It's Friday night!

Yökerho Onnela
17.2.2012, perjantai, klo:23.00->
Tuomas Berg & Sara Elisabet Lindroos

Tuomas oli saapunut Onnelaan noin hetki sitten parin kaverinsa kanssa. Tänään miehellä oli vapaapäivä, joten joku muu sai olla soittamassa musiikkia, sekä baarimikkona. Yllään Tuomaksella oli rento harmaa ruutupaita, sekä farkut. Hiuksiaan hän oli yrittänyt laittaa geelillä hieman pystyyn. Aluksi mies oli suunnitellut viettävänsä rauhallisen leffaillan Amandan kanssa, mutta kun kaverit olivat ehdotelleet baari-iltaa, ei Tuomaksella ollut mitään sitä vastaan. Hän oli pyytänyt myös serkkuaankin mukaan, mutta oli saanut kieltävän vastauksen, sillä Amandalla oli kuulemma muuta menoa.

Miehet kävelivät tiskille ja Tuomas tilasi oluen. Hän katseli ympärilleen ja maksoi hetken päästä tutulle työkaverilleen oluestaan. Mies vaihtoi hetken kuulumisia työkaverinsa kanssa, kunnes tämän piti mennä palvelemaan jotain toista asiakasta, joten Tuomas kääntyi takaisin kavereidensa puoleen ja hörppäsi oluestaan. "Täällähän alkaa olla jo kivasti porukkaa", Tuomas naurahti kavereilleen. Yökerho näytti tosiaan täyttyvän kovaa vauhtia. Tuomas ei kuitenkaan tiennyt kuinka kauan viihtyisi paikalla, mutta kavereiden innostuksesta päätellen he ainakin aikoisivat olla siellä valomerkkiin asti.

"Eiköhän me etitä tänään täältä Tuomakselle nainen", totesi eräs miehen kavereista, Eero nimeltään. Tuomas meni heti vaikeaksi kaverinsa sanoista, sillä hänellä ei todellakaan ollut mielessä kenenkään naisen löytäminen yökerhosta. Hän oli liian ujo sellaiseen. Mies kirosi mielessään ujouttaan, sillä sen vuoksi häneltä oli usein mennyt mönkään hyvä tilaisuus saada naisystävä. Ehkäpä joskus mies vielä uskaltaisi rentoutua naisten seurassa. "Ettikää naisii vaa itellenne", Tuomas vastasi naureskellen ja joi taas vähän oluestaan.

Sarasta oli hyvää vauhtia tulossa kunnon alkoholisti, sillä nyt hän oli monena viikonloppuna peräkkäin käynyt yökerhossa muutamilla ystäviensä kanssa, mutta ehkä se oli ihan sallittua, sillä kuitenkaan mitään räkäkännejä hän ei ollut pitkiin aikoihin juonut. Ollut aina vaan pienessä hiprakassa ja herännyt aamulla pirteänä tekemään itselleen aamiaista. Nytkin hän paraikaa istui iltaa ystävieen kanssa yökerho Onnelassa margaritalasillinen nenänsä edessä. Saran tämän päiväinen asu oli hyvinkin yksinkertainen, mutta nätti; valkoinen olkaimeton tuubitoppi, minkä päälle hän oli vetänyt kauniin silkkisen "takin" (tosin pitkähihaisessa versiossa). Sitten vielä valkoiset pillifarkut, mustat korkokengät ja muutama käsikoru niin asuste oli valmis. Meikkiin hän oli tällä kertaa uhrannut enemmän aikaa, mahdollisesti ystävien pakottamana. Tällä kertaa hän oli laittanut luomiinsa persikan sävyistä luomiväriä ja sipaissut ulkonurkkaan vielä tummempaa sävyä, sitten vetänyt siistin rajauksen yläluomelle nestemäisellä mustalla kajalilla ja harjannut ripsiin ripsiväriä. Poskiluihinsa hän oli sipaissut kiiltämätöntä aurinkopuuteria ja meikki oli valmis. Meikkivoidetta hän ei käyttänytkään lähes koskaan, mutta peitepuikolla peitti tummat silmänaluset.

Heidän tämänhetkinen puheenaiheensa oli miehet, mutta aiheeseen Sara ei syystä tai toisesta ottanut hirveästi kantaa, vaan antoi ystäviensä rupatella keskenään erilaisista säädöistä, mitä heillä oli nyt meneillään. Heitä kaikkia yhdisti ainakin yksi asia; He olivat kaikki epätoivoisia sinkkuja vailla miesystävää.
Tosin Saran ystävät olivat yrittäneet metsästää hänelle miestä todella innokkaasti jo pitkiä aikoja, mutta ketään ei ollut kiinnostanut naista kauheasti. Niko häntä kiinnosti jonkun verran, toinen oli niin mukava ja kaikkea, mutta toisen tunteista hän ei ollut ollenkaan varma, joten ei sen vuoksi pitänyt silmiään ummessa muiden miesten suhteen.

Sara hörppäsi margaritastaan ja katsoi kuinka Jenni, yksi hänen ystävistään, lähti hakemaan heille lisää juomista. Jenni kuitenkin ilmeisesti tapasi ystäviä ja jäi heidän kanssaan juttelemaan, silloin Sara pisti heti merkille että porukassa taisi olla vain miehiä.
"Eero moii! Mitä te täällä? Tai no siis, juotte varmaan tietenkin, hah! Tulkaa hei tonne meidän pöytään istumaan, siel on vaiks kuin paljo tilaa!"
Jenni hihkaisi iloisesti ystävälleen tuon nähtyään. Sara pudisteli päätään pienesti hymyillen ja saatuaan margarita lasillisen kumottua kurkustaan alas hän käveli tiskille rennoin askelin, tilasi itselleen ison tuopin olutta ja kipitti takaisin pöytäänsä jääden taas seuraamaan Jennin jutustelua miespuolisen henkilön kanssa. Toinen sitten aina jäi suustaan kiinni, mutta olihan se kiva saada lisää porukkaa saman pöydän ääreen, jos nuo nyt ylipäätään suostuivat naisporukan seuraan tulemaan. Sara vilkuili kaikki miehet läpi nopeasti, mutta erityisesti hänen katseensa jumittui ruskeahiuksiseen ja -silmäiseen, siististi pukeutuneen pitkähköön mieheen, kenet nainen arvioi mahdollisesti itsensä ikäiseksi, tuskin kovin paljon vanhempikaan tuo oli.

"Miten ois vaikka toi brune tuolla?" Eero osoitteli tanssilattialla olevaa pitkähiuksista brunettea Tuomaksen kiusaksi. Mies vilkaisi naisen suuntaan ja pudisteli hermostuneena päätään. Eikö Eero voinut ymmärtää, ettei siitä kuitenkaan tulisi mitään? Tuomas pilaisi ujoudellaan koko jutun. "Äh, anna jo olla", mies mutisi kaverilleen ja tilasi pian toisen oluen. Ei ollut miehen tapaista juoda näin nopeaan vauhtiin, mutta nyt hän kaipasi vaihteeksi hauskanpitoa, eikä ihan pieni humala mitään haittaisi.

"Mee juttelee sille!" Eero yllytti Tuomasta ja mies vilkaisi uudestaan brunettea. Olihan tuo kovin vetävän näköinen tanssiessaan paljastavassa topissa, mutta Berg epäili, että tulisi tyrimään kaiken. "Mee ite", Tuomas tuhahti päätään pudistellen. Miesporukka sai kuitenkin muuta ajateltavaa, kun joku nainen pelmahti paikalle. Naisen esiteltyä itsensä Jenniksi, Eeron kaveriksi, esittäytyi Tuomaskin tälle kohteliaasti, mutta ujosti. Eeron ja Jennin jutellessa, Tuomas käänsi katseensa muualle ja kiinnitti huomionsa tiskille tulevaan valkoiseen tuubitoppiin ja silkkiseen "takkiin" pukeutuneeseen naiseen. Nainen vaikutti todella kauniilta, minkä vuoksi Tuomas käänsi ujona katseensa muualle ja joi oluestaan.

"Mennään noiden pöytään", Eero sanoi hetken päästä ja viittoi muita tulemaan tämän ja Jennin perään. Tuomas seurasi muita hieman vastahakoisena, sillä hän tiesi menevänsä lukkoon uudessa seurassa, varsinkin naisseurassa. Huomatessaan, että äskeinen kaunis nainen istui pöydässä johon nämä menivät, Tuomas tunsi hermostuvansa hieman. Hän katsoi naista hetken ja istui sitten myöskin pöydän ääreen, laskien olutlasinsa pöydälle. Eero kuitenkin halusi istumaan ystävänsä Jennin viereen, joten Tuomas joutui tekemään tilaa miehelle ja joutui itse Jennin kauniin kaverin viereen. Mies vilkaisi naista nopeasti ja yritti pysyä mahdollisimman rentona.

Hän joi taas oluestaan saadakseen jotain tekemistä, sillä jos hän olisi vain istunut paikallaan jännittyneenä, olisi hän vaikuttanut aivan idiootilta naisten edessä. Eeron ja Jennin vaihtaessa kuulumisia, joku porukan naisista esittäytyi miehille. "Mä oon Tuomas", mies sanoi nimensä kavereidensa jälkeen ja vilkaisi kaikkia pöydän naisia. Vieressään istuvassa naisessa miehen katse viipyi pisimpään. Olipa nainen tosiaankin todella kaunis. Mutta Tuomas oli liian ujo sanoakseen sitä ääneen.

Sara hörppi oluttaan rennon oloisesti ja vaihtoi muutaman sanan toisen ystävänsä kanssa, heitä kun oli lähtenyt kolme yökerhoon ja tällä hetkellä porukan kolmas pyörä jutusteli miesten kanssa ja houkutteli heitä naisporukkaan viettämään iltaa. Vaaleaverikkö tajusi pian, että Jennin suostuttelu oli ilmeisesti purrut miehiin, sillä he kaikki valuivat pöytää kohden ja kaikki etsivät itselleen tuolin mihin voisi istua. Sara vilkaisi hyvinkin vihjaavan oloisesti Jenniin, kun yksi miehistä istui tuon viereen ja sitten nainen virnisti kevyesti ystävälleen. Vähän piti hyvää ystävää härnätä välillä, sillä tiesihän tuo ettei Jennillä ollut mitään juttua kyseisen miehen kanssa, he taisivat oikeastaan olla vain hyviä ystävyksiä.

Sitten Sara huomasi, että ujon oloinen mies, kenet hän oli oikeastaan jo pistänyt merkille miesporukassa, istui hänen viereensä. Nainen teki sen verran tilaa, että mies varmasti mahtuisi istumaan ilman, että olisi hänessä aivan kiinni. Toinen kun vaikutti niin ujolta, ettei varmasti olisi ollut tuolle mieluista istua aivan kiinni toisessa ihmisessä, joka sattui edustamaan vastakkaista sukupuoltakin kaikenlisäksi.
Vaaleaverikkö hörppäsi oluestaan taas suuren kulauksen ja vilkaisi pöydässä istuviin ihmisiin kiinnostuneen oloisena, etenkin vieressään istuvaan miespuoliseen henkilöön hän kiinnitti huomiota. Toisen esittäytyessä Sara odotti, että muut olivat kertoneet nimensä ja katsahti sitten Tuomakseen.
"Mä oon Sara", nainen totesi ystävällisesti hymyillen ja vilkaisi sitten ympärilleen. Tanssilattialla pyöri aika vähän porukkaa, vaikka meneillä oli hyvä biisi, tanssittavakin, joten Saran alkoi heti tehdä mieli tanssimaan.

"Tuleeks joku tanssiman munkaa?"
Sara päätti sitten rohkeasti kysyä ja automaattisesti katsoi kaikkiin paikallaolijoihin kysyvä ilme kasvoillaan. Hän joi suuren kulauksen taas oluestaan ja huokaisi syvään. Jos Sara ei saisi ketään innostumaan tanssimisesta niin hänkin jättäisi väliin, ei olisi kiva tanssia yksin.

Tuomas hymyili pienesti naiselle, kun hän esitteli itsensä. Kauniilla naisella kaunis nimi, meinasi mies möläyttää, mutta päätti pitää päänsä kiinni. Kun hän kuuli Saran kyselevän jotain mukaansa tanssimaan, ajatteli Tuomas ettei hän todellakaan lähtisi. Kyllä hän osasi jotenkin tanssia ja humalassa hän viihtyi tanssilattialla enemmänkin, mutta selvinpäin se ei tulisi kuulonkaan. Ilman alkoholin vaikutusta hän viihtyi DJ:nä soittamassa musiikkia, mutta tanssiessaan hän vain varmasti nolaisi itsensä.

"Enkä tuu", mies sanoi hämillään yhdelle porukan miehistä, kun tämä tarjoutui Saran tanssiseuraksi ja ehdotti vielä Tuomastakin mukaan tanssilattialle. Mies pudisteli päätään kaverinsa pyynnöistä huolimatta ja joi oluestaan. Hän loi myös nopean ujon katseen Saraan. Kyllä hänen olisi tehnyt mieli tanssia naisen kanssa, mutta ensin hän tarvitsi hieman rohkaisua. "Hei oikeesti mä en oo tulossa", Berg joutui tuhahtamaan kaverilleen, joka oli noussut ylös ja kiskoi miestä ruutupaidan hihasta. Eikö tuo voinut ymmärtää, ettei Tuomas halunnut tanssia? Onneksi porukan muut jäsenet olivat niin keskittyneitä keskusteluunsa, etteivät he huomanneet Tuomaksen ja miehen välistä "väittelyä".

Kun kaveri väitti Tuomasta pelkuriksi, nousi hän lopulta vastahakoisesti ylös ja joi oluensa loppuun. "No mennää sitten", mies lopulta myöntyi huokaisten ja asteli kohti tanssilattiaa, odottaen Saran ja kaverinsa tulevan perässään. Hän ei aikonut tanssia kauaa, korkeintaan yhden biisin ajan ja sitten hän palaisi takaisin. Ainakin hän olisi todistanut kaverilleen, ettei hän mikään pelkuri ollut.

Sara naurahti hiljaa, kun miehet alkoivat väitellä keskenään ja kumosi koko lopun tuopin kurkustaan alas sillä välin melko nopeaan tahtiin. Sitten hän hämmästyi positiivisesti kun Tuomas suostuikin lähtemään hänen kanssaan tanssilattialle. Hän hymyili pienesti ja nousi seisomaan.
"Uskalsithan sä!" Hän naurahti pienesti ja nappasi Tuomaksen hihasta ranteen kohdalta kiinni ja veti tuon varovasti mukanaan tanssilattialle. Sitten vaaleaverikkö alkoi hillityin liikkein tanssia ja katsahti Tuomakseen.
"Oonko mä nähnyt sut jossain ennen? Sä näytät hirveen tutulta.."
Sara kysyi saadakseen jonkinlaista keskustelua miehen kanssa aikaiseksi. Toinen vaikutti hyvinkin ujolta näin ensivaikutelmalta, mutta nainen tahtoi silti yrittää tutustua toiseen paremmin, ehkä Tuomas vähän rohkaistuisi hetken kuluttua. Sara oli melko lähellä miestä, sillä tanssilattialle oli kerääntynyt paljon muitakin ja hirveästi tilaa tanssimiselle ei jäänyt. Nainen vilkaisi Tuomakseen varovaisesti, mahtoikohan miestä haitata hänen yhtäkkinen läheisyytensä? Toivottavasti ei, sillä Sara itse ei koskaan mitenkään erityisesti häiriintynyt ihmisten lähelläolosta, ellei tarkoituksena ollut ahdistella oikein kunnolla. Nainen vilkaisi ympärilleen, mutta katse palautui taas pian Tuomakseen ja hän hymyili tuolle taas pienesti.

Samalla Saran mieleen tuli Niko, mitä hän tuumaisi naisen tanssimisesta toisen miehen kanssa? Eiväthän he kuitenkaan seurustelleet, joten nainen oli vieläkin vapaata riistaa ja sai tietääkseen tehdä, mitä haluaisi. Ei hän kuitenkaan sänkyyn aikonut Tuomaksen kanssa hypätä, eikä tanssimisessa mitään pahaa ollut.
Sara päätti niinsanotusti unohtaa Nikon hetkeksi ja pitää hauskaa ystäviensä kanssa, ilman minkäänlaisia mieshuolia. Hän jatkoi tanssimistaan kokoajan Tuomasta tarkkaillen.

Biisin vaihtuessa hitaaseen Sara vilkaisi taas kerran ympärilleen huomaten, kuinka ihmiset kiinnittyivät toisiinsa ja rupesivat tanssimaan hitaita. Sitten hän vilkaisi mieheen ja virnisti.
"Pitäiskö meidänkin kokeilla?" Hän kysyi toiselta sitten hiljaa, astuen vielä lähemmäs miestä, niin että oli melkein tuossa kiinni. Kuitenkin hengitysraon heidän väliinsä hän jätti, jos toinen kieltäytyisikin Saran pyynnöstä.
"Ei sun tarvi mua pelätä, en mä sua syö", hän naurahti sitten jääden odottamaan toisen vastausta toisen silmiin katsoen.
Toinen saisi siis vapaasti kieltäytyä eikä Sara siitä itseensä ottaisi, mutta olisi kiva tanssia hitaita pitkästä aikaa varsinkin kun biisi oli niin hyvä.

Tuomas säpsähti pienesti, kun Sara vetäisi hänet tanssilattialle. Mies kuitenkin yritti koota itsensä nopeasti ja päätti, että turha ujous saisi loppua. Hän ei ollut todellakaan hyvä naisten kanssa, mutta tällä kertaa hän voisi yrittää olla enemmän oma itsensä. Tuomas nosti varovasti katseensa Saraan, samalla kun yritti tanssia jotenkin. "En mä tiiä, voi olla. Mä en oo varmaan nähny sua koskaan... tai ehkä me ollaan joskus törmätty", mies selitti ja naurahti pienesti. Hän piti katseensa Sarassa ja unohtui hetkeksi tuijottamaan tätä hieman ihaillenkin. Pian hän kuitenkin havahtui ajatuksistaan ja käänsi katseensa pois. Saran tuijottaminen saisi loppua, sillä tuskinpa hän olisi Tuomaksesta kiinnostunut.

Naisen läheisyys hermostutti Tuomasta, mutta ihmeen hyvin hän oli selvinnyt. "Ootsä asunu aina Helsingissä?" Mies yritti saada jotain keskustelua aikaiseksi. Samassa biisi vaihtui hitaaseen ja Saran pyytäessä Tuomasta tanssimaan, mies perääntyi vaistomaisesti hieman. "En mä pelkää", Tuomas naurahti hermostuneesti. Hän tunsi itsensä idiootiksi ja päätti ryhdistäytyä. Sara vaikutti mukavalta, joten ei ollut mitään syytä hermoiluun. Tuomas vilkaisi ympärilleen ja kohautti sitten olkiaan, samalla kun asteli Saraa lähemmäs. "Voidaanha me kokeilla", hän sanoi hymyillen ja kietoi kätensä Saran ympärille, alkaen tanssimaan tämän kanssa.

Nainen katseli Tuomasta kiinnostuneen oloisena, ja hymähti hiljaa sitten tuon sanoille.
"Musta tuntuu, et me ollaan joskus törmätty tyyliin jossain kaupungilla.. Näytät vaan niin hirveen tutulta ja tommoset kasvot pistää kyllä muistiin yllättävän hyvin.."
Sara naurahti ja katsoi toisen silmiin taas kerran. Jotenkin miehissä aina naista viehätti juuri noiden silmät, ja varsinkin Tuomaksen silmät olivat erityisen kiehtovat syystä tai toisesta, mutta sitä varsinaista syytä nainen ei osannut sanoa.
Toisen niinsanottu tuijotus ei mitenkään häirinnyt Saraa, päinvastoin, hän pikemminkin hieman ilahtui siitä, ettei toinen vältellyt katsomasta naiseen ja otti välillä avointa katsekontaktia. Ajatus sai pienen hymyn kohoamaan Saran huulille.

Nainen kyllä myöskin aisti sen, että toinen oli hieman hermostunut hänen läheisyydestään, muttei oikeastaan näyttänyt siltä että olisi juossut pian karkuun. Se oli hyvä asia, sillä Sara ei tahtonut pelästyttää toista pois eikä aiheuttaa minkäänlaisia traumoja hänelle.
"En, mä oon oikeestaan ihan hetki sitten muuttanut tänne.. Oon asunut ennen Espoossa. Entä sä?"
Sara havahtui toisen kysymykseen ja vastasikin siihen heti, hymyillen pienesti. Oli hyvä, että Tuomaskin oli päättänyt kysyä jotain, joten siitä nainen päätteli että he voisivat hyvinkin saada hyvän keskustelun aikaiseksi. Ehkä oli turhan aikaista sanoa mitään, sillä he eivät paljon olleet vielä puhuneet, mutta kuitenkin.
Aluksi nainen luuli, että toinen kieltäytyisi hänen pyynnöstään tanssia hitaita, mutta pian jo Tuomas kietoikin kätensä Saran ympärille ja naisen oli pakko hymyillä pienesti. Hän varovaisesti kietoi omatkin kätensä toisen niskan ympäri, painautuen tuota vasten. Katseensa hän silti piti yhä Tuomaksen silmissä ja puri varovaisesti huultaan.
"No, onks tää nyt ihan kamalaa?" hän naurahti hetken kuluttua ja huomasi katseensa käyvän myöskin toisen huulissa, mutta pian silmät kuitenkin palautuivat alkuperäiselle paikalleen - Tuomaksen silmiin.
"Tää biisi nostattaa muistoja mieleen", Sara totesi hetken kuluttua, ehkä hieman surumieliseenkin sävyyn. Muutaman sekunnin kuluttua hän jo miettikin, miksi oli edes todennut niin, mutta sanottua ei saanut sanomattomaksi.

"Voi olla. Kyllä me varmaa jossain ollaa ohimennen nähty", Tuomas totesi samalla kun tanssi Saran kanssa. Hän ei muistanut nähneensä naista koskaan, mutta oli hyvin mahdollista, että he olisivat joskus nähneet. Asuivathan he kumpikin samassa kaupungissa, vaikka se olikin melko iso kaupunki. Mies katseli naisen silmiä ujosti hymyillen. Hän yritti tanssia mahdollisimman hyvin ja pysyä rauhallisena. Onneksi pahin jännitys oli jo mennyt ohi.

"Mä muutin tänne Oulusta jonki aikaa sitten", Tuomas vastasi, Saran ensin kerrottua olevansa Espoosta päin. Ainakin heistä löytyi jotain yhteistä, sillä kumpikin oli muuttanut vasta Helsinkiin. Tuomas mietti, että missä päin Helsinkiä nainen asui, mutta ei viitsinyt alkaa utelemaan. Hetken päästä mies naurahti Saran sanoille. Toivottavasti hän ei ollut antanut naiselle sitä kuvaa, että tanssiminen olisi kamalaa. Se oli oikeastaan aika kivaa, sillä saihan Tuomas tanssia kauniin naisen kanssa. "Ei, sä tanssit tosi hyvin", Tuomas virnisti huvittuneena. Sitten hän keskittyi taas tanssimiseen ja katseli Saraa silmiin. Lopulta mies vaivautui katsekontaktista ja laski katseensa ujona alas. Mitäköhän Sara mahtoi ajatella hänestä?

"Mitä muistoja?" Tuomas kysyi varovasti. Biisi oli hänen mielestään kaunis ja olihan hän kuullutkin sen monesti. Se oli tyypillinen rakkauslaulu, mutta siitä oli aikaa kun Tuomas oli viimeksi ollut rakastunut. Mies vilkaisi sivusilmällä pöydän suuntaan, jossa muu seurue keskusteli.