Blame it on the alcohol

Maanantai 13.2.2012 - klo 20:00
C-rapun kellari
Saara Särkilahti & Niko Koponen

Saara oli ollut töiden jälkeen ihan vain kotona. Tuo oli mennyt yksin omaan huoneeseensa, kaatanut itselleen lasin viiniä ja lukenut hyvää kirjaa. Yhdessä vaiheessa nainen oli kuitenkin alkanut ajattelemaan huomista vaatetustaan, ajatukset kun eivät millään jaksaneet seurata kirjan juonen mukana. Saaralla oli muutenkin tapana aina edellisenä iltana valita huomiset vaatteet, jotta seuraavana aamuna ehtisi keskittyä enemmän muuhun laittautumiseen. Se tapa oli vain jäänyt teini-iästä päälle. Mutta se oli hyvä tapa.

Saara olikin mennyt tutkimaan vaatekaappiaan, jo mielessä selvä kuva asuvalinnastaan. Mutta tietenkin se bleiseri, joka oli koko asun tärkein elementti, oli likaisena pyykkikorissa. Juuri nyt kun hän juuri sen olisi halunnut pistää huomenna päälleen. Hänellä oli huomenna parin arvokkaan asuntojen esittelyt ja siellä pitäisi itsekin näyttää arvokkaalta, kuten hänen työssään aina muutenkin. Siispä Saara kokosi kaikki tummat likaiset vaatteet pyykkikoriin ja lähti kellariin katsomaan jos kukaan ei olisi pesemässä pyykkiä.

Sattui sopivasti, että pyykkikone oli vapaa, eikä kukaan ollut sitä tälle illalle varannut. Saara siis pisti pyykit koneeseen ja istui kellarista löytyvälle sohvalle lukemaan lehteä, jonka oli ottanut mukaansa. Saara oli valinnut ihan tarkoituksella sen verran lyhyen pesuohjelman, ettei tässä montaa tuntia sentään tarvitsisi odotella. Mielessä kuitenkin kävi, että silti menisi käymään kotonaan, tai edes soittaisi jollekin ystävälle. Ei se aika yksin kovin nopeasti varmaan menisi.

Töitä Niko oli tehnyt lähiaikoina - ja ihan pirusti. Asiaan mies suhtautui oikeastaan hieman ristiriitaisin tuntein; toisaalta työtä oli kiva tehdä kun sai rahaa, mutta silti Niko mieluummin ottaisi rennosti ja menisi vaikka baariin. Tänään baariin ei oltu päästy, mutta Niko korvasi sen sillä, että meni erään Huvilakujan C-rapussa asuvan ystävänsä kanssa saunaan. Kauaa nuorukaisella ei ollut kestänyt kun hän oli kotoaan napannut mukaansa sixpackin kaljaa sekä pyyhkeen olalleen. Collegehousuilla hän oli lähtenyt pelkästään matkaan - olipa vastaantulevilla ihmisillä sitten silmänruokaa.

Saunailta oli sujunutkin odotetusti; mieskaksikko oli juonut kaljaa vaikka kuinka paljon ja hauskaa oli ollut. Keskustelu oli tosin aina välillä vähän vakavaakin, kun Nikon kaveri oli valittanut parisuhteestaan. Kannattiko hakeutua parisuhteeseen kun niistä tuli aina pelkkiä ongelmia? Niko ei koskaan ollut onnistunut rakkauden saralla, joten hänen mielestään oli paljon helpompaa vain pyörittää monta naista kerralla ja ottaa rennosti. Nikon kaveri oli tästä kuitenkin eri mieltä, ja lähti saunasta aikaisemmin sopiakseen naisystävänsä kanssa. Jessus. Mikä ihmeen pakkomielle ihmisillä oli olla huonossa suhteessa? Niko oli oppinut kerran kantapään kautta, että oli parempi lopettaa huono suhde ennen kuin se lopetettaisiin vähän karummalla tavalla: pettämisellä.

Niko itse istui vieläkin saunan lauteilla kaljatölkki kädessään. Sauna oli paikka, jossa saattoi puhua paskaa - tosin ei itsekseen - ja ottaa muutenkin rennosti. Lopulta, kun mies oli saanut juotua kaljatölkkinsä, hän asteli alas saunan lauteilta suoraan pukuhuoneeseen. Siellä hän heitti päälleen bokserit ja collegehousut, heittäen pyyhkeen olalleen - sixpack oli juotu tyhjäksi joten se joutui roskikseen.
Niko astui kaikessa rauhassa ulos saunatiloista, huomaten sitten naisen - ja aivan helvetin näyttävän sellaisen - sohvalla lukemassa lehteä. Wow mikä pakkaus. Niko ei voinut mitään sille, että huulilleen ilmestyi automaattisesti flirttaava hymy. "Kato terve", mies lopulta virnisti jatkaen flirttilinjaansa. Hänen ei edes tarvinnut mainita naisen olevan hyvännäköinen, sillä mies teki sen selväksi elekielellään - hän oli hyvin miehekäs ja jopa katsahti naisen läpi päästä varpaisiin suhteellisen häpeilemättömästi.

"Niko Koponen B-rapusta", mies totesi käveltyään naisen luo ja ojennettuaan tuolle käden kätelläkseen. Pitihän tuollaisille upeille ilmestyksille itsensä esitellä.

Saara luki rauhassa lehteään kunnes kuuli oven avautuvan. Naisella oli aikeena vain vähän vilkaista, että josko joku tuli kellariin, mutta jäi huomaamattaan hetkeksi tuijottamaan näkemäänsä. Ei hitto, tuo mies näytti aivan liian hyvältä ilman paitaa. Nopeasti Saara kuitenkin vei katseensa takaisin lehteensä, eihän tuntematonta ihmistä kehtaisi jäädä tuijottelemaan hirveän pitkäksi aikaa.

Saaran oli kuitenkin pakko kohottaa katseensa lehdestä kun kuuli toisen tervehtivän. Kellarissa ei ollut muitakaan joten oletettavasti sanat oltiin osoitettu hänelle. Ensin nainen oli hämmentynyt ja katseli ympärilleen. Sen jälkeen katse kuitenkin kohdistettiin paidattomaan mieheen.
"No moi", Saara lausahti hymyillen, ollen hitusen hämillään tuon miehen käytöksestä. Tuosta huomasi heti, että melkoinen flirttivaihde oli päällä, mutta että hänen takiako? Eiväthän he edes tunteneet. Ei hän tiennyt edes toisen nimeä.

..Paitsi että nyt hän tiesi. Mies kun tuli esittelemään itsensä.
"Saara Särkilahti", nainen esitteli itsensä tarttuen sitten miehen ojennettuun käteen. Toista käteltiinkin kohteliaasti, minkä jälkeen Saara yritti miettiä mihin katsoisi, toisen paljas ylävartalo kun meinasi vetää katseen puoleensa. Hitto, oliko tuon pakko olla ilman paitaa?
"..saunasta tulossa?", Saara kysäisikin kohteliaasti hymyillen, vilkaisten vielä lehteään ennen kuin pisti sen pois. Pieni huvittuneisuus valtasi Saaran mieleen, häntä ei ollutkaan kukaan yrittänyt pitkään aikaan liehitellä, vaikka välillä asuntoesittelyissä jotain pientä flirttiä saikin osakseen.

Saara - kaunis nimi, kuten nainenkin. Mies nyökkäsi. Hän oli tyytyväinen siitä, että Saara oli hänelle vastannut, sillä jotkut naiset lähtisivät käpälämäkeen jo tässä vaiheessa silmiään pyöräyttäen. Silloin ei kyllä ollut pelkoa siitä, että Niko lähtisi perään - kyllä hänellä naisia riitti. Saara vaikutti itse asiassa tällä hetkellä todella varteenotettavalta vaihtoehdolta tähän Nikon pyörityskokoelmaan, jota mies itse kutsui esiraadiksi; hän jätti aina vain parhaat jäljelle. Tosin naisystävää siitä joukosta harvoin löytyi, mutta joskus niinkin saattoi tapahtua - oli Nikokin sentään muutamaan otteeseen seurustellut. Tosin kaikki ne kaatuivat joko Nikon kyllästymiseen tai johonkin muuhun asiaan. Oli Niko ollut kihloissakin kerran, ja se oli kamala kokemus. Yhh. Vaikka, no, oli se ollut kivaa niin kauan kun molempia oli yhä kiinnostanut.

"Saunastapa hyvinkin. En mä muuten täällä hilluis ilman paitaa ku se hämmentää ihmisiä", Niko virnisti miehekkäästi - taas hän aloitti sen itselleen tyypillisen egoilun. Mies tosiaan tiesi olevansa hyvännäköinen, eikä kyllä yhtään peitellyt sitä ominaisuutta, vaan ennemminkin toi sen esille. Vaatimattomuus oli vain suomalainen piirre, josta saisi kyllä yrittää päästää eroon. Miksei muka saisi olla ylpeä saavutuksistaan? No, geeneihinsä Niko ei voinut itse vaikuttaa, mutta hän oli kyllä luonut lihaksensa ihan tiukalla salitreenillä - ja oli niistä ihan pirun ylpeä. Niko oli toisinaan jopa itserakas.

"Ja sä varmaan oot täällä kyttäämässä, että josko saunasta sattuis tulemaan paidattomia miehiä?" Niko virnisti leikkimielisesti. Että, kuinka paljon mies rakastikaan flirttailua. Se oli aina yhtä kivaa, vapauttavaa ja toi varmasti flirttailun kohteelle hyvän mielen. Ei Niko sentään aina itseään ajatellut vaan halusi kyllä tehdä naisten olon hyväksi vartalossaan ja itsessään. Nuorukainen ei ollut mitenkään ronkeli mitä ulkonäköön tuli, vaikka tietenkin ne kaikista kauneimmat naiset aina vangitsivat katseen ja mielenkiinnon.

Ne Nikon seuraavat sanat saivat Saarassa naurahduksen aikaan. Toinen tuntui olevan melkoisen itsevarma mieshenkilö, näkihän sen nyt kilometrien päähän. Tuolla varmaan riitti naisiakin, kun kerta noin avoimesti hänellekin oli tullut juttelemaan, ja flirttailemaan.
"voi mä ihan kerkesin jo luulla, että sä ruukaat kaikkialla kävellä ilman paitaa", Saara totesi vitsaillen, pientä hymyä huulillaan. Vaikka toinen flirttaili, hän ei flirttaillut takaisin. Mutta ei se tarkoittanut, että hän ei toiselle haluaisi jutella, kyllä hänelle tällä hetkellä juttuseura kelpasi. Hän ei vain olisi niin helppo, kuin toinen ehkä luuli.

Se toisen seuraava leikkimielinen lausahdus sai Saaran kohottamaan kulmiaan. Aivan, hän oli tällainen hirveä kyttääjä, joka halusi kyylätä paidattomia miehiä.
"Joo, muka tulin pesemään pyykkiä", Saara totesi päällään nyökytellen, nyökäten päällään vähän pyykkikoneen suuntaan.
"..mut tosiaan, oikeesti mie vaan oottelin että joku ihana paidaton mies tulis esittelemään vattalihaksiaan", nainen lisäsi vitsaillen, ollen melko huvittunut tästä heidän käymästään keskustelusta.

"sitä mä vaan mietin, että miksi sä täällä sit kävit saunassa? Alkoko vatsalihasten esittely oman rapun naisille jo kyllästyttää?", Saara letkautti antaen pienen virneen käväistä huulillaan. Tuo ei oltu tarkoitettu flirttailuksi, mutta jos huonosti kävisi niin kyseinen mies ymmärtäisi sen väärin. No, se taas olisi kyllä miehen oma ongelma, ei hänen. Hän kun ei tuolle nyt kyllä flirttailisi. Ei sillä, ei toisen ulkonäössä ollut mitään vikaa. Hän ei vain harrastanut tällaista hirveää flirttailua uusien tuttavuuksien kanssa. Mutta Nikolle tällainen touhu oli varmaan yleistä. Ainakin niin Saara uskalsi epäillä.

"Tykänny olisit siitä kuitenkin", Niko virnisti. Mies kyllä huomasi ettei Siirin äänensävyssä tai olemuksessa ollut mitään flirttaavaa - Niko vainusi naisen flirtin hetkessä. Tuolla luontaisella kyvyllään Nikolla oli aina mahdollisuus pelastaa itsensä noloilta tilanteilta, joissa saattoi luulla, että toinen flirttaili vaikkei niin tehnytkään. Niko jäi taas kerran toljottamaan Saaraa hieman pidempään ja antoi kyllä sen flirttaavan virneen olla yhä huulillaan - ei häntä hävettänyt näyttää sitä. Kyllä Niko sai ilmaista, jos piti Saaran tai jonkun muun naisen ulkonäöstä. Suomalaisilla oli tämäkin ihmeellinen oletus, että ei voinut flirttailla suoraan vaan kaikki oli tehtävä kovin salamyhkäisesti. Niko ei sellaista meininkiä jaksanut harrastaa.

"No hyi", Niko naurahti kun Saara totesi vitsaillen, että oli muka tullut pesemään pyykkiä. Naisen vinkatessa pyykinpesukoneen suuntaan Niko vilkaisi sinne nopeasti, mutta pian hänen katseensa ja mielenkiintonsa olikin takaisin Saaran parissa. "Niin ja mä oon tietenkin se ihana, paidaton mies?" Niko käänsi päätään hieman sivummalle ja naurahti kevyesti. Ei Saara varmastikaan ollut sanoillaan flirttaillut, mutta mies ei nyt halunnut luovuttaa ihan heti tämän flirttinsä kanssa. Niko tarvittaessa saattoi jatkaa tätä vaikka kuinka pitkään, välillä jopa piiritti jotain tiettyä naista, ja yleensä saikin tahtonsa läpi. Tosin monet naiset hakeutuivat hänen luokseen jo ilman flirttailuakin - ja kyllä se Nikolle kelpasi. Erittäin, erittäin hyvin.

"Aattelin vaan antaa hyvän kiertää", Niko vitsaili vatsalihaksiinsa viitaten. "Olin homoilemassa saunassa kaverin kans - siis Erolan Villen. Se lähti huomattavasti aikasemmin." Ei, Niko ei ollut homoilemassa, vaan vitsaili. Hän oli myös jättänyt kertomatta syyn Villen lähtemiseen, sillä vaikka leikkimielisesti vittuilikin ja haukkui, ei hän kuitenkaan tuntemattomille kaverinsa ongelmia alkaisi kertoa. Sellainen ei ollut hänen juttunsa. Nikoon saattoi kyllä luottaa.
"No missä kerroksessa sä asut? Voisin joku päivä tulla visiitille", Niko virnisti vieden kätensä puuskaan - ei tosiaan suojakuoreksi vaan korostaakseen miehyyttään. Tällainen egoilu oli monien mielestä naurettavaa, mutta Niko ei siitä välittänyt. Hän sai tehdä mitä halusi.

”en voi kieltääkään”, Saara lausahti Nikon virnistellen sanottuihin sanoihin. Ei nainen asiaa kieltänyt, mutta ovelasti ei myöskään myöntänyt. No, ei hänen edes tarvinut myöntää kyseistä asiaa, sillä mies varmaan tiesi sen sanomattakin, että kyllä tuota kelpasi katsella. Oli melkein hassua kuinka toinen oli noin itsevarma. Se flirtti ja miehisyys oikein huokui tuosta. No, se saattoi tosin joutua tuosta miehen käytöksestäkin, mutta silti. Oli piristävää kerrankin nähdä ja olla tekemisissä miehen kanssa, joka ei millään tasolla pyydellyt anteeksi olemassaoloaan. Mutta tätähän Saara ei myöntäisi ääneen, ei hän antaisi tuolle uudelle tuttavuudelle sitä iloa.

Kauaa ei Niko jaksanut keskittyä siihen hänen pyykinpesu-kommenttiinsa kun tuo jo lausahti olevansa tietysti se ihana paidaton mies.
”Tottakai, miten muutenkaan. Vähän turhan kauan annoit kuitenkin ootella ittees, siitä vähän miinusta”, Saara lausahti vitsaillen, mennen melkein jo flirttaamisen puolelle. Sen asian tajuaminen hämmensi Saaraa itseään, ei hän tällä tavalla ruukannut flittailla tuntemattomien ihmisten kanssa. Tässä oli jotain todella outoa. No, olihan tämä tilanne muutenkin sen verran outo, että ehkä hän syyttäisi vain sitä.

Se Nikon vastaus hänen kysymykseensä sai Saaran virnistämään huvittuneesti.
”No ootpas sä jalo”, Saara totesi naurua äänessään, pienesti päällään nyökkäillen. Vai ajatteli toinen antaa hyvän kiertää. Ne tuon seuraavat sanat saivat Saaran kohottamaan kulmiaan ihan huomaamatta. Okei, ei sen takia, että toinen sanoi olleensa homoilemassa. Se oli selvästi vitsi, joten nainen ei siihen sen enempää takertunut. Tuo keskittyikin miettimään miehen sanomaa nimeä. Siis tuon kaverin nimeä. Ei kuulostanut kuitenkaan tutulta, joten Saara luovutti mietteidensä kanssa. Saara havahtuikin ajatuksistaan vasta kun kuuli miehen kysymyksen, ja heti perään lausutun ehdotuksen. Tai no vitsailuahan tämä taas taisi olla, tai ainakin Saara niin oletti.
”Ehkä sun pitää itse ettiä ovikyltistä millon mun sukunimi sattuu kohalle. Siinä ainaki tylsään päivään tekemistä, jos muuta ei keksi”, Saara totesi pienesti hymyllen, tahallaan toista hitusen kiusaten. Ei Saara tiennyt oliko mies tottunut siihen, että naiset aina lankesivat tuon jalkoihin, mutta Saara tahtoi tehdä selväksi ettei ollut sellainen nainen. Hän ei olisi vain mikään helppo poka, hänen eteensä pitäisi tehdä vähän muutakin kuin flirttailla paljon ja käyttää kauniita sanoja, jotka ties kuinka moni nainen oli kuullut aiemmin.

Niko loi huulilleen leveän, monilta naisilta jalat alta vievän hymyn naisen sanat kuultuaan. Kyllä Niko itsekin tiesi olevansa hyvännäköinen ja omistavansa hyvän vartalon, eikä miehellä ollut mitään tarvetta piilotella sitä, enemmän hän ihmetteli, mikäli joku teki niin. Mies itse ei ollut tehnyt niin koskaan. Nikolla oli ollut terve itsetunto jo ala-asteelta asti, ehkä siksi, ettei hän koskaan ollut kuullut ulkonäöstään mitään negatiivista kommenttia. Toisaalta se asetti Nikolle myös ties minkälaisia paineita; hänen oli pakko näyttää aina hyvältä eikä hän voinut antaa itsensä rupsahtaa. Ei mies kyllä uskonutkaan, että ihan hetkessä menettäisi ulkonäkönsä, ei ainakaan kaikella tällä hoitamisen määrällä. Nikoa saattoikin kutsua ulkonäköpainotteiseksi - tosin vain itsensä kanssa. Muita hän ei tuominnut ulkonäön perusteella mutta Niko oli hyvinkin kriittinen itseään kohtaan.

"Ai oliko sulla joku sekuntikello mukana?" Niko virnisti. "Tää ei siis selvästi oo sun ensimmäinen kyttäyskerta jos kerran oikeen aikoja otat. No, kuinka korkeelle mä sitten meen sun listalla? Taidan mennä ihan ensimmäiseks?" Niko jatkoi sitä häpeämätöntä flirttailua. Tällainen oli aina yhtä mukavaa, se vapautti ja muutenkin nosti varmasti kehuttavan itsetuntoa. Aivan - tässä hommassahan antoi periaatteessa toisellekin hyvän olon. Jokaisenhan mielestä oli mukavaa, kun sai kehuja, eikä ihmisen itsetunto varmastikaan voinut olla kovin hyvä mikäli niitä ei koskaan saanut. Niko sai niitä kyllä itse, mutta ei luonnollisestikaan kerjännyt niitä. Ne oli kiva saada tavallaan aina yllätyksenä, vaikka kyllä niitä kehuja aina välillä osaisi odottaakin.

"Totta kai mä oon jalo", Niko aloitti, "kyllä mun nyt muiden päiviä pitää piristää. Mieti nyt niitä vanhemmanpuoleisia naisia, jotka näkee päivittäin vain niiden huonokuntosta, kaljamahasta miestä." Vitsi tuo kyllä suurimmaksi osaksi oli - ei Niko tahtonut haukkua vanhemmanpuoleisia ihmisiä. Sehän oli ihan vaan normaalia, että vanhetessa rupsahti, ja joku päivä miehenkin oli pakko se hyväksyä, vaikka se kuinka vaikeaa olisikin. Tietenkin Niko voisi halutessaan käätyä vaikka plastiikkakirurgian puoleen mutta se oli oikeastaan vähän säälittävääkin. Hienoahan se oli, että elämänkokemus näkyi kasvoilta, ja luonnollisuus oli aina valttia.
"Hei se on muuten ihan hemmetin helppoa, nään sen tosta listastakin. Särkilahti - ton nimen mä muistan, ja vielä ihan helposti. Voisin mä toki aikani kuluksi alkaa sua stalkkaamaankin enkä suinkaan katella tota listaa", nuorukainen vitsaili. Ei, hänen harrastuksiinsa ei kuulunut naisten stalkkaaminen. Se oli säälittävää ja vähintäänkin häiriintynyttä.

Saara ei tajunnut hymyilevänsä myös melko leveästi, melkein flirttaavasti, sen Nikon ah-niin-ihanan hymyn nähdessään. Mutta kun hän vihdoin asian tajusi, oli jo liian myöhäistä. Hitto, ei hän olisi halunnut antaa tuolle sitä voitonriemuista tunnetta, kun tuo tajusi saaneensa hänetkin pauloihinsa. Mutta ei Saara myöskään kyllä halunnut esittää mitään mitä ei olisi, joten aivan samahan se olisi näyttää vaikka maailman rakastuneimmalta, jos oikeasti oli rakastunut. Tällä hetkellä Saara ei ollut virittelemässä mitään ihastumisen tunteita tuota nuorta miestä kohtaan, mutta perkele, pakkohan se oli myöntää, että kyllä tuo hiton komea yksilö sattui olemaan.

"tottakai, pitäähän sitä nyt kunnon kyttääjällä sekuntikello mukana olla!", Saara lausahti pienesti nyökkäillen, ollen hitusen huvittunut tästä heidän juttuaiheestaan. Mutta ei kait siinä, tämmöinen vitsailu oli ihan mukavaa puuhaa. Se Nikon seuraava flirttaileva arvailu sai Saaran huulilta karkaamaan naurua.
"Voi rakas, älä nyt luule itestäs liikoja", Saara vitsaili ihan tahallaan toista härnäten. Jos hän olisi kunnon kyttääjä, niin kyllä Niko varmaan ensimmäiseksi hänen listallaan menisi. Mutta sattuneesta syystä Saara ei tällaista listaamista harrastanut.

Saara kohotti kulmiaan kun Niko sanoi totta kai olevansa jalo. No totta kai, miksi hän edes kysyi niin typerän kysymyksen.
"Tai niitä vanhemmanpuoleisia naisia, jolla ei edes ole miestä. Nehän susta vasta innossaan onki. Varo vaan ettei ne houkuttele sua joku päivä muka kahville.. Sinuna oisin vähän varovaisempi", Saara lausahti päällään nyökytellen, pystyen jo sielunsa silmin näkemään kuinka joku vanha puuma kutsuisi Nikon muka kahville. No hyi, ei hän oikeasti voinut sellaista kuvitella, eikä edes halunnut.
"No hitto, ei ois pitäny sanoo sukunimee. Mut sehän ois nyt ihan liian helppoa jos sä mun nimen siitä listasta kattosit. Sen vois melkeen laskee jo huijaamiseksi", Saara totesi pienesti hymyillen, vilkaisten tässä välissä pyykkikoneen suuntaan. Sekään ei näköjään pyykkejä enää niin hirveän kauaa pesisi.

Niko nosti toista kulmaansa hitusen huomatessaan Saaran hymyn - saakeli, sehän oli liian flirttaava. Voitto tuli. Okei, oli ehkä hieman julmaa sanoa, että voitto tuli, mutta melko voittajaksi mies nyt kyllä tunsi olonsa. Alussa oli vaikuttanut siltä, että Saara ei ollenkaan olisi jutussa mukana, mutta mitä enemmän mies oli puhunut, sitä flirttaavammaksi Saara oli muuttunut. Saattoi silti olla, että Saara ei flirttaillut paljon ja sen vuoksi yritti hieman peitellä niitä tunteitaan. Toivon mukaan tuolla ei ollut mitään kovin suuria tunteita - tai ainakaan Niko ei halunnut toisen suurin piirtein rakastuvan - mutta oli hyvä huomata, että tuo selvästi piti Nikoa hyvännäköisenä kun kerran takaisin flirttasi. Tunne oli kyllä molemminpuolinen; Niko piti Saaraa oikein vetävänä naisena ja oli kyllä tehnyt sen harvinaisen selväksi kaikella sillä tuijottelullaan. Ehkei Niko yleensä olisi näin tungetteleva vaan tutustui ensin, eli selvästi juomansa alkoholi toi hänen elekieleensä sellaista rohkeutta.

"Nyt mua alko ihan oikeesti jo ahdistaa", Niko virnisti. "Kauheeta tollanen. Mä en ees haluu tietää mun aikaa ku tällane veti niin hiljaseks." Luonnollisesti mies vitsaili kaikesta, tässä tapauksessa tosin harvinaisen flirttaavaan sävyyn. Hän halusi tehdä Saaralle selväksi, että oli kiinnostunut - ja siis ihan vain sänkymielessä. Niko ei tosiaan ollut sitä seurustelevaa tyyppiä, ja jos jossain vaiheessa astuisikin suhteeseen, hän mitä luultavammin tulisi pettämään kaikessa ahdistuneisuudessaan.
"Hei mä en luule itestäni liikoja, vaan mä tiedän. Kyllä säki sen tiedät etten mä luule liikaa", Niko vilautti Saaralle valkoista hammasriviään. Nuorukainen itse ei hävennyt tätä egoilua ollenkaan. Hän ei aikonut muita miellyttääkseen vähätellä itseään vaan oli jo aikoja sitten päättänyt, että arvosti itseään ja tekojaan muista välittämättä.

"Eihän puumissa oo mitään vikaa. Kokeneempien naisten kans on aina kivaa - ja sä varmaan tiedät mitä mä tarkotan", Niko virnisti leikkisästi. Kyllä mies oli vanhempienkin naisten kanssa seksiä harrastanut, vanhin oli ollut kai jossain neljänkympin lieppeillä, ei Niko voinut muistaa tarkasti. Hienoja aikoja ne olivat olleet. Luonnollisestikaan Niko ei kyllä koskisi johonkin viisikymppisiin puumiin mutta vähän itseään vanhempien naisten kanssa sai kyllä viettää hyviä aikoja. Saaran seuraavat sanat saivat Nikon virnistämään.
"No, ehkäpä mä sitten jätän sen tekemättä", hän aloitti, "ja testaisin ihan vaan kuinka kohtalo on pelissä. Toivon mukaan me siis törmäillään taas. Mä taidan tästä lähteä esittelemään vatsalihaksiani muillekin." Niko asteli ovelle ja avasi sen, vilkaisten kuitenkin Saaraa vielä pikaisesti silmäänsä vinkaten. Saipa nähdä, tapaisivatko he vielä. Niin Niko ainakin toivoi.