Eevi Laakso

Nimi: Eevi Ilona Laakso
Syntymäaika ja –paikka: 20.12.1987 (23), Oulu
Perhe: Kaksoisveli Eetu, äiti ja isä
Opiskelut: kirjallisuutta Yliopistossa, opiskelee parhaillaan laulajaksi(artistiksi) Konservatorion pop & jazz -puolella
Työt: toimittaja Cosmopolitanissa, ”kirjailija”
Harrastukset: laulaminen, lenkkeily, tanssiminen
Asuminen: Huvilakuja 13B, 6 kerros
Siviilisääty: parisuhteessa Kristianin kanssa

Perhe ja menneisyys: Oulun lähellä pikkuisessa kunnassa syntynyt ja varttunut Eevi oli nuorena oikea luonnonlapsi. Tyttö rakasti luonnossa vaeltelua ja kaikkea ulkona puuhailua, omistihan tämä perhe itse suuren tontin kaukana kaikesta, tilaa riitti. Eevi nauttii luonnossa liikkumisesta edelleen, se on rauhoittavaa vastapainoa kiireiselle arjelle. Tyttö oli aina, pienesti pitäen, tykännyt myös musiikista, mutta yläasteelle siirryttäessä nuorta neitiä alkoi kiinnostaa tämän lisäksi muoti, ja erityisesti kirjoittaminen ajankohtaisista, tärkeistä, ja ei niin tärkeistä asioista.

Ihmisläheinen ja sosiaalinen tyttö oli rustaillut tarinoita pöytälaatikkoonsa jo ennenkin, ja kun ammatinvalinta alkoi olla edessä, tämä valitsi opinahjokseen lukion. Musiikkilukio Oulussa tarjosi naiselle lisää miettimisaikaa, ja kolme vuotta hän palloili lähtisikö opiskelemaan kirjallisuutta vai kokeilisiko siipiään laulajana. Sitä ei ole kiistäminen etteikö tämä todella potentiaalinen nainen olisi pärjännyt musiikkibisneksessä, tämä kuitenkin halusi varmemman ammatin ja opiskeli kirjallisuutta jatkaen omaa kirjoitteluaan. Nainen löysi jo lukiossa bloggaamisen, ja kirjoittaa edelleen suosittua blogiaan palkkatöidensä lisäksi. Eeviltä on ilmestynyt myös pieni novellikokoelma.. Tähän asti naisen jalat olivat kaikesta huolimatta silti pysyneet kotikylän maankamaralla, kunnes tälle tarjottiin töitä Helsingistä toimittajana.

Eevi koki muuton todella virkistävänä. Tokihan omaa rakasta kotikuntaa, ja ystäviä tuli ikävä, mutta naiselle tärkeimmät ihmiset; kaksoisveli Eetu ja poikaystävä Make lähtivät mukaan, joten sinänsä muutto oli jopa helppo. Kaikista mahtavinta Eevin mielestä siinä oli se, että pystyi aloittamaan puhtaalta pöydältä. Kukaan ei tuntenut itseä Helsingissä, joten kukaan ei olettanut sinun käyttäytyvän mitenkään tietyllä tavalla. Ennakkoluulot. Siinä yksi asia, mitä Eevi vihaa. Oulussa häneen nimittäin kohdistui tietynlaisia odotuksia ja ennakkoluuloja, ja niitä jos joitakin oli vaikea murtaa.
Ouluun liittyi myös todella paljon inhottavia muistoja, joten Eevi tunsi vapautuvansa kun muutti pois.

Yksi inhottavista, inhottavin, muisto oli parisuhdeväkivallan uhriksi joutuminen. Make oli aina ollut todella mustasukkainen, varsinkin Eevin entiset poikaystävät ja ex-säädöt olivat tuolle kuin punainen vaate. Suhteen alkuajat olivat hyviä aikoja, sellaiseen Makeen Eevi olikin ihastunut. Vielä silloin kun oli elämäniloinen ja sosiaalinen nuori naisenalku, aloittaessaan lukion. Make oli lihaksikas ja komea kakosluokkalainen, joka iski silmänsä heti siroon ja aitoon tyttöön, Eeviin. Siitä alkoi tämän nuoren parin rakkaustarina. Mutta tämä tarina ei ollutkaan sellainen prinsessatarina millaiseksi Eevi oli sen oman päänsä sisällä kuvitellut. Pari ensimmäistä vuotta sujui oikein hyvin. Sen jälkeen suhteessa puhalsi muutoksen tuulet, pari mm. muutti yhteen. Ensimmäinen lyönti tapahtui Maken ollessa täysin umpihumalassa. Mies ei edes muistanut sitä aamulla, toki pyyteli anteeksi. Lyönnit alkoivat toistua ja kohta sitä tapahtui jo täysin selvänä. Eevi, joka ensin jopa yritti kieltää asian myös itseltään, oli liian pelokas jättääkseen kumppaninsa. Jokaisen lyönnin, jokaisen iskun jälkeen hän mietti vain sitä Makea, kehen oli ihastunut. Hyväkäytöksistä ja nauravaa nuortamiestä, jonka kaikki tunsivat.

Maken käytös ei kavereiden seurassa muuttunut yhtään, kaikki oli miehen puolelta kuin aina ennenkin. Eevi kuitenkin tunsi kaiken muuttuneen. Hän ei enää voinut kertoa parhaille kavereilleen kaikkea, kuten ennen oli tehnyt. Elämä oli yhtä jälkien peittelyä ja vakuuttelua, että kaikki oli hyvin. Pikkuruinen sosiaalisten tilanteidenkin pelko tuli itselle hankittua, kun pelotti, että joku huomaisi jäljet. Sisällään Eevi kuitenkin huusi apua. Mutta avunhuutoa ei kuullut kukaan.
Suhde mieheen kärsi kokonaisvaltaisesti, eihän hän enää voinut luottaa rakkaaseen samalla tavalla kuin ennen. Kesti monta vuotta, yhteensä viisi vuotta, kun hän koki tätä väkivaltaa, mikä oli pahempaa henkisellä tasolla. Eevin mielestä vika kun oli hänessä itsessä. Viiden vuoden jälkeen Eevi oli kuitenkin kerännyt tarpeeksi rohkeutta. Hän kohdisti kaiken energiansa ilmoittaakseen Makelle, että suhde olisi ohi, sillä hän oli saanut työtarjouksen, jota hän ei voisi olla käyttämättä. Se keskustelu oli pitkä ja uuvuttava, mutta hedelmällinen. Make sanoi hakeutuvansa Helsingissä vihanhallintakurssille selättääkseen tämän ongelman, ja niin tämä pariskunta pakkasi tavaransa ja muutti Helsinkiin, jossa Eevi alkoi työskennellä Cosmopolitan-lehdessä toimittajana.

Muuton yhteydessä Eevi teki itselleen lupauksen: hän rupeaa arvostamaan itseään, eikä anna kenenkään enää satuttaa häntä. Lupauksen yhteydessä hän myöskin sanoi olevansa tästä lähtien aivan yhtä aito ja ihmeellinen oma itsensä, kuin ennenvanhaan.
Eevin harrastukset eivät vaihtuneet muutossa, mistä tämä nainen piti tarkasti huolen. Hän hankkiutui laulutunneille Helsingissäkin, sekä jatkoi lenkkeilyä. Sen lisäksi nainen päätti vihdoin jatkaa myös tanssimista parin vuoden tauon jälkeen.

Ennen Eevi ajatteli hirveästi mitä muut tästä ajattelivat, siksi hän muuttui lukiossa melkoisesti entisestä. Nykyään nuori nainen kuitenkin ajattelee erillä tavalla.
”Mitä väliä sillä on mitä muut ajattelevat, elän vain kerran”

Ulkonäkö: Yhtä asiaa Eevi vihasi nuorena erityisesti ulkonäössään. Blondeja hiuksiaan. Voi kuinka monta kertaa hän kuuli sanottavan itseään blondiksi, mikä ei ollut tämän järkevän tytön mielestä ollenkaan mukavaa. Nykyään Eevi kuitenkin rakastaa hiustensa väriä, sillä ne ovat luonnolliset eikä mitkään feikit, kuten monilla muilla, jotka haluavat olla vaaleahiuksisia.
Eevi on ollut koko elämänsä ajan siro ja pienikokoinen. Onnekseen tuo on voinut aina syödä miten haluaa, sillä massaa kerääntyy vain juuri oikeisiin paikkoihin. Nainen omistaa blondien hiustensa lisäksi ruskeat silmät. Pituutta Eeville on kertynyt vain 159cm, joten tuo on melkoisen pikkuruinen.
”pieni, mutta pippurinen”, tapaa nainen sanoa naurua äänessään.

Enemmän Luonteesta: Eevi oli aina ennen ollut todella sosiaalinen, luonnonläheinen, seuraa rakastava ja nauravainen nuori nainen, kunnes suhteessa alkoi ilmetä väkivaltaa. Sen jälkeen naisen luonne alkoi salakavalasti pikkuhiljaa muuttua. Ensin nainen alkoi olemaan porukassa se hiljaisin, vaikka ennen tämä oli puhunut kokoajan ja välillä toisten puheiden päällekin. Ja jos Eevi ei puhunut, tämä nauroi. Eevi nauroi ennen kokoajan, olihan tämä elämäniloinen, minkä takia tämän seurasta pidettiinkin. Eevin naurua alettiin myös pikkuhiljaa kuulemaan yhä harvemmin ja oli jopa harvinaista nähdä loppuvaiheissa hymyä tytön huulilla, ainakaan aitoa hymyä. Sen jälkeen Eevi alkoi yhä useammin jättäytymään pois porukasta ja kohta tuota ei näkynyt enää ollenkaan missään. Tuo tietoisesti sulki itsensä niin sivistyksen kuin sosiaalisen elämän ulkopuolelle. Eevi alkoi viihtyä enemmän itsekseen ja kirjoitti novelleja, tarinoita ja lyriikoita aivan uudenlaisella palolla. Tämä kokemus kasvatti Eeviä, mutta olisi tietenkin ollut parempi, ettei naisen olisi tarvinut kokea mitään näin hirveää.

Helsinkiin muutettua Eevin ja Maken suhde muuttui kuitenkin positiiviseen suuntaan. Nämä olivat kuin uudelleen rakastuneita, olivathan nämä sopineet aloittavansa täysin alusta. Eevin elämäniloisuus alkoi palata ja elämä alkoi tuntua elämisen arvoiselta.

Nykyään Eevi onkin melkein samanlainen luonnonlapsi kuin ennenkin. Nainen on saanut taas elämänilostaan kiinni, ehkä se voi johtua myös siitä, että hän tekee rakastamaansa työtä, on tutustunut uusiin mahtaviin ihmisiin, ja hän saa toteuttaa omaa unelmaansa. Pikkukylän tyttö oli aina pienenä sanonut muuttavansa Helsinkiin ja rupeavansa laulajaksi. No, nyt hän asui Helsingissä, mutta ei hän ollut laulaja. Ei ihan, mutta nykyään hän opiskeli konservatoriolla aikeina valmistua laulajaksi joskus tulevaisuudessa.

Nippelitietoa:
- ei omista ajokorttia, sillä on pyöräilyn, kävelyn ja julkisen liikenteen kannalla.
- muuttanut aivan vasta huvilakujalle asuen poikaystävänsä Maken kanssa, isoveljensä vanhassa kämpässä
- pikkutyttö Aadan, serkkunsa lapsen, kummitäti
-välillä hitusen hajamielinen ja kömpelö