Everything happens when you least expect it

Elias katsoi hieman epäileväisevänä Sofiaa, kun tuo vakuutteli, että kaikki oli ihan hyvin ja tuo oli vain uppoutunut ajatuksiinsa. Kai kaikki sitten oli hyvin, jos tuo kerta niin sanoi mutta silti Eliasta hieman epäilytti. Nainen oli näyttänyt hieman surulliseltakin ja Eliasta olisi kiinnostanut tietää, mikä tuolla oikein oli. Vaikka toisaalta Eliasta myös pelotti, että hän oli aiheuttanut myös Sofian surullisen olon eikä siinä tapauksessa ollut edes varma, haluaisiko kuulla asiasta. Hän oli aiheuttanut viime aikoina sen verran mielipahaa muille, että ei välttämättä haluaisi edes tietää, jos joku oli vielä pahoittanut mielensä.

Elias havahtui itsekkin ajatuskistaan Sofian kysymyksen kuultuaan. Hyvinhän siellä töissä meni, oikeastaan paremmin kuin pitkään aikaan, sen Elias tiesi sen kummemmin vastausta miettimättä.
"Hyvin siellä menee, en oikeestaan ees muista, millon ois menny paremmin. Kiirettähän siellä tottakai on ja tekemistä riittää mut se nyt sattuu olemaan menestyksen hinta ja mä ainakin haluan, et toi paikka menestyy kunnolla." Elias totesi. Hän oli luonteeltaan sen verran kunnianhimoinen, että ei tyytynyt yhtään vähempään kuin parhaaseen ja sen olivat kyllä saaneet yökerhon työntekijätkin huomata. Pomona Elias oli kyllä rento ja mukava mutta silti hän odotti koko ajan parempia tuloksia.

"Ehkä sun pitäis tulla käymään siellä taas joku kerta." Elias huikkasi sitten Sofialle, tuon ollessa vielä keittiössä, virnistäenkin sanojensa perään. Hänestä oli ihan mukavaa, jos hänen kaverinsa kävivät paikan päällä ja näyttivät vielä viihtyvän hänen yökerhollaan.

Sofia oli keittiössä käydessään kuullut Eliaksen sanat ja naurahtanut. Nyt istahdettuaan takaisin sohvalle, sai neito jopa aikaiseksi kommentoida niitä. "Joo no mut sehä on hei hyvä!" Sofia hymyili. "En oikeesti tiedä ketää parikymppistä jolla nyt vaan sattuu olemaan hyvin menestyvä yökerho. Ja siitä, että pitäs tulla uudelleen kämyään", Sofia virnisti pienesti, "niin tietty. Mun pitää vaan keksiä joku joka lähtee mun kanssa bailaamaan."

Sofia kävi miettimään juhlimista ja alkoi kelata ihmisiä läpi. Heidi ei haluaisi lähteä juhlimaan, tuo kun ei juonut kuin sen lasillisen viiniä juustojen kanssa. Serkun kanssa se voisi olla hupaisaakin. Huvilakujaltakin jonkun kanssa voisi olla kiva lähteä, saisi ainakin jaettua taksin jos ei julkisilla kotiin jaksaisi könytä. Sofia ei kuitenkaan näin hätäseen osannut päättää. "Hmm, mä en kyllä keksi ketään kenen kanssa mä nyt jaksaisin haluaisin lähteä bailaa. Siis onhan ihmisiä, mut en osaa päättää", aikaisempi surumielisyys oli tipotiessään ja Sofia naurahti vapautuneesti. "Pitää kattella", Sofia hymähti ja vilkutti silmää.

Kylläpä hänellä heitteli tunteet laidasta laitaan. Tämähän alkoi olla jo naurettavaa.
Jatkaakseen kuitenkin vielä juhlimisesta, Sofia naurahti: "Mut mä oon sit VIP.." Kaikkea sai aina haluta, ja vitsillä Sofia tämänkin heittonsa heitti. Kuitenkin hän oli miltei aidosti kiinnostunut kuulemaan, mitä Elias siihen sanoisi.