Miehet on sikoja, mut joku meissä kiehtoo.

( julle teretulemast !
otsikko iki-ihanaa timoa pientä huijausta JA jos aloituksessa on jotain josta ei saa mitään ideaa tai inspistä niin anna palaa yksäröiden :'D )

Messissä: Mikael Vuori & Aada Korhonen
Tapahtuma-aika: lauantai 7.4.2012 noin kello 17:00 eteenpäin
Paikka: Kellaria / Huvilakujan taloaluetta


Mikaelin korvilla oli nappikuulokkeet. Mies oli totaalisen hukkunut musiikin lumoihin Kuulokkeista kuului vaimeasti Pet Shop Boysien Rent ja miehen kasvoilla oli keskittynyt ilme tuon äheltäessä maastopyöräänsä pois häkkivaraston perukoilta. Hänellä oli selvästi aivan liikaa tavaraa. Tosin häkkivarastossa oli kahden ihmisen elämä kasattuna pahvilaatikoihin, joten tila kävi hieman ahtaaksi. Saisikohan talosta vuokrattua toisen varaston, jos anelisi polvillaan. Tilanpuute alkoi olla kovin ikävä.
Monen älähdyksen ja ähinän ja puhinan jälkeen Mikael viimein sai kiskottua pyörän ulos varaston perukoilta, taluttaen maastounelmansa nojaamaan käytävän seinään pitkän raskaan huokauksen saattelemana.

Mies oli pukenut yllensä vain mustat verkkarit, valkoisen hihattoman t-paidan ja jaloissa oli tennarit, lyhyt tukka sojotti miltei jokaiseen ilmansuuntaan. Kieltämättä hän oli ennakoinut tilanteen hyvin, sillä varaston kimpussa äheltäminen kävi kunnon päälle ja vössöttäessä alkoi tulla kuuma, joten kevyemmät vaatteet olivat enemmän, kuin tarpeen. Mikael käänsi musiikkiä kovemmalle, jammaillen yksinään kellarin käytävällä.
Tuo nautti suunnattomasti siitä ajatuksesta, että kaiken sen huhkimisen, 'kevätsiivoamisen' eli toisinsanoen sähläämisen jälkeen hän saisi mennä saunan lauteille. Saunavuoro oli varattu hänen nimiinsä sille illalle yhdeksästä kymmeneen ja se tuntui hyvältä. Ehkä parasta ajatuksessa oli se, että seuraavana päivänä ei olisi töitä ja myös maanantai tulisi olemaan vapaana. Elämän suuria irtiottoja. Ihan jopa nauratti ajatella, että hän oli todella repinyt ja kiskonut itsellensä maanantain vapaaksi tuntematta suurempaa omantunnon kolkutusta, kun tulisi jättämään yhdeksi päiväksi harjoittelijansa oman onnen nojaan. Mutta toisaalta, jokaisen oli pärjättävä itsekseen.

Pyörän pumppua sormissaan pyöritellen Mikael kumartui renkaiden äärelle, mieleen palaten kämppis, jonka kanssa hän jakoi asuntonsa. Tai kutsuiko sitä nyt oikeastaan hänen asunnokseen. Siinä se oli Kiiran asunto, kuin myös hänenkin. Vain nimi papereissa erotti omistajuuden, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Toisinaan teki tiukkaa jakaa asunto naisen kanssa. Mikaelilla kun saattoi toisinaan olla hivenen tukalat aamut uljaan miehisyyden huomioon ottaen niin asiaa ei koskaan tietysti helpottanut se, että heti ensimmäisenä aamulla törmäsi upeaan naiseen.
Jos tarkemmin ajatteli - ja sitä Mikael teki erittäin usein - hän todella janosi sitä vakiintumisen tunnetta. Juoksemisen naisen luota toisen naisen luo alkoi pidemmän päälle olla väsyttävää (vaikka eipä toisinaan muutamassa pikaisessa mitään vikaakaan ollut) ja mies todella kaipasi sitä, että elämässä olisi se yksi ja tietty, jonka vieressä nysvötellä.