Move your body out on the floor, put your troubles aside and start living

Perjantaina 3. helmikuuta 2012 klo 23 aikoihin
Ravintola Stadin Tähti
Juho Rautio & Beata Haavisto


Perjantai. Viikon odotetuin päivä. Juho oli lopetellut iltapäiväneljän maissa työpäivää Prismassa ja siirtynyt siitä nopeasti kotinsa kautta kaverilleen hengailemaan ja juomaan. Illalla oli ollut tarkoitus lähteä johonkin baariin istuskelemaan ja tapaamaan muita tuttuja. Alkuun olikin näyttänyt siltä, että joku keskustan yökerho olisi ollut määränpäänä, mutta loppujen lopuksi Juho ja tuon kaksi kaveria päätyivät hieman Helsingin keskustan ulkopuolelle, Sörnäisissä sijaitsevaan yökerhoon.

Aika kämänenhän tämä paikka miehen mielestä tuppasi olemaan, mutta paikoin ajoi jopa asiansa. Normisetti musaa ja kivasti porukkaa, Juho usein ajatteli, sillä oli joskus aiemminkin käynyt kyseisessä paikassa. Nyt Juho ja kumppanit olivat olleet paikalla jo reilut puoli tuntia ja he olivat valloittaneet erään pöydän. Juho hörpiskeli tuopistaan olutta ja katseli menoa samalla kun kengät rummuttivat pienesti lattiaa vasten musiikin tahdissa.

Beatan asuvalinta tälle illalle

Ihanaihana perjantai! Tämä oli viikon paras päivä, kun pystyi lähtemään viihteelle, ja siellä oli muitakin. Beatahan pystyisi mikä päivä vain ottamaan ja lähtemään bilettämään, mutta hirveän monet muut eivät, ja meno oli aina arkisin sen mukainen. Tietenkin Beatan piti käyttää tilanne hyväkseen ja kutsua pari tyttökaveriaan yökerhoilemaan kanssaan.

Ja nyt he olivat tässä, jättämässä takkejaan yökerhon narikkaan. Tämä ei sijainnut keskustassa, mutta Beatan toinen ystävätär asui yökerhon lähellä, joten pikkutunneilla ei tarvitsisi vain kuin kävellä naisen asunnolle nukkumaan, ja se lyhyt välimatka jos joku, oli saanut heidät tulemaan tänne.
He saivat jätettyä takkinsa narikkaan ja tottakai Beatan piti heti lähteä suuntaamaan baaritiskin luokse, pitihän sitä nyt heti juoda jotain päästäkseen hyvään tunnelmaan. Sinne baaritiskille astellessaan Beata katseli ympärilleen pieni hymy huulillaan, jos täällä näkyisi vaikka hyvännäköisiä mieshenkilöitä, haha.

Nopeasti Juho olikin kumonnut kaljansa eikä mies aikaillut turhia, kun
ilmoitti lähes samantien kavereilleen käyvänsä tilaamassa uuden. Taisi
olla vikatikki ilmoittaa asiasta, sillä Juho sai käskyn tuoda
kavereillekin kaljat. No, ainakin mies sai mukaansa kaksikymppisen
setelin. Pariakymppiä rikkaampana Juho siis nousi pöydästä ja lähti
kohti baaritiskiä.

Juho pääsi sopivasti nojailemaan tiskiin - ruuhkaa ei siis ollut niin
paljon, että olisi pitänyt jäädä metrien päähän tiskistä, mutta
baarimikoilla oli silti kädet täynnä töitä, sillä pitkin tiskiä oli
janoisia asiakkaita odottamassa juotavaa. Juho katseli aikansa
ympärilleen, kunnes lopulta, aivan hänen vieressään, oli jotakin tuttua.
Tai joku tutun oloinen naishenkilö. Hetken aikaa Juho joutui
pinnistelemään muistisolujaan, kunnes tajusi että kyseinen mimmihän oli
se valokuvaaja, se johon Juho oli kerran ennen joulua törmännyt baarista
palattuaan. Taisivathan he juoda lasillisetkin yhdessä, jos mies oikein
muisti.

"Moi.. Bea?" Juho naurahti koputtaessaan kevyesti naisen paljasta
olkapäätä. Nimeä piti hetki hakea, mutta kyllä se sieltä sitten tuli
mieleen.

Beata nojaili rennosti baaritiskiin. Hänen ystävänsä olivat menneet etsimään jos löytäisivät heille vielä jostain pöydän, joten sen seurauksena Beata oli yksin siinä tiskillä, yrittäen saada baarimikon huomion. Halusihan hän mahdollisimman pian ne juomat hyppysiinsä. Tai no, kurkusta alas. Mutta toki osa juomista pitäisi ystävillekin viedä, sitä vartenhan nuo olivat antaneet hänelle rahaa, haha.

Bea käänsi katseensa hämmästyneenä kun tajusi jonkun koskevan olkapäätään, ja sanovan hänen nimensä. Nainen kohotti vähän kulmiaan ja naurahti tunnistaessaan Juhon, naapurinsa.
"no kato Juho, moi", Beata lausahti pienesti naurahtaen. Käsi vietiin pienesti nostamaan mekkoa ylöspäin, samalla kun katse käväisi baarimikon suunnalla.
"oletin ettei täällä törmäis tuttuihin", Beata totesi antaen katseensa mahdollisimman hienovaraisesti, ja näkymättömästi, kierrellä miehessä.
"no mut, yksinkö oot liikkeellä?", Beata kysäisi sitten hymyillen katsellessaan ympärilleen muttei ainakaan huomannut miehen lähistöllä ketään joka näyttäisi siltä, että olisi miehen seurassa.

Juhon katse käväisi ihan huomaamattakin naisen rintamuksella, sen verran paljastava tuon asu kuitenkin sattui sinä iltana olemaan. Nopeasti mies kuitenkin nosti katseensa takaisin Bean kasvoihin ja vilkaisi tiskin toisella puolella olevaa baarimikkoa; ei selvästikään ollut vielä heidän vuoronsa tilata.

"Mäkin oon aina ollu sitä mieltä, et Stadi on kyllä liian iso et törmäis usein tuttuihin mut, näköjään tällasessa lähiöbaarissaki törmää joskus", Juho naurahti ja hypisteli seteliä sormissaan. Baarissa oli tullut hetkeksi aavistuksen hiljaisempaa, kun edellinen biisi päättyi ja seuraava oli vasta alkamassa. Pian se kuitenkin täytti taas paikan.

"En kai mä nyt yksin sentään.. Niin erakko oo." Leikkimielinen naurahdus karkasi miehen huulilta ja hän heilautti kättään kavereidensa valloittamaan pöytään vähän kauempana. Sitten Juho vilkaisi ympärilleen, kuin etsien Beatan seuralaisia, vaikka eihän hän nyt olisi ketään tunnistanut - hyvä kun tunsi Beataa itseäänkään. "Vai ootsä sitten? Meiän pöytään saa kyllä tulla seuraks. Tai tulkaa kaikki, jos sulla nyt on tuttuja täällä jossain."

Beata huomasi miehen katseen käväisevän hänen rinnuksillaankin. No, hänen oma vikansahan se oli, mitäs oli pistänyt näin avonaisen mekon. Mutta, Beata rakasti huomiota. Ja olihan hänellä sellainen kroppa, että sitä kehtasikin vähän esitellä. Toivottavasti mekko ei kuitenkaan ollut toisten mielestä liian tyrkky. Ainakin Beatan ystävät olivat sanoneet mekon olevan oikein hyvä.

"haha, saa nähä törmääkö enemmänki tuttuihin tänään. Jos kaikki on päättäny lähtee just tänään jonnekki lähiöbaariin", Beata lausahti hymyä huulillaan. Taas hän puhui mitä sattuu, mutta se nyt vain sattui olemaan hänen tapansa. Höpöttää aina ties mitä, toisten mielestä se saattoi olla jopa hassua. Jotkut miehet olivat kyllä sanoneet sen olevan söpöä, mitä Beata kyllä jaksoi epäillä.

"aijaa, mä ihan luulin", Beata totesi kulmiaan pienesti kohottaen. Hups, flirttailiko hän juuri naapurilleen? Ehkä vahingossa. Taas yksi asia, mille Beata ei voinut mitään. Beata vilkaisi vaistomaisesti pöydän suuntaan, minne päin Juho viittoili.
"Joo, on mullaki pari kaveria mukana. Ja voitashan me tullakki teidän pöytään, ei nuo tytöt näköjään oo meille muutakaa pöytää löytäny", Beata totesi ja huomasi baarimikon katsovan suuntaansa, jolloin nainen tilasi kolme siideriä.
"ja teille tuli mitä?", Beata kääntyi kysymään Juholta, samaan tilaukseenhan ne juomat oli sama ottaa, jos samassa pöydässä istuttaisiin.

"Noh, toivottavasti ei", Juho naurahti vain. Ei hän pahemmin välittäisi nähdä tyyliin koko naapurustoa samassa baarissa, kun sen edustajia näki muutenkin joka päivä rappukäytävässä ja pihalla ja parkkialueella ja lähikaupassa ja ja.. Niin.

Kun baarimikko tuli ottamaan tilausta, Juho antoi kohteliaasti Beatan tehdä ensiksi tilauksensa. Tai, ehkä nainen aloitti vaistomaisesti samantien tilaamaan, mutta Juholle se oli ihan okei, ei hänellä olisi mikään kiire. Beatan kysymyksen kuultuaan mies kuitenkin huikkasi baarimikolle kolmesta kaljasta ja ojensi pian setelin tuolle.

Kun tarjoilija oli latonut heidän molempien tilaukset samalle tarjoittimelle, Juho kiitti tuota ja nappasi tarjoittimen käsiinsä. Sitten hän nyökkäsi Beatalle kavereidensa varaaman pöydän suuntaan ja lähti jo sinne päin. Matkalla pöytään mukaan lyöttäytyivät myös naisen kaverit, joita Juho moikkasi virnistäen ja päätään nostaen.

"Viinaa ja naisia, eiks tullukki aika hyvät kaupanpäälliset näitten bissejen lisäks", Juho virnisti leikillään kavereille, kun oli ensin laskenut tarjoittimen pöydälle. Mies päästi ensiksi Beatan kavereineen istumaan, ängeten lopulta Beatan viereen istumaan. Vähän ahdastahan tässä pöydän ympärillä oli, mutta sopu sijaa antoi, vai?

"Aivan, samaa toivon", Beata lausahti pienesti hymähtäen, päätäänkin samalla pudistaen. Ei hänellä ollut suurempaa halua törmätä esimerkiksi naapureihinsa täällä. Varsinkaan tiettyihin naapureihin. Jimistä ei ollut kuulunut vähään aikaan mitään, ja Viljamin kanssa oli taas mennyt sukset ristiin. Miten he onnistuivatkin saamaan pienistä asioista ongelmia? Tai no, tällä kertaa se ongelma oli kyllä hitusen suurempi, mutta Beata yritti vakuutella itseään päänsä sisällä, ettei se asia ollut ongelma.

He maksoivat juomansa ja joutuivat odottelemaan sen tilauksen valmistumista hetkisen. No, kohta ne juomat olivat jo samalla tarjottimella, ja Juho otti sen tarjottimen. Beata oli jo sanomassa, että olisi hänkin voinut, mutta päätti sitten olla hiljaa. Antaisi miehen nyt kantaa nuo juomat. Hän lähti kävelemään Juhon pöytään miehen vierellä ja huikkasi kavereilleen, jotka liittyivät seuraan.

Beatan huulilta karkasi naurua kun hän kuuli Juhon sanat kavereilleen. No ei kait siinä, varmaan nuo ihmettelisivät mistä Juho oli heidät kolme naista mukaansa napannut. Tai sitten tämä oli ihan normaalia noille, eihän hän voinut tietää millainen oli asian laita.
He menivät siihen pöydän ääreen istumaan, Juhon ängetessä lopulta Beatan viereen istumaan. Nainen vilkaisi naapuriaan, komeaa naapuriaan, nopeasti hymyä huulillaan. Sen jälkeen siiderilasi vietiin käymään huulilla.
"saat lähtee kohta mun kans tanssimaan", Beata pelotteli leikillään Juhoa. Vaikka tosiasiassa kohta hän varmaan haluaisi lähteä tanssimaan.

"Mulla nyt vaan sattuu olee tätä luontasta vetovoimaa. Ei tarvii ku kävellä tiskille nii heti on pari mimmiä ympärillä pyörimässä", Juho tokaisi leikillään ja hörppäsi kaljastaan aimo kulauksen. Mies vilkaisi vieressään istuvaa Beataa eikä voinut olla pistämättä merkille tuon kauneutta. Juhon oli tehtävä kaikkensa, ettei katse harhailisi enää toisten rintamukselle. Sellainen tuijottelu olisi liian härskiä.

Epäuskoinen naurahdus karkasi Juhon huulilta ja mies pudisteli pitkään päätään, kun Beata rupesi vänkäämään, että tanssilattialle pitäisi kohta lähteä. Just joo, ei hän Juho edes ollut vielä niin humalassa että olisi vapaaehtoisesti lähtenyt tanssimaan. Eihän tanssilattialla ollut edes vielä kovin paljon porukkaa, jonka sekaan kadota..

"No en ehkä. Miksu lähtee", mies tokaisi ja vilkaisi huvittuneena pöydän toisella puolella istuvaa kaveriaan - vaikka hyvin tiesi ettei tuokaan ollut järin innostunut tanssin pyörteisiin heittäytymisestä.

"Haha, luulet vaan", Beata lausahti virnuillen siihen Juhon leikkisään tokaisuun. Mielessä käväisi ajatus, että toivottavasti mies ei vain luulisi hänen koittavan iskeä tuota. Naapuriaan! Ei nyt ihan. Hän nyt vain sattui olemaan tällainen luonteeltaan. Beatalle oli ihan normaalia halailla ja tökkiä yms. kavereitaan, nuo olivat jo tottuneet siihen. Mutta Juho ei ollut hänen kaverinsa, tuttu vain. Mutta tuttujenkin seurassa Beata usein oli sellainen. Leikkisä, ja flirttaileva. Se flirttikin tuli aina ihan luonnostaan, heh.

Beata kohotti hitusen kulmiaan kun kuuli Juhon epäuskoisen naurahduksen hänen sanojensa jälkeen. Jaahas, Juho ei tainnut olla tanssivaa tyyppiä. Beataa itseä huvitti pienesti kun Juho näytti ihan siltä, että yritti keksiä pakokeinoa. Tai kohteliasta tapaa sanoa, että ei helvetissä lähtisi tanssimaan hänen kanssaan. Ei hän toista pakottaisi mihinkään. Ainakaan vielä tähän aikaan illasta, haha.
"No okei, Miksu lähtee mun kans sit tanssimaan", nainen lausahti hymyillen ja kääntyi katsomaan toisen kaveria odottavaisena, päätäänkin hivenen kallistaen.
"..sä oot tylsä", Beata vielä kääntyi sanomaan Juholle, toista kiusaten. Eihän hän tosissaan ollut.

Juho joi kaljastaan ja katsahti porukkaa heidän valloittamansa pöydän ympärillä. Juho tiesi, että Beata oli häntä hivenen vanhempi - samoin kuin luultavasti naisen kaveritkin - eikä mies voinut olla pienesti naurahtamatta. Tästähän he olivat kavereiden kanssa joskus yläasteikäisinä räkänokkina haaveilleet, vanhempien naisten huomiosta.

"Näh, toi nössö mitään tanssi. Mä oon ehkä kerran nähny sut tanssimas", Juho puhui sekä Beatalle että Miksuksi nimitetylle kaverilleen osoittaen jälkimmäiset sanansa kuitenkin vain kaverilleen, "enks ookki?".

Sitten Juho kääntyi takaisin Beatan puoleen. Toki mies tiesi, että nainen yritti vain härnäämällä saada tuon taipumaan tanssikutsuun ja siinä Beata ehkä onnistuikin. Tylsäksi väittäminen tepsi usein ihmiseen kuin ihmiseen, ei hän kukaan halunnut olla tylsä. Ei Juhokaan. Mutta tanssiminen.. Ääh. Juho joi taas hieman kaljastaan, se oli kuin huomaamattaan tyhjentynyt puoleen väliin tuoppia asti. "No mennään sit. Mut vaan hetkeks. Yks biisi."

Beata hörppi juomaansa ja tunsi sen mukavan olon, joka aina alkoholia juodessa tuli. Hassua, että he olivat Juhon kanssa kerran kunnolla jutelleet ja nyt he istuivat tässä samassa pöydässä. Tilannehan ei olisi ollut yhtään outo, siis tämä että istui tuntemattomien kanssa samassa pöydässä baarissa, mutta hassua tämä oli Beatan mielestä siksi, että he olivat naapureita. No, ehkä hän vain mietti liikaa.

"No hei, sanokaapa miksei tanssiminen oo kivaa", Beata pyysi naurua äänessään, ja vilkaisi ystäviensäkin suuntaan. Aivan, Beata ei vaan voinut ymmärtää, miten jonkun mielestä tanssiminen ei ollut kivaa. Joten nyt miehet saisivat sanoa sen syyn, miksei melkein kukaan miehistä tykännyt tanssia, mikä oli Beatan mielestä tylsää. No, onneksi nuo enemmän alkoholia nauttineina suostuivat siihenkin.

Ja näköjään ilman alkoholiakin, jos vain osasi valita oikeat sanat. Ihme tapahtui, sillä Juho lupautui tanssimaan hänen kanssaan. Mutta vain yhden biisin. No, oli sekin jotain.
"Hienoo", Beata lausahti hymyillen ja hörppäsi siideristään.
"ei meidän oo pakko ihan nyt heti mennä jos et halua", Beata kuitenkin vielä lausahti naurua äänessään. Vaikka jos he nyt kävisivät, niin se olisi Juholla heti alta pois. Olisikohan hassua tanssia Juhon kanssa näin melkein selvinpäin? Äh, hän taisi takertua liikaa heidän naapuruuteensa.

"No on se joskus kivaa", Juho myöntyi ja hörppäsi kaljastaan, mutta nopeasti mies kyllä lisäsi täsmentävän lauseen loppuosan, "jos on tarpeeks promilleja. Et saat kyllä nyt olla helvetin tyytyväinen et mä suostuin sun kanssa tonne näinki selvänä." Juho katseli mietteliäänä tanssilattian suuntaan, siellä ei tosissaan ollut vielä kovinkaan paljon porukkaa ja sekös nuorukaista arveluttikin. Joskus kahdentoista jälkeen, yhden maissa oli aina eniten porukkaa ja ison lössin sekaan oli helppo hukkua, ketään ei kiinnostanut etsiä sellaisesta nolosti hytkyviä humalaisia.

Juho oli jokatapauksessa mennyt lupaamaan Beatalle tanssin, ja koska mies niin kovin herrasmies oli, ei hän voinut naiselle tuottaa pettymystäkään rikkomalla lupauksensa. Viimein Juho siis keräsi rohkeutensa, kumosi lähes puolillaan olevan tuoppinsa tyhjäksi - mikä oli varmasti virhe jos helvetinmoinen kusihätä kohta yllättäisi - ja nappasi sitten Beatan mukaansa.

DJ soitti juuri jotakin menevää jenkkikappaletta, mutta tanssilattialla tosiaan oli vain alle kymmenkunta ihmistä tanssimassa. Juho päätti antaa Beatan näyttää mallia, - oli niin paljon helpompi ryhtyä tanssiin toisen innoittamana.

Beata kohotti kulmiaan kun kuuli Juhon vastauksen kysymykseensä. Sinänsä se vastaus ei ihmetyttänyt, tanssiminenhan oli kivaa. Mutta se oli yllättävää, että hän kuuli sen miehen suusta. No, kauaa hän ei ehtinyt riemuita tätä vastausta kun hän kuuli tarkennuksen niihin sanoihin. Aivan, kunhan oli juonut tarpeeksi.
"Joojoo, oot aivan ihana ku tuut tanssimaan mun kanssa", Beata lausahti hymyillen.
Nainen antoi katseensa liueta myös tanssilattian suuntaan, kun Juho sinnepäin katseli. Siellä ei ollut kauheasti porukkaa, mutta ei se kyllä Beataa haitannut. Mutta Juhoa taisi vähän ainakin haitata se? Tai ainakin näin Beata oletti.

Beata istuskeli paikoillaan siideriään hörppien, jutellen muiden ihmisten kanssa. Hän oli ajatellut antaa Juhon päättää milloin he menisivät tanssilattialle, joten se yllättikin hänet, että mies talutti hänet tanssilattialle niin pian.
"saadaan ainaki huomiota", Beata virnuili pienesti ja antoi musiikin rytmin ja sykkeen temmata itsensä mukaansa. Hän katsoi Juhoa pieni hymy huulillaan, tuo selvästi oli odottanut, että hän alkaisi tanssimaan ensin. No mikäs siinä, kyllä se hänelle kelpasi.
Beata oli aina rakastanut tanssimista, joten kyllä se hänestä näkyikin, että hän oli tanssilattialla viettänyt enemmänkin aikaa. Mielessään Beata ajatteli, että kyllä tänne tanssilattialle alkaisi kohta tulla lisää porukkaa. Jos ei muuten niin siksi, koska hekin olivat Juhon kanssa uskaltautuneet tanssimaan. Ja Beata oli oikeassa, olivat hänen kaverinsakin tulleet näköjään viemään tanssilattialta tilaa. Jos Beata olisi ollut enemmän humalassa, olisi tanssiminen saattanut enemmänkin olla Juhossa kiehnäämistä, tai no sellaista hetkuttelua. Mutta nyt hän tiedosti turhan hyvin, että toinen oli hänen naapurinsa, joten ei tässä mitään kauheita toisessa vasten kiehnäämisiä kehdattu alkaa tekemään.

Kun Beata alkoi tanssimaan - tai Juhon omien sanojen mukaan hytkymään ja heilumaan musiikin tahdissa - Juho jäi hetkeksi vain katselemaan naista ennen kuin tajusi viimein itsekin hieman liikehtiä musiikin tahdissa. Ei se mitenkään tyhmältä näyttänyt, kyllä Juho oli ihan mukiinmenevä tanssija. Vaikka Juholla olikin mielessään vain lupauksen pitäminen, ei hän silti voinut olla myöntämättä itselleen että tällainen baarissa tanssiminen oli ihan jees.

Sivusilmällä Juho huomasi, kuinka muutama tyyppi heidän seurueestaankin intoutunut tanssimaan ja Juho naurahti pienesti nähdessään toisen kaverinsakin tulleen tanssilattialle - epäilemättä täysin Beatan ystävättären lumoamana. Kauaa Juho ei kuitenkaan kaverilleen virnuillut, kun jo keskittikin huomionsa takaisin tanssiseuralaiseensa. Vaistomaisesti Juho laski toisen kätensä naisen lantiolle ja nyt jo pikemminkin tanssi tuon kanssa eikä vain tuon lähellä.

"Ei tää nyt yhtään hassumpaa oo", Juho virnisti musiikin yli, tavallista kovemmalla äänenvoimakkuudella, jotta Beata varmasti kuulisi hänen sanansa. Saattoi kuitenkin olla, että ne menivät naiselta täysin ohi korvien, sen verran tanssin pauloissa tuo oli. Mutta eipä se mitään haitannut.

Beata vilkaisi ystäviään kun huomasi Juhon virnuilevan sinne suuntaan. Tuo saikin heti tietää syyn kun huomasi miehen kaverin tulleen tanssimaan, liekö sitten hänen ystäviensä houkuttelemana. No, hyvähän se vain oli. Beata käänsi katseensa kuitenkin takaisin Juhoon kun tunsi miehen käden lantiollaan. Juuri näin sen kuuluikin mennä. Nyt he jopa tanssivat yhdessä. Beata katseli Juhoa melko estottamasti, mitä nyt tanssiessa pystyi. Mieshän oli ihan hyvä tanssimaan, turhaan tuo oli arkaillut.

"Noni, mähän sanoin", huikkasi Beata miehelle takaisin virnettä huulillaan, kuultuaan tuon sanat.
Kohta se biisi kuitenkin loppui ja Beata lopetti tanssimisen.
"Kiitos tanssista. Ja sähän osasit tanssia!", Beata lausahti hymyillen, tökäten pienesti, hellästi, toisen olkapäätä sormellaan, ennen kuin sitten lähti siirtymään heidän pöytänsä suuntaan muun seurueen kanssa. Heti pöytään päästyä juotiin iso kulaus juomasta ja tajuttiin sen tyhjentyneen.
"Haluaako joku lisää juomista?", Beata kysäisi, hän voisi kyllä tilata samalla muillekin, jos kävisi itselleen tilaamassa.

Kun biisi loppui ja vaihtui selvästi tylsempään pienen hetken viiveellä, he lopettivat tanssimisen ja Juho otti kätensä pois Beatan lanteilta. Hiukan teatraalisesti mies kumarsi virnistyksen kera naiselle kiitokseksi ja puisteli sitten päätään tuon sanoille. "Enhän mä nyt sanonukkaan etten osais."

Juho siirtyi muiden mukana pöytään, muttei istuutunut vielä alas. Beatalla ei mennyt kauaakaan, kun tuo oli jo kumonnut aiemman juomansa kurkkuunsa ja oli sitten jo valmiina hakemaan lisää juotavaa. Juho kaiveli lompakon farkkujensa takataskusta ja ojensi naiselle vitosen setelin. "Mä käyn nopee tuolla, nii jos viitit mulle ostaa toisen bissen." Juho nyökkäsi naisten- ja miestenhuoneiden suuntaan ja lähti lopulta talsimaan niitä kohti väkijoukon läpi puikkelehtien.

Ne Juhon sanat saivat virnettä Beatan huulille. Tai no se virne oli jo aiemmin noussut hänen huulilleen sen miehen kumarruksen ansiosta, mutta ei se nyt ollut karkaamassa mihinkään hänen kasvoiltaan.
"No mä vähän oletin niin", Beata myönsi huvittuneena. Olihan hän heti olettanut, että koska mies ei tykännyt, eikä olisi halunnut, tanssia, niin tuo ei sitten niin hyvin osannutkaan.

Beata katseli seuruetta kun osa alkoi kaivella lompakkojaan ja hänelle sateli pari tilausta. Viimeisenä hän otti Juholta setelin vastaan ja nyökkäsi tuon pyynnölle.
"juu, minäpä käväsen ostamassa", Beata totesi ja kohta Juhon jälkeen lähti baaritiskin suuntaan. Tiskillä Beata huomasi jonkun nuoren kaverin vilkuilevan suuntaansa ja hän lahjoittikin toiselle pienen hymyn. Oman tilauksen jälkeen toista ei kuitenkaan enää katsottu, vaan Beata meni takaisin pöytään juomien kanssa.
"huomasitko sä, tuo mies kattelee edelleen sun suuntaan", yksi Beata kavereista ilmoitti kuiskaten ja sai Beatan vilkaisemaan huvittuneena tuon miehen suuntaan. Sääli sinänsä, ei hän ollut tullut hankkimaan tänne miesseuraa. Vaan pitämään hauskaa. Sitäpaitsi, olihan hänellä jo nyt seurueessaan miehiä. Saisi tuo tuntematon nyt tyytyä olemaan ilman hänen seuraansa. Tai no, saisihan tuo häntä yrittää, mutta varmaan se tulisi onnistumaan huonolla menestyksellä.

Miestenhuoneeseen päästyään Juho teki tarpeensa pikaisesti siinä pisuaarin ääressä, kunnes lopulta sulki farkkujensa vetoketjun ja napin ja päätti huuhtaista käsiään lavuaarin hanan alla. Mies poistui vessasta ja puikkelehti taas väkijoukon lomitse takaisin heidän seurueensa pöytään. Beata olikin jo saanut tilattua ja siellä se vastavalutettu oluttuoppikin odotteli kutsuvana Juhoa.

"Mee sinnepäin", Juho virnisti Beatalle änkiessään sohvamaiselle penkille istumaan tämän viereen. Mies kiitti kohteliaasti naista kaljasta, josta sitten jo hörppäsikin aimo kulauksen. Juho kaivoi puhelimensa taskustaan hetkeksi esiin ja tarkisti, ettei saapuneita viestejä tai missattuja puheluita ollut. Näytössä ei kuitenkaan näkynyt muuta kuin ne tavallisimmat, kello ja muutama sovellus, joten mies laittoi kännykän pois.

Juho havahtui vasta, kun joku melko suosittu ja menevä kappale pärähti soimaan ja lähes koko heidän seurueensa päätti vaihtaa takaisin tanssinpyörteisiin. Juho ei kerennyt sanoa mitään, kun jo tajusikin heidän jääneen Beatan kanssa kaksin pöytään. Mies hörppäsi kaljastaan ja vilkaisi naista hieman huvittuneena. Hän taisi olla hieman tuon tiellä, jos tuo olisikin halunnut mennä muiden mukaan tanssimaan. "Oonksmä sun tiellä, - kyl säkin voit mennä tonne valssaamaan."

Beata oli jäänyt siinä sohvalla, tai mikä lie olikaan, melko reunaan. Tuo juuri puhui hiljaisella äänellä ystäviensä kanssa, kun Juho tuli paikalle.
"no johan sitä komennetaan", Beata lausahti kulmiaan kohottaen, sitä pientä flirttiä taas äänessään. No, hän flirttaili ihan kenelle halusi, ja milloin halusi. Vaikka välillä jotkut ottivat hänen flirttinsä liian tosissaan, niin Beata uskoi, ettei Juho olisi sellainen ihminen. Beata joi juomastaan, päärynäsiideristä, taas pienen hiukan ja vilkaisi Juhon suuntaan kun tuo vilkaisi kännykkäänsä.
"no oliko joku kaivannu sua?", nainen kysäisi hymyillen, jääden pohtimaan onnistuiko hän kuulostamaan siltä, niin kuin olisi yrittänyt hienovaraisesti udella, oliko Juholla ketään naista. Heh, ei hän ihan niin ollut kyllä tarkoittanut.

Beata tunnisti sen biisin heti kun se lähti soimaan. Muut tytöt sinkosivatkin salamana tanssilattialle keikuttelemaan lanteitaan, Beatan jäädessä siihen pöytään istumaan, miettimään menisikö itse mukaan. Hetken päästä hän käänsi katseensa takaisin heidän pöytäänsä, vain huomatakseen, että he olivat Juhon kanssa kaksin. Miten tässä nyt näin kävi?
"joo mä kato täs kokoajan mietin, että kehtaanko pyytää sua väistämään vai pitääkö yksinkertasesti hypätä sun sylin kautta pois tästä", Beata lausahti huvittuneena, vitsaillen. Ja tietysti sitä flirttiä äänessään.

Kovin pitkään siitä hänen flirttailustaan ei ehtinyt kulua kun hän kuuli tuntemattoman äänen kysyvän, että saisiko neitiä pyytää tanssimaan. Beata käänsi katseensa tuohon mieheen, ahaa, tuntematon baaritiskiltä. Beata vilkaisi Juhoa nopeasti, kuin apua hakien tähän tilanteeseen. Jos hän menisi tuon miehen kanssa tanssimaan, niin elättelisikö tuo jotain toiveita hänen suuntaansa.
"Äh, en mä nyt taida sori lähtee, meillä on juttu täs sen verran pahasti kesken. Mut jos tuut pyytään myöhemmin niin eihän sitä tiiä vaikka lähtisinki", Beata totesi pienesti, pahoittelevasti, hymyillen. Ja voi kuinka hän toivoikaan Juhon olevan tässä nyt mukana, ettei tuo alkaisi vain mitään sanomaan, että kyllä hän saisi miehen puolesta mennä tuon toisen kanssa tanssimaan.

"Ei kukaan. Et tällanen hylkiö mä sit oon, todellisuudessa. Jätkät otti mut mukaansa vaan säälistä", Juho väitti huvittuneena ja nyökkäsi tanssilattialle päin, jossa - uskomatonta mutta totta - hänen kaverinsakin tanssivat kuin viimeistä päivää. Tai siis kiehnäsivät Beatan kavereissa.

Kyllähän Juho Beatan pienet flirtit osasi tunnistaa. Mies meinasikin jo leikillään taputtaa reisiään leikillään sen merkiksi, että syli oli kyllä avoin, Beata voisi halutessaan sitä kautta poistua tanssilattialle tai jopa jäädä siihen istuskelemaan, kun jonkun tuntemattoman ääni katkaisi heidän flirttailut.. Siis keskustelun.

Tuntematon mieshenkilö oli kovin innoissaan pyytämässä Beataa tanssiin, mutta nainen ei vaikuttanut kovin innostuneelta. Juho ei aluksi meinannut tajuta Beatan vihjeitä, mutta tarkemmin ajateltuaan hän ei ehkä olisi katsonut kovin hyvällä, jos nainen olisi siirtynyt tanssimaan jonkun toisen miehen kanssa. Eiväthän he Beatan kanssa edes tunteneet kovin hyvin, mutta hän - Juho - oli törmännyt naiseen ensin ja saanut näin jonkinmoisen etuoikeuden viettää iltaa naisen kanssa, - ei tuo kukalie tuntematon hyypiö. Suojeluvietti puski päälle ja Juho vei kätensä Beatan yli, jättäen sen rennosti lepäämään naisen lantiolle. Sitten mies vilkaisi kilpakosijaa ilmeellä, joka viestitti että tuon oli aika poistua. Käsi lepäsi yhä Beatan lanteilla kuin milläkin maanomistajalla.

Beataa nauratti se Juhon vitsailu siitä ettei häntä kukaan kaivannut.
"No voi sua raukkaa!", Beata lausahti muka säälien, muttei kyllä osannut pitää sitä hymyä pois kasvoiltaan.
"..no mut saat nauttia mun ihanasta seurasta nyt! Eikö ookki aivan ihanaa?", Beata kysäisi muka tosissaan, kuin hänen seuransa olisi miehelle joku mahtava juttu.

Vaikka Beata toivoi Juhon olevan hänen pienessä valheessaan mukana niin kyllä se oli yllätys, että mies vei kätensä hänen lanteilleen. No kyllähän tämä sopi. Beatan kasvoilla oli pahoittelevaa hymyä, mutta tuon tuntemattoman miehen ilmeestä päätellen Juho ei pahoitellut ilmeellään tilannetta yhtään. Beata vilkaisikin Juhon kasvoja ja huomasi tuon viestivän katseellaan tuntemattomalle miehelle, että tuon olisi aika poistua. Aww, söpöä.

Tuon miehen sitten lähdettyä käänsi Beata taas katseensa Juhoon.
"Kiitos rakkaani", Beata totesi hymyillen, naurua äänessään ja painoi pienen suukon miehen poskelle.
"teit ainaki sille selväksi ettei sen tarvii tulla enää liehittelemään, ja hyvä vaan", Beata lausahti hymyillen, ollen kiitollinen Juholle, että tuo oli siinä juonessa mukana. Ja esitti vielä hyvin.

"Mitä mä oon tehny että mulle on suotu aikaa noin kauniin naisen kanssa?" Juho lässytti ylidramaattisesti ja virnisti sitten sanojensa päätteeksi. Tottahan hän vain oli puhunut, kaunishan Beata oli, ei sitä ollut kieltäminen.

Kun mies sitten lopulta poistui pienten vastaväitteiden saattelemana, Juho huokaisi pienesti ja kääntyi takaisin Beatan puoleen. Kättään mies ei silti jostain syystä vetänyt pois, tuntui hyvältä pidellä sitä naisen ympärillä. Kun nainen painoi suukon Juhon poskelle, mies naurahti hieman huvittuneena.

"Ja jos tulee, niin eipähän viihdy sillonkaan kauaa", Juho lupasi, mutta jatkoi sitten samantien pienesti virnistäen: "Enksmä muuta saa ku ton.. olemattoman suukon?"