Pöydän paikalla on pahvisia laatikoita, sydämen muotoisia haaveita..

Pelin nimi: Pöydän paikalla on pahvisia laatikoita, sydämen muotoisia haaveita..
Tapahtuma-aika: keskiviikko 21.3. aamupäivä (n. kello 12)
Rappukäytävä B!
Pelissä mukana olevat hahmot: Reko Lampinen&Ronja Felin


Reko seisoi ensimmäisessä kerroksessa, sylissään pari pahvilaatikkoa jotka olivat kevyimmästä päästä. Eilinen päivä oli mennyt uutta asuntoa puunatessa puhtaaksi, tänään oli aika tehdä se raskaampi osuus - kantaa kaikki tavarat sisään. Muuttomiehiksi ryhtyneet pari vanhaa kaveria olivat heittäneet painavimmat - sängyn, keittiönpöydän, kirjahyllyn ja tv-tason miehen uuteen kämppään 4. kerrokseen apuna, mutta olivat kiireiden vuoksi joutuneet jättämään tämän oman onnensa nojaan muine muuttotavaroineen. Oli siinäkin ystävät, mutta minkäs sille voi, jos on tärkeää menoa.. Rappukäytävä oli tyhjä ja hiljainen, hikipisarat valuivat jo miehen otsalta ja hän pelkäsi jatkuvasti, milloin deodorantti pettäisi. Olisipa kiva antaa itsestä mukava ensivaikutelma jollekin naapurilla - karsea hikilöyhkä, ajamaton parta joka oli päässyt jopa villiintymään, eikä ollut niin siisti ja laitettu kuin arkisin (Se oli Rekon sunnuntaiparta), collegehousut ja harmaa, tylsä t-paita.

Mies tilasi hissin, ja yritti keksiä miten saisi mahdollisimman helposti kaikki autossa olevat romppeet neljänteen kerrokseen. Hän kiitti hiljaa mielessään jotain ylempää voimaa hissistä - olisi ollut kamalaa kantaa portaita pitkin telkkarit, tyynyt, kirjahyllyn kirjat, astiat, taulut ja muut tavarat neljänteen kerrokseen asti. Ei se kuitenkaan helppoa ollut hissinkään kanssa - ei hän voinut kasata pahvilaatikoita hissiin ja kantaa sieltä asuntoon, sillä jos joku muu tilaisi sen, voisi tilanne olla ikävä. Eikä hissikään nyt mikään maailman tilavin ollut. Hän mietti, jättäisikö asunnon oven auki, vaiko pitäisikö se sulkea ja lukita joka kerta kun käy alhaalla hakemassa muuttoautosta tavaroita, kuinkakohan paljon uusiin naapureihin saattoi luottaa? Olisi ikävää huomata uuden moccamasterin kadonneen eteisestä, tai HD-lättytv:n ottaneen jalat alleen. Vaikka ei sillä, olisihan hänellä rahaa ostaa uusi.. Sellainen joka ei ehkä muistuttaisi Siljasta, tämän lempikahvimaustaan tai -televisiosarjastaan..

Päästyään neljänteen kerrokseen mies heitti alipainepusseihin pakattuja tyynyjä sisältävät pahvilaatikot uuden asuntonsa makuuhuoneeseen. Ei kämppä iso ollut, 38 neliötä, mutta kelpasi varsin hyvin tällaiselle yksineläjälle. Kaikki olennainen mahtui sen huoneisiin, vaikka kylpyhuone olisikin saanut olla isompi. Tuohon kaappiin saisi lakanat ja pyyhkeet, tuohon mahtuisivat puvut, kauluspaidat ja housut, tuonne hyllykköön voisi laittaa t-paidat ja bokserit. Keittiöön mahtui pieni pöytä, jääkaappi, hella, pari kaappia ja työskentelytaso. Eteinen oli kiva, mutta jotenkin ontto, ehkäpä tuohon seinälle voisi laittaa ison peilin. Oli vaikeaa olla ajattelematta Siljaa, kuinka nainen olisi tykännyt peilistä ja usein olisi sukinut vaaleita, pitkiä hiuksiaan sen edessä huolissaan siitä miltä näytti. Mutta on pakko ryhdistäytyä - Reko ajatteli ja käveli takaisin rappukäytävään. Juuri samalla hetkellä kun hän laittoi ovea kiinni (turvallisempi lienee näin), naapuriasunnosta pelmahti ulos nainen. Reko hymyili vaivaantuneesti, miettien kuinka pahalle haisikaan ja karsealle näyttikään, ja tervehti.
''Moi, taidan olla sun uusi naapuri?'' mies sanoi ja ojensi kätensä esittäytyäkseen.

Ronjan asustus :P

Ronjan aamu oli alkanut vasta kymmeneltä – hieman tavallista myöhemmin. Edellisen päivän iltalento oli jokseenkin väsyttänyt häntä ja siksipä hän oli ottanut hieman pidemmät yöunet. Luojalle kiitos kolmesta tulevasta vapaapäivästä – hän oli ne kyllä ansainnutkin. Hän oli tehnyt pitempiä työpäiviäkin pariin otteeseen viikonloppuna toisten sairastellessa. Ronja ei kumma kyllä pistänyt työntekoa pahakseen, hän piti siitä hyvinkin paljon. Ja sitä paitsi – hän ei olisi alunperinkään ryhtynyt lentoemännäksi jos matkustelu ja toisinaan pitkät päivät olisivat olleet hänelle ongelma. Hän nautti siitä että sai matkustella ja olihan hän useasti viettänyt myös öitä tai päiviä matkakohteessa. Pääsipähän siinä näkemään maailmaa ilman että tarvitsi maksaa isoja lentolaskuja. Ja no – pitemmillä lennoilla sai kuitenkin torkahtaa aina välissä.

Heti herättyään Ronja oli aloittanut päivänsä kuntopyörällä (kyllä, sellainenkin oli tullut hankittua) ja suihkulla. Aamukahvin ja pienen aamupalan jälkeen hän oli saanut puhelun ystävältään – illalla olisi kuulemma lähtö yökerhoon. Ronja ei pistänyt tätä suinkaan pahakseen. Hän lähti mielellään ulos ystäviensä kanssa – paitsi jos oli aivan turkasen väsynyt tai jos häntä odotti todella aikainen aamulento. Mutta pitkien yöunien ja tulevien vapaapäivien turvin hän oli erittäin valmis lähtemään ulkoilmaan. Viimeisestä yökerhossa käymisestä oli... noh, muutama päivä. Viimeksi Ronja oli tainnut käydä yökerhossa sunnuntaina kun oli ollut yötä Malagassa.

Ronjan päivä kuitenkin näytti hieman tyhjältä ennen iltaa, joten hän oli päättänyt lähteä ulos kaupungille – kenties hän voisi matkalla soittaa jollekin ystävälle josko nämä lähtisivät kahville. Toinen mahdollisuus oli Kasperin piinaaminen, mutta Ronja pahoin pelkäsi tämän olevan töissä – ja sitä paitsi hän voisi nähdä tätä koska vaan kun tämä asui naapurirapussa. Neitokainen heilautti vielä kassin olalleen ja oli sitten valmiina lähtöön. Hän astui ulos asuntonsa ovesta ja samaan aikaan joku poistui myös naapurista – kumma tosin, hän muisteli että naapuriasunto oli tyhjillään. Mies ehti tervehtimään ensin ja ojensi samalla kätensä.
”Niinpä taidat”, Ronja sanoi hymy kasvoillaan ja tarttui toisen käteen. ”Mä oon Ronja. Ja mä luulen että multa ei kyllä löydy ruuanlaittoeineksiä, jos sattuu jotain tarvitsemaan. Mut aina löytyy hanavettä.”
Hmm, Ronja ei oikeastaan osannut arvioida oliko se hyvä vai huono paikka alkaa vitsailemaan.
”Sori, refleksi”, Ronja sanoi sitten hymähtäen. ”Joten... sä oot ilmeisesti parhaillas muuttamassa? Tarvitko apua?”

Reko katsoi vitsailevaa naista silmiin ja nauroi. Vai ei ruuanlaittoaineksia.. ''Reko. Joo ei mitään, mä epäilen et löytyykö multa sitä hanavettäkään, eilen siivotessa ainakin tuntui ettei se lämpiä ikinä.'' Reko esitteli itsensä, ja yritti kokeilla miten vitsailu sujuu kesken muuttohommien. No, eihän se ajatus nyt ihmeemmin juossut, mutta ehkä toinen ymmärtäisi sen, kesken muuttohommien kun on vaikea keskittyä olemaan hauska.
''No, tota, enhän mä nyt viitsis vaivata'' Reko vastaa naisen kysymykseen ja hymyilee. Alhaalla oli kyllä tavaroita, mitä tuo nainen jaksaisi kenties kantaakin, mutta ei hän viitsinyt toista vaivata. Itsehän hän muutti, ja saattoi tavaransa yläkertaan kantaakin. Tosin, jos hän saisi apua, voisi olla nopeammin valmis ja kenties pääsisi purkamaan laatikoita niin, ettei tarvitsisi nukkua pahvilaatikoiden valtameressä.

''Siis onhan mulla noita mitä kantaa, mut saan ne varmaan itekin. Kaverit lähti meneen, niiden piti auttaa, mutta tuli sit kai jotain parempaa tekemistä'' mies kertoi hieman pettynyt ilme kasvoillaan, mutta silti hymyä piilottamatta. No, ensimmäinen naapuri, joka on nyt tavattu, eikä niin järjettömän paha ensivaikutelma ollut.
''Mut sori jos mä haisen ihan kaameelle'' mies vielä sanoo virnistäen anteeksipyytävästi.

(sori kauheesti tämä kesto ^^)

Ronja oli monesti jo todennut kaappiensa olevan suhteellisen tyhjiä – yleensä tuli syötyä työpaikalla tai sitten haettua jotakin muonaa mukaan. Kiinalainen taisi olla tällä hetkellä Ronjan suosiossa – tosin kelpuutti hän hampurilaiset, pitsat ja muutkin noutoateriat. Kasper olikin usein käskenyt Ronjaa hankkimaan kaappiinsa jotain kunnon ruokaa ja syömään säännöllisesti. Ammatti tosin nyt oli sellainen, että säännöllisesti syöminen oli hieman vaativampi juttu. Työajat vaihtelivat melko paljonkin ja siksi Ronja söi lähinnä silloin kun ehti. Toisinaan hänestä tuntui myös siltä, että energiaa riitti ilman syömistäkin – yksi kahvikuppi silloin tällöin riitti hyvin takaamaan energian muutamaksikin tunniksi. Sitä paitsi, Ronja piti työstään, joten eipä hän siihen turhan paljoa lisäenergiaa kaivannut. Ehkä sitten kun hän olisi tehnyt lentoemon hommia kymmenen vuotta... tai viisitoista.

”Se taitaa olla vaan siks että toi asunto on ollut sen verran kauan tyhjillään”, Ronja sanoi.
Hänellä ei tupannut vesi kylmenemään kunnolla alkuaikoina – ja kesäisinkin vesi oli hitusen lämpöisempää kun talvella, mutta Ronja arveli sen johtuvan lämpötiloista. Tuskinpa ne putket kauheasti suojasivat paukkupakkasilta tai helleaalloilta.
”Ja höpö höpö”, Ronja sanoi. ”Mulla ei ole kiire mihinkään ja mikäs sen hyödykkäämpää ajantappoa, kun auttaa naapuria muuttopuuhissa. Näytä vaan missä ne laatikot piileskelee.”

”Mitäs kavereita ne semmoset on?” Ronja kysäisi huvittuneesti hymähtäen.
Kasper oli pitkälti auttanut Ronjaa muuttopuuhissa, samoin kuin Joonas ja Mineakin. Minea olikin varsinainen muuttomies ja tutki uteliaana jokaisen muuttolaatikon, joka oli sattunut aukemaan. Tai viimeistään Minea kurkki olan takaa innokkaana kun Ronja avasi muuttolaatikoitaan etsiäkseen jotain.