Let's talk about you

Keskiviikkona 4. tammikuuta 2012 klo 13 eteenpäin
Annan ja Laurin tuleva parturi-kampaamo
Lauri Hietala, Anna Hietala & Minttu Tainio

Uusi vuosi, uudet kujeet. Hietalan kaksoset olivat puurtaneet tulevan yrityksensä kimpussa intensiivisesti koko loppuvuoden, hommia oli paiskittu oikein olan takaa ja parturi-kampaamo alkoi selvästi jo näyttää nimensä veroiselta. Niin, tosiaan, nimensä. Sitä Anna ja Lauri eivät olleet vieläkään saaneet keksittyä; kaiken maailman rekistereihinkin oli ilmoitettu nimeksi Parturi-kampaamo Hietala Oy ihan vain muodollisuutena. Mutta iskevämpi nimi ja slogan oli silti vielä keksittävänä. Rekryilmoituksen he kuitenkin olivat saaneet laadittua, sillä Annan kaveriksi tarvittiin joku toinenkin alan ammattilainen. Tänään heillä oli sovittu työhaastattelu erään suunnilleen heidän ikäisensä nuoren naishenkilön kanssa.

Minttu Tainio. Lauri tarkasti kalenteristaan haastateltavan nimen istuessaan vastaanottotiskin takana samalla kun selaili ihmisen anatomiaan ja fysiologiaan perehtyviä opiskelumateriaalejaan. Mies oli loppuvuodesta ilmoittautunut kuntosaliohjaajan koulutukseen, joka oli alkanut heti vuoden ensimmäisenä maanantaina, ja jo nyt ihmisen anatomia ja fysiologia sai Laurin välillä repimään hiuksia päästään. Kuului koulutukseen toki muutakin - paljon mielenkiintoisempaa sellaista - mutta nämä nyt vain oli pakko käydä läpi ja opetella, jos mieli suorittaa koulutuksen. Ja Lauri todella halusi kuntosaliohjaajaksikin. Tradenomi-kuntosaliohjaaja. Aika hienonkuuloinen titteli. Siis Laurilta, joka ei koskaan ollut kiinnostunut suorittamaan mitään maisterin papereita saatikka väittelemään itsensä tohtoriksi.

"Oliks se varttia yli?" Lauri huikkasi tilan toisella puolella olevalle sisarelleen, katsottuaan kännykästä kelloa, joka näytti pari minuuttia yli yksi. Lihasryhmät vilisivät opiskelumateriaalien sivuilla Laurin silmissä ja hän pänttäsi niitä mieleensä. Voisikohan tästä koulutuksesta olla apua kampaamonkin bisnestä suunnitellessa... Laurille tuli jo vaikka mitä visioita mieleen - jos liikehuoneiston järjestystä vähän muuttaisi, niin ehkä sitten... Niin. Jos tämän penteleen parturi-kampaamon nyt joskus saisi edes avattua.

Anna kierteli kampaamoa ympäriinsä hieman tarkkailevana. Kampaamon tilat olivat ihan loppusilausta vailla valmiit, vihdoin ja viimein. Anna kuitenkin oli hieman vainoharhainen siitä, että kaikki tosiaan alkoi olla valmista, he olivat Laurin kanssa ahkeroineet niin paljon kampaamonsa kimpussa, että jossain vaiheessa Anna oli jo ajatellut, että kampaamo ei valmistuisi ikinä. Nyt kuitenkin alkoi näyttää jo hyvältä mutta Anna halusi kaiken olevan täydellistä ja varsinkin kun heille oli pian tulossa haastateltavaksi heidän mahdollinen tuleva työntekijä, Anna halusi tehdä hakijaan hyvän vaikutuksen eikä halunnut, että kampaamo näyttäisi ihan keskeneräiseltä.

"Joo, kyllä se mun mielestä oli.. Eikö se sulla lue siinä kalerissa?" Anna sanoi, vilkaistessaan Laurin suuntaan, jääden samalla seisomaan vähän matkan päähän vastaanottotiskistä, laittoi kädet lanteilleen ja katseli edelleen ympärilleen mahdollisimman keskittyneenä. Seinien värit olivat kohdallaan, huonekalut oli paikallaan, seinillä oli kuvia ja mainoksia eri hiusväreistä ja kampauksista, kaikki näytti ihan hyvältä. Silti Annasta tuntui koko ajan, että jotain oleennaista oli jäänyt tekemättä, - nimen lisäksi, nimeä he eivät olleet vieläkään keksineet ja pian silläkin rupeaisi olemaan kiire.

"Oiskohan täällä kuitenkin pitäny vielä siivota? Mä en halua, että tää koko tila näyttää ihan keskeneräseltä.." Anna totesi, puhuen kylläkin lähinnä itsekseen, sillä huomasi Laurin olevan keskittyneempi omiin papereihinsa kuin mihinkään muuhun.

Parturi-kampaamo etsii ammattitaitoista työntekijää. Mintun ei ollut tarvinnut miettiä kahta kertaa, kun jo olikin soittanut ilmoituksessa olleeseen numeroon ja sopinut työhaastattelun. Töitä Minttu tosiaan nyt tarvitsikin. Pärjännyt hän olisi ilmankin, mutta jo pidempään hän oli pohtinut, että haluaisi mennä töihin jonnekin kivaan, pieneen parturi-kampaamoon tai perustaa sellaisen itse. Kun lehdessä oli ollut sitten mielenkiintoinen ilmoitus, niin miksi Minttu olisi jättänyt soittamatta? Ei siihen ollut mitään syytä, varsinkaan, kun Mintulla oli muutenkin ollut tylsää lähiaikoina. Hän oli yhä tehnyt niitä pieniä kosmetologin ja kampaajan keikkojaan, mutta jokin vakituinen virka olisi mukavampi. Teatterimaailmakaan ei ollut tuonut naiselle yhtään roolia, josta hän olisi ollut kiinnostunut, eli oli parempi hankkia itselleen nyt vakituinen työpaikka.

Minttu ei paljoa työhaastattelusta stressannut. Hän oli laittanut päälleen tummat pillifarkut ja harmaan paidan, sekä ottanut mukaansa mustan laukun ja laittanut hiuksensa nutturalle. Mintusta tuntui, että hänellä olisi jopa ihan hyvät mahdollisuudet tämän työpaikan saamiseen. Hänellä oli aikaisempaa työkokemusta melko paljon ja se varmasti merkitsi. Ainut huolenaihe Mintulla oli kuitenkin koulutus. Hän oli käynyt vuoden mittaisen, intensiivisen kurssin, mutta valitettavasti monet saattoivat luulla, että nainen niin lyhyen koulutuksen takia olisi jotenkin huolimaton. Se ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, vaan Minttu oli hyvinkin asiansa osaava ja huolellinen työssään. Toivon mukaan parturi-kampaamon omistavat Hietalat huomaisivat sen.

Bussista tultuaan Minttu joutui kävelemään vielä hetken päästäkseen parturi-kampaamon tiloihin. Mikään kiire naiselle ei onneksi tullut, ja kello olikin vasta viittä yli kun brunette jo olikin parturi-kampaamon oven edessä. Luonnollisesti Minttu pikaisesti korjasi nutturaansa lasi-ikkunasta katsoen, koska halusi osoittaa, että osasi tehdä hienot kampaukset sitten jo ihan asiakkaillekin.
"Moi", Minttu hymyili aurinkoisesti astuessaan sisälle ovista. Tilat näyttivät oikein nuorekkailta ja raikkailta, sellaisilta, missä olisi oikein mukavaa työskennellä. Hyvä työ-ympäristö siis.
"Minttu Tainio", nainen hymyili, kätellen ensin miestä, kunnes ojensi kätensä naisen suuntaan. "Istunko alas vai seisonko?" Nainen naurahti kevyesti, kun ei nähnyt missään lähistöllä tuolia, johon istuisi.

Mintun farkut & kengät + Mintun paita, kaulakoru & laukku

"Oho, niinpä lukeekin", Lauri sanoi huvittuneena kuullessaan siskonsa vastauksen. Lauri oli lukaissut vain haastateltavan nimen ja keskittynyt sitten taas koulutusmateriaaleihin. Ehkäpä materiaalit olisi nyt syytä laittaa syrjään, sillä tämä kyseinen Minttu Tainio olisi varmasti aivan pian täällä. Lauri läväytti kansionsa, jossa kaikki koulutukseen liittyvät paperit olivat, kiinni ja sujautti kansion tiskin alla olevalle kapealle hyllylle.

"Ähh, ihan hyvä tää nyt on. Ja voidaanhan me aina laittaa se tyyppi lakasemaan lattiaa, noin niinku testiks. Selitetään vaan että se on osa tätä haastattelua", Lauri naureskeli leikillään ja nousi sitten tiskin takaa kävelemään pientä ympyrää. Mies vilkaisi yhden työpisteen peilistä itseään; hiukset olivat siistit, naamassa ei ollut mitään vikaa, vaatteet olivat suorat ja puhtaat. Kuin hän nyt olisi tässä ollut se, joka oli menossa työhaastatteluun.

Viimein ovi kävi ja sisään asteli siististi pukeutunut brunette. Keskimittainen ja sopusuhtainen, ihan nätinkin näköinen, Lauri arvioi katsoessaan tulokasta. Reippaan oloinen nainen, vaikuttaa hyvältä. Lauri käveli esittäytymään heti Annan jälkeen, ojensi kättään Mintulle kätelläkseen tuon kanssa ja kertoi oman nimensä. Mies naurahti Mintun kysymykselle. "Ei, me ei kyllä hyväksytä istumista", Lauri naurahti leikillään, mutta kävi sitten hakemassa yhdellä seinustalla olevan pyörällisen satulatuolin, joka oli tarkoitettu parturi-kampaajalle työtilanteeseen.
"Ei tää nyt mikään maailman mukavin oo, mutta jos kaikki menee hyvin, niin tää on sun tuleva työtuolis. - Mutta, alotellaaks me sitten samantien? Vai haluaisitsä kahvia?" Lauri uteli. He olivat onnistuneet hommaamaan jopa kahvinkeittimen taukohuoneeseen. Ilmeisesti sellainen oli yritykselle nimeäkin tärkeämpi. No, ainakin se oli helpompi hankkia.

Anna vilkaisi Lauria tuon siivoamispuheiden jälkeen eikä voinut olla naurahtamatta pienesti.
"No meehän sanomaan sille tolleen niin saadaan samantien kutsua joku toinen haastateltavaks tänne, kukaan suostu työhaastattelussa siivoamaan." Anna sanoi hieman huvittuneeseen sävyyn päätään pudistellen, vaikka huomasi kyllä, että Lauri vain vitsaili. Silti Annasta tuntui, että kaikki paikat olivat ihan levällään edelleen ja hän halusi antaa parhaan mahdollisen vaikutelman sekä heistä itsestään että heidän kampaamostaan. Ei paikat saaneet olla miten sattuu, kun heille oli tulossa ensimmäinen työhaastateltava.

Oven käydessä ja heidän haastateltavan astuessa sisään, Anna hymyili tuolle ystävällisesti. Ainakin nainen oli pukeutunut ihan siististi ja oli ensivaikutelman perusteella ihan asiallisen oloinen, ihan lupaavalta tämä vaikutti. Tietysti itse haastattelu ratkaisisi paljon mutta tällä hetkellä Annalle ei ollut edes niin väliksi, kenet he palkkaisivat, kuhan he vain saisivat asiansa osaavan työntekijän mahdollisimman pian, ettei kaikki vastuu paikasta olisi Annan harteilla. Anna kättelikin naista ja kertoi nimensä, kun Mintuksi esittäytynyt nainen kävi myös kättelemässä häntä.

"Joo tosiaan, istu vaan siinä tuolilla, meillä nyt ei tähän hätään taida parempaakaan olla.." Anna sanoi hieman pahoittelevasti Mintulle, hymyillen kuitenkin, Laurin käytyä hakemassa tuolle yhden työtuoleista. Olisihan tämmöiseen tietysti pitänyt varautua mutta heillä nyt ei sattunut olemaan mitään sen parempia tuoleja tällä hetkellä tarjottavanaan. Vaikka, eipä se tuoli kai kaikkea ratkaisisi.

"Mä voin vaikka käydä laittamassa sen kahvin tippumaan, Lauri nyt varmaan osaat tän haastattelun alotella ihan ilman muakin.." Anna sanoi pienesti naurahtaen, tarkoittaen sanoillaan lähinnä sitä, että Minttu voisi kertoa Laurille jotain perusasioita itsestään, Anna kyllä halusi sitten olla kuulemassa enemmän tuon työkokemuksista ja koulutustaustoista. Mintun kuitenkin todettua, että voisi ottaa kahvia, Anna katosi hetkeksi työntekijöiden tilaan, lähdettyään laittamaan kahvin tippumaan.

Minttu naurahti kevyesti sen miehen, Lauriko se nimi oli, vitsille. Suhteellisen kuiva se oli ollut mutta kyllä siinä jotain naurettavaakin oli - mitä, sitä Minttu ei tiennyt ollenkaan. Saattoi olla että se naurahdus oli ihan vain velvollisuudentunnostakin. "Kiitos", Minttu totesi saatuaan tuolin Laurilta. "Ihan hyvä tuolihan tää on, oikeestaan oikein hyvä." Nainen virnisti tyttömäisesti. Tottahan toki se tuoli olisi hyvä, jos siitä ehkä tulisi Mintun työtuoli - ja Minttu tosiaan toivoi, että se sellainen tulisi olemaan. Jo pitkään Minttu oli halunnut työtä jostain kauneudenhoitoalalta ja lopultakin siihen oli mahdollisuus. Niinpä Minttu halusi antaa itsestään parhaan mahdollisen kuvan.

Ennen tuolille istumista Minttu katsoi itseään peilistä ja korjasi vähän hiuksiaan. Nainen tosin tunsi olonsa todella itsevarmaksi, tunsi oikeastaan aina. Ainoastaan teini-iässä hänellä oli ollut ongelmia oman vartalonsa kanssa mutta kun hän oli päässyt yli niistä ongelmista, niin niitä ongelmia ei ollut tullut enää ollenkaan. Teini-iästä lähtien Minttu oli ollut hyvin itsetietoinen ja nytkin tunsi, että voisi saada tämän paikan, mikäli koulutuksensa riittäisi - aikaisempaa työkokemusta oli kyllä. Se vuoden koulutus oli kuitenkin ollut todella intensiivinen ja sen pitäisi riittää. "Oikeestaan joo. Kiitos", Minttu hymyili Laurin kysyessä kahvista ja sitten nainen käänsi katseensa Annaan, joka ilmeisesti lähti sitä kahvia keittämään. Vai olikohan naisen nimi Anna? Kai se oli, ei Mintun nimipää häntä usein pettänyt.

Minttu ei viitsinyt puhua mitään turhaa tässä tilanteessa. Hän kyllä puhui tarvittaessa vaikka mistä, tylsistäkin asioista, ja sai niihin elämää raikkailla näkökulmilla ja sanavalinnoilla. Tässä tapauksessa Minttu kuitenkin päätti olla vähän hiljaisempi, koska tämä tilanne oli kuitenkin työhaastattelu eikä mikään huviretki. "Mitä sä haluut tietää?" Minttu naurahti huvittuneesti katsellen Lauria hetken aikaa. Pian nainen kaivoi laukustaan kansion, joka sisälsi CV:n ja työtodistuksensa - kaipa ne voisi antaa jo tässä vaiheessa. "Tässöis muute mun CV ja työtodistukset. Jos mahollista ni ottakaa niistä kopiot että saisin alkuperäset takasin itelleni", Minttu ojensi lopulta kansion Laurille hymy huulillaan.

Anna livahti vikkelästi taukohuoneen puolelle keittämään kahvia, pah, mokomakin. Jättää nyt Lauri yksinään haastateltavan kanssa. Tosin – aivan kuin Lauria nyt erityisemmin pelotti tai arvelutti jäädä Mintun kanssa kahdestaan, juuri niin. ”Mä otan sitten kans”, Lauri huikkasi siskonsa perään. Nainen osasi välillä olla niin hömelö – ainakin Laurin mielestä – että olisi ihan hyvin voinut muuten keittää vain itselleen ja Mintulle kahvit. Lopulta Lauri kääntyi Mintun puoleen. Brunette oli kaivanut kasan papereita esille.

Lauri ei voinut olla kurtistamatta kulmiaan, kun Minttu pyysi ottamaan kopiot todistuksistaan ja ansioluettelostaan. Lauri oli aina tavannut kuljettaa kopioita itse mukana, juuri siitä syystä, että voisi huoletta jättää niitä työnantajilleen. Mutta kukin tavallaan – kai se oli ihan rehellinen keinokin, ainakaan kukaan ei voisi syyttää Minttua todistusten väärentämisestä, jos tämä antaisi alkuperäiset paperit eteenpäin. Ei Minttu tosin järin huijarimaiselta konnalta vaikuttanut. No jaa, tässä nämä paperit nyt kuitenkin olivat Laurin hyppysissä, joten kai ne tuli ainakin tarkastaa läpi.

”No kerro nyt aluks jotain itestäs”, Lauri naurahti pienesti tutkiessaan Mintun ansioluetteloa. ”Kasikuus. Sä oot näköjään meidän kanssa samanikänen. Niin siis jos se ei vielä tullu selväks, niin Anna on mun systeri. Kaksoissisko oikeestaan”, mies selvensi. Hänen katseensa lipui koulutuskohtaan. Sitten Lauri nosti hieman epäileväisen katseensa Minttuun. ”Teakkia ja kauneudenhoitokursseja. Sä et siis oo käyny mitään kampaajakoulua? Kerro vähän enemmän näistä kauneudenhoitokursseista, miks meidän pitäis valita just sut eikä sellasta, joka on suorittanut parturi-kampaajan ammattitutkinnon?” Lauri tunsi itsensä hitusen ylpeäksi, työhaastattelijana oleminenhan oli vallan mukavaa! Pieni syyllisyydenpistos miestä kuitenkin sokaisi, kuulostikohan hän nyt aivan liian syyllistävältä ja piikittelevältä..