If I never see your face again...

Perjantai 9.3.2012 klo. 14.45
Sokos Hotel Vaakuna, respa
Siiri Särkilahti & Jesse Haapanen

Aamu oli alkanut tyypillisesti sillä, että Siiri oli herännyt kuuden aikaan siihen, kun Vilma oli tullut pomppimaan hänen sänkyynsä. Tyttö osasi olla kyllä hyvin vaativaa sorttia jos niin halusi. Toisinaan tämä kömpi yölläkin hänen viereensä. Siiriä se ei haitannut, sillä hänen sänkynsä oli hieman leveämpi, joten siinä mahtui hyvin nukkumaan viisivuotiaan kanssa. Normaalien aamutoimien jälkeen kaksikko oli lähtenyt kohti päiväkotia ja töitä. Siirillä ei ollut autoa – mikä toisinaan hieman hankaloitti asioita – mutta julkinen liikenne kulki onneksi hyvin kaikkialle. Niinpä he olivat suunnanneet ulos aurinkoiseen aamuun ja suoraan bussipysäkille.

Matka tarhalle oli kestänyt jotakuinkin vartin ja Siiri jättikin Vilman sitten kavereidensa seuraan. Tarhalta hotellille ei onneksi ollut kovinkaan pitkä matka ja Siiri usein käveli sen kuluttaakseen aikaansa. Hotellille päästyään Siiri meni työntekijöiden tiloihin ja vaihtoi yllensä työasun. Päivä vietettäisiin tällä kertaa respassa – toisinaan hän oli taas baarihommissa ja toisinaan konferenssihommissa. Pääosin hän kuitenkin vietti aikansa vastaanottotiskillä. Kielipäästä oli hyötyä – englanti ja ruotsi sujuivat mallikkaasti ja saksa sujui sen verran, että hän tarpeen tullen kykeni kyllä palvelemaan silläkin kielellä.

Päivä oli edennyt niinkin pitkälle, että Siirin työpäivä oli melkein lopuillaan ja hän lajitteli äsken palvelemansa asiakkaan varauspapereita mappeihin tiskin alla. Sen jälkeen hän nousi tiskin takaa pystyyn ja tarkasti vielä tietokoneelta tarkat tiedot. Hän huomasi sivusilmästään kuinka joku käveli hänen tiskiään kohti. Hän sulki äskeisen asiakkaan välilehden tarkistettuaan tiedot ja käänsi sitten katseensa hänen tiskinsä eteen tulleeseen henkilöön. Siinä vaiheessa Siiri olisi toivonut, että se olisi jäänyt tekemättä ja hän olisi vain pysynyt alhaalla näkymättömissä. Tiskillä seisoi nimittäin porukka ihmisiä, joista yksi oli harvinaisen tuttu Siirille. Jesse. Siiri ei ollut kuullut tästä sitten sen jälkeen kun tämä oli käytännössä katsoen kadonnut jäljittämättömiin – ei sillä, Siiri ei itsekään halunnut pitää tähän yhteyttä. Hän pakotti huulillensa hieman väkinäisen hymyn.
”Kuinka voin auttaa?” Siiri kysyi sitten.

Se perjantai oli pitänyt Jessen kiireisenä, sillä Haapaset olivat saaneet vieraita ulkomailta asti. Muutama saksalainen liikemies oli kiinnostunut yhteistyöstä Haapanen OY:n kanssa ja tullut neuvottelemaan Jessen, sekä hänen isänsä kanssa Suomeen. Koska isä toipui vakavasta sydänkohtauksesta, oli firma pääosin Jessen vastuulla ja siksi hän sai tehtäväkseen ulkomaalaisten vastaanottamisen ja tutustuttamisen Helsinkiin. Tänään mies oli aamulla aikaisin hakenut vieraat lentokentältä ja vienyt heidät ensin Espooseen tapaamaan isäänsä. Jessen äiti oli tarjonnut vieraille ruokaa ja tämän jälkeen olikin vuorossa hotelliin majoittuminen. Jesse oli lähtenyt kuskaamaan vieraita hotellille päin ja parhaimmaksi hotelliksi hän oli valinnut Sokos Hotel Vaakunan. Mies pysäköi Chryslerinsä hotellin parkkipaikalle ja nousi sitten autosta vieraidensa kanssa.

"This hotel is very good and I`m sure that you will like it", Jesse puheli vieraille melko kohtuullisella englannilla. Vieraat nyökkäilivät miehelle ja pian he olivatkin sisällä. Jesse päätti varata vieraille huoneen, koska suomen kielellä se tapahtuisi nopeammin. Kun porukka saapui sisälle hienoon hotelliin, suuntasi Jesse edeltä tiskille päin. Samassa mies kuitenkin jähmettyi, eikä voinut uskoa silmiään. Tiskin takana seisoi Siiri - nainen, jota Jesse oli joskus rakastanut eniten maailmassa ja jonka kanssa hän oli eronnut, kun tämä oli tullut raskaaksi. Mies oli ollut aivan varma, ettei törmäisi Siiriin enää ikinä, vaikka olikin usein miettinyt tätä eron jälkeen. Kun mies oli lopulta kuullut Viiviltä, että Siiri oli saanut Vilma-nimisen tytön, oli mies tullut hieman katumapäälle ja miettinyt monesti, että voisi mennä tapaamaan Vilmaa. Hän ei kuitenkaan uskaltanut, sillä epäili ettei Siiri suostuisi. Lisäksi Jesse ei ollut mitään parhainta isätyyppiä, eikä Vilmakaan ollut enää mikään vauva. Turha tytön päätä olisi sekoittaa ilmestymällä tämän elämään.

Mies tuijotti Siiriä hetken lähes suu auki, kunnes tajusi, että nainen oli esittänyt tälle kysymyksen. "Mä haluaisin varata pari hienoo sviittiä", Jesse vastasi ja yritti peitellä hämmennystään saksalaisilta vierailtaan. Onneksi nämä olivat kuitenkin keskittyneet juttelemaan saksaksi keskenään. Ainoa kenet Jesse kuitenkin huomasi, oli Siiri. Hänen päänsä oli täynnä kysymyksiä. Kuinka Vilma voi? Mitä Siirille nyt kuului? Oliko tämä varattu? Mutta mies ei uskaltanut kysyä mitään.

Siiri ei oikeastaan tiennyt miten olisi reagoinut – hän oli miettinyt olisiko vain esittänyt ettei tuntenut Jesseä laisinkaan. Olihan siitäkin nyt aikaa jo yli viisi vuotta. Tuskinpa kukaan muuttuisi siinä ajassa vielä aivan tuntemattomaksi – tai olihan se mahdollista, jos oli sattunut käymään jonkun kirurgin veitsen alla. Siiri ei kuitenkaan valitettavasti voinut ignoorata Jesseä enää – eikä niin ollen sälyttää viereiselle tiskillekään, sillä Katariinalla oli parhaillaan asiakas. Siiri huokaisi ajatuksissaan, sillä hän ei halunnut tehdä sitä ääneen – tai lähinnä näyttää ettei tilanne kiehtonut häntä kovinkaan paljon. Siiri ehti miettiä pienen hetken mitä ihmettä Jesse teki Helsingissä – tai no, juurikin hänen hotellissaan, mutta huomasi lopulta miehen takana seisovat muukalaiset, jotka todennäköisesti olivat syy Jessen paikallaoloon. Ei tainnut auttaa muu kuin purra hammasta.

Siiri ryhtyi etsimään koneelta tietoja vapaista sviiteistä Jessen halutessa varata pari. Suitet olivatkin melko tyhjillään sillä hetkellä, joten valinnanvaraa löytyi.
”Haluatteko yhden vai kahden makuuhuoneen suiten?” Siiri tiedusteli. ”Yhden makuuhuoneen suite maksaa 292 euroa per vuorokausi ja kahden makuuhuoneen suite 350 euroa per vuorokausi.”
Siiri yritti parhaansa mukaan vältellä katsomasta suoraan Jesseen ja sen sijaan yritti näyttää siltä, että teki kokoajan jotakin koneella. Hän ehti jo miettiä, miten Jessellä oli varaa maksaa suiteista, mutta muisti sitten, että tämän perhehän oli aivan hiton rikas. Ja Jesse sai varmaan vieläkin tehdä perheensä rahoilla mitä huvitti.

Luojan kiitos Jesse ei ollut sentään onnistunut yllättämään häntä Vilman kanssa. Siiri ei ollut kertonut Jessestä Vilmalle paljonkaan, sillä mitä tämä olisi sanonut – totuus ei olisi tullut kyseeseenkään. Siiri pelkäsi muutoinkin, että Vilma syyttäisi vielä vanhempana itseään siitä, että Jesse oli lähtenyt, jos hän olisi kertonut totuuden. Isäkysymyksiltä ei ollut kuitenkaan täysin vältytty – siinä kohtaa kun muilla lapsilla oli kaksi vanhempaa ja Vilmalla vain yksi, oli tämä ryhtynyt kyselemään isästään. Ainoa mitä Siiri oli keksinyt siinä tilanteessa, oli sanoa Vilmalle, että tämän isä oli Siirin kanssa hyvin vähän aikaa ja ettei Siiri itsekään tiennyt hänestä paljoa – mikä oli tietekin vale. Mutta parempi kai niin.

Jesse katseli Siiriä ajatuksissaan. Miten nainen onnistui kaikkien vuosien jälkeen sekoittamaan vieläkin Jessen pään? Siiri oli yhtä kaunis, ellei jopa kauniimpi. Mies ihmetteli, miten nainen ei näyttänyt hätkähtävänkään näiden jälleennäkemistä. Sen sijaan hän vain työskenteli luonnollisesti. Miehen mieleen juolahti ajatus, että ehkäpä Siiri oli löytänytkin jonkun uuden, joka haluaisi olla isä Vilmalle. Se ajatus ei miellyttänyt Jesseä, sillä nykyään hänen tyttärensä asiat kiinnostivat häntä paljonkin, eikä hän hyväksynyt sitä, että Vilmalla olisi uusi isä. No itseään Jesse sai tästä kaikesta syyttää ja tilannetta taisi tosiaan olla liian myöhäistä korjata. Ehkäpä olisi nyt vain parasta hoitaa varaus ja unohtaa koko tapaaminen ja Vilma.

"Mitä?" Mies havahtui ajatuksistaan. Hän oli ollut niin keskittynyt mietteisiinsä, että Siirin kysymys oli vähällä mennä ohi. Jesse piti hetken hiljaisen tauon, ennen kuin rykäisi. Hänen täytyisi ryhdistäytyä, eikä antaa Siirin nähdä että naisen tapaaminen hermostutti häntä. Miten itsevarma Jesse voisi muka koskaan hermostua? No vain Siirin seurassa se olikin mahdollista. "Toi kahden makuuhuoneen suite kuulostaa hyvältä", mies nyökkäili ja alkoi kaivaa lompakkoaan esille. Rahasta ei todellakaan ollut pulaa ja vieraat täytyi pitää tyytyväisinä. Mies loi nopean vilkaisun vieraisiin, mutta käänsi taas katseensa Siiriin.

Miten Jesse olikin ollut niin typerä, että oli hylännyt Siirin juuri silloin kun hän tarvitsi eniten Jesseä? Mies oli ollut silloin vielä pahempi huligaani kuin nykyään, eikä todellakaan isätyyppiä. Se ajatus, että hän oli jonkun isä, oli ahdistanut häntä pitkään. Hän oli viettänyt nuorempana useita iltoja miettien, oliko Siiri synnyttänyt tytön vai pojan ja oliko lapsi kenties Jessen näköinen. Yleensä hän oli yrittänyt hukuttaa nämä ajatukset ja nauttia elämästään niin kuin Siiriä ei olisi koskaan ollutkaan. Ensirakkautta oli kuitenkin vaikea unohtaa ja viimein Jesse oli tullut järkiinsä. Hän halusi tavata Vilman, oli halunnut jo jonkin aikaa. Hänen ajattelutapansa vain oli muuttunut täysin, kun Viivi oli kertonut hänelle sen, että hänellä oli tytär. Hetken Jesse mietti taas, että ottaisi Vilman puheeksi, mutta huokaisi sitten itsekseen.

Hän yritti vaikuttaa rennommalta ja nojautui tiskiä vasten, luoden pitkän silmäyksen Siirin silmiin. "Ei olla nähty aikoihin. Mitäs kuuluu?" Mies kysyi muka ohimennen, vaikka hän halusi oikeasti tietää. Ehkä näin Siiri alkaisi kertoa Vilmasta itse, ilman että Jesse joutuisi utelemaan.

Naputellessaan tietoja koneelle, Siiri tuli vilkaisseeksi Jesseä, vaikka yrittikin vältellä turhaa katsekontaktia. Ei hän yleensä sellainen ollut hän hymyili ystävällisesti ja katsoi asiakkaita silmiin, mutta Jesse nyt sattui olemaan hieman erikoisempi tapaus. Auta armias, jos tästä tulisi vielä joku konflikti – Siiri ainakin yritti selitellä itselleen sitä virallista jutustelua ja katsekontaktin välttämistä sillä perusteella. Hän ei kaipaisi nyt kyllä mitään ylimääräistä. Hän ei muutenkaan ollut nähnyt Jesseä eron jälkeen, eikä sen koommin pitänyt minkäänlaista yhteyttäkään – Viivi olikin maininnut kertoneensa Jesselle, että tällä oli tytär, jonka nimi oli Vilma. Siiri ei tiennyt tosin sitä, kuinka paljon Jesse tosissaan tiesi.

”Haluatteko varata yksi vai kaksi kahden huoneen suitea?” Siiri kysyi vielä tarkennusta – mistäs hän tiesi mitä Jessellä oli mielessään. Sen saatuaan hän teki varaukset.
Kieltämättä Siiri toisinaan mietti millaista olisi olla rikas. Olisi rahaa ostaa kaikkea mitä ikinä haluaakaan, Vilmakin saisi hienompia leluja, Siiri voisi opiskella... Toisaalta taas Siiri ei oikeastaan olisi halunnut vaihtaa elämäänsä ”helpompaan”, sillä rikkaillakin oli omat ongelmansa. Ja usein se onni syntyi silloin materiasta, kun taas Siiri tuli iloiseksi oikeastaan pienistäkin asioista. Sitä paitsi, Siiri piti työnteosta ja ammatistaan, vaikka olisikin ollut mieluummin opiskelemassa psykologiaa. Ja sitä paitsi – oli paljon mukavampaa saada jotain hyvää kun oli itse tehnyt jotakin sen eteen.

Sitten Jesse otti aseeksen small talkin – tai no, peruskysymyksen, jota Siiri olisi mielellään vältellyt ja pitänyt koko tapaamisen vain puhtaana bisneksenä. Siiri vilkaisi Jesseen äkkiä ja käänsi sitten katseensa takaisin lappusiin, joita oli tulostellut.
”Ihan hyvää, vaikka asia ei sua mitenkään koskekaan”, Siiri totesi jopa hieman myrkyllisesti. ”Joten anna vaan olla.”
Siiri ojensi hotellihuoneen luovutussopimukset pöydälle.
”Allekirjoitus tohon ja tohon”, Siiri osoitti, yrittäen pysytellä kaukana siitä small talkista.

"Kaksi", Jesse vastasi ja vilkaisi vieraita samalla kun Siiri teki varauksia. Olihan saksalaisia kuitenkin sellainen porukka, että yhdessä huoneessa heillä voisi olla ahdasta, vaikka makuuhuoneita olisikin kaksi. Miehen katse kuitenkin karkasi samantien Siiriin ja Jesse katseli tätä itsekseen hymyillen. Hänen mieleensä tuli väkisinkin menneisyyden muistot, jolloin hän oli ollut todella rakastunut Siiriin. Nyt hän ei tiennyt enää mitä tunsi, mutta ei hän ollut osannut rakastua muihin enää Siirin jälkeen. Hän ei voinut olla miettimättä, että osaisiko hän olla hyvä perheenisä. Hänellä oli tarpeeksi rahaa elättää Siiri ja Vilma, mutta toisaalta lapsi toisi hänelle lisää vastuuta, jota firma toi jo tarpeeksi. Lisäksi lomamatkailut ja baarireissut voisivat jäädä vähemmälle, mutta Jesse halusi tosissaan tutustua Vilmaan. Vilmasta tosin tiesivät vain pari Jessen läheisintä kaveria, Viivi ja eräs toinen. Molemmat olivat käskeneet Jesseä tutustumaan Vilmaan, koska mies tätä selvästi halusi, mutta anteeksipyytäminen Siiriltä oli niin hemmetin vaikeaa. Jesse ei ollut nöyristelevää tyyppiä.

Mies ei yhtään yllättynyt Siirin vastauksesta hänen kysymykseensä. Hän oli osannutkin aavistaa jotain sellaista, sillä olihan Jesse jättänyt aikoinaan törkeästi raskaana olevan Siirin oman onnensa nojaan. Mies kuitenkin päätti pysyä rentona ja hän vain naurahti muka huvittuneesti. "Eiks sulla oo käytöstapoja? Nyt sun pitäis kysyä et mitä mulle kuuluu, mut ei se mitää mä voin vastata. Mulle kuuluu ihan hyvää, muutin tossa jonki aikaa sit uuteen kämppään ja mä omistan nykyään puolet faijan firmasta. Meille tuli Saksasta vieraita koska niistä tulee ehkä yhtiökumppaneita ja nyt mä oon varaamas niille hotellihuonetta", Jesse selitti nojaillen rennosti tiskiin, vaikka epäili, ettei Siiriä kiinnostaisi. Hän kuitenkin yritti tehdä kaikkensa näyttääkseen rennolta ja rikkoakseen jäätä noiden kahden väliltä, sillä hän ei todellakaan suostuisi näyttämään, että keskustelu hieman hermostutti häntä.

Jesse vilkaisi luovutussopimuksia ja kirjoitti niihin allekirjoitukset, minkä jälkeen hän työnsi paperit takaisin Siirille. "Siinä", mies hymyili ilkikuriseen sävyyn, haluten kiusata Siiriä tahallaan. Sen jälkeen hän huikkasi vierailleen, että huone oli varattu ja saksalaiset saapuivat myös tiskin luokse.

”Kuinka pitkäksi aikaa?” Siiri tarkisti vielä.
Jessen vastattua Siiri merkitsi kaksi kahden makuuhuoneen suitea varatuksi. Allekirjoitetut paperit hän laittoi varauskansioon ja ojensi sitten tiskille huoneiden avaimet.
”Huoneet ovat kahdeksannessa kerroksessa. Aamiainen on arkisin puoli seitsemästä kymmeneen, lauantaisin seitsemästä kymmeneen ja sunnuntaisin kahdeksasta kymmeneen”, Siiri selitti ojentaessaan elekrtronisia avainkortteja. ”Saunat ovat avoinna seitsemästä kymmeneen ja viidestä yhdeksään. Ravintola sijaitsee 10. kerroksessa.”
Siiri katsahti puheensa aikana Jesseen vain kerran – mitäpä hän turhaan tuhlasi kalliita sekunteja tähän. Hän sitä paitsi saattoi ihan hyvin samalla ajalla näyttää siltä kuin tekisi jotain todella tärkeää, vaikka todellisuudessa hän täytti mielikuvitusihmisen lomaketta koneellaan.

Siiri kuunteli hieman ärsyyntyneenäkin Jessen kuulumisia – voi elämä, miten itsekeskeinen tämä saattoikaan olla. Juurikin tällaisina hetkinä Siiri mietti syvästi mitä ihmettä oli nähnyt Jessessä aikanaan. Ikään kuin tämä halusi välttämättä kerjätä verta nenästään – eikä Siiri yhtään ihmetellyt jos tämä olisi joutunutkin muksituksi. Tai no, tiedä sitten miten muut kestivät Jesseä, Siirillä oli omat henkilökohtaiset syynsäkin asialle. Toisaalta hän oli vihainen mutta ei tiennyt oliko hänellä oikeastaan oikeutta olla – hänhän ei ollut myöskään ottanut itse yhteyttä Jesseen tai pyytänyt tältä minkäänlaisia avustuksia Vilman suhteen tai muutoinkaan vaatinut tämän päätä vadille. Vihainen hän silti oli – Jesse oli joka tapauksessa jättänyt hänet täysin yksin ja tämän lisäksi myös vanhemmat heittivät hänet ulos.

”No sehän on mukavaa tietää...”, Siiri sanoi hyvin maireasti hymyillen. ”Että oot yhä se sama ylimielinen paviaani.”
Siiri vältteli yhä tarpeetonta katsekontaktia – hän ei halunnut myöntää itselleen, että Jesse oli loukannut häntä ja se tuntui vielä vuosienkin jälkeen.