i don't wanna see you

Piskuinen kapakka
6.1.2012 perjantai, klo: 0:45 >
Tomi Laitanen & Minttu Tainio

(Viestit edellisestä Huvilakujasta)


Tomi oli kotona työhuoneensa vankina korjaillut kasan ruotsinkokeita, seassa muutamakin englanninkoe, kunnes oli saanut tarpeekseen. Mistään ei ollut tullut mitään, ajatukset olivat myllertäneet. Mintusta ei ollut kuulunut sitten mitään, olihan Tomi tehnyt selväksi ettei halunnut nähdä toista enää - mitäs oli mennyt 'leikkimään' miekkosen tunteilla. Vaikka ei Minttu ehkä tiennyt tunteista. Tai oli mies hitusen ehkä antanut vihiä, mutta silti. Kyseinen tummaverikkö oli vetänyt koko jutun vitsiksi. Niimpä mies istui tällä hetkellä erään pienen kapakan baaritiskillä, oluttuoppi kädessään. Ja monesko se oli, ei mitään tietoa. Ehkä kolmas. Nuorukaisella oli ikävä Mintun naurua ja ääntä, niin säälittävältä kuin se kuullostikin. Tämä haroi tummaa hiuskuuontaloaan muutamaan otteeseen ja hymähti sitten hiljaa. Elämä osasi heitellä, voi kyllä. Nuorukainen sai kitattua lasinsa taas tyhjäksi ja hymähti hiljaa. Pitäisiköhän ottaa uusi? Ei? Kyllä? Miekkonen naputteli sormenpäitään tiskiä vasten ja hymähti hiljaa. Äh. Piti yhdestä oluenjuonnistakin kehittää draama, kyllä. Tomi päätyi lopulta tilaamaan vodkashotin kaljan sijaan, kulauttaen sen suuhunsa nopeasti. Pieni irvistys karkasi nuorukaisen kasvoilta ja tämä työnsi lasin kauemmas itsestään.

Nuorukainen tilasi uuden, ja sen hörpittyään katseli ympärilleen mietteliäänä. Ei aikaakaan kun katse osui tuttuun naishenkilöön. Kuvitteliko Tomi, vai oliko Minttu kauempana? Oliko miehen ihastuminen jo niin syvää että tämä näki jo harhoja naisesta? Typerä hymy huulillaan tämä katseli naista haltioituneena, kunnes muisti 'vihansa' toista kohtaan. Mies hymähti ja kääntyi pois päin naisesta, kunnes uteliaisuus voitti ja tämä nousi seisomaan. Miekkonen otti askelia naisen luokse ja yskäisi hiljaa, saadakseen toisen huomion.
"Mites sä tällaseen - näin miehekkääseen kapakkaan olet eksynyt?", kyseli nuorukainen kulmiaan kohottaen. Tottakai, toinen oli etsimässä varmasti uutta seuraa itselleen, kun Tomi oli hylännyt. Vai hetkinen - Minttuhan se oli hylännyt? Nuorukainen vaihtoi painoaan jalalta toiselle ja katseli naisen kasvoja hitusen hiprakkaisena.
"Uutta peliseuraa vailla, niinhän?", hymähti tämä selvä katkeruus äänessään. Huoh, noloa.

..

Harvoin Minttu joi, mutta nyt hän oli tehnyt poikkeuksen sääntöönsä. Nainen oli lähtenyt muutaman miespuolisen ystävänsä kanssa kapakkaan, koska nuo kuulemma tarvitsivat jotain apua naishuoliinsa, nainen oli ottanut sen silloin vitsinä, mutta nainen oli lähtenyt silti. Minttu hengasi harvoin näiden tyyppien kanssa, ja koska nuo mukavia olivat, ei tämä mitään haitannut.
Tarkasti asukokonaisuuden valittuaan ja hiuksensa laitettuaan Minttu oli lähtenyt kapakkaan ja huomannut, että noiden puheet naisongelmista ei ollut vitsailua. Nainen oli suorastaan huolestunut kaikesta siitä valituksesta, joita noiden suusta oli lähtenyt, varsinkin, kun molemmat olivat normaalisti melko iloisia persoonia. No, Minttu oli kyllä kuunnellut ja neuvonut, mutta kyllä siinä jaksamisessa oli se tietty piste, ja sen tietyn pisteen jälkeen riitti. Niinpä nainen oli juonut muutaman kaljan kovin jätkämäiseen tapaan ollessaan miesten seurassa. Valitettavasti Mintulla ei ollut kovin hyvä viinapää hänen vähäisen juomisensa takia, ja niinpä nainen aina välillä hihitteli kaikkia turhia asioita.

Minttu istui kaikessa rauhassa yhdellä nahkasohvalla ystäviensä kanssa noille huolettomasti puhuen, kunnes kuuli viereltään liiankin tutun äänen - Tomi. Miten tuo ihminen onnistui vainoamaan häntä? Vaikka Minttu kysyttäessä sen aina kieltäisi, oli hän ikävöinyt miestä ja suorastaan surrut tuon takia. Niinpä Tomin näkeminen ei ollut mitenkään helppoa. Hetken Minttu jo ehti toivoa, että Tomi tulisi puhumaan hänelle asialliseen sävyyn, mutta pian naisen ilme kyllä muuttui suorastaan vittumaiseksi, kun hän kuuli miehen viimeiset suustaan suoltamat sanat.
"Jos sua nyt niin hitosti kiinnostaa, niin tulin muutaman kaverin kanssa. Entä sä? Tulit ottamaan kaljaa että pääset yli musta?" Minttu ei edes yrittänyt estää vittumaista puolihymyä kasvoillaan. Nainen ei itsekään tiennyt, miksi oli noin sanonut. Miehet naisen vieressä naurahtivat ja tönivät toisiaan huvittuneesti Mintun sanojen vuoksi. Mintun mielestä tämä ei kyllä ollut yhtään hauskaa. Pitäisiköhän nousta ylös ja viedä Tomi muualle puhumaan?

..

Nuorukainen odotti vastausta toiselta ja vilkaisi pikaisesti miehiin. Entä jos noista toinen olikin Mintun nykyinen? Mitä jos minttu sääti kummankin kanssa? Mies nielaisi vaivaantuneena ja käänsi katseensa toiseen, kuullessaaan neidon vittumaiset sanat.. No niin tietysti. Nuorukainen hymähti hiljaa ja kohotti kulmiaan.
"No sepä kiva", tämä sanoi ilottomalla äänellä. Tottakai miekkonen näki uhkana nuo kaksi miestä, joista koko ajan mietti kumpi oli Mintun miesystävä vai säätö. Ehkä sen takia nainen oli antanut pakit nuorukaiselle. Kuullessaan Mintun suusta tuon seuraavat sanat ja siitä seuranneet naurut miehiltä, meni Tomi hieman hämilleen ja katseli maata. Miksi Mintun piti nolata nuorukainen noiden edessä? Tämä nyt sattui olemaan hitusen nössykkä välillä, minkäs sille saattoi. Tomi katseli maata huultaan purren ja vilkaisi sitten Minttuun.
"Sä oikein nautit kun saat muiden edessä nolata mut?", mies kysäisi toiselta hivenen loukkaantuneena ja mulkaisi miekkosiin. Keskittyisivät nyt muihin asioihin, kuten vaikka kipittäisivät helvettiin. Tomi haraisi hiuksiaan hieman ja katseli naisen kasvoja ja asuja. Toinen oli niin vetävä edelleen. Mikäpä Mintussa muuttuisi? Luonne tosin kääntyi aina vain huonompaan. Milloin kivasta naisesta oli tullut tuollainen vittumainen nirppanokka? Tomia suretti se, mutta sille ei voinut nyt mitään. Ihmiset muuttuivat..

"Ihan sama, parempi kun ei ehkä puhuta toisillemme mitään", mumisi Tomi ja heilautti kättään hieman. Tämä silmäili neitosen kasvoja hiljaisena, käännähtäen baaritiskin puoleen, silmäilllen josko hakisi vaikka jotain juotavaa. Kalja tekisi teräää, kyllä.
"Katotaan jos joku päivä saatais vaikka asiat selviks", mumisi tämä ja tunki kädet taskuihinsa. Miestä häiritsi suuresti se että Mintun 'ystävät' istuivat sohvalla myös. Nuo tuntuivat kuuntelevan juttutuokiota turhankin kiinnostuneina.

..

Minttu piti vielä hetken sen vittumaisen virneen yllä, kunnes käänsi päätään yllättyneesti sivummalle Tomin kuulostaessa loukkaantuneelta naisen sanojen jälkeen. Hetkinen - oliko toinen ihan oikeasti tullut juomaan sen takia, että saisi jotain muuta ajateltavaa? Nainen ei tiennyt, mitä sanoa, eikä kyllä mitään sanoisikaan ystäviensä naureskella railakkaasti. Hitto, olisivat nyt edes hitusen peittäneet reaktiotaan, mutta ei, nuo olivat niin kännissä etteivät pystyneet edes siihen. No, eipä Minttukaan ollut pystynyt peittelemään sitä vittuuntunutta reaktiotaan. Sellainen vittumainen, lellitty kakara tosiaan tuli esille Mintussa aina silloin, kun nainen ei saanut asioita menemään haluamallaan tavalla. Nainen huokaisi nousten sitten ylös Tomin puhuessa asioiden selvittämisestä.
"Tuu sitte", hän nyökkäsi päällään kapakan rauhallisempaan suuntaan, tarttuen kuitenkin loppujen lopuksi Tomia kädestä lähtien viemään tuota haluamaansa suuntaan. Kavereilleen nainen ei sanonut mitään, mutta kai nuo tajusivat, että naisella oli nyt asioita selvitettävänä.

"No ni, anna tulla. Hauku mut huoraks tai lutkaks tai miks ikinä haluutkaan. Ai niin, maksa vaikka rahana mun palvelukset, niinkin on kyllä käyny", Minttu ei voinut mitään suoruudelleen. Oli hän muutenkin suora, muttei koskaan laukonut tuollaisia asioita. Nyt Minttu oli vaan varautunut siihen kaikista pahimpaan, koska oli tottunut siihen, että miehet aina haukkuivat seksin harrastamisen jälkeen. Jotkut eivät voineet tajuta, että Minttu ei halunnut muuta kuin yhden yön juttuja. Tosin siinä Minttu vähän valehteli itselleen. Tahtoi hänkin tuntea sen tunteen, jossa joku rakasti ehdoitta. Nainen ei vaan uskaltanut haaveilla siitä.
"Mä en jaksa ees sanoa mitään. Voit nyt heittää kaiken paskan mun niskaan kerralla niin sitte ei tarvi enää kuunnella enempää", hän levitti käsiään kuin ottaakseen iskun vastaan. Minttu ei jaksanut edes uskoa, että Tomilla olisi mitään muuta sanottavaa kuin haukkumasanoja.

..

Miekkonen ei tiennyt minne suunnata katseensa. Tuo tapitti vain housujaan ja lattiaa, kehtaamatta katsoa Minttuun, saatika niihin miehiin. Hittolainen! Tomi nielaisi vaivaantuneena ja näperteli paidanhelmaansa - mitä helvettiä miehen päässä oli liikkunut kun tämä oli tullut juttelemaan naiselle? Olihan se selvää että se oli ollut vikatikki. Voi kyllä, niin vika. Nuorukainen haraisi hiuksiaan parempaan kuosiin ja pian tätä kiskottiin kohti nurkkaa, jossa jutella. Mies seurasi hivenen vastoin tahtoaan, tämä kun ei tiennyt mitä sanoisi toiselle. Ei sitten alkuunkaan. Siltikin Minttua seurattiin kuin mikäkin ylihienosti koulutettu koiranpentu. Tomi pysähtyi kuitenkin lopulta kun he perille olivat päässeet ja lipaisi huuliaan nopeasti. Jaha. Ja mitähän sitten. Kauaa ei miehen tarvinnut arvuutella kun nainen aloitti tilittämisen. Hetkinen.. Ei Tomi ollut toista aikeissa kuitenkaan haukkua, vaikka pettynyt olikin.

"Mitä helvettiä sä selität?", Tomi äyskäisi kulmat koholla. Tämä pudisti päätään ja huokaisi hiljaa, miettien oikeita sanoja. Ehei, ei tämä nyt huoraksi haukkuisi. Miksi haukkuisi edes?
"Totta, mun tekis mieli huutaa ja haukkua, mutta mä en jaksa. Mua ärsyttää että eka pidetään yhteyttä tiiviisti mut sit se loppuu koska neiti itse haluaa. Mitä sitä turhaan vastailemaankaan", Tomi hymähti ja vilkaisi naisen silmiin.
"Mä oikeesti tykästyin suhun, ja sitä käy harvoin. Mä haluisin tietää miksi sun mielestä meiän muka ei kannata jatkaa tapailua", sanoi Tomi jokseenkin vaisuna ja katseli naista pää kallellaan. Oliko vika Tomin luonteessa? Missä? Ulkonäössä? Tavoissa? Äh!
"Mä haluan vaan tietää miksi. Sit voidaan vaikka unohtaa toisemme ikiajoiksi", mies hymähti ja oikaisi paitaansa parempaan kuosiin. Ei tämä tosiaan Mnttua halunnut unohtaa, ehei.

..

Mintulla oli sen verran rohkeutta, että hän katsoi Tomia suoraan silmiin tuon puhuessa. Oli ihan positiivinen yllätys, että joku ei haukkunut kaiken tapahtuneen jälkeen, mutta siltikään nainen ei osannut reagoida miehen puheisiin. Ei Minttu ollut tottunut siihen, että joku puhuu siitä, kuinka tykästynyt oli ollut. Yleensä sieltä vaan tuli se tyypillinen huora-heitto, jonka nainen esitti menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka kyllä sekin sinne pääkoppaan sitten loppujen lopuksi jäi asumaan. Ei hän sitä kuitenkaan näyttänyt, mutta kuten huomata saattoi, nousi se pintaan tällaisissa tilanteissa. Hän kuunteli miehen sanoja tarkkaavaisesti purren hennosti alahuultaan.
"Mä vaan", Minttu aloitti vastaamisen Tomin aloittamaan kysymykseen kovin varmasti, mutta noiden kahden sanan jälkeen suusta ei tullut enää yhtikäs mitään. Nimenomaan - miksi? Kertoisiko Minttu nyt Tomille, kuinka pelkäsi? Tai kuinka ei ollut varma? Hemmetti, ei hän edes uskaltanut yrittää. Nainen käänsi katseensa nolostuneena maahan, vieden peukalonsa farkkujensa taskuihin. Olipa hienoa nyt sitten seisoa tässä paikallaan mitään sanomatta.

"Se ei oo tässä nyt se pointti", Minttu yritti kiertää Tomin kysymyksen, vaikka oli lähes varma, että tuo ei heti luovuttaisi huomatessaan, että nainen ei osannut vastata. Toki brunette olisi voinut heittää ilmoille jonkun valheen, mutta huomasi, että Tomi ei ollut mikään yksinkertainen tyyppi, joka ei tajunnut mistään mitään. Niinpä hän yritti kiertää kysymyksen.
"Mitä sä oikeen haluut, että mä sanon? Ihan tiedokses vaan, sä oot ensimmäinen mies, jota mä tapailin vielä seksinkin jälkeen. Eikö se kerro sulle jotain?" Minttu suorastaan ärähti pelästyessään tilannetta, josta ei ollut kovin helppoa paeta. Naista suorastaan jopa pelotti. Pelotti se, mitä Tomi tekisi tai sanoisi. Missä vaiheessa tästä kaikesta oli tullut niin monimutkaista? Taas Minttu oli antanut ristiriitaisen viestin äskeiset sanat tuhahdellessaan. Humala ei ollut kiva tila, kun sanojaan ei voinut kontrolloida.

..

Tomi pureskeli alahuultaan mietteliäänä, katse odottavaisena suunnattu Minttua kohden. Kyllä mies halusi kuulla mikä oli nyt ongelmana. Omasta mielestään kaikki oli sujunut hyvin. Heillä oli juttua riittänyt silloin kun olivat sen pari kertaa kahvillakin käynyt. Olisi outoa jos Minttu olisikin vain esittänyt - luulisi että aikuinen ihminen kieltäytyisi kahvittelupyynnöstä, jos seura olisi kamalaa.
"Sä vaan..?", mies odotti vastausta hieman huokaisten ja rypisti kulmiaan. Ei ollut ehkä parhain idea setviä juttua silloin kun oli juonut. Se toisaalta saattoi olla osasyy miksi tähän oltiin päädytty. Muutaman ryypyn jälkeen toiselle jutteleminen tuntui yllättävän helpolta vaihtoehdolta.

"Mikä hemmetin pointti, Minttu? Sä et vaan vastannu mun kysymykseen. Ei se ollut liian vaikea, eihän? Mä en kysellyt nyt mikä tän jutun pointti on..", mies lausahti turhautuneena. Yksi yksinkertainen kysymys - miksei heidän kannattanut tapailla? Tai oikeastaan enemmänkin se, oliko vika jollain tapaa miehessä? Nuorunainen vaipui hetkeksi ajatuksiinsa ja pudisti päätään. Ärsyttävän kiemurainen ja ongelmallinen tilanne - ainut lausahdus mikä tätä nyt kuvasi edes jotenkin.
"No mutta miksi sä et enää halua tapailla?", mies älähti takaisin. Toinen kierteli ja kaarteli, vältti kaikin tavoin jotta ei joutuisi vastaamaan.
"Se on yksi ainoa kysymys minkä mä haluaisin tietää. Jos mä olin ainut mies ketä sä edes seksin jälkeen tapailet, miksei se voi jatkua..", mies sanoi hiljaa ja kohotti kulmiaan.

..

Minttu pyöräytti silmiään Tomin jatkaessa sitä vastauksen utelua. Se oli ehkä pahin mahdollinen reaktio tähän tilanteeseen, mutta nainen ei voinut mitään sille kipakalle ja välillä suorastaan lapselliselle luonnolleen. Turhempaa olisi ollut esittää, että kaikki olisi ollut kunnossa, se kun ei ainakaan pitänyt paikkaansa. Paikkaansa piti kuitenkin se, että Mintulla ei nyt ollut tarvittavaa rohkeutta sanoa oikeaa mielipidettään. Jos brunette oikein sitä kunnolla mietti, niin hän tajusi, että olisi lähes valmis aloittamaan jopa suhdetta Tomin kanssa. Mikä siinä sitten oli niin vaikeaa? Pelkäsikö nainen muiden mielipiteitä, vai oliko pelottavinta tässä kaikessa Tomin reaktio.
"Tomi - sä oot ihana mies. Sä oot.. Sä oot kohtelias, hyvännäkönen ja muutenkin unelmien mies", nainen huokaisi syvään, katsomatta miestä silmiin niitä kohteliaisuuksia ladellessaan. "Mä en kuitenkaan tunne mitään kipinää sun kanssas."

Minttu puri alahuultaan jopa vahvasti, koska häntä ärsytti. Miten niin hänellä ei ollut kipinää Tomin kanssa? Hitto, miehen kosketus sai Mintulta jalat alta ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin makuuhuoneenkin puolella. Nainen kai yritti sanoa noin päästäkseen pois tästä tilanteesta. Ei hän kuitenkaan halunnut tehdä niin.
"Ähh, mä valehtelen. Kyllä meillä on kipinää", nainen aloitti pudistaen päätään jopa huvittuneeseen sävyyn. Hetken Minttu olikin se oma itsensä, elämäniloinen ja pirteä, mutta sitten vakavoitui nopeasti. Tomi-raasu, tuo oli varmaan ihan sekaisin. Brunette nostikin katseensa Tomin silmiin. Ei mies koskaan voisi ymmärtää. Ei tuo varmaan edes jaksaisi olla Mintun kanssa parisuhteessa, nainen kun osasi olla aivan hiton vaikea, aivan kuten nytkin. No, kasvatus muokkasi ihmistä paljon.
"Mitä sä sitten ihan oikeasti haluisit? Loppujen lopuks en tiedä susta mitään. Haluutko sä vakavan parisuhteen vai etiks sä musta vaan jotain seikkailua?"

..

Tomi odotteli toisen sanoja ja pieni hymy kohosi huulille naisen kehuessa tätä. No mistä se sitten kiikasti? Mies tuntui olevan naisen mielestä hyvää seuraa ja komeakin, joten missä oli vika? Kuullessaan kuitenkin jatkoa Mintun edellisille sanoille, nuorukaisen hymy hyytyi ja tuo katseli lattiaan hämillään. Olihan se nyt hitusen vaikeaa ottaa vastaan tuollaisia sanoja. Ei mies ollut tottunut saamaan pakkeja keneltäkään. Ei sillä että tuo olisi joka naisen unelma välttämättä, vaan ei mies useinkaan ihastunut. Oli tuo parissa parisuhteessa ollut, mutta niin.. Ei sitä helposti sydäntä vain toisen omaksi annettu.
"Ai.. No.. Sit taitaa olla vähän vaikeaa kokeilla jatkaa mitenkään", mies huokaisi hieman pettyneenä. Ei vihaisena, mutta pettyneenä. Eihän Minttu sille tietenkään mitään voinut, jos toinen vain ei tuntenut mitään heidän välillään. Tomi oli yksin tunteidensa kanssa, eikä se toimisi sillä tavalla. Nuorukainen haroi hiuksiaan parempaan suuntaan ja vilkaisi nopeasti Minttuun. Äh, mitä siitäkin nyt sitten tulisi kun he asuivat samassa taloyhtiössä? Ei luultavasti mitään.

Mies oli juuri kääntymässä baaritiskin puolelle ja ajatuksena hakea lisää bisseä, kun tuo kuuli naisen sanat. Mitä ihmettä? Tomi ei todellakaan enää tajunnut mistään mitään.
"Häh? Siis.. Miks sä sit sanoit noin?", mies kysyi ihmeissään ja kohotti toista kulmaansa hieman. Nuorukainen silmäili ympärilleen baarissa ja huokaisi hiljaa.
"No mitä sä sitten tunnet? Ja etkö sä siis halua tapailla, vaikka jollain tasolla oletkin kiinnostunut? Mä en vaan ymmärrä enää mitään!", Tomi sanoi sekavana ja pudisteli päätään. Naisen kysymykseen mietittiin hetken aikaa vastausta, katse Mintun silmissä. Ei tämä pelkkää pientä seikkailua halunnut, vaan suhteen. Kokeilla, mihin heistä olisi.
"Ihan suhdetta mä etsin. En mä tässä ja nyt voi luvata että siitä tulis syvä ja vakava, ei me niiiin hyvin tunneta.. Mä haluan lähteä kokeilumielellä, mutta silti tosissani. Mutta en mä mitään leikkiä jaksa..", Tomi huokaisi katse tummaverikössä.

..

Minttu katsoi, kuinka Tomin huulille nousi kevyt hymy. Voi taivas sitä hymyä. Minttu ei varmaan koskaan ollut nähnyt kellään niin ihanaa hymyä kuin Tonilla. Se oli niin seesteinen ja aidosti iloinen, eikä mitenkään vittumainen, nainen kun oli tottunut ihmisiin, jotka käyttivät häpeilemättömästi piilovittuilua - tai vaikka suoraakin - tietyissä tilanteissa. Minttu tahtoi uskoa, että Tomi ei ollut sellainen, mutta ei uskaltanut. Hän kyllä ihan tiesikin sen. Jokin naisessa vaan varoitteli häntä siitä, että Tomikin tulisi satuttamaan häntä. Nainen katsoi Tomia, kuullen sitten tuon seuraavat sanat. Ne saivat Mintun kääntämään katseensa maahan.

Minttu kuunteli niitä Tomin sanoja, ymmärtäen kyllä sen, miksi mies alkoi pikkuhiljaa hermostua. Tämä alkoi muistuttamaan jonkinmoista kissa-hiiri-leikkiä, josta ei vaikuttanut tulevan loppua. Minttu voisi kyllä lopettaa sen yksinkertaisesti sanomalla aidon mielipiteensä ja antamalla mahdollisuuden Tomille. Vai ehkä se meni niin, että naisen piti antaa mahdollisuus itselleen? Ei Tomissa ollut mitään vikaa, tuo ei ollut tehnyt mitään väärää, oli ollut täydellinen herrasmies.
"Mä tykkään susta tosi paljon.. Enemmän ku kenestäkään muusta ennen", Minttu tunnusti pitäen katsettaan tiukasti lattiassa. Ei hän voinut kohdata Tomin katsekontaktia nyt, kun näytti itsestään huomattavasti haavoittuvamman puolen eikä pitänyt mitään muuria yllään.
"Minkä ikänen sä edes olet? Ei olla ees puhuttu tollasta. Ei kai suhteeseen voi hypätä jos ei edes tunne toista?" Minttu nosti jo nyt katseensa Tomiin, yrittäen puhua tuolle silmillään. Nainen ei uskaltanut sanoa ajatuksiaan ääneen, mutta ehkä Tomi osaisi lukea sen Mintusta.
"Anteeks, oon aikamoinen ämmä, tiedän, mut.. Sä oot ensimmäinen mies joka puhuu mulle suoraan. Ja et oo vielä ees haukkunu mua. Se on mulle uutta ja mä pidän siitä. Sä kunnioitat mua. Vai onko se edes se sana?"

..

Tomi älähti äänettömästi kuullessaan naisen sanat. Pitikö neitonen oikeasti miekkosesta, vai oliko tämä taas jotakin.. Noh, peliä? Miekkosen huulille kareutui melko nopeasti uusi hymy ja tuo silmäili neitosen kasvoja. Mies varmasti näytti idiooiilta siinä seisoskellessaan kädet taskuissaan ja hymyillen kuin mikäin lottovoittaja. Ja lottovoitoltahan Mintun sanat tuntuivat. Enemmänkin. Mies naurahti äänettömästi ja vilkaisi maahan hieman nolona, sen jälkeen taas naiseen.
"Ihan oikeasti? Siis tykkäät ihan oikeasti, vai onko tää taas niitä jotain sun juttuja?", varmisteli Laitasen nuorukainen päätään hieman kallistaen. Sillä mikäli neitonen nyt puhuisi totta, olisi heillä oiva tilaisuus joku päivä oikeasti tutustua enemmän ja kehittää tätä heidän.. Ystävyyttä? Ei, suhdetta? Äh. No, sanaa sille ei ehkä löytynytkään.
"No ei ollakaan.. Siks mä haluaisinkin tuntea sut paremmin.. Tietää susta kaik-, ai joo, mä oon 28-vuotias", totesi tummahipiäinen ja silmäili neitosta. Mies oli arvuutellut välillä toisen ikää, muttei ollut aivan vielä päässyt sopuun omien arvailujensa kanssa.
"Entä sä? Eikä mua nyt kiinnosta vaikka naisilta ei sais ikää kysellä..", mies hymähti nopeasti. Tyhmiä sellaiset. Painon ymmärsi, sitä ei ollut sopivaa kysellä, mutta että ikä?

"No kieltämättä mua on oikeasti vituttanut sun käytös, mutta jos kaikki nyt selveni hieman.. Voidaan edetä ihan rauhallisesti ja.. Tai no, tutustutaan ensin ja silleen. Katotaan mitä tulee", Tomi saneli paitaansa suoristellen. Jos tämä vielä joku päivä Mintun kaappaisi omaksi naisekseen, olisi se jo riittävä tekijä täydellisdeen onneen. Vaikka naisella oli vaikea luonne, se teki tuosta vain mielenkiintoisemman.
"Mä en ymmärrä kuka kehtaa haukkua sua.. Tai muutenkaan kohdella huonosti. Mä en ihan oikeasti tekisi niin, tiedä se! Mä haluan sulle parasta, ja voin jo melkein luvata että.. Tai no, ei koskaan kannata lupailla. Mutta mä olen sen arvoinen mies että mulle kannattaa antaa tilaisuus..", Tomi saneli toista tapittaen.
"Ei kiirehditä mihinkään", mies vielä lisäsi. Se saattaisi latistaa koko jutun. Rauhassa tutustuisivat ja viettäisivät yhteistä aikaa, siitä se lähtisi.

..

Minttu ei kehdannut nostaa enää uudelleen katsettaan Tomiin. Sen sijaan hän piti katseensa maankamaralla, kuten teki lähes koko ajan. Silmiin katsominen tällaisissa tilanteissa ei vaan ollut mitään mukavaa, varsinkaan, kun Minttu ei usein puhunut tuntemattomille ihmisille omista asioistaan. Ystävilleen nainen kyllä sitten puhui jopa enemmän kuin suositeltua.
"No tykkään", nainen tyytyi vain tuhahtamaan. Se tuhahdus ei kuitenkaan ollut mitenkään pahansuopa, naista vaan harmitti tunnustaa häviönsä. Vai pystyikö tätä häviöksi edes kutsumaan? Mintulle tämä oli kyllä tavallaan sellainen. Olihan nainen ensin päättänyt mielessään, että välttelisi Tomia ja unohtaisi tuon, mutta kuinkas sitten kävikään. Ei tunteitaan kai voinut kontrolloida.
Minttua osittain harmitti, että hän oli keskeyttänyt miehen selittämisen, mutta naisen oli vain sanottava asiansa ennen kuin unohtaisi asian. No, ehkä hän sen olisi muistanut, mutta sattui nyt olemaan melkoinen hölösuu jossain tapauksissa. Brunette nosti katseensa Tomiin ja kallisti päätään hitusen sivummalle tuon iän kuullessaan. 28? Ei paha, ei ollenkaan paha. Lopulta nainen loi huulilleen kevyen hymyn: "Eihän naisen ikää saa kysellä! No ei vaan - mä oon 26."

Minttu uskaltautui tapittamaan edessään seisovaa miestä lumoutuneena tuon puhuessa. Se, että Tomi ei yrittänyt painostaa naista mihinkään, tuntui turvalliselta. Pelottavaa oli kuitenkin se, että Minttu saattaisi vielä muodostaa liian vahvoja tunteita miestä kohtaan, oli hän päästänyt jo itsensä ihastumaankin. Brunette ei tosiaan ollut sellainen nainen, joka antoi itsensä ihastua, vaan mieluummin heitti tunteensa syrjään. Syystä tai toisesta hän ei kuitenkaan tehnyt niin.
"Kiitti. Tai siis-- No joo. Kiitti. Sä et painosta mua, ja se tuntuu hyvältä", Minttu piti yhä katsekontaktinsa Tomissa, tuntien, kuinka sydämensä jätti lyönnin välistä. Tämä ei ollut hyvä merkki. Ääh, oli se, mutta hän vaan pelkäsi tunteidensa muuttuvan peruuttamattomaksi.

Hetken Minttu seisoi paikoillaan, kunnes asteli muutaman askeleen lähemmäs Tomia. Sen tehtyään nainen kietoi kätensä Tomin ympärille, ja painoi päänsä tuon rintakehälle. Minttu ei ollut koskaan tuntenut oloaan yhtä turvalliseksi kuin nyt.

..

Mies naurahti hiljaa naisen sanoille. No tykkään tuli hitusen uhmakkaalla äänensävyllä, ikään kuin ei Minttu sitä haluaisi myöntää toiselle. Se oli jollain tapaa suloista, nyt kun mies oli hieman rauhoittunut. Koko leikki oli ikään kuin saatettu päätökseen jo, ja se oli helpottava tieto.
"No hyvä - sitten se tunne on molemminpuolinen", mies huokaisi helpottuneena ja katseli ruskeahiuksista naikkosta. Ei Tomi olisi yhtään sen enempää jaksanut mitään ihmeellistä pelaamista. Tämä riitti tällä erää. Nyt olisi vain kiva tutustua paremmin.
"No ikäkin passaa hyvin", naurahti mies hiljaa ja nyökkäsi. Kahden vuoden ikäero oli enemmän kuin passeli - sen suhteen ei ollut siis lainkaan valittamista.

"En mä haluais painostaa sua. En missään nimessä", hymyili nuorukainen ja sulki toisen lopulta halaukseensa, kun nainen oli astellut tämän luokse. Tomi kiersi kätensä tiukemmin (tosin silti hellästi!) toisen ympärille ja silitteli naisen hiussuortuvia. Minttu tuoksuikin jo pelkästään huumaavan ihanalta, joten tuo oli kokonaisuudessaan täydellinen paketti. Kaunis, hyvä kroppa, hauska luonne - mitä nyt välillä melko vaikeakin. Juuri sellainen mitä Tomi etsi, ja mistä tuo piti.

"... Saisinko mä nyt tarjota sulle juotavan? Sun ystävät varmaan pärjää hetken kaksin?", kyseli Tomi kulmiaan kohauttaen ja yskäisi hiljaa. Tuo silmäili naisen kasvoja ja kääntyi baaritiskin puoleen mietteliäänä. Jotkut drinkit tosiaan tekisivät terää. Kaikki oli saatu sovittuakin, minkä vuoksi mieli oli erittäin kepeä.
"Ja sitten mä haluan tutustua suhun enemmän. Saat kertoa itsestäsi kaiken mulle", mies naurahti.

..

"Kiva kuulla", nainen letkautti pehmeällä äänensävyllä. Minttu tunsi mahassaan perhosia Tomin sanoessa, että heidän välisensä tunne oli molemminpuolinen. Kyllä nainen oli sen jo aikaisemminkin tiennyt, mutta nyt, kun mies sanoi sen ääneen, kaikki tuntui niin paljon aidommalta. Outoa - äsken Minttu oli ollut jopa ahdistunut kyseisestä asiasta, mutta nyt asia vaikutti harvinaisen mukavalta. Bruneten mielenvaihtelut tosiaan olivat outoja.
Heidän ikäeronsakin oli tosiaan hyvä, varsinkin, kun he olivat tämän ikäisiä - eikä se tuskin vaikuttaisi teini-ikäisilläkään. Sitä kyllä sanottiin muutenkin, että rakkaus ei katso ikää, ja kyllä se aika oikeanlaiselta sanonnalta kuulosti.

Tomin syleily sai Mintun tuntemaan lämpöä sisimmässään. Tomin läheisyys oli ihan erilaista kuin muiden miesten kanssa, se oli jotenkin paljon turvallisempaa. Mistä se sitten johtui? Siitäkö, että nainen ei tuntenut painostusta mihinkään, mitä ei tahtonut? Niin se saattoi olla. Mintusta todellakin tuntui, että hänen ei tarvinnut tehdä mitään vastoin tahtoaan, kun oli siinä Tomin syleilyssä. Ihana tunne se oli. Lopulta Minttu irroittautui Tomista tuon alkaessa puhua.

"Tietenkin saat, kunhan se on tän talon kallein drinkki", Minttu vitsaili. Ei nainen tietenkään sitä talon kalleinta drinkkiä tarvinnut, se pelkkä ele Tomilta oli jo mahtava. Niin monet miehet olivat tarjonneet naiselle ties mitä paukkuja ja drinkkejä, mutta Tomilta sellaisen saaminen tuntui jotenkin eriskummallisen ihanalta.
"Aijjaa? Sovitaan sitten niin", Minttu hymyili aurinkoisesti. "Mutta jotta voit kuulla musta kaiken, pitää sun sitten kysyäkki jotain. Anna siis tulla!" Mintun katse liimautui hetkeksi kokonaan Tomiin, mutta lopulta tuo sai irrotettua katseensa miehestä ja jäi odottamaan kysymystä. Pelottavaa

..

Nuorukainen kiersi kätensä tiukemmin toisen ympärille ja hymähti tyytyväisenä. Tämä silitteli toisen ihanan pitkiä ruskeita hiuksia, jotka muuten tuoksuivat ihanilta. Millä lie nainen niitä käsitteli. Naisväellä kun tuntui olevan aina kaikkia mahdollisia tököttejä. Mies itse vain pesi hiuksensa (tottakai) ja joskus muotoili pienellä määrällä geeliä. Yleensä niiden annettiin vain villisti olla paikoillaan - silloin ne olivat parhaimmillaan. Nuorukainen irrotti lopulta otteensa lopulta toisesta ja hymyili hieman. Vai että talon kallein drinkki? Virnistys kiri miekkosen huulille ja tämä naurahti hiljaa.
"Kallein? Tottakai - mitä tahansa sulle", mies saneli pieni hymy huulillaan ja otti toisen kädestä kiinni, suunnistaen kohti baaritiskiä. Pitihän muiden nyt hyvänen aika nähdä, että tätä naista eivät muut enää vieneet pois. Tomi pitäisi toisen mieluusti itsellään - olematta tietenkään liian päällekäyvä tai ahdistava. Tomi kuitenkin aisti että juuri sellaista Minttu ikään kui pelkäsi. Nyt oli edettävä rauhallisesti, sillä eiväthän he tunteneet toisiaan todellakaan järin hyvin.
"Katotaan mitä mä saan aikaan. Eka mä tilaan ne juomat", virnisti nuorukainen ja istahti jakkaralle, taputtaen viereistä jotta Minttu istahtaisi siihen.

Kun mies oli tehnyt juomatilauksen tatuoidulle baarimikolle, kaivoi tämä takustaan setelin ja ojensi sen toiselle. Muutaman kolikon saatuaan takaisin, olivat juomat heidän edessään. Sinertävän sävyistä juomaa - ei mitään hajua mitä kaikkea se sisälsi, mutta sitä oli monet kehuneet joten pakko oli maistaa.
"Mä en sitten tiedä mitä tää on, joten älä listi mua jos et tykkää", Tomi naurahti hiljaa ja vei pillin suuhunsa. Turha hökötin, mutta käytettäköön kun siihen oli kerta laitettu.
"Hmm.. Täähän oli ihan okei", totesi tuo sitten ja vei käden sukimaan hiuksiaan. Kunhan oli ne saanut parempaan kuosiin, vilkaisi nuorukainen Minttuun ja hymyili hieman.
"Niin.. Mitähän mä sulta sitten kyselisin?", tämä sanoi huvittuneisuutta äänessään. Hyvän maun rajoilla ehkä oli pysyttävä - ainakin toistaiseksi.

Minttu hengitti rauhallisesti siinä Tomin syleilyssä ollessaan - luoja se tuntui hyvältä. Varsinkin se Tomilta saatu, hellä kosketus sai Mintun lähes sulamaan niille sijoilleen. Jokin tässä tilanteessa tuntui niin oikealta mutta loppujen lopuksi pelottavalta. Eihän kukaan mies ollut saanut naista ennen tuntemaan tällaista, no, ihastumista. Sitä ei ollut kieltäminen. Mitä jos kaikki kuitenkin murenisi heidän välillään ja kaikkea pahaa tapahtuisi? Minttu yritti parhaansa mukaan olla ajattelematta sitä, mutta siltikin se pieni pelko koputteli koko ajan hänen pääkoppaansa.
"Mm.. Sä ainakin pidät musta hyvää huolta", Minttu sanoi pehmeällä äänellä, kun hänen huulilleen nousi kevyt hymy. Brunette hätkähti hieman Tomin lähtiessä raahaamaan häntä väkijoukon läpi, mutta voi taivas, kuinka imartelevaa se oli. Tomi ihan selvästi halusi näyttää, että tätä naista ei häneltä vietäisikään niin helposti. Minttu seurasi Tomia kuin hyvin koulutettu koiranpentu hymy huulillaan.
"Et sä varmaan saa mitään aikaan, ku oot tollanen pölhö", Minttu virnisti leikkisästi Tomille. Mies ei tosiaan ollut mikään hölmö houkka, päinvastoin, oikea fiksu herrasmies tuo oli - ja komea sellainen.

Minttu vain seurasi Tomia katseellaan tuon tilatessa heille juomia. Mikään muu kuin Tomi ei merkinnyt naiselle sillä hetkellä yhtä paljon, vaan brunette tahtoi keskittää kaikki ajatuksensa tuohon ja osoittaa, että oli ihan oikeasti kiinnostunut eikä leikkinyt tällä kertaa. Minttu oli liian ihastunut enää vain leikkiäkseen - siinä särkyisi naisen sydän. Hän havahti ajatuksistaan baarimikon laittaessa drinkit heidän eteensä. Sininen sävymaailma.. Tämä oli joko menestys tai floppi.
"En mä noin suloista miestä vois tappaa. Teitä on maailmassa ihan liian vähän", Minttu kehui, vieden sitten huulensa lasille ja siemaisi siitä hieman. Ahh - juuri tällaisista drinkeistä nainen piti. Se oli juuri sopivan makea, eikä mitenkään karvas. Täydellistä.
"Oi hitto tää on hyvää", Minttu totesi lipaisten oikein huuliaankin drinkkiä juotuaan. Sen jälkeen nainen käänsi katseensa hiuksiaan parempaan kuosiin laittavaan Tomiin: "Ihan munko takia sä laitat hiuksia parempaan kuosiin?" Nainen huomasi äänessään ihan selvää flirttiä, ja ehkä se oli virhe tähän tilanteeseen, mutta eipä brunette sitä tajunnut ollessaan sekaisin Tomista.
"Älä ny sentään ujostele - sä voit kysyä multa ihan mitä vaan", Minttu loi huulilleen keimailevan hymyn, ja heitti hiuksensa toiselle sivulle. Nainen jäi katsomaan Tomia pitkään silmiin - anna tulla.