Let's remove the space between me and you

Lauantai 18. helmikuuta 2012 - klo 23:45
Joku yökerho
Antonio Gomez & Beata Haavisto

Lauantai oli aina päivä, jota Anton odotti enemmän kuin mitään muuta. No, perjantai oli myös hyvä päivä mutta lauantai oli vielä parempi. Silloin koko viikko oli jo takana ja pystyi ottamaan täysin rennosti. Rennosti ottaminen oli kyllä yleensäkkin kuului Antonin tapoihin mutta lauantaissa oli sitä jotain omaa tunnelmaansa... Yleensä Anton suuntasi jo perjantaina baariin, vietti yön juhlien ja lauantai kului sitten edellisen illan oloja potien. Pikkuhiljaa kuitenkin Antonkin pääsi taas vauhtiin ja pian perjantai-illan huuma oli lähtenyt uudestaan käyntiin. Antonin olikin baareissa kuin kala vedessä ja viihtyi niissä paremmin kuin missään muualla, siellä Anton tiesi pärjäävänsä paremmin kuin missään ja tiesi myös keräävänsä naisten katseita puoleensa. Niistä katseista Anton tosiaan nautti ja otti myös kaiken irti, hän ei ihan pelkkiin katseisiin tyytynyt.

Tämäkään lauantai ei ollut poikkeus, jo aamulla hän oli alkanut soitella ystäviään läpi ja kysellä, kuka olisi lähdössä illalla mukaan viihteelle. Muutama ystävä olikin sattunut lähtemään mukaan ja ilta oli lähtenyt käyntiin aloittelemalla yhden Antonin ystävän luona, jos matka sitten oli viimein jatkunut yökerhojen ihmeelliseen maailmaan. Jo heti alkuillasta Anton oli saanut näkökenttäänsä muutamankin hyvännäköisen naisen mutta vielä aikaisiin illasta hän ei halunnut ketään ihan tarkoituksella rueta yrittämään, heitti vain pientä flirttiä kehiin ja ajatteli, että etsisi sitten vetävimmän näköisen naisen käsiinsä.

Puolen yön maissa Anton sitten ottikin naiset paremmin katseensa alle ja kiersikin katseellaan lähes jokaista vastaantulevaa naista, tietäen kyllä itsevarmana, että varmasti hän jonkun löytäisi. Kaverit olivat lähteneet käymään ulkona tupakalla mutta koska Anton ei tupakoinut, oli jäänyt itsekseen baaritiskille odottelemaan muiden paluuta. Aikansa tiskillä ympärilleen katseltuaan, huomasi hän vähän matkan päässä varsin tutun näköisen naisen, - tuon bruneten hän oli nähnyt muuallakin. Anton antoi katseensa seurata tuota naista hetken aikaa, kunnes hänellä välähti, missä hän oli naisen nähnyt ja Anton lähtikin kävelemään tuon luokse.
"Heii Beata, mitä kuuluu? - Sua ei ookkaan näkyny aikoihin." Anton sanoi virnistäen, mentyään naisen luokse.

Viikonloppu, ihanaa. Toisaalta viikonloput olivat Beatalle ihan samanlaisia kuin arkikin, mutta toisaalta ne erosivat toisistaan todella paljon. Monet ystävät kun olivat ihan normaaleissa töissä, joten nuo halusivat nähdä mieluiten viikonloppuna. Sen lisäksi Beata ei viitsinyt nyt arkisin lähteä ryyppäämään joten kyllä niissä viikonlopuissa oli jotain sellaista erityistä hohtoa kun tiesi, että pääsee kavereiden kanssa, tai yksinkin, kunnolla viihteelle ja voi unohtaa ajan ja paikan ja kaiken, ja vain olla ja nauttia.

Tämä päivä ei ollut yhtään erilainen. Aamulla Beata oli heränyt pieneen krapulaan, mikä oli päivän mittaan lähtenyt pois. Ja vähintäänkin siinä vaiheessa se krapula oli pelkkä muisto vain, kun hän oli kumonnut yökerhossa illan ensimmäisen juoman kurkustaan alas. Tänään Beata oli vannonut tytöille, että pidettäisiin pelkkä tyttöjenilta. Ainahan he vannoivat niin, mutta kuinkas sitten kävikään. Yleensä aina joku löysio miehen itselleen, olihan suurin osa Beatan hyvistä kavereista sinkkuja, ja näin porukasta väheni edes yksi miehen matkaan. Mutta eihän se loppuja estänyt pitämästä tyttöjeniltaa. Ja ainahan Beata muutenkin miehiä katseli, oli tyttöjenilta tai ei. Tyttöjenilloissa, isossa porukassa, niitä miehiä vain katseltiin yhdessä. Mikäs sen parempaa viihdettä?

Puolenyön aikaan Beatalla oli meiniki taas harvinaisen hyvä. Heidän porukkansa oli jo ehtinyt kasvaa parilla mieshenkilöllä, mutta eihän se menoa haitannut. Bileet vain paranivat. Kohta Beata tajusi jonkun puhuttelevan itseään ja hän käänsi katseensa tähän ihmiseen, ilmeen kirkastuessa kun toinen tunnistettiin.
"Anton heiii, tuus tänne", Beata hihkaisi, mutta vasten sanojaan kipitti itse ihan tuon luokse ja halasi miestä.
"mulle kuuluu hyvää, entäs sulle? Ei oo tosiaan nähty pitkään aikaan", Beata puhui elävästi, olihan hän todella mielissään kun tuo kyseinen tuttu mies tuli hänelle juttelemaan.
"liity toki meidän seuraan?!", Beata ehdotti seuraavaksi hymyillen, antaen katseensa vaeltaa miehen vartalolla hetkisen.

Anton virnisti hieman huvittuneesti, kun Beata pomppasi samantien ylös hänen sanansa kuultuaan ja tuli hänen luokseen. Sekös Antonille sopi ja ennenkuin mies kerkesi tajuta asiaa sen kummemmin, oli nainen jo halaamassa häntä. Anton vastasikin tuohon halaukseen, vaikka eivät he ihan mitään ylimpiä ystäviä sentään olleet vaan tutustuneet töiden parissa, Beata kun oli ottanut joitakin kuvia hänen ja Danielin yritykselle ja siinä tiimoilla Anton oli sitten tutustunut Beatan kanssa, nähnytkin tuota aina silloin tällöin, melko satunnaisesti. Mutta mukava tuo nainen oli, sitä Anton ei voinut todellakaan kieltää.

"No hyväähän mullekin, lauantai-ilta, kuka tässä nyt voisi synkistellä?" Anton sanoi pienesti naurahtaen Beatan esittämälle kysymykselle, vilkaisten naisten samalla nopeasti päästä varpaisiin. Beata kyllä tosiaan oli hyvännäköinen nuori nainen ja tuolla kyllä varmasti oli vientiä jo vaikka muille jakaa mutta sekös ei Antonia haitannut, oikeastaan oli vain hauskaa, jos paikalle sattuisi joku kilpailijakin, Anton kun rakasti haasteita. Ei sillä, että hän nyt heti Beataa olisi yrittelemässä, hänestä olisi ihan mukavakin jutella tuon naisen kanssa, sillä siitä tosiaan oli hetki, kun he olivat viimeksi toisensa nähneet ja toistensa kanssa jutelleet, joten nyt siihen olisi ehkä parempi tilaisuus. Tosin, Anton oli ainakin juonut jo melko hienot määrät alkoholia, joten juttujen laadusta ei välttämättä olisi niin takuuta mutta harvempi kai sitä mitään sen syvällisempää yökerhossa edes jutteli ja eiköhän se Beatakin ollut jo juonut, joten tuskin tuota kauheasti haittasi, jos Anton hieman humalassa sattuikin olemaan.

Anton vilkaisi Beatan pöytäseurueen suuntaan ja kun tuo ehdotti seuraan liittymistä niin Anton nyökkäili sitten päätään. Hän voisi palata kyllä myöhemminkin takaisin ystäviensä seuraan, kai hän nyt voisi käydä välillä vähän muidenkin kanssa juttelemassa, ei kävisi ainakaan ilta pitkäksi eikä tarvitsisi vain samoja naamoja tuijotella.
"No mikä ettei, ainahan mulle seura kelpaa." Anton sanoi sitten virnistäen.

Beata tiesi kyllä varsin hyvin, että eivät hän ja Anton tunteneet hirveän hyvin. Mutta siitä huolimatta hän halusi osoittaa olevansa iloinen toisen näkemisestä ja se nyt tällä kertaa tapahtui halaamalla. Beata rakasti muutenkin halailla paljon, tykkäsihän hän läheisyydestä. Ja sen lisäksi Beata oli aina ollut hali-ihmisiä, kaikki kaveritkin aina saivat halin, halusivatpa tai eivät. Ja ei tietenkään sopinut unohtaa, että tällä kertaa alkoholillakin oli asiaa, eihän hän yleensä aina nähdessään halaillut yhteistyökumppaneitaan ja työn kautta tuntemiaan ihmisiä.

Beata kuunteli Antonin vastauksen kysymykseensä ja nyökytteli samalla.
"sä oot iha oikeessa, kuka nyt lauantai-iltana vois synkistellä", Beata lausahti pirteänä, ottaen uuden huikan kädessään olevasta juomasta. Hetkeksi Beata syventyi miettimään kehtaisiko kysyä olisiko noilla hänelle minkäännäköistä kuvauskeikkaa tarjolla. Hetken mietittyään Beata kuitenkin tuli siihen lopputulokseen, että työajat pitäisi hoitaa arkena ja selvinpäin. Nyt ei mietittäisi työasioita, ei sitten pätkääkään. Mutta kyllä nyt ehkä pitäisi vähän miettiä tekemisiään? No ei hän kyllä oikeasti sellaista jaksaisi tehdä, hän olisi oma itsensä kuten aina ennenkin. Beata yritti miettiä oliko Anton nähnyt hänet ikinä humalassa, mutta luovutti samantien, ei silläkään ollut mitään merkitystä tällä hetkellä, olihan mies itsekin juomassa.

Nainen ilahtui kovin kun toinen ilmoitti, että voisi jäädä heidän seuraansa. Mikäs sen mukavampaa kuin yksi ihana ihminen lisää porukkaan. Ja vielä komea mies kaiken lisäksi. Antonilla tulisi varmaan olemaan vientiä tänään, mutta niin tulisi Beallakin jos hän vain haluaisi. Beatalla oli jo vauhti päällä ja tuo alkoi esitellä Antonia seurueen muille jäsenille. Se esittely jäi kuitenkin kesken, vielä keskellä lausetta, kun Beata äkkäsi taas tutun.
"Hetki", Beata naurahti ja sinkosi taas ylös paikoiltaan, huikaten tuttunsa nimen.
"Jamiii", Beata hihkui ja meni halaamaan miestä, joka oli myös huomannut hänet. Jami oli yksi todella mukava mies, jonka hän oli kerran tavannut baarissa. Hetken aikaa nuo juttelivat ja Beata sitten käski miestä soittelemaan niin he voisivat nähdä. Beata astahti pari askelta taaksepäin miehen lähtiessä ja oli istumassa penkille, istuen kuitenkin suoraa Antonin syliin.
"Apua sori", Beata naurahti huvittuneena ja meni sitten miehen vierelle istumaan, eihän hänen tarkoituksensa ollut syliin istua.

"No nimenomaan. - Eli hymyä huuleen vaan, sopii sullekin hyvin." Antoi sanoi leveäesti virnistäen, vilkaistessaan Beataa uudemman kerran. Hymyily tosiaan sopi tuolle, tosin, kenelleppä ei sopisi. Anton tosiaan rakasti nähdä ihmiset hyvällä tuulella, oli sitten kyse miehistä tai naisista. Hän ei vain jaksanut katsella huonolla tuulella olevia ihmisiä ja yritti sitten edes piristää muita tavalla tai toisella, onnistuenkin yleensä siinä. Välillä hänen juttunsa olivat sen verran tyhmiä, että kyllä niille ainakin nauraa sai ja se oli tarkoituskin.

Pian Anton ja Beata siirtyivät takaisin naisen ystävien luokse ja Beata esittelikin miehen seurueelleen. Anton tervehtiä uusia tuttavuuksiaan ja juttuakin lähti heti syntymään, Anton nyt ei yleensäkkään jäänyt vain tuppisuuna istumaan vaan sai kyllä juteltua vaikka itsekseen, jos ei muu auttanut. Yleensä siihen ei onneksi ollut tarvetta vaan Anton kyllä onnistui puhumaan itselleen juttuseuraa. Se olikin yksi Antonin ehdottomasti parhaista puolista ja hän usein kiitteli espanjalaisuuttaan siitä, että hän oli niin puhelias. Hän oli vain sukunsa ja ystäviensä kanssa Espanjassa tottunut puhumaan niin kauheasti, että hiljaisia hetkiä ei kyllä tullut ja sen huomasi vielä Suomessakin, vaikka kieli vähän tökkikin välillä.

Aika nopeasti Beata sitten havaitsi jonkun toisen tuttunsa hieman kauempana ja tuo lähtikin juoksemaan tuon miehen seuraan. Anton katseli hieman huvittuneesti Beatan perään, jääden kuitenkin juttelemaan tämän kavereiden kanssa, ajatellen, että Beata kyllä varmasti palaisi pian takaisin, tuskin tuo kovin kauan reissullaan viipyisi. Ei mennytkään kovin kauan, kun Beata sitten palasikin jo takaisin pöytään ja melko vauhdin kanssa, - nainen nimittäin onnistui istumaann suoraan Antonin syliin.
"No ohhoh, en mä nyt tienny, et sulle kerkes tulla noin ikävä mua.." Anton ei voinut olla vinoilematta leikillään, Beataa samalla silmiin vilkaisten ja virnisti sitten vielä, kun Beata siirtyi vierelleen istumaan.

Beata kiitti onneaan, että Antonkin tajusi ottaa sen hänen mokansa ihan huumorilla. Ei hitto, miten hän oli oikeasti onnistunut istumaan toisen syliin? No, tämän voisi kait myös pistää alkoholin piikkiin? Kylläkyllä näin sen piti mennä.
"eikö sulla sitte ollu mua ihan hirvee ikävä?", Beata kysäisi muka pettyneenä, mennessä sitten heti miehen vierelle istumaan. Ei hänelläkään nyt oikeasti toista ehtinyt ikävä tulla, miksi olisi tullut, mutta tällainen vitsailu oli todella mukavaa.

Jonkun seurueesta lähtiessä ostamaan juomia lykkäsi Beatakin tuolle setelin käteen, että ostaisi juomaa ihan reilustikin jottei kaikkien tarvisi kokoajan baaritiskillä rampata. Tai no ettei ainakaan itse tarvisi, sehän se pääasia toki oli, hehe.
"..ootko sä muuten hyvä tanssimaan?" Beata kysyi hetken kuluttua hymyillen. Yleensä kukaan mies ei ollut maailman vapaaehtoisin, ainakaan hänen seurueestaan, lähtemään tanssimaan. Eikä ainakaan jos alkoholia ei ollut tarpeeksi veressä. Ja koska Beata tykkäsi tanssia, päätti hän kysäistä, että voisiko Anton olla mahdollinen henkilö, jota pyytäisi jossain välissä iltaa tanssimaan.

Hetken kuluttua ne juomatkin tulivat ja Beata otti yhden drinkin käsiinsä.
"jos sä haluat niin voit ottaa tosta, mä tarjoon", Beata lausahti Antonille, jääden hetkeksi katselemaan miehen kasvoja hymyillen. Hän oli aina ajatellut miehen olevan komea, mutta ei hän muistanut, että tuo noin komea kuitenkaan oli. No ehkei hän ollut ikinä näin kauaa miestä voinutkaan katsella, olivathan he yleensä tavanneet työn merkeissä, eikä silloin kehdannut jäädä tuijottelemaan. Eikä kerennyt. Mutta nyt viihteellä se oli Beatan mielestä ihan sallittua. Paitsi toki Anton saisi sanoa jos tuota alkaisi ahdistaa tai jotain jos hän katselisi tuota liikaa.

"No tottakai mulle tuli sua ikävä. Kyllähän sä nyt niin pitkään olit poissa ja vielä toisen miehen kanssa, munhan melkein pitäis huolestua, kun sä tolla tavalla karkailet muiden luokse." Anton jatkoi vinuiluaan, silitellen leikillään samalla kevyesti vieressään istuvan Beatan reittä, tarkoittamatta sentään tällä kertaa sen kummempaa. Hän vain halusi hieman vitsailla Beatan kanssa ja jos tuo halusi vitsailun menevän pidemmälle niin toki sekin sopisi paremmin kuin hyvin mutta Anton ei sentään ihan niin tyhmä ollut, että menisi riskeeraamaan tulevankin mahdollisen työsuhteen, jos Beata ei lämpenisikään jutuilleen sen kummemmin.

Beatan kysymykselle mies kohotti pienesti kulmiaan. Ei hän nyt mikään mestari tanssija ollut mutta tarpeeksi humalassa hänkin meni mielellään tanssimaan, sitäpaitsi naiset pitivät siitä, jos miehet tulivat myös tanssilattialle. Aika useat miehet jäivät vaan pöytiin nyhjäämään naisien siirtyessä tanssimaan mutta Anton mieluummin siirtyi naisten mukana, mitäpä sitä suotta jäämään kaikesta hauskasta paitsi.
"No en mä siitä hyvästä tiedä mut kyllä mä ihan mielelläni tanssin, - jos oon tarpeeks humalassa." Anton sanoi virnistäen, vilkaisten samalla ikään kuin vaistomaisesti tanssilattian suuntaan. Kyllä siellä jo porukkaa oli ja Antonkin varmasti ainakin jossain vaiheessa iltaa siellä viihtyisi, jos sellainen tilanne sattuisi vastaan tulemaan.

Anton vain nyökytteli Beatan ilmoittaessa, että voisi myös ottaa noista juomista, jotka juuri tuotiin pöytään. Juomien sijaan Anton piti katseensa kiinni Beatassa, katsellen vain tuon kasvoja, joku pieni virne kasvoillaan. Naisella tosiaan oli kauniit kasvot ja vaikka Anton tiesi tuijottavansa ihan selvästi tuota nyt mutta ei antanut asian häiritä itseään. Sitäpaitsi, Beatakin näytti tuijottelevan Antonia, joten tuskin tuota se katseleminen haittaisi.

Beata naurahti kuullessaan Antonin sanat. Hän oli hyvinkin tietoinen miehen kädestä joka silitteli hänen reittään. Mutta se ei Beataa haitannut sitten yhtään.
"okeiokei, anteeks. Lupaan etten karkaa sun luota enää tänään mihinkään", Beata lupasi muka hyvinkin vakuuttavasti, hymyä huulillaan. Ja sipaisipa hän vielä toisen poskeakin sormillaan mutta se nyt vain kuului osana tätä vitsailua, vaikka olisi hän muutenkin voinut koskea toisen kasvoja, silittelihän toinenkin parhaillaan hänen reittään. Beata itse varoi vielä tässä vaiheessa, haha, ettei hän menisi niin sanotusti liian pitkälle tämän vitsailun kanssa. Jos hän muka leikillään vaikka suukottaisi toisen poskea ja se olisi miehen mielestä liikaa niin siinä olisi sitten mahdollinen tuleva työsuhdekin riskeerattu. Joten varmuudenvuoksi pysyttiin melko asiallisella linjalla vielä.

Beata huomasi kuinka toinen kohotti kulmiaan hänen kysymyksensä jälkeen. No okei, olihan se kysymys tullut melkolailla puun takaa, mutta Beatan nyt oli pakko saada tietää se. Varsinkin kun hän vielä tässä vaiheessa jopa muisti kysyä kyseistä asiaa, mikä häntä kiinnosti. Seuraavaksi Beata syventyikin kuuntelemaan sen Antonin vastauksen, mikä miellytti kyllä häntä kovin. Yleensä kun miehiä saisi väkipakolla olla raahaamassa tanssilattialle.
"Okei, sut pitää siis nyt vaan juottaa kunnon humalaan", Beata päätti vitsaillen, pienesti virnistellen.

Beata jatkoi sitä Antonin katselua kun mies ei kiinnittänyt huomiota niihin juomiin, mikä oli sinänsä melko ihmeellistä. Beata itse joi pienen hörpyn juomastaan ja keskittyi sen jälkeen taas Antonin kasvojen ja ilmeiden tarkkailuun. Beata antoi pienen, flirttaavankin, hymyn valaista kasvojaan kun hän suuntasi katseensa miehen silmiin. Muiden seurueen jäsenten höpinät menivät täysin ohi korvien kun nyt oli jotain parempaakin mihin keskittyä. Kyllä hän toki kuuli välillä puolella korvalla nimensä mainittavan, muttei hän siltikään jaksanut kääntää katsettaan kavereihinsa. Pieni hymähdys karkasi hetken kuluttua Beatan huulilta, olihan se nyt vähän hölmöä vain tuijotella toista, ja Beata laskikin katseensa hetkeksi käsiinsä vain nostaakseen katseen takaisin mieheen, tarkistaakseen vieläkö toinen katseli hänen suuntaansa.

"Mä sit muistan tuon lupauksen." Anton sanoi aavistuksen flirttailevaankin sävyyn, siirtäen kuitenkin kätensä jo tuon reideltä pois. Ei hän halunnut vaikuttaa liian päällekäyvältä, hänen taktiikkaansa ei ikinä kuulunut mikään liikaa hipelöinti ja päällekäyvyys, hän mieluummin iski hitaasti mutta varmasti. Hän tiesi kyllä, että hänellä oli sen verran karismaa, että osasi kyllä puhua naiset puolelleen. Jos muu ei auttanut niin Anton mielelleen lateli kohteliaisuuksia espanjaksi, monen naisen mielestä kun tuo oli niin romanttinen kieli ja Antoniltahan espanja sujui kuin vettä vain, olihan se hänen äidinkielensä ja erittäin rakas semmoinen.

Anton pudisteli hieman huvittuneesti päätään Beatan sanoille, katsellen samalla hieman ympärilleen yökerhossa. Paikalla tosiaan oli jälleen kerran paljon porukkaa ja se ei kyllä häntä haitannut yhtään. Anton oli aina viihtynyt ihmisten keskellä ja mitä enemmän ihmisiä oli paikalla niin sen parempi. Sosiaalisena miehenä hän viihtyi ihmisten kanssa ja nautti siitä, että ympärillä oli paljon ihmisiä, vaikka eihän noista nyt ollut kuin pieni murto-osa tällä hetkellä hänen kanssa samassa seurueessaan ja tälläkin hetkellä hän keskittyi vain Beataan, ei kehenkään muuhun.
"Säkö jo suunnittelet raahavas mut tanssilattialle mukaan?" Anton kysyi hieman virnistäen, kääntäessään katseensa takaisin Beataan.

Anton huomasi Beatan laskevan katseensa hetkeksi muualle mutta mies piti katseensa edelleen naisessa ja kun tuo sitten nostikin takaisin katseensa Antoniin, mies virnisti tuolle, miettien samalla seuraavaa siirtoaan, sillä Beatan äskeisessä ilmeessä oli taatusti enemmän tai vähemmän flirttiä mukana.
"Tiesitsä.." Anton aloitti, siirtyen samalla hieman lähemmäksi Beataa, siirtäen kätensä tuon taakse penkin selkänojalla, hetkeksi tosin. " .. Sulla on aika kauniit silmät."

Beata kohotti pienesti kulmiaan kun kuuli miehen sanat, että tuo sitten muistaisi hänen äskeiset sanansa.
"Noni, sehän on vaan sun kannalta hyvä sit jos aattelitki koko illan muistaa sen", Beata virnuili kiusoitellen. Eihän sitä voisi vannoa, että mies tämän hänen lupauksensa muistaisi vielä ihan loppuillasta. Vaikka ei sitä tiennyt olisiko Beata edes loppuillasta halukas lähtemään edes muiden miesten matkaan. Se riippuisi ihan illan kulusta eikä Beata halunnut suunnitella liikoja. Hän ei muutenkaan suunnitellut tai ollut maailman järjestelmällisin ihminen joten miksi hän olisi viihteelläkään suunnitellut illan kulua etukäteen? Eihän siinä olisi mitään järkeä.

Beata huomasi miehen olevan huvittunut hänen sanoistaan, mutta mikäpä siinä, ainakin tuo ei ilmeisesti pitänyt hänen juttujaan huonoina. Tai sitten mies oli huvittunut, koska hänellä oli niin huonot jutut. Sekin toki olisi vaihtoehto.
Beata antoi katseensa vaeltaa ympäri yökerhoa siinä asioita mietiskellessään. Ei ollut mikään yllätys, että siellä täällä näkyi jotain puolituttuja. Olihan Beata viikonloppuisin suhteellisen usein viihteellä ja hänen monet ystävänäs myös. Sen lisäksi aina tutustui uusiin ihmisiin jota aina humalassa kävi morjenstamassa. Ja parin nykyisen hyvän ystävän kanssa oltiin tutustuttu baarissa, joten kyllä sitä voisi löytää ihan pysyvämpiä ihmissuhteita baareista. Se Antonin virnistellen esitetty kysymys sai pientä virnettä kipuamaan taas Beankin huulille.
"Joo'o. Sulta ei ees kysytä ku sä tuut tanssimaan mun kans vaikka mikä ois", Beata lausahti ilmoituksen virnettä huulillaan, taputtaen miehen reittä pienesti.

Beata oli melkein heti valmis laskemaan katseensa takaisin käsiinsä kun hän kohotti katsettaan miehen suuntaan. Tuon huulille kun nousi virnettä kun Anton huomasi hänen uudestaan suuntaavan katseensa tuohon. Vähän noloa. No mutta se kyllä olisi vielä nolompaa, että hän nyt laskisi heti katseensa uudestaan käsiinsä, huomattuaan miehen katseen. Ei hän halunnut antaa itsestään ujoa kuvaa, eikä hän yleensä tällä tavalla edes miettinyt oliko jokin asia noloa. Mistä lie tällä kertaa johtui. Tälläkin kertaa se turha pohdiskelu sai väistyä kun hän kuuli Antonin alkavan puhumaan. Beata odotti jatkoa tuon puheille kysyvästi, miehen tullessa sitten lähemmäs häntä. Hmm, tämähän vaikutti hyvältä. Kun hän kuuli sen lopetuksen miehen lauseelle, nousi hänen huulilleen pientä hymyä kun hän kallisti vielä pienesti päätään. Tuon fraasin oli varmasti kuullut ties kuinka moni nainen ennen häntäkin, mutta sillähän ei ollut mitään merkitystä.
"kiitos, oon mä tainnu jotain tollasta kuulla aiemminki", Beata hymähti ja painoi pienen suukon miehen poskelle, kohottaen sen jälkeen pienesti, flirttaavasti ja hitusen salaperäisestikin, kulmiaan ennen kuin joi taas kädessään olevasta juomasta sen huveten melkein kokonaan.

"Vaikka.. Ehkä sen kumminkin pitäis mennä niin päin, että sä ite muistat sen lupauksen myös. Oishan se nyt aika ilkeetä, jos sä kuitenkin karkaisit jonkun muun matkaan, vaikka ootkin jo luvannu mulle, että et karkaa mun luota tänään enää mihinkään." Anton sanoi hieman ilkikuriseen sävyyn hymyillen. Toki jos Beata jonnekkin haluaisi lähteä niin ei Anton tuota pakottaisi olemaan seurassaan, hän kyllä varmasti löytäisi sitten itsekkin muuta seuraa mutta kerta nainen nyt oli oikein luvannut hänen luonaan pysyä niin pitihän siitä huomautella, ihan vain leikillään. Tuskin Beatakaan ihan täysin tosissaan juttujensa kanssa oli koko ajan, joten kai Antonkin saisi hieman vitsailla.

Anton nyökkäsi pienesti päätään, parin hänen tuttunsa kävellessään heidän pöytänsä ohitse. Antonillakin tosiaan riitti tuttavuuksia baarissa, hän vietti aikaansa niin paljon viikonloppuisin baareissa notkuen, että tuttuja oli tullut lähes väkisinkin. Toisinaan Antonia ärsytti, miten monet ihmiset hänet oikein tunsivat mutta toisaalta se oli ihan mukavaakin, hän oli aina rakastunut huomiota edes jollain tavalla, mikä johtui ehkä pitkälti siitä, että kotonaan hän ei sitä huomiota ollut niin paljon saanut nuorempana, joten nyt hän vanhemmalla iällä haki sitä huomiota edelleen mielellään muilta ihmisiltä.
Pian Anton tunsikin Beatan taputtelevan reittään, ilmoittaen samalla, että mieheltä ei paljoa kyselty, haluaisiko hän lähteä tanssimaan vai ei, tanssimaan olisi lähdettävä jokatapauksessa. No, onneksi Antonia ei yleensä tarvinnut pakottaa.
"Okei, mä yritän muistaa ton." Anton sanoi sitten vain virnistäen.

Anton oli huomaavinaan Beatan katseessa pientä hämmenystä, ehkä hieman nolostumista, kun tuo oli nostanut katseensa takaisin Antoniin ja mies oli sen huomannut. Tuo sai Antonin virnistämään vain tyytyväisenä, ei hän ketään halunnut nolata mutta pieni nolostuminen oli vain jostain syystä suloista miehen mielestä. Beatan huulille nousi hymy Antonin sanojen jälkeen ja se sai miehen tyytyväiseksi, tottakai hän halusi naisten ilahtuvan kehuistaan, jos sattui niitä latelemaan. Ja aika usein Anton kyllä niitä kehuja naisille latelikin, hän suorastaan nautti siitä, kun pääsi kehumaan naisia syystä tai toisesta.
"No onko se nyt mikään ihmekkään, jos joku on sanonu silleen sulle aiemminkin.." Anton sanoi pienesti virnistäen, tuntien sitten Beatan suukottavan pienesti miehen poskea, jolloin hän katsoi Beataa hieman haastava mutta flirttaileva ilme kasvoillaan.
" - Ai sitä ruetaan jo lähentelemään?" Anton heitti sitten vitsillä, virnistäen perään, että Beatakin tajuaisi sen vitsiksi.

Beata kuunteli miehen puhetta ja virnisti pienesti. Aivan, tuo oli kyllä melko totta.
"Okeiokei, jos mäki vaikka nyt lupaan vielä muistaa ton lupauksen. Tyytyväinen?", Beata kysäisi naureskellen. Eihän hän oikeasti Antonille mitään luvannut. Vaikka se lupaus olisi kyllä melko helppo pitää, eihän hän tuntenut mitään erityistä tarvetta "karata", mihinkään tästä porukasta, joten ei myöskään Antonin seurasta. Beatan mielessä käväisi ajatus, että kait miehelläkin täällä kavereita oli, jos tuo ei yksin ollut tullut, että voisihan tässä vielä käydä niin, että Anton karkaisi.

Beata vilkaisi kahden tyypin suuntaan kun Anton noille nyökkäsi. Miehelläkin taisi olla täällä jonkun verran tuttuja. No kelläpä ei olisi, olihan tämä sen verran suosittu yökerho. Hyvällä paikalla, hyvä palvelu ja tarpeeksi tilava ja viihtyisä. Ei ihme, että täällä viihtyi muutkin kuin he, haha.
Ne Antonin virnistellen lausutut sanat saivat taas Beatankin virnistämään, eihän silloin voinut tai halunnut pysyä vakavana kun toinen virnisteli vieressä.
"joo, yritä. Ehkä munki pitäis yrittää muistaa se..", Beata lausahti vielä hymähtäen. Olisihan se ihan taitavaa jos ei muistaisi sanomiaan asioita enää loppuillasta. Ei hänellä nyt onneksi välttämättä ihan niin hirveän huono muisti ollut. Tai no sekin riippui tietenkin asioista.

Beata ei voinut olla huomaamatta Antonin tyytyväistä virnettä kun hän meinasi nolostella. Onneksi tässä valaistuksessa mies ei huomaisi kuinka hänen poskensa olivat hitusen punehtuneet. Ja poskilla oli jo valmiina poskipunaa, joten sekin vaikeutti sen punastumisesta aiheutuneen punan näkemistä. Beata jäi hetkeksi miettimään, että oliko tuosta jotenkin hauskaa, että hän nolosteli, vai mitä. Hänen mietteensä kuitenkin katkesivat siihen hänen kuulemaansa kehuun.
"jaa'a, mä en tähän osaa kyllä sanoa yhtään mitään", Beata hymähti kun Anton sanoi, että oliko se edes mikään ihme, että hän oli kuullut kyseisen kehun aiemmin. No ei se varmaan sitten ollut, jos tuo niin sanoi. Beata päätti ottaa sen riskin ja suikata pienen suukon miehen poskelle. Se riski ilmeisesti kannatti ottaa, sillä mies katsoi häntä sen jälkeen haastavan ja flirttaavan näköisenä. Se miehen kysymys sai pienen huolettoman naurahduksen karkaamaan Beatan huulilta kun hän katsoi toista pilkettä silmäkulmassa.
"Haittaako se?", nainen kysäisi kulmiaan kohottaen, vastaten siihen haastavaan katseeseen. Hetken hän antoi sen katsekontaktin pysyä haastavana, minkä jälkeen se vaihtui taas siihen flirttaavaan pilkkeeseen.
"..voin mä toki kato mennä vähän kauemmas ja voidaan jutella jotain tosi sivistynyttä", nainen vielä heitti pienesti hymyillen, mennenkin sitten pienenä esimerkkinä vähän kauemmas Antonista, nähdäkseen miten toinen reagoi siihen,

"Kyllä mä nyt aika tyytyväinen oon." Anton totesi vain hieman huvittuneeseen sävyyn virnistäen. Tottakai hän oli tyytyväinen, kun oli saanut seurakseen kauniin ja mukavan naisen, ja niin kauan kun tuo pysyi hänen seurassaan niin Antonilla oli oikein hyvä syy olla tyytyväinen. Toivottavasti Beata nyt ei oikeasti vain karkaisi mihinkään. Vaikkakin, jos tuo nyt sattuisi jonnekkin karkaamaan niin olisi Antonilla toki kaverinsa edelleen jossain päin yökerhoa ja kyllä hän nyt jostain löytäisi itselleen seuraa. Hän oli sen verran sosiaalinen, että puhuisi kyllä itselleen seuraa tarpeen tullen kenestä tahansa ja hänen hyvän ulkonäkönsä piti myös huolen siitä, että hän ei yksin jäänyt. Ja hyvä niin, pitkään Anton ei nimittäin todellakaan yksin viihtynyt ja onneksi hänen ei tarvinnutkaan.

"No mut, koskas neiti on sit valmis lähtemään sinne tanssimaan? Kerta me nyt tällänen päätös ollaan tehty niin kyllä sinne tanssimaan kans pitää jossain vaiheessa mennä.." Anton totesi, yrittäen pitää sen huvittuneen äänensävynsä kurissa. Tosiasiassa hänellä ei nyt ihan hirveän kiire sinne tanssimaan vielä ollut mutta tanssimisessa olisi toki se hyvä puoli, että hän voisi hyvällä syyllä lähestyä Beataa vielä enemmän. Tanssiminen kuin nyt baareissa oli välillä melko läheistäkin touhua ja vaikka Antonilla ei nyt mitään varsinaisia taka-ajatuksia ollut, ainakaan toistaiseksi, niin olisihan se nyt mukavaa päästä noin kauniin naisen lähelle.

Anton katseli vain Beataa kevyesti toista kulmaansa kohottaen, virne edelleen huulilla eikä voinut peittää tyytyväisyyttä ilmeestään. Vaikka hän ei aluksi viitsinyt heittää täyttä flirttilinjaa päälle niin nyt kyllä oltiin ajautumassa siihen flirttilinjaan ja vauhdilla. Hieman Antonia epäilytti, vaikuttaisiko tämä jotenkin siihen, että Beata saattaisi vielä joskus hoitaa heidän firmansa valokuvauksia mutta toisaalta, olisihan se ihan hauskaa, jos töissäkin olisi joku jonka kanssa flirttailla, mikäli asiat menisivät tänään oikein...
"Sanoinko mä et se haittaa?" Anton sanoi sitten naurahtaen, huomaten kyllä sitten Beatan siirtyvän hieman kauemmaksi, todennäköisesti ihan vain kiusallaan. Mies katseli tuon suuntaan ja virnuili vain tuolle, siirtyen sitten jälleen Beataa lähemmäksi ja laski kätensä tuon reidelle, katsoen samalla Beataa silmiin se sama flirttaileva ilme kasvoillaan.
"Mä en ihan hirveesti siitä sivistyneestä puheesta välitä.." Anton totesi sitten, hieman vino hymy huulillaan.

Beata naurahti kuullessaan Antonin vastauksen kysymykseensä. Vastaus oli juuri sellainen mitä Beata oli odottanutkin. Ei sillä, että hänen oikeasti olisi erikseen edes pitänyt luvata muistavansa lupauksensa. Sillä jos ilta jatkuisi samaa vauhtia kuin nyt, niin hänellä ei olisi pienintäkään halua karata pois Antonin luota. Pitäisi vain toivoa, ettei Antonkaan karkaisi hänen luotaan mihinkään, sillä se olisi hiukan ilkeää. Beatan mielessä kuitenkin käväisi taas, että kait miehellä omatkin kaverinsa täällä oli, mutta jospa tuo olisi loppuillan silti hänen kanssaan, eihän sitä tiedä miten tämä ilta päättyisi. Hyvässä tapauksessa vaikka samaan osoitteeseen.

Beata kuunteli hymyillen sitä Antonin hitusen huvittuneelta kuulostavaa puhetta ja kohautti olkiaan hivenen.
"onko sulla joku hirvee kiire päästä tanssimaan?", Beata kysäisi kiusoitellen, olihan miestä nyt pakko vähän kiusata. Paha tapa tällainen, mutta se oli vain kivaa Beatan mielestä.
"ja niin, kyllä me voidaan mun puolesta lähteä tanssimaan vaikka heti", Beata totesi ja joi pöydällä olevasta juomasta hitusen. Juoma ei ollut edes hänen, joten sen hörppäyksen ansiosta hän sai pienen tökkäisyn kylkeensä ja pari kieltävää sanaa kaveriltaan Minnalta. Beata virnisti toiselle vain pienesti ja keskittyi sitten taas seuralaiseensa.

Pikkuhiljaa nämä heidän juttunsa Antonin kanssa alkoivat mennä yhä flirttaavammiksi ja flirttaavammiksi. Beataa ei asia toisaalta haitannut, ei sitten yhtään, mutta mielessä kalvasi pieni pelko, että hän tyrisi yhden yhteistyösuhteen sillä, että toinen tuntisi hänen lähennelleen. Tai jotain muuta yhtä kauheaa. Mies kuitenkin tuntui itsekin olevan tässä melko hyvin mukana, joten ehkä se pelko oli täysin turha. Parhaassa tapauksessa tämä voisi parantaa heidän yhteistyötään.
"et sanonu, aattelin vaan", Beata lausahti flirttaillen, pilkettä silmäkulmassaan. Beata olikin varsin tyytyväinen kun Anton tuli häntä lähemmäksi ja laski kätensä hänen reidelleen.
"Hyvä, sillä en minäkään", Beata lausahti kommentiksi miehen toteamukseen ja kallisti sitten hitusen päätään.
"..haluatko sä nyt lähtee sinne tanssimaan?", Beata kysäisi seuraavaksi hymyillen. Hänellähän ei ollut mitään taka-ajatuksia, ei tietenkään. Muuten vain tanssiessa pääsisi hyvällä tekosyyllä vielä lähemmäksi miestä..