Lucky you to have me by your side

Torstai 5.1.2011, klo 17.15 ->
Tean ja Eetun asunto
Eevi Laakso & Tea Laakso

Tea

Tämä oli taas niitä päiviä, kun Tean olisi töistä tultua tehnyt mieli vain heittäytyä sängyn pohjalle ja nukkua seuraavaan päivään saakka. Raskaus teki Tean olon usein niin väsyneeksi, ettei hän olisi jaksanut tehdä yhtään mitään ja usein hän menikin vain nukkumaan töiden jälkeen. "Onneksi" Eetukin oli usein sen verran myöhään töissä, että Tea kerkesi ihan hyvin nukkua päiväunet kaikessa rauhassa ennenkuin hänen miehensä tuli kotiin. Heillä kun ei aina ollut töiden takia niin paljoa yhteistä aikaa niin oli mukava edes iltaisin olla yhdessä, kun kummatkin olivat kotona.

Tänään Tealla kuitenkin oli mennyt hieman tavallista myöhempään töissä ja hän oli väsyneempi kuin pitkään aikaan mutta hän ei vain voinut nukkua eikä oikeastaan halunnutkaan. He olivat Eetun siskon, Eevin, kanssa puhuneet jo pidemmän aikaa, että heidän pitäisi tehdä jotain yhdessä, olivathan he käytännössä katsoen sukua nyt kun Tea ja Eetu oli naimisissa, sitäpaitsi, Tea tiesi, miten tärkeä Eevi oli Eetulle, joten tottakai Tea halusi tutustua miehensä siskoon paremmin. Tänään he olivatkin sopineet Eevin kanssa, että tuo tulisi käymään heidän luonaan kahvilla, Eetukin kun oli taas myöhään töissä.

Tea vilkuili kelloa samalla kun laittoi kahvia tippumaan keittiössä. Aika juoksi niin nopeasti ja Tea oli varma, että Eevi jo kohta tulisi eikä hän ollut kerennyt edes siivota yhtään enempää, koko kämppä tuntui niin sotkuilta eikä Tea halunnut, että Eevi kuvittelisi heidän asuvan ties missä sikolätissä Eetun kanssa.

--

Eevi

Eeviä jännitti. Se jännitys kyllä tuntui hassulta, ja hyvällä tavalla. Ja hassun jännityksestä teki myös se, että häntä jännitti sen takia, että oli menossa kahville Tean kanssa. Siis veljensä vaimon. Kumma kyllä he eivät olleet ikinä liiemmin Tean kanssa vaivautuneet ystävystymään, ei vaikka Tea ja Eetu seurustelivat. Nyt kun nuo kaksi olivat menneet naimisiin, ja lapsikin oli tulossa, niin taisi olla korkea aika tehdä asian eteen jotain. Kyllä Eevi tiesi jo etukäteen, että Tea oli ihana ja ystävällinen ihminen. Joten ei paineet sillätavalla olleet suuret. Vaikka toki hän halusi palavasti, että heistäkin tulisi Tean kanssa hyvät kaverit, olisihan se ihana tulla veljen vaimon kanssa toimeen. Kun kaiken lisäksi hänestä tulisi noiden lapsen tätikin. Mistä Eevi oli laittoman mielissään..

Eevi lähti asunnostaan ja lähti tepsuttelemaan Eetun ja Tean asunnolle päin. Naisen mieleen tuli, että kyllähän hänen pitäisi jotain tuomisia viedä, joten nopeasti Eevi suuntasi lähikauppaan. Lähikaupassa Eevi ei ensin osannut päättää, mitä veisi. Loppujenlopuksi hän päätyi kuitenkin kääretorttuun ja suklaalevyyn. Jos sattui, ettei nolla ollut kahvileipää, niin nyt ainakin oli. Ja eikö naiset aina tykänneet suklaasta? Varsinkin raskaana olevat sellaiset? No, sitä ei voisi tietää ennen kuin antaisi levyn Tealle.

Nyt päästiin jo asiaan, ja Eevi oli vihdoin Eetun ja Tean ovella. Lyhyesti Eevi soitti ovikelloa, ja jäi odottelemaan jonkun tulevan aukaisemaan sen. Mielessään Eevi tavallaan toivoi, ettei Eetu olisi kotona. He saisivat tutustuttua paljon paremmin, jos he olisivat vain naisten kesken. No, Eetun tuntien tuo olisi tänäänkin melko pitkään töissä, joten sellaista vaaraa ei varmaan olisi.

--

Tea katseli hieman ympärilleen, yrittäen miettiä, mitä hän yrittäisi vielä siivota, että asunto näyttäisi edes hitusen siistimmältä. Eetu tai Tea eivät kummatkaan olleet mitään siivousintoilijoita ja yleensä paikat olivat ainakin hieman hujan hajan ja niin kyllä oli nytkin. Hetken jahkailun jälkeen Tea päätti ensimmäisenä hankkiutua eroon tiskialtaassa lojuvista astioista ja melko nopealla vauhdilla hän siirsi ne astianpesukoneeseen. Luojan kiitos heillä oli tuo astianpesukone, muuten astioita ei olisi varmaan ikinä pessyt kukaan, sillä Tea varsinkin inhosi tiskaamista, niinkuin siivoamista ylipäätänsä. Tea myös päätti pyyhkäistä hieman tiskipöytää sekä keittiön pöytää, kunnes vilkaisi kelloa. Eevi tulisi varmasti hetkenä minä hyvänsä.

Kelloa vilkuillessaan Tea päätti laittaa viimein kahvin tippumaan ja hän napsautti kahvinkeittimen päälle, mennen puolestaan itse käymään hänen ja Eetun huoneessa. Hetken Tea katseli vaatekaapin sisältöä ja mietti, mitä ihmettä hän pukisi päällensä. Tea ei ollut vielä ostanut erityisen paljon raskausvaatteita mutta päivä päivältä hänestä tuntui enemmän siltä, että ehkä sittenkin pitäisi. Hänellä oli niin turvonnut olo ja raskausvatsa tuntui korostuvan entisestään, kun Tea käytti "normaaleja" vaatteitansa. Tea kuitenkin vaihtoi päälleen t-paidan sekä hieman rennommat oloasuhousut, farkut jalassa hän oli ollut jo liian pitkään.

Juuri kun Tea oli saanut vaatteet vaihdettua, hän jo kuulikin ovikellon soivan. Tea meni eteiseen, vilkaisi itseään peilistä ja haroi vielä hieman hiuksiaan, kunnes meni sitten ovelle ja aukaisi oven.
"Mooi. - Tuu vaan peremmälle." Tea sanoi hymyillen oven takana olleelle Eeville ja väisti sitten oven edestä, että nainen pääsisi peremmälle heidän asuntoonsa.

--

Eevi hymyili pienesti Tealle kun nainen tuli avaamaan.
"heii, toivottavasti en tullu pahaan aikaan", Eevi naurahti pienesti kun kävi peremmälle asuntoon. Eteisessä Eevi otti kengät jaloistaan ja kääntyi sitten katsomaan Teaa.
"toin vähän jotain tuomisia", Eevi lausahti naurahtaen kun ojensi suklaalevyä ja kääretorttua naiselle.

Eevi katseli sitten ympärilleen, ihmetellen paikan siisteystasoa.
"sä oot joko pistäny Eetun ruotuun siivouksen saralla, tai sit sä oot tosi siisti. Tai sit sä oot ihan just siivonnu kaikki paikat", Eevi antoi vaihtoehtoja naurua äänessään, yrittäen saada tunnelman vapautuneeksi vitsailullaan. Ja olihan sanat ihan totta. Kun he olivat Eetun kanssa asuneet kahdestaan niin siivo oli ollut aina melkoinen. Ja jos vieraita sattui tulemaan, niin siivoukseksi riitti suunnilleen, että kaikki pistettäisiin piiloon sängyn tai sohvan alle. Voi niitä kultaisia aikoja.

Eevi käveli Tean perässä keittiöön. Mieluusti hän olisi heti alkanut kyselemään kaikkia asioita, muttei hän halunnut liikaa vaikuttaa äidiltään. Vaikka äiti oli ihana, osasi tuo olla välillä raivostuttava kysymystensä kanssa. Varsinkin teini-iässä ne kysymykset olivat pistäneet pinnan kireälle. Hän siis päätti odottaa edes kahvipöytään ennen kuin alkaisi kysellä kaikkea.
"..Eetu on ilmeisesti vielä töissä?", Eevi kuitenkin kysäisi hymyillen, katsellessaan ympärilleen.

--

"Et sä tullu yhtään pahaan aikaan." Tea sanoi hymyillen, vetäisten sitten ulko-oven kiinni, kun Eevi oli tullut rapusta peremmälle. Tea oli jo lähdössä peremmälle asuntoon, kun Eevi sanoi, että tällä olisi tuomisiakin mukanaan ja tuo ojensi hänelle suklaalevyn sekä kääretortun, jotka Tea hieman yllättyneenä otti käteensä.
"Eihän sun nyt mitään olis tarvinnu tuoda.. - Kiitti." Tea sanoi hieman yllättyneesti hymyillen.

Teaa hieman nauratti, kun Eevi ihmetteli, miten heidän asunnossaan oli niin siistiä ja että Tea muka olisi saanut pistettyä Eetun ruotuun siivouksen kanssa. Hän pudistelikin päätään hieman huvittuneesti, ei täällä nyt Tean mielestä edes ollut niin siistiä kuin voisi olla mutta kieltämättä asunto oli siistimmässä kunnossa kuin yleensä.
"Usko pois, ei se Eetu siivoo varmasti yhtään enempää kun aiemminkaan.. Ihan rehellisesti sanottuna, mä yritin äsken vähä siivota täällä, täällä oli nii kauheen näköstä, et enhä mä ois ees viittiny päästää sua sisälle, jos mä en ois yhtään siivonnu." Tea myönsi sitten hieman huvittuneen näköisenä.

Tea meni edeltä keittiöön ja laittoi Eevin tuliaiset pöydälle, mennen sitten astiakaapin luokse ottamaan sieltä kaksi mukia.
"Nii kai sä juot kahvia? Mä jo laitoin äsken tuon kahvin tippumaan." Tea varmisteli sitten vielä, asetellen sen jälkeen mukit pöydälle ja otti astiakaapista vielä kaksi pientä lautasta, jos he ottaisivat Eevin tuomaa kääretorttuakin.
"Joo, se on töissä vielä. Taitaa mennä myöhäseks taas, ei se oo ainakaan vielä soitellu, et ois ihan heti kotiin tulossa."

--

"no hyvä", Eevi lausahti hivenen naurahtaen, Tean vastatessa ettei hän ollut tullut yhtään pahaan aikaan. Niin hän oli arvellutkin, mutta hän oli oppinut kohteliaat tavat jo pienenä kotoaan, ja juuri tämä 'enhän soittanut yms. pahaan aikaan' -kysely oli perua jo niiltä ajoilta. No, mielummin kohtelias kuin röyhkeä ja töykeä.
"no ei tietenkää ois tarvinu. Mutta mä halusin!", Eevi lausahti hymyä huulillaan ja kun sai ostokset käsistään, pyyhki Eevi pienesti käsiään housujensa reisiin. Ei käsissä toki ollut mitään, mutta sekin oli vain pieni pinttynyt tapa.

Eevi huomasi Tean pudistelevan päätään. Aivan, Eetu taisi siis olla ihan samanlainen sottapytty kuin ennenkin. Eeviä nauratti hieman itseäänkin kun hän uppoutui taas muistelemaan kuinka hyvässä siivossa Eetu aina piti huonettaan. Ja hän omaansa. Yhteiset tilatkin olivat ties missä järjestyksessä.
"No pitihän se arvata", Eevi lausahti naurahtaen Tean tehdessä paljastuksensa.
"mut hei, tuo on täysin perus. Aina hirveä siivoaminen päälle kun joku on tulossa kylään", Eevi lausahti vielä pientä hymyä huulillaan. Niin se ainakin hänellä aina meni.

Keittiössä Eevi istahti pöydän ääreen ja nyökkäsi Tean kysymyksen kuullessaan.
"Joo, juon mä", Eevi totesi vielä ääneenkin ja nyökkäsi pienesti, kiitokseksi, kun nainen toi kahvimukin siihen pöydälle.
"Okei. No, pitääpi jututtaa velipoikaa sitten joskus toiste jos se ei satu tulemaan sillon ku mä oon vielä täällä", Eevi lausahti naurahtaen.
"..miten sun raskaus on muuten menny? Jos saa udella..", Eevi vielä lausahti. Hän oli enemmän kuin kiinnostunut Tean raskaudesta. Olihan hän todella lapsirakas, ja haluaisi itsekin lapsia. Ja eihän tämä mukavaa ollut kun veljen vaimo oli raskaana. SIis toki sillätavalla todella ihanaa, mutta kun oma vauvakuume meinasi yltyä liian suureksi.
Hassua sinänsä, että hän oli aina ollut täysin varma saavansa lapsia ennen Eetua. Velipoika oli päässyt yllättämään.

"Usko pois, oon mä yrittäny saada Eetun siivoomaan vähä enemmän mut ku mä oon ite ihan yhtä huono siivoomaan niin hyvähän siinä on toista yrittää komennella.." Tea sanoi pienesti naurahtaen. Ei hän kuitenkaan halunnut Eevin kuvittelevan, että hän oli joku hirviövaimo, joka ei antanut miehensä olla oma itsensä vaan näytti täällä kaapin paikan. No, Tea kylläkin oli yleensä se, joka sen kaapin paikan näytti tässä taloudessa mutta kyllä Eetulla silti oli ihan yhtä paljon sananvaltaa, ei Tea halunnut rueta Eetua määräilemään ja tuskimpa Eetu olisi siinä vaiheessa häntä kovin kauan katsellutkaan.
"Sanoppa muuta.. Tänne nyt vaan ei kehtaa välillä ees päästää ketään, kun täällä on niin järkyttävän näköstä välillä, vois vaikka itekkin yrittää opetella siivoomaan vähän ahkerammin." Tea totesi hieman huvittuneeseen sävyyn.

"Mä vähä epäilen, ettei se ihan heti tuu, se nyt on välillä semmonen, et uppoutuu niin kovasti töihinsä, ettei muista mullekkaan soitella, et mihin aikaan se on oikein tulossa kotiin." Tea sanoi pienesti hymyillen. Kyllä hän tiesi, että Eetu oli hyvässä asemassa työssään ja tuolla oli toisinaan paljon töitä mutta kyllä tuo saisi vähän hillitä itseään viimeistään siinä vaiheessa kun heidän lapsensa syntyisi, Tea ei nimittäin haluaisi jäädä yksin vauvan kanssa.

Tea huomasi kahvin tippuneen ja menikin kahvinkeittimen luokse, otti pannun käteensä ja palasi sitten pöydän luokse, kaataen heidän kummankin mukiinsa kahvia. Tea vei pannun takaisin paikalleen ja kääntyi hetkeksi Eevin puoleen.
"Käytätsä maitoo tai sokeria kahvin kanssa?" Hän kyseli Eeviltä, ottaen vielä varmuuden vuoksi maidon sekä sokerin kaapeista ja toi ne pöydän ääreen, samalla kun tuli itsekkin istumaan.

Tea kaatoi hieman maitoa omaan kahviinsa, hymyillen sitten kuullessaan Eevin kysymykseen. Jotain tuon tyyppistä hän oli odottanutkin, Eevi oli sentään Eetun sisko ja varmasti tuo oli utelias vauvan takia, tuostahan tulisi täti sitten kun vauva syntyy.
"Ihan hyvin, ei tässä nyt oo oikein mitään ihmeellistä tapahtunu... Vauva voi ihan hyvin mut mä vaan ite oon nii väsyny aina töitten jälkeen ja on se Eetukin saanu oman osansa kuunnella, kun välillä vaan tekis mieli valittaa kaikesta." Tea sanoi pienesti hymyillen, maistaen sitten varovasti omasta kahvistaan.

"No se päivä ku tulis, että Eetu siivoais enemmän", Eevi naureskeli ja pudisti pienesti päätään.
"..se siivottomuus kulkee ilmeisesti suvussa, sillä mä vihaan siivoamista lähes yhtä paljon. Ajan voi viettää paljon mukavamminki. Mutta pakkohan se on välillä siivota.. Vaikka tosin, kaikki sotkeentuu aina uudestaankin..", Eevi muka mietiskeli, vaikkakin ihan vitsillä. Ei hän niin siivoton ollut, että jättäisi siivoamatta koska kaikki sotkeentuisi muutenkin.
"joo no mun asunto on kans välillä aivan hirveessä kunnossa. mut ku ei jaksa siivota ni ei jaksa. Tai no ei se ehkä jaksamuksestakaan oo kiinni", Eevi hymähti. Nainen varjaan oikeasti palkkaisi siivoojan jos ylepys vain sallisi.

"joo. Onhan se ihan hyvä, että sentään tekee töitä. Välillä vaan tuntuu, että se tekee melkeen liikaaki töitä", Eevi totesi kulmiaan kurtistaen. Veljensä työtahti oli melkoinen, mutta kait tuo sentään itse tajuaisi kuunnella omaa kehoaan, ja mennä jaksamuksensa mukaan.
"no, jospa se tästä joskus rauhottuis", Eevi lausahti naurahtaen. Eikä asia hänelle edes kuulunut. Tavallaan..

Eevi nyökkäsi päällään kun Tea oli kaatanut tarpeeksi kahvia. Eevi jäi puhaltamaan kahviin pienesti, toivoen sen jäähtyvän siitä, kun Tea vei pannun takaisin.
"voisin mä maitoo ottaa", Eevi lausahti pienesti hymyillen. Tean tuodessa maidon pöytään Eevi kaatoikin sitä hitusen kahviinsa, alkaen sitten sekoitella kahvia pikkulusikalla.

Eevi toivoi ettei loukannut Teaa kysymyksellään, mutta hän nyt vain oli utelias. Ja tulisihan hänestä sentään vauvan täti. No, ei Tea ainakaan näyttänyt loukkaantumistaan, vaan hymyili. Tai näin Eevi ainakin tulkitsi.
"no hyvä, että on menny hyvin. Millon sulla muuten sitten loppuu työt? Ja saahan sitä Eetullekin välillä vähän valittaa. Kasvattaa vaan luonnetta", Eevi lausahti pienesti virnistäen, pienesti kahvistaan hörpäten.

"No sanoppa muuta... Sit kun tosiaan kaks sotkuista ihmistä asuu yhdessä nii hyvin menee. Pitää kyllä varmaan rueta ite ainakin tsemppaamaan, en mä halua, et täällä on ihan hirveen sotkusta, sit kun vauva syntyy ja pitäähän nyt sille ees yrittää opettaa hyviä tapoja pienestä pitäen." Tea sanoi pienesti hymyillen. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee, kun Tean ja Eetun vauva syntyy, raukasta tulee varmasti yhtä laiska kuin vanhemmistaan, elleivät he oikeasti ryhdistäydy. Tosin, tilaa oli kyllä pian pakko rueta raivaamaan tai vauvan tavarat eivät mahdu yhtään mihinkään.

"Nii no, ei varmaan pitäis valittaa, kun se sentään käy töissä ja vielä oikeesti pitää työstään.. Antaa sen nyt tehä niitä töitä, eiköhän se siitä jossain vaiheessa rupee rauhottumaan, ainakin jossain vaiheessa." Tea totesi. Ei hänellä ollut mitään Eetun työn tekoa vastaan mutta saisi tuo kyllä välillä vähän hidastaa tahtia, oman jaksamisenkin kannalta. Ei Tea halua, että Eetu kuluttaa itsensä aivan loppuun töiden takia, kun vähemmälläkin työmäärällä pärjäisi hyvin.

"Ootas, nyt pitää kyllä ihan miettiä hetki.." Tea sanoi, naurahtaenkin sitten. Hän oli jo ihan sekaisin kaiken maailman päivämääristä eikä itsekkään meinannut muistaa, milloin äitiysloma alkoi, hyvä että muisti lasketun aikansa.
"Laskettuaika on... toukokuussa ja äitiysloma alkaa kuukaus tai pari ennen sitä eli.. Mä jään tossa joskus maaliskuussa äitiyslomalle. Eihän tohon enää ihan älyttömän pitkä aika oo mut kyllä mä voisin mun puolesta jäädä lomalle jo vaikka samantien." Tea sanoi, juoden sitten pienesti kahvistaan. Välillä hänellä oli niin huono olo töissä, selkään koski, paikat olivat jumissa, suonta veti joka kohdasta... Niin paljon kuin Tea raskaudestaan nauttikin niin oli niitä huonojakin puolia.

"Oi ihana. Ku miettii kuinka paljon ite saa sotkua aikaan niin se kerrottuna kahella", Eevi miestiskeli kuinka mukavan sotkussa kahden siivottoman ihmisen asunto voisikaan olla.
"Mutta hei. Opetatte lapsen siistiksi niin tadaa: teillä on henkilökohtainen siivooja olemassa", Eevi vitsaili naurua äänessään.
"..toivon, että Eetun huumorintaju on pysyny yhtä huonona ku mun, ettet oo ihan järkyttyny esim. tosta äskösestä", Eevi lausahti sitten varmistellen, ettei Tea ymmärtänyt hänen sanojaan väärin. Täysin vitsihän se olikin ollut. Jos joku tuollaista tosissaan sanoisi niin Eevi ainakin olisi todella järkyttynyt.

"No aivan. Parempi niin päin, että se tekee töitä ja elättää perheen ku niin, että se makais päivät vaan jossain sohvalla ja tankkais ruokaa sisuksiinsa", Eevi totesi hymyillen. Muistelipa Eevi Eetun saaneen palkankorotuksenkin vuoden alussa, joten selvästi miehen työpanos ja osaaminen oltiin älytty ihan kunnolla. Ja hyvä niin, tekihän Eetu paljon töitä. Vaikka varmasti tuo rauhoittuisi kun perhekin alkoi kasvamaan.

"juu", Eevi lausahti lyhyesti, pienesti hymyillen, kun Tea sanoi, että tuon piti itsekin ihan miettiä asiaa. No ei Eevi sitä ihmetellyt ollenkaan, tuskin sitä sentään tuli koko aikaa mietittyä, että milloin ne työt oikein loppuisivatkaan.
"no huh. Ei tosiaan oo pitkä aika enää", Eevi lausahti hymyillen, ihan hämmästellen tätä uusinta informaatiota. Tuntui hassulta puhua Tean kanssa tällaisista kun itse oli vasta eronnut. No, saipa ainakin muuta ajateltavaa.
"mutta voi kuule, varmaan sitä kerkeää aika käydä hyvinki pitkäksi sit ku sä yksin oot päiviä täällä ja ootat vaan, että millon maha räjähtää", Eevi jatkoi keskustelua naurahtaen.

Tea oli nielaista kahvit väärään kurkkuun, kun kuuli Eevin sanat. Hän laski kahvikupin käsistään ja ei voinut olla nauramatta, sen verran huvittavalta oli kuulostanut, kun tuo oli todennut, että hehän saisivat lapsestaan Eetun kanssa hyvän henkilökohtaisen siivoojan, kuhan opettaisivat tuon siivoamaan.
"Usko pois, kyllä mun ja Eetun kummankin huumori on sen verran tyhmää aina välillä, et en mä todellakaan tosta järkyttyny." Tea sanoi naurahduksen kera ja tarkoittikin sanojaan. Ei hän tosiaankaan järkyttynyt Eevin lausahduksesta, oli hän nyt paljon pahempaakin kuullut.

"Sanoppa muuta, en mä ainakaan rupee sille valittamaan, kun kyllä sitä nyt kuitenkin kotonakin näkyy." Tea sanoi hymyillen, nostaen jälleen kahvikupin käsiinsä, juomatta siitä kuitenkaan vielä enempää. Tealla kyllä tosiaan kävisi aika pitkäksi, kun hän jäisi äitiyslomalleen ja Eetu olisi edelleen töissä.

"No ei tosiaankaan... Me saatiin tietää tästä raskaudesta niin kauheen myöhään, et kaikki on tapahtunu nii äkkiä ja tää raskaus on menny iha älyttömän nopeesti.. Kohta meillä onkin sit meidän vauva jo täällä." Tea sanoi hymyillen. Häntä tosiaan hymyilytti ihan vain ajatellakkin, että heillä olisi pian oma vauva, vauvan syntymään ei tosiaankaan ollut kauan. Ainut asia, mikä hieman laimensi Tean innostusta, oli vauvan mahdollinen kehitysvamma mutta sitä Tea ei halunnut nyt miettiä.
"Nojoo, totta.. Varsinkin kun Eetu on töissä nii mulla kyllä oikeesti tulee tylsää. Mut ainakin saan levätä ihan kunnolla."

Eevi huomasi kuinka Tea oli vetäistä kahvit väärään kurkkuun hänen sanojensa jälkeen. Sen takia Eevi ehti jo pelätä pahinta, kuinka oli mennyt vitsailunsa kanssa liian pitkälle. Onneksi se epävarmuus ja pelästyminen ei kestänyt kuin hetkisen, hän nimittäin tajusi Tean nauravan. Kait se oli sittne hyvä merkki?
"no hyvä. Tuleehan sitä välillä varmaan itse kullakin lauottua tyhmiä huumoria", Eevi lausahti virnistäen ja mietti mielessään, että välillä ainakin Eetun jutut olivat aivan pöljiä. Mutta hyviä, koska heillä oli ainakin ennen ollut todella samanlainen huumorintaju.

Eevi nyökytti vain pienesti päällään Tean sanojen aikana, ja jälkeenkin, samalla kun joi kahvia varovasti. Se oli edelleen melko kuumaa, mutta kuumanahan kahvi kuuluikin juoda. Kylmä kahvi se vasta hirveää olikin. Mutta kylmä kahvi kaunistaa, niin ainakin hänen äitinsä oli monesti sanonut. Eevi olikin monesti lapsena juonut kylmää kahvia, sillä halusi tulla todella kauniiksi. Vaikka kylmä kahvi oli todella pahaa, niin piti sitä silti juoda hampaat irvessä. Toinen juttu oli leipien, vaikkapa paahtoleivän, kantapalat. Nekin olivat Eevin mielestä aina olleet pahimmat palat koko leivästä, mutta kun äiti oli sanonut, että jos söi kantapaloja niin saisi kauniita lapsia. Sen seurauksena oli Eevi aina nämä kantapalatkin itselleen varannut. Hän oli joko ollut hölmö lapsi tai sitten halunnut uskoa niihin juttuihin.

"No varmasti. Voi, että tässä tulee itellekin aivan hirvee vauvakuume ku edes ajattelee, että teillä täällä sitten semmonen ihana pikkunen asustelee", Eevi lausahti pientä hymyä huulillaan. Eevillä oli aina ollut vaihtelevan voimakkaasti vauvakuume päällä. Vauvat olivat vain niin ihania, että minkäs sitä itselleen pystyi.
"Aivan. Ja jos tulee hirvee tylsyys, niin kyllä mut saa aina soittaa kahville", Eevi vinkkasi pienesti naurahtaen.
"..saa toki vauvan syntymän jälkeenkin. Ja mä sitte aina mielellään hoidanki sitä jos tulee johonki meno", Eevi lausahti vielä, viakka uskoi Tean jo tietävän, että hän oli aina käytössä vauvanhoitoapuna.

"No sanoppa muuta... Mulla muutenkin on kaveripiirissä lähinnä miehiä ja niitten suusta kuulee millon mitäkin, et kyllä mä oon aika hyvin jo tottunu kuulemaan mitä tyhmimpiä vitsejä. Töissäkin kuulee aina ties mitä törkeyksiä, aina välillä pitää munkin sanoo, et nyt ne suut kiinni, kaikkee ei tarvii naisten kuullen sanoo." Tea totesi naurahtaen. Hän oli tosiaan pyörinyt koko elämänsä lähinnä miesten seurassa, Tean kaveripiiri kun koostui miehistä, ja ei noidenkaan jutut aina mitään kauneimpia olleet. Tea oli kuitenkin tuommoisiin juttuihin jo niin tottunut, ettei jaksanut enää edes välittää.

Tea hymyili pienesti Eevin sanoille, juoden sitten taas hieman kahvistaan. Hänestä oli outoa, ettei hänellä itsellään ollut ikinä ollut minkäänlaista vauvakuumetta eikä hän oikeastaan ollut edes halunnut lapsia itselleen mutta nyt hän oli kuitenkin raskaana. Ei häntä tosiaan raskaus kaduttanut, hän oli enemmän kuin onnellinen siitä, että he olivat Eetun kanssa saamassa lapsen mutta oudolta se silti tuntui. Oudolta, mutta oikeastaan hyvällä tavalla oudolta.
"Ootas vaan kun se vauva syntyy lopulta ja täällä kuuluu vaan hirvee itkeminen ja huutaminen koko ajan, voi se vauvakuume vähän laskee." Tea sanoi virnistäen, toivoen kyllä todella, että heidän vauvansa olisi mahdollisimman rauhallinen eikä huutaisi koko valveilla olo aikaanssa.

"No hyvä tietää, et mulla on sekä kahvitteluseuraa että vauvanhoitoapua tarvittaessa." Tea sanoi hymyillen, vaikka oli kyllä epäillytkin, että Eevi hoitaisi varmasti mielellään vauvaa, jos he vain tarvitsisivat hoitajaa tuolle. Oli ihan hyvä, että lähellä oli joku, joka olisi tarvittaessa auttamassa, sillä niin paljon kuin Tea kavereistaan välittikin niin tuskin uskaltaisi antaa noille vauvaansa hoitoon. Eevi sen sijaan oli luotettava ja varmasti osaisi hoitaa vauvaa kunnolla.

"No sitte. Et sä varmaan sitte ihan pienestä hätkähäkkää", Eevi lausahti naurua äänessään. Hetkeksi nainen jäi myös miettimään, että miltä tuntuisi työskennellä miesten kanssa, hänellä kun melkein kaikki työkaverit olivat naisia, mitä cosmopolitanin toimituksesta sopikin olettaa. Ei Eevi osannut itseään kuvitella miesten sekaan työskentelemään, mutta sellainen työ varmaan sopi Tealle. Vaikka kyllä niihin miesten juttuihin varmaan itse kukin tottuisi aikaa myöten.

Eevi keskittyi seuraavaksi ihan vain juomaan kahviaan, kahvikupin tyhjetessä hyvää vauhtia. Aivan, tulihan tässä pakosti vauvakuume kun katseli Tean pyöristynyttä vatsaa ja ajatteli kuinka ihanan näköinen Tean ja Eetun lapsesta tulisi. Varmasti oikein söpö. Ne Tean sanat saivat Eevin kuitenkin maan pinnalle kuvitelmistaan, ja naisen huulille syttyikin pieni virne.
"No se joo, eihän se välttämättä mikään enkeli tuu olemaan", Eevi totesi hymähtäen.
"..miksihän vauvoista aina puhutaan ku ne ois jotain enkeleitä, vaikka totuus on yleensä ihan eri?", Eevi lausahtikin naurahtaen.

"Kyllä. Se ei oo muuta ku soittaa sitte jos tarvii seuraa, tai apua jossain", Eevi lausahti hymyillen, toivoen, ettei Tea ottanut hänen sanojaan seuran ja avun tuputtamisena. Tai niin, että Eevi halusi elää vauva-arkea jotenkin heidän kauttaan. Hän vain halusi tietää, että olisi tarvittaessa vlamis auttamaan. Eikä sekään tarkoittanut sitä, että hän suuttuisi jos nuo etsisivät vauvalle jonkun toisen hoitajan. No, Tea vaikutti ihmiseltä, joka ei kovin herkästi ymmärtäisi puheita väärin, eikä vetelisi myöskään omia johtopäätöksiään. Vaikka ei hän naista kylläkään tuntenut, mikä sinänsä oli sääli. No, tässähän sitä hyvää vauhtia tutustuttaisiin.

"No en kyllä tosiaankaan... Noi mun kavereitten jutut on välillä jotain nii omaa luokkaansa, et kyllä siinä on itekkin pitäny luoda jo ihan omanlaisensa huumorintajun, ettei ihan vähästä säikähdä." Tea sanoi hieman huvittuneesti hymyillen. Hänen paras ystävänsäkkin oli mies ja ihana ystävä tuo olikin. Tea oli tuntenut kyseisen miehen, Jussin, alle kouluikäisestä saakka ja mies oli Eetun luokse Tean elämän tärkein ihminen aivan ylivoimaisesti ja vaikka tuon jutut välillä rasittivatkin Teaa niin tuo oli silti sen verran tärkeä, ettei Tea osannut edes kuvitella, millaista olisi elää ilman tuota miestä.

Tea pyöritteli lusikkaa kahvikupissaan, hymyillen vain itsekseen. Olihan se nyt kiva, että heille oli tulossa vauva mutta tuntui se edelleen silti niin oudolta. Varmasti niin Tealla kuin Eetullakin kestäisi oma aikansa, ennenkuin he tottuisivat uuteen tulokkaaseen ja tuon tuomaan uuteen elämänrytmiin. Tealla ei edes ollut paljoa kokemusta pienistä lapsista, sillä hänellä oli pikkusiskonsakkin kanssa vain vuosi ikäeroa, joten hän ei muistanut oikeastaan mitään siitä, kun Mari oli ollut aivan pieni. Kummilapsia Tealla ei ollut ja kavereillakaan ei ollut vielä lapsia, joten missäpä sitä kokemusta olisi tullut.
"No sanoppa muuta.. Vaikka, kyllähän se oma lapsi sitten loppujen lopuks on se ihana ja oikee enkeli, vaikka se kuinka huutais ja kiljuis välillä." Tea totesi sitten hymyillen.

"Usko pois, viimestään sitten kun mä jään äitiyslomalle nii enköhän mä sitten rupee soittelemaan sulle ihan kyllästymiseen asti. Varmaan rupeet laittamaan jo puhelimen suosiolla äänettömälle, etten mä soittele sulle liikaa." Tea totesi hieman huvittuneesti hymyillen. Hän tosiaan toivoi, että hän ja Eevi tutustuisivat paremmin, sillä Eevi vaikutti mukavalta ja kun tuo kuitenkin tuli olemaan heidän vauvansa täti niin kyllä Tea halusi olla tuon kanssa hyvissä väleissä.

"Hah, voin vaan kuvitella", Eevi naurahti jäädessään sitten hetkeksi miettimään millaisia juttuja Tean kavereilla välillä olisikaan. No, miesten jutut oli aina miesten juttuja. Välillä itselläkin tuntui tuttujen seurassa, että voisi mieluummin sulkea korvansa mitä kuunnella niitä juttuja.
Mutta olivat miehet välillä oikein ihania ystäviä, ja välillä mitä ihaninta seuraa. Aina ei vain naisseuraa jaksanut, olihan se, että jotenkin naisten kanssa kaikki oli mutkikkaampaa. Tai sitten tämä stereotypia oli vain syöpynyt hänen mieleensä.

Eevi pyöritteli lämmintä kuppia kädessään, se lämmitti mukavasti käsiä, jotka usein tuppasivat olemaan hänellä melko kylmät. Huono verenkierto tai jotain. Hän jäi miettimään veljensä ja tuon vaimon, siis Eetun ja Tean, tulevaa vauvaa. Millainenkohan siitä pienokaisesta tulisi? Ulkonäöltään ja luonteeltaan. Tean vai Eetun näköinen? Perisikö jonkunnäköisiä piirteitä myös häneltään? Tai siis, geenit pystyivät periytymään isovanhemmiltakin melko hyvin, ja olihan hän vauvalle sukua. No, pääasia, että lapsi syntyisi terveenä. Huh, Eeviä kauhistutti jo valmiiksi kuinka paljon hän tulisi olemaan Eetun ja Tean riesana pienokaisen syntymän jälkeen. Oma vauvakuumekin oli melkoisen huipussaan juuri nyt.
"No joo, oma lapsi on aina enkeli, ainaki ku muille sanotaan", Eevi lausahti naurahtaen. Mieleen tuli myös se, kuinka oma kummilapsi oli vauvana ollut Eeville enkeli, vaikkei se ihan niin ollutkaan mennyt.
"mun kummityttö on mulle jo ihan enkeli, niin voin kuvitella kuinka vahva se enkeli-tunne on sit vielä oman lapsen kanssa", Eevi lausahti hymyillen. Nii'in, tällä hetkellä hän pystyisi vain kuvittelemaan, toivottavasti hän kuitenkin saisi asian kokeakin mahdollisimman pian.

"Hah, tuskin mä ihan heti kyllästyn", Eevi naurahti pientä virnettä huulillaan.
"huomaavaista kuitenkin, että varotat etukäteen niin tiiän varautua henkisesti", nainen vielä vitsaili hörpäten sitten kahvikuppinsa tyhjäksi. Tuskin hän aivan heti kyllästyisi Tean yhteydenottoihin, hänestä olisi vain mukava tutustua uuteen sukulaisnaiseen paremmin. Huh, olivat he kyllä Eetun kanssa jo vanhoja. Missä vaiheessa vuodet olivat vierähtäneet? Mieskin oli jo naimisissa.