A real friend is one who walks in, when the rest of the world walks out

Maanantai 16. Perjantai – Maanantai 19. joulukuuta 2011
Bussimatka – Nurmijärvi, Hyvinvointikeskus Haukilampi
Erika Karlsson & Juho Rautio

Erika pakkasi viimeisiään tavaroita laukkuunsa ja tarkasti vielä lopuksi että hänellä oli varmasti kaikki tarpeellinen mukana. Seuraavaksi olikin aika hyvästellä Joni ja Sofia viikonlopuksi, sillä vaikka Erika ei olisi halunnut lähteä, he olivat sopineet Juhon kanssa että he lähtisivät yhdessä luokkakokoukseen – jossa tapaisivat kaikki vanhat luokkalaisensa yläasteajoilta. Tosin ei Erika olisi kehdannut kaikkien näiden vuosien jälkeen kieltäytyä kutsusta, joka oli tipautettu lokakuun lopussa postiluukusta sisälle. Luokkakokous pidettäisiin Nurmijärvellä; nuoret sijoitettiin joihinkin mökkeihin ja muu aika sitten vietettiin miten vietettiin – heidän käyttöön oli vuokrattu hyvinvointikeskus mökkeineen päivineen, jotta he voisivat viettää aikaa myös luonnonhelmassa. Helvetin hienoa, Erika kun rakasti niin luonnonhelmaa.

Onnekseen hänellä tosiaan yli ystävänsä, oikeastaan paras ystävä lapsuusvuosistaan mukanaan; Juho, jonka kanssa he menivät sovitulle pysäkille, josta bussi nappaisi heidät ennen matkaa. Erika ei tosiaan ollut nähnyt ketään yläaste kavereistaan moneen vuoteen, eikä ihme, olihan hänellä ollut aika paljon menoa tässä vuosien mittaa. Lopulta bussi nappasi nuoret kyytiinsä ja matka Nurmijärvelle alkoi – matkan sujuessa paremmin kuin Erika luuli. He olivat Juhon kanssa leiriytyneet bussin takaosaan ja lopulta nuori neiti kaivoi laukustaan taskumatin – jonka oli täyttänyt ennen reissuun lähtöä. ”Kelpaako pieni ryyppy, tätä on enemmänkin.”, Erika virnisti ja heristeli taskumattia miehen nenän edessä, kunnes avasi matin ja otti ensimmäisen huikan. Pieni irvistys käväisi naisen kasvoilla, pyyhkäisten tämän jälkeen suupieltään jonka jälkeen ojensi pulloa Juholle.

Matka tuntui kestävän ikuisuuden ja tässä ajassa nuoret olivat onnistuneet juomaan pienen humalan päälle. Erika ainakin naureskeli mitä typerimmille asioille ja hyssytteli puolet ajasta itseään – sekä Juhoa. Bussi lopulta pysähtyi hyvinvointikeskuksen edustalle ja päästi nuoret ulos, Erikan kompuroidessa ystävänsä kanssa tuolta ulos – lähtien seuraavaksi heidän vanhan opettajan ohjeiden mukaisesti kävelemään mökeille. ”Tiiätkö mitä, mä en tykkää yhtään mun baarimikko työstä enää… Oli se ennen hauskaa mut hauskempaa se on humalassa ku saada muut humalaa.”

Juho oli saanut jo muutama kuukausi sitten kutsun yläasteen luokkakokoukseen, joka pidettäisiin näin joulun alla pääkaupunkiseudun lähellä, Nurmijärvellä. Kovin monen senaikaisen luokkatoverin kanssa Juho ei juurikaan ollut enää tekemissä, muutamien vain. Yksi vanha tuttu, ystäväkin tätä nykyä, oli kuitenkin päätynyt ihan naapuriksikin asti ja nyt Juho istuskeli tuon kanssa heille vuokratun bussin takaosassa. Erika oli tosiaan jäänyt miehelle hyväksi ystäväksi niinkin monen vuoden takaa ja siitä mies oli vain tyytyväinen.

Kun Erika kaivoi laukustaan taskumatin, Juho ei voinut kasvoilleen kohoavalle virneelle mitään. "Sä päätit sitten tehä tästä kunnon nostalgiareissun", Juho naureskeli ottaessaan taskumatin naiselta. Heidän luokkansa ei tosiaan ollut silloin peruskoulussakaan mikään puhtain pulmunen, eräälläkin leirikoulureissulla oli mukana useampikin piilopullo, joista sitten salaa opettajilta ja valvojilta naukkailtiin. Juho hörppäsi taskumatista ja ojensi sen sitten takaisin Erikalle.

Vaikka matka Helsingistä Nurmijärvelle oli todellisuudessa lyhyt, vain reilun tunnin mittainen, se tuntui silti pitkältä ja Juho ja Erika onnistuivatkin juopottelemaan itsensä hyviin maisteisiin. Olikin hyvää tuuria, ettei Juho onnistunut lentämään naamalleen maahan, kun he purkautuivat bussin jyrkistä portaista ulos Haukilammen pysäköintialueella. Lunta ei ollut ja maa oli mustana, kun Juho silmäili ympärilleen hivenen uteliaana, mutta eipä se miestä haitannut - eiväthän he olleet tulleet tänne hiihtämään, vaan pitämään hauskaa, rellestämään ja ryyppäämään. Ei ryyppäämistä missään suoraan mainittu, mutta kaikkihan sen tiesivät.

Heidän lähtiessään talsimaan kohti mökkirakennuksia, Juho heilautti mustan treenikassinsa - johon oli aamulla kiireessä heittänyt kaikki tarvittavat kamansa - olalleen ja vilkaisi Erikaa. Juhoa yllätytti hieman Erikan paljastus, ettei tämä enää kauheasti pitänyt työstään. Tosin, naisellahan oli pieni lapsi kotona ja baarimikon työt eivät olleet työajoiltaan mitkään maailman ihanteellisemmat lapsiperheen arkeen sovitettavaksi, joten ei kai naisen paljastus mikään ihmekään ollut. "Aijaa? Mistäs nyt tuulee?" Juho uteli kävellessään naisen vierellä.