Complicated? Don't think so

Tiistai 14.02.2012 - klo 10:45
Teemun asunto
Anna Hietala & Teemu Koponen

Anna oli nukkunut viime yönä tai lähinnä aamuyön aikana melko katkonaisesti. Aina kun hän oli nukahtanut niin melkein heti perään hän oli taas herännyt. Mielessä pyöri riita Aleksin kanssa, Heidi sekä välikohtaus Teemun kanssa. Sohva ei muutenkaan ollut ihan mikään mukavin paikka nukkua mutta kyllä se nyt sentään rappukäytävän voitti ja kotiinkaan Anna ei halunnut olla mennä.

Lopulta Anna oli noussut ylös kahdeksan maissa, hän ei vain pystynyt nukkumaan. Siitä huolimatta, että hän oli nukkunut pätkittäin, joutui hän hetken aikaa heräämisensä jälkeen ihmettelemään, missä hän oli, kunnes kaikki aamuyön tapahtumat palasivat taas mieleen. Annan olisi tehnyt mieli haudata pää jonnekkin peiton sisään takaisin ja jatkaa nukkumista mutta hän ei vain enää pystynyt, hänellä oli sen verran kurja olo, ettei nukkumisestakaan tullut mitään.

Pahimmasta unisuudesta selvittyään Anna oli noussut ylös sohvalta ja koska ei keksinyt heti parempaakaan tekemistä, hän hieman kierteli asunnossa ja katseli ympärilleen. Oli hän käynyt kerran aikaisemminkin Teemun luona mutta nyt hän kiinnitti jotenkin tarkemmin huomiota miehen asuntoon, kun hänellä oli aikaa katsella, Teemukaan tuskin tulisi muutamaan tuntiin takaisin. Asunto kyllä näytti kieltämättä kivalta, voisi kuvitella, että sinkkumies asuisi paljon sotkuisemmin mutta tämä asunto kyllä näytti hyvältä. Tosin, Teemu nyt vaikuttikin niin huolelliselta ihmiseltä, että ei ollut ihmekkään, että asuntokin oli hyvässä kunnossa.

Aikansa katseltuaan ympärilleen ja heräiltyään kunnolla, oli Anna ajatellut, että hän voisi käväistä suihkussa. Hetken aikaa kaappeja tutkittuaan, oli hän löytänyt jonkun pyyhkeen, jota uskoi voivansa lainata. Anna käväisikin pikaisesti suihkussa ja suihkun jälkeen hän mietti, viitsisikö keittää itselleen aamukahvit. Tuskimpa Teemu asiasta pahastuisi, joten Anna oli siirtynyt keittiöön kahvinkeittoon, ajatellen kuitenkin keittää kahvia varmuuden vuoksi hieman enemmän, jos Teemukin sattuisi pian tulemaan töistä kotiinsa.

Teemu oli päässyt lähtemään töistä jo heti kymmenen jälkeen. Lajittelukeskukselta mies oli ajanut kaupan kautta kotiin - hän oli saanut mieleensä helpon pastaruoan, joka olisi nopea ja vaivaton pyöräyttää. Enää täytyi vain toivoa, että Anna jäisi lounaaseen asti hänen luokseen ja että naisella ylipäätään oli nälkä. Nyt Teemu nousi hissillä ylimpään kerrokseen ja asteli siitä vielä raput ylös kattohuoneistonsa ovelle. Ovi naksahti auki, kun mies väänsi avainta lukossa ja sitten jo astui sisälle.

Vastakeitetyn kahvin tuoksu levisi miehen nenään ja siitä Teemu tiesi, että ainakin Anna oli ottanut neuvosta vaarin, kun mies viimeisimmäksi oli käskenyt tuota olemaan kuin kotonaan ennen kuin oli lähtenyt takaisin jatkamaan töitään. "Mooi", Teemu huikkasi eteisestä reippaasti ja laski K-Supermarketin logoin varustetun kauppakassin eteisen lattialle riisuakseen kengät ja muut ulkotamineet yltään. "Mä en muistakaan millon oisin viimeks tullu kotiin niin että täällä ois kahvit oottanu valmiina." Toden totta tuntui melko hassulta tulla kotiin, jossa oli jotakin.. eloa jo valmiiksi. Teemu oli liian tottunut tulemaan tyhjään kotiin, jossa valot piti laittaa päälle ja itse kokata ruokansa tai keittää kahvinsa. Tällainen oli mukavaa vaihtelua - piristävää sellaista.

".. Vaikka enhän mä tiiä, keititkö sä ees kahta kuppia", Teemu lisäsi naurahtaen saatuaan ulkokuteet yltään ja tultuaan sitten keittiöön purkamaan kauppakassia. Anna näytti edes hieman parempivointiselta, toivottavasti nainen oli saanut nukuttua edes vähän. Teemu latoi kylmätuotteita jääkaappiin ja muita eineksiä kuivakaappeihin. Tyhjän muovipussin hän sulloi lopulta roskiksen viereiseen tilaan, pieneen muovikoriin. "Mitäs sä oot tehny? Maistuuko sulle muuten lounas, jos mä rupeen kohta tekemään sitä. Pastaa."

"Moi." Anna huikkasi eteiseen, kuultuaan oven kolahtavan sekä heti perään Teemun moikkauksen. Anna vilkaisi nopeasti keittiössä olevaa kelloa ja ei voinut olla ihmettelemättä, miten ihmeessä Teemu jaksoi tämmöisiä työaikoja. Anna itse piti niin normaalista kahdeksaksta neljään työrytmistään, joskin nyt oman kampaamon myötä ajat vähän vaihtelivat ja Anna oli töissä välillä pidempään, välillä vähän lyhyemmän aikaa. Tänäänkin hänen olisi kyllä pitänyt mennä heti kahdeksaan töihin mutta onneksi asiakkaita ei ollut tiedossa, paperihommia vain, joten miten suurempaa vahinkoa ei ollut tapahtunut.

"Arjen pientä luksusta." Anna totesi pienesti hymyillen Teemun sanoihin, kääntäen sitten katseensa miehen suuntaan, kun tuo tuli keittiöön kauppakassinsa kanssa. Anna joi varovasti kahvistaan, tarkkaillen kuitenkin koko ajan kahvikuppinsa takaa Teemun liikkeitä, haluamatta kuitenkaan kytätä tuota liikaa. Anna vain oli saanut aikaa miettiä asioita koko aamuyön ja aamun ajan eikä ollut mikään ihmekkään, että Teemukin oli pyörinyt hänen mielessään, tuon luonahan hän nyt oli ja viime yönä oli muutenkin tapahtunut niin paljon kaikkea, että Anna ei edes tiennyt, mistä hän olisi aloittanut ajatustensa selvittämisen.
"Joo, on siinä sullekki. Mä aattelin, et sä varmaan tulisit kohta nii mä keitin varmuuden vuoks sullekkin."

Anna laski kahvikuppinsa hetkeksi pöydälle ja siirsi katseensa hetkeksi Teemusta tuohon samaan kahvikuppiin. Teemun paikalle saapuminen oli saanut Annan ajatukset jälleen liikkeelle ja viime öinen alkoi taas hieman hävettää Annaa. Etukäteen hän oli päättänyt, ettei murehtisi asiaa enää mutta hän ei voinut sille mitään, että asia pyöri hänen mielessään. Ajatuksistaan Anna kuitenkin havahtui Teemun sanoihin. Hän kohauttikin kevyesti olkapäitään.
"Yritin nukkua. Kävin suihkussa. Nyt juon kahvia. - Mielenkiintosta, eikös?" Anna sanoi hieman huvittuneeseen sävyyn hymyillen.

Teemun kysellessä jäisikö Anna syömään, Anna meinasi vilkaista uudelleen kelloa mutta jätti sen kuitenkin tekemättä. Hän tiesi, että hänen pitäisi pian lähteä kotiin, sillä Aleksi varmasti oli jo huolissaan, kun Anna oli ollut koko yön poissa mutta hetken asiaa mietityttyään, Anna tuli siihen tulokseen, että Aleksi joutaisi odottaa.
"No.. Jos sä kerta ruokaa rupeet tekemään niin kai mä voin syödä. Kyllä mulla jo vähän nälkä onkin, mä oon syöny viimeks joskus eilen illalla." Anna totesi sitten. Hänellä tosiaan alkoi olla jo nälkä ja jos Teemu kerta ruuanlaittoon rupeaisi niin kai Annakin voisi syödä.

Luksustapa luksusta hyvinkin, Teemu ajatteli ottaessaan itselleenkin kahvikupin ja kaatoi sitten itselleen Annan keittämää kahvia. Mies vei kupin huulilleen ja maistoi varovasti kahvia - miten aina toisen tekemät ruoat tai keittämät kahvit maistuivat aina paremmilta kuin jos ne olisi tehnyt itse? Elämän pieniä mysteereitä, joihin ei tuntunut ikinä saavan vastausta. Teemu käännähti Annaan päin ja piteli nyt kahvikuppia toisessa kädessään. "Jos en tietäis, että sä oot kampaaja nii varmaan voisin veikata et sä oot kahvilassa töissä", hän naurahti leikillään - ihan viattomasti. "Tai sit kahvi vaan aina maistuu paremmalta jonkun toisen keittämänä."

Kun Teemu oli hörppäämässä uudestaan kahvikupistaan, puhelin hänen taskussaan alkoi soittamaan tuttua melodiaansa. Mies laski kupin keittiön työtasolle ja onki kännykän esille, ex-avovaimon nimi vilkkui ruudulla ja Teemu kurtisti kulmiaan. Annika ei yleensä soitellut, kun tytöt olivat tuon luona - toivottavasti mitään ikävää ei vain ollut sattunut. "Moi Annika?" mies aloitti ja vilkaisi nopeasti Annaa. Teemu ei ollut koskaan kovin mielellään puhunut muiden kuullen puhelimessa, jotenkin sellainen tuntui parhaimmalta hoitaa yksinään. Ei miehellä silti mitään kammoa asiasta koskaan ollut muodostunut. Pieni jännitys vierähti pois Teemun mielestä, kun puhelimen toisessa päästä kuuluikin kirkas, innostunut lapsen ääni. "Ai se ootkin sä, iskä vaan luki äidin nimen tästä puhelimesta." Teemu alkoi vaistomaisesti kävelemään suunnattomasti keittiön ja ruokailutilan alueella, kun jutteli tyttärensä kanssa puhelimessa, aina välillä nyökkäillessä ja sanoessa jotakin pientä. Omien lasten kanssa puhelimessa puhuminen julkisilla paikoilla oli aina tuntunut Teemusta hieman vieraalta, vaikkei sen ehkä pitäisi tuntua, mutta mies oli aina ajatellut että ehkäpä asiaan tulisi muutos, kun tytöt hieman kasvaisivat ja heidän kanssaan pystyisi juttelemaan paremmin. "Ihanks tosi? Vähänkö hienoa. Tiiätkö sitten kun tuutte Emman kanssa taas iskälle niin sit voidaan kattoa tietokoneelta kuvia sieltä, saatte näyttää iskälle minne te oikeen ootte lähdössä", Teemu selitti puhelimeen ja katsahti taas Annaa pahoittelevalla ilmeellä siitä, että tämä joutui odottelemaan tyhjän panttina. "Noni, joo, sano äidille että soitellaan taas. Noni, moikka, hei hei."

Mies laski puhelimen keittiön työtasolle ja nappasi kahvikupin käteensä. Mitä Anna olikaan sanonut, että oli tehnyt sillä välin kun Teemu oli ollut töissä? Teemu hörppäsi kahvistaan ja vilkaisi vielä kelloa kännykästään. "Nii anteeks. Empun piti päästä heti ilmottamaan että ne lähtee äitinsä ja sen miesystävän kanssa Teneriffalle.. Mut.. Et siis tehny mitään erityistä? Mut sehän oli pääasia - että yrität rentoutua ja oot ihan rauhassa", hän lopulta totesi ja jäi sitten aavistuksen verran pidemmäksi aikaa katsomaan Annaa. Yöllinen suudelma muistui taas miehen mieleen, - ärsyttävästi kummitteli jossain mielen perukoilla ja tuli aika ajoin pintaan. Teemu päätti juoda kahvinsa loppuun ja alkaa valmistamaan lounasta.

Hän alkoi keräämään työtasolle aineiksia - jauheliha- ja pastapaketit, tomaattimurskakastike, mausteita. "Toivottavasti sä tykkäät täysjyväpastasta, meillä on sitä muksujen takia ettei ne ihan oppis syömään pelkkää valkosta spagettia. Vaikka kyllä mä alan itekki jo tottumaan ton täysjyvän makuun. - Tykkäätkö sä muuten noista pakettimatkoista? Tollasiin turistirysiin."

Anna vain hymyili Teemulle tuon sanojen jälkeen, keskittyen sitten itse kahvin juomiseen, niinkuin oli kyllä tehnyt jo ihan hyvän aikaa. Kahvi oli kerennyt jäähtyäkkin aika paljon mutta vielä se ei ollut ihan niin kylmää, ettei sitä pystyisi juomaan. Anna vain katseli Teemun suuntaan, kun kuuli, että tuon puhelin alkoi soimaan. Teemun puhuessa siihen sävyyn kuin puhuisi entisen naisystävänsä kanssa, Anna kohotti hieman kulmiaan. Kieltämättä hänenkin mielessä käväisi, että tytöille oli sattunut jotain, nuo kun kuulema olivat äitinsä luona ja Teemu tuskin oli niin läheisissä väleissä tyttöjen äidin kanssa, että muuten vain soittelisi tuolle.

Kun puhelimessa olikin selvästi jompikumpi Teemun tytöistä, Annakin rentoutui ja uppoutui jälleen enemmän omiin ajatuksiinsa, kun Teemun jutteli puhelimessa. Ajateltavaa Annalla riittikin ja hänestä alkoi pikkuhiljaa tuntua, että ajateltavaa oli ihan liikaa tämän päivän osalta. Päivä oli tuskin alkanut ja Annasta tuntui jo, ettei hän jaksaisi tänään enää yhtään. Pahin olisi kuitenkin vielä vasta edessä, kotiin meneminen nimittäin. Aleksi varmasti pitäisi kunnon ristikuulustelun siitä, missä hän oli oikein ollut. Anna miettikin mielessään, että hänen pitäisi ehkä soittaa jo etukäteen vaikkapa Millalle ja pyytää tätä sanomaan, että vietti yön tuon luona, jos Aleksi sattuisi kysymään. Eihän Aleksista tiennyt, millä tuulella tuo sattui olemaan ja Anna oli lähtenyt sen verra riitaisissa tunnelmissa eilen, että saattaisi olla, että Aleksi tosiaan tarkistaisi, että hänen tarinansa yöpaikasta piti paikkaansa eikä Anna todellakaan aikonut koko totuutta kertoa. Yöpaikastaan tai yön tapahtumista muutenkaan.

Lopulta Teemu lopetti puhelun ja Annakin havahtui ajatuksistaan, hän ei ollut oikeastaan sen tarkemmin edes keskittynyt kuuntelemaan, mitä Teemu puhui ja kenen kanssa.
"Ai, tytöt on varmaan innoissaan." Anna sanoi pienesti hymyillen, sanan Teneriffa kuitenkin nostaessa suurinpiirtein Annan niskakarvat pystyyn. Hän oli ollut viimeksi Teneriffalla Laurin, Aleksin ja Nooran kanssa, oikein kunnon pariskuntien lomalla, jos niin pystyi sanomaan. Annalla ja Aleksilla oli vielä ollut silloin kaikki hyvin, he olivat vasta ruenneet seurustelemaan... Teneriffalle Anna ei kyllä ihan heti lähtisi, vaikka joku siitä maksaisi. Hän ei halunnut edes muistella tuota asiaa sen kummemmin.
"Nojoo, rentoutumista tässä varmaan vähän kaipaskin.."

"Joo, kyllä se kelpaa mulle ihan hyvin." Anna sanoi, nyökytellen vielä päätäkin, kun Teemu kyseli täysjyväpastasta. Kyllä se Annalle kelpasi ja ei hän kyllä viitsisi rueta valittamaankaan, kun Teemun luona kerta oli ja tuo laittoi ruokaa. Silloin pitäisi syödä mitä tuo tarjosi eikä rueta nirsoilemaan, ihan hyvinhän Anna olisi kotonakin voinut syödä. Teemun seuraavalle kysymykselle Anna kohautti pienesti olkapäitään.
"En mä oo kauheesti matkustellu, jos ihan rehellisiä ollaan. Teneriffalla tuli käytyä muksuna pari kertaa Laurin ja isän kanssa, nyt vanhempana mä oon tainnu kerran käydä siellä.. - Mä pelkään lentämistä ihan hulluna niin mieluummin mä meen sinne, minne pääsee autolla, laivalla tai junalla." Anna sanoi hieman huvittuneestikkin.

Teemu oli laittanut lieden lämpiämään ja ottanut paistinpannun sille. Kun pannu alkoi olla tarpeeksi kuuma, mies kumosi jauhelihan sille ja alkoi ruskistamaan sitä. "Voi helvetti", Teemu manasi kun muisti sipulit, hän tuppasi aina unohtaa sipulin pilkkomisen ja siinä sitä sitten aina kiireessä pistettiin yksi sipuli kiireessä paloiksi, että sen saisi ajallaan jauhelihan joukkoon makua antamaan. Kun Teemu oli vihdoin saanut sipulin kuorittua ja pilkottua, hän heitti sen pannulle lihan joukkoon ja nosti sitten katseensa Annaan. "Empun äänensävyn perusteella joo", mies naurahti mutta hymyili kuitenkin hieman. Lapsen aito innostus asiasta kuin asiasta oli aina mukava huomata. "Käytiin me Kreetalla, kun tytöt oli parivuotiaita, mut ei ne taida siitä mitään muistaa. Kiva vaan et saavat nyt vähän enemmän muistoja ulkomaanreissuilta." Tokihan Teemu oli iloinen lastensa puolesta, mutta ei mies voinut itseltään kieltääkään sitä tosiseikkaa että häntä jopa hieman harmitti se, kuinka hänellä itsellään ei ainakaan tällä hetkellä ollut varaa lähteä tyttäriään viemään ulkomaille. Tai ainakin sellaiseen vaadittiin useamman kuukauden säästöt. No, ehkä hän vielä jonain päivänä veisi kaksoset johonkin kivaan kohteeseen.

"Viittitsä ottaa tuolta alakaapista kattilan ja pistää siihen vettä. Ja spagetit löytyy yläkaapista, mä voin kohta laittaa ne sit kiehumaan." Teemu sekoitteli jauheliha-sipuliseosta ja heitteli siihen sitten muutamia mausteita, kunnes nappasi jostain laatikosta syvemmän kattilan ja laittoi sen liedelle. Pian mies heitti jauhelihaseoksen kattilaan ja sen päälle tomaattikastiketta ja alkoi hiljakseen hämmentää sitä lämpenevällä liedellä.

Annan lentokonepelko yllätytti hieman Teemua. Tokihan tuo tiesi, että moinen pelko oli ihan normaalia ja yleistä monilla ihmisillä, mutta Teemu oli sen verran lennellyt lapsenakin etelään perheensä kanssa, että lentäminen oli oikeastaan vain hieman jännittävää, mutta kuitenkin ihan kivaa kokemuksena. "Aijaa. Aika jännä, ku yleensähän sanotaan et nimenomaan vaikka autolla matkustaminen on riskialttiimpaa ku lentäminen", Teemu mietiskeli hämmentäessään kastiketta. "Vaikka onhan noita pelkoja, ei kai niihin aina tartte olla mitään järkeen käypää selitystä olemassa."

"Nojoo, eipä tommosesta varmaan paljoo muistakkaan.. En mäkään muista juuri mitään niistä meidän Teneriffan reissuista, vaikka kai mulla oli ikää pikkusen enemmän kun se kaks vuotta." Anna sanoi pienesti hymyillen. Ei hän tosiaan reissuista paljoa muistanut mutta ainakin valokuvien ja isän kertomusten perusteella hänellä ja Laurilla oli aina ollut hauskaa. Anna olikin iloinen siitä, että isä oli ylipäätänsä järjestänyt heillä tuommoisiakin mahdollisuuksia, vaikka olikin ollut yksinhuoltaja, ei monella siihen ollut varaa eikä Anna nyt mitään erityistä ollut tuon ikäisenä vielä olettanut. Myöhemmin hän sitten oli ruennut vaatimaan isältään milloin mitäkin ja oli yleensä saanut kaiken periksi mutta ei hän nyt niin kieroon kasvanut isänsä hemmottelusta huolimatta, vaikka toisin voisi luulla.

Anna vain nyökkäili päätään Teemun sanoille, nousten pöydän äärestä ja meni Teemun näyttämän kaapin luokse, ottaakseen kattilan sieltä. Hän kävi laittamassa kattilaan vettä ja laittoi sen sitten hellalle, jonka jälkeen kurkottautui ottamaan spagetit yläkaapista, jättäen ne vielä työtasolle, vilkaisten sitten Teemuakin, joka näytti keskittyvän ruuanlaittoon. Anna ei voinut sille mitään, että viime öinen suudelma pyöri hänen mielessään. Hän olisi niin halunnut tietää, mitä Teemu asiasta ajatteli mutta mies oli vain todennut, että parempi unohtaa koko juttu. Ja siinä tuo oli kyllä ollut oikeassa, ei Annankaan pitäisi koko asiaa edes enää miettiä.

"Nojoo, en mä oikein tiiä, mistä se koko pelko on peräsin mut mä vaan pelkään ihan hulluna sitä lentämistä... Mä oon kentälläkin suurinpiirtein ihan hysteerinen ja koneessa se vaan pahenee." Anna sanoi virnistäen pienesti, istuen samalla takaisin pöydän ääreen mutta piti kuitenkin katseensa edelleen kiinni Teemussa. Lentopelko Annalla oli tosiaan ollut niin kauan kuin hän vain muisti eikä sille kai mitään sen kummempaa syytä ollut, se vain oli alkanut jostain eikä Anna enää päässyt pelostaan ylitsekkään.

Teemu kuunteli Annan juttuja aina vähän väliä nyökkäillen. Joka kerta kun hän nosti katseensa paremmin naiseen, yöllinen välikohtaus rappukäytävässä muistui mieleen. Teemu joutui toden totta keskittymään kastikkeen hämmentämiseen ja ruoanlaittoon, jotteivät hänen ajatuksensa liiaksi karanneet tuohon mystiseen suudelmaan.

Kun Anna oli asettanut vedellä noin puolilleen täytetyn kattilan liedelle, Teemu nyökkäsi tuolle kiitokseksi ja väänsi sitten levyn päälle. Aikansa odoteltuaan mies heitti vähän suolaa kiehuvaan veteen ja heti perään sopivan määrän tummahkoa spagettia. Pastakastike porisi hiljakseen toisella levyllä ja sitä Teemu hämmensi hetkittäin.

"Ootsä muuten jo päättäny mitä aiot tehä? Tai siis totta kai sun täytyy jossain vaiheessa mennä takasin himaan, mut.. Niin?" Teemu uskaltautui pitkältä tuntuvan hiljaisuuden jälkeen kysymään ja katsahtikin varovaisesti Annaa. Suudelma. Naisen pehmeät, suolaisilta kyyneleiltä maistuvat huulet. Ähh, unohda se, Teemu moitti itseään ja yritti taas työntää tapahtunutta mielensä taka-alalle. Hän kävi hakemassa eräästä yläkaapista kaksi lautasta ja vei ne sitten pöytään. Vielä aterimet ja juomalasit.. Ne haettuaan Teemu laski vielä haaleansiniseen lasikannuun vettä ja kiikutti senkin pöytään. Teemu pyöritteli hetken aikaa talouspaperirullaa käsissään ja mietti, puuttuiko kattauksesta vielä jotain. Aikansa mietittyään mies vei paperirullan lisäksi ketsuppipurkinkin pöytään.

"Istu vaan pöytään jo, nää on varmaan ihan just valmiit", mies kehotti siirryttyään taas hämmentelemään kastiketta ja spagettiakin. Teemu nappasi muutaman pannunalusen jo valmiiksi esille ja jäi sitten nojailemaan työtasoa vasten. "En mä siis sillä ettäkö sulla ois kiire kotiis, mun puolesta sä voit nukkua tossa sohvalla vielä ens yönkin, jos se on tarpeen."

Teemun kysymys oli ihan oleellinen ja sopivakin tilanteeseen, harmi vain, ettei Anna oikein tiennyt vastausta siihen. Tottakai hänen pitäisi kotiin ainakin jossain vaiheessa mennä, mieluummin mahdollisimman pian mutta se mitä sen jälkeen tapahtuisi, oli valitettavasti arvoitus. Anna ei tiennyt, mitä hän kotona sanoisi, mitä hän ensimmäiseksi tekisi. Jatkuisiko riitely vai puhuisivatko he edes Aleksin kanssa toisilleen mitään? Koko ajatus oikeastaan ahdisti Annaa melko paljon.

"Kai mun sinne himaan pitää pian mennä... Mut en mä rehellisesti sanottuna oo ees miettiny, mitä sen jälkeen tapahtuu. Tai oon miettiny mut en mä tiiä... Tässä nyt on tapahtunu niin paljon kaikkee, et en mä oikein ees tiiä, mitä mun pitäis kaikesta ajatella." Anna hymähti pienesti, pitäen katseensa kiinni pöydän pinnassa mutta nosti sitten lopulta katseensa takaisin Teemuun. Teemu olikin yksi noista asioista, mikä Annan mielessä pyöri, vaikka Anna tiesi itsekkin, että ihan viimeiseksi hänen pitäisi nyt toista miestä miettiä.

Teemun sanoille Anna virnisti pienesti, vakavoituen kuitenkin sitten hieman. Ei tämä tosiaankaan ollut mikään leikinasia eikä Anna oikeastaan edes jaksanut vitsailla koko tilanteesta, hän oli niin väsynyt kaikkeen riitelyyn ja tappeluun Aleksin kanssa, että pelkästään jo sen asian ajattelu sai Annan ahdistumaan. Viime yön tapahtumat kummittelivat muutenkin vielä mielessä eikä Annasta noissa tapahtumissa ollut mitään hauskaa.
"En mä taida sun häiriöks tänne jäädä, kyllä mun varmaan sinne himaan pitää mennä ja puhua asiat selviks Aleksin kanssa. Mä kuitenkin edelleen seurustelen sen kanssa eikä mun pitäis sitä pakoilla tällä tavalla.."

Sanojensa jälkeen Anna katseli taas hieman vaisuna Teemua, joka nojaili työtasoon. Anna ei voinut itselleen mitään, kun viime öinen suudelma vain pyöri hänen mielessään koko ajan enemmän ja enemmän. Ajatuksissa pyöri jopa vaihtoehto siitä, että suudelma oli jatkunut pidempään mutta noin ajateltuaan Anna yritti vaihtaa ajatuksensa ihan muualle. Ei hän todellakaan saisi ajatella tällä tavalla, se oli niin väärin Aleksia kohtaan.

"Et sä kyllä mitään häiriötä täälläolollas aiheuta." Teemu pudisteli Annan väitteelle samantien päätään ja heilautti pienesti kättään. Totta kai ihmiset heti sanoivat, etteivät halunneet olla vaivaksi, mutta ei Annan läsnäolo Teemua oikeasti haitannutkaan. Pikemminkin oli vain mukavaa, että kotona tosiaan oli odottamassa joku muukin kuin pimeä asunto itsessään. Teemu oli kuitenkin ollut sinkkuna niin kauan, että tyhjään kotiin tuleminen ei oikeastaan edes sen pahemmin hätkäyttänyt häntä - siihen oli niin tottunut.

Teemu roudasi pian molemmat kattilat ruokapöytään ja laski ne pannunalusten päälle. Sitten mies istuutui alas Annaa vastapäätä ja kehotti tuota ottamaan ensiksi ruokaa. Teemu vilkaisi ranteestaan kelloa, se oli jo lähemmäs puoli kaksitoista. Aika hyvin. Yleensä Teemu rojahti töiden jälkeen sohvalle tai sängylle ja jäi lepäilemään ainakin pariksi tunniksi - ellei nyt tiedossa ollut jotakin tärkeämpääkin tekemistä.

"Vaikka kyllähän teiän nyt täytyy puhua sen Aleksin kanssa, ei sitä tilannetta pahemmin kannata alkaa välttelemään", mies totesi sitten ja lappasi itselleen ruokaa lautaselleen Annan jälkeen. Vielä ketsuppia päälle ja sitten Teemu jäi hiljaa syömään annostaan, tosin vilkuillen aina välillä puolihuomaamattomasti Annaa.

"No vaikka en aiheuttaskaan niin silti.. Sitäpaitsi, sä oot just ollu koko yön töissä ja nyt mä oon vielä täällä pyörimässä, mä uskaltaisin väittää, et varmasti sua väsyttää ilmankin, et mä pyörin täällä.." Anna sanoi pienesti hymyillen. Hän tosiaan toivoi, ettei ollut sen suuremmaksi häiriöksi Teemulle, sillä häiriötä hän nyt ihan viimeisenä halusi aiheuttaa. Sitä nyt tosiaan oli ollut jo ihan liikaa yhdelle päivälle ja kaiken lisäksi Teemu oli "pelastanut" hänet viime yönä, joten ei Anna halunnut tuolle mitään ongelmia tai harmia aiheuttaa.

Teemun tuodessa ruuan pöytään, Anna otti siitä ensimmäisenä Teemun kehoituksesta. Kauhean paljoa hän ei halunnut kuitenkaan ottaa, sillä vaikka hänellä oli nälkä niin hänestä tuntui, että ruokahalu oli kadonnut, kun hän oli edes ruennut miettimään kotiin paluuta. Tuntui kauhealta olla tämmöisen syyn takia erossa Heidistä ja eniten hän odottikin näkevänsä tyttärensä mutta Aleksin kanssa puhuminen pelotti. Anna melkein osasi aavistella mitä oli tiedossa ja hän olisi halunnut vältellä keskustelua viimeiseen asti.

Anna kyllä kuuli Teemun sanat mutta hetken aikaa hän vain keskittyi syömiseen, hän ei tosiaankaan halunnut liikaa puhua Aleksista. Hän oli vuodattanut niin paljon ongelmiaan Teemulle, että häntä alkoi jo hävettää. Miehellä varmasti oli muutakin tekemistä kuin kuunnella hänen kotiongelmiaan.
"No eipä kai. Musta vaan tuntuu, et kumpikin tiedetään, et ero on edessä ja se keskustelu tuskin tulee olemaan mikään kauheen helppo.. Kai siitä hengissä selviää mut silti." Anna hymähti. Aleksin kanssa seurustelemaan ruettuaan Anna oli varma, että he eivät eroaisi ikinä, nythän he sitäpaitsi asuivat yhdessä, heillä oli lapsi ja häätkin oli tulossa, - miten kaikki edes yhtäkkiä oli mennyt näin pieleen?

"Hei. Mä oon aina yöt töissä, yövuorot on mulle tavallisia työvuoroja siinä missä sulle päivätyöt." Teemu ei voinut olla huomauttamatta, tosin pienen naurahduksen kera. Kyllähän Teemua aina hieman väsytti työvuoron jälkeen, mutta hän oli kuitenkin tottunut vuosien varrella tällaiseen rytmiin. Ja kyllähän Teemu toisaalta välillä jakoi postia päivisin, mutta suurimmaksi osaksi hänen työnsä ajoittuivat aamuyölle. Ja se sopi miehelle vallan mainiosti.

"Ei se ookkaan. Vaikka mä oonki käyny läpi vähän erilaisen eron, mut ei se silti helppoa oo", Teemu selitti ja söi sitten hetken aikaa vaiti ruokaansa. Vaikka hän oli itse halunnut erota avovaimostaan tämän pettämisen tullessa julki, oli ero silti ollut kova paikka. Olihan Teemu kuitenkin rakastanut tuota naista useamman vuoden ajan ja saanut tuon kanssa kaksi ihastuttavaa lastakin.

Kun Teemu hörppäsi vettä lasistaan, hän kaivoi samalla kännykän farkkujensa taskusta ja huomasi sen näytöllä jotain, jota ei ollut muistanutkaan vielä ollenkaan. Mies meinasi jo avata samantien suunsa, kunnes mietti kaksi kertaa. Tällä kertaa se ei ehkä ollut Annalle maailman mukavin asia. Ehkä ulkomailla siitä oli tehty kaupallinen pariskuntien rakkauden täytteinen erikoisjuttu, mutta Suomessa se oli myös pelkän ystävyyden symboli. "Hyvää ystävänpäivää muuten", mies lopulta sanoi ja nuo sanat saivat tuon suupielet kääntymään pieneen hymyyn. Teemu ei voinut olla muuta kuin kiitollinen siitä, että oli saanut tutustua niinkin mukavaan ihmiseen kuin Anna.

"No joo mut... Silti." Anna vain totesi naurahtaen pienesti, keskittyen vain sitten taas ruokansa syömiseen. Hän ei tosiaankaan voinut ymmärtää, miten ihmeessä Teemu jaksoi työtään, Annalle oli ihan tarpeeksi yövalvomista siinä, kun piti hereillä Heidin takia, hän ei halunnut edes kuvitella millaista olisi olla koko yö töissä... Päivätyö sopi Annalle paljon paremmin eikä hän muualle halunnutkaan. Tosin, nyt hän olisi muutenkin ilomielin palannut takaisin äitiyslomalle, vaikka oli vasta vielä hinkunut takaisin työelämään.

"Eipä ne erot oo ikinä helppoja.. Mullaki oli ennen Aleksia takana joku neljän vuoden suhde ja en mä nyt siitäkään suhteesta ihan riemusta kiljuen pois lähteny." Anna totesi, hieman vaitonaisena tosin. Ei hän Samiakaan pahemmin halunnut muistella, vaikka hänellä ei tuota miestä mitään vastaan ollutkaan, päinvastoin. Sami oli tehnyt kaikkensa, että Anna olisi onnellinen mutta siitä huolimatta Anna oli tuon jättänyt. Ero oli ollut kaikkea muuta kuin helppo mutta Anna oli selvinnyt siitä, joten ehkä hän selviäisi tästäkin tulevasta erosta Aleksin kanssa.

Anna katseli lähinnä lautastaan täysin ajatuksiinsa uppoutuneena, kun hän kuuli sitten Teemun sanat. Ystävänpäivä? Oliko tänään oikeasti muka ystävänpäivä? Anna ei tosiaankaan ollut muistanut edes koko juttuja ja se sai hänet hieman häkeltyneeksikin. Yleensä tuo päivä oli ollut täysin Annan mieleen ja hän oli hössöttänyt aina ystäviensä kanssa ystävänpäivästä mutta nyt se ei tuntunut oikein miltään. Lopulta Annan huulille kuitenkin ilmestyi hymy. Vaikka rakkauselämässä kaikki menikin päin metsää niin Anna oli silti tutustunut Teemuun ja tuohan oli osoittanut ystävyyttä parhaimmillaan, kun oli viime yönä auttanut Annaa.
"Kiitti. Hyvää ystävänpäivää sullekkin." Anna sanoi sitten hymyillen.

Teemu nyökkäsi kiitokseksi Annan ystävänpäivätoivotuksille, - ainakaan nainen ei ollut vetänyt mitään pultteja moisesta. Teemu oli hetken aikaa jo pelännyt, että hän olisi saanut kuulla kunniansa ajattelemattomasta ystävänpäivätoivotuksesta erittäin huonoon saumaan. Vaikka ei Anna vaikuttanutkaan sellaiselta ihmiseltä, joka kilahtelisi turhanpäiten vähänkin väärästä asiasta kuin asiasta.

Annos Teemun lautasella oli nopeasti syöty ja viimeiseksi mies kulautti vielä vesilasinsa tyhjäksi. Hän irroitti talouspaperirullasta yhden arkin ja pyyhki sillä suupieliään, katsellen mietteliäänä Annaa. Se saamarin suudelma yritti taas tunkeutua Teemun päällimmäisiin ajatuksiin, mutta mies työnsi niitä kaikin voimin taka-alalle. Mutta silmissään tuo kuitenkin näki Annan kauneuden eikä voinut olla ajattelematta, miten tämä paljon puhuttu Aleksi tahtoi väenvängällä käyttää Annan kanssa viettämänsä ajan riitelyyn.

Hetken aikaa Teemun katse pysyi naisessa ennen kuin tuo tajusi, että ehkä oli jäänyt katselemaan toista liian pitkäksi aikaa. Tilanne muuttui kiusalliseksi. Teemun poskia kuumotti. Hän päätti nousta ylös ja viedä likaiset astiansa tiskipöydälle, - Annakin näytti jo syöneen ruokansa. Vaikka eipä tuo ollut muutenkaan järin paljon sitä ottanut lautaselleen. Teemulle oli kuitenkin tärkeintä, että Anna oli saanut nukutuksi ja syödyksi edes vähän yön tapahtumista huolimatta. Siis niistä, jotka tapahtuivat ennen kuin Teemu astui kuvioihin mukaan ja he olivat törmänneet C-rapussa.

"Toivottavasti maistu", Teemu sanoi reippaalta kuulostavalla äänensävyllä huuhdellessaan lautaseltaan enimpiä kastikkeenjämiä, etteivät ne aivan jämähtäisi kiinni. Käsi nousi vaistomaisesti suun eteen peittämään pienen haukotuksen - yötyöt vaativat näköjään aina veronsa, vaikka niihin olisikin kuinka hyvin tahansa tottunut.

Loppuruokailu sujui kaikessa hiljaisuudessa, ei tosin mitenkään paistovassa sellaisessa. Anna sai ruokansa syötyä, jonka jälkeen hän joi vesilasistaan veden loppuun ja vilkaisi sitten Teemua, huomattuaan jo sivusilmällä, että tuo oli katsellut häntä jo melko pitkän aikaa. Anna hymyili Teemulle pienesti sanomatta kuitenkaan mitään, huomaten tosin sitten, että mies näytti hieman vaivautuvan.

Annakin nousi lopulta pöydän äärestä ja vei astiansa tiskipöydälle, huuhtaistuaan niitä tosin ensin hieman hanan alla, hän ei halunnut jättää hirveää sotkua jälkeensä. Lautasen tiskipöydälle jätettyään Anna katsahti tarkemmin Teemua ja katseli tuota hetken aikaa ajatuksiinsa uppoutuneena, kunnes sitten havahtui tuon sanoihin ja nyökkäsi päätään.
"Joo, maistu kyllä. Kiitti." Anna sanoi vielä hymyillen.

Siitäkin huolimatta, että Anna kyllä viihtyi Teemun seurassa, hän tiesi, että hänen pitäisi oikeasti rueta lähtemään kotiinsa ja selvittää, mitä seuraavaksi oikein tulisi tapahtumaan. Keskustelusta tulisi varmasti vaikea ja Annaa ahdisti jo etukäteen mutta ei hän nyt tännekkään voinut jäädä pakoilemaan ja pitäisihän hänen päästää Teemukin lepäämään, tuo oli sentään ollut koko yön töissä.
"Hei mut, ehkä mun pitäis lähtee sinne himaan ja kattoo, et mikä tilanne siellä on meneillään.." Anna sanoi sitten ja hetkeä myöhemmin Anna olikin sitten lähtenyt, - kiitettyään tosin ensin yöpaikasta, seurasta ja ruuasta.