Pieni ja hento ote - siinä kaikki

Launtai 24. maaliskuuta 2012 - klo 23:45 eteenpäin
Helsinkiläinen baari
Jere Loimusalo & Stella Mellsten

Jere istui baarissa sohvalla ja nautti kaljatuopillisesta - oli oikeastaan nauttinut jo aika monesta sellaisesta. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään väliä, ei nyt, kun Jere oli lopultakin viettämässä hyvin ansaittua, vapaata viikonloppua. Jere oli tosiaan lähiaikoina ollut hukkua töihin eikä hänellä noin ollen ollut ollut aikaa kavereillensakaan sitten ollenkaan. Tänään oli kuitenkin ollut iloinen meininki, kun Jere oli heti soitellut ystävänsä läpi ja kysynyt, kuinka moni lähtisi baariin. Lista oli laajentunut vain koko ajan ja nyt heitä oli jo noin kymmenen miehen porukka. Kunnon äijämeininki kelpasi aina!

Vaikka alkoholi maistui oikein hyvältä pitkän tauon jälkeen, oli tupakkakin aina yhtä houkutteleva kokemus. Niinpä hetken kuluttua mies suuntasi tiensä yhden kaverinsa kanssa kohti tupakkapaikkaa, jossa saisi poltella sitten kaikessa rauhassa. Polttavia ihmisiä näytti olevan todella paljon - siis tässä tilassa. Ihan selvähän se oli, että tupakkaa kuluttavia ihmisiä löytyi aina minne tahansa menikin mutta tällä hetkellä Jere tosiaan oli baarissa, joten hän puhui kyseisestä paikasta. Se baarissa oleminen oli kyllä aivan mahtavaa Jeren silmissä.

Muutama minuutti, ja tupakka olikin jo poltettu. Niinpä Jere tumppasi sen tyytyväisenä ja lähti taas kävelemään kohti hänen ja kavereidensa pöytää. Se aikomus jätettiin kuitenkin toteuttamatta kun mies näki tutun hahmon hieman kauempana - Stella. Stella Mellsten. Kyseinen nainen oli käynyt istunnoissa jo muutamaan otteeseen, ja koska tuo vaikutti olevan yksin - ainakaan ketään ei ollut sillä hetkellä paikalla - niin mies viittoi ystävälleen menevänsä sinne. Nyökkäys kaverilta riitti siihen, että Jere lähti liikkeelle.
"Moi!" Jere totesi ja katsoi sohvalla istuvaa naista. "Saako tähän istuu?"

Tänään oli oikeastaan ollut hyvä päivä. Asiakkaita oli riittänyt ja nainen oli sen lisäksi myynyt ennätysmäärän hiustuotteita heille - shampoot ja hoitoaineet kun eivät olleet halpoja kampaamoissa, niin saihan siinä tuottoa aika lailla kivasti. Kotona neitonen olikin sitten törmännyt Nikoon, vaikka toisen oli pitänyt olla töissä. Kumma kyllä kaksikko ei ollut alkanut riidellä, ja baariinkin he olivat lähteneet miehen pyynnöstä. Neitonen ei ollut biletuulella, mutta kerta he nyt voisivat näin viettää aikaa toistensa kanssa, olihan sitä lähdettävä mukaan. Eihän sitä tiennyt jos juhlafiilis löytyisi vasta paikan päältä. Vaaleaverinen oli pukeutunut mukavaan mustavalkoiseen asuun, ja laittanut hiuksensa yksinkertaisessti vain muutamalle korkkiruuvikiharalle.

Baariin saavuttua ja siellä muutamat juotuaan oli Niko nähnyt muutaman ystävänsä ja sanonut käyvänsä tervehtimässä heitä nopeasti. Näihin ystäviin oli lukeutunut nainen ja kaksi miestä, joita neitonen ei tuntenut ollenkaan. Toki tuo oli ajatellut että Niko voisi esitellä Stellan heille avovaimonaan - niin kuin tämä olikin, mutta mies ilmeisesti ei ollut ajatellut taas vaihteeksi niinkään pitkälle. Niimpä Stella oli löytänyt itselleen vapaan sohvan ja istuskellut siinä jo aivan liian kauan. Seurana oli toiminut alkoholijuomat laidasta laitaan, mikä ehkä näkyi naisen olemuksesta. Ei tuo järin pahasti ollut humalassa, mutta kuitenkin niin että sen puheesta ja ulkonäöstä huomasi. Muutamaan kertaan olisi nainen miesseuraakin saanut viereensä, mutta vaaleaverinen oli ne torjunut. Stella ei ollut lainkaan sillä tuulella että hieroisi tuttavuutta uusiin ihmisiin, sitä paitsi jos Niko näkisi, mies nostaisi taas sellaisen haloon ettei mitään järkeä.

Lopulta Stella heräsi horroksestaan kuullessaan tutun äänen. Neitonen kohotti kasvonsa ja veti huulilleen pienen hymyn. Jere. Hänen psykologinsa. Miten he tuntuivat törmäävän koko ajan? Tai sitten se vain tuntui siltä, olihan Stella käynyt tuon vastaanotolla juuri toissapäivänä. Toivottavasti mies ei luullut että neitonen oli baarissa juomassa suruunsa. Okei, tällä hetkellä hän teki niin, mutta aikaisemmin ei. Hänhän oli viettänyt iltaa Nikon kanssa. Hävetti sekin, että pienoinen humala näkyi päällepäin.
"Aa, joo. Istu toki", nainen sanoi hitusen nolona. Mies piti taatusti Stellaa jonain juoppona, olihan sohvapöydällä jo melko monta tyhjää lasia. Hitto sentään, että pitikin sattua juuri nyt.
"... Mä tässä vaan.. Tai siis, Niko meni moikkaamaan jotain sen kavereita", nainen kertoili hieman hymyillen ja laski heti käsissään olleen juoman pöydälle.
"Ja tais lopulta unohtaa et mäkin oon täällä. Mut.. No, mitäs kuuluu?", Stella sanoi aihetta kääntäen Jeren puoleen. Kenen kanssa mies oli tullut? Kenties naisystävänsä? Jeren nainen oli onnekas. Se oli pakko myöntää.
"Yksinkö sä olet täällä?", Stellan oli pakko kysyä.