtisti kulmiaan epäilevänä. Ei siinä äänessä oikeasti mitään sarkastista ollut, mutta mies nyt taas kerran vitsaili. Ei hän osannut puhua seurustelemisesta, ja varmaan Iinallekin olisi outoa puhua Mirosta jonkun miesystävänä, hänelle kun sitoutuminen oli vaikeaa.

"Makuasioista ei voi kiistellä", Miro osoitti taas kerran aikuisuuttaan näyttämällä kieltä Iinalle. Tuo sanonta oli kätevä siitä, että se sopi tilanteeseen kuin tilanteeseen. Niin se sopi tähänkin.
"Mä just meinasin alkaa selittään hei! Kuitenki oisit halunnu kuulla", mies nyrpisti nenäänsä ja käänsi katseensa hetkeksi pois muka loukkaantuneena. Kyllä, Miro olisi alkanut selittää yksityiskohtia ihan piruuttaan.
"Wow, rauhotu Iina", mies nosti kätensä ylös alistumisen merkiksi kun nainen suurin piirtein hyppi ilosta miehen ottaessa puheeksi Marin.
"Mari enemmänkuinpantava... Mikähän sen sukunimi on? En ees tiiä", Miro naurahti huvittuneesti Iinan käyttäessä miehen ilmaisua hyväkseen. "Mä soitin sille kolme kertaa eri aikoihin - sitä ei siis vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Mä en kyllä siltikään haluis vielä luovuttaa.. Oonko mä säälittävä? Oon", mies vastasi itselleen.
"Mua ei ilmeisesti oo vaa tarkotettu seurustelemaan. Maailma on mua vastaan."

"Ei helmiä sioille", Iina tyytyi huokaisemaan rennon hymyn kera, kunnes purskahti nauruun. Ei tämä osannut kuvitella enää heitä kahta niissä puuhissa. Se oli ollut se yksi kerta ja siinä kaikki. Ei siellä etteikö naikkonen olisi tykännyt, ei ei. Oli Miro ollut sangen hyvä, mutta nyt tuo oli ystävä - ja vain ystävä.
"Joo. Luut paistaa ihan selkeesti", Iina kauhisteli ja avasi suunsa lautasen kokoiseksi 'ihmettelemään' toisen ulkomuotoa. Ei vaan. Toinen oli oikein hyvä tuollaisenaan, ei yhtään mikään luuviulu. Ja hyvä niin.
"Mirooooo... Mitä vittua? Amandaa?", naureskeli neitonen päätään pudistellen. No jaa, ei se ihme ollut. Amanda oli erittäin kaunis, siro punertavahiuksinen kaksikyppinen nainen. Kelpasi varmasti Mirolle.
"Sä kuulet omias, kultaseni..", saneli Iina toiselle naurun säestämä ja leikkasi uuden palan kakusta. Miro saisi luvan ottaa myös lisää, nainen ei enää halunnut alkaa säilöä sitä jääkaapissa. Vei aivan turhaa tilaa, pyh.

"Tottakai. Mä olisin niiiiin vaatinut kuulla kuinka sänky sai kyytiä.. Not", Iina sanoi päätään pudistellen ja purskahti hiljaiseen nauruun. Nainen kaatoi lasikannusta lisää vettä omaan lasiinsa ja hörppi sitä sitten muutamin kulauksin.
"No otat selvää jotenkin! Eti se facebookista? Tai no.. Mareja on aika monta", naurahti Iina vaisuna ja kohautti olkiaan. Jotenkin se pitäisi nyt selvittää.
"Mhmm. No entä jos se haluu olla vähän 'vaikeesti tavoteltava'.. Älä nyt luovuta vielä! Et todellakaan. Jos se vaikutti kivalta, ni sä kyllä saat sen itselles", vakuutteli naikkonen.

"Oo hiljaa senki emakko", Miro naurahti. Hepä olivat nyt jaelleet sanontoja oikeinkin paljon tämän illan aikana, mutta hei, jos ne sopivat aiheeseen, niin mikäs siinä sitten. Ei miehellä sanontoja vastaan ollut mitään. Ne olivat oikeastaan harvinaisen käteviä tietyissä tilanteissa.
"Se on sun syytäs et oon näin laiha. Sä et syötä mua tarpeeks", mies mutristi huuliaan. "Ja ei syötä Aukkukaan - ja se on vielä mun kämppis! Ootte paskimmat parhaat kaverit ikinä!" Miro oikein huudahti muka vihaisena, ja joku saattaisi sen uskoakin, mutta ei luojan kiitos Iina. Mies nyt vaan osasi eläytyä.
"No Amandaa, Amandaa. Mitä vikaa? Olit vielä hei niissä samoissa bileissä sillon!" Miro kurtisti kulmiaan, mutta naurahti sitten. Kyseinen nainen oli kyllä ollut todella viehättävä pakkaus, ja sitten illan myötä heidän välinsä olivat lähentyneet ja lopulta he olivat ajautuneet sänkyyn. Perustarina.
"Okei, nyt mun ei enää tarvi valittaa ettet ruoki mua. Kakkua pöytään vaan", mies virnisti. Kyllä Miro söi silloin kun tarjottiin, ei hän mikään nirso ollut vaan söi aina ihan mielellään.

"Se nainen siinä sai kyytiä eikä sänky. Luuleks sä et mun eka kerta oli sängyn kans?" Miro kuulosti taas vihaiselta, kunnes sitten hajosi mielikuvalleen hänestä ja sängystä. Ei hyvä luoja.
"Niin että etippä siinä sitten Facebookista. Taitaa jäädä tekemättä", mies pyöräytti silmiään. Oli niin turhauttavaa, että Mari ei ollut vastannut, koska Miro oli kerrankin oikeasti kiinnostunut.
"Epäilen. Se karkas kerran multa sen illan aikana, ku menin sanomaan vähä liian suoraan asioita ku luin sen eleet väärin.. Mutta sitte lopuks meilloli jo läheiset tunteet, ja me suudeltiin. Ja mä tunsin kipinöitä. Vittu kipinöitä! - Ei jeesus mä kuulostan ihan naiselta."

"Nyt oli paha..", Iina sanoi muka loukkaantuneena ja väläytti lopuksi hymyn. Tuo kaapi lautasensa sitten tyhjäksi ja vei sen tiskialtaaseen. Siitä ne sitten myöhemmin siirrettäisiin tiskikoneen puolelle. Onneksi sellainenkin fiksu keksintö oli keksitty.
"Joo, en niin. Mä en koskaan syötä sua. Raukka näät nälkää.. Ja Aukkukaan ei varmasti joo", Iina päivitteli muka kauhistuneena ja pyöräytti silmiään. No, nyt ainakin toinen saisi lihaal uiden ympärille. Kakussa ei oltu rasvaa säästelty, hell no.
"Aaaa, nii joo olinki. Nii siis ei siinä mitään vikaa, ehei. Amandahan on tosi nätti", naurahti neitonen hiljaa ja nojaili keittiön työtasoja vasten mietteliäänä. Amanda tosin oli viikko sitten alkanut virallisesti seurustella.

"Joo. Luulin. Mun ainakin oli", Iina sanoi ja alkoi nauraa mielikuvalle. Voi helvetti. Tämä haroi hiuksiaan hitusen väsyneenä ja pudisteli päätään. Kaksikon huumori oli aina niin sairasta ja tyhmää, mutta kummasti se nauratti heitä. Oi voi.
"No voi vittu.. Mitä sä sanoit sille? 'Mä täs vähä mietin kiinnostaisko jos mentäs meille vähän panee'?, vai mitä sä sanoit?", Iina ähkäisi huvittuneena. Silloin karkaisi nainen jos toinenkin.
"OHO, kipinöitä. Herranjumala. No mut hei, kyl toi tosta..", Iina pohti virne huulillaan.

"Anteeks kulta, ei mun pitäny loukata sua", Miro pahoitteli ja tarttui naista oikein kädestäkin, kunnes lopulta vaan naurahti. Iinan esimerkkiä seuraten vei nuorukainenkin lautasensa tiskipöydälle.
"No ette tosiaan. Mun pitää toimii roskisdyykkarina. Kohta meen varmaan Hakaniemeen spurguks", mies nyyhkytti hetken, kunnes vaan virnisti. Huono vitsi tuo oli siinä mielessä, että jotkut ihan oikeasti joutuivat dyykkaamaan roskiksia tai olemaan spurguja, mutta ei mies muutakaan hyvää heittoa keksinyt.
"No ni. Kuitenki oot vaan mustasukkanen... Ei sun tarvi olla kulta", Miro vinkkasi silmää Iinalle. Vitsi mikä vitsi.

"Sillä tais olla aika seksikkäät sääret", Miro ei voinut mitään sille, että purskahti nauramaan. Sängyllähän oli jalat, eli periaatteessa sääret. Miten näin sairaat ja pervot vitsit pystyivät olemaan näin hyviä? Voi elämä kevät. Iinan seuraavat sanat vain lisäsivät Miron naurunpuuskaa.
"No suurin piirtein jotain tollasta, mutta mä olin hei jurrissa ja luin sen eleet väärin. Näinkin voi käydä", hän kohautti olkiaan. "Niitäpä niitä - ja toivotaan", Miro irvisti. Hän ei tosiaan halunnut vaan jäädä nuolemaan näppejään tässä asiassa.

"Mutta nyt, kun oot ruokkinu mut eikä mua enää kiinnosta puhuu sulle ni lähen. No ei vais. Tosin lähtee mun pitää ihan oikeesti ku on töitä ja haluun ottaa lepii enne sitä. Moikka kulta!" Miro virnisti ilkikurisesti, kääntyen sitten kannoillaan ja katosi ulos ovesta. Hitto kun työt oli keksitty.