Viina on viisasten juoma, mutta hyvin se näyttää menevän tyhmempäänkin päähän

Perjantai 24.2.2012 - klo 23:00 ->
Helsinkiläinen yökerho
Saara Särkilahti & Niko Koponen

Melkoinen ihme oli tapahtunut. Tai no ihme ja ihme, mutta Saara oli kuin olikin lähtenyt ystävänsä, tai no ystäväporukkansa, kanssa yökerhoon. Pitkään nuo olivat saaneet häntä houkutellakin, sillä ei Saara niin hirveästi yökerhoissa viihtynyt. Siellä oli niin hirveä melu, niin paljon ihmisiä, ja suurin osa oli vielä aivan päissään. Ja koska Saara ei itse niin hirveästi juonut, niin ei hän vain juomisenkaan takia sinne ollut lähdössä, ehei.

Nyt hän kuitenkin oli istunut yhdellä yökerhon sohvista jo hyvän tovin, kuunnellen ystäviensä juttuja, jotka alkoivat hetki hetkeltä, juoma juomalta, mennä yhä naurettavamman kuuloiseksi. No, olipahan Saarallekin jotain viihdettä, kuunnella humalaisten höpinöitä, ja salaa päänsä sisällä nauraa niille. Oli Saara toki itsekin pari juomaa tilannut, ihan vain huvikseen, sillä ei hänellä ollut mitään aietta juoda itseään humalaan. Ja kaiken lisäksi hän humaltui melko helposti, eihän hän ollut ikinä juonut paljoa, joten ei hän alkoholia myöskään kestänyt niin hyvin kuin useimmat ystävänsä. Oli Saara pari kertaa onnistunut, onnistunut tai innostunut, kumpi sitä kuvasikaan paremmin, vetämään kunnon kännit, mutta ei todellakaan tykännyt siitä. Hän oli löytänyt itsensä aamulla aivan mistä sattui, aivan väärästä seurasta, ja sitä vuosisadan krapulaakin oli tuntunut kestävän monta päivää, jos se edes oli mahdollista. Ei siis mikään ihme ettei Saara niin välittänyt kännien vetämisestä.

Tällä hetkellä Saara katseli yökerhossa ympärilleen, jos vaikka sattuisi näkemään tuttuja. Sitä ympärille katselua ei kuitenkaan kerennyt kestää kauaa kun Neea ehdotti, että hän hakisi muille naisille lisää juotavaa. Pyyntö sinänsä huvitti Saaraa, olivatko muut halunneet hänet vain noiden juomien hakijaksi, vaikka kyllähän Saara tiesi ettei asia näin ollut, niin asia käväisi silti hänen mielessään. Saara nousikin paikoiltaan ja lähti baaritiskin suuntaan odottelemaan, että saisi juomat tilattua. Nopea vilkaisu pöydän suuntaan osoitti, että ystävät olivat tallella, vaikka nuo olivat sanoneet, että voisivat lähteä sillä aikaa tanssimaan.

Kun tuli hänen vuoronsa tilata niin hän tilasi ulkomuistista kavereidensa lempparidrinkit, siis yhteensä viisi kappaletta. Maksettuaan hän kohta jo saikin tilatut juomat ja otti tarjottimen käteensä miettien miten hän saisi tasapainoiltua juomien kanssa tästä baaritiskin tungoksen läpi takaisin heidän pöytänsä luokse niin, ettei juomat läikkyisi. Hitusen huvittunut Saara oli edelleen kun hän mietti luulikohan ihmiset näiden juomien olevan hänelle, pöydässä kun ei nyt näkynyt yhtään ketään, ystävät kun olivat näköjään suorittaneet uhkaamansa katoamistempun.

"Ei helvetti Japa, et oo tosissas. Koita ny valita ees vähän vaikeemman näkönen", Niko mutisi kaverilleen. Mistä tässä sitten oli kyse? Naisen valitsemisesta. Syystä tai toisesta (lue: alkoholin vaikutuksesta) Niko muutaman kaverinsa kanssa oli päättänyt lyödä vähän vetoa. Vedon aihehan oli se, että saisiko Niko kaveriensa valitseman naisen sänkyyn kanssaan. Nikolla oli oikeastaan melkoisen varmakin olo tästä vedosta, ja sen vuoksi hän käskikin kavereidensa valita mahdollisimman asiallisen, siis vaikean, näköisen naisen. Se oli tosiasia, että yleensä ne kaikista asiallisimmin pukeutuneet olivat niitä kaikista vaikeimpia tapauksia ja sitä kautta kaikista palkitsevimpia. Tottahan se oli, että oli hienoa mikäli onnistui saamaan niinsanotusti vaikeamman tapauksen sänkyyn. Siinä vaiheessa saattoi tuntea itsensä suurin piirtein voittajaksi, ja helvetti, Nikohan saisi ihan sananmukaisesti voittajan olon kun saisi sen vaikean näköisen naisen sänkyyn kanssaan. Ahh tätä elämän typeryyttä.

"Hei toi nainen on niin se!" Eräs Nikon kavereista huusi ja automaattisesti mies sitten käänsi päänsä siihen suuntaan mihin kaverinsa osoitti. Kun kaverinsa oli selittänyt naisen ulkonäöltä, hajosi Niko totaalisesti - hänen tulisi ilmeisesti vietellä Särkilahden Saara. Kyseinen nainen oli siellä drinkkitarjotin kädessään ja aivan perkeleen kauniina. Luonnollisesti Nikon täytyi siinä selittää kavereilleen, mistä tunsi kyseisen naisen ja mitä tuon kanssa oli tapahtunut. Tämä selitys sai Nikon ja kaverit innostuneiksi - jos Saara tosiaan vaikutti sellaiselta asialliselta tapaukselta, niin tästähän sai kunnon pelin käyntiin. Niko ei kyllä tiennyt, kuinka pitkälle olisi valmis menemään tässä pelissä, mutta sen aika näytti. Hetken häntä jopa epäilytti. Saara oli vaikuttanut ihan aidosti mukavalta naiselta, eikä Niko kyllä halunnut tieten tahtoen satuttaa ketään, vaikka tällainen veto nyt satuttaisikin. Alkoholin ja kavereidensa rohkaisemana Niko kuitenkin nousi ylös ja vilkaisi kavereitaan itsevarma hymy huulillaan. Tämä oli niin varma nakki - tai sitten ei ollut.

"Saara!" Niko naurahti tarttuen naista kiinni olkapäästä. Naisparka varmaan pelästyisi, mutta mies ei sitä tajunnut kun oli niin alkoholin pauloissa. "Herranen aika. Millanen juoppo sä oikeen oot ku kannat helvetinmoisen määrän juomia itelles?" Vitsihän äskeinen oli, kyllä Niko sen tajusi, että Saara ihan varmasti oli liikkeellä kavereidensa kanssa. Miestä oikeastaan vähän ihmetytti että kyseinen nainen oli lähtenyt minnekään. Saara vaikutti enemmänkin sellaiselta takkatulen ääressä viihtyvältä kotikissalta joka sivistyneesti siemaili viinejä ja luki jotain paskaa kirjaa. No, hyvä on, Saaran mielestä ne kirjat varmasti olivat hyviä mutta Niko ei ollut mikään lukemisen ihmelapsi. Hänen keskittymiskykynsä katkesi kirjan ensimmäisille sivuille ja sitten miehen pitikin tehdä jo jotain muuta, aktiivisempaa. Niko ei jaksanut mitään mielikuvitusharjoituksia vaan tahtoi tehdä kaikkea tosielämässä.

Voi paska, oliko joku äsken sanonut hänen nimensä? Ei voinut olla.. Tämän enempää Saara ei ehtinyt edes ajatella kun hän tajusi jonkun tarttuvan itseään olkapäästä kiinni. Herran jumala, kuka tuo ihminen oikein oli. Ja mistä tuo tiesi hänet. Kuka oli mennyt tarttumaan hänen olkapäästään kiinni? Selvittyään siitä alkujärkytyksestä hän käänsi katseensa miehen suuntaan ja ei tiennyt itkeäkkö vai nauraa. Sen verran hän oli edelleen säikähtänyt ettei ehtinyt edes sanoa mitään ennen kuin kuuli toisen kysymyksen. Mutta se kysymys jos jokin sai Saaran nauramaan. Niko taisi olla melkoisen päissään?

"..No mutta sähän voit herrasmiehenä kantaa tämmösen juopon juomat tonne pöytään", Saara tokaisi ojentaessaan tarjotinta Nikon suuntaan, itsepä oli mies itsensä hänen seuraansa tuonut. Ja hitto, Saara niin toivoi etteivät hänen kaverinsa olisi lähteneet minnekään tanssimaan. Saara yrittikin tässä välissä kuumeisesti vilkuilla tanssilattian suuntaan. Jos hän nimittäin paikantaisi edes yhden kavereistaan niin hän vaikka menisi ja omin käsin raahaisi ystävänsä luokseen.

"En meinannu tunnistaa sua ku sulla on kaikki vaatteet päällä", Saara tokaisi seuraavat sanat Nikolle ja melkein alkoi nauramaan omille sanoilleen. Huono juttu, mutta tulipahan sanottua. No okei, välillä hänellä oli oikeasti todella huonot jutut, mutta ei sille voinut mitään. Onneksi tällä kertaa hän ei sentään ollut tosissaan. Ja Niko oli onneksi sen verran kännissä, että ei tuo varmaan edes tajunnut.
Eniten naista ihmetytti se, minkä takia Niko oli tullut juttelemaan hänelle. Nainen yrittikin katsella ympärilleen nähdäkseen jotain Nikon kavereita, vaikka eipä hän tuon kavereita tiennyt, kun ei edes tiennyt Nikoa itseään melkein yhtään. Saara jatkoi kävelemistä pöydän suuntaan ja istahti sitten sohvalle, vilkaisten taas Nikon suuntaan. Hän ei edes vaivautunut yrittää keksiä mitään puhuttavaa, Nikohan se oli hänelle tullut juttelemaan, joten kait tuolla sitten jotain asiaakin oli? ..Tai sitten ei.

Jos jotain Niko rakasti, niin se oli sitten baarissa olemista ja ylipäätänsäkin vain hengailua. Oli hienoa päästää aina välillä irti, kuunnella hyvää musiikkia ja vaan nauttia, eikä todellakaan murehtia mistään asioista; esimerkiksi eilinen unohtui juodessa eikä huomista tarvinnut ajatella yhtään mitään. Oikeastaan Nikon ainut suunnitelma baarissa oli varmaan se, että kenet hän veisi kotiinsa, jos nyt vei ylipäätään ketään. Tosin jos Nikosta oli kyse, niin lähes aina hän lähti baarista joku mukanaan. Ei nuorukainen kuitenkaan kavereitaan feidannut vaan yleensä ensin hivutti yön naisehdokkaan noiden luokse, ja teki kavereilleen selväksi, että oli tällaisen metsästänyt, jolloin nuo tajusivat Nikon lähtevän jossain vaiheessa. Mitään yllättävää katoamistemppua mies ei siis koskaan tehnyt.

"No oletpa aivan pirun reilu", Niko muka murahti ottaessaan juomat vastaan, "mutta enköhän mä nää kanna. Mitä vaan tollasen kaunottaren puolesta." Mies ei ollut varma, mutta vaikutti lähes siltä, että Saara panikoi. Mitä tuo oikein ajatteli? Että Niko olisi raiskannut hänet? Niko ei voinut muuta kuin pudistaa huvittuneesti päätään Saaran vilkuillessa tanssilattian suuntaan. Tuolla siis ihan selvästi oli niitä kavereita mukana. Niko tosin oli ihan onnellinen siitä, että nuo eivät juuri nyt olleet paikalla, sillä mies pystyi tekemään siirtonsa hyvin ollessaan Saaran kanssa kahden. Toki se onnistuisi porukassakin mutta kaksin se oli helpompaa. Niko ei kehdannut porukassa keskittyä pelkästään yhteen ihmiseen, vaan useimmiten tahtoi keskittyä ihan kaikkiin, koska se oli kohteliasta ainakin hänen silmissään. Siihen mielipiteeseen saattoi kyllä vaikuttaa Nikon yltiöpäinen reiluus kaikkia kohtaan.

"No, oliko edes hyvä yllätys? Oli?" Niko virnisti itsevarmasti. Miehellä oli päällään musta kauluspaita ja vaaleammansävyiset farkut. Hän ei koskaan panostanut pukeutumiseensa sen koommin, mutta nuo vaatteet hän oli heittänyt päälleen baariin lähtiessään. Saara kyllä varmasti oli panostanut, sen jos jotain Niko pystyi sanomaan naisen vartaloa häpeilemättömästi tutkaillessaan. Sen mies joutui kuitenkin keskeyttämään kun Saara lähti kävelemään ilmeisesti pöytäänsä kohden. Automaattisesti Niko lähti perään ehkä hieman pettyneenäkin, kunnes tajusi jotain - hän voisi tuijottaa tässä aikansa kuluksi Saaran takamusta. Mahtavaa. Lopulta Niko kuitenkin irrotti katseensa Saarasta kokonaan, kun he olivat päässeet pöydän ääreen. Herranen aika Saara oli hiljainen.
"Älä nyt sentään jäädy", Niko virnisti. "En mä pure - tai toki puren jos sä haluat niin." Tapansa mukaisesti Nkon oli pakko heittää edes jonkinlainen flirtti, ja jotenkin tuo sopi tähän tilanteeseen niin kovin hyvin. Niko tosiaan näykkisi Saaraa oikein mielellään jos tuo niin käskisi. Mies pudisti päätään huvittuneesti ajatuksilleen.

Saaran huulilta karkasi pieni hymähdys kun hän kuuli Nikon sanat.
"pitää vähän olla", tuo mumisi ja toivoi, että juomat houkuttelisivat jo hänen kaverinsa kohta tänne. Ei Saara edes tiennyt miksi oli näin, säikähtänyt? Hämmentynyt? No, mitä olikaan. Ehkä se johtui siitä, että toinen oli hänen humalainen naapurinsa.. Tai no se humalainen riitti jo siihen, että hän oli varovainen. Olihan hänellä pari huonoa kokemusta todella humalaisista ihmisistä. Ehkä se oli yksi asia, miksei Saara itsekään tykännyt juoda. Nikon kehuessa häntä kaunottareksi karkasi Saaran huulilta huvittunut naurahdus. Hänkö? Hän kun luuli, että Nikon naismaku olisi ollut vähän öö, ei asiallisempi? No okei, ei hänkään maailman asiallisimmin ollut pukeutunut, mutta silti. No ehkä tuolla ei edes ollut mitään mielessään.. Ehkä se oli vain sellainen turha ja pakollinen kehu, mitä ihmiset heittelivät toisilleen.

"Voinko mä edes vastata tuohon kieltävästi?", Saara tokaisi naurua äänessään, toisen ollessa taas niin itsevarma. No okei, eihän siinä mitään vikaa ollut, kyllähän Saara tykkäsi itsevarmoista miehistä. Mutta tämä tilanne oli silti jokin niin outo hänelle, ei hän harrastanut naapureidensa kanssa flirttailua. Ehei, parempi vain ettei sekaantuisi naapureihin niin ei tulisi noloja hetkiä kun törmäisi pihalla mahdollisen eron jälkeen, tai säätämisen jälkeen, sama se. Saara huomasi miehen tutkivan hänen vartaloaan melko häpeilemättömästi, jolloin Saara lähtikin pöydän suuntaan kävelemään. Hetken hän tunsi olonsa todella fiksuksi, kunnes tunsi polttavaa katsellaan alaselässään. Tai no, niin. No, katsoa saisi muttei koskea.

Istuuduttuaan siihen pöydän ääreen Saara melkein toivoi, että olisi tilannut itselleenkin juomista. Olisi tehnyt mieli töksäyttää kysymys, että mitä toinen hänestä halusi. Riskinä kuitenkin oli, että Niko ei oikeasti halunnut hänestä edes mitään. Oli vain tullut juttelemaan. Sitä oli kuitenkin vähän vaikea uskoa, kun tuo noin häpeilemättömästi hänelle flirttailikin kokoajan. No, ehkä mies flirttaili kaikille näin, kokoajan, eihän hän voinut sitä tietää. Se miehen kommentti puremisesta sai Saaran kohottamaan kulmiaan. Pieni naurahduskin karkasi hänen huuliltaan kun hän joutui miettimään, oliko oikeasti kuullut Nikon sanat oikein.
"Oikei herra itsevarmuus, jos jätettäis tällä kertaa se pureminen kuitenki välistä", Saara lausahti naurua äänessään, päätään pudistaen. Ei hitto, oli tämäkin tilanne. No, ihan mukavaa vaihteluahan se tällainenkin..
"..mihis sä kaveris jätit?", Saara kysäisi seuraavaksi, ihmetellen edelleen mikä toisen oli saanut tulemaan hänen luokseen. Ei hän kuitenkaan suoraa kehdannut vain pamauttaa, että minkä takia tuo oli hänen luokseen tullut. Mutta ei hän tässä hiljaakaan kehdannut istua, joten pakkohan tässä oli jotain kysyä. Olipa taas vaikeaa.

Nikoa kyllä ihan oikeasti vähän ihmetytti Saaran asenne tähän tilanteeseen, tuohan vaikutti ihan siltä, että olisi nähnyt aaveen. Eihän tässä tilanteessa mitään kummallista ollut? Niko oli vain Saaran naapuri; naapuri, joka oli flirttaillut hänelle häpeilemättömästi. Eli ehkä tässä olikin sitten jotain kummallista Saaran silmissä? Eikö nainen ollut tottunut siihen, että muut flirttailivat, vai mikä tässä oikein oli se ongelma? Ei Niko ainakaan järkyttynyt törmätessään johonkuhun, jolle joskus oli flirttaillut tai toisinpäin. Ei Nikoa hätkähdyttänyt edes yhden yön jutun tapaaminen, koska nehän olivat täysin normaaleja eikä niitä tarvinnut mitenkään hävetä - tai ehkä Niko vaan ei tuntenut minkäänlaista häpeän tunnetta. Ei, kyllä Niko häpeän tiesi, esimerkiksi morkkis hänellä oli ollut vaikka kuinka monta kertaa eikä mies sitä enää edes halunnut muistaa, siis sitä tunnetta. Väkisin se kuitenkin aina välillä pomppasi mieleen.

"Miks? Se pureminenhan voi olla harvinaisen miellyttävää jos sen tekee oikein.. Jos sitä ei osaa niin se on ihan eri asia, mutta mä oon hei mestari. Oikee Rocky Balboa sänkypuuhissa", Niko selitteli sekavia. Mies ei kyllä edes tajunnut, että hänen puheensa saattoivat saada Saaran ahdistumaan vielä entistä enemmän, mutta Nikolle kännipuheiden kuunteleminen tai lateleminen ei ollut ongelma. Kaikkeen tottui, niinhän se sanonta meni, ja kyllä Niko olikin kaikkien näiden vuosien aikana tottunut kuuntelemaan juoppotarinoita. Se oli oikeastaan aika viihdyttävää. Kuka muka väitti, ettei se olisi? Niko ainakin naureskeli kovasti, varsinkin, kun joku hieman vanhempi ihminen rohkastui alkoholista niinkin paljon, että alkoi kertomaan nuoruudensa tarinoita. Nikokin odotti niitä aikoja, kun vanhempana pääsisi kertomaan kaikkia tarinoita - jos nyt siis edes eli siihen asti. Niko oli ehkä yksi onnettomuusalttiimmista ihmisistä ikinä.

"Mun kaverit.. Ne on tuolla jossain", Niko siristi silmiään mietteliäänä. "Mutta miks mä niitä kaipaisin ku mulla on harvinaisen viehättävää seuraa?" Mies antoi taas kerran katseensa lipua Saaran sopusuhtaisen vartalon läpi. Niko tosiaan oli melkoisen viehättynyt Saaran ulkonäöstä, ja ehkä tavoistakin, koska kyseisessä naisessa vaikutti olevan haastetta vaikka muille jakaa - paitsi Saaraa Niko ei kyllä jakaisi. Hän halusi nyt voittaa tämän vedon ilman muiden apua. Tämä veto oikeastaan kyllä vähän epäilytti Nikoa. Ei hän halunnut Saaraa satuttaa, mutta miehestä kyllä tuntui, että Saara ei hakenut mitään parisuhdetta eikä ollut ihminen joka ihastui helposti. Niko ei tosiaan tahtonut jonkun ihastuvan häneen koska hän ei mitä luultavammin pystyisi vastatunteita antamaan.

Saaraa alkoi pikkuhiljaa naurattaa Nikon sanat yhä enemmän ja enemmän. Okei, ehkä hän oli turhaan ollut epäluuloinen tässä tilanteessa, tuo oli hänen naapurinsa. Jos nyt sovittaisiin niin, että Niko vain oli tullut tervehtimään naapuriaan. Ja vähän flirttailemaan. Ei siinä flirttailussakaan ollut mitään pahaa, ehei. Mutta jotenkin hän kuitenkin oli vähän ihmeissään kun Niko hänelle tuolla tavalla flirttasi. Mistä lie johtui. Kyllähän hänkin flirttaili, ja miehet flirttailivat hänelle. No, ehkä hänen ajatusjärjestelmänsä oli vain jotenkin tiltannut, tai jotain. Äh, ei pitäisi selvästikään ajatella liikoja. Mutta ajatella silti pitäisi, kylläkyllä. Niko nyt oli selvästi humalassa, joten hänen pitäisi olla porukan aivot. Ja miksi tämä porukan aivoina oleminen ei ollut hänelle mitenkään erityisen uutta?

Se Nikon selittäminen oli sen verran sekavaa, että Saara jäi hetkeksi oikeasti vain tuijottamaan tuota huvittuneena.
"Okei, sovitaan sitte niin", Saara totesi suupieltensä väkisinkin kohotessa hymyilemään. Vai oli tuo Rocky Balboa sänkypuuhissa. Ei hitto, käyttiköhän mies tätä vertausta ihan selvinkin päin? No, ehkä pitäisi joskus ohimennen kysäistä. Tämä oli oikeastaan paras juttu mitä hän oli ikinä oikeasti kuullut. Kaikkea hänkin oli aina välillä kuullut, mutta tämä sentään oli jotain uutta.

"Aivan", Saara ehti vain todeta Nikon vastauksen jälkeen ennen kuin kuuli sen Nikon jatkon tuon vastaukseen.
"No juuri näin, olinpa mä hölmö ku edes kysyin.." Saara tokaisi pienesti virnistäen, vilkaisten sitten ympärilleen. Hetken hänet taas valtasi pieni hämmennys kun Niko tuolla tavalla avoimesti katseli hänen vartaloaan. Tuskin tuo oikeasti oli tullut juttelemaan hänelle vain sen takia, että hän oli tuon naapuri.. Vähän alkoi vaikuttaa siltä.
"..et oo käyny kylässä vaikka niin uhkasitki, oon vähän pettyny", Saara totesi seuraavaksi, täysin vitsillä. Ei hän ollut odottanutkaan tuon tulevan kylään. Se jos jokin olisi nimittäin ollut jo melkoinen ihme.

"Miks musta tuntuu että sä et usko mua? Tarvitko sä jotenki varmistusta siitä vai?" Niko virnisti poikamaisesti Saaran sanat kuullessaan. Mies aloitti taas sen häpeilemättömän flirttailun, koska tässähän oli yhä se veto päällä ja miehen tuli saada Saara sänkyyn. Niko näytti hetken mietteliäältä - mitä, jos hän ei onnistuisikaan tänä iltana? Saara tosiaan vaikutti suhteellisen vaikealta tapaukselta, mikä ei tosin haitannut miestä ollenkaan, päinvastoin, se sai hänet yrittämään kahta kauheammin. Niko kuitenkin osasi himmata flirttailuaan mikäli vaikuttaisi siltä, että Saara menisi tästä jotenkin hämmennyksiin. Kyllä flirttailu oli mahdollista hienovaraisestikin. Ei aina tarvinnut käyttää sanoja vaan oli ihan mahdollista flirttailla vaan eleillä ja katseilla - se oli ehkä kaikista helpoin flirttailemisen muoto. Sanoja käyttäen saattoi nolata itsensä.

"Kieltämättä sä olit vähän hölmö", Niko virnisti, "koska sun pitää kyllä tajuta oma kauneutes. Harvoin tollasia elegantimmanpuoleisia naisia näkee baareissa." Mies oli tosiaan tottunut baareissa ollessaan enemmänkin tyrkkyihin - jos suoraan puhuttiin - naisiin, jotka kyllä osoittivat pukeutumisellaan sitä, että nauttivat huomiosta ja mahdollisesti myös sänkyseurasta. Ei noiden pukeutuminen kyllä Nikoa haitannut, tiesipä mies ainakin että kenen luoksi kannatti mennä jos halusi jatkoille seuraa. Usein Niko veikin jonkun baarista jatkoille, ellei sitten ollut sopinut miesporukan kanssa että nyt vietettiin iltaa vain miesten kesken - harvoin he kuitenkaan niin sopivat, nimittäin Nikon kaveriporukka oli täynnä melkoisia pelureita joilla oli kyllä ainoastaan naiset mielessä baariin lähtiessä.

"Ai olit vai?" Niko naurahti. "Kyllä sekin vääryys täytyy korjata - siis ihan vaikka saman tien." Mies vinkkasi silmää Saaralle avoimesti ja taas kerran vilkaisi tuon vartalon läpi. Niko ei todellakaan ollut vitsaillut äskeisestä, vaan oli oikeastaan harvinaisen tosissaan nimenomaan sen vedon takia. Toki Niko olisi muutenkin Saaralle voinut tulla flirttailemaan mutta se veto antoi hänelle vaan lisää puhtia kaikkeen siihen flirttaamiseen, vaikka virtaa Nikolta ei kyllä koskaan puuttunutkaan. Nuorukaisen pitäisi oikeastaan joskus vähentää sitä vauhtiaan, jos nyt ihan tarkkoja oltiin.

Se Nikon poikamainen virnistys sen kysymyksen jälkeen sai Saaran jo melkein miettimään, että miksi hän näin hanakasti oli vastaan. Miksei hän vain antaisi Nikolle mahdollisuutta? No varmaan siksi, että hän oikeasti epäili miehen motiiveja. Ei tuo vain vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä, joka oikeasti kiinnostuisi hänen kaltaisistaan ihmisistä. Sen lisäksi mies oli mukavasti päissään, joten ehkä hän miettisi asiaa seuraavan kerran kun mies olisi selvinpäin.
"Jaa'a, en mä tiedä. Kerro toki, mikä sut saa epäilemään etten mä usko", Saara lausahti kysyvän tokaisun pienesti hymyillen, toivoen, että mies sanoisi jonkun todella hauskan perustelun sille, miksi tuosta tuntui siltä, ettei hän uskonut miestä.

Kun Niko sanoi hänen olleen hölmö, ei Saara voinut olla naurahtamatta. Tuon seuraavat sanat olivat yllättäen jopa täynnä asiaa. Tai no siis, se ensimmäinen lause sai taas hänet yllättymään, mutta se toinen virke oli täyttä asiaa. Harvoin baareissa varmasti elegantteja naisia näki. Tai no, eihän hän tiennyt. Mutta kun nytkin katseli ympärilleen, niin monet nuoret naiset tuntuivat näköjään ajattelevan, että mitä vähemmän vaatetta, sitä parempi. No mutta se taas oli noiden naisten oma valinta.
"kyllä mä kauneuteni tajuan..", Saara totesi seuraavaksi pienesti hymyillen. Kyllä Saara oli omasta mielestäänkin klassisen kaunis, vaikka ei hän päivittäin sitä mieltä ollut, ei todellakaan. Hyvinä hetkinä kylläkin.
"..suoraan sanottuna en vaan ois uskonu, että tämmönen ei-niin-tyrkky ihminen keräis huomiota baarissa. Mutta ei kait siinä, tulipa tämäki nähtyä", Saara lausahti naurahtaen.
Ensin hän oli ollut sanomassa, että olisi uskonut enemmänkin Nikon viihtyvän noiden enemmän paljastavien naisten seurassa, mutta ei hän sitten kehdannut sanoa niin. Ei tuollaista sanottu melkein tuntemattomalle ihmiselle, joka sattui olemaan hänen naapurinsa. Eihän hän tiennyt millainen ihminen Niko oikeasti oli.

Saara oli jo vastaamassa siihen Nikon seuraavaan, naurahtaen esitettyyn kysymykseen, muttei ehtinyt sanoa mitään kun mies jo jatkoi sillä totutulla flirttauslinjalla.
"jos ei nyt kuitenkaan ihan heti", Saara totesi hymyillen, jääden miettimään olisiko ollut parempi muotoilla lause niin, että mies olisi ymmärtänyt, että tuo ei ollut tulossa hänen luokseen edes tämän illan, tai no yön, aikana. Vaikka pisteet miehelle, että tuo noin kovasti yritti flirttailla ja saada haluamansa, mikä taisi olla jotain muuta mitä Saara halusi Nikolta. Tai no, käytännössä Saara ei halunnut Nikolta, tai Nikosta, yhtään mitään, korkeintaan normaalin ystävän, joten melko varmasti Niko halusi jotain muuta kuin hän.

Hetken kuluttua pöydän luokse tuli Saaran ystävättäret, joiden ilmeet oli vähintään mielenkiintoiset. Pääosin yllättyneet tosin. Nuo katsoivat ensin Nikoa ja sen jälkeen häntä.
"Heii", yksi naisista, Miia, tokaisi nauraen ja vetäisi yhden tarjottimella olevista juomista kurkustaan alas. Nainen otti tarjottimelta juomia muille naisille ja nopeasti nuo olivat juomansa juoneet.
"me oltais pyydetty suaki tanssimaan, mutta sulla näköjään on jo parempaa seuraa", tokaisi Pinja seuraavaksi, vilkaisten Nikoa uudestaan, ja selvästi nainen tykkäsi näkemästään. Voi luoja, oikeasti. Osa naisista lähti jo takaisin tanssimaan, nuo olivat oikeasti näköjään tulleet vain juomaan juomansa, ja pyytämään häntä tanssimaan.
"tuu toki tanssimaan jos jossain vaiheessa haluat tai heippa jos ootte kohta lähössä. Mut ilmota jos lähet", Neea vielä huikkasi hänelle ennen kuin tuokin katosi viimeisenä väkijoukkoon. Saara jäi ihmettelemään ystäviään, ei kait nuo oikeasti luulleet, että hänen ja Nikon välillä olisi jotain? Tai että hän olisi lähdössä miehen mukaan?