Now you're just somebody that I used to know

Perjantai 10. syyskuuta 2010 - klo 22:15 eteenpäin
The Tiger -yökerho
Miro Sparrok & Beata Haavisto

Miro kyllä rakasti elämäänsä. Jotenkin kaikki palaset olivat loksahtaneet paikalleen sen jälkeen, kun mies oli päässyt pois Inarista. Hän tunsi itsensä vapautuneeksi. Enää hänen ei tarvinnut yrittää miellyttää ketään tai mitään vaan hän sai olla ihan sellainen, kuin halusi - häntä ei enää voinut määräillä vaan mies päätti itse elämästään. Kolme vuottahan Miro oli jo Helsingissä ollut mutta se ensimmäinen vuosi oli ollut kyllä yhtä hämärää säätöä. Nuorukaisella ei ollut ollut mitään tietoa siitä, että miten hänen täytyisi olla tai käyttäytyä vaan hän oli tainnut vaikuttaa melkoiselta maalaisjuntilta. Sellainen hän varmasti pääkaupunkiseutulaisten silmään olikin. Nuorukainen oli kuitenkin oppinut pian Helsingin tavoille ja oli saanut aloittaa elämänsä alusta - elämän, joka oli hänen omansa eikä kenenkään muun.

Miron päivä oli kulunut koulussa, ihme kyllä. Nuorukainen oli kyllä motivoitunut tähän ravintolapuolelle oikein hyvin mutta kaikki muut oppitunnit saivat hänet pyöräyttämään silmiään. Kaikista kiinnostavimpia olivat kuitenkin ne drinkit, koska Miro tähtäsi tosissaan siihen, että valmistuttuaan - ja se tapahtuisi pian - pääsisi töihin baarimikoksi vakituisesti. Se oli sellainen ammatti, joka ei olisi tullut Inarissa kuuloonkaan, mutta miehen mielestä se vaikutti mielenkiintoiselta. Siihen Miro olikin saanut kosketusta The Tiger -yökerhon omistajan Eliaksen kautta. Kyseinen mies oli Miron ystävä ja niinpä nuorukainen sitä kautta työskenteli aina välillä baarissa. Miro piti siitä työstä kovasti, ja baarimikkona toimiminen oli ammatti jossa nuorukainen oli oikeasti hyvä.

Tänä iltana Miro olikin sitten päätynyt töihin pitkästä aikaa. Elias oli soittanut ja pyytänyt miestä paikalle, koska ilmeisesti paikalle oli tulossa valokuvaaja ja tuolle piti selittää mitä tulisi tehdä - Elias itse ei päässyt yökerholle tänä iltana. Niinpä koko illan Miro oli vartonut sitä valokuvaajaa paikalle. No hyvä on, siinä välissä Miro oli kyllä silmäillyt kauniita naisia ja flirttaillut oikein olan takaa. Se nyt sattui olemaan kivaa ja eihän sitä tiennyt, mikäli joku valomerkin aikana olevista naisista vielä lähtisi Miron mukaan.

Beataa oli viimeaikoina turhauttanut Suomessa oleminen taas yllättävän paljon. Tuntui, että täällä ei ollut mitään hohtoa. Valokuvauskeikkojakin oli ollut melko vähän, ja nyt kun talvikin oli pikkuhiljaa jo tulossa, ilmat alkoivat kylmetä, ja Beata joutui muistuttamaan mieleensä yhä uudestaan sen asian, minkä helvetin takia hän oli ikinä edes Suomeen palannut. Olihan hänellä ystäviä ja perhe täällä, mutta Amerikassa oli vain aivan erinnäköistä hohtoa. No, tämä oli taas vain tällainen huonompi kausi, jollaisia tuli varmaan kaikille ihmisille. Ei tämäkään ärsyyntyneisyys Suomea kohtaan kestäisi vain kuin viikon, ja sen jälkeen Beata odottaisi lumen tuloa ja kaikkea sellaista aivan mielissän.

Beata oli saanut tälle illalle kiinnostavimman kuvaustehtävän pitkään aikaan, ja sitä hän olikin odottanut todella paljon. Mitään sen enempää Beata ei hirveästi tiennyt kuin että hänen piti mennä tänään The Tiger -yökerhoon ja kysyä jotakuta Miro nimistä miestä, joka kertoisi hänelle sitten enemmän. No se oli ainakin varmaa, että tämä ilta tulisi varmasti olemaan upea. Mikäs sen mukavampaa kuin kuvata yökerhoa? Siellä bilettäviä ihmisiä, ikuistaa sitä tunnelmaa.. Sen hän kyllä osaisi.

Pitkään Beata oli miettinyt, että miten hänen kuuluisi pukeutua tänne työkeikalle. Loppujenlopuksi hän oli päätynyt siistiin asuun, mustiin farkkuihin ja valkoiseen t-paitaan. Hän halusi näyttää siltä, ettei hirveästi poikkeaisi massasta, mutta hän halusi antaa itsestään silti asiallisen vaikutelman. Mikäs sen parempi valinta kuin tämä hänen valitsemansa asukokonaisuus. Hiuksensa Beata oli vielä vetäissyt nutturalle etteivät ne vain vahingossakaan tulisi hänen silmilleen työtilanteessa.

Yllätysyllätys Beata oli taas muodikkaasti myöhässä. Yleensä työtilanteissa hän yritti olla mahdollisimman täsmällisesti sovittuna aikana perillä, mutta nyt kotoa lähtiessä oli tuntunut, että kaikki tavarat olivat hukassa. Täällä hän nyt kuitenkin oli, reilun vartin myöhässä. Kymmeneltähän hänen olisi pitänyt täällä jo olla, mutta ehkä nämä ihmiset antaisivat pienen myöhästymisen anteeksi?
Beata seuloi väkijoukon keskeltä baaritiskille ja kysyi baarimikolta Miroa, selittäen tulleensa tänne valokuvaajaksi, jos tuo ihminen vaikka tietäisi asiasta ja ystävällisesti sen Miron kutsuisi paikalle, että hän osaisi aloittaa kuvaamisen.

Tarjoilemisen jälkeen Miro oli mennyt takahuoneeseen ja sitä kautta tupakalle. Lähes heti Helsinkiin saavuttuaan mies oli aloittanut polttamisen. Miro ei silti tiennyt, oliko koukussa vai oliko tämä polttaminen vaan tapa muiden joukossa. Kyllä nuorukaisella varmaan riittäisi tahdonvoima lopettamiseen, jos hän oikeasti niin haluaisi tehdä, mutta ei hänellä siihen mitään haluja ollut - tupakointi oli ihanan rauhoittavaa. Nytkin jokaisella henkäyksellä Miro sai keuhkoihinsa nikotiinia ja ehkä se parhain osa tupakkaa olikin. Moni valitti aina tupakan mausta mutta Miro oli kyllä aina pitänyt siitä - miksi, sitä mies ei osannut sanoa. Tykkäsi hän bensiininkin hajusta eivätkä monet siitä pitäneet. Kai hän oli sitten vaan joku luonnonoikku.

Muutaman minuutin kuluttua Miro oli kuitenkin tumpannut sen tupakkansa ja lähtenyt takaisin taukohuoneen puolelle. Siellä miestä olikin heti odottanut sillä hetkellä toisena baarimikkona toimiva Tuomas. Tuo oli kertonut, että joku valokuvaaja oli kysellyt häntä. Hetken aikaa Miro oli tosissaan joutunut miettimään, että mikä helvetin valokuvaaja, mutta sitten muisti, että Elias oli pyytänyt Miron tänne tänään opastamaan sitä valokuvaajaa. Tarinaansa Tuomaksen oli tietenkin myös pakko lisätä vielä sekin, että valokuvaaja oli kuulemma todella kuuma. No, siinä tapauksessa Miro näki kyseisen valokuvaajan oikein mielellään, koska kauniita naisia oli aina kiva katsoa. Kuitenkin se valokuvaaja olisi mies - homo - ja Tuomas vain vitsaili. Tuskinpa kuitenkaan, koska Tuomaksella ei ollut tapana vitsailla kuumista naisista.

Lopulta Miro kuitenkin oli saapunut takaisin baarin puolelle ja alkoikin sitten heti etsiä Tuomasta, jotta tuo voisi näyttää, kuka se valokuvaaja oikein oli. Tuomas viittoi hänet lopulta luokseen ja kun Miro näki valokuvaajan, nousi hänen huulilleen veikeä virne - Beata. Miro oli joskus viettänyt yhteisen yön kyseisen naisen kanssa ja oli tuolloin viehättynyt nimenomaan naisen ulkonäöstä. Yhtä näyttävä tuo tänäänkin. Pian Miro asteli Beatan luo ja kumartui hieman eteenpäin saadakseen äänensä kuuluviin bilemusiikin joukosta.
"Tuu taakse", Miro totesi ja osoitti kädellään hieman sivummalle, jossa näkyi rako josta pääsi baarimikkojen puolelle. Hetken mies odotteli Beataa virne huulillaan kunnes hän avasi naiselle oven herrasmiesmäiseen tapaan.

Beata nyökkäsi pienesti kyseiselle baarimikolle kun tuo sanoi, että välittäisi viestin Mirolle. Pieni hymy lahjoitettiin vielä kyseiselle mieshenkilölle ennen kuin katseen annettiin alkaa kiertelemään yökerhon tiloja. Tämä oli oikeasti hienon näköinen paikka, ja ainakin näin naisena täällä sai aina oikein hyvää palvelua, olihan Beata täällä iltojaan monesti viettänyt.
Beata pyysi itselleen lasin vettä tässä odotellessa, ja hörppi sitten juomaa lasistaan kun odotteli tätä Miroa. Helvetin hienoa, että kun hän oli myöhässä, niin häntä ei edes taidettu kaipailla paikalle. Tai ainakaan tämä Miro ei ollut heti paikalla syyttelemässä häntä myöhästymisestä, mikä oli kyllä todella hyvä juttu.

Kohta Beata kuuli jonkun etäisesti tutun äänen sanovan hänelle, että hänen pitäisi mennä taakse tuon mukana. Beata käänsi katseensa tuohon ihmiseen ja järkyttyi hitusen. Oliko tuo henkilö Miro?! No voihan hitto. Ei kait siinä muuten mitään, ihan komea mieshenkilö tuo oli, mutta kun heillä oli yhteinen yö takana. No, jospa tuo nuorukainen ei enää sitä muistaisi. Beata laski tyhjän vesilasinsa baaritiskille ennen kuin totteli sitä saamaansa käskyä.

Beata lähti seuraamaan Miroa tuon osoittamaan suuntaan ja meni sitten virnistelevän miehen ohi kun toinen avasi hänelle oven. Virnuilusta päätellen tuo taisi muistaa hänet, tai sitten mies virnuili tuolla tavalla kaikille.
"Hauska nähdä", Beata tokaisi hymyillen, vaikkakaan ei tiennyt oliko tämä nyt niin hauskaa loppujenlopuksi.
"mmm, sun piti siis selittää mulle mitä mun pitää tehdä?", Beata kysäisi vaivautumatta edes esittelemään itseään.

Aikamoinen tuuri kyllä ihmisellä pystyi olemaan. Miro törmäsi usein yhden yön juttuihinsa baareissa mutta ei noille pahemmin mitään puhuttu, hyvä, jos edes moikattiin. Se oli enemmänkin ignoorausta. Nyt Miron pitäisi kuitenkin aloittaa oikein kunnon keskustelu Beatan kanssa. Ei siinä, että se olisi jokin ongelma Mirolle. Miehelle kaikenlainen keskusteleminen oli aina hyvä juttu, oli kyse sitten lapsista, nuorista tai vanhuksista. Miro keksi kyllä helposti kaikenlaista puhuttavaa joten mitään pelättävää tässä ei ollut. Sitä paitsi Beatalla ei varmastikaan ollut mitään lisäintressejä Miroa kohtaan, mikä oli siis vain hyvä juttu. Nuorukainen ei todellakaan voinut ajatella seurustelevansa sen jälkeen mitä tapahtui Niilan kanssa. Ei Miro edes halunnut ajatella sitä asia.

Beatan astuttua sisälle Miro sulki oven heidän perässään, jotta he voisivat keskustella ihan rauhassa eikä heidän tarvitsisi huutaa. Bilemusiikista jäi enää siis pieni jumputus muistoksi. Siihen Miro oli tottunut aina takahuoneessa ollessaan.
"Ratkiriemukasta", Miro antoi yhä sen veitikkamaisen virneen levätä huulillaan - taisi se kyllä olla siellä aina. Se oli osa nuorukaisena persoonaa.
"Sä et ees esittele ittees? Uus alku, hei!" Nuorukainen ohitti Beatan puheet ihan kokonaan ja ojensi kätensä naista kohden. "Miro Sparrok - ei, en oo tän paikan omistaja." Vaaleatukkainen mies katseli Beataa, ja joutui toteamaan koko ajan uudelleen, että nainen oli kyllä mielettömän kuuma. Yksi yö oli kuitenkin aina yksi yö, joten antoi olla.

"Niin, istu toki alas", Miro osoitti vähän kärsinyttä sohvaa kädellään. Takahuone ei tosiaan ollut mikään kaikista elegantein paikka mutta oli siinä tietynlaista charmia. Se oli sellainen vähän vanhanaikainen ja kulahtanut mutta silti niin mielettömän ihana paikka. Ainakin Miro ja muut baarin työntekijät siitä tykkäsivät. Vieraiden mielipiteillä ei ollut väliä - no hyvä on, oli niillä, mutta ei niillä kyllä taukohuonetta muutettu. Mielipiteet yökerhopuolesta kyllä olivat sitten tärkeitä.
"Sun pitää kuvata", Miro aloitti vitsaillen, "no okei, ihan ku et ois tienny sitä. Sun pitäis ottaa tosiaan kuvia tosta yökerhopuolesta meidän nettisivuille. Sori, et siis pääse kuvaamaan mua." Nuorukainen jakeli naiselle mielenkiintoista huumorintajuaan, kunnes meni nojaamaan yhtä seinää vasten rennosti.
"Mitä sulle muuten kuuluu?" Miro kysyi ihan yhtäkkiä.

Beata kohotti hitusen kulmiaan kun kuuli Miron virnistellen lausutun sanan 'ratkiriemukasta'. Juurikin näin, tämä oli todella ratkiriemukasta. Mutta kait tämän päin piti joskus tulla, että joku yhdenillan juttu osoittautui henkilöksi, jonka kanssa pitäisi osata työskennellä. Onneksi se sattui olemaan Miro, sillä Beata oli melko vakuuttunut, että mies ei halunnut hänestä yhtään mitään enempää.
"Voi anteeksi, se meinas ihan unohtua", Beata lausahti hymyillen kun toinen ihmetteli ettei hän edes esitellyt itseään. Pieni virne käväisi Beatan huulilla kun hän tarttui nuorukaisen käteen ja kuuli toisen esittelyn. Ei hän ollut toista tämän paikan omistajaksi uskonutkaan, mutta ehkä tällä kertaa pitäisi osata olla asiasta hiljaa.
"Beata Haavisto", Beata esitteli itsensä hymyillen, melkein jo lisäten sen, ettei luullutkaan toisen olevan paikan omistaja. Suu pidettiin kuitenkin visusti supussa, sillä toinen ei välttämättä ymmärtäisi hänen huonoa huumoriaan.

"no kiitoksia", Beata lausahti ja istahti sitten siihen sohvalle alas, laskien kameralaukkunsa lattialle, se kun meinasi painaa melko kivasti. Kun Beata kuuli Miron ensimmäiset sanat, pääsi tuon huulilta tahtomatta pieni naurahdus.
"et oo tosissas?", Beata lausahti muka järkyttyneenä, huvittuneisuutta äänessään. Sen jälkeen Beata kuunteli tarkasti Miron selityksen kuinka hänen pitäisi ottaa kuvia noiden nettisivulle. Okei, eli kuvien pitäisi olla mahdollisimman edustavia baarin kannalta. Se Miron vitsailu sai Beatan taas kohottamaan kulmiaan huvittuneena, olipas tuo nyt vitsikkäällä tuulella.

Mitään hän ei kuitenkaan ehtinyt siihen pahoitteluun sanoa kun hän jo kuuli miehen kysymyksen, mikä sai naisen oikeasti hämilleen. Oho. No, ehkä se kysyttiin ihan pelkästä kohteliaisuudesta.
"No mulle kuuluu hyvään jos ei oteta huomioon sitä kuinka pettyny oon etten pääse sua kuvaamaan..", Beata totesi vitsaillen, hymyä huulillaan. Olisi ollut hassua ihan vakavasti alkaa kertomaan kuulumisia toiselle, joten pitihän sitä jotenkin vitsailla.
"No entäs sulle?", Beata kysäisi sitten hymyillen, antaen katseensa kiertää ensimmäistä kertaa kunnolla kyseisessä miehessä.
"..onko muuten yökerhon omistaja tänään ollenkaan paikalla?", Beata vielä kysäisi, sillä heidän pitäisi vielä jutella hänen palkkansa tarkoista yksityiskohdista ja sen sellaista pientä.

Miro puuskahti huvittuneesti Beatan kohottaessa kulmiaan. Oli aika luojan lykky, että Beata oli se tyyppi, jonka kanssa nyt piti työskennellä - joku muu yhden yön juttu olisi hyvin mahdollisesti voinut olla ihan nolostunut tällä hetkellä. Turhaa se häpeäminen kuitenkin oli. Seksi oli ihan normaali asia eikä Miro ainakaan pahemmin koskaan jäänyt pohtimaan, että mitäs se yksi nainen siellä sängyn puolella olikaan sanonut tai tehnyt. Yhden yön juttu tehtiin ja unohdettiin - helppoa.
"Sä et taida usein saada töitä haastattelujen jälkeen ku unohdat esitellä ittes", Miro lopulta virnisti naisen sanottua nimensä. Kyllä Miro Beata-nimen oli muistanut sen ollessa vähän erikoisempi, mutta sukunimi Haavisto oli kyllä silloin heidän tapaamisensa aikana tainnut mennä ihan ohi korvien. Mahtoivatkohan he edes silloin kertoa sukunimiään? Saattoi hyvinkin olla, että eivät. Ja vaikka olisivatkin, ei Miro välttämättä siltikään sitä muistaisi, koska hän kuuli niitä sukunimiä niin pirun usein.

Miro katseli hetken Beataa - ja tuon kameralaukkua - naisen istuessa sohvalle. Mahtoi tuon kameralaukun raahaaminen ympäriinsä olla ihan suhteellisen hyvää liikuntaa. Nuorukainen kurtisti hieman kulmiaan. Koskaan Miro ei ollut itse ollut kiinnostunut valokuvaamisesta, oli niitä hienoja valokuvia kivaa katsella mutta ei hän itse kameran takana kyllä jaksanut olla - eikä sen edessäkään. Kiva, jos joku siitä kuitenkin tykkäsi ja onnistui saamaan siitä ammatinkin. Beatan toteamus sai Miron naurahtamaan kevyesti.
"Teetsä muute tätä valokuvaushommaa ihan kokopäiväsesti?" Miro kysyi aidosti uteliaana. Ei tuo ollut mikään surkea yritys saada keskustelua pystyyn koska sellaista tässä oli ihan koko ajan.

"No voi harmi, oon tosi pahoillani", Miro mutristi huuliaan muka surullisena ja puhui oikein pahoittelevaan äänensävyyn. Miro heitti aina vitsiä lähes kaikesta ja joitakuita se ärsytti - liian vakavasti sitä ei kuitenkaan kenenkään kannattanut ottaa.
"Kerronko koko elämäntarinan vai vaan osan siitä?" Miro virnisti ilkikurisesti naisen kysymyksen jälkeen. "No okei, okei. Mulle kuuluu ihan hyvää. Opiskelut loppuu pian ja se on sitte bileet pystyn." Beata ei tainnut edes tietää, että Miro oli opiskelija, ainakaan mies ei muistanut mainineensa kyseistä asiaa aikaisemmin. Se tuntui jotenkin niin epäoleelliselta mainita olevansa opiskelija - ellei joku sitä ikää sitten tahtonut tietää. Harvoin sitä kysyttiin, koska ei Miro sentään ihan viisitoistavuotiaalta sakkolihalta näyttänyt.
"Elias ei oo täällä tänää ollenkaan", Miro aloitti kävellen sitten lipaston luokse, "mutta se käski antaa sulle tän." Valkoinen kirjekuori kädessään nuorukainen käveli Beatan luokse ja sen naiselle ojentaen istui alas. Miro ei tiennyt, että oliko siellä rahaa vai jotain ihan muuta, mutta ei se häntä kyllä kovin paljoa kiinnostanutkaan koska se ei ollut hänen asiansa.

Beatasta oli hassua tällä tavalla yhden yön juttunsa kanssa tehdä töitä. Oli oikeastaan melko hassua, että ikinä ennen hän ei ollut tällaiseen tilanteeseen edes joutunut. Ei sillä, että hän olisi tällaiseen tilanteeseen halunnut. Mutta koska tilanne nyt oli tämä, niin onneksi Miro osasi ottaa asian hyvin. Ihan kuin he olisivat kuin ketä tahansa vanhoja tuttuja, tai jotain sinne päin.
"haha, tai ehkä mä oon vaan niin kuuluisa, että yleensä mun ei tarvi esitellä itteeni?", Beata lausahti virnuillen, eikä tietenkään ollut tosissaan. Hän oli tämän vuoden puolella palannut Amerikasta, minne oli lähtenyt melkein heti valmistumisensa jälkeen, joten ei häntä Suomessa tunnettu. Ja Amerikassakin hän oli päässyt alkuun suhteiden avulla, mikä oli todella noloa myöntää. Mutta kyllä häntä Amerikassa arvostettiin kuvaajana, se arvostus ja kuuluisuus pitäisi vain kotimaassakin saada.

Beata istuskeli hetken siinä sohvalla, mutta koska hän ei oikein tiennyt miten päin olla, otti hän kameralaukun käteensä ja otti kameransa esille alkaen vaihtaa siihen tilanteeseen sopivaa objektiivia ja näpsäisten pari koekuvaa nopeasti. Beata arvosti todella paljon tätä mahdollisuutta, minkä oli saanut. Hän sai tehdä työkseen unelma-ammattiaan ja hän vielä pystyi elämään kunnolla sen avulla. Ei kaikki siihen pystyneet, vaikka kuinka olisivat halunneet.
"joo, kyllä mä olen onnistunu tästä täyspäiväsen ammatin itelleni saamaan", Beata lausahti hymyillen kuullessaan Miron kysymyksen. Kokopäiväisiä valokuvaajia löytyi melko harvasta ja kyllä Beatakin joutuisi tekemään paljon töitä saadakseen itsensä tunnetuksi Suomessa. Aina tietenkin olisi vaihtoehtona lähteä takaisin Jenkkeihin jos ei Suomessa bisnes lähtisi toivotulla tavalla luistamaan.

"no, ehkä mä selviin tästä pettymyksestä", Beata sanaili hymyillen Miron mutristaessa söpösti huuliaan. Se Miron seuraava kysymys sai taas vaihteeksi Beatan naurahtamaan pienesti.
"herra on hyvä ja päättää itse", Beata totesi hymähtäen ja jäi sitten kuuntelemaan miehen sanoja. Tuon kertoessa opiskelujensa päättyvän pian, levisi Beatan silmät hämmästyksestä.
"..sä oot vielä opiskelija?", Beata toisti hämmästyneenä ja alkoi sitten arvuuttelemaan toisen ikää. Voisihan tuo olla vaikka todella pitkälle opiskellut, tai aloittanut opiskelut myöhemmin? Tai sitten tuo vain oli nuori, hupsis.
Beata ei ehtinyt sanoa siihen Miron vastaukseen mitään ennen kuin tuo kiikutti hänelle jo valkoisen kirjekuoren.
"okei, kiitos vaan", Beata lausahti hymähtäen ja pisti kirjekuoren kameralaukkuunsa.
"..se on varmaan ihan ok, jos mä jätän tän laukun tänne? Ja onko teillä jotain erityistoiveita niiden kuvien suhteen?", Beata kysäisi hymyillen, katsoessaan Miroa hetken suoraa silmiin.

Miro harrasti yhden yön juttuja paljon – jonkun mielestä jopa liikaa. Tosin nuorukainen itse ei koskaan tuntenut, että niitä olisi liikaa, varsinkin, kun kyse oli nimenomaan yhden yön jutuista. Täysin eri asia olisi, mikäli kyse olisi parisuhteista ja Miro menisi ja hänellä vaihtuisivat naiset kuin sukat. Parisuhteessa Miro oli kuitenkin ollut vain kerran ja siitäkin oli jo paljon aikaa. Ei vaaleatukkainen nuorukainen oikeastaan edes tahtonut parisuhteeseen vaan mieluummin pakoili niitä parhaansa mukaan.
"Jaa, tyyppi on vähän itsevarma vai?" Miro virnisti poikamaisesti. Ei nuorukainen ihan oikeasti osannut sanoa, kuinka kuuluisa Beata oikein oli Suomen valokuvaajapiireissä, koska eihän Miro niissä itse liikkunut. Ei sitä tiennyt vaikka Beata olisi joku Suomen Mario Testino.

Miro tarkkaili, kuinka Beata räpläsi sitä yhtä osaa kamerassa, jonka nimeä Miro ei nyt kuollakseenkaan saanut mieleensä. Liittyikö se jotenkin sanaan objekti? Objekti.. Objektiivi! Hyvä, ettei nuorukainen kiljaissut innosta tajuttuaan että keksi arvoitukseen vastauksen. Kyllä Miro silti suunsa piti supussa, vaikka välillä hän taisikin puhua vähän liian suoraan ja jälkeenpäin joutui häpeämään sanomisiaan.
"Aika hyvin", Miro nyökkäsi hyväksyvästi. "Ei ihan kaikki pysty itteensä valokuvaamisella elättämään. Kai sä sitten taidatkin olla kuuluisa ihan oikeesti." Miro antoi taas kerran tavaramerkikseen muodostuneen, vinon virneen levitä huulilleen. Se virne kehittyi pian kuitenkin leikkisäksi naurahdukseksi.
"Mä oon siis pannu julkkista. Siistiä", hän nauroi hetken aikaa, toivoen, että Beata ei ottaisi tuota mitenkään henkilökohtaisesti, sillä Miro vitsaili tuollaisista asioista alituiseen. Tuntemattomat ihmiset kuitenkin säästyivät useimmiten tuon kaltaiselta vitsailulta – Miro ei ollut tyhmä.

"Tai sitten et", Miro vinkkasi silmää. Nuorukainen usein flirttailikin vitsillä; hän vinkkasi silmää ja teki vaikka mitä flirttailevia eleitä ihan aikaansa kuluttaakseen ja onneksi ihmiset yleensä ymmärsivät sen. Noloa se olisi ollut, mikäli joku luulisi miehen flirttailevan suurin piirtein jokaiselle vastaantulevalle.
"Saanko vastata tylsästi, että hyvää? Se on niin ihana ja ahh-niin-vähän kertova perusvastaus!" Nuorukainen totesi niskaansa hieraisten. Se ei ollut kuitenkaan mikään ahdistunut ele, vaan kuului Miron peruseleisiin, taisi kuulua monellekin miehelle.
"Jep, sekaannuit siis alaikäseen", Miro aloitti muka vavakan oloisena ja käänsikin syyttävän katseensa Beataan - pian se katse kuitenkin muuttui huvittuneeksi hymyksi. "No ei vaan." Ei Miro Beataa järkytyksessä liian kauan viitsinyt pitää.
"Ööh", Miro naurahti kulmiaan kurtistaen ja istui sitten Beatan viereen. "Jos totta puhutaan, ni ei mulla oo mitään tietoo. Kai sun mahdollisimman edustavasti pitää tätä yökerhoo kuvata? Ihan varmasti sä siihen kykenet ku kerran ammattilainen oot."

Beatan huulille kohosi väkisinkin virnettä Miron sanojen jälkeen.
"pitää sitä olla!", Beata tokaisi naurua äänessään. Itsevarmuus oli tottakai tärkeää, mutta kyllä hän ne edelliset sanansa oli täysin vitsillä sanonut. Siis, että yleensä hänen ei tarvinut esitellä itseään. Tottakai hän aina esitteli itsensä, ei hänellä ollut varaa ylimielisyyteen. Eikä hän edes ollut luonteeltaa ylimielinen.
Oli kyllä onni, että juuri Miro oli sattunut henkilöksi kenen kanssa hänen piti työskennellä. Jos hänen piti työskennellä henkilön kanssa, jonka kanssa hän oli aiemmin viettänyt yön yhdessä, niin tämä oli paras tapa miten vastapuoli voisi suhtautua. Olisi kauheaa jos tilanne olisi väkinäinen, ei silloin voisi keskittyä työhönsä parhaansa mukaan.

Sivusilmällään Beata huomasi kuinka Miron katse oli hänen suunnallaan. Asia ei kuitenkaan häirinnyt naista tippaakaan, sehän oli vain normaalia, että jos huoneessa oli itsensä lisäksi joku muu, niin tuota muuta saatettiin katsella. Varsinkin jos juuri oltiin juteltu yhdessä.
"Haha, ehkä mä taidan vähän joo olla", Beata tokaisi hymyillen. Ei hän Suomessa ollut kuuluisa, mutta Amerikan suunnalla hänellä oli jo mukavasti nimeä. Ne Miron seuraavat sanat saivat Beatan purskahtamaan nauramaan.
"no et nyt sentään", Beata tokaisi huvittuneena, naurua äänessään. Toivottavasti tuo ei nyt oikeasti alkaisi luulla, että hän olisi oikeasti kuuluisakin.

"..hyvin mahdollista", Beata totesi Miron sanojen jälkeen pienesti muka huuliaan mutristaen, vaihtaen ilmeensä hetimälleen perusilmeekseen, hymyn ja virneen sekalaiseksi yhdistelmäksi. Kuinka hän nyt voisi olla muka surullinen kun toinen tuolla tavalla iski silmää? Aivan, ei mitenkään.
"siitä vaan. Ehkä ihan hyväki ettet sä ala koko elämäntarinaa kertomaan, mun nimittäin ehkä pitää tehä tänään töitäki", Beata tokaisi hymähtäen.
Miehen seuraavat sanat saivat Beatan pieneksi hetkeksi jopa järkyttymään, kunnes hänelle selvisi ettei mies puhunut totta.
"hyi ku mä jo ehin säikähtää", Beata mumisi päätään pudistellen.
Seuraavaksi mies istahti hänen viereensä ja kertoi ettei oikein osannut vastata hänen kysymykseensä.
"no mä sitten lähden vaan räpsimään tuonne niitä kuvia ja toivon, että ne miellyttää sit myös teidän silmää", Beata lausahti virnistäen, vilkaisten kännykkäänsä.
"..mun on varmaan mahollista käydä ihan baaritiskin takaa kuvaamassa jos sieltä sais kans jonkunnäköstä biletystä kuvattua? Voisin oikeestaan sinne tulla ekana, jos se on mahollista", nainen mietiskeli. Parhain tilanne olisi jos hän pääsisi johonkin korkeammalle kuvaamaan yläviistostakin bilettäviä ihmisiä. Siitä saisi siistejä tilanneotoksia. Mutta ei hän ehkä kehtaisi alkaa mihinkään kiipeilemään, hmm.