I think I've found a winner with no ring on her finger

Lauantai 04.02.2012 - klo 23:30 eteenpäin
Onnela-yökerho
Niko Koponen & Sara Elisabet Lindroos

Niko koputteli kaljalasin reunaa sormellaan jaksamatta pysyä paikoillaan - ikiliikkuja mies tosiaan oli. Tänäkin iltana hän oli päättänyt lähteä ottamaan vähän kuppia muutaman kaverin kanssa, koska ei voinut sietää sitä kotona olemista ja istumista, se kun oli niin hemmetin tylsää. Ei ehkä kaikille, mutta Nikolle ainakin. Hän kaipasi elämäänsä menoa ja meininkiä, sellaista tietynlaista jännitystä. Ymmärrettävästi mies sitten karttoi sitä tylsistymisen tunnetta ja teki kaikkensa sen välttääkseen. Niko voisi tarvittaessa vaikka hyppiä ympyrää omassa kodissaan jos siihen olisi tarve - ja tilaa. Miehen asunto tosiaan oli suhteellisen pienikokoinen, ja sitä lisäsi vielä se, että mikään siisti luola se ei ollut. Siivoamista Niko nyt vaan sattui vihaamaan, mutta kyllä hän siivosi, jos vieraita oli tulossa. Tosin mahdollisia yövieraita ei koskaan osannut ennakoida ja niinpä nuo joutuivat kestämään pientä sottaisuutta.

Nikon baari-ilta oli kulunut suhteellisen tutuissa merkeissä tupakkapaikan ja baaritiskin välillä - ja oli se tahti ollut melkoisen reipas. Niko ei tosiaan useinkaan jäänyt vain istumaan paikoilleen baarissa vaan etsi kyllä jotain tekemistä, oli se sitten tanssimista, juomista tai tupakointia. Tanssimaan Niko meni kyllä harvoin, ehkä silloin saattoi tanssilattialla käydä, kun oli jonkun naisen perässä. Ai niin, naiset olivat varmaan Nikon listan tärkein ominaisuus. Nytkin hän oli jo käynyt tervehtimässä ties keitä naisia, hymyillyt flirttaavasti ja näyttänyt sen olemuksellaan. Usein mies olikin saanut niihin flirttailuihin vastakaikua mutta siltikään Niko ei tahtonut jäädä yhden naisen luo, vaan mieluummin kävi vaikka keitä läpi. Loppuillasta hän voisi sitten hyvän tuurin käydessä valita sen kaikista kiinnostavimman ja viedä tuon jatkoille. Tosin tuon suunnitelman pilasi usein se, että se kaikista upein nainen oli jo löytänyt jonkun toisen miehen ja oli lähtemässä tuon kanssa jatkoille. Niko ei koskaan jaksanut alkaa naisesta tappelemaan vaan tyytyi kyllä sitten ihan kohtaloonsa ja etsi jonkun toisen naisen.

Tällä hetkellä Niko oli pakotettu istumaan kavereidensa kanssa sohvalla, mikä sai vilkkaan miehen turhautuneeksi. Hänellä olisi ollut niin paljon muutakin tekemistä kuin vain istua tässä sohvalla ja jauhaa paskaa, vaikkakin se puhuminen oli ihan mukavaa ja vapauttavaa. Oli Niko itse tässä keskustelussa ihan suunapäänä, eikä hän aikonut näyttää turhautuneisuuttaan. Lopulta mies avasi suunsa: "Hei mä lähden hakemaan lisää juomista." Niinpä Niko sai nousta ylös ja astella baaritiskille. Siellä hän alkoi automaattisesti katsella, millaisia naisia oli paikalla, ja muutamalle antoikin flirttaavan vilkaisun. Takaisinkin hän niitä sai tuttuun tapaansa mutta ehkä etsi siltikin enemmän. Syystä tai toisesta hän halusi kerrankin vähän haastetta, joten ehkä selvä tai vähintäänkin vähän juonut nainen olisi kiinnostavampi. Niko katseli hetken naisia kunnes tilasi itselleen kossubatteryn - sen avulla hän saisi lisäaikaa tarkkailuunsa.

Sara oli erittäin tyytyväisellä tuulella tänään, sillä hän oli saanut vapaan viikonlopun töistä sekä ylipäätään talleilusta, sillä eräs luotettava tallilainen oli luvannut hoitaa hänen hevosensa liikutuksen. Sara ei muistanut, koska olisi viimeksi pitänyt vapaan viikonlopun ja nyt se varmasti tekisi terää, sillä hän ei halunnut polttaa itseään loppuun töiden vuoksi. Maanantaina hän palaisi takaisin töiden pariin pirtein mielin sekä hyvin levänneenä.
Nyt hän aikoi ottaa kaiken ilon irti vapaapäivistään ja oli suunnitellu lähtevänsä baariin muutaman hyvän ystävänsä kanssa viettämään aikaa alkoholin kera. Sara ei yleensäkään juo paljoa, joten hänen oli turha pelätä että hänen juomisensa menisi tälläkään kertaa yli, hän osasi kyllä pitää hauskaa sekä järjen päässä vähemmälläkin alkoholimäärällä. Yleensä hän olikin se, ketä huolehti kännisistä ihmisistä, piti huolen ettei ketään hypännyt rattiin humaltuneena sekä jopa saattoi ihmisiä kotiovelle asti, ettei kenenkään tarvinnut lähteä hoipertelemaan yksinään pimeään yöhön.

Nainen oli aamupäivänsä viettänyt hyvinkin mukavasti, suihkussa käytyään hän oli ollut kotonaan rennoissa vaatteissa leffoja katsellen. Iltapäivällä hän oli tehnyt myöskin ruokaa ystävänsä kanssa ja juonut pari punaviinilasillista. Illalla hän oli alkanut valmistautua yökerhoon ja pukenut päälleen kivan harmaan tunikan, sen päälle mustan villatakin ja sitten jalkoihinsa hän oli kiskonut paksut mustat legginssit sekä suoristanut vaaleatummat hiuksensa, etteivät ne näyttäisi liian räjähtäneiltä. Meikin Sara oli pitänyt hyvin hillittynä (hän ei yleensäkään tykännyt meikata liikaa), hillitty silmämeikki ripsivärin sekä nestemäisen kajalin kera, kulmat kuntoon ja hieman ruskeahtavaa sävyä poskiin niin meikki oli valmis. Jalkoihinsa hän oli ennen lähtöä pistänyt mustat pienikorkoiset melko tavalliset kengät.

Yökerhoon saavuttuaan Sara oli heti kipittänyt tiskille katsomaan, mitä juomista itselleen tilaisi. Hän joutuisi hetken odottamaan ystäväänsä, sillä tuo oli jonkun miehensä luona ilmeisesti ja hänellä aina kesti muutenkin. Saraa se ei haitannut yhtään, sillä kyllä hän tarpeen vaatiessa saisi jutusteluseuraa yökerhosta siksi aikaa, kunnes hänen ystävänsä saapuisi.
Tiskillä ympärilleen katsellessaan hän tunnisti erään tiskillä lymyilevän miehen Nikoksi ja käveli sitten hitaasti tuon luo pienesti hymyillen.
"Hei vaan. Ja taas ryyppäämässä? Hyi sua, sut pitäisi kyllä uudelleenkouluttaa."
Sara sanoi naureskellen ja katsahti toisen kossubatteryyn mukamas hirveänkin paheksuvasti. Sitten hän katsahti toiseen toinen kulma hieman kohollaan. Niko oli kyllä todella hyvännäköinen kaveri, ketä voisi katsella tuntikausia - ei, päiväkausia. He olivat tavanneet kaksi viikkoa sitten, mistä lähtien heillä oli ollut pientä säpinää. Oikeastaan sekin säpinä oli todella pientä, mutta Sara jotenkin aavisti, ettei Niko tahtonut hänestä mitään sen enempää.

Niko polki maata jalallaan hieman kärsimättömänä juomaansa odotellessaan. Hän vihasi kaikkea odotteluun liittyvää ja mieluummin ottikin kaiken eteensä nyt eikä heti. Lopulta mies maksoi juomansa sen saatuaan ja päätti jäädä baaritiskille hieman pidemmäksi aikaa, vaikka hänen varmaan olisikin pitänyt lähteä takaisin kavereidensa luokse. Ainakin nuo odottivat häntä. No, eivätköhän nuo ihan keskenään keksisi puhuttavaa ja muutenkin pitäisi hauskaa, miehellä oli nyt paljon mielenkiintoisempaa tekemistä, nimittäin naisten tarkkailu. Nikolla oli hyvinkin sellainen fiilis, että hän voisi tänä iltana napata mukaansa jonkun naisen ja lähteä sitten tuon kanssa jatkoille vaikka miehen itsensä kämpille. Tosin ei sitä tiennyt, että lähtisikö joku nainen hänen mukaansa. Usein niin kävi mutta aina ei käynyt tuuri. Mies pudisti päätään kevyesti jatkaen tarkkailuaan.

Mies kuuli vierestään tutun ääneen, ja käänsi automaattisesti katseensa sen suuntaan. Kappas vain, Sara. "Kato moro", Niko naurahti vilkaisten sitten kädessään olevaa juomaa kun nainen siitä niin kovin oli huolestunut, "ja joojoo äiti." Leikkisyyttä ja pientä flirttiäkin Nikon äänestä löytyi - ja miksei löytyisi, kun miehellä oli kyseisen naisen kanssa ollut säpinää jo parin viikon ajan. Niko oli muistaakseen aikaisemmin vienyt jonkun Saran kaverin kotiin - jos mies nyt muisti oikein - ja kyseistä kaveria tervehtiessään Niko olikin sitten nähnyt Saran. Sara oli tosiaan vetänyt Nikoa puoleensa jo alusta asti, mikä ei kyllä miehelle ollut mikään kovin kumma tunne. Jossain naisissa vaan oli sitä jotain, ja kyllä, Sara oli juuri sellainen nainen. Huomatessaan Saran kulman kohotuksen virnisti mies poikamaisesti ja vilkaisi Saran häikäilemättömästi läpi päästä varpaisiin.
"Ihan suhteellisen näyttävä paketti oot tänään", Niko antoi virnistyksensä levitä silmiinsäkin asti. Näyttävä Sara tosiaan oli, siitä ei ollut epäilystäkään. Mitään pisteiden kalastelua tämä ei siis ollut.

"Sut tuntien oot juonut nyt jo vaikka kuinka paljon?" Niko vitsaili. "Uskallanko mä edes tarjota sulle uutta drinkkiä?" Niko tiesi itse asiassa harvinaisen hyvin ettei Sara juonut lähes ollenkaan - se oli oikeastaan painunut Nikon mieleen harvinaisen hyvin. Kun suurin piirtein kaikki muut yökerhossa olivat aina kaatokännissä, Sara pysyi selvänä tai vähintäänkin täysijärkisenä. Se oli oikeastaan aika ihailtavaa. Niko itse ei ollut lähes koskaan selvänä mikäli oli lähtenyt viettämään iltaa. Hän varmaan pilaisi vielä joskus maksansa tällä menolla, mutta syystä tai toisesta se ei ei kiinnostanut miestä ollenkaan. Ehkä hänen tosiaan pitäisi vähän aikuistua mutta oli niin paljon mukavampaa juoda ja sitä kautta päästää irti kaikista murheista ja huolista. Niko oikeastaan hukuttikin suurimman osan huolistaan alkoholiin, se kun oli harvinaisen helppo vaihtoehto.

Vaaleaverikkö katseli ympärilleen, muttei tunnistanut muita tuttuja kasvoja. Hittovie, missä hänen ystävänsä viipyi? Kai hän oli jumittanut miehensä luo, eikä se pahemmin oikeastaan Saraa haitannut - olihan hän saanut mieleistä seuraa Nikosta, joten ehkä hän pystyi sivuuttamaan ystävänsä mielestään hetkeksi. Tulisi sitten kuin mieheltään kerkeäisi, jos ylipäätään ystävää tänä iltana yökerhon puolella näkyisi ollenkaan.
Sara naurahti toisen sanoille ja näytti pienestä kieltään toiselle. Pakko toki myöntää, että hän osasi olla aika äitimäinen persoona useinkin ja kaikki siitä hänelle vitsailivat suhteellisen tiheään tahtiin.
"Pitäsköhän mun alottaa sun koulutus jo tästä illasta lähtien, senkin alkoholisti."
Hän totesi naurahtaen, mahdollisesti äänessä pientä flirttiäkin, ja katsoi Nikoon kulmiaan hieman kohottaen. Toki toiselle flirttailla voisi, kun toinen sitä hänellekin teki. Ja sitäpaitsi, pienessä flirtissä ei Saran mielestä ollut mitään pahaa. Niinkuin ei myöskään Nikossa itsessäänkään, Sara voisi mielellään tehdä lähempääkin tuttavuutta tuon kanssa.
"Ainahan mä.. Hah, ei vaan. Mut kiitos, ei sussakaan mitään valittamisen aihetta oo."
Vaaleaverikkö totesi toisen kehulle hänen näyttävyydestään ja antoi sitten katseensa kiertää Nikossa ihan päästä varpaisiin, ei kuitenkaan arvostelevasti vaan pikemminkin kiinnostuneesti.

Miehen sanoille hän nauroi hetkenaikaa hillitysti, mutta hyvinkin huvittuneeseen sävyyn.
"Enköhän mä vielä yhden drinkin kestä, sitten pitääkin jo varmaan lähteä vessaan oksentamaan. Ellen mä sitten sammu jo sen yhden drinkin jälkeen tähän tiskille."
Hän vastasi toiselle vitsaillen ja suoristi samalla hieman harmaata tunikaansa parempaan kuosiin. Sara vilkaisi ympärilleen, huomaten sitten yhdessä pöydässä erään nuoren miehen, ketä häntä suhteellisen tiiviisti tuijotti. Hän ei miestä tunnistanut, mutta ei tuijottamisesta mitenkään pahastunutkaan. Se oli kuitenkin niin tavallinen asia, ettei siltä voinut välttyä.
Sara kääntyi takaisin Nikon puoleen ja tuijotti tuon syötävänsuloisiin ruskeisiin silmiin. Niitähän voisi tuijottaa hiljaa miten pitkään tahansa, mutta ehkä toinen voisi vaivaantua, jos Sara pysyisi hiljaa ja tuijottaisi vain. Tai ei sitä tiedä, mutta hän ei viitsisi edes kokeilla.
"Mut mitäs sulle muuten kuuluu?"
Hän päätti sitten kysyä ja hymyili sanojensa perään pienesti. Samassa hän kuuli pikkuisesta käsilaukustaan tekstiviestin äänen ja kaivoi puhelimensa laukusta. Lukiessaan viestin pieni huvittunut virnistys kohosi hetkeksi hänen suupielilleen. Jotenkin oli ollut arvattavissa, että hänen ystävälleen tulisi muita suunnitelmia.

Muista suunnitelmista puheenollen Saralle tuli mieleen, että voisi kysyä Nikolta olisiko tuolla muita suunnitelmia tänään kuin istua yökerhossa drinkkejä napsimassa. Olisikohan se liian tyrkkyä? Ehkä ei, sillä Niko ei varmasti pistäisi pahakseen naispuolista yövierasta, eikä Sarakaan kieltäytyisi, jos toinen hänet luokseen pyytäisi yöksi. Mutta silti, jotku käytöstavat piti sentään olla. Ja olihan tässä koko ilta aikaa sopia suunnitelmia suuntaan tai toiseen.
"Tulitko sä tänne muuten ihan yksin, vai odottaako sun kaverit jossain täällä?"
Sara kysyi sitten mielenkiinnosta, sillä hän ei ollut tullessaan nähnyt Nikoa kenenkään seurassa, eikä kyllä osannut vielä tunnistaa ketään tuon kavereista. Jotenkin tuntui melko utopistiselta ajatukselta, että toinen olisi tullut yökerhoon yksin. Eikai sekään silti mikään mahdottomuus olisi, melko outoa vain. Olihan Sarakin tullut yksin, vaikka tietenkin hänen oli tarkoitus saada seuraa ystävästään myöhemmin. Hemmetin hyvä tuuri oli käynyt, että Niko oli paikalla, olisi voinut ilta käydä pitkäksi jos yksikseen olisi pitänyt olla.

"Alkoholisti?" Niko naurahti epäuskoisesti. "Kuules nyt, äiskä, mä nyt satun ottamaan kuppia aina välillä kun hauskaa haluan pitää. En mä edes juo niin usein." No, jos nyt ihan tarkkoja oltiin, niin Niko kyllä joi paljon - oikeastaan vähän liikaa. Ei hänellä tosin mitään alkoholismin piirteitä vielä löytynyt, oli mies juomisestaan sentään ihan tietoinen mutta sitä alkoholia kyllä kului, esimerkiksi yhtään alkoholivapaata viikkoa hänellä ei ollut, paitsi ehkä joskus harvoin. Niko onneksi liikkui paljon aktiivisen luonteensa vuoksi joten kaikki se alkoholi ei pakkautunut hänen keskikehoonsa ja niin ollen hän välttyi kaljamahalta. Ei siinä mitään, mikäli jollakulla sellainen oli, mutta Niko itse ei sellaista itseään halunnut kun ei sellaista kovin viehättävänä pitänyt. Joka tapauksessa valinta oli jokaisen oma. Sitä paitsi, eikö niitä naisia löytynytkin, jotka pitivät kaljamahaisia miehiä suloisina? Kaipa niitä löytyi, joten ei kaljamahaisilla miehillä mitenkään huono flaksi naismarkkinoilla ollut. Onnea siis heille.
"Kyllä mä tiedän että oon komeena tänään", mies virnisti itsevarmaan sävyyn. Se itsevarmuus oli Nikolle ominaista eikä hän kyllä nähnyt mitään tarvetta piilotella sitä. Jos jotakuta häiritsi se, niin sittenpä häiritsi, Niko sai olla millainen itse halusi.

"No", Niko kohautti olkiaan, "ehkäpä mä uskallan sulle yhden drinkin tilata." Ne sanat sanottuaan nuorukainen kääntyikin baarimikon puoleen ja saikin heti tilattua naiselle normaalin margaritan. Mansikkamargaritaa hänelle ensin ehdotettiin, mutta ehei, sellaista Niko ei Saralle tilaisi, koska se drinkki oli aivan liian makea. Tuskin Sara haluaisi mitään äklömäkeaa drinkkiä juoda. Vai haluaisiko sittenkin? Tuskinpa. Niissä ajatuksissaan Niko tutkailikin Saaraa kevyt hymy huulillaan ja otti naiseen aina välillä katsekontaktia. Tuo oli kyllä näyttävä pakkaus, ja oikeastaan Niko kyllä pitikin tuosta todella paljon, ehkä enemmän kuin yleensä. Tuossa oli jotain erilaista kuin muissa baarissa käyvissä naisissa. Mitä se oli? Sitä hän ei osannut sanoa.
"Siinä", Niko ojensi juoman Saralle hymy huulillaan naurahtaen sitten, kun kuuli kyseisen naisen kysymyksen. "Et sä yhtään tylsempää kysymystä ois voinu keksiä? Tässä oon minä hei, kysy nyt jotain muuta", Niko aloitti. Kuulumisten kysyminen oli enemmänkin tarkoitettu sellaisille ihmisille, jotka eivät keksineet mitään puheenaihetta keskenään, tai niin Niko ainakin näki asian. Lopulta hän avasi suunsa: "No mitä sä haluut tietää? Ihan selvästi sua kiinnostaa mun naisasiat?" Hän piti huulillaan koko ajan poikamaista virnettä. "Oonks mä tosiaan niin tylsä että kännykkäkin on kiinnostavampi?"

Niko tutkaili hetken Saraa, kun tuo kännykkäänsä katseli, mutta pudisti päätään loppujen lopuksi huvittuneesti ja käänsi katseensa muualle. Nuorukaisella ei olisi ollut mitään mielenkiintoa palata takaisin kavereidensa luokse, vaikka se ehkä olisikin kohteliasta. Nyt hänellä oli kuitenkin paljon parempaa tekemistä, nimittäin Saran kanssa hengaaminen. Kyseisen naisen kanssa tosiaan oli mukavaa olla tekemisissä ja tuolle oli muutenkin helppoa puhua, eikä Niko voinut väittää etteikö Sara olisi ollut melkoinen ilo silmälle.
"No tulin mä niiden kanssa kyllä, mutta eiköhän ne oo jo tottunu mun katoamistemppuihin. Kyllä mä yleensä niille sanon jos lähden jonnekki mut näinkin voi käydä", Niko kohautti olkiaan. "Mulla on sitä paitsi nyt paljon parempaa tekemistä ku sä osuit paikalle." Mies antoi taas kerran flirtin vallata äänensävynsä eikä hänen elekielensäkään kyllä mitään muuta kuin kiinnostusta kielinyt.

Sara naurahti toisen sanoille samalla toiseen hyvinkin epäuskovaisesti katsahtaen. "Justiinsajuu, sä varmaan pidät hauskaa sitten aika useestikin." Sara virnisti katsoen sitten suoraan Niko ruskeisiin silmiin. Hän tykkäsi jutella miehen kanssa varsinkin juuri siksi, että tuo omisti hyvän huumorintajun. Toinen syy varmasti oli se, että Nikon kanssa oli yksinkertaisesti niin helppo puhua. Ja olihan Saran pakko myöntää, että hän toisesta piti ehkä hieman enemmän kuin kaveriasteella, mutta ei antanut sen vielä pahemmin itsestään paistaa läpi, sillä ei ollut vielä yhtään varma Nikon tunteista, jos tuolla ylipäätään mitään tunteita Saraa kohtaan oli. "Ei ainakaan itsevarmuutta herralta puutu." Nainen vastasi naurahtaen toisen sanoihin, minkä jälkeen antoi katseensa taas pysyä muutaman sekunnin ajan tuon silmissä. Niissä ilmeisesti oli sitä jotain, mikä vangitsi Saran katseen.

Nikon tilatessa naiselle tavallisen margaritan mansikkamargaritan sijaan oli Sara melko tyytyväinen, sillä ei pahemmin pitänyt liian makeista drinkeistä, ei tosin liian hapankaan ollut hyvä. Kultainen keskitie oli aina paras. Hän kiitti juomastaan ja maistoi sitä varovasti sekä totesi sen paremmaksi kuin muissa paikoissa, missä oli käynyt drinkkejä välillä juomassa. "Höh, mitä vikaa mun kysymyksessä muka oli?" Sara tuhahti muka loukkaantuneesti, mutta ei voinut sanojensa jälkeen pidätellä pientä hymyä. Toki toisen kuulumisten kysyminen saattoi vaikuttaa hieman tylsältä, mutta se kysymys tuli aina automaattisesti. "Tottakai kiinnostaa, anna palaa vaan. Kerro uusimmat juorut naisrintamalla, mä palan halusta tietää." Sara naurahti ja viimeisiin sanoihinsa otti mukaan pienen flirttimäisen sävyn. Hän otti yhden hörpyn välissä drinkistään ja katsoi sitten taas Nikoon naurahtaen: "Et tietenkään, mut enkai mä ystävälle voi olla vastaamatta. Mut nyt mua ei ketään enää häiritse, oon kokonaan sun tän loppuillan."

Sara vilkaisi ympärilleen, josko olisi vaikka vahingossa tunnistanut jostain Nikon ystäviä, hehän saattoivat hyvinkin tarkkaan pistää merkille kaikki Nikon ja Saran eleet sekä teot. Ehkä ei kumminkaan, tuskin ketään enää jaksoi olla niin kauhea kyylä. Naapurinmummo oli kuitenkin luku erikseen. "Noo, eiköhän sun kaverit sit jotenkuten pärjää ilman sua, ellei niille sit tuu hirveetä paniikkia ja pian ne jo kuvittelee, et joku puutteinen muija on kidnapannut sut." Sara sanoi silmää vinkaten ja virnisti vielä pienesti. Sitten hän otti taas kulauksen drinkistään, ettei se täysin unohtuisi tiskille keskustelun aikana. Nainen unohtui taas katsomaan hetkeksi Nikoa hyvinkin avoimesti, pieni hymynpoikanen kasvoillaan.

"Eikö muka sais?" Niko virnisti poikamaisesti Saran sanat kuultuaan. Hauskapidosta mies oli tosiaan nauttinut aina eikä hän siitä kyllä suostunut luopumaankaan. Oikeastaan monet siitä miehelle aina tilaisuuden tullen valittivat. Heidän mukaansa Niko pilasi niin fyysisen kuin henkisenkin terveytensä kaikella sillä juhlimisella, mutta kyllä mies tiesi, että se ei pitänyt paikkaansa. Niko tunnisti itse mikäli alkoi vaikuttaa siltä, että juhliminen meni vähän liian kovaksi ja se tulisi lopettaa - vaikka se lopetettaisiinkin hampaita kiristäen. Oli Nikolla itse asiassa ollutkin sellainen muutama tauko, jolloin hän ei ollut juonut vaan oli kuskina tai vaihtoehtoisesti ainoastaan seurana. Juominen ei loppujen lopuksi ollut Nikolle mitenkään pakkomielle. "Mitä sä oikeen vihjaat? Mähän oon ihan vaatimaton, tyypillinen suomalainen", mies naurahti kevyesti. Tyypillistä suomalaista hän ei kyllä ollut nähnytkään - tosin Saran katseen Niko kyllä näki ja siihen vastasikin. Sara oli todellinen ilo silmälle, ja tuon silmiin katsominen oli melkoisen vangitseva tunne. Se oikeastaan vähän hämmensikin Nikoa.

Niko katseli baarimikkoa tuon tehdessä sitä pirun juomaa, ja samaan aikaan mies keinui hitusen musiikin tahdissa - paikallaan hän ei ainoastaan tahtonut seisoa. "Hei come on, 'mitä kuuluu?' Se kysytään ihmiseltä jonka kanssa ei oo mitään yhteistä puhuttavaa", mies puuskahti huvittuneesti naisen sanat kuultuaan. Niko ei tosiaan voinut sietää sitä kysymystä vaan mieluummin etsi sen yhteisen puheenaiheen, kestäisi siinä sitten kuinka tahansa. Kun mies nyt sitten alkoikin miettimään sitä kysymystä tarkemmin, tajusi hän, että se sittenkin edesauttoi sen yhteisen puheenaiheen löytymistä. No voihan perhana. "Mun naisrintama", Niko virnisti ja katsahti Saraa kulmat flirttaavasti koholla, "mun naisrintama on salainen asia. Mä taidan olla ihan vaan hiljaa." Nuorukainen ei oikein tiennyt itsekään, että mitä naisrintamallensa kuului, koska se oli aina sitä samaa: seksiä ja säätöä. Niko ei osannut selittää sitä millään muulla tavalla. "Ai oot vai?" Mies kohotti kulmiaan ja otti muutaman askeleen Saraa kohden - hän aloitti taas sen perinteisen flirttinsä.

"Ai ootko sä puutteessa vai?" Niko nauroi hetken aikaa. Ei Sara tietenkään äskeistä sanoillaan ollut tarkoittanut, mutta pakko miehen oli vähän kiusoitella, sehän kuului tähän flirttailuun - ainakin Nikolla. Ei hän tietenkään naista alkanut ihan hullun lailla mollaamaan, siitähän nainen vaan loukkaantuisi mutta Niko kuitenkin tiesi millaista oli kiusoittelu hyvän maun rajoissa. "Jos sä nyt kerran puutteessa oot, niin se voidaan kyllä korjata", hän jatkoi häpeilemättömiä puheitaan - ei Nikolla ollut mitään tarvetta peitellä tunteitaan tai mielipiteitään. Sara todellakin oli näyttävä nainen, joka kyllä sai Nikon syttymään vaikka millä tasolla - oikeastaan oudonkin paljon. Niko piti myös Saran luonteesta mitä hän teki harvoin.

Vaaleaverikkö katsahti miehen silmiin ja hymähti hiljaa itsekseen. Ei hänen tarkoituksenaan ollut valittaa Nikolle toisen juomisesta, eikä toinen kyllä siitä itseensäkään tainnut ottaa, kunhan Sara vain niinsanotusti kiusoitteli Nikoa tuon juomisesta. Alkoholia mies kyllä käytti suhteellisen paljon, mutta eiköhän se ollut ihan jokaisen oma asia, mihin rahansa ja aikansa käytti. Kyllähän Sarallekin suhteellisen paljon valitettiin siitä kuinka paljon aikaa hän käytti tallilla puunaaten ja treenaten hevostaan, mutta se nyt vain sattui olemaan naisen elämäntapa. Silti häntä usein harmitti, kun hevonen piti ratsastaa ja ystävä olisi halunnut nähdä, eikä nainen millään haluaisi ikinä valita hevosten ja ystäviensä väliltä. Mutta se hevonen oli hoidettava, koska kukaan muu ei sitä tehnyt ja Sara oli muutenkin vuosia sitten ottanut siitä vastuun itselleen täysvaltaisesti ostettuaan sen pirun elukan.

Nainen otti drinkkilasinsa pieneen käteensä ja joi lasinsa tyhjäksi, laskien sen sitten tiskille. Sitten hän siirsi katseensa Nikoon ja antoi silminsä vapaasti jäädä katsomaan toisen silmiin. Hän naurahti hiljaa toisen 'valitukselle' Saran kysymyksen vuoksi ja pudisti sitten pienesti päätään.
"Mä tässä koitan selvittää, miten sulla menee ja sitten sä vain valitat. Ihmeellinen olet."
Nainen virnisti ja sitten mutristi hetkeksi huuliaan mukamas loukkaantuneen oloisesti. Sitten hän viittoi pienin elein baarimikon luokseen ja tilasi toisen margaritan, oli se vaan niin pirun hyvää että toinen samanlainen oli saatava. Pian hän sitten drinkkinsä saikin ja nainen jätti sen hetkeksi tiskille odottamaan.
"No sun naisrintama, ai ihanko oikeen salainen?"
Sara katsi toiseen hieman epäuskovaiseen sävyyn toista kulmaansa hieman kohottaen. Sitten hän otti pienen hörpyn juomastaan, laskien lasin taas varovasti pöydälle. Nainen katsahti toiseen ja huomasi tuon ottavan muutaman askeleen häntä kohden.
"Siis joo, ihan täysin sun omistuksessa. Tän illan."
Sara virnisti ilkikuriseen sävyyn ja astui itsekin pari pientä askelta Nikoa kohti, katse kokoajan tuon silmissä. Oikeastaan sen parin askeleen jälkeen he olivat melkein kiinni toisissaan, sillä heidän välissään ei aluksikaan ollut monen metrin väliä.

"Hmm... Siitä sun kannattaa ottaa itse selvää.."
Nainen aloitti hieman salamyhkäiseen sävyyn, toista silmiin ovelasti katsoen. "Jos uskallat", hän jatkoi sitten puhtaasti flirtaten ja virnisti pienesti. Sara otti taas hörpyn margaritastaan ja jäi katsomaan Nikoa odottaen tuon reaktiota.

"Ilostako sä oletat mun hyppivän?" Niko esitti asian enemmänkin kysymyksenä ja kohotti kulmiaan flirttaavasti - sellainen hän tosin oli koko ajan. Mies esimerkiksi nojasi huomaamattaan koko ajan Saraan päin, koska halusi näyttää muille miehille, että kyseinen nainen oli nyt varattu. Ehkä Nikon kannattaisikin jäädä Saran luokse eikä suinkaan mennä metsästämään muita naisia. Sarassa oli jotain kovin mielenkiintoista, sellaista, mikä vangitsi Nikon mielenkiinnon kokonaan. Harvoin muut naiset saivat tällaisen reaktion esiin Nikossa; miehestä tuli lähes suojeleva Saraa kohtaan. Hän halusi syystä tai toisesta osoittaa omistavansa kyseisen naisen - niin karulta kuin se kuulostikin. Niko ei tajunnut, mistä se johtui, mutta niin se asia kuitenkin meni. Harvoin Niko halusi naisista mitään sen enempää mutta Sara oli vaikuttanut vanginneen miehen.

Niko puuskahti huvittuneesti Saran tilatessa toisen margaritan - se ilmeisesti oli kelvannut. Aika yllättynyt Niko oli siitä, että kuinka pienin elein Sara oli saanut baarimikon viitottua luokseen, sillä tiskillä oli kutienkin ruuhkaa - kuten lähes aina. Siihen oli totuttava baarissa.
"Ihan top secret. Ne on salaisia kansioita", Niko virnisti Saran epäuskoisen äänensävyn kuullessaan. "No ei vaa. Sanotaanko, että ei mulla mitään sen suurempia juttuja oo ollu. Ei mulla oo niitä lähes ikinä." Pakko Nikon se oli tunnustaa, että hän oli lähes parantumaton naistenmies, mutta kyllä hän tarvittaessa pariutuikin. Siitä oli esimerkkinä esimerkiksi se todella pitkä suhde ja sitten kihlautuminen Mildan kanssa. Kivaahan se oli ollut niin kauan kuin sitä oli kestänyt. Se arjen isku oli tosin ollut ärsyttävä.
"Toi kuulostaa hyvältä.. Tosi hyvältä", Niko vei katseensa Saran silmiin ja ihmetteli, miksi Sara tuli vieläkin lähemmäs - hehän olivat jo kiinni toisissaan Nikon äskeisten askelten jälkeen. Ilmeisesti tuo halusi näyttää vielä enemmän, että oli kiinnostunut. Se ei kyllä haitannut Nikoa ollenkaan, päinvastoin.

"Jos mä uskallan, mutta en halua?" Niko virnisti ilkikurisesti ja vilkaisi jo pikaisesti Saran huuliakin. "Ketä mä huijaan?" Mies vielä virnisti, kunnes ihan mitään varoittamatta vei huulensa Saran omille ja vei kätensäkin tuon selän taakse. Tämä se oli elämää.