what are u doing here?!

Ranta
14.1.2012, klo 13:30 >
Vanessa Pääskylä & Elias Kuosmanen

Vanessa Pääskylä asteli talvitakki yllään kohti rantaa, suuntaa tuolla ei oikeastaan ollut sen kummemmin. Kunhan oli vaivalla ansaitun vapaapäivänsä vuoksi päättänyt lähteä hieman haukkaamaan raitista ilmaa. Jalkoihin tuo oli vetänyt viime viikolla ostamansa uudet kengät, joihin tosiaan oli ihastunut heti ensimmäisellä näkemällä. Naikkonen huokaisi hiljaa kirpeässä pakkasilmassa ja tähyili ympärilleen. Talven tullen rantakin muutti ulkomuotoaan niin roimasti. Kaikkialla oli hiljaista, toisin kuin kesällä. Ranta oli täynnä auringonpalvojia, mutta nyt siellä täällä näkyi vain muutamia ihmisiä. Pääosin vanhempia pariskuntia ja muutama lapsi äitinsä kanssa. Se nyt tietenkään ei estänyt naisen lenkkiä millään muotoa. Tuo poikkeaisi varmasti pian toiselle kadulle ja kävelisi siitä noin neljän kilometrin matkan kotia kohden. Ei se pitkä ollut Vanessalle, tuo tykkäsi kuitenkin kävellä. Nyt oli hyvä ilma kaiken lisäksi. Aurinko paistoi, oli ihanan raikas ilma - jos jotain negatiivistä oli keksittävä, niin ehkä pakkasta olisi voinut olla muutama aste vähemmän.

Punertavahiuksinen neitonen lipaisi huuliaan nopeasti ja hapuili samalla taskusta huulirasvapötkyläänsä. Sellaisessa viimassa huulet tosiaan kuivuivat aivan liikaa - ja ehkä syynä oli sekin että Vanessa oli jollain tapaa 'koukussa' huuliensa rasvaamiseen. Tuo vetäisi pari kerrosta mansikan makuista huulirasvaa huulilleen ja sen jälkeen tuubi löysi tiensä taas kertaalleen taskuun. Vanessa silmäili ympärilleen rannan tuntumassa, kunnes loupulta toivoi näkevänsä väärin. Ei. Oliko se muka mahdollista? Elias? Vanessa harkitsi jo mahdollista pakotietä jonnekin, muttei kuitenkaan löytänyt sellaista, olihan avoimella rannalla. Elias olisi huomannut kyllä jos Vanessa olisi luikkinut jonnekin takavasemmalle. Lopulta nainen ei voinut enää mukamas vilkuilla muuallekaan, mies oli niin lähellä.

"Elias? Mitä sä tääl teet?", nainen sanoi ihmeissään, toivoen että äänestä edes hiukan kuuluisi läpi silkka ärtymys toista kohtaan. Olihan heidän suhteestaan jo jonkun verran aikaa, muttei eipä nainen koskaan silti unohtaisi sitä miten se oli päättynyt. Jos totta puhuttiin, Eliaksen näkeminen sai taas samaisen katkeruuden nousemaan pintaan.
"Ikään kuin tääl ei olis muita rantoja, sun oli pakko tulla tälle?", Vanessa hymähti toiselle ja pyöräytti silmiään. Neitonenhan ei todellakaan musertuisi toisen edessä. Oli paras esittää että elämä hymyili ja meni täydellisesti - ja oikeastaan jos totta puhuttiin, sillä hetkellä Vanessan elämä menikin todella hyvin.

Elias oli heräillyt vasta muutama tunti sitten ja jotta päivä lähtisi parhaiten käyntiin, ajatteli hän lähteä käymään pienellä lenkillä. Viime yö oli jälleen mennyt hänen yökerhollaan, kuten tavallista ja Elias oli herätessään tuntenut olevansa väsyneempi kuin pitkään aikaan. Hän ei ollut oikeastaan viime aikoina tehnyt muuta kuin yrittänyt opiskella parhaansa mukaan ja mennyt koululta melkeimpä suoraan työpaikalleen. Kotona hän oikeastaan kävi vain pyörähtämässä nykyään ja asui käytännössä työpaikalla, kotiin hän ei yksinkertaisesti halunnut mennä.

Vähän päälle kuukausi sitten tapahtuneet asiat pyörivät edelleen Eliaksen mielessä, - hän oli pikkujouluissa mennyt pettämään rakasta tyttöystäväänsä Millaa ja siltä tieltä ei sitten näköjään ollut enää paluuta. Kun Milla oli kuullut asiasta, oli pystyyn noussut kunnon riita, jonka lopuksi Milla oli jättänyt Eliaksen. Miehen maailma oli romahtanut juuri ennen joulua ja hän olisi tehnyt mitä tahansa, että olisi päässyt ajassa taaksepäin. Nyt Milla ei edes suostunut puhumaan Eliaksen kanssa ja Elias hukutti surunsa töihinsä, ei hänellä ollut jäljellä enää mitään muuta.

Elias havahtui ajatuksistaan kuullessaan turhankin tutun äänen. Elias nosti katseensa tiestä ja tunnistaessaan tuon punertavatukkaisen naisen, olisi Elias voinut kääntyä ympäri ja vaihtaa suuntaa. Ei hän tällä hetkellä kaivannut toistakin ilmeisen katkeraa entistä tyttöystävää riesakseen, se vain muistutti liikaa siitä, että epäonnistuminen Millan kanssa ei ollut edes ainoa laatuaan, Elias oli onnistunut pettämään myös Vanessaa. Pian Vanessa tulikin Eliaksen luokse ja tuon valittaminen tuntui niin ärsyttävältä.
"No usko tai älä nii mulla ei oo tapana kytätä mun entisiä tyttöystäviä ja tahallaan kuleksia samoissa paikoissa." Elias tuhahti Vanessalle takaisin, onnistumatta pitämään äänensävyään neutraalina. Häntä ärsytti ja harmitti nyt ihan liikaa.

Vanessa tuhahti hiljaa ja pyöräytti silmiään. No ei neitonen tietenkään oikeasti luullut että nuorukainen tätä seuraisi millään tapaa - eiväthän nämä olleet pitäneet yhteyttä pitkiin aikoihin. Oikeastaan ei eron jälkeen ollenkaan. Vanessaa ei juurikaan ollut kiinnostanut mitkä olivat Eliaksen motiivit pettämisen suhteen. Oliko Vanessa ollut tylsä? Oliko mies kaivannut vaihtelua? Oikeastaan koko tapahtuman ajatteleminenkin sai vain ärtymyksen nousemaan pintaan. Ei neitonen sitä sillä tapaa enää muistellut kuin pari vuotta sitten, mutta silti.
"... Noh, susta ei voi tietää", tyytyi punahiuksinen toteamaan ja kohotti hieman olkiaan. Tämä silmäili hetken aikaa Eliaksen kasvoja ja sitten rantahiekkaa, joka oli paikoittain lumen peitossa ja muualta sitten suhteellisen jäässä.
"Mitä sä teet täällä? Asutko sä muka täs lähellä?", kyseli Vanessa hieman ihmeissään ja lipaisi nopeasti huuliaan. Ei neitonen ollut ennenkään tämän parin vuoden aikana törmännyt toiseen, joten miksi nyt? Olikohan Elias muuttanut jonnekin lähemmäs?

Naikkonen kohotti lopulta katseensa takaisin miehen kasvoihin ja silmäili toista hetken aikaa taas. Eliaksen katse oli jollain tapaa.. Hmm, no, todella neutraali. Toisin kuin Vanessan kasvoilta paistoi selkeä ärtymys. Tämä yritti silti piilottaa sen tarpeeksi hyvin ja hymähti hiljaa. Hymyillä ei neitonen silti aikoisi. Ei tämän tarvinnut olla millään tavalla hyvää pataa Eliaksen kanssa. Tuo oli kuitenkin pettänyt naisystävänsä luottamuksen kerralla - ja pahasti. Vanessan mielestä pettäminen oli ehkä pahinta mitä saattoi tehdä omalle rakkaalleen. Niin.. Mikäli Elias tätä oli rakastanut? Entä jos tuo ei ollut keksinyt keinoa miten muuten jättää punahiuksisen naikkosensa, joten oli mennyt pettämään? Se kuullosti tosin jo aika karulta.

"No.. Joko sä olet löytänyt uuden naisen itselles?", kysäisi Vanessa hitusen happamasti. Ei sillä että tämä ehkä enää olisi halunnut heidän välilleen mitään. Se oli ollutta ja mennyttä, naisella oli jo uudet miehet kiikarissa (selvä, yksikössä, ei monikossa). Siitä ei sitten sen enempää, ellei Elias itse kysyisi. Vanessa kuitenkin halusi antaa kuvan että Eliaksen teko ei ollut vaikuttanut naiseen liikaa. Kyseessä oli kuitenkin itsenäinen ja vahva nainen.

"No en mä nyt kauheen kaukanakaan täältä asu... Tossa jonkun matkan päässä." Elias vastasi melko epämääräisesti. Ei hänellä todellakaan ollut mitään Vanessaa vastaan, itsehän hän oli heidän(kin) eron aiheuttanut mutta Elias nyt ei vain halunnut antaa tuolle sen tarkempaa informaatiota siitä, missä hän oikein asui. Oli tarpeeksi huonoa sattumaa, että Vanessa oli sattunut tulemaan vastaan täällä ja jos tuo asui vielä lähiseudulla niin Elias olisi ongelmissa, hän saisi Vanessan kimppuunsa varmaan joka ikinen kerta, kun he vain sattuisivat törmäämään jossain. Kyllä hän tiesi, että hän oli tehnyt todella väärin heidän suhteensa aikana eikä oikein pystyisi selittämään tekoaan mitenkään mutta eikö Vanessakin voisi antaa vain jo olla?

Elias ei kyllä voinut ymmärtää, miten ihmeessä hän oli onnistunut päätymään taas kerran samaan tilanteeseen kuin missä oli aikoinaan ollut Vanessan kanssa. Kun hän oli pettänyt Vanessaa, oli hän luvannut itselleen, ettei tekisi mitään vastaavaa ikinä uudelleen, niin pahalta se oli tuntunut sekä hänestä että Vanessasta. Elias piti itseään mitä luotettavimpana ihmisenä mutta Vanessan näkeminen sai hänet taas muistamaan, että ihan paska jätkä hän näköjään oli. Hän oli jo toiseen kertaan onnistunut loukkaamaan rakastamaansa ihmistä. Ehkä olisi tosiaan parempi, että Elias pysyisi vähän aikaa mahdollisimman kaukana kaikista naisista, keskittyisi vain töihin ja kouluun niinkuin hän oli kyllä tähänkin asti tehnyt Millan ja hänen eron jälkeen.

"No usko tai älä, en oo." Elias hymähti Vanessalle. Tuo oli onnistunut vääntämään veistä lisää Eliaksen haavoissa eikä se todellakaan tuntunut hyvältä. Elias oli juuri menettänyt ihmisen, ketä hän rakasti enemmän kuin ketään muuta ikinä eikä hän pystynyt enää pelastamaan tilannetta mitenkään. Vanessalle hän ei kyllä asiasta kertoisi mitään, nainenhan saisi vain lisää syytä piikitellä Eliasta.

"Jaa..", Vanessa totesi olkiaan kohauttaen ja käänsi katseensa merelle. Naisen hyvä fiilis oli oikeastaan kokonaan pois pyyhkäisty. Ei oikeastaan sen takia että neitonen haikailisi Eliaksen perään enää, vaan enemmänkin sen vuoksi koska mieleen tulvi niin selkeästi se kuinka surullinen oli Vanessa ollut - niin kauan. Tämä oli ollut monen monituista päivää vain omassa kämpässään ja kieriskellyt omissa suruissaan. Vähitellen nainen oli kuitenkin hankkiutunut ihmisten ilmoille, näki ystäviään ja siten toipuikin erosta melko hyvin. Nykyään elämä olikin todella mallikkaalla muodolla.

"Oho", nainen totesi muka yllättyneenä ja hymähti hiljaa. Oli ehkä turhaa kääntää veistä haavassa ja naljailla asiasta enää - mutta silloin ei Vanessa ollut sanonut kaikkea, mitä oli halunnut. Neitonen oli vain murtunut kuullessaan uutiset, eikä oikeastaan pahemmin ollut 'raivonnut toiselle'.
"... Mä aattelin et teil ois nyt ihanan onnentäyteinen suhde sen muijan kanssa, jonka kans sä olit sängyssä", totesi neitonen olkiaan kohauttaen ja hymähti hiljaa. Naikkonen sipaisi punaisia hiussuortuviaan sivuun ja vilkaisi sitten Eliakseen.
"Ei sillä et mua oikeastaan hittoakaan kiinnostais sun elämä enää", täräytti Vanessa ja kohotti hieman kulmiaan. Ja nyt asian voisi hänen puolesta unohtaa. Vanessa kuullostaisi muuten vain katkeralta eksältä, mitä hän ei todellakaan halunnut.

Neitonen potkiskeli hieman jäätyneistä ja kokkareista rantahiekkaa pitkävartisilla kengillään, kunnes katse eksyi hetkeksi toisen kasvoihin. Hmh. Mies oli muuttunuy ehkä hieman. Tai oliko.. Ei? Kyllä? No jaa. Mitäpä sitä edes suotta pohtimaan. Punapää yskäisi hiljaa ja työnsi kädet taskuihinsa. Mitä tässä nyt enää pitäisi sanoa tai tehdä?

Elias hymähti Vanessan sanoille. Jos tuota ei muka oikeasti pätkääkään kiinnostanut hänen asiansa niin mitä tuo ylipäätänsä sitten uteli? Asia ei kuulunut Vanessalle enää millään lailla ja Eliaskin olisi mielellään jatkanut elämäänsä eteenpäin, ilman että joutui joka kulman takana muistelemaan virheitään. Niitä nyt tuntui löytyvän joka kohdasta. Elias oli tehnyt tasan kaksi virhettä, ensimmäisen Vanessaa pettäessään ja toisen Millaa pettäessään ja nyt hän sai ilmeisesti kärsiä kummastakin teostaan, kun kumpikin nainen oli edelleen aivan raivona. No, Milla nyt saisikin raivota niin paljon kun halusi, Elias kyllä ottaisi kaikki syyt niskoilleen mutta Vanessan kohdalla hän ei tuota raivoamista enää jaksanut ymmärtää.

"No jos sua ei kiinnosta mun asiat enää yhtään nii mitä sä ees niistä sitten utelet?" Elias sanoi hieman tympääntyneenä. Hän olisi halunnut sopia välinsä Vanessan kanssa jo aikoja sitten mutta vaikutti siltä, ettei Vanessalla ollut aikomustakaan edes yrittää unohtaa tai tulla Eliaksen kanssa toimeen. Ei Elias ollut tuota tahallaan loukannut eikä olisi missään nimessä halunnut satuttaa tuota mutta sille nyt vaan ei voinut enää mitään. Jos Elias olisi voinut muuttaa asiaa jotenkin niin tottakai hän olisi niin tehnyt mutta se vaan ei ollut mahdollista.

"Eikö me mitenkään voitais yrittää tulla vielä toimeen? Mä oon oikeesti pahoillani siitä, mitä mä sillon sulle tein mut mä en voi muuttaa sitä tapahtumaa enää mitenkään. En mä oo oikeesti niin kusipää, mitä sä tunnut kuvittelevan.." Elias sanoi melko pitkän hiljaisuuden jälkeen. Tuskin Vanessa tätä asiaa haluaisi sopia mutta ainahan sitä voisi yrittää.

"En mä utele..", nyrpisti Vanessa nenäänsä ja hymähti hiljaa. Pyh. Hänkö muka? Utelias? No jos totta puhuttiin, niin neitonen oli tavattoman utelias ja työnsi nenänsä välillä ties mihin sotkuun, mutta ei tämä nyt ihan udellut ollut miehen asioita. Kunhan vähän päällisin puolin kysellyt.
"Mä vaan kysyin pari kysymystä, se ei oo mitään utelua", hymähti punahiuksinen hiljaa ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. Neitonen ei tosiaankaan tykännyt tilanteesta. Mutta ei Eliaksen kohtaaminen ihan niin vaikeaa ollut, vaikka olikin ajatellut aikoinaan että mikäli miehen näkisi, niin menettäisi kaikki rauhallisuuden rippeensä ja huutaisi kurkkunsa puhtaaksi toiselle. Nyt se ei kuitenkaan tullut mieleen.

"Toimeen? Ooksä tosissas?", naurahti Vanessa ihmeissään ja kohotti kulmiaan. Kehtasiko mies tosissaan pyytää sitä? Vanessan ei tarvitsisi olla toisen kanssa missään tekemisissä, mikäli ei haluaisi. Toisaalta jos tämä myöntyisi, se taas osoittaisi että nainen jatkoi elämäänsä ja oikeastaan vain halveksi miestä. Hmh.. Se houkutteli. Mies voisi nimittäin luulla Vanessan olevan edelleen katkera, mikäli tuo vihoittelisi kuin mikäkin.
"No ei mua enää kiinnosta kuinka pahoillasi sä olet, koska mä en oikeestaan usko että sä enää olet pahoillas siitä. Mulle on ihan sama tullaanko me nyt sitten toimeen vai ei, koska se ei vaikuta mihinkään loppujen lopuks. Tuskin me toistemme kanssa ollaan tekemisissä missään muodossa enää..", saneli punahiuksinen ja lipaisi nopeasti huuliaan. Tämä uskoi sen olevan totuus. Elias tuskin jaksaisi Vanessaa, eikä neitonen puolestaan miestä.
"Äläkä todellakaan erehdy luulemaan että mä olisin edelleen katkera siitä, koska mulla on jo toinen...", sanahti Vanessa. Okei - se oli pieni valhe, muttei tavallaan. Ei Vanessa kenenkään kanssa varsinaisesti seurustellut, mutta pientä ihastumista ja kipinöintiä oli Ilmarin kanssa. Joten.. No. Mutta eipä Eliaksen tarvitsisi totuutta tietää.

"No ihan miten vaan.." Elias hymähti. Hän vain ei jaksanut ymmärtää tuommoista katkeruutta, että ei pystynyt vielä näinkään pitkän ajan jälkeen vain jatkamaan elämää eteenpäin. No, ehkä Vanessa sentään oli jatkanut elämäänsä eteenpäin mutta siitä huolimatta tuo tuntui olevan edelleen katkera Eliakselle siitä, mitä heidän välillään aikoinaan tapahtui. Elias ei valitettavasti voinut muuttaa asiaa ja se harmitti häntä enemmän kuin mikään muu, sillä hän oli tosiaan välittänyt Vanessasta ja oli ollut onnellinen tuon kanssa mutta oli sitten mennyt pilaamaan senkin jutun. Mikähän siinäkin oli, että Elias tuntui mokaavan aina, kun hänellä oli joku, josta hän oikeasti välitti. Samalla tavalla oli käynyt Millan kanssa ja se harmitti Eliasta enemmän kuin mikään muu, hän oli ollut niin rakastunut Millaan ja olisi tehnyt mitä tahansa tuon naisen puolesta mutta nyt omaa hölmöyttään hän oli menettänyt Millan ja tuskin saisi tuota enää koskaan takaisin. No, ainakaan Elias ei voinut syyttää ketään muuta kuin itseään, mitä sitä enää murehtimaan.

"No ei väkisin. Mä en vaan jaksa ymmärtää tommosta, et pitää vielä näin pitkän ajan jälkeen olla niin välinpitämätön eikä voi ees puhua normaalisti... Ei nyt millään pahalla. Mut jos sä et kerta halua ees yrittää tulla mun kanssa toimeen nii ei väkisin, en mä pakota." Elias totesi. Totta, hän ei todellakaan rupeaisi väkisin yrittämään mitään, jos Vanessa ei haluaisi olla hänen kanssaan väleissä niin Elias kunnioittaisi tuota päätöstä ja antaisi naisen olla omissa oloissaan. Ei hän rupeaisi kenenkään kanssa väkisin kaveraamaan ja hän kyllä ymmärsi, milloin hänen seuraansa ei kaivattu.

"No hyvä. Eipähän oo mitään katkeria eksiä perässä." Elias hymähti. Ihan hyvä vain, jos Vanessalla oli joku toinen jo, ainakaan tuo ei haikaillut Eliaksen perään. Ei Elias kyllä oikeastaan sitä olettanutkaan mutta parempi vain varmistua asiasta.

"Lähinnä mua ihmetytti vaan miksi sä haluaisit et me 'pysytään väleissä', koska mä en jotenkin jaksa uskoa että me tultais olemaan toisemme kanssa paljoa tekemisissä?", Vanessa totesi lähinnä mietteliäänä, vilkaisten mieheen. Eihän punapää enää samalla tavalla vihainen ollut kuin silloin, mutta silti. Eivät he kaksi nyt mitään alkaisi aikaa viettämään toistensa kanssa. Se olisi tekopyhää oikeastaan.
"Mut.. Niin", Vanessa hymähti kädet taskuihinsa tunkien paremmin. Miksi neitonen edes seisoi siinä? Tai Miksei Elias vain lähtenyt matkoihinsa? Kumpikin vain toljotti toista minkä kerkesi ja juttelivat olemattoman turhia asioita.

"Puhua normaalisti? Elias, mä puhun sulle ihan täysin normaalisti. Vai pitäiskö mun kysellä kuulumisia ja jotain? Mä en tässä nyt ihan ymmärrä sua, sanotaanko näin..", nainen hymähti hiljaa ja kohotti kulmiaan.
"Ja joo, vaikka onki kulunut pitkä aika, se ei tarkota et.. Äh. Mä en edes ymmärrä miks me jauhetaan tästä? Nääthän sä itekin että me ei tulla toimeen edes..", Vanessa selvensi toiselle ja huokaisi hiljaa. Turha oli edes yrittää tulla toimeen.

"Nii-i, katos miten hyvä", Vanessa hymähti hiljaa.
"Sitä paitsi mä en ole edes katkera. En olisikaan, vaikka mulla ei ketään muuta miestä tällä hetkellä olis", selvensi punapää pienen hymähdyksen kera ja huokaisi.
"Joten, jos päätetään tää keskustelu nyt tähän. Moikka", Vanessa sanoi Eliakselle huultaan purren ja lähti kävelemään muualle. Mielessä myllersi miehen ansiosta taas tuhat ja yksi asiaa.