Onko järkee vai ei?

Hahmot: Petteri Rasi ja Sofia Salo-Benoit
Paikka: Kuntosali
Aika: 4.2.2012 klo 17->

*****

Sofia oli viettänyt rauhallista lauantaita perheensä kanssa. Yhdessä oli lounastettu ja äiti oli taikonut pöytään niin makkarapitoisia herkkuruokia isälle, kuin oman mielensä mukaisia kevyitä ranskalaisia ruokia. Päälle oli vielä syöty jälkiruokajuustot ja pari hedelmää, sekä juotu kahvit. Sofia kyllä rakasti syömistä, eikä yleensä stressannutkaan olemistaan niin kovin. Neito kun tykkäsi liikkua ja kävikin salilla usein ahkerasti. Vähään aikaan Sofia ei kuitenkaan ollut saanut aikaiseksi hilata persettään treenaamaan. Nyt hyvien herkkuruokien jälkeen olo oli kuitenkin täysi ja kovinkin painava, eikä Sofialla ollut mitään suunnitelmia illalle, joten niinpä hän kello viiden aikaan löysi itsensä kuntosalilta.

Sohvi laittoi napit korviinsa ja vanha mp3 kiinnittyi pidikkeensä ansiosta housunkaulukseen kiinni. Pari napin painallusta ja juoksumatto alla alkoi liikkua kiihdyttäen vauhtiaan. Musiikki soi ja Sofia keskittyi ottamaan askeleita eteenpäin. Jonkin aikaa rauhallisemmin käveltyään neiti painoi erästä nappia lisää ja vauhti kiihtyi. Sofia hölkkäsi matolla ja vilkaisi samalla ympärilleen. Ainakaan vielä kuntosalilla ei ollut muita ja Sofia hymyilikin pienesti. Oli paljon vapauttavampaa saada puuskuttaa rauhassa, kuin pohtia arvosteliko joku neidon menoa vai ei.

Pieni hengästyminen kuuluu asiaan, ja tervakeuhkoistaan huolimatta Sofia jatkoi hölkkäämistään. Jonkin ajan kuluttua alkoi pieni hikikin nousta pintaan, mutta siinä vaiheessa Sofia ei sitä rekisteröinyt. Hän oli täysin uppoutunut musiikkinsa maailmaan jalkojen viedessä tyttöä paikallaan "eteenpäin".

Vapaapäivän kunniaksi Pete oli aikonut nukkua pitkään ja niin tekikin. Peten veli Patrik oli jäänyt perjantaina yöksi ja oli luvannut herätä Peten pojan Antin kanssa. Kuitenkin Pete heräsi Antin kitinään joka kuului toisesta huoneesta, mutta se ei miestä haitannut. Kello oli yhdeksän ja hän oli saanut nukkua pitkät ja hyvät unet, ainakin 3 tuntia enemmän kuin normaalisti yössä nukkui. Pete nousi venytellen ja virkkaaseen puki päälleen. Tänään pitäisi käydä lounaalla Peten toisen veljen, Paulin ja tämän avovaimon Liisan luona. He olivat myös luvanneet katsoa Anttia niin kauan kun Pete saisi käydä lounaan jälkeiset kalorit hikomassa kuntosalilla pois.

Aamupäivä tuli ja meni, lounaaksi oli syöty kasvissosekeittoa ja patonkia. Tosin Pete keliaakikkona sai tyytyä valmiina ostettuun gluteenittomaan leipäänsä joka maistui aika purkalta. Antti oli saanut tyytyä raskaan aamupalan jälkeen ainoastaan mustikkapilttiin. Pete taputti kylläistä mahaansa ja sen jälkeen poikansa masua. Pete pussasi vielä poikaansa otsalle, puki nahkatakin päälleen ja lähti autolleen.

Kuntosaliin oli hieman matkaa Paulin luota, mutta Pete tiesi että se kannattaisi. Kuntosali oli pieni ja sielä oli pieni vakioasiakaskunta joten sielä oli harvoin täyttä ja laitteista pidettiin hyvää huolta. Tälläkään kertaa salilla ei ollut äkkivilkaisulla katsottuna kuin kaksi ihmistä Peten lisäksi. Ennen saliin menoa Pete kävi vaihtamassa farkkujen tilalle mustat verkkarit ja kauluspaidan tilalle tummansinisen hihattoman. Pete käveli reippaasti kuntopyörälle josta oli näkymä koko saliin, matolla juoksi kaunis nuori nainen jonka Pete oli pari muutakin kertaa salilla. Toisessa nurkassa veti soutulaitteella tuntematon kasvo, joka kylläki näytti siltä että tuntemattomaksi saisi jäädäkkin, sen verran jengiläiseltä näytti motoristiviiksillänsä ja kaljamahansa kanssa.

Pete asetti pyörän melko raskaalle asetukselle ja kädet tangon päällä rennosti rupesi polkemaan samalla välillä vilkuillen tuota tummahiuksista naista. Pitäisiköhän tällä kertaa käydä juttelemassa? Pete oli kyseisen naisen nähnyt myös Huvilakujalla ja eihän sitä tiedä kuinka mukava ihminen olisi kyseessä, tämähän saattoi myös asua ihan lähellä häntä.

Pete otti ison huikan vesipullostaan, ottaen sen mukaansa kun hän nousi pyörän päältä ja käveli maton luo jossa nainen juoksi. Pete erotti hiuksien lomasta kuulokkeiden johdot eikä siis kehdannut edes yrittää kuulisiko nainen hänen ääntään jos hän sanoisi moi tai vastaavaa. Niinpä Pete tyytyi jäädä seisomaan viistosti maton edessä, heilahtaen vähän kättään naisen silmien edessä ja yrittäen ottaa katsekontaksia kulmat kohotettuina kysyvästi hieman ylös yrittäen kuitenkin näyttää mahdollisimman ystävälliseltä.

Juokseminen teki hyvää. Sofia tunsi olonsa keveäksi, oli kuin neiti olisi liihotellut matolla eteenpäin. Ajatukset lentelivät jossain kaukana, kun yhtäkkiä Sofian näkökentässä heilahti jokin. Ei neiti ollut pannut merkille, että tuo mies hahmo oli edes astellut hieman viistosti juoksumaton eteen, niin omissa maailmoissaan Sofia oli ollut. Sofia kurtisti kulmiaan nopeasti ja vilkaisi miehen kasvoihin. Jokin iski tajuntaan ja Sofia virnisti pienesti. Edessä seisoi juuri se sama mies, josta Sofia oli Jasminille maininnut. Juuri se sama mies, jota Sofia oli pohtinut jopa ehkä voivansa pyytää kahville.

Hymyillen toiselle Sofia nosti toisen kätensä nyppäisemään napit pois korvista ja toisen hidastamaan juoksumaton vauhtia niin, että neiti pystyi verkkaisesti kävelemään. "Moi", Sofia sanoi huomaten äänensä kuulostavan hivenen hengästyneeltä. Brunette hymähti perään ja siinä tallustellessaan kieritti kuulokkeet mp3 ympärille ja laski koko musiikkilaitteen juoksumaton näytön reunalla olevalle pienelle ulokkeelle. "Mikä meno ja meininki?", neiti kysähti ja pyyhkäisi otsaansa.

Sofia tarkasteli miehen kasvoja. Tilanne oli juuri sellainen, mitä Sofia oli naureskellut ystävättärelleen. Kuinka hän olikaan vitsaillut menevänsä punaisena ja hikisenä ja puuskuttavana kysäisemään tuota miestä kahville. Ja siinä Sofia nyt oli ja koki itsensä hyvinkin 'edustavaksi'. Eipä ollut neiti ollenkaan tosissaan ajatellut alkaa juttusille kenenkään kanssa tämän näköisenä. No, ei kai tilanteessa muu auttanut kuin katsoa mitä tapahtuu ja tietenkin kertoa myöhemmin Jasminille kuinkas tässä kävikään.

Pete hörppäsi pikaisesti juomapullostaan ja nosti huulilleen pienoisen hymyn kun hän huomasi naisen hoksaavan hänet.
"Hei", Pete vastasi lempeästi pyyhkäisten otsaansa ranteessaan olevalla hikinauhalla. Hiki pukkasi edelleen otsasta vaikka oli jo hetki sitten lopettanut pyöräilyn. Myös brunette oli kuumissaan, joka oli Petestä hyvä juttu. Ainakaan nainen ei voisi arvostella että hikinen äijä tulee lähentelemään ja nainen sitä paitsi näytti tosi hyvältä pieni hiki pinnassa ja posket hieman heloittaen.

Pete kuunteli naisen kysymyksen ja vaikka Peten vastaus ei suoraan kohdistunutkaan kysymykseen, Pete kysäisi;
"Mä asun tossa Huvilakuja 13:ssa ja oon miettinyt et asutko sä siellä jossain ku oon sut nähnyt siellä?" Pete kysäisi ystävällisesti edelleen hymyillen, katse naulittuna naisen silmiin. Ne olivat ruskeat ja todella persoonalliset, Petestä tuntui että jo niiden takia polvet voisivat pettää.
"Tai siis ei todellakaan ole pakko kertoa jos et halua, mutta aattelin tulla onneani kokeilee", Pete naurahti hieman huvittuneena ja laski painonsa oikealle jalalle niin että näyttäisi hieman rennommalta.

Sofia käveli edelleen jäähdyttelynä eteenpäin matollaan mutta tarkasteli miestä päästä varpaisiin pää hivenen kallellaan vieno hymy huulillaan. Nyt kun lähempää sai katsoa, niin Sofia kyllä oli sitä mieltä yhä enemmän, että toinen oli jollain karskilla tapaa todella hyvännäköinen. Sen karskin vaikutelman varmaankin toi miehen parta, mutta Sofia huomasi ajattelevansa, että toinen olikin komeampi kuin hän oli aikaisemmin ollut katsovinaan.

"Et oo tosissas?" Sofia älähti ja oli kompastua jalkoihinsa. Sitten neiti nauroi heleästi, sekä itselleen, että sille kuinka mies oli ilmoittanut asuvansa Huvilakujalla. Ei hän itse ollut miestä siellä pistänyt merkille. Toisaalta nyt kun ajatteli, kuntosali oli sen verran lähellä Huvilakujaa, että eiköhän Sofia olisi voinut päätellä miehen asuvan jossain lähellä. Todella monet ihmiset tuntuivat asuvan Huvilakuja kolmessatoista. "Kyllä mä siellä asun. C-rapussa" neiti hymyili ja katseli tummilla silmillään toista. "Ihme että mä en oo sua siellä nähny. Tai silleen että oisin pistäny merkille.." Sofia ihmetteli vielä ääneen mutta kohautti lauseen loppuessa hartioitaan hieman.

"Vai onnea kokeilee", Sofia hymähti virnistäen, "mun täytyy ehkä myöntää, että oon pari hetkeä pohtinu josko kokeilisin onneani ja pyytäisin sua kahville.." Sofia tarkasteli hymyssäsuin miestä, lähinnä tuon kasvoja, nähdäkseen millaisen reaktion tunnustuksellaan saisi aikaan.

Sofia painoi juoksumaton sammutusnappia ja maton vauhti hidastui olemattomiin. Napaten mp3-soittimensa näytön reunalta, Sofia pudottautui lattialle kokien itsensä yhtäkkiä todella lyhyeksi vaikka pituuseroa hänen ja miehen välillä noin silmämääräisesti ei voinut olla ainakaan kymmentä senttiä enempää. Sofia pyyhki vielä oikean kätensä treenihousuihinsa, ojentaen sen sitten toista kohti kätelläkseen. Virnistäen neiti esitteli itsensä; "Kai sitä voi nimensä jo paljastaa.....Sofia"

Pete hymähti hiljaa mielissään ja jätti suulleen pienen hymyn. Hän oli tyytyväinen ettei ainakaan ollut pelästyttänyt naista, hänhän voisi ajatella Peteä ties miksi kyttääjäksi. Pete kylläkin oli ihan viattomasti vain kävelylenkeillään toisen huomannut, mutta ei hän tässä tilanteessa sitä tajunnut sanoa. Ja sehän voisi kuulostaa vielä enemmän epäilyttävämmältä jos Pete olisi ruvennut selittelemään.

"Mä asun siinä B-rapussa, muutettiin mun pojan kanssa pari viikkoa sitten ja oon nähnyt sut meidän päivälenkkien kanssa. Et oo varmaan osannut katsoa, kovin moni mies ei käy kävelylenkeillä kirkkaanpunasten lastenrattaiden kanssa", Pete kertoi edelleen hieman hymyillen, mutta tiputti kohta naamansa peruslukemiin. Hitto, hän oli ensimmäisessä kunnon lauseessaan naiselle kertonut pojastaan. Pete oli huomannut että lapset eivät heti kättelyssä ollut hyvä puheenaihe, mutta se tuli jo tehtyä.

Bruneten puhe kuitenkin keskeytti Peten tuskaillut ajatuksissaan ja hän päätti kokeilla hymyillä uudestaan joka onnistuikin, vielä leveämmin kun hän kuunteli lisää naista joka kertoi että oli suunnitellut pyytää Peteä kahville. Taisi siis olla tosi hyvä juttu tulla juttelemaan, tällä kertaa ainakin. Pete seisoi nyt paino molemmilla jaloilla katse naulittuna naisen silmiin, leveästi hymyillen että ihan hampaat erottuivat huulten välistä hieman.

Mies vilkuili kiireellä naista kasvoista varpaisiin kun tämä pysäytti maton tullakseen tervehtimään paremmin. Pituuseroa oli hieman, mutta se oli Petestä vain mukavaa. Hän piti hieman lyhyemmistä naisista ja muutenkin ulkomuodoltaan tämä brunette oli todella kaunis. Vielä kun sisäistä kauneutta löytyisi, niin Pete olisi myyty.

"Mä oon Petteri, mut sano Peteks", Pete ilmoitti ja tarttui Sofian käteen ja puristi hieman, mutta lempeästi.
"Ootko sä ollut täällä kauanki jo tänään? Mietin vaan että haluaisiks sä treenis jälkeen lähteä sinne kahville?" Pete kysyi mahdollisimman lempeästi ja rennosti, samalla hymyillen nallekarhumaisesti.

Kun mies kertoi asuvansa B-rapussa poikansa kanssa, Sofia hengähti hieman. Ei hänellä lapsia vastaan mitään ollut. Oikeastaan kummitytön synnyttyä ja tuon kanssa temmellettyä ja tuota hoitaessa Sofia oli vain varmistunut siitä, että halusi lapsia. Oikeastaan hän mielellään tahtoisi lapsen pian, jokin sisäinen tarve huusi lasta. Sofia oli kuitenkin teroittanut itselleen, että lapsia ei sallittu ennen kuin oli kykenevä huolehtimaan, antamaan kaikkensa ja rakastamaan yli kaiken. Tämä tarkoitti sitä, että opiskelut olisi saatava loppuun, löydettävä se paikka lastentarhanopettajana, ja tietenkin oli aina se mies jonka nyt sattui tarvitsemaan lapsen tekoon. Ja kyllä brunette miehen halusi, kunhan vain olisi ensin nuollut vanhat haavat umpeen. Ajatukset vilahtelivat mielessä mutta ulospäin näkyi hymy ja kuuluivat sanat: "Voi ku ihanaa, minkä ikänen sun poika on?" Silmätkin oikein tuikkivat, lapsissa vain oli sitä jotain.

Esiteltyään itsensä, Sofia sai kuulla toisen nimen; Petteri. Sofia hymyili. "Hahaa, no ei, kiva tutustua", neiti sanoi puristaen myös pienesti toisen kättä ja vilkutti nopeasti silmää. Samalla hän maisteli miehen nimeä kielellään. Petteri, Pete. Hmm, oikeastaan toinen jopa näytti ihan mieheltä, jota voidaan kutsua Peteksi. Tämän ajatuksen myötä Sofia irrotti kätensä toisesta.

Sofiasta tuntui hyvältä, että Pete ei nyt ainakaan laukannut pää kolmantena jalkana pois neidin luota tämän kahvittelupaljastuksen myötä. Toisaalta, eipä Sofia sitä ollut odottanutkaan. Kun mies ehdotti suoraan "sinne kahville" menoa virnisti Sohvi iloisesti. "Joo hei kuulostaa abauttiarallaa esim hyvältä. Enkä mä tullu ku juoksemaa mutta sitä mä jo ehin tehä tarpeekseni, sen verran oon täällä jo ollu. Mites, vieläkö sulla on treeni kesken vai joko mennään?" Sofia jutusteli pirtsakasti. Sitten hän naurahti ja kohotti kulmiaan "Vaikka mun täytyy kyllä ehkä saada vähän etumatkaa hiusten kuivaamiseen vaadittavan ajan verran", neiti nyökkäsi ja vilkaisi samalla salissa ympärilleen. Sinne oli alkanut valua muitakin lauantai-päiväänsä treeniä tarvitsevia.

Sofia antoi oikean korvansa painua oikeaa olkapäätä vasten, venytellen niskaansa. Sitten hän laski leuan rintaan ja täten pyöräytti etukautta päätään venytellen nyt nopeasti vasenta puolta. Oli todella miellyttävää päästä kahville tuon miehen kanssa, joka siinä edessä hymyillessään näytti nallekarhulta. Se jokin karskius oli hymyn myötä Sofian mielestä pehmentynyt ja nyt hänen teki vain mieli halata tuota miestä. Huvittuneena Sofia pohti, josko monikin nainen hyppäsi Petterin kaulaan tuon hymyn ansiosta.

"Antti on vasta vuoden", Pete oli ilahtunut kysymyksestä koska nyt hänellä olisi tilaisuus hieman selitellä. Ettei tämä epäilisi että Pete on jokin likainen kyttääjä jolla on kotona perhekkin.
"Antin äidin kanssa me erottiin jo pari kuukautta sitten, Antti on kokonaan mun kun pistin oikeudessa luun kurkkuun", Pete kertoi, mutta katu sitten tätäkin. No hitto, nyt nainen kuitenkin kuvittelisi että Pete on julma kun ei anna Antin edes tavata äitiään. Pete kuitenkin tiesi tehneensä oikein, ja varmasti kahvilla tai joskus toiste mies saisi tilaisuuden kertoa enemmän myös Sofialle jos hän olisi Peten menneisyyden arvoinen.

Pete naurahti iloisesti jättäen suulleen leveän virneen. Nainen myöntyi, Peten onneksi. Olisi tullut melkoisen vaivaantunut hetki jos Sofia olisi kieltäytynyt. Tai eihän sitä osaa nyt sanoa, Petehän olisi voinut vain sanoa heipat ja lähteä. Mutta parempi näin kylläkin.
"No tota, itseasissa treeni ois aika pahastikkin kesken, mutta mieluummin mä lähen sun kans kahville", Pete lausui rennosti hymyillen katse lempeästi Sofian silmissä.
"Jollen mä sitten näytä siltä että ehdottomasti vaadin treeniä", Pete jatkoi pian naurahten loppua kohden. Hän tiesi olevansa suht hyvässä kunnossa, onneksi. Itsevarmuus olisi Petelläkin varmasti vähemmässä jos hänellä olisi toisenlainen kroppa, mutta onneksi Pete ei liiankaan suurta egoa omista.

Pete nyökkäsi pienesti hymyillen Sofialle. Hänellä tosiaan oli todella pitkät hiukset, joten Pete ei epäillytkään että naisella voisi kestää. Hänellä itsellään taas meni todella vähän aikaa salin jälkeen, hän oli tottunut melko nopeaan elämäntapaan.
"No mutta jos kuitenkin mennään samaa matkaa, mä voin odottaa tossa ulko-oven luona sua", Pete keksi ehdottaa ja ehdotuksen jälkeen lähtikin jonkin matkaa pukukopeille päin kunnes jäi tarkistamaan että Sofia seuraisi perässään.

Sofia kohotti hieman kulmiaan luun kurkkuun laittamiselle, mutta ei kommentoinut sitä osaa mitenkään. Luultavasti siihen oli ollut syynsä, ja Sofia uskoi oikeuden tehneen päätöksen Petterin pojan - Anttiko tuon taaperon nimi nyt oli - parhaaksi. "Hihi, voi että, oon valmis kyllä kuuntelemaan tarinointia pojastas kahvin ääressä. Jotain tasapainottelua sille kun joskus huomaan ite pälpättäväni Empusta, mun kummitytöstä, ihan järkyttäviä pätkiä." Sofia naurahti.

Seuraavaksi Sofia saikin purskahtaa nauruun. Ei mitenkään loukatakseen, vaan puhtaasta ilosta ja huvittuneisuudesta, siitäkin kuinka otettu oli, kun Pete oli jättämässä treeninsä puolitiehen kahvitellakseen hänen kanssaan. Varsinkin kommentti treenin mahdollisesta tarvitsemisesta. Pienen naurunkyyneleen pyyhkäistyään ja poskien edelleen hieman nykiessä Sohvi sai sanotuksi toiselle: "Ei, et sä tarvii treeniä, näytät ihan hyvältä, senku lähet mun kans kahville."

Pete lähti pukuhuoneiden oville päin ja Sofia seurasi perässä. Oli mukavaa, kun mies ei mitenkään hoputtanut vaan tyytyi kohtaloonsa siitä, että Sofialla saattoi kestää hieman pidempään. No, mutta hyvä vaan kun ei ollut kiire. Rauhassa ehdittäisiin jutella ja tutustua kahvin ääressä. Vasta nyt Sofia tajusi oikeastaan tutustuvansa myös naapuriin, joten tämähän oli oikein hyvä. Oli mukavaa olla jutusteluväleissä naapureidensa kanssa. "Noniin no, mä koitan olla mahdollisimman nopee, ettei nyt ihan venyis niin pitkäks niinku hmm....naisilla yleensä", Sofia naurahti ja työnsi naisten pukuhuoneen oven auki ja astui sisään, vilkaisten vielä olkansa yli Peteen päin.

Oven sulkeuduttua Sofia hymyili jollekin tuntemattomalle naiselle joka sattui kävelemään vastaan. Lokerolle päästyään Sofia otti taskustaan avaimen ja ujutti sen lukkoon. Hikiset vaatteet hän heitti reppuun, nappasi pyyhkeensä, shampoon sekä hoitoaineen, sulki lokeron oven ja kietoi pyyhkeen ympärilleen kipittäen kevein askelin suihkuun.

Pete naurahti Sofian perään tämän kadotessaan naisten pukuhuoneeseen. Hymyillen Pete laahusti omaan pukkariinsa eikä tällä ollut aikomustakaan kiirehtiä niin kuin normaalisti. Sofiaa pitäisi varmasti silti odotella, vaikka tämä lupasikin nopeuttaa tahtiaan. Pete oli aina ollut kärsivällinen, joten eipä hän välittänyt nyt kun ei olisi kiire kotiinkaan kun Antti vietti päiväänsä Peten toisen veljen Paulin luona.

Pete avasi pukukaappinsa oven, otti kännykkänsä ja näppäili veljensä numeron. Pikaisen puhelun aikana Pete sai varmistuksen että Antilla oli kaikki hyvin. Huokaisten Pete lopetti puhelun ja laskeutui penkille istumaan ja juomaan loput vedet pullostaan. Hetken hän vain istui, mutta toisen miehen tullessa huoneeseen, päätti Pete ryhtyä toimeen. Pian Pete seisoikin alasti pukukaapin edessä ja kietoi nopeasti pyyhkeensä vyötärölleen. Suihkussa meni tällä kertaa jopa 10 minuuttia, Pete viivytteli tahallaan ettei joutuisi seisoskelemaan kuitenkaan loputtomiin odottaen Sofiaa. Hiljaisuudesta päätellen pukuhuoneessa ei ollut ketään, niinpä Pete talsi suihkusta äkkiä kaapilleen alasti, hieroen pyyhkeellään hiuksiaan jotka onneksi kuivuivat äkkiä lyhyiden jouhien ansiosta.

Pete kiskaisi päälleen rennot vaatteensa, onneksi sen verran fiksun näköiset että niillä kehtaisi kahvillekkin lähteä, nimittäin mustat pillihousut, turkoosi t-paita ja tumma neule. Ei ehkä asuste jossa hän treffaisisi ihmisiä, mutta tällä kertaa ei ollut valinnanvaraa, kahvittelun sattuneen näin yllättäen. Vielä musta nahkatakki niskaan ja menoksi. Pete jäi vilkuilemaan miesten pukuhuoneen edustalle, mutta Sofiaa ei vielä näkynyt, joten Pete talsi lähemmäs ulko-ovea johon jäi seisoskelemaan rennosti, mutta tukevasti paino molemmilla jaloilla ja kädet taskuissa.

Pestyään hiuksensa shampoolla, odoteltuaan hoitoaineen vaikuttamisajan, huuhdeltuaan treenin jäljet viemäriin, Sofia vihdoin sammutti suihkunsa ja kietoi pyyhkeen ympärilleen. Neiti puristi tummista pitkistä kutreistaan vettä ja suuntasi kohti lokeroaan. Neiti kiskoi alusvaatteet päälleen ja roikotti päätään sitten alaspäin ja kuivaten hiuksiaan pyyhkeeseen. Sohvi heitti pyyhkeen myttyyn penkille ja istui alas. Lokerosta hän kurotti ottamaan ihonväriset sukkahousut ja kiskoi ne jalkaan, veti tummat puoleen pohkeeseen ulottuvat talvisaapikkaat, pienellä kiilakorolla, jalkaan ja päälleen Sofia puki valkoisen mekon.

Sofia tunki myös pyyhkeen reppuunsa ja nappasi hiusharjansa samalla repunavauksella. Tämän jälkeen neito suuntasi peilien eteen, jossa parinkymmenen sentin kolikolla sai föönauslaitteeseen puhtia. Samalla kun Sofia kuivasi hiuksiaan, sattui hän vilkaisemaan kelloon. Oikeastaan viidessätoista minuutissa suihku ja vaatteiden päällelaitto oli todella nopeaa toimintaa, mutta Sofiaa hieman häiritsi kuitenkin ajatus Petteristä tuon joutuessa odottamaan häntä. Sofia kuivasi ja harjasi, ja veti sitten hiusharjan kahvaan laittamansa hiuslenkin irti. Tummat silmät katselivat kiinteästi peiliin, kun Sofia kiepautti hiuksensa löyhälle nutturalle niskaan. Muutama hiussuortuva sai jäädä koristamaan kasvoja, ja vielä pikaisen vilkaisun jälkeen neiti suuntasi jälleen lokerolleen.

Vielä taskupeilin tuella sipaisu ripsiväriä ripsiin ja punaa huuliin, takki käsivarrelle ja reppu olalle niin Sofia oli valmis. Ensimmäisten viidentoistaminuutin ja kymmenisen lisäminuutin jälkeen Sofia viimein kulki kohti ulko-ovia ja näki Peten odottavan siellä. "Hmm, sori että kesti. Mutta vannon, että tulin niin nopeesti ku pystyin!" Sofia naurahti tervehdykseksi, kuitenkin ehkä pieni pahoitteleva sävy äänessään. Samalla Sofia laski reppunsa lattialle, heitti maastonvihreän pitkähelmaisen talvitakkinsa niskaan. "Dodii, I'm ready. Mihin kahvilaan herra..", Sofia niiasi takkinsa liepeistä kiinni pitäen samalla kun kumartui nostamaan reppunsa takaisin selkään, "..haluaa mennä?"

Pete pyrki olemaan katsomatta Sofiaan tämän kävellessä esiin. Loppujen lopuksi Pete ei kehdannut enää vilkuilla muualle, vaan keskittyi katselemaan Sofiaa silmiin kun tämä käveli hänen luokseen. Siinä samassa hänen suupieli nousi korviin ja Pete pelkäsi näyttävän ihan dorkalta. Pete naurahti Sofian sanoille. Hän oli tottunut odottelamaan naisia, mutta se ei tässä tapauksessa tuntunut hyvältä kommentilta. Pete oli todella hyvää pataa monien naisien kanssa, mutta vain ystävinä, vaikka harva hänen tyhmistä miespuolisista kavereistaan tätä uskoikaan. Ja kyllä Pete sallikin naisille sen pienen lisävartin, tai lisätunnin joissakin tilanteissa. Olivathan naiset kuitenkin se kauniimpi osapuoli ja se kauneus ilmeisesti vaati aikansa.

Pete hymyillen tutkaili Sofian vaatteita ja upean värisiä hiuksia, kun tämä tarttui reppuunsa. Petekin otti reppunsa lattialta, mutta katse edelleen kiinni Sofian kasvoissa, hymyillen aavistuksen.
"Mulle kelpaisi ihan toi kahvila tässä vieressä, vastapäätä oikeastaan. Mun mielestä kahvi maistuu kaikkialla ihan samalta", Pete naurahti ja jäi odottamaan Sofian kommenttia, mutta sai aikaiseksi kuitenkin avata naiselle oven. Vaikka kahvila ei kelpaisikaan, heidän pitäisi ulos mennä kuitenkin. Ulkona olikin yllättävän kylmä, Pete joutui pistämään takkinsa vetoketjun kiinni jottei kylmä tuuli kävisi takin välistä selkään. Kädetkin löytyivät kohta taskusta kun ei hanskoja ollut taaskaan tullut otettua mukaan.

Sofia hymähti. "Oot kyl ihan oikeessa, et samalta se kahvi melkee jokapaikassa maistuu. Mut on sitä joskus tullu törmättyä semmoseen myrkkyyn, että huhhuh." Sofiaa oikeastaan usein ärsytti, jos etsi hädässä viimeisiä kolikoita, ettei tarvitsisi maksaa kortilla, ja sitten se veloitettu kahvi maistuikin aivan järkyttävältä. Onneksi yhteen mukiin ei mahtunut enempää nestettä kuin se pari desiä, vaikka toisaalta kun kahvi oli hyvää, olisi muki voinut olla suurempikin. "Mutta siis, toi kahvila vastapäätä käy mulle ihan mainiosti!"

Pistettyään merkille Peten pitelevän hänelle ovea, Sofia listasi mielessään yhden asian plussien puolelle. Monet miehet eivät enää osoittaneet minkäänmuotoisia pieniä kohteliaisuuksia arjessa. Ehkä se oli nyt sitten sitä kovasti puhuttua tasa-arvoa sekin. Sofia hymyili Petelle ja astui tuon ohi ulos kirpakkaan pakkaseen. Vaikka kahvilaan nyt ei pitkä matka ollutkaan, Sofia nosti kuitenkin vielä hupun päähänsä.