nothing changes

7. maaliskuuta 2012, klo 19.30 >
Huvilakuja
Stella Mellsten & Jere Loimusalo (& Niko Viitanen)

Niko oli sanonut jo aamulla Stellalle että naisen tulisi hakea tämä töistä. Stella tottakai reippaana avovaimona oli suostunut, jotta pahemmilta riidoilta ja vänkäyksiltä voitaisiin välttyä. Neitonen oli kolmen maissa lähtenyt Helsingin keskustaan tapaamaan muutamaa ystäväänsä ja löytänyt kaupoilta kaikkea kivaa itselleen. Uuden hatun, muutamia koruja ja hajuveden. Ne hän oli kyllä ansainnutkin. Olisi kaupoilla ollut vielä ties mitä muutakin, mutta nainen oli päättänyt säästää rahojaan hieman. Nyt kello näytti puolta kahdeksaa, hämärä oli ottanut jo vallan, mutta naisella oli edelleen aurinkolasit silmillään. Kaiketi ne olivat vain jääneet - iltapäivällä oli ollut ihana auringonpaiste kuitenkin. Vaaleaverinen laittoi ne laukkuunsa ja työnsi kädet taskuihinsa. Kerrostalo häämötti jo edessäpäin, eikä Stella malttaisi odottaa että pääsisi sisälle ja voisi rojahtaa lämpimään kylpyyn.

"Onks meil jotain ruokaa?", Niko kyseli ja kaivoi samalla avaimia jo valmiiksi taskustaan, nuo kun olivat parkkipaikan juuri jättäneet taakseen ja rapun ovi oli edessä. Stella mumahti vain, tarkoitti että mitään ei ollut valmiina.
"Mahtavaa. Mä en edes pitäny ruokista tänää", Niko totesi ja raapi niskaansa turhautuneena. Stella pyöräytti silmiään ja askelsi rappuun, pyyhkien jalkojaan pieneen ulkomattoon joka maahan oli kenkien pyyhkimistä varten laitettu.
"Se ei taida olla mun ongelma", Stella sanoi ja vilkaisi avomiehensä kasvoihin pikaisesti.
"... Mut mä voin tehdä jotain", neitonen sanoi. Tuo oli päättänyt että välttelisi riitoja ja koettaisi olla mahdollisimman positiivinen heidän suhteen kanssa. Ehkä se tuottaisi tulosta.
"Ja mä aattelin et voitas tehdä jotain. Vaik kattoa leffaa. Sullahan on huomenna vapaa, ni ei tarvii mennä nukkumaankaan välttämättä niin aikasin", nainen ehdotti ja askelsi portaisiin.
"Emmä jaksa mitään leffaa. Mul on parit työpaperit käymättä läpi. Mut kato sä se, ei mua haittaa", Niko saneli. Stella hymähti hivenen pettyneenä, muttei vielä luovuttanut. Tämä otti kaiteesta kiinni ja jatkoi kapuamista, miettien mitä toiselle sanoisi.
"No mut niiden työpapereiden jälkeen? Eihän meiän pakko välttämättä leffaa tietty ole kattoa.. Voithan sä tulla kylpyyn mun kanssa", vaaleaverikkö ehdotti hymyillen. Se vasta luksusta olisi. Vastaus oli kuitenkin jo arvattavissa, mutta ainahan sai yrittää.
"Ehm... Niin no niis papereis menee varmaan aika kauan aikaa. Sä varmaan nukut jo kun mä saan ne päätökseen", Niko pahoitteli ja hymyili hieman.

Se riitti saamaan naisen vihaiseksi. Ilta menisi taas saman kaavan mukaan niin kuin aina.
"No ole sitten papereides kanssa ihan kaksin! Kyllä mä pärjään tämänkin illan ihan omissa oloissani!", kivahti Stella niin että rapussa kaikui hieman. No, tuskin ketään edes kuunteli.
"Rakas, älä jaksa huutaa, mun päätä särkee jo valm..-", Niko aloitti huokaisten, mutta Stella keskeytti toisen heilauttamalla kättään ilmaan ja pudisti päätään.
"No niin varmaan särkee! Sul ei ole aikaa puoltatoista tuntia yhdelle vitun elokuvalle, tai puolta tuntia että voitais olla yhdessä kylvyssä! Mikä helvetti sua taas vaivaa?", Stella huusi toiselle pettyneenä, kunnes huomasi hahmon sivummalla. Katse kohottautui ylös ja nainen kohotti kulmiaan kauhuissaan. Jere? Se Jere? Mitä ihmettä?
"Oho.. Eiku siis moi. Mitä sä.. Äh..", nainen ei tiennyt oikein mitä sanoa. Hemmetti. Nyt Jere oli kuullut Stellan ja Nikon riitelynkin.
"Mä tota.. Tässä vaan ollaan kotiin menossa", nainen mumisi hämillään, vaikkei tiennyt miksi sellaista alkoi höpöttää. Stella vilkaisi Nikoon, joka silmäili Jereä hieman haastavana, ikään kuin katseellaan viestien että liiallista tuttavuutta ei tuohon naiseen tekisi.


stellan asu

Rankka mutta palkitseva työpäivä takana - muuta ei olisi edes tarvinnut kertoa. Jere oli tänään tehnyt tosin harvinaisen pitkän päivän asiakkaidensa kanssa, yleensä mies ei ollut näin montaa tuntia töissä, koska pystyi sopimaan ajat asiakkaiden kanssa, mutta tämä päivä oli poikkeus. Voisi luulla, että Jere olisi kovin väsynyt, mutta ei, mies ei oikeastaan ollut sellainen. Hän oli harvinaisen hyvällä päällä. Miehestä oli tuntunut, että tänään hän oli saanut luotua luottamussuhteen moniin asiakkaisiinsa ja tässä työssä se ei ollut mitään muuta kuin hyvä asia. Muutama asiakas oli myös avautunut hyvin kipeistä asioista ja sekin sai Jeren varmistuneeksi siitä, että tämä päivä oli mahtava - siis ne asiat eivät olleet mukavia mutta se, että kaikki tuntui menevän putkeen oli.

Työpäivänsä jälkeen Jere oli mennyt suoraan kauppaan ja ostanut kaiken maailman ruokatarvikkeita. Se oli asia, jonka miehen olisi pitänyt tehdä jo eilen mutta siihen hänellä ei ollut tuolloin aikaa. Pian mies oli hypännyt autoonsa ja saapunut Huvilakujalle. Kovin kauaa Jere ei ollut kyseisessä paikassa asunut mutta suurin osa asukkaista vaikutti oikein mukavilta. Vaikeitakin tapauksia oli, mutta se oli ihan normaalia kerrostalokommuuneissa. Huokaisten Jere oli napannut tupakan huuliensa väliin ja sytyttänyt sen, jonka jälkeen hän oli lähtenyt kauppakassiensa kanssa kävelemään kohti C-rappua.

Jeren katseen oli kuitenkin napannut kovin tuttu nainen - Stella Mellsten. Kyseinen nainen ei ollut vielä soittanut hänelle siitä uudesta tapaamisesta, joten hän oletti, ettei nainen enää halunnut tulla tapaamisiin. Se oli kuitenkin toisarvoinen asia siinä vaiheessa, miettihän Jere, että asuiko nainenkin muka Huvilakujalla. Ilmeisesti - ja varmasti tuo mies hänen kanssaan oli Niko. Mitä lähemmäksi Jere kuitenkin pääsi kaksikkoa niin sitä selvemmäksi tuli, että kohta syttyisi riita. Pian se huutaminen sitten alkoikin ja Jere ymmärsi heti, miksi Stella oli niin turhautunut kaikkeen. Jere hieraisi niskaansa vaivaantuneena kaksikon luo saavuttuaan - riitoja ei koskaan ollut kiva todistaa. Stellan tervehdys yllätti Jeren kyllä täysin.
"Moi", hän totesi hämmentyneenä ja käänsi heti katseensa Nikoon. Mies näytti siltä, että turpiin tulisi mikäli Jere koskisikaan Stellaan. Ehkä hänen pitäisi esittäytyä niin mitään kovin.. peruuttasmatonta, ei tapahtuisi.
"Mä oon", mies aloitti tajuten sitten, ettei voinut sanoa olevansa Stellan psykologi, "Jere Loimusalo. Toisesta kerroksesta." Käteltyään Nikoa loi hän huulilleen ystävällisen hymyn - hän halusi saada Nikon ymmärtämään, ettei varmastikaan ollut tuolle mikään uhka.
"Mä oletan että sä - te - asutte tässä samassa rapussa?" Niko katsoi ensin Stellaa kunnes muisti Nikonkin olevan paikalla. Miksi tämä tilanne oli näin jäätynyt?

Stella katseli hivenen hämillään ympärilleen, kunnes katse lopulta palasi Jereen. Entä jos mies ottaisi tämän puheeksi seuraavalla kerralla kun Stella psykologin vastaanotolle menisi. Mitä jos Jere alkaisi moittia sillä Stella oli huutanut miehelle - niin että se tuskin Jereltä oli kuulematta jäänyt. Noloa. Äärimmäisen noloa. Nainen vilkaisi pikaisesti Nikoon, joka juuri sillä hetkellä hivenen jäykästi kätteli Jereä.
"Niko Viitanen", mies sanahti pienen nyökkäyksen kera ja jatkoi, "... Stellan avopuoliso". Neitonen pyöräytti silmiään huomaamattomasti. Oho, oliko Niko jopa ylpeä nimikkeestään avopuoliso? Vai ettei vain juuri tässä tilanteessa sitä toisi esille mahdollisimman paljon.
"Jep, juurikin tässä", Niko sanoi. Miestä ärsytti taatusti se ettei tuo tiennyt kuka Jere oli. Enemmän ihmettelyä kai loi se kun oma avovaimo oli tervehtinyt tuota Jereksi osoittautunutta miestä.

"No, mistä te siis tunnette?", Niko kysäisi kuin ohimennen, katse Stellassa, sitten Jeressä. Vaaleaverinen kavahti asteen kalpeammaksi ja huomaamattomasti pudisti päätään Jerelle. Mies ei saisi kertoa että Stella kävi psykologilla. Tai kävi ja kävi - kerran tuo oli siellä vasta ollut. Lopulta nainen kuitenkin päätti itse pelastaa tilanteen. Ihan kaiken varalta vain.
"... Jere on mun asiakas", nainen totesi. Siinä ei olisi mitään, miksi Niko voisi kyseenalaistaa koko asian. Stella oli kampaaja, ja tottakai miehetkin kävivät parturoimassa hiuksensa naisen luona. Se oli luonnollista.
"Joten tota.. Niin. Siitähän me tunnetaan", nainen sanoi hieman yskäisten ja vilkaisi sitten avomiehensä kasvoihin. Niko hymähti ääneti ja kaappasi Stellan kainaloonsa, kunnes katse kääntyi Jereen.
"No eihän se ihme - Stella on maailman paras kampaaja", Niko sanoi. Stellan olisi mieli tehnyt huutaa. Ja kovaa. Niko tuntui ottavan Stellan lähelleen tässä tilanteessa vain sen vuoksi kun Jere oli paikalla. Muuten he olisivat asunnossaan huutoriitaansa jatkamassa, mikä päättyisi siihen että Niko talsisi ovi paukkuen työhuoneeseensa ja Stella upottautuisi tunniksi kylpyhuoneeseen, omaan vaahtokylpymaailmaansa.
"Mä en tiennyt että sä asut täällä..", Stella totesi hiljaa Jerelle ja kohotti toista kulmaansa. Voi ei. Olisiko tämä aina näin kiusallista?

Jere tarkkaili katseellaan melko paljon Nikoa ja joutui ihan oikeasti keskittymään jopa omaan elekieleensä. Hän ei tosiaan halunnut saattaa Stellaa mihinkään noloon tilanteeseen joten Jere yritti käyttäytyä hieman asiallisemmin, kuin ei koskaan olisi naista tavannutkaan. Jos Jere olisi vapaa-ajalla muuten törmännyt asiakkaaseen niin Jere kyllä esittelisi sen huomattavasti rennomman puolensa. Ei Jere halunnut, että ihmiset tunsivat hänet stereotypisena psykologina, vaan hän halusi olla oma itsensä.
Jere nyökkäsi Nikon kertoessa olevansa Stellan avopuoliso - uskoi mies tai ei, niin Jere tiesi sen paremmin kuin hyvin. Tuntuikin vähän oudolta esitellä itsensä Nikolle tällä tavoin, ihan kuin Jere olisi koskaan kuullutkaan miehestä tai jotain. Jos tämä oli kuitenkin Stellan mielestä paras tapa hoitaa asioita, niin mikäs siinä. Ei mies jaksanut - saatikka viitsinyt - mitään väittelyä laittaa asiasta pystyyn.
"Nonni. On aika outoo törmätä tuttuihin omassa rapussa", Jere hymyili Nikolle. Mies tosiaan vaan hymyili ja oli oikein mukava vaikkei oikeasti edes tiennyt, että mitä hittoa oikein teki tai sanoi. Jere ei pitänyt tästä tilanteesta.

Jere meni hiljaseksi - aivan. Mistä he tunsivat? Olivat entisiä opiskelukavereita? Ei, se olisi liian ilmiselvää ja läpinäkyvää, eikä Jere muutenkaan nauttinut valehtelemisesta. Se tästä tilanteesta tekikin niin epämiellyttävän. Jere käänsi katseensa Stellaan - tuo saisi huolehtia tämän puolen.
Jere on mun asiakas. Mies käänsi katseensa hetkeksi mietteliäänä sivumpaan kunnes nosti sen takaisin Stellaan, koska pois katsominen olisi liian epäilyttävää. Mutta mikä hiton asiakas? Mitä Stella oikein teki? Jere taisi olla tippunut kärryiltä jo aikoja sitten, mutta ei se mikään ihme tällaisessa tilanteessa ollutkaan.
"Aa, aivan", Jere kuulosti ehkä vähän liiankin oivaltavalta, "siis niin, niin. Stella on kyllä hyvä parturi." Loppua kohden Jere onnistui kyllä hillitsemään äänensävyään ja sitä kautta pelastaa itsensä. Mies kohotti hieman kulmiaan Nikon ottaessa Stellan kainaloonsa - aika mustasukkainen tapaus. Turhaan, mutta kuinka vain.
"En mäkään tienny, että sä täällä, mutta.. Hei! Mä en oo varannu sitä uutta aikaa vielä joten oisko ihan mahdotonta että voisin varata sen nyt..? Siis ei sun tarvitte mua teillä kyniä mutta ois kiva kuitenkin varata se aika", Jere selitti. Tuo oli kauniimpi ilmaisu sille, että voisivatko Jere ja Stella olla hetken aikaa kahdestaan ilman Nikoa.

Stellalla oli epämiellyttävä tunne siitä ettei Niko ollut niellyt selitystä. Mies näytti aika epäilevältä kuullessaan Jeren olevan Stellan asiakas. Ehkä syy oli siinä, että Niko oli lukenut naisen naamalta totuuden. Jere ei ollut Stellan asiakas.
"Mhm, joo.. Onhan se", Stella saneli ja näpräili laukkunsa olkahihnaa mietteliäänä. Mikäli Niko ei nyt olisi vieressä, olisi Stella voinut varata uuden ajan Jerelle. Vaaleaverisellä oli tarve saada jutella. Vaikkakin nainen oli aluksi suhtautunut koko touhuun aika lailla varauksella, menisi Stella silti vielä ainakin yhden kerran. Nainen oli ensimmäisenkin kerran jälkeen huomannut olonsa olevan hivenen kevyempi. Ei paljoa, mutta kyllä juttelu oli auttanut. Miksei Stella siis voisi muka varata uutta aikaa?

Neitonen ynähti ääneti ja vilkaisi maahan. Jeren sanat olivat ehkä kuulostaneet pari astetta liian oivaltavilta - ikään kuin mies itse ei olisi tiennyt olevansa Stellan 'asiakas'. Tämä taas sai Nikon rypistämään hieman kulmiaan, mutta mies pysyi vaiti. Vaaleaverinen rukoili mielessään sitä, että tilanne ja tämä koko hetki saisi päätöksensä. Koko pieni juttutuokio oikein huokui valheita ja salailua, ja siitä Stella ei oikein pitänyt. Kuullessaan Jeren kysyvän ajanvarausta Stella huokaisi helpottuneena. Se oli hyvä veto - ainakin nainen niin oletti. Tuo mietti hetken aikaa mitä vastaisi, kunnes sitten päätti mahdollisimman luontevasti vain keksiä jotain.
"Tota.. Joo. Mulla on oikeestaan ajanvaraus-vihko kotona, mutta kyllä mä muistan ne vapaat ajat jotenkin.. Tota..", nainen sanoi hivenen epävarmana, mikä sai Nikon puuskahtamaan.
"Stella hei, tuu jo. Ja sä.. Jerehän se oli? Niin. Stellan asiakkaana varmasti tiedät kampaamon numeron - soita sinne, Stella ei ole töissä nyt", mies totesi kärsimättömänä ja kaiveli taskujaan tupakka-askin toivossa.
"Anna mun nyt hoitaa tää! Mene jo edeltä, ihan totta..", pyysi nainen hieman huokaisten ja vilkaisi Nikoon. Idea ei tainnut miellyttää nuorukaista ollenkaan. Jättää nyt oma avovaimo vieraan miehen kanssa, joka ei todellakaan ollut Stellan asiakas.
"Ei. Mä odotan nyt sua. Etkö sä vois vaan tulla? Meillähän oli tekemistä sitä paitsi..", Niko hymähti - no tekemistä heillä ei ollut, mutta se olikin vinkkinä vain Jerelle, että jätäisi heidät nyt rauhaan.
"No eikä ollut! Meillä nimenomaan ei ollut MITÄÄN tekemistä! Mitä sä selität? Painu sinne hel... Mee nyt kotiin..", Stella ärähti miehelle, tajuten lauseen loppupuolella että Jere oli edelleen paikalla. Helvetti. Neitonen katseli hämillään kenkiensä kärkiä ja vilkaisi sitten Nikoon. Mies loi kylmän katseen Jereen, sitten viestitti katseellaan Stellalle, että tästä puhuttaisiin. Tämän jälkeen mies kuitenkin tajusi lähteä, ja Stella oli kaksin Jeren kanssa.
"Sori. Mä.. Vähän hermot ollu kireellä", Stella pahoitteli ja vilkaisi Jeren kasvoihin. Toivottavasti mies ei pitänyt neitosta ihan kajahtaneena.

Jere laittoi lopulta kauppakassinsa maahan - jumaliste ne painoivat. Tällä hetkellä miestä taisi kyllä painaa ihan syyllisyydenkin taakka. Nuorukainen ei tosiaan pitänyt valehtelemisesta, varsinkaan, kun psykologina hänen työnkuvaansa kuului sen välttely kokonaan. Äsken hänen oli kuitenkin ollut pakko valehdella eikä se tuntunut todellakaan mukavalta. Helvetti, kaiken lisäksi Jere oli valehdellut asiakkaansa edessä, oikeastaan tuon pakottamana. Useimmiten Jere ei kuitenkaan edes tällaisiin tilanteisiin joutunut. Hänellä ei ollut tapana tutustua asiakkaidensa sukulaisiin muuten kuin puheiden tasolla - tosin nyt Jere oli jopa nähnyt Nikon. Osittain Jere jopa tajusi, minkä vuoksi Stella sitten hermostui; nytkin Niko yhtäkkiä näytti omistavansa Stellan kun paikalla oli "kilpakumppani." Jereä nauratti tuo ilmaisu - hän oli kaukana sellaisesta. Mies ei ikipäivänä koskisi omaan asiakkaaseensa.

Jere katsahti Stellaa tuon sanoessa, että tuo muisti vapaat ajat suurin piirtein ulkoa mutta selvästikään Niko ei tuota uskonut. Taisi kyseinen mies tietää, että Jere ei tosiaankaan ollut Stellan asiakas - oikeastaan asia oli ihan toisin päin. Niko varmaan luuli nyt jotain ihan muuta eikä se todellakaan ollut hyvä juttu.
Mies oli juuri avaamassa suunsa Nikon sanoille, kunnes kuuli Stellan tekevän sen ennen häntä - eikä se naisen äänensävy tosiaan ollut mikään kaikista suopein. Tosin ei se mikään ihme ollutkaan. Jereäkin kyllä varmasti ottaisi päähän mikäli joku olisi noin omistushaluinen. Mies kuunteli tarkkaan Nikon sanoja ja meinasi muutamaan otteeseen jo kääntyä kannoillaan ja sanoisi, että autoon muka olisi jäänyt jotain. Niin ei siis tosiaan ollut tapahtunut mutta olisi vaan helppoa lähteä tästä tilanteesta sillä tavalla.
Lopulta Niko rykäisi ja hieraisi niskaansa kaksikon alkaessa jo tapella oikein kunnolla - tai oikeastaan Stella taisi sen huudahduksen heittää ilmoille. Se huuto sai Nikon katsahtamaan Jereä kylmästi - tosin siihen katseeseen mies ei vastannut. Oli parempi vain ottaa rennosti.
"Ei se mitään", Jere käänsi katseensa Stellaan ja automaattisesti vei kätensä lohduttavasti naisen olkapäälle. Toivon mukaan Niko ei nähnyt sitä, jotta ei vain saisi tuosta väärää kuvaa.
"Tota.. Niko on susta vissii aika mustasukkanen?" Jere aloitti ja vilkaisi pikaisesti tyhjään rappukäytävään. Jere vei kätensä pois Stellan olkapäältä koska ei tahtonut muiden näkevän sitä elettä.
"Kysyn suoraan - ootko sä vielä tilaamassa sitä uutta aikaa?" Jere päätti ilmaista mietteensä suoraan. Tässä tilanteessa Stellan tosiaan kannattaisi tilata se aika ja puhua ongelmistaan ilman pelkoja.

Stella vaihtoi painoaan jalalta toiselle hivenen närkästyneenä ja pudisti päätään. Miten Niko kehtasi käyttäytyä tuolla tavalla? Mies ihan tahallisesti oli normaalia mustasukkaisempi, ja sitäkös Stella vihasi. Mies oli muutenkin todella omistuksenhaluinen, mutta ei sentään tuollainen - muuta kuin nyt. Jere olikin siis saanut juuri äskettäin oikein mainion kuvan Stellan avopuolisosta. Nainen vilkaisi miehen käteen, joka lepäsi rauhoittelevana elkeenä Stellan olkapäällä. Neitonen pureskeli huultaan hivenen mietteliäänä ja nosti katseen sitten Jereen. Miksi tuollainen pieni asia sai olon paremmaksi? Omituista.
"Ei se.. Ei se tommonen ole yleensä. Ihan totta..", nainen yritti vakuutella nopeasti. Olihan se osittain kuitenkin totta. Ei Niko jaksanut tuollaiseksi kovin usein ryhtyä.
"En tiedä mikä sitä vaivas nyt. Se tais tietää ettet sä ole mun asiakas..", huokaisi vaaleaverinen hiljaa ja sipaisi hiuksiaan. Toivottavasti kotipuolessa ei odottaisi mikään kamala riita ja saarna. Tai jos odotti, osaisi kyllä Stella laittaa samalla mitalla takaisin. Olisi vain kurjaa taas kerran huutaa ja paiskoa ovia, sillä se raastoi hermoja. Ties vaikka naapuritkin olivat kuulleet heidän arkipäiväisiä riitojaan seinien lävitse?

"Ai.. Tosiaan", nainen sanoi mietteliäänä. Kyllä Stella oli ollut aikeissa tilata uuden ajan, mutta se oli jäänyt. Mielessään neitonen hetken kelaikin mielessään oivaa päivää sitä varten. Lähi päivinä oli tulossa liikaa kaikkea, joten ehkäpä psykologilla käynti menisi hieman myöhemmäksi.
"Kai mun kannattaa varata. Eipä tää tilanne ole miksikään muuttunut siitä kun mä kävin ekan kerran.. Näithän sä itsekin", huokaisi Stella hiljaa ja kohautti olkiaan. Oli kurjaa viettää useimmat illat näin, mutta minkäs teit.
"Joten siis, milloin mä voisin tulla? Sä et varmaan ulkoa muista niitä aikoja? Joten tota.. No, voinhan mä soittaakin sun työnumeroon sit huomenna vaikka", Stella mietti ja kohotti kulmiaan. Ei asialla kai niin hätä ollut, ellei Jere sitten tosiaan muistaisi jotain sopivaa aikaa ulkoa.

Jere oli jo kauan sitten unohtanut reagoimisen. Sen lohduttavan eleen jälkeen mies vain seisoi paikoillaan vaisuna, eikä oikein tiennyt, mitä sanoa - ja sellainen ei tosiaan ollut hänen tapaistaan. Yleensä hän ei mennyt ihan hiljaiseksi, mutta nyt Jeren oli tunnustettava, että se hiljaisuus oli väkisinkin hiipinyt hänen luokseen. Tosin ei hän tässäkään mitään ohjeita viitsinyt alkaa ladella. Ne olivat istuntojen aikana tapahtuvia asioita eivätkä suinkaan kuuluneet tähän hetkeen.
"Ei se mitään", Jere pudisti päätään Stellan sanojen jälkeen. Miestä ei oikeasti haitannut äskeinen, kyllä hän oli aikaisemminkin joutunut kokemaan parisuhteissa olevia riitoja, mutta kieltämättä ei koskaan ollut koskaan osallinen siihen. Yleensä hän oli vain sattunut kuulemaan riidan mutta nyt hän oli joutunut huomaamaan, kuinka Niko oli luullut, että Jerellä ja Stellalla oli jotain enemmänkin. Tuo ei kyllä tiennyt asiasta yhtään mitään.
"Mm. Ehkä sä keksit jotain.. Vaikka en mä kyllä valehtelemista kannatakkaan. Ehkä sun kannattais kertoo totuus", Jere kohautti olkiaan. Totuus oli aina parhain vaihtoehto, ja eihän Stellan tarvinnut kertoa syytä psykologilla käymiseensä.

Jere ei kommentoinut naisen sanoihin mitään. Totta olisi ollut liian halveksuvan kuuloinen ilmaisu vaikka sen olisikin osannut sanoa oikealla äänensävyllä. Stella kuitenkin saattaisi ottaa sen jonkinlaisena halveksuvana kommenttina ihan sen takia, että oli hämmentynyt äskeisestä.
"No periaatteessa mulla olis tässä nää listat", Jere vilkaisi pikaisesti työsalkkuaan mietteliäänä. Ehkä ei kuitenkaan olisi paras mahdollinen asia alkaa tässä varaamaan aikaa. Nikokin saattaisi putkahtaa ties koska takaisin, jos sattuisi haluta tarkistaa, että kaksikko ei tosiaan tehnyt mitään ihmeempää.
"Mutta ehkä on tosiaan parempi jos sä soitat", Jere hymyili keyesti ja avasi Stellalle oven herrasmiesmaisesti. Lopulta mies sitten hyvästeli naisen tuon astuessa hissiin - Jere itse päätti kävellä ne kaksi kerrosta. Se ei ollut pitkä matka ja liikunta oli mukavaa hommaa.