Hymy on kuin ikkuna, josta näkee, että sydän on kotona

Tiistai 20. maaliskuuta 2012 - klo 15 maissa
Miron ja Auroran asunto
Mari Salminen & Aurora Evans

Marin elämä oli ollut viimeisen kuukauden aikana melkoista tunteiden myrskyä. Välillä hän oli iloinen, välillä surullinen, välillä häntä nauratti, välillä häntä itketti. Kaikki tunteet oli hyppineet niin ääripäästä toiseen ja ellei Mari olisi paremmin tiennyt niin hän olisi melkein voinut kuvitella olevansa raskaana, siihen vauhtiin hänen tunteensa olivat hyppineet. Syypäänä ei kuitenkaan (toivottavasti) ollut raskaus vaan ihan vain Marin uudehko parisuhde Miron kanssa. Vaikka Mari ja Miro eivät olleet tunteneet toisiaan vielä kauan ja itse suhdetta oli takana varsin lyhyt aika, oli pariskunnalle kerennyt tapahtua niin paljon kaikkea, että Mari ihmetteli, miten hän ylipäätänsä oli jaksanut kaiken sen tapahtuneen. Jos kaikki tämä oli tapahtunut vaikkapa vuosi takaperin, Mari tuskin olisi jaksanut vaan hän olisi sortunut jälleen samoille raiteille, missä hän oli ollut, syömishäiriönsä pariin. Nytkin Marille teki tiukkaa yrittää pysyä kasassa vaan välillä hänen teki mieli purkaa kaikki se stressi ja turhautuneisuus samalla tavalla kuin syömishäiriön aikaan mutta onnekseen kaikki paha vaikutti nyt olevan takana ja Marikin pystyi jo taas rauhoittumaan.

Tänään Mari oli käynyt aamulla koululla yhdessä tentissä ja oli sitten palannut kotiin, aikeinaan jatkaa seuraavaan tenttiin lukemista. Kun Mari oli sitten päässyt kotiin, kirjan sivujen rivit olivat hyppineet silmissä ja muistiinpanoja kirjoitellessaan Mari huomasi koko ajan ajatuksiensa herpaantuneen ja hän oli päätynyt piirtelemään pieniä sydämiä vihkonsa reunaan. Tämmöistäkö tosiaan oli olla rakastunut? Ilmeisesti. Mari ainakin oli niin sydämensä menettänyt, että välillä häntä jopa pelotti, miten hän pystyisi ikinä enää keskittymään kouluunsa, kun ajatukset pyörivät vain ja ainoastaan Mirossa eikä missään muualla. Nytkin hän olisi halunnut mieluummin olla Miron seurassa mutta koska hän tiesi, että Miro oli ollut edellisenä yönä töissä, mies olisi todennäköisesti tähän aikaan nukkumassa, eihän kello ollut vielä kuin vähän yli kahdentoista. Niimpä Mari oli päättänyt keskittyä tenttikirjoihinsa ja ajatellut, että voisi soittaa Mirolle myöhemmin.

Muutaman tunnin päästä Mari oli luovuttanut, antanut kirjojensa olla ja jättänyt opiskelun sikseen. Mari kuitenkin jäi istumaan pöytänsä äärelle ja pyöritteli kännykkäänsä kädessään, pohdiskellen, soittaisiko Mirolle ja kysyisi, olisiko tuo kotona, jos Mari tulisi käymään. Loppujen lopuksi Mari kuitenkin oli päättänyt, että voisi ihan samantien mennä käymään vain Miron luona, silläpähän se selviäisi, olisiko Miro kotona vai ja eihän tuo nyt niin kaukana asunut, ettei Mari olisi voinut mennä noin vain käymään. Mari olikin vaihtanut vaatteensa ja ennenkuin hän oli kerennyt kauheasti muuta miettiä, oli hän jo Miron ja miehen kämppäkaverin Auroran oven takana ja soitti ovikelloa, - toivoen, että Miro olisi kotona.

Marin asukokonaisuus + Marin kaulakoru

(Aukun asustus, ofc ilman farkkutakkia ja maihareita)

Aurora oli joutunut heräämään jo aamusta aikaisin kahdelle luennolle yliopistolla – aamuherätystä kuitenkin kompensoi sopivasti vapaapäivä töistä sekä se seikka, että hänen luentonsa päättyivät jo yhdeltä. Toisinaan hän oli joutunut viettämään pari tuntia joko kampuksella tai kaupungilla seikkaillen, kun luentojen välissä oli ollut muutama mukava hyppytunti. Oli siinä kerran käynyt niinkin, että ensimmäinen luento oli ollut kahdeksasta kymmeneen ja seuraava vasta kahdesta neljään. Siinä vaiheessa Aurora oli usein kiltisti mennyt kampuksen kirjastoon tai kotiin. Ja sellaisia päiviä hän inhosi – kaikkein parasta oli jos tunnit olivat kaikki toistensa jälkeen ilman turhia hyppytunteja. Niinkuin nytkin. Hän oli tullut lopulta kaupan kautta kotiin ja niin ollen olikin astunut ulko-ovesta sisälle vasta kahden aikaan.

Aurora oli alkanut heti ensimmäisenä tehdä ruokaa itselleen – ratatouillea. Se ei ehkä olisi ollut Miron lempiruokaa, mutta mies oli (onneksi) kadonnut kaupungille. Ainakaan hän ei ollut kotona, joten Aurora epäili että tämä oli lähtenyt joko kaupungille tai noh – Miro nyt saattoi lähteä mihin vain. Aurora paistoi kasvikset ensin pannussa ja laittoi ne sitten uuniin kypsentymään. Riisin hän laittoi kiehumaan vasta kun ratatouille oli ollut sen aikaa uunissa, että riisit kypsentyisivät samaan aikaan kun se piti ottaa pois. Luka näytti löhöilevän nojatuolissa ja katseli aina välillä keittiön suuntaan – koira suunnitteli ihan varmasti jonkinlaista hyökkäystä siihen ajankohtaan, kun ruoka tulisi pois uunista. Tosin no – Lukakin piti lihasta, joten ratatouille ei ehkä tulisi olemaan sen makuun.

Napattuaan lasillisen vettä päätti Aurora siirtyä seuraamaan Lukan esimerkkiä ja siirtyi sohvalle. Hän avasi television ja surffasi kanavia läpi, päätyen lopulta siihen tulokseen, että sieltä ei tullut mitään. Niinpä Aurora nousi sohvalta vielä siksi aikaa että valitsi elokuvan – Sound of Music - ja laittoi sen pyörimään dvd-soittimeen. Siitä oli hetki kun hän oli viimeksi katsonut mitään musikaalielokuvia. Useimmiten hän löysi jotain tekemistä. Nyt hän ei kuitenkaan jaksanut stressata koulutöistäänkään, vaan päätti ottaa loppupäivän rennosti. Mikään deadline ei ollut kuitenkaan liian lähellä. Hän oli tosin niin tunnollinen koulunsa kanssa, että jokainen kotiin annetuista töistä tai esseistä – tai mistä vain – oli palautettu yleensä ensimmäisten joukossa opettajalle.

Elokuvasta oli ehtinyt kulua ensimmäiset kymmenen minuuttia, kun Aurora kuuli ovikellon soivan. Hän kipitti sutjakkaasti ovelle ja avasi sen. Kasvot kääntyivätkin hymyyn, kun oven takana oli tuttu kasvo – nimittäin Mari.
”Ai hei!” Aurora tervehti ja päätteli tämän tulleen etsimään Miroa. ”Miro ei oo kotona just nyt. Varmaan tulit etsimään sitä?”
Ainakin niin hän oletti – olivathan Mari ja Aurorakin pienten alkuvaikeuksien (tai pikemminkin väärinkäsitysten) jälkeen ystävystyneet, mutta eivät ehkä tavanneet toisiaan niin tarkoituksella kuin Miro ja Mari.
”En tiiä koska se on tulossa, mut...”, Aurora sanoi. ”Haluutko tulla sisälle ootteleen? Meillois kahviakin. Ja ruokaa, jos sulla on nälkä.”