Saara Särkilahti

Nimi: Saara Rebekka Särkilahti
Syntymäaika ja –paikka: 14.1.1985, Espoo
Perhe: äiti Maria, isä Simo ja pikkusisko Siiri (-90)
Opiskelut: Lukio, jonka jälkeen markkinointi-instituutissa
Työt: kiinteistönvälittäjä (oma yritys)
Harrastukset: Lenkkeily, jooga, pilates ja lukeminen
Asuminen: Huvilakuja 13C, 1. kerros
Sivilisääty: sinkku, hetero

Muuta: Saara Särkilahti syntyi kristillisiä ja vanhoillisia arvoja vaaliville vanhemmilleen siunatuksi ensimmäiseksi lapseksi. Näin nainen saikin todella vanhoillisen kasvatuksen, jota hän itsekin vaali kyseenalaistamatta ihan murrosikään asti.

Yläasteelle siirtyminen oli Saaran elämässä jonkinasteinen käännekohta, ja rippikoulukesä toinen. Hän kävi rippikoulun yhdessä muiden uskovaisten nuorten kanssa, ja alkoi leirillä etsiä vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Hän selaili raamattua, mutta ei löytänyt mielestään tarpeeksi hyviä vastauksia sieltä. Kun leirin pappikaan ei osannut vastata tarpeeksi hyvin, alkoi Saara kyseenalaistaa näitä asioita, mitä siihen asti oli pitänyt täysin itsestään selvänä, ja ainoina oikeina. Ei häntä tyydyttänyt ne vastaukset, että jumala tahtoi asian olevan näin, ja kuinka ihminen on luotu tämänkaltaiseksi ja kuinka ihminen sai pelastuksen vain uskomalla. Mistä he muka tiesivät sen? Entä jos se ei ollutkaan totta? Entä jos raamattu olikin väärässä? Miten evoluutio sitten selitettiin? Ja sitä rataa. Kysymykset poukkoilivat Saaran päässä, ja nuori tyttö ei saanut niiltä vain rauhaa. Hän ei voisi uskoa mihinkään sellaiseen, joka ei järjellä pystyisi selittämään asioita. Niimpä Saara irtautui näistä kristillisistä arvoista, mutta pikkuhiljaa, yrittäen olla järkyttämättä vanhempiaan.

Vanhemmat eivät tietenkään tykänneet esikoisensa vastauksien etsimisestä, jota nuo kutsuivat oikuttelemiseksi. Saara alkoi kuitenkin ymmärtää, että hänelle opetetut asiat eivät ehkä olleetkaan niitä ainoita oikeita. Siinä ei ollut vanhemmilla mitään sanottavaa kun hän kerran innostui pitämään noille yli tunnin kestäneen saarnan siitä, kuinka hänen pitäisi itse löytää vastaus noihin kysymyksiin, kuinka hän haluaisi itse määritellä kuka oikein on ja miksi. Hän saikin puhuttua niin syvällisiä asioita, että tuntui kuin vanhemmat olisivat hämmentyneet siitä, mitä hänen mielessään oikeasti pyörikään. Ja ei vanhemmilla ollut varaa kieltää häntä toimimasta näin, niin hyvin nuori neito oli saanut vanhempansa vakuutettua. Saara olikin jo nuorena todella viisas, olihan tuo aina panostanut kouluun todella paljon, ja omalla ajallaankin tutkinut asioita.

Lukion alkaessa Saara alkoikin haparoiden käyttää meikkiä, vaikka se ei heidän perheessä sallittua ollutkaan. Vanhemmat eivät siitä tykänneet ja siksi Saara tekikin niin salaa. Kouluun lähtiessä tuo ei meikannut, vasta koulussa kaivettiin meikkipussi laukusta ja ehostettiin itseä koulun vessassa. Ja aina koulun jälkeen bussimatkalla meikit poistettiin, ja kotiin mentiin muka niin viattomana ja freshinä. Saara elikin tällä tapaa pientä kaksoiselämää, jotta ei satuttaisi vanhempiaan tällä päätöksellään, olihan tämä jollaintapaa osoitus siitä, että hän ei kunnioittanut vanhempiaan. Tai ainakaan noiden valintaa elämäntavasta.

Sen verran kristilliset opit juurtuivat Saaran kalloon, että alkoholia hän maistoi vasta täysi-ikäiseksi tultuaan. Ja koska hän ei siitä erityisemmin pitänyt, ei ole Saara nähnyt mitään älytöntä syytä vetää jokaisena viikonloppuna kännejä. Viiniä tuo siemailee sitä useammin, lasillinen illassa on naisen mielestä ihan sallittava määrä. Saara rakastaakin istua kynttilänvalossa hyvän kirjan ja viinilasin kanssa esimerkiksi samalla viinirypäleitä ja juustoja maistellen. Mutta kuten jo todettua, ei Saaraa hirveän usein baareissa nähdä, sillä hän on keksinyt toisen tavan nollata aivonsa ja paeta arkea. Mutta toki, jos hyvin kävi, hänen kaverinsa saivat välillä Saaran baariin seurakseen. Mutta tätä tapahtui melko harvoin, sillä Saaralle tulee todella herkästi krapula, mistä tämä ei erityisemmin sattuneesta syystä nauti. Ja krapulan tullessa herkästi, myös Saara päihtyy herkästi. Sen verran vähän hän on elämänsä aikana juonut muita juomia kuin viiniä, että ei paljon juomaa tarvita, että Saara tulee hiprakkaan, ja siitä sitten kunnon humalaan.

Lukion jälkeen Saara muutti pois kotoaan ja vanhempiensa avustuksella hän sai ostettua asunnon Huvilakujalta. Asunnon löytäminen oli aikamoisen etsimisen tulos ja siinä hakemisen yhteydessä Saaran päähän pälkähti ammatinvalinta kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siihen asti nainen oli ollut sitä mieltä, että hän alkaa vain joksikin sihteeriksi, tai tekee jotain muuta sellaista asiallista toimistohommaa. Hän kuitenkin siinä asuntoja etsiessään kävi monissa eri näytöissä ja tajusi, että kiinteistönvälittäjän työ olisi todella mielenkiintoista. Niimpä tyttö otti ja ilmoittautui markkinointi-instituutin opiskelijaksi. Siellä tyttö kävi opiskeluja niin kiinteistönvälittäjän koulutusohjelmasta kirjanpitokursseihin asti. Ja tykkäsi siitä. Lopuksi nainen läpäisi vielä LKV-kokeen, ja oli valmis kiinteistönvälittäjä.

Saara nautti asumisesta omillaan. Hän sai nopeasti töitä eräästä kiinteistönvälitysfirmasta ja rakasti sitä, että hän sai tehdä mitä huvitti, ja milloin huvitti. Hän tunsi itsensä todella aikuismaisesti töissä käydessään ja kotia hoitaessaan. Elämä oli täysin erilaista, mitä vanhempiensa kanssa asuessa, ja tästäkös nuori nainen riemastui. Elämän tarkoituksen etsiminen jäi vähemmälle ja nainen keskittyi maallisiin asioihin. Siinä välissä Saara ehtikin seurustella vuoden verran, mutta suhde kaatui siihen, että rakkaus vain katosi. He erosivat ihan ystävinä, vaikka Saaraa jäi mietityttämään tekivätkö he oikean valinnan, sillä ystävyydestään huolimatta Saarasta on alkanut tuntumaan, että hän tuntee vielä sittenkin jotain entistä miesystäväänsä kohtaan.

Pari vuotta yrityksessä työskenneltyään firmalla alkoi mennä taloudellisesti huonommin, ja nuo alkoivat irtisanoa ihmisiä. Tämä tilanne pelotti, ei ikinä voisi tietää milloin jäisi itse työttömäksi. Heillä tuli Mildan, uuden parhaan ystävänsä, joka työskenteli samassa yrityksessä, kanssa puhetta asiasta ja niin siinä kävi, että he päättivät perustaan oman, yhteisen, yrityksen. Kova työhän se oli, mutta he olivat juuri oikeanlainen kaksikko. Molemmat olivat todella päättäväisiä, kunnianhimoisia ja taitavia työssään. Ja mikäs sen mukavampaa kuin perustaa yhteinen yritys hyvän ystävänsä kanssa?
Yrityksen perustaminen oli ehkä uskosta luopumisen jälkeen rohkeinta, mitä Saara elämässään teki. Kova työ tuotti melko pian kuitenkin tulosta ja Saara uskaltaa jo nykyään haaveilla, että heidän yrityksestään tulisi jonain päivänä vielä alan johtavia yrityksiä. Ja sinne suuntaan ollaan kokoajan menossa.

Kuten jo aiemmin tuli ilmi, on Särkilahden esikoinen todella kunnianhimoinen ja päättäväinen. Jos tuo päättäisi mennä läpi harmaan kiven, niin sitten mentäisiin. Vaikka itkien ja hammasta purren, mutta missään välissä ei luovutettaisi, ei varmasti. Tämä luonteenpiirre on välillä Saaran itsensä mielestä todellinen vahvuus, vaikka se välillä kääntyy heikkoudeksi. Periksiantamattomuudesta on välillä hänelle itselleen haittaa, kun helpompaa olisi vain myöntää, että asiaa ei pysty hoitamaan. Hän onkin liian ylpeä myöntääkseen heikkouksiaan tai myöntämään olevansa väärässä. Saarahan on omasta mielestä luonnollisesti aina oikeassa.

Kun Saara haluaa paeta arkea ja kiireitä hän lähtee joko juoksulenkille tai sitten kuntosalille pilates- tai joogatunnille. Myös viinin siemailu hyvää kirjaa lukien on Saaralle oikein ihanaa rentoutumista, sitä omaa aikaa. Kotonaan kuitenkin asuu myös hänen pikkusiskonsa tuon tyttären kanssa. Hänen pikkusiskollaan, Siirillä, on huonot välit heidän vanhempiinsa, mutta siitä huolimatta Saara rakastaa pikkusiskoaan ja haluaa tukea toista. Ja vanhemmat ovat pikkuhiljaa hyväksyneet sen.

Saara asui onnellisesti omassa asunnossaan, mutta tila alkoi loppujenlopuksi tuntumaan melko isolta yksin asuttavaksi. Yksi päivä nainen tajusikin, että voisi majoittaa pikkusiskonsa, ja tuon tyttären, luokseen. Hänen pikkusiskollaan kun oli pahemman kerran mennyt sukset ristiin heidän vanhempiensa kanssa, ja tyttö punkkasi varmaan ties kellä kaverillaan, ties milloin. Saara olikin huolestunut pikkusiskostaan, joten pyysi tuota luokseen asumaan. Hänellä oli aina ollut siskoonsa todella hyvät välit, joten Saara oli varma, että yhteiselo sujuisi hyvin. Vaikka kyllä niitä kahnauksia varmasti tulisi, kun hän alkaisi pikkusiskonsa äitihahmoksi. Saara oli melkein nolostunut, ettei ollut aiemmin asiaa keksinyt. Hänellä oli iso kämppä, ja hänen pikkusiskollaan ei ollut kotia. Ja ei tietenkään hänen siskonsa ylpeys kestänyt pyytää apua.

Nyt he ovatkin asuneet Siirin ja Vilman kanssa sulassa sovussa yli kolme vuotta, Siirin aina maksaessa hänelle pientä korvausta siitä, että nuo saivat asua hänen luonaan. Vaikka olisi Saara hyvätuloisena majoittanut siskonsa, ja tuon tyttären, ihan ilmaiseksikin.

Asunto: Saara muutti heti lukiosta päästyään Huvilakuja 13C:n ensimmäiseen kerrokseen kolmioon. Monet kauhistelivat miten hän yksin niin isoon asuntoon muutti. No, hänen vanhempansa avustivat häntä varallisesti, ja Saara koki tarvitsevansa tilaa. Yhtä huoneista pidettiin vierashuoneena, mutta muuten tilaa ei ollut yhtään liikaa.
Saaran omassa makuuhuoneessa vallitsee rauhalliset ja maanläheiset värit. Vaaleanruskea ja valkoinen vuorottelevat rauhallisen tunnelman antaen.


Pikkutietoja:
- Saara on oppinut rakastamaan muotia, ja rakastaa pukeutua hienoihin vaatteisiin, meikata ja pistää hiuksiaan
- Tyyliltään melko klassisen naisellinen pukeutuja
- Omistaa mustan Honda CRV:n
- Ei tunne suunnatonta halua hankkia lapsia tai miesystävää, sillä on onnellinen ihan näinkin
- Oma yritys on Saaran vauva, tärkein asia elämässä, ja Saara pistää työhön/yritykseensä kaikkensa

Ruuat ja juomat:
- Erityisesti tykkää viineistä, viinirypäleistä, juustoista ja suklaasta
- Ei erityisemmin välitä roskaruuista, poikkeuksena ranskanperunat

Mun silmään ihan jees hahmo, mutta tillu tai julle saakoon lyödä viimeisen naulan arkkuun!

Juu kyllä täältä tulee hyväksytty naula jennin luomaan arkkuun