pidä ystävät lähelläsi, viholliset vielä lähempänä..

The Tiger
perjantai 13.4, klo 23.50 >
Iina Saarelainen & Noora Mäkelä

Asu tänään

Jostain kumman syystä Iina oli päätynyt baariin, vaikka se ei ollut tänä viikonloppuna ollut tarkoitus laisinkaan. Iina oli suunnitellut käyvänsä äitinsä luona piipahtamassa, mutta alkuillasta eräs ystävä oli soittanut ja pyytänyt mukaansa. Reippaana naisena vaaleaverinen oli sitten vetäissyt bilekamat niskaansa - ne mitkä ensimmäisenä olivat käteen tulleet, ja lähtenyt kohti mukavaa yökerhoa, jossa oli ennenkin tullut pyörähdeltyä kerran jos toisenkin. Neitonen oli ollut oikeassa arvellessaan porukkaa olevan melkoisesti. Sitä nimittäin tuntui pursuavan ovista ja ikkunoista, mikä sinänsä ei ollut haitta. Oli mukavamoaa olla yökerhossa josa oli porukkaa, kuin jossa olisi ollut kuolettavan tyhjä tunnelma. Paikalle saavuttuaan Iina oli mennyt heti hakemaan itselleen juotavaa, ihan vain jotta olisi jotakin kurkunkostuketta kun odottelisi Vilmaa paikalle saapuvaksi. Tuon ystävä oli tunnettu myöhästelyistään, joten Iina keskittyi rauhallisena odottamiseen - myöhemminkin ehtisi sitten laittaa viestiä ja kysyä mikä kesti.

Viisi minuuttia oli vaihtunut vartiksi, ja vartti puoleksi tunniksi. Neitosella oli alkanut hieman jo kärsivällisyys pettää, jonka seurauksena oli hakenut uuden juoman itselleen. Menihän se ilta näinkin. Saunominen äidin kanssa saunassa oli vaihtunut yksin istuskelemisen yökerhossa - mikä ettei? Iina ei tosiaan haluaisi kauaa olla yksin. Tämä näpräili vaaleaa hiuskuontaloaan ja silmäili ihmisiä ja heidän tekemisiään. Lopulta kännykkä värähti ja Iina luki viestin. Missä sä oot, mikä kestää? Se oli Vilmalta. Vastattuaan Vilmalle, oli selvinnyt lopulta että neitoset istuskelivat eri yökerhoissa. Helvetti. Iinahan ei muualle raahautuisi. Mä en jaksa tulla sinne enää, menis liikaa aikaa - näähän toiste, ok? Vilma ehti laittaa viestin kuitenkin ensin. Iinaa suututti hieman enemmänkin jo, kuin äsken. Oliko nainen tosiaan perunut alkuperäiset suunnitelmansa tämän vuoksi? Mahtavaa.

Nainen askelsi muiden ihmisten lomasta ja koetti keksiä jonkun päämäärän. Tosiaan, Iina ei tiennyt yhtään minne oli menossa. Tuskin nainen täälläkään jaksaisi olla. Ajatuksissaan kuitenkin Saarelaisen neitonen onnistui vahigossa hieman tönäisemään jotain naista, jäädessään katsomaan tuon kenkiä. Niin sitä piti - tuijottaa nyt muiden jalkoihin ja sen vuoksi törmäillä.
"Apua, sori. Ei ollu tarkotus töniä..", neitonen pahoitteli hieman hymyillen ja rypisti sitten kulmiaan hieman.
"Hei, mä oon ihan varmasti nähnyt sut jossain? Eikun hei, joo.. Parkkipaikalla. Sä asut Huvilakujalla, eiks?", Iina kysyi hieman ihmeissään, naurahtaen lopulta hiljaa. Outo sattuma.

Nooran asu

The Tiger. Mitä ihmettä Noora teki Tigerissa? Nainen pyöritteli pilliä jääpalojen seassa tyhjässä lasissaan, josta oli äsken juonut Kelkka-nimisen drinkin. Työkaverit olivat taas saaneet päähänpiston, että tänä iltana lähdettäisiin lääkäriporukalla juhlimaan. Ja nyt Noora etitään sulle mies! Joopa joo, tosi kiva. Nooraa hävetti se, kuinka nykyään aina tuon ollessa jossain juomassa, naisen ystävillä oli tarve alkaa etsiä Nooralle uutta miestä. Ensinnäkin, tavattoman noloa sekä kavereiden, ja varsinkin Nooran puolesta. Ihan kuin tuo ei muka osaisi itse hoitaa miesjuttujaan. Oikeastaan, tällä hetkellä nainen ei edes jaksanut ajatella vastakkaista sukupuolta ollenkaan. Toiseksi, baarista harvemmin löytyi mitään kunnollista miestä, ainakaan Nooran mielestä.

Työkaverit olivat yksitellen juoneet itsensä pöydän alle, ja Noora sai taas lisää häpeämisen aihetta, kun töistä tuttuja tyttökavereita sai ohjailla vessaan huonon olon takia. Kello ei ollut vielä edes kahtatoista! Onneksi eräs toinenkin kollega oli rauhallisemmalla päällä, eikä Nooran tarvinnut yksikseen toimia huolehtivana äitihahmona. Tosin, nyt sekin kaveri oli kadonnut jonnekin. Mä käyn nopeesti vessassa, oota tässä. Noora oli odottanut puoli tuntia, ja sitten lähtenyt kiertelemään omin päin paikkaa ympäri. Paljastuikin, että tuo työkaveri oli jäänyt juttusille kahdenn miehen kanssa, - toinen oli kuulemma Nooralle. Kuitenkin molemmat olivat aivan liian limaisen oloisia Nooran makuun, joten nainen jättikin kollegansa omaan rauhaan miesten kanssa ja päätti jatkaa iltaansa yksin. Jos vielä yhden drinkin joisi, ja sitten lähtisi...

Noora vilkaisi täydelle tiskille päin ja puraisi ajatuksissaan huultaan. Juoman saamiseen menisi hetki jos toinenkin, vaikka kuinka yrittäisi olla söpönä ja flirttailla baarimikolle, tosin se ei ollut edes Nooran tapaista joten...
Nainen havahtui ajatuksistaan tuntiessaan jonkun törmäävän itseensä. Hups, olisi tietysti voinut jäädä haaveilemaan jonnekin muualle kuin keskelle kulkuväylää.
"Ei se mitään, mähän tässä oon tiellä", Noora puisteli naurahtaen päätään kääntyessään katsomaan itseensä törmännyttä naista. Kulmat kohosivat hieman naisen sanojen jälkeen, ja Noora katsoi itsekin hieman tarkemmin edessään seisovaa naista.
"Joo... Kyllä mäkin taidan sut muistaa..? - Mä oon Noora, C-rapun toisesta kerroksesta."

Iinaa nolotti hieman sellainen törmäily muihin, mutta mitäpä sille mahtoi. Neitonen oli ollut ajatuksissaan ja tuo toinen nainen ehkä hivenen tiellä. Ei siis mitenkään pahasti, mutta.. No, turhahan tässä ketään oli syytellä. Neitonen ei noin pienistä asioista tosiaankaan suuttunut, siihen vaadittiin aika paljon enemmän. Ja oikeastaan Iina oli tyytyväinenkin nähdessään tuon naisen. Kyseinen neitokainen kun oli varmasti hänen naapurinsa - tai sitten hän ainakin kävi Huvilakujalla usein, ehkäpä jonkun ystävän tai miehen takia? Mitään oikeaa syytä Iina ei tietenkään tiennyt, mutta ehkäpä senkin kuulisi sitten myöhemmin.

"Äh, no etkä ollut..", Iina vain naurahti hiljaa ja heilautti kättään nopeasti. Samapa se kuka oli ollut ja kenen tiellä, sillä mitään ei ollut käynyt. Eri asia jos Iina olisi onnistunut tönäisemään niin, että tuolta toiselta naiselta olisi juomat kaatuneet. Se jos mikä olisi ollut noloa.
"Noniin, mä tiesin! Tai siis sä näytit tosi tutulta, ni emmä tiiä, tuli vaan mieleen", naurahti vaaleaverinen hiljaa ja kohautti olkiaan. Noora? Ei Iina ollut ennen toisen nimeä tiennyt, mutta nytpähän oli taas yksi uusi tuttu.
"Aaa, joo. Mä asun A-rapussa", Iina saneli hieman hymyillen, kunnes tajusi ettei ollut esitellyt itseään laisinkaan. Mahtavaa, kerrassaan hienoa.
"Ja joo, mä muuten oon Iina. Ooksä kauan asunu Huvilakujalla?", kysäisi neitonen vielä uteliaana, hieman hymyillen. Asuikohan Noora siellä sitä paitsi yksin, vai jonkun kanssa? Iinasta yksin asuminen oli vähän tylsää, mutta eipä nainen jaksaisi kämppistäkään. Jos jonkun ystävän kanssa asuisi yhdessä, loppujen lopuksi tulisi kai riitoja ja toisen naamaa kyllästyisi katselemaan. Niin se meni, ainakin tarinoiden mukaan.

Noora katsahti edessään seisovaa naista päästä varpaisiin yrittäessään samalla muistella, jos olisi Iinan joskus jossain Huvilakujalla nähnyt. Katse ja ajtukset kuitenkin kiinnittyivät Iinan kenkiin ja Noora naurahti hieman huvittuneesti, itsellään kun oli jalassa melkeinpä samanlaiset kengät, eri väriset vain. Niiteistä korkokengissä oli tullut joku uusi buumi, selvästi...
"Hei, hienot kengät", Nooran oli pakko keskeyttää Iina. Olihan se törkeää, sillä tavalla vaan puhua toisen päälle ja vieläpä niinkin tärkeästä asiasta kuin jostain kengistä, mutta nainen ei vaikuttanut olevan kovin vakavaa ja helposti suuttuvaa sorttia. Ja ainahan Noora voisi laittaa nolon keskeytyksen alkoholin piikkiin.

Uusi huvittunut naurahdus pääsi Nooran huulilta naisen kenkähuomautuksen jälkeen, ja nainen nyökkäsi Iinan kysymykselle, laskien tyhjän lasin viereiselle pöydälle, katseen kääntyessä taas Iinaan päin.
"Joo, siis oon mä aika kauan asunu. Muutin joskus... Pari, kolme vuotta sitten? - En mä ees muista. Se oli jotain 2009, ehkä." Nainen selosti asumiskuviotaan käsillään elehtien, huvittuneiden naurahduksien päästessä välillä naisen suusta.
"Entäs sä, ootsä ollu kauanki Huvilakujalla?"