Is there something you haven't told me?

Sunnuntai 05.02.2012, klo. 10.00
Miron & Auroran kämppä
Aurora Evans, Miro Sparrok & Mari Salminen

Aurora oli herännyt jossain yhdeksän aikaan ja käynyt suihkussa - häntä odottaisi vielä työvuoro kahdeltatoista, mutta hänellä olisi vielä hyvin aikaa ennen lähtöä - hän ajaisi Kamppiin vartissakin, joten mitään kiirettä ei ollut syytä pitää. Aurora oli vetäissyt ylleen mustat farkut ja vaaleanpunaisen kuvioidun topin. Turhaan sitä nyt erityisen hienosti pukeutuisi - sitä paitsi, Aurora viihtyi rennoissa vaatteissa.

Vaikka kello olikin vasta kymmenen, päätti Aurora mennä herättämään Miron - yleensä hän herätteli Miroa vasta kun oli menossa töihin tai sitten puolen päivän aikoihin, mutta kerran hän oli itse jo hereillä, niin miksipäs ei. Niinpä Aurora marssi suoraan Miron huoneeseen, joka oli pimeänä. Hän käveli suoraan tämän ikkunan luokse ja avasi verhot.
"Herätys lorvailija", Aurora sanoi ja käänsi sitten katseensa Miroon.
Sillä hetkellä Aurora olisi toivonut koputtaneensa tai vähintäänkin kävelleensä suoraan ulos katsahtamatta Miron sänkyyn. Aurora oli kieltämättä yllättynyt, että Miron vierestä löytyi myös hänelle hyvin tutut kasvot.
"Oh my god", Aurora totesi ja kääntyi ympäri peittäen silmänsä. "Sori, pitäs opetella koputtamaan."
Awkward. Mitä siinä nyt pitäisi sanoa?
"Mä... menen keittämään kahvia", oli ensimmäinen lause minkä Aurora keksi ja poistuikin suoraan keittiöön.

Aurora manasi, että Miro ei ikinä varoittanut näistä - tai no, jos kyseessä olisi ollut joku täysin tuntematon, olisi Aurora varmaan suhtautunut aivan eri tavalla, mutta kun kyseessä oli Mari... Ja Miro ei ollut maininnut asiasta TIETENKÄÄN mitään... Neitokainen napsautti sitten kahvinkeittimen päälle ja nappasi kolme kuppia kaapista.

Eilisissä bileissä oli ollut hauskaa. Miro oli saanut sovittua lopulta Marin kanssa asiansa, ja loppuillan he olivatkin viettäneet muiden bilettäjien joukossa, tosin olivat olleet melko paljon kahdestaan. Olikin ollut huvittavaa huomata, kuinka ihmiset olivat katsoneet heitä hölmistyneenä. Ei tosiaan ollut mitään yleistä, että Miro vietti kokonaisen illan jonkun naisen kanssa, ja vielä ilman taka-ajatuksia.
Lopulta Miro ja Mari olivat kuitenkin päätyneet Miron ja Auroran asunnolle. Siinä ei loppujen lopuksi ollut mitään järkeä, koska Marin kämpässä olisi ollut yksityisempää, mutta jotenkin he sinne päätyivät. Heidän välinen yönsä oli ollut melko intiimi ja täynnä tunnetta, ja sen jälkeen Miro oli ottanut Marin kainaloonsa ja he olivat nukahtaneet.

Miro nukkui tyytyväisenä Mari kainalossaan, eikä edes ajatellut, että Aurora olisi tulossa herättämään. Kun lopulta verhot kuitenkin aukesivat, kyllä Miro tiesi, kuka oli paikalla. Raskas huokaus karkasi hänen huuliltaan.
"Aukku ei oikeesti", hän ehti toteamaan, kunnes avasi silmänsä kuullessaan Auroran järkyttyneet puheet. Mitä tuo nyt ihmetteli? Olihan tuo aikaisemminkin nähnyt Miron jonkun naisen kanssa sängyssä - vai oliko Mari sitten järkyttävämpi nähdä? No, oli kai sitten, kun Miro ei koskaan tuonut toista kertaa naista asunnolle.

"Rauhotu hyvä nainen!" Miro huudahti huvittuneesti Auroran perään. Pian hän kuitenkin käänsi katseensa Mariin: "Haluutko mennä kahville?" Jos Aurora kerran oli kahvia laittamassa, niin kyllä siitä varmaan Marillekin riitti, oikeastaan riitti ihan varmasti.

Vaikka Maria oli eilen jännittänyt ihan hirveästi Miron näkeminen, oli ilta sujunut yli odotusten. He olivat saaneet puhuttua mieltään vaivaavista asioista kunnolla ilman sen suurempia ongelmia ja heidän välinsä olivat taas kunnossa. Tällä kertaa he olivat päättäneet, että asiat selvitettäisiin puhumalla eikä lapsellisesti pitämällä mykkäkoulua eikä tuommoisiin lapsellisuuksiin ylipäätänsä enää ryhdyttäisi, ne asiat olivat nyt ollutta ja mennyttä. Ilta oli sujunut muutenkin hyvin, heillä oli ollut hauskaa Miron kaverin bileissä ja vaikka nuo olivatkin keränneet Miron kavereilta melko kummaksuvia katseita, oli Mari otettu ihan hyvin vastaan. Mari olisi kylläkin mielellään esittäytynyt Miron tyttöystävänä tuon kavereille mutta vielä ei ollut sen aika.

Viime yö oli mennyt melko myöhäiseksi, kun he olivat tulleet Miron ja Auroran asunnolle niin eiväthän he olleet millään malttaneet samantien rueta nukkumaan vaan yksi asia oli johtanut toiseen ja niin pois päin. Nukkumaan ruetessa Marista oli ollut ihana käpertyä Miron viereen ja tietää, että heräisi aamulla tuon vierestä.
Aamu kuitenkin alkoi hieman toisella tavalla, kun hän oli kuvitellut. Yhtäkkiä huoneeseen tuli kamalasti valoa ja jostain kuulu hieman häkeltyneen naisen ääni. Mari raotti silmiään ja vetäisi automaattisesti peittoa enemmän päälleen, kun hän huomasi Auroran mutta ei saanut sanottua mitään.

"Uskallanko mä muka lähtee ees tästä huoneesta tonne, tiiä miten Aurora järkyttyy.." Mari sanoi pienesti naurahtaen lopulta Miron kysymykseen, hieman unisen kuuloisena tosin edelleen, sillä häntä väsytti eilisen illan ja yön takia edelleen melko paljon.

Auroralle ei ollut yllätys löytää Miron huoneesta naisia, mutta kun kyseessä oli Mari ja Aurora tiesi jo hieman historiaa, oli hän kuitenkin päättänyt ottaa varovasti - tai no, aina se oli eri asia löytää Miron sängystä joku, jonka hän kuitenkin tunsi (koska Aurora oli kieltänyt Mirolta ystäviensä kellistämisen siitä syystä ettei todellakaan halunnut joutua välikädeksi jos jotain ikävää sattui tapahtumaan). Aurora olisi toki käyttäytynyt kuten aina jos se olisi ollut joku tuikituntematon - ollut välittämättä sen enempää.

Aurora ei ollut tosiaan kuullut asiasta Mirolta mitään, mutta äskeisestä päätellen Miro ja Mari olivat sitten sopineet keskenään - mistä Aurora tietenkin oli erittäin iloinen. Kahvinkeitin porisi ja pannullinen kahvia oli kohta tippunut. Aurora kaatoi kaikkiin kolmeen kuppiin kahvia ja laski kaksi muuta kuppia keittiön saarekepöydälle. Hän käveli jääkaapille ja nappasi sieltä juuston ja voin. Kuivakaapista hän otti leivät ja paahtoi muutaman valmiiksi. Sitten hän otti vielä lautasen, jolle asetteli valmiiksi paahdetut leivät ja otti vielä veitsen ja juustohöylän pöytään. Hän teki samantein itselleen yhden leivän ja samassa niin Miro kuin Marikin astelivat huoneesta keittiöön.

"Kyllä sen psyyke kestää", Miro totesi ja katsahti Marin suuntaan, "koita siis nousta." Mies painoi pikaisesti suukon Marin huulille ja ihan hetken vaan tuijotti naista lempeästi hymyillen. Lopulta hän kuitenkin nousi ylös napatakseen itselleen kaapista collegehousut ja t-paidan, koska oli kuitenkin jo yöllä laittanut bokserit takaisin jalkaansa. Miroa ihmetytti, miksi hän oli niin pirteä kuin oli, mutta kai se johtui sitten Marista. Puettuaan hän odotteli vielä Maria, ja sitten he lähtivätkin keittiön puolelle.

"Huomenta vaan", Miro naurahti kevyesti saapuessaan keittiön puolelle Mari mukanaan. Häntä huvitti vieläkin se Auroran tekemä reaktio, koska ei tuo aikaisemmin ollut tehnyt mitään noin isoa naisen Miron sängyssä nähdessään.
"Teitä ei ilmeisesti tarvi edes esitellä toisillenne", Miro hymyili, kävellen sitten saarekepöydän ääreen ja istahti yhdelle siinä olevista tuoleista. Kahvinkin Aurora näköjään oli jo kaatanut valmiiksi. Voi elämä, Mari varmaan ihmetteli, että minkälainen kotiorja Aurora oikein oli. No, vitsillä Miro aina Auroraa kotiorjaksi kutsuikin, koska kyllä tuo huolehti useimmiten heidän kotinsa siisteydestä ja järjestyksestä - kuten myös Miron herättämisestä.

"Entä jos mä jatkan nukkumista, sä käyt juomassa ne kahvit ja tuut sitten tänne mun luokse takas?" Mari ehdotti muka tosissaan mutta virnisti sitten kuitenkin. Hän olisi tosiaan halunnut jäädä vain makoilemaan Miron kanssa mutta eipä se tainnut nyt onnistua. Mari vastasi Miron suukkoon ja jäi hetkeksi katselemaan tätä hymyillen.
"Meidän ois oikeesti pitäny mennä sinne mun luokse yöks.." Mari sanoi hymyillen, nousten sitten itsekkin sängyltä ylös ja otti lattialta rintaliivinsä sekä Mirolta saamansa miehen t-paidan, jotka laittoi sitten päälleen. Miron paita oli naiselle melko iso mutta se ei haitannut häntä, hänestä oli vain kiva pitää Miron paita päälleen.

Mari tuli lopulta Miron kanssa huoneesta ulos ja haroi hiuksiaan unisen oloisena, hän olisi tosiaankin halunnut nukkua pidempään.
"Huomenta.." Mari sanoi Auroralle, hieman nolostuneesti hymyillen. Onneksi tuo sentään oli yllättynyt nuo vain nukkumasta eikä mistään muista puuhista. Mari meni Miron perästä saarekepöydän luokse ja istuutui sen ääreen, ottaen yhden kahvikupeista käsiinsä.
"Joo, eiköhän me jo toisemme tiedetä.." Mari sanoi pienesti naurahtaen.

Aurora paahtoi vielä pari leipää lautaselle valmiiksi ja laittoi leipäpussin takaisin kaappiin. Hänellä oli melko useinkin tapana pistää Mirolle aamiaista samalla kuin teki itselleen. Aurora hymyili vastaukseksi Miron kysymykseen. Tokihan hän ja Mari tunsivat - olihan Aurora käynyt sentään puhumassakin tälle Mirosta.
"Käytätkö maitoo tai sokeria?" Aurora kysyi Marilta. "Taitaa meillä olla kyllä suklaamurojakin jos et paahtoleivästä välitä."

Aurora rouskutti omaa leipäänsä ja joi välillä kahvikupistaan.
"Mulla on sit töitä kahdestatoista kuuteen. Että Lukan päivälenkitys jäis sulle", hän sanoi sitten Mirolle.
Aurora ei oikein tiennyt mikä diili Marin ja Miron jutussa oli meneillään, tosin se näytti hyvin paljon sovinnolta. Kai. Uskaltaisikohan sitä kysyä? Tosin no, eihän Aurorakaan ollut maininnut mitään hänestä ja Oliverista. Miro oli onneksi tullutkin kotiin vasta kun tämä oli lähtenyt ja Aurora nukkumassa.
"Näyttää siltä että ootte saaneet sovittua", Aurora heitti.

Miro otti itselleen yhden paahtoleivän ja voiteli sitä, nostaen sitten katseensa Auroraan tuon kysyessä jotain. Se kysymys oli kuitenkin tarkoitettu Marille joten nuorukainen päätti vain olla hiljaa. Oli hienoa huomata, että kumpikaan naisista ei vaikuttanut kovin ahdistuneelta toistensa seurassa. Saattoi olla, että esimerkiksi Marilla olisi vielä huono omatunto siitä, että tuo oli silloin joskus ollut vähän tyly Auroraa kohtaan. Miro virnisti itsekseen - sekin oli kyllä ollut yksi iso väärinkäsitys. Onneksi siitä kuitenkin oltiin päästy yli ja kaikki oli nyt hyvin.

"Voi tätä iloa", Miro naurahti. "Mutta joo, kyllä mä sen lenkitän. Oon uskollinen koiranlenkittäjä", mies virnisti, vilkaisten sitten vieressään istuvaa Maria. Hän kurottautui sen verran, että pystyi painamaan hellän suukon naisen pehmeälle poskelle. Jollain tavalla hänen oli taas tunteitaan osoitettava. Ei Miro ainakaan alkaisi puhua tunnepuolen asioistaan nyt, kun Aurorakin oli paikalla, vaikka oli Miro monet kerrat kyseiselle naiselle vaikka mitä vuodattanut.
"Joo. Oikeestaan se väärinkäsitys oli selvitetty jo aikoja sitten mut tässä on nyt ollu vähä muutaki", Miro naurahti. Hänen ja Marin alkutaival oli tosiaan ollut yhtä hullunmyllyä, mutta lopultakin vaikutti siltä, että kaikki olisi kääntymässä parhain päin.

"Mä vähän luulen, et mulle riittää tällä hetkellä ihan vaan tää kahvi mustana eikä mitään ylimäärästä." Mari sanoi pienesti hymyillen Auroran kysymykselle. Hän ei yleensäkkään syönyt aamuisin juuri mitään, vaikka tiesi kyllä varsin hyvin, että hänen pitäisin. Ei ollut vielä kovinkaan kauan aikaa siitä, kun hänellä oli ollut oikeasti ongelmia syömistensä kanssa, joten hänen pitäisi kyllä pitää jotain syömisrytmiä yllä.

Mari kuunteli vain Miron ja Auroran keskustelua vierestä, juoden hieman kahvistaan, sen kuitenkin ollessa edelleen melko kuumaa. Mari oli juuri sopivasti laskenut kahvikuppinsa takaisin pöydälle, kun hän tunsi Miron suukon poskellaan. Nainen kääntyikin vilkaisemaan Miroa eikä voinut olla hymyilemättä tuolle. Omasta mielestään hänen hymynsä tuntui taas siltä tyhmältä ihastuneen hymyltä mutta minkäs sille mahtoi, että hän oli nyt niin ihastunut Miroon ja oli kiva, että Miro edes hieman näytti tunteitaan myös tämän ystävän nähden.
"Joo tosiaan, eiköhän tässä oo nyt pahimpien väärinkäsitysten yli jo päästy.." Mari sanoi pienesti virnistäen.

Aurora nojasi selkä tiskipöytää vasten, antaen Mirolle ja Marille tilaa saarekkeen toisella puolella. Hän laittoi myös tiskialtaan hanan auki, jotta likaiset tiskit saisivat hetken irroitella likoja itsestään. Kun allas oli melkein täynnä, Aurora väänsi hanan kiinni. Hän teki kaiken jopa hieman rutiininomaisesti - minkäs teit, hän oli usein se joka siivosi ja huolehti järjestyksestä. Se vasta kivaa olisikin ollut jos sekä hän että Miro olisivat molemmat olleet sottapyttyjä - koko kämppä olisi sekaisin ja ruuatkin olisivat varmaan vanhoja ja madonsyömiä. Aurora hymyili Marille tämän vastauksen päätteeksi.
"No, jos haluat jotain niin kysy vaan", Aurora totesi.

Aurora oli siis ollut oikeassa ja kaksikko oli sopinut välinsä. Hyvä niin. Auroralla oli potenut huonoa omatuntoa siitä, että oli onnistunut yksi aamu sotkemaan kuvioita vielä entisestään, mutta oli kuitenkin mennyt puhumaan vielä Marille. Hän ei tosin tiennyt lainkaan miten Mari oli lopulta hänen puheensa ottanut.
"No sehän on hyvä juttu", Aurora hymyili. "Kaikki ansaitsee onnea elämäänsä. Te kanssa."

Miro söi hyvällä ruokahalulla jo toista paahtoleipäänsä, muttei kyllä sen jälkeen aikonut syödä enempää. Tosin aina välillä hän saattoi ihan helposti vetäistä vaikka kolmisen leipää aamulla, mutta miehellä oli aina ollut tapana syödä aamulla, koska useimmiten hänellä oli nälkä. Krapula-aamuina mies tosin pysyi aina kaukana ruoasta. Pian mies siemaisi hitusen jäähtynyttä kahviaan, kuullen sitten Marin vastauksen siihen Auroran aikaisempaan kysymykseen. Nopeasti kuului myös Auroran vastaus.
"Ootsä ihan varma ettet sä ota mitään?" Miro käänsi katseensa Mariin. Kyseinen nainen oli juuri vähän aikaa sitten kertonut Mirolle syömishäiriöstään, joten luonnollisesti mies pelkäsi, että tämä liittyi jotenkin painonhallintaan tai jotain. Toivon mukaan Mari ei kuitenkaan jättänyt syömättä vaan sen takia.

"Totta", Miro nyökkäsi Auroran sanat kuullessaan. Miro todellakin oli sillä hetkellä onnellinen. Kauheampaa olisi ollut, jos hän ei olisi saanut sovittua asioitaan Marin kanssa. "Muuten Aukku", Miro aloitti, "minkä aikaan mun sitten pitää se Luka kuljettaa?" Miro vielä varmisti. Ei hän kuitenkaan tiennyt sitä, että milloin koira oli viimeksi ulkoilutettu. Mahtoi muuten olla hauska näky, kun Miro talutti Lukan kaltaista pikkukoiraa.

"Oon. Mulla on tosi harvoin aamusin nälkä, joten mä pärjään kyllä ihan hyvin kahvilla." Mari sanoi Mirolle, kääntäen katseensa hetkeksi miehen suuntaan, hymyillen tälle mahdollisimman vakuuttavan näköisenä. Hän ei halunnut millään tavalla huolestuttaa Miroa eikä siihen ollut mitään syytäkään, kyllä Mari nykyään tiesi, milloin piti syödä ja milloin ei. Aamuisin hänellä nyt vain ei ollut nälkä ja ei Miron tarvitsisi sen takia pelätä, että hänen syömishäiriönsä oli uudistumassa.

Mari keskittyi tuijottelemaan kahviaan, tietämättä oikein, mistä voisi Mirolle ja Auroralle puhua. Miron kanssa hän kyllä keksisi vaikka kuinka paljon puhuttavaa mutta Aurora olikin sitten asia erikseen. Hän ei ollut puhunut tuon kanssa mitään sen jälkeen, kun tuo oli tullut käymään Marin luona ja yrittänyt sopia tuon välejä Miron kanssa. Mari oli silloin ollut hieman tyly Auroralle ja vaikka Aurora nyt vaikuttikin ihan ystävälliseltä ja mukavalta niin Maria silti pelotti hieman, että tuo olisi loukkaantunut Marin käytöksestä. Eihän sitä tiennyt, jos tuo oli nyt niin kohtelias ihan vain sen takia, että Miro oli siinä vieressä eikä tuo kehdannut Miron kuullen valittaa Marille mistään, Miro olisi todennäköisesti puuttunut heti asiaan.

Miro näytti varmistavan vielä Marilta ettei tämä halunnut mitään muuta. Aurora oli tosin todennut myös sen, että hänen pitäisi varmaankin käydä kaupassa hakemassa ruokaa kaappien täytteeksi - oli heillä kyllä muroja ja kinkkuakin leivän päälle, mutta siihen se taisi loppuakin. Eikä Aurora ollut kovin innostunut käymään kotimatkalla missään kiinalaisessa tai muussakaan noutopaikassa, joten kauppaan kävi matka töiden jälkeen. Tai vaihtoehtoisesti hän voisi lähettää kyllä Mironkin...

"Mmm", Aurora mumisi ja katsahti kelloon. "Joskus kolmen aikaan."
Aurora siirsi sitten katseensa takaisin kaksikkoon. Hän oli ihan tosissaan iloinen näiden puolesta, vaikka olikin ehkä hieman hämmentynyt, varsinkaan kun Miro ei ollut maininnut näistä mitään. Tosin eihän se hänelle oikeastaan kuulunutkaan, mutta hän oli jotakuinkin tottunut siihen, että Miro puhui hänelle melkeinpä kaikesta.
"Aijoo, suihkun kraana vuotaa taas", Aurora tokaisi muistaessaan Mirolle. "Sä kun oot tollanen handyman niin voit varmaan vilasta sitä."

Miro nyökkäsi Auroran sanoille - selvä, kolmelta. Hän ehtisi tehdä tässä vielä vaikka mitä, ja pystyisi vielä viettämään hyvin aikaakin Marin kanssa. Mies halusi tosiaan viettää tuon kanssa mahdollisimman paljon aikaa, koska ei sitä koskaan tiennyt, milloin he seuraavaksi tapaisivat. Yö -ja päiväeläjän rutiinit piti saada jotenkin sopimaan yhteen, ja se ei varmasti tulisi olemaan mikään helppo urakka, mutta se oli tehtävä, mikäli he haluaisivat tavata. Kyllä Miro ja Aurorakin olivat aikoinaan sopineet kaikesta, joten se onnistuisi kyllä Marinkin kanssa - esimerkiksi Aurora ei paljoa bilettänyt, kun taas Mari kävi baareissa melko useinkin, tai ainakin siltä oli näyttänyt.

"Häh?" Miro kysyi, vaikka kuuli ihan selvästi Auroran sanat suihkun kraanasta. "Siis joo, joo. Mua tosin alkaa vähän jo kyrsiä se kraana.. Onks nää talon huoltojätkät vieläkään ilmottanu millon ne on tulossa?" Miro totesi. He olivat Auroran kanssa soittaneet jo aikoja sitten taloyhtiölle, että tulisivat katsomaan sitä kraanaa, mutta nuo sanoivat, että ilmoittaisivat, kun tulisivat. Oli kulunut jo varmaan viikko eikä ilmoitusta ollut tullut vieläkään. Huoh. No, Miro onneksi pystyi korjaamaan sen aina tilapäisesti.
"Muuten Mari, onko sulla tänään mitään erityistä?" Miro käänsi katseensa Mariin. Olipa vaikeaa puhua kahdelle ihmiselle kerrallaan.