I guess that's deja vu, I thought this can't be true

Perjantai 20. huhtikuuta 2012 - klo 20 maissa
Kellari
Elias Kuosmanen & Milla Saarinen

Yleensä perjantaisin tähän aikaan Elias oli nenä kiinni työjutuissaan työpaikallaan yökerholla. Perjantaisin hän ei halunnut missään nimessä olla poissa työpaikaltaan, sillä silloin juuri tapahtui eniten ja meno oli parhaimmillaan. Tänään Elias oli kuitenkin jo heti aamulla päättänyt, että hän kävisi aamupäivästä vain nopeasti työpaikallaan ja sitten palaisi ihan muiden juttujen pariin. Ja niin hän oli onnistunut tekemäänkin. Yleensä Elias ei pysynyt päätöksissään, jos kyseessä oli vapaapäivän viettäminen. Nyt hän kuitenkin oli onnistunut vakuuttelemaan itsensä siinä, että hän oli todellakin ansainnut vapaapäivän ja ei ollut mikään synti vaatia toisinaan omaa aikaa. Elias olikin viettänyt enemmän kuin tarpeeksi aikaa työpaikallaan viimeisen puolen vuoden aikana ja hän oli pikkuhiljaa uskaltautunut antamaan vastuuta enemmän muillekkin työntekijöille ja pyrki vain pitämään langat käsissään ja kävi välillä varmistelemassa, että töissä meni kaikki hyvin. Itse hän yritti nyt vihdoin ja viimein viettää sitä omaa aikaa ja ottaa jälleen kunnolla otteen elämästään, sillä viimeiseen puoleen vuoteen Elias ei ollut onnistunut tekemään oikein mitään sen tähdellisempää, - aika kavereiden kanssa oli jäänyt, salilla käynti oli vähentynyt, Eliakselle tyypilliset ulkomaan matkatkin olivat jääneet, vaikka rahaa kyllä olisi varmasti ollut. Eliasta ei vain huvittanut ja nyt hän yritti tehdä asiaan vihdoin ja viimein muutoksen.

Tänään työpaikalla pyörähtämisen jälkeen Elias olikin palannut kotiin, jossa oli vetänyt lenkkeilyvaatteet niskaansa ja lähtenyt pitkästä aikaa kunnon juoksulenkille. Juokseminen oli tosiaan osottautunut varsin terapeuttiseksi, - kun hän oli saanut omassa rauhassa juosta kaikessa rauhallisuudessa, ajatus oli juossut iltapäivällä paljon kirkkaammin ja olo oli ollut parempi kuin pitkään aikaan. Työtkään eivät kerrankaan pyörineet Eliaksen mielessä ja se jos mikä tuntui hyvältä, sillä Elias oli kuluttanut ihan liikaa aikaa miettimällä yritystään. Vanhempiensa kuoleman jälkeen Elias oli ottanut koko yökerhon ihan täysin vastuulleen ja eihän Eliaksella ollut silloin ikääkään paljon, - hänhän oli ollut juuri ja juuri täysi-ikäinen! Siitä lähtien yökerho oli täyttänyt Eliaksen elämän ja nyt Elias aikoi tehdä asiaan muutoksen. Miestä kyllä kirpaisi miettiä, että tuo muutos oli ollut aluillaan jo sillon, kun Elias oli seurustellut Millan kanssa, silloin hän ei ollut keskittynyt mihinkään muuhun kuin rakkaaseen tyttöystäväänsä mutta sitten Elias oli mennyt pilaamaan koko jutun pettämällä Millaa. Koko juttu kaikui katkerana edelleen Eliaksen mielessä eikä hän ollut oikein vilkaissutkaan naisten suuntaan Millan jälkeen mutta nyt Eliaskin oli alkanut miettiä, että ehkä hän voisi vihdoin antaa jo itselleen anteeksi virheensä ja yrittää edes päästä elämässään eteenpäin.

Sen eteenpäin menon Elias aatteli toteuttaa aivan uusilla kuvioilla, - hän lähtisi hetkeksi Helsingistä pois. Juoksulenkkinsä jälkeen Elias oli ollut niin tarmoa täynnä, että pikaisen suihkun jälkeen hän oli istahtanut työhuoneessaan tietokoneen äärelle ja alkanut tutkia internetin ihmeellistä maailmaa. Jokin äkkilähtö maailmalle tuntuisi enemmän kuin hyvältä vaihtoehdolta, tekisi vain ja ainoastaan hyvää käydä hieman katselemassa maailmaa, ennenkuin hän palaisi takaisin töidensä pariin. Isoveljet saivat luvan ottaa vastuuta yökerhosta sillä välin, sillä paikka oli kuitenkin heidänkin omistuksessaan ja kerta veljetkin tekivät mitä lystäsi eivätkä kauheasti kiinnittäneet huomiota koko yökerhoon niin ihan hyvin Eliaskin voisi ottaa välillä omaa lomaa ja olla huolehtimatta siitä, miten yökerholla pärjättiin. Siinä kyllä olisi tekemistä Eliakselle, joka vietti kaiken aikansa työpaikallaan mutta juuri sen takia loma tekisikin Eliakselle vain ja ainoastaan hyvää. Iltapäivä kuluikin varsin leppoisasti eri matkakohteita selaillen ja tutkien vaihtoehtoja, mihin hän voisi lähteä. Mikään viikon reissu ei houkuttaisi ja jos rehellisiä oltiin niin Elias olisi mieluummin poissa ainakin kuukauden... Parikin kuukautta voisi tehdä ihan hyvää. Lopulta Elias sulki kaikki nettisivut ja tuijotteli vain eteensä, - hän varaisi sen matkan illalla, hän ei osaisi päättää mitään nyt.

Päivän aikana Elias oli kerennyt miettiä matkalle lähtöä liiankin paljon mutta hän ei tullut mihinkään ratkaisuun. Illalla Elias sitten ajatteli, että hän voisi mennä kellarin salille, hän saisi miettiä siellä rauhassa ja kotiin palatessaan hän tekisi päätöksensä. Ajatus olikin tuntunut ihan hyvältä vielä siinä vaiheessa, kun Elias polki kellarissa olevalla kuntopyörällä ja suunnitteli matkaa mielessään mutta sitten kellarin ovi kävi, - Eliaksen sydän taisi jättää muutaman lyönnin välistä, kun hän näki, kuka kellariin tuli. Tai pikemminkin ketkä. Milla, jonkun miehen seurassa. Hetkeksi Elias jäi väistämättäkin tuijottamaan mutta sitten hän laski katseensa taas muualle, hänhän ei jäisi Millaa katselemaan. Hän oli kyllä huomannut, miten läheisissä tunnelmissa Milla tuon miehen kanssa oli ja kaksikko oli selvästi saunaan menossa, joten mistään ystävästä tuskin oli kyse. Pelkkä ajatuskin siitä, että Millalla olisi uusi mies, sai Eliakseen inhottavan mustasukkaisuuden tunteen ja hänestä tuntui, kun hänen sydämensä olisi käpertynyt kokonaan kasaan. Itseäänhän vain sai tästä syyttää mutta silti tilanne tuntui pahalta. "Moi." Elias lopulta sanoi ihan vain kohteliaisuussyistä, ei hän muuten olisi halunnut puhua Millalle mitään, sillä häntä harmitti muutenkin jo ihan tarpeeksi paljon.